Poleemi 3/2016 by Poleemi

POLEEMI SURKUHUPAISA

3/2016

SIRKUS

Polhon fuksitapaaminen 18.8. | Kuvat Topi Juga

P sisältö

Ainejärjestöt Tulevaisuus koulutusuudistusten jälkeen

USA:n presidentinvaalit Ehdolla muutos ja korruptio

The Ulkopolitist Verkkojulkaisu ulkopoliittisen keskustelun avaajana

Juttu sukupolvista Sisältää hupaisan meemikuvituksen

Tahririn jälkeen Miltä näyttää sotilasjuntan Egypti?

4 • Pääkirjoitus

36 • Kuulumiset

5 • Ajankohtaista

37 • Kommentti

6 • Hallitukselta

38 • Kansainvälinen

32 • Tapahtunutta

40 • Sarjakuva

34 • Opinnoista

42 • Takakansi

Valemuistoja

Tapahtumia ja tärppejä Tasa-arvokysely Amazing Race

Tieteellinen artikkeli

Tiedettä & Kaljaa

Valkoisen miehen taakka Terveisiä Prahasta

Hurja-Arvo

Maajussille morsian

poliittishistoriallinen aikakauslehti 1975 - 2016

POLEEMI 3·2016 • Vastaava päätoimittaja Herman Savinen • Päätoimittajat Topi Juga, Matias Takala, Herman Savinen & Venla Ranki • Ulkoasu ja taitto Topi Juga & Maria Simula • Kirjoittajat Valpuri Alanen, Salla Hokkanen, Topi Juga, Meeri Kataja, Nuutti Kiiveri, Annika Lepistö, Ilari Leskelä, Maria Liikamaa, Jouko Raitaniemi, Herman Savinen, Maria Simula, Ville Viitala & Suvi Virtanen • Sarjakuva Ossi Hietala • Kannen kuvaElina Nyholm • Paino Picaset • Painos 150 kpl • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 22429514 • Palaute poleemi2016@gmail.com • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry • Poleemi saa HYY:n ainejärjestölehtitukea

P päätoimittajalta | Herman Savinen

Pessimistinen historiallinen muisti

ommi Uschanovin Helsingin Sanomien kolumni ”Vanha lehtijuttu paljastaa, että meillä on 1970-luvusta valemuistoja” oli ajatuksia herättävää luettavaa poliittisen historian opiskelijalle. Oppiaineessamme kun on viimeiset vuosikymmenet pohdittu paljon muistin politiikkaa. Kolumnissa verrataan televisiojournalisti Desmond Smithin vuonna 1972 The Nation -lehdelle tekemää Suomi-reportaasia tämän päivän talouspoliittiseen keskusteluun. Uschanov kirjoittaa: ”Eräille 1970-luvun Suomi on mielikuvissa pelkkää Kekkosta ja suomettumista. Toisille se taas on sosiaalidemokratian kulta-aikaa, jolloin savupiipputeollisuus kukoisti ja kaikille riitti hyväpalkkaisia töitä. Smithin kirjoitus osoittaa, että nämä ovat valemuistoja.” Miksi ne ovat valemuistoja? 70-luvun täystyöllisyyden muistelijat esimerkiksi unohtavat, että keskitulo oli tuolloin vain murto-osan nykyisestä. Ihmiset olivat huomattavasti köyhempiä. Työttömyyden sijasta ahdinkoa aiheutti voimakas hintojen nousu. Itse voisin lisätä, ettei työn löytäminenkään ollut kaikille helppoa. Töiden perässä muutettiin massoittain maalta kaupunkiin, aina ulkomaille saakka. Tämän päivän talouselämän ”70-luvulle jämähtämistä” vastustavat vaatimukset palkkajoustosta puolestaan edustavat oikeastaan juuri paluuta tuohon korkean työllisyyden ja matalien palkkojen aikaan. Meillä opiskelijoilla on aivan vastaavia pessimismin sävyttämiä valemuistoja tai uskomuksia. Ennen oli paremmin. Ensimmäisenä tulee mieleen työelämä, jonka suhteen kuulee usein jotain seuraavanlaista: ennen valtiotieteellisestä pääsi valmistuttuaan helposti töihin, julkinen sektori veti, palkka juoksi ja työsuhteet olivat käytännössä ikuisia. Nykyään on vain epävarmoja, huonosti palkattuja pätkätöitä. Oli valaisevaa lukea 25 vuotta vanhan Poleemin työelämäjutusta täsmälleen samat huolet. Ehkä jotkut asiat olivat ennen paremmin, mutta kenelle? Korkeakouluopiskelijat ovat keskimäärin taustoiltaan varsin etuoikeutettua joukkoa, mikä saattaa vaikuttaa oman tilanteensa vertailukohteeseen. Jos taas laajennetaan mitta”Ehkä jotkut asiat olikaavaa äärimmilleen, on esimerkiksi globaalin köyhyyden vat ennen paremmin, dramaattisen laskun myötä hankala väittää maailman kulmutta kenelle?” keneen ojasta allikkoon. Todellisuudessa kehitys tietenkin sisältää myös paljon kokonaiskuvasta välittymätöntä ristiriitaisuutta. Joka tapauksessa perinteisen poliittisen historian ohella on hyvä opiskella myös arjen ja työn historiaa. Se antaa perspektiiviä sekä oman elämänsä hahmottamiseen että poliittisen keskustelun seuraamiseen.

P ajankohtaista

Tulossa syksyllä

Vaalikausi lähestyy

Itsarisillis

Polho ry:n vaalikokous 17.11.

Siitä huolimatta, että jokainen polholainen on merkinnyt vuoden kohokohdan kalenteriinsa jo tammikuussa, Poleemi haluaa hehkuttaa Valtsikan kauneinta perinnettä jälleen kerran. Itsenäisyyspäivän juhlintaan tuo tänä vuonna maailmanlopun tunnelmaa lähestyvä koulutusuudistus. Jaksaako dinopöytä loppuun saakka? Kuka hallituslaisista tekee läpimurtoroolinsa hallitusnäytelmässä? Ilmoittautuuko nimeltä mainitsematon historicuslainen vaikuttaja jälleen ensimmäisenä? Tämä kaikki selviää 6.12. totutusti salaisessa juhlapaikassa.

Alumnisitseistä toivuttuaan on istuvan hallituksen aika kiittää ja kumartaa ennen uusien toimijoiden valitsemista. Poleemin saamien tietojen mukaan vaalikampanja käy kulisseissa jo kuumana. Tämän syksyn vaalikokous on ehkä aiempiakin vuosia keskeisempi, sillä kokouksessa puhuttaa varmasti tulevan koulutusuudistuksen vaikutus Polhon toimintaan.

Alumnisitsit 2016 Polhon ja Tason yhteisillä alumnisitseillä verkostoidutaan jo valmistuneiden yhisläisten kanssa lennokkaasti pöytäjuhlan merkeissä. Mikäli viime vuoteen on luottaminen, tulee tunnelma olemaan vähintäänkin riehakas. Ilmoittautuminen sitseille alkaa perioditauolla viikolla 43.

hyy:n edustajistovaalit 2016

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa kannattaa ehdottomasti käyttää ääntään, sillä vaaleissa valitaan ylioppilaskunnan ylin päättävä elin, eli 60-henkinen edustajisto. Vaaleissa äänioikeutettuja ovat kaikki ylioppilaskunnan jäsenet. Myös Yhiksen riveistä löytyy monta oivaa ehdokasta. Vaalit järjestetään sähköisesti 26.-28.10 ja 31.10.2.11.2016. Vaalien tulos selviää 2.11.

Netﬂix & Chills Hui! Poleemi listasi kekrin raikkaimmat kauhupätkät.

1. Hush (2016) Home invasion — genren helmessä kauhu syntyy siitä, mitä katsoja kuulee - mutta elokuvan kuuro päähenkilö ei.

2. The Babadook (2014) Kumpi elokuvassa pelottaa enemmän, lastenkirjan hirviö vai psykoosiin sairastuva äiti? Emme uskaltaneet katsoa loppuun.

3. The Visit (2015) M. Night Shyamalan yllättää paitsi juonenkääntein, myös tekemällä toimivan elokuvan.

P hallitukselta | Maria Liikamaa

Tasa-arvotyöstä

Siiri Aura

olhossa toteutettiin viime toukokuussa tasa-arvokysely, jossa kartoitettiin jäsenistön mielipiteitä järjestön yleisilmapiiriin ja toimintaan liittyen. Vastaavanlaisia kyselyitä on toteutettu aiemminkin, mutta edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua jo aikaa, joten jäsenistön fiilisten tunnustelu tuntui ajankohtaiselta. Nyt uuden lukukauden alettua kysely on purettu, ja voidaan miettiä mitä saaduista vastauksista ja itse prosessista jäi käteen. Useimmiten ainejärjestön tasa-arvotyö on tällaisia kyselyitä huomaamattomampaa: sen puitteissa pyritään pitämään huolta siitä, että jäsenillä on järjestön tapahtumissa mukava olla, eikä toiminnasta suljeta pois ketään sellaista, joka mukaan haluaisi. Puhutaan esteettömistä tilaratkaisuista, poliittisesti sitoutumattomasta toiminnasta ja monenlaisissa elämäntilanteissa olevien jäsenten tarpeiden huomioimisesta. Lisäksi Polhon toiminnassa noudatetaan Kannunvalajien turvallisemman tilan periaatteita, jotka velvoittavat järjestäjiä tarkkaavaisuuteen, mutta myös osallistujia hyvään käytökseen. Jokaisen Polho tapahtumiin osallistuvan kannattaakin käydä tarkistamassa nämä säännöt Kannunvalajien kotisivuilta: niitä noudattamalla ratkeavat monet tasa-arvokyselyssäkin esiin nousseet ongelmat. Useimmiten vaikeuksia tuntuvat tuottavan oman humalatilan arviointi, ja muiden ihmisten henkilökohtaisen tilan hahmottaminen. Nämä ovat kuitenkin asioita, joissa jokainen voi kehittyä. Tasa-arvokysely itsessään oli otannaltaan kohtalaisen pieni, mutta jonkinlaisen yleiskuvan sen avulla pystyy muodostamaan. Tulokset eivät aiheuttaneet tasa-arvovastaavassakaan paniikkia, sillä suurin osa polholaisista on selvästi varsin tyytyväisiä järjestön ilmapiiriin, tapahtumiin ja muihinkin toiminnan osa-alueisiin. Erityistä kiitosta keräsivät esimerkiksi alkoholittomat tapahtumat ja aktiivinen opintoasioista tiedottaminen, joihin on tänä vuonna pyritty panostamaan. Silti edellä mainitun ongelmakohtiakin löytyy. ”Tasa-arvotyöllä pyritään kaltaisia Kokonaan uudenlaisen toimintakulttuurin kehittämuistuttamaan, etteivät miselle Polhossa ei ole tarvetta, mutta peiliin vilkaisemikaikki polholaiset ole nen silloin tällöin ei tee kenellekään pahaa. Tasa-arvotyöllä pyritään muistuttamaan, etteivät kaikki polholaiset samanlaisia.” ole samanlaisia. Tasa-arvokyselyn avulla hallituksen on mahdollista arvioida, miten hyvin tämä on pysynyt mielessä toimintaa organisoitaessa. Kirjoittaja on Polho ry:n tiedottaja ja tasa-arvovastaava.

P ainejärjestöt | Koonnut toimitus

Kuinka käy ainejärjestöjen? Tulevan Yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelman vaikutusta yhdistyvien pääaineiden ainejärjestöihin on pohdittu pitkin vuotta. Vaalikokouskauden lähestyessä on viimeistään syytä ryhtyä keskustelemaan Polhon tulevaisuudesta. poleemi kokosi yhteen näkökulmia järjestöjen tulevaisuudennäkymistä. Polhon toinen opintovastaava Ville Viitala kertoo uudistuksen viimeisimmät käänteet ja toisen vuoden opiskelija Jouko Raitaniemi peilaa tulevaa muutosta vuoden aikana kertyneisiin ainejärjestökokemuksiin. Myös Manan ja Tason hallitukset kommentoivat yhmuun liittyviä tunnelmia.

Missä mennään?

Ville Viitala on Polho ry:n toinen opintovastaava.

Huhtikuussa toimintansa aloittaneet uuden koulutusohjelman johtoryhmät alkavat olla työssään sisältöjen suunnittelussa noin puolessa välissä. Vielä on paljon tehtävää, mutta jo nyt pystyy hahmottamaan, millaiseksi tieteenalojen roolit muodostuvat vuoden 2017 jälkeen. Vaikka monista asioista on johtoryhmässä jo periaatteessa sovittu, ei virallisia siunauksia ylemmiltä tahoilta välttämättä vielä ole, joten moneen asiaan saattaa silti tulla vielä viilauksia. Koulutusohjelman rakenne ja valintaperus-

teet alkavat olla selvillä. Tällä hetkellä todennäköiseltä näyttää, että kaksi ensimmäistä vuotta opiskellaan koulutusohjelman yhteisiä opintoja, minkä jälkeen ennen kandiseminaaria valitaan oman opintosuunnan mukaisia opintoja. Opintosuunnan valintaan tulevat vaikuttamaan omat kiinnostuksen kohteet sekä opiskelumenestys. Kandiohjelmaan sisäänpääsy tapahtuu pääsykokeen ja ylioppilastodistuksen perusteella kuten nykyisinkin. Myös pelkkä pääsykoekiintiö halutaan säilyttää. Varsinainen pääsykoekirja korvautuu todennäköisesti vuosittain vaihtuvalla artikkelikokoelmalla, mutta pääsykokeen aineisto-osuus tulee säilymään. Maisteriohjelmaan siirrytään siihen opintosuuntaan, joka on valittu toisen vuoden keväällä, mutta suuntien kiintiöistä halutaan tehdä sen verran joustavat, että myös vaihtaminen onnistuu. Muista koulutusohjelmista maisteriohjelmaan siirtymiseen vaaditaan tietty määrä soveltuvia opintoja, esimerkiksi riittävät metodiopinnot, sekä motivaatiokirje. Koulutusohjelman kurssisisällöt ovat työpöydällä ja niiden valmiiksi saaminen on loppusyksyn tärkein projekti. Opetussuunnitelma, joka käytännössä sisältää opintojaksojen nimet ja laajuudet, on oltava valmiina marraskuun loppuun mennessä. Tarkemman opetusohjel-

P ainejärjestöt | Koonnut toimitus man kurssien aikatauluineen tulee olla valmiina maaliskuussa 2017. Alustavasti voidaan arvioida, että Yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelmassa opiskellaan samantyyppisiä sisältöjä kuin yhteiskuntahistoriassa nykyisinkin. Näkökulma on ehkä globaalimpi ja metodiopetus laaja-alaisempaa. Nämä ovat kuitenkin vielä arvioita ja tarkemmin voi analysoida vasta sitten, kun kurssisisällöt ovat täysin valmiita.

Toisen vuoden mietteitä

Jouko Raitaniemi

Ison pyörän ja Yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelman myötä viime vuonna jo 50 vuotta täyttäneen Polhon tulevaisuus näyttää epävarmalta, koska varsinaisia uusia poliittisen historian fukseja ei enää tule. Monet vanhemmat opiskelijat ovat varmasti huolissaan suhteellisen pienen mutta aktiivisen ainejärjestönsä perinteistä ja yhteisöllisyydestä. Ensimmäinen vuoteni Polhossa ja Yhiksessä oli elämäni parhaita aikoja, ja varsinkin aluksi tulevat muutokset kuulostivat ikäviltä, vaikka ne eivät omiin opintoihini vaikuttaisikaan. En kuitenkaan usko, että perinteiden tai yhteishengen häviäminen on mikään välttämätön seuraus opintouudistuksesta. Ei ole mahdollista, että ainejärjestöt voisivat säilyä yhtä itsenäisenä kuin tällä hetkellä. Riippumatta siitä, missä vaiheessa Yhmu-opiskelijat tulevat valitsemaan opintosuuntansa, uudet fuksit tuskin tulevat omaksumaan kovin vahvaa, yhteen neljästä yhmu-ainejärjestöstä pohjautuvaa identiteettiä, sillä kytkös ainejärjestöön omaksutaan parhaiten fuksivuonna. Toisaalta tälläkin hetkellä on yksittäistä ainejärjestöä laajempi Yhis polholaisille ja tasolaisil-

le vähintään yhtä tärkeä kuin oma ainejärjestö, joten ehkä muutos vielä laajempaan kokonaisuuteen ei olekaan niin dramaattinen, kuin miltä se kuulostaa. Ilman uusia innokkaita fukseja, jotka tuntevat kuuluvansa juuri Polhoon, lienee kuitenkin mahdotonta säilyttää ainejärjestömme toimintaa kovin pitkään samanlaisena, eikä kaikkien opiskelijoiden sitouttaminen tiukasti yksittäisiin ainejärjestöihin muutenkaan tarvitsisi olla mikään itseisarvo. Hyvä yhteishenki on varmasti mahdollista myös osana entistä isompaa ryhmää, vaikka pienemmässä porukassa sellaisen syntyminen voikin olla nopeampaa. En usko, että on kuitenkaan järkevää heti kiirehtiä yhdistämään ainejärjestöjä, vaikka se jonkin ajan päästä saattaisikin olla edessä. Kaikki todennäköisesti selkenee vähitellen parin seuraavan vuoden aikana. Lienee kuitenkin turhaa pelätä tärkeimpien perinteiden häviävän. Polholaiset voivat suurimpana ja aktiivisimpana neljästä Yhmu-ainejärjestöstä varmasti säilyttää suuren osan perinteistään niin kauan, kun niille on tilausta, vaikka ne järjestettäisiinkin jatkossa yhteistyössä muiden ainejärjestöjen kanssa.

Fuksit identiﬁoituvat omaan järjestöönsä oppiaineen kautta. Ensi syksynä vielä tuskin on järjestöä, joka menisi yksi yhteen Yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelman kanssa. Kykenemmekö siitä huolimatta tarjoamaan 40 uudelle tyypille vastaavan yhteisön, johon meistä jokainen on aikanaan toivotettu tervetulleeksi? Fuksit ovat kuitenkin järjestötoiminnan jatkuvuuden ehto. Ensi vuosi tulee vaatimaan kaikilta tiivistä yhteistyötä aivan uudessa mittakaavassa. Toimikunnan perustaminen tuntuu tällä hetkellä ehkä toimivimmalta ratkaisulta, mutta vielä on ratkaisematta, kuinka tiiviisti hallitukset olisivat mukana sen toiminnassa. Salla Hokkanen, Taso ry Puheenjohtaja 2016

Manassa on jo pidempään suhtauduttu yhmu-uudistuksiin varauksella ja ilmapiiri on ollut huolestunut. Oppiaineen tulevaisuus näyttää epävarmalta ja antropologisen tiedon merkityksen uudessa oppiaineessa pelätään pienentyvän. Ainejärjestönä Mana on viime vuosina toiminut melko erillään Kannunvalajista ja vaalinut omaa yhteisöään – ja se on sopinut meille. Monelle nimenomaan Manan yhteisöllisyys on ollut tärkeää. Suhteellisen pieni porukka on koettu toimivaksi ja toimintaan mukaan pääseminen helpoksi, sillä kaikki tuntevat kaikki. Järjestöjen yhdistyminen nähdään Manassa hankalana, sillä toimijoiden määrän huomattavan kasvun pelätään vaikeuttavan uusien opiskelijoiden ryhmäytymistä ja sopeutumista. Annika Lepistö, Mana ry Puheenjohtaja 2014

VAALEISSA EHDOLLA

MUUTOS JA KORRUPTIO Teksti Meeri Kataja | Kuvitus Ossi Hietala

Käsillä olevat Yhdysvaltojen 58. presidentinvaalit ovat tarjonneet yllätyksen, joka olisi aikaisemmin ollut harmiton vitsi. Ehdokkaat esiintyvät näyttämön parrasvaloissa, mutta varjot kätkevät muutakin. Selitykseksi sille, että vuosikymmenienklovni on tällä kertaa potentiaalinen presidenttiehdokas, ei riitä populismi.

äsillä olevat Yhdysvaltojen 58. presidentinvaalit ovat tarjonneet yllätyksen, joka olisi aikaisemmin ollut harmiton vitsi. Syitä Donald Trumpin menestykselle Hillary Clintonia vastaan on haettu niin amerikkalaisten tyhmyydestä kuin toisarvoisista kohuista. Ehdokkaat esiintyvät näyttämön parrasvaloissa, mutta varjot kätkevät muutakin. Selitykseksi sille, että vuosikymmenien klovni on tällä kertaa potentiaalinen presidenttiehdokas, ei riitä populismi. Presidentinvaalien myötä nousee etualalle se, mikä hajottaa konsensusta niin Yhdysvalloissa kuin rapakon tällä puolen. Tilanne, jossa mikään ei enää yllätä, ruokkii itseään tyytymättömyydestä. Tämän tyytymättömyyden nähdään johtuvan erityisesti keskiluokan tulojen kasvun pysähtymisestä. Talouskasvua on ollut ja odotukset ovat sen myötä kasvaneet. Esivaalien perusteella noin puolet amerikkalaisista on täysin tyytymättömiä asioihin. Siitä muutoksen janosta, jonka voimin Soini jätti jytkyn Suomen poliittiseen historiaan ja Brexitistä tuli totta, syntyy myös ilmiö nimeltä Trump. Trumpin menestys saattaa näyttää yllätykseltä, mutta kun näyttämön lavasteita alkaa purkamaaan, löytyy rakenteista tähän johtavia jälkiä. Minnesotan yliopistossa vierailijaprofessorina toimiva Juhana Aunesluoma täsmentää, ettei kysymys ole henkilöistä ja kampanjoista, vaan poliittisten voimasuhteiden pitkäaikaises-

“Vaaleissa näkyvissä ovat poliittisten rakenteiden mureneminen ja ammatti poliitikkojen maineen pohjalukemat.”

ta kehityksestä ja erityisesti polarisoitumisesta. Republikaanit ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä tähän pisteeseen, eikä demokraatilla olisi missään tapauksessa helppoa. Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikku korostaa, että näkyvissä ovat vanhojen poliittisten rakenteiden mureneminen, alemman keskiluokan murros ja ammattipoliitikkojen maineen pohjalukemat. Lisäksi globalisaation varjopuolet ovat käsin kosketeltavat. Tällä hetkellä on vaikea arvioida, millä on merkitystä ja mikä saa väistyä tärkeämmän tieltä. Amerikkalaisten poliittisten kommentaattorienkin on ollut vaikea luoda lausuntoja tarinan jatko-osista. Trumpin seikkailulle ei näy takuuvarmoista ennustuksista huolimatta vieläkään loppua.

Lavalla on kysyntää uusille nimille Aunesluoman mielestä on aihetta ihmetellä, miten järjestelmä on niin heikko vakiintuneessa demokratiassa, että tällaisilla teemoilla voidaan käydä presidentinvaalit: ”Kehystettynä on tässä muutos vastaan korruptio sen sijaan, että vastakkain olisi ihmisarvoa kunnioittava politiikka ja erilaisia jakolinjoja ja rotuvihaa kiihottava politiikka.” Tämä kertoo edustuksellisen demokratian kriisistä. Toimijat, jotka lupaavat panna kaiken uusiksi, räjäyttää vanhan roskan pois, menestyvät. Ihmisiä ei kiinnostaa se, mitä ehdokas oikeasti ajattelee, jos hän lupaa lyödä kaiken rikki. ”Vaikka demokraattien ehdokkaana olisi itse Äiti Teresa, niin hänen luotettavuuttaan epäiltäisiin. Republikaanit vastustaisivat jopa hänen oletettavasti kielteistä aborttikantaansa, koska hän olisi demokraatti”, Aunesluoma arvelee. Näissä vaaleissa monelta amerikkalaiselta saattaa olla kadoksissa se oikea ehdokas. Toisille Clinton ei ole tarpeeksi radikaali ja toisille Trump on liian. Clintonin lähes kukistanut vasemmistoikoni Bernie Sanders nousi Trum-

pin tavoin yllättäen niin sanotusti poliittisen kentän ulkopuolelta. Saikulle viisi vuotta sitten myös Sandersin menestys Clintonia vastaan olisi mennyt lähinnä aprillipilasta. Tilanteen poikkeuksellisuus paljastuukin hänen mukaansa siinä, että kaksi ulkopuolelta tulevaa ehdokasta menestyy näin hyvin, vaikka ovat toisistaan lähes niin kaukana kuin vain mahdollista.

Supersankari pelaa uusilla säännöillä Trumpin ja Clintonin persoonat, puheet ja teot tuntuvat tukevan heistä riippumatonta käsikirjoitusta. Trumpin ansioksi on luettava häikäilemätön vastaehdokkaan heikkouksien hyväksikäyttö, taikureidenkin kadehtimat temput ja mediankäyttö. Trump on looginen kulminaatiopiste median ja politiikan tekemisen tapojen muutoksessa. Mediakulttuurin myötä ei ole enää väliä sillä, mistä on tunnettu, kunhan on tunnettu. Aikaisemmin fataalit asiat, alatyyliset kommentit ja muu, mitä ei vaalikamppailussa

pitäisi olla olemassakaan, lisäävät vain mainetta ja kunniaa. Sillä, että Trump esittää mahdottomaksi katsotun talousesityksen ei ole merkitystä. Sillä, että Trump loukkaa Barack Obamaa, Clintonia, veteraaneja tai maahanmuuttajia ei ole merkitystä. Vaikka Trump on tehnyt lähes kaikki mahdolliset virheet, se ei jostain syystä vaikuta. Mikään ei pysäytä Trumpia, kun hän twiittaa itsensä koko mediakentän ohi. Lavasteiden taakse ei jakseta tai ehditä katsoa, kun Trump pitää median kiireisenä veristen puheiden, uusien temppujen ja valheiden parissa. Ja oikeat asiat jäävät verhoon. Aunesluoma kokee Trumpilla olevan käytössään reseptin, jolla pääsee valtaan, mutta ei pysty hallitsemaan. Vastaavanlaista kampanjaa toteuttivat perussuomalaiset. ”Sitä, että mitä tahansa aatteita ei pysty yhdistämään mastodonteiksi, ei aina ajatella populistisissa liikkeissä, joissa kampanja on ihan hullu”, Aunesluoma

muistuttaa. Ihmisiin vetoaa Trumpin ja Sandersin kaltaisissa ehdokkaissa se, että he näyttäytyvät vaalirahoituksensa myötä riippumattomina. Todellisuudessa Trump ei ole yhtään elitistiksi leimattua vastaehdokastaan tavallisempi tallaaja, mutta toisin kun Clinton, hän voi luvata muutosta uskottavasti. Trumpia, jonka piti olla buuattu lavalta jo kauan sitten, onkin onni suosinut monessa kaarteessa. Niin Clintonin sairastelut kuin terroriteot ovat pelanneet Trumpin pussiin. Kaikki tapahtumat tukevat sitä tarinaa, jossa supersankari Muutos on oikeassa, eikä Korruption asiantuntemus voi enää pelastaa.

Nainen, joka halusi liikaa Clinton on pitkän linjan poliitikko, jonka pätevyyttä tuskin kukaan kyseenalaistaa. Häntä kuitenkin painaa niin poliitikon taakka kuin negatiivinen julkisuuskuva. Tällä erää yllättävän merkittävään rooliin on noussut sähköpostikohu. Clinton on koko pitkän uransa suojannut yksityisyyttään vimmaisesti, ja nyt tämä kääntyykin luottamuksen puutteeksi tavalla, jossa on Auneusluoman mielestä Shakespearen tasoisen tragedian ainekset. Aunesluoma huomauttaa, että niin sanotuissa normaalioloissa tällaisella kohulla ei olisi mitään merkitystä. Yhdysvaltojen politiikka on kovaa peliä, jossa ihmisiä joutuu korruptiosta vankilaan. Mutta kun vastassa on itse muutos

“Clintonia on pyöritetty valtakunnan mediassa jo 25 vuotta, eikä mielikuvien muuttaminen ole ottanut onnistuakseen.”

ja pelastus, on tilanne toinen. Kohut vahvistavat tarinaa: valtavirtapoliitikot ovat korruptoituneita, heidän ollessa vallassa mikään ei koskaan muutu, eivätkä he muuta kuin selitä. Eikä Clinton voi muuta kuin selittää. Koulutetut naiset ovat nähneet Clintonissa potentiaalisen ehdokkaan ja kaikki tämä päämäärätietoisuus on saanut Clintonin näyttämään epäaidolta, kylmältä naiselta, jonka kunnianhimo paistaa koko ajan läpi. ”Vastustajien tarina esittää pienen tytön, joka on aina tähdännyt tähän pisteeseen ja on valmis tekemään sen vuoksi mitä tahansa, rikoksiakaan kaihtamatta”, Saikku kommentoi. Clintonia on pyöritetty valtakunnan mediassa jo 25 vuotta, eikä mielikuvien muuttaminen ole ottanut onnistuakseen. Mutta esitettäisiinkö tällaisia näkemyksiä Trumpista tai Obamasta? Puhuuko kukaan koskaan miesehdokkaan liiallisesta kunnianhimosta tai uupuvasta lämmöstä? Yhdysvaltojen vanhoillisten perhe- ja sukupuolikäsityksien vuoksi luonteenpiirteet ylikorostuvat ja joukko vihamiehiä on varjostanut Clintonia jo ensimmäisen naisen asemasta alkaen. Osa heistäkin, jotka eivät sitä myönnä, ajattelee, ettei Hillary ole sopiva presidentiksi, koska hän on nainen.

Loppukohtaus on yleisön käsissä Tarinassa on käännetty sivu, jossa presidentinvaalit ovat tosi-tv-showta ja muutos on paras vaaliase. Käytävä korruptiokeskustelu saattaa vaikuttaa paljon äänestämiskäyttäytymiseen ja -aktiivisuuteen. Aunesluoma muistuttaa, että näissä vaaleissa rehellisyyskeskustelu nousee merkittäväksi vain siksi, että se sopii narratiiviin, jossa ei luoteta valtavirtapoliitikkoihin. Kaikki mikä sopii tarinaan vahvistaa sitä, sen sijaan, että joku kyseenalaistaisi onko kyse faktasta vai fiktiosta, tärkeimmästä vai toisarvoisesta. Yhdysvaltojen politiikassa on tosiasia, että merkittävä osa äänestää joka tapauksessa lei-

riä. On republikaaneja, jotka ovat kauhuissaan ehdokkaastaan. Vaikka Trump on villi kortti Valkoiseen taloon, häntä kannattaa kuitenkin äänestää, koska Trumpin voitto toisi aloite- ja nimitysvallan. Silti monet hyvin toimeentulevat korkeakoulutetut vieroksuvat Trumpia, vaikka äänestävät yleensä republikaania. ”Tämä on siinäkin mielessä erikoinen tilanne, että maltillisista republikaaneista monet ovat tulleet ulos demokraattien ehdokkaan kannattajana, esimerkiksi George Bush vanhempi. Clinton on heille kaikesta huolimatta parempi vaihtoehto, kuin täysin arvaamaton aito turvallisuusriski”, Saikku kommentoi. Rajalinjan ylitys epäilyttää aina, ja osa alun perin Trumpista irtisanoutuneista republikaaneista on myös palannut riveihin. Käsillä on täysin uudenlainen tilanne, jossa nuoret naiset äänestivät mieluummin ”vanhaa äijää” kuin naista. Vasemmistodemokraattien tyytymättömyyttä ei poista mahdollisuus saada ensimmäinen naispresidentti Valkoiseen taloon. Toisaalta naiseus olisikin ainoa asia, mikä Clintonissa olisi aidosti uutta. ”Obama tuli puskasta tavalla, joka jaksaa edelleen ihmetyttää. Hillaryn julkisuuskuva puolestaan on verrattavissa Paavo Väyryseen”, Saikku vertaa. Omaa leiriään äänestävien ja rajalinjan ylittäjien lisäksi on paljon sitoutumattomia ja nukkuvia. Heidän aktiivisuutensa on tietysti loppukohtauksen kannalta ratkaiseva kysymys.

liberaalin Amerikan voittona, vaikkei se sitä olisikaan. Aunesluoma painottaa, ettei Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaaleissa ole mitään mystistä. Kyse on yleisestä kehityksestä, joka voidaan tiivistää polarisoitumiseen, globalisaatioon ja keskiluokan kurjistumiseen. Tämä kaikki voisi tapahtua Euroopassa, voisi tapahtua Suomessa. Mahdollisuudet näkyvät Aunesluoman mielestä jo siinä, millaisia vaikeuksia pääministerillämme on ottaa kantaa fasistiseen

Käsikirjoitus voi toimia mallina muillekin Symbolinen merkitys on näissä vaaleissa selvästi isompi kuin aikaisemmin, lukuun ottamatta Obaman voittoa. Vaaleissa on monille kyse kahdesta huonosta paremman valitsemisesta ja myös äänestämisestä vain toista vastaan. Toisen tappiosta tulee suurempi voitto itselle, kuin oman ehdokkaan voitosta. Tässä tilanteessa Clintonin voitto näyttäytyisi suvaitsevan ja

väkivaltaan ja antaa viestiä, jota ei olisi mahdollista ymmärtää väärin. Tämän hetkinen tilanne antaa tilan rellestää, koska valtavirtapoliitikot torkkuvat laskelmoidessaan liikaa. Esimerkeissä voidaan mennä aina Hitleriin asti. Estääkseen tällaiset ilmiöt poliitikkojen olisi aika havaita pelisääntöjen ja valtamedian muutos. P

KESKUSTELUA

ETSIMÄSSÄ Teksti Topi Juga

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ruotiva verkkolehti The Ulkopolitist on saanut viime vuosien aikana jalansijaa osana ulkopoliittista keskustelua ja ollut osaltaan murtamassa “asiantuntijuuden” myyttistä olemusta; ulkopoliittiseen analyysiin ei tarvitakaan 40 vuoden virkamiesuraa. Poleemi haastatteli The Ulkopolitistin vastaavaavaksi päätoimittajaksi syksyllä 2016 noussutta Timo R. Stewartia sekä toimitussihteeri Ilmar Metsaloa, joiden mukaan kriittinen akateeminen koulutus ja kiinnostus tiettyyn aihealueeseen on riittävä perusta ulkopoliittiselle asiantuntijuudelle.

16 16

he Ulkopolitistin vastaava päätoimittaja Timo R. Stewart kertoo, kuinka The Ulkopolitistin taustalla on joukko nuoria aikuisia. The Ulkopolitistissa yhä vaikuttava ydinryhmä alkoi kirjoittaa ulkoja turvallisuuspoliittisia analyyseja vuonna 2011 kyllästyttyään Suomen ”hieman kuolleeseen blogosfääriin”. Stewart itse liittyi toimintaan mukaan vuotta myöhemmin. ”Koimme, että samat henkilöt kirjoittivat ulkoja turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä, hieman laimeita kolumneja erilaisiin julkaisuihin. Kai The Ulkopolitistin voi nähdä myös jonkinlaisena sukupolvikapinana.” Alkuun The Ulkopolitist -blogiksi nimettyyn verkkojulkaisuun kirjoitettiin analyyseja nimimerkkien takaa. Vuonna 2015 poliittisesta historiasta väitelleen Stewartin mukaan nimimerkeillä pyrittiin korostamaan sitä, että teksteissä tärkeää on tuoda esiin jokin ajatus tai punainen lanka, jonka vuoksi asiasta kirjoitetaan. Nimimerkin kanssa kirjoittaessa ei merkinnyt niin paljoa oletko ”jokin dosentti”, vaiko opiskelija. Analyysin tason haluttiin antaa puhua puolestaan. Nimimerkit ovat sittemmin jääneet, mutta tekstien sielun ei ole annettu kadota. Artikkelien kirjoitusvaiheessa toimituksen muut jäsenet haastavat kirjoittajaa perustelemaan argumenttejaan jatkuvasti. Stewart kertookin innostuneena The Ulkopolitistin “spar-

rauskulttuurista”, jossa keskeistä ei niinkään ole mielipiteen sisältö vaan se, miten argumentti perustellaan.

Parempaa ulkopoliittista keskustelua Kuluneen viiden vuoden aikana The Ulkopolitistin toiminta on laajentunut huomattavasti alun satunnaisesti tekstejä tuottavasta kahdeksan hengen kaveriporukasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että The Ulkopolitist julkaisee verkkosivuillaan blogityylisiä artikkeleita noin kolme kertaa viikossa. Syyskuussa käsiteltiin esimerkiksi Uzbekistanin tilannetta, energian roolia ulkopolitiikan välineenä sekä tietysti Yhdysvaltojen presidentinvaaleja. The Ulkopolitist tarjoaakin lukijalle laajan kattauksen korkeatasoisia tilannekatsauksia, joissa käsitellään usein varsin spesifejäkin aiheita. Eri alueisiin perehtyneet kirjoittajat tekevät analyysejä ulkoja turvallisuuspoliittisen näkökulman kautta – ja jakavat niitä ainakin toistaiseksi ilmaiseksi. The Ulkopolitistin yleiseksi tavoitteeksi Stewart muotoilee halun tehdä ulkoja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä ymmärrettävämpiä laajem-

”Samat henkilöt kirjoittivat ulkoja turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä, hieman laimeita kolumneja erilaisiin julkaisuihin”

Lotta Kivinen

Timo Stewartin mukaan The Ulkopolitistissa on rento tekemisen meininki. Kuva on julkaistu alun perin The Ulkopolitistin Instagram-tilillä saatesanoilla ”Väyrynen overload!”.

malle lukijakunnalle. Sen lisäksi yksi The Ulkopolitistin keskeinen päämäärä on Suomen ulkoja turvallisuuspoliittisen keskustelun muuttaminen laadukkaammaksi, kriittisemmäksi ja paremmin argumentoiduksi. ”Toivoisin, että analyysimme herättäisivät keskustelua. Tämä on tärkeä osa The Ulkopolitistia. Tekstimme ovat vapaasti kommentoitavissa, ja tarkoituksena onkin saada synnytettyä ulkoja turvallisuuspoliittista debattia”. Keskustelun alustoina toimivat Facebook ja Twitter. Tekstien linkkejä voi jakaa helposti, ja ideana onkin kirjoittaa artikkeleita, joihin lukijat sekä toiset me-

diat voivat reagoida.

Some vahvuutena ja vaikeutena Helsingin yliopiston sosiaalisen median tutkija Janne Matikainen uskoo juuri sosiaalisen median olleen verkkojulkaisuille tehokas keino saavuttaa lisää lukijoita ja saada näkyvyyttä laajassa mittakaavassa. Mitä enemmän päivityksistä tykätään ja jaetaan, sitä useamman seinälle se ponnahtaa. Lumipalloefekti huolehtii lopusta. Matikaisen mukaan The Ulkopolitistin kaltaiset verkkojulkaisut ovat median murroksen tuotteita, mutta toisaalta ne ovat olleet osaltaan kiihdyttä-

mässä median murrosta. ”Harva verkkojulkaisu on muuttanut mediakenttää, pikemminkin mediakentän muutoksen voi nähdä avanneen mahdollisuuksia verkkojulkaisuille. Ne voivat kuitenkin kiihdyttää mediakentän muutosta siinä mielessä, että perinteisen uutismedian hallitsema julkisuus murtuu, kun pinnalle pääsevät erilaiset julkaisut.” Vaikka median murros ja sosiaalisen median nousu on mahdollistanut The Ulkopolitistin kaltaisten verkkojulkaisujen toiminnan, jatkuva mediakäyttäytymisen muuttuminen luo myös haasteita verkkojulkaisuille. Timo Stewart näkee ongelmana esimerkiksi sen, miten saada ihmiset yhä vierailemaan The Ulkopolitistin verkkosivuilla. Ainakin toistaiseksi The Ulkopolitist on pitänyt täysmittaisia artikkeleitaan saatavilla vain nettisivuillaan. Kynnys klikata auki jopa silmien eteen tarjottu linkki on Stewartin mukaan kasvanut, sillä lukijat eivät poistu sosiaalisesta mediasta enää kovin helposti. The Ulkopolitist onkin julkaissut joitakin lyhyitä kommentteja suoraan Facebook-päivityksinä. Lisäksi mukaan ovat tulossa podcastit. Näin lukija- (tai kuulija)kunta voi laittaa napit korville esimerkiksi työmatkalla ja pe-

”Opinnäytetyöt, niin pro gradu kuin kandidaatintutkielmakin, antavat tarvittavan pohjan a siantuntevalle analyysille.”

rehtyä samalla vaikkapa Venäjän energiapolitiikkaan, kiire kun nykyään tuntuu olevan kaikkialla läsnä.

Erityisosaaminen asian tuntemuksen perustana Kuluvan syksyn uudistusten jälkeen The Ulkopolitistin toiminnassa on nyt mukana yhteensä 66 henkilöä. Kirjoittajista valtaosa on jo maistereita, mutta myöskään opiskelijat eivät ole toimituksessa harvinaisuus. Yhdistävä tekijä kirjoittajilla on akateeminen koulutus, sekä kiinnostus ulkoja turvallisuuspolitiikkaa kohtaan. Kirjoittajat jaettiin syksyn kuluessa myös selkeämmin aihepiirien mukaisiin alatoimituksiin. Aihepiirit puolestaan on jaettu suurpiirteisesti maanosien mukaan. Kirjoittajat kirjoittavatkin analyysejä itselleen tutuista aiheista. The Ulkopolitistin ulkoja turvallisuuspolitiikan alatoimituksen toimitussihteeri ja poliittisen historian maisterivaiheen opiskelija Ilmar Metsalo toteaa vierastavansa yhä asiantuntijastatustaan. The Ulkopolitistin toimintaan ensimmäisellä rekrytointikierroksella vuonna 2015 lähtenyt Metsalo kertoo stressanneensa etenkin toista The Ulkopolitistille kirjoittamaansa artikkelia, jossa hän käsitteli Suomen idänkauppaa. ”The Ulkopolitistilla on niin paljon asiaan perehtyneitä kirjoittajia, että tunsin olevani välillä hieman heikoilla jäillä.” Metsalon mukaan opinnäytetyöt, niin pro gradu kuin kandidaatintut-

kielmakin, antavat tarvittavan pohjan asiantuntevalle analyysille. ”Kun opiskelija on perehtynyt gradun tekemisen yhteydessä johonkin aiheeseen, hän on varmasti Suomessa kyseisen aiheen parhaimpia asiantuntijoita”, Metsalo muistuttaa. Metsalo näkee The Ulkopolitistin tarjoamille laajemmille analyyseille on tilausta. Hänen mukaansa Suomessa on vain vähän henkilöitä, jotka ovat perehtyneet tarkasti yksityiskohtaisiin ulkopoliittisiin kysymyksiin tietyillä alueilla. Metsalo näkeekin The Ulkopolitistin eri kategoriassa kuin suuremmat lehtitalot, sillä The Ulkopolitistin analyysien ei tarvitse olla uutiskynnystä rikkovia. Ne ovat tarkoituksella kattavampia ja analyyttisempiä. The Ulkopolitistissa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään tieteen popularisoinnista. Timo Stewart haluaakin vetää selvän rajan The Ulkopolitistin analyysien ja popularisoinnin välille: ”Näen asian ennemminkin niin, että meidän kirjoittajien akateeminen tausta antaa meille keinot analysoida aikaamme.”

Vapaaehtoisena myös vastai suudessa Artikkelin kirjoitushetkellä The Ulkopolitistin sivuilla oli vierailtu noin puoli miljoonaa kertaa ja lukijakunta on kasvanut tasaisesti alusta alkaen. Toiminta

perustuu silti yhä vapaaehtoisuuteen, eikä kirjoituspalkkioita ole luvassa luultavimmin lähitulevaisuudessakaan. Viime keväänä The Ulkopolitist tosin teki onnistuneen rahoituskampanjan, jonka tuotoilla esimerkiksi paranneltiin julkaisun verkkosivuja. Vapaaehtoisuutta Stewart ei kuitenkaan näe The Ulkopolitistin heikkoutena, analyysejä kun on tähänkin asti kirjoitettu ”rakkaudesta lajiin”. Sosiaalisen median tutkija Matikaisen mukaan jatkuvuuden puute nousee vapaaehtoisuuteen perustuvilla julkaisulla usein ongelmaksi. The Ulkopolitist tosin näyttäisi ainakin vielä esiintyvän poikkeuksena tähän sääntöön. Tulevaisuus varmasti näyttää, riittääkö vastuullisempiin tehtäviin siirtyvillä koulutetuilla “nuorilla” aikaa ja halua jatkaa vapaaehtoisjulkaisun kehittämistä ja osallistua alati kiihtyvään mediakentän kilpailuun. Stewart toivoisi ennen kaikkea, että The Ulkopolitist pystyisi osaltaan muovaamaan Suomen ulkoja turvallisuuspoliittista keskustelua. Hän haluaisi nähdä The Ulkopolitistin roolin keskustelunavaajana kasvavan. Stewart toivookin, että viiden vuoden päästä esiin on noussut muitakin The Ulkopolitistin kaltaisia toimijoita. ”Jos meidän esittämiä argumentteja kommentoidaan ja debatoidaan kasvavissa määrin muissa medioissa, se olisi hieno homma.” P

Teksti Herman Savinen

SUKUPOLVET

PUHUTTAVAT

Ahneet suuret ikäluokat vartioivat itsekkäästi etuaan ja nuoriso on yhä pilalla. X-sukupolvea on seurannut Y-sukupolvi, seuraavana aakkosissa on Z. Vuonna 2016 sukupolvet ja niiden väliset suhteet ovat jälleen ajankohtaisia.

son-Britannian eu-eroäänestyksen jälkimainingeissa julkaistut kyselytutkimukset julistivat ikäluokkien äänestymiskäyttäytymisen jakautumista nuoriin eroa vastustaneisiin ja eron puolesta äänestäneisiin vanhempiin äänestäjiin. Brexit alkoi näyttäytyä jonkinlaisena sukupolvien kamppailuna, kun pettyneet nuoret Remain-äänestäjät tilittivät perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa. Vanhempia ikäluokkia syytettiin nostalgisesta ja itsekkäästä nuorten tulevaisuuden varastamisesta, sillä juuri nuoret tulisivat todella kokemaan mahdollisen eu-eron seuraukset elämänkaarensa aikana. Syyttävä sormi kääntyi kuitenkin nopeasti nuoriin, kun Sky News twiittasi analyysinsä, jonka mukaan vain noin kolmannes alle 24-vuotiaista ää-

nesti. Nyt alkoi ilmestyä puheenvuoroja, joissa edessä häämöttävä Brexit olisi apaattisten nuorten vika, joiden olisi turha valittaa, sillä he eivät edes vaivaantuneet äänestämään. Sittemmin on kuitenkin julkaistu useampia kyselytutkimuksia, jotka haastavat Skyn käyttämän aineiston. Esimerkiksi London School of Economicsin tutkijoiden ja Opinium-tutkimuslaitoksen raportin mukaan 18–24 vuotiaista 64 prosenttia äänesti, kun Skyn mukaan samassa ikäryhmässä äänestysprosentti oli 36.

”Juuri nuoret tulisivat todella kokemaan mahdollisen EU-eron seuraukset elämänkaarensa aikana.”

Kuka perii Sandersin äänet?

Trigger warning!

Nuorten äänestäminen on puhuttanut myös Yhdysvalloissa presidentinvaalin alla. Useaan otteeseen on kuultu, miten nuoret amerikkalaiset, varsinkin Bernie Sandersin kannattajat, eivät halua äänestää kumpaakaan puolueiden lopullisista ehdokkaista. Otsikot, kuten ”Blame Millennials for President Trump” (The Daily Beast) ja ”Don’t Blame Millennials for This Scarily Close Election. Blame Baby Boomers.” (The New Republic) tiivistävät hyvin liberaalissa lehdistössä käydyn keskustelun. Kaiken kaikkiaan sukupolviteeman käsittely äänestysten yhteydessä on kulkenut varsin samanlaisia syyttelyn uria Atlantin molemmin puolin.

Saska Saarikoski esitti Helsingin Sanomien kolumnissaan ”Herkät nuoret eivät halua eksyä” (2.9.2016) muunnelman ikiaikaisesta ”pullamössösukupolvi”-päivittelystä. Saarikoski kirjoitti, miten amerikkalaisyliopistoissa nykynuoret vaarantavat sananvapauden yliherkkyydestä ja tosikkomaisuudesta kumpuavilla protesteillaan, ja viittasi muun muassa New York Timesin kolumnistin David Brooksin kirjoitukseen nykynuorten ”orkideasukupolvesta”. Olipa kolumniin saatu vielä mahtumaan kehotus älypuhelinten käytön rajoittamiseen. Yksi esimerkki edellä mainituista protesteista on Oxfordin yliopistosta, jossa opiskelijat vaativat kolonialisti

Cecil Rhodesin patsaan poistamista. Vastaavat tapaukset ja erityisesti ”trigger warning” ja ”safe space” -vaatimukset ovat saaneet runsaasti huomiota mediassa. Lehdistössä on maalattu kuvaa juuri Saarikosken kolumnin kuvailemista nuorista, jotka loukkaantuvat kaikesta ja keskittyvät vain omiin tuntemuksiinsa oikeiden yhteiskunnallisten ongelmien sijaan.

Eläkkeet kiistakapulana Suomen Senioriliike ry:n puheenjohtaja ja sdp:n entinen kansanedustaja Kimmo Kiljunen johtaa hanketta, jonka tavoitteena on työeläkeindeksin muuttaminen kuluttajahintoja seuraavasta palkkoja seuraavaan. Tällä hetkellä indeksi painottaa kuluttajahintoja 80 prosenttia ja palkkoja 20 prosenttia.

Kiljusen asiasta tekemä kansalaisaloite keräsi yli 80 000 allekirjoitusta ja tulee siis eduskunnan käsittelyyn, todennäköisesti vielä vuoden 2016 puolella. Kansalaisaloite sai nuorisojärjestöt älähtämään, kun Kiljunen vaati avoimessa kirjeessä järjestöjen puheenjohtajia asettumaan indeksialoitteen taakse. Puheenjohtajat syyttivät vastineessaan Kiljusta faktojen vääristelystä ja eläkeindeksi näyttäytyi nuorisojärjestöille selvästi sukupolvikysymyksenä. Kokoomusnuorten puheenjohtajan Daniel Sazonovin kirjoitus ”Nuoriso, taistoon kiljuslaista eläkepopulismia vastaan” on kuvaava: ”Tässä on kyse taistelusta sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Emme voi seurata sivusta, kun lautasiltamme syödään alati kiihtyvässä tahdissa.”

Simo Rista & Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0

Vietnamin sodan vastainen mielenosoitus Rauhanpatsaan luona Kaivopuistossa 1968.

suomalaisista sukupolvista Sukupolvi-käsitettä käytetään niin tieteessä kuin arkikielessäkin niin erilaisin merkityksin, että sen sisältö jää usein vaikeaselkoiseksi tai epämääräiseksi. Biologisen merkityksen lisäksi sukupolvista puhuttaessa niihin liitetään sosiaalisia elementtejä. Ihmiset voivat esimerkiksi itse kokea kuuluvansa johonkin sukupolveen, jonka määrittävät yhteiset avainkokemukset. Yhteisiä kokemuksia korostaa Karl Mannheimin klassinen sukupolviteoria. Kaikki saman ikäiset eivät kuitenkaan koe kuuluvansa samaan sukupolveen. Sukupolviksi voidaan julistautua, niihin liitytään ja niistä voidaan erota ja niin edelleen. Suuret ikäluokat, 60-luvun sukupolvi ja radikalismi ovat varmasti suomalaisen sukupolvikeskustelun merkittävin aihe kautta aikain. Nykyopiskelijallakin on varmasti vahvoja mielikuvia, joihin liittyvät esimerkiksi Vanhan valtaus, Hannu Salama ja 70-luvulla seurannut taistolaisuus. Semi Purhosen, Tommi Hoikkalan ja J.P. Roosin toimittamassa teokses26

sa ”Kenen sukupolveen kuulut?” (2008) esitetään tutkimustietoon perustuva tyypittely suurten ikäluokkien eli vuosina 1945–1950 syntyneiden sukupolvitietoisuudesta: ikäluokan ”tavallinen” massa, epäpoliittinen eliitti, anti-60-lukulaiset ja 60-lukulainen eliitti. Purhosen mukaan ”60-lukulaisen omasta sukupolvestaan tekemän tulkinnan kulttuurinen asema on ollut julkisuudessa vallitseva, jopa hegemoninen.” Yksi mielenkiintoinen ajatus nuorempiin sukupolviin liittyen on ns. vuoden 1979 sukupolvi, jonka sdp:n kansanedustaja, toimittaja Timo Harakka on pyrkinyt lanseeraamaan. Harakan ymmärryksen mukaan Euroopan hullu vuosi 1968 ulottui Suomeen vasta vuodesta 1979 lähtien Koijärvi-liikkeen, Lepakkoluolan valtauksen, median pirstoutumisen ja punkin sukupolven myötä. Vanhan valtaajat olivat tässä tulkinnassa pieni akateeminen joukko, joka liittyi nopeasti vallanpitäjiin ja piti yllä 1970-luvun autoritääristä, suomettunutta ja ylipoliti-

soitunutta systeemiä. Vuoden 1979 sukupolven myötä siirryttiin kollektivismista ja konsensuksesta yksilöllisempään Suomeen. Professori Laura Kolbe sanoi vuonna 2008 Suomen Kuvalehden haastattelussa: ”Se sukupolvi, joka synnytti vuoden 1968 tapahtumat, synnytti myös myytin itsestään ja omasta erinomaisuudestaan”. Toisaalta samaa voisi ehkä sanoa Harakan vuoden 1979 sukupolvesta.

y-sukupolvi, milleniaalit ja muut turhat trenditermit Viime vuosina on ilmestynyt valtava määrä tekstiä sukupolvesta, jota on nimitetty milleniaaleiksi, Y-sukupolveksi ja diginatiiveiksi. Kuten edellä on tullut ilmi, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa termit ovat vakiinnuttaneet asemansa poliittisessa keskustelussa. Jopa suositumpaa on kuitenkin ollut käsitellä aihepiiriä työelämän kontekstissa. Näin on ollut myös Suomessa, mikä tulee nopeasti ilmi tuhansia tuloksia antavalla Google-haulla ”Y-sukupolvi” ja ”työelämä”. Ilmeisesti Y-sukupolvi muun muassa mullistaa työelämän, mullistaa markkinoinnin, haluaa pomoksi personal trainerin, käyttää älypuhelinta, arvostaa perinteisiä arvoja, arvostaa työtä, on onneton, petetty ja köyhä. Kaiken tämän keskellä on vaikeaa vakuuttua siitä, että milleniaalit tai Y-sukupolvi ovat käyttökelpoisia käsitteitä. Poliittisessa yhteydessä niillä esitellään tarkoitushakuisesti nuorten ihmisten kelvottomuutta ja tällä tavalla kosiskellaan populistisesti vanhempia ikäryhmiä. Muutoin ne tuntuvat tyhjiltä, epämääräisiltä, laiskoilta, ja varsinkin johtamis- ja markkinointikirjallisuuden tyhjiltä trendisanoilta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki markkinointi- ja johtamiskirjallisuus on humpuukia. Y-sukupolven tai milleniaalien jäsenten synnyinhaarukka ulottuu lähteestä riippuen 1970-luvuun lopulta tai 1980-luvun alusta aina 1990-luvun loppuun ja 2000-luvulle saakka. Sukupolvi keksittiin jo 1980-luvulla Yhdysvaltalaisten väestötieteilijöiden William Straussin ja Neil Howen toimesta. Tuntuukin siltä, että se käsittää yksinkertaisesti ”nuoret ihmiset”, ilman sen kummempaa sisältöä. Jokainen sukupolvinimitysten käyttäjä voi mielensä mukaan antaa sille merkitykset. Tommi Hoikkala ja Petri Paju väittävät Kenen sukupolveen kuulut? -teoksessa, ettei mobilisoituneita mannheimilaisia sukupolvia enää ole yhteisten kokemusten ja kollektiivisten identiteettien puuttuessa. Yksilöllistyminen on tuottanut massasukupolvia, joiden yhteinen kokemus on valitsemisen pakko. Ehkä mannheimilaisten sukupolvien myötä myös koko sukupolvi-käsitteeltä on kadonnut merkitys. P 27

Denis Bocquet / CC BY 2.0

ARABIKEVÄÄN JÄLKEEN Teksti Nuutti Kiiveri

Jokaisella meistä on kuva Egyptistä. K aikille tuttu maa, jonka jokainen pystyy o soittamaan kartalla ja jonka jokainen muistaa ala-asteen historiankirjasta. Tuo maa, jossa pyramidit kohoavat, jota faraot hallitsivat ja jossa kamelit vaeltavat keitaalta toiselle. Sitten historiankirjan sivu kääntyy ja aletaan puhua kreikkalaisista ja roomalaisista. Egyptiläiset jäävät sinne alkuun, sivilisaatiomme sarastuspisteeksi.

iellä se edelleen kuitenkin on ja on ollut kaikki nämä tuhannet vuodet. Ensin kreikkalaisten, sitten roomalaisten, Bysantin, ottomaanien, ranskalaisten ja brittien miehittämänä. Vieraan vallan miehitys loppui vasta 1952, kun Britit vetäytyivät Egyptistä. Suomen poliittisen historian sinisen raamatun lukeneet saattavat muistaa, että myös suomalaiset rauhanturvaajat olivat yk:n lipun alla takaamassa Egyptin itsenäisyyttä. Itsenäisyyden aikana maa on ehtinyt käydä lukuisia sotia, kokea vielä lukuisampia sotilasvallankaappauksia ja Arabikevään tuulten mukana tulleen kansannousun. Vuoden 2011 kansannousu antoi toivoa demokraattisemmasta valtiomallista sekä sananvapaudesta, mutta vuonna 2013 muslimiveljeskunta syrjäytettiin vallankahvasta ja ajettiin maan alle. Presidentti Abdel Fattah al-Sisi aloitti valtakautensa, ja haaveet demokratiakehityksestä sekä poliittisista vapauksista korvattiin totalitaarisella poliisivaltiolla. On silmiä avaava kokemus vierailla maassa, jossa ei tunneta demokraattisia oikeuksia. Arabikevät yllätti kaikki maailman tiedustelupalvelut, mutta vuoden 2013 jälkeen Egyptissä poliisi sekä armeija ovat tehneet hiki hatussa töitä, jotta uutta kansannousua ei enää voisi tapahtua. Vuoden 2011 kansannousun ja vapauden symboliksi noussut Tahririn aukio toimii nykyään yksityisenä parkkipaikkana, minkä lisäksi aukion metroasema on pysyvästi suljettu. Lisäksi alueella pyörii jatkuvasti armeijan sotilaita sekä poliiseja. Vanhan Hosni Mubarakin ajan hallintopuolueen päämaja revittiin syksyllä maan tasalle, mutta ulkomaalaisia estettiin kuvaamasta sitä. Muutenkin hallinto-, sotilas- sekä

poliisikohteiden kuvaaminen Egyptissä on terrorismiin vedoten kielletty. Viesti on selvä: orkesterin kapellimestarina toimii nyt armeija ja muuta vaihtoehtoa ei ole. Toisaalta Egypti on jo nyt tekohengityksen varassa. The Economist käsitteli tuoreessa artikkelissaan The Ruining of Egypt (6.8.2016) Egyptin taloudellista tilaa ja tulevaisuutta. Artikkeli antaa realistisen kuvan siitä kuinka huonosti asiat arabimaailman suurimmassa valtios-

”Egypti on jo nyt tekohengityksen varassa.” sa ovat. Nuorista eli 15—24 vuotiaista työttömänä on 40 prosenttia. Tällä hetkellä korkeakoulutettujen nuorten on jopa vaikeampaa saada töitä kuin lähes lukutaidottomien. Inflaatio on tällä hetkellä 14 % hallituksen yrittäessä epätoivoisesti suojella Egyptin puntaa painamalla lisää rahaa. Tilannetta pahentaa entisestään se, että suurin osa ruoasta joudutaan tuomaan ulkomailta: esimerkiksi vuonna 2010 40 % ruoasta sekä peräti 60 % viljasta. Staattinen taloustilanne sekä valtion tiukka kontrolli sen pelätessä maan liukumista kaaokseen on johtanut tilanteeseen, jossa edes yksityinen sektori ei pysty laajentumaan, vaikka halpaa työvoimaa olisi tarjolla miljoonittain. Millä Egypti sitten pyörittää talouttaan? Lainalla, avustuksilla sekä tuilla. Tästä Egypti saa kiittää geopoliittista sijaintiaan. Maa hallinnoi Suezin kanaalia, jolloin maailmankaupan suurpelurit eivät voi antaa Egyptin romahtaa. Egyptin kolme suurinta rahoittajaa ovatkin

Nuutti Kiiveri

Kairo levittäytyy matalana kaupunkina laajalle alueelle.

Yhdysvallat, Euroopan Unioni sekä öljyrikkaat Arabian niemimaan kuningaskunnat. Näillä kolmella on myös vaikutusvaltaa Egyptin sisäpolitiikkaan. Esimerkiksi puolet eu:n 150 miljoonan euron tuesta ohjataan suoraan Egyptin valtion budjettiin. eu onkin saanut paljon kritiikkiä siitä, kuinka se ei ole kyennyt pitämään yhteistä linjaa Egyptin(kään) suhteen ja miten sen yksittäiset jäsenvaltiot ovat jo tunnustaneet Sisin hallituksen. Esimerkiksi Ranska toivotti Sisin tervetulleeksi viralliselle valtiovierailulle viime syyskuussa, huolimatta Egyptin lukuisista ihmisoikeusrikkomuksista. Pakolaiskriisin pahentuessa on eu:n kuitenkin pakko käydä dialogia Egyptin kanssa, sillä sen kautta kulkee suuri osa pakolaisista matkalla Keski-Afrikasta Eurooppaan. Yhdysvaltojen ja Egyptin suhde on suoraviivaisempi. 1970-luvulta asti Yhdysvaltojen ja

Egyptin välillä on vallinnut enemmän tai vähemmän tiivis yhteistyö sotilasasioissa. Yhdysvaltojen kantaa suhteessa Egyptiin ohjaa Ulkopoliittisen instituutin mukaan nimenomaan juuri sotilaallinen yhteistyö. Amerikkalaiset antoivat vuonna 2015 1,3 miljardin dollarin edestä sotilasapua Egyptille. On myös kiinnostavaa huomioida, että nykyinen presidentti Sisi on saanut koulutuksensa United States Army War Collegessa, Pennsylvaniassa. Vuonna 2015 Yhdysvaltain presidentti Barack Obama antoi luvan jatkaa asetoimituksia Egyptiin. Egypti on Yhdysvalloille tärkeä yhteistyökumppani Lähi-idän operaatioiden sekä Suezin kanaalin turvaamisen kannalta. isilin / daeshin nousu tulee luultavasti vain tiivistämään tätä yhteistyötä. Kuten jokainen maailmanmenoa seurannut tietää, sotilas- ja turvallisuusasioilla on usein tapana sivuuttaa demokratiaa edesautta-

Nuutti Kiiveri

Tahririn aukio vuonna 2015.

vat, ikävät kysymykset suurvaltojen ulkopolitiikassa. Miten Egyptin hallitus sitten suunnittelee selviävänsä nykyisestä taloudellisesta kriisistä ilman, että se menettää itsemääräämisoikeuttaan ulkopuolisille pelaajille? Kieltämällä asian täysin. The Economistin artikkelin julkaisemisen jälkeen Egyptin sisäministeriö kiirehti julkaisemaan lausunnon, jonka mukaan Egyptin taloudelliset aloitteet eivät voi tuottaa välittömästi tuloksia, mutta maa ei missään nimessä ole kriisissä. Ministeriö mainitsi myös, että nykyinen hallitus on aloittanut lukuisia megaluokan rakennusprojekteja, jotka tulevat kantamaan hedelmää. Kuulostaa hyvältä, mutta viime syksynä Egyptissä oli nähtävänä vain autioita, puoliksi valmiita rakennusprojekteja ilman yhtäkään työntekijää. Kun arabimaissa yhä kuohuu ja Syyriassa

”Egyptissä on käännetty kellot vastavallankumouksen aikaan” sekä Jemenissä riehuu valtoimenaan sota, on Egyptissä käännetty kellot vastavallankumouksen aikaan. Maa on sekä poliittisessa että taloudellisessa kriisissä, mutta sitä ei avoimesti myönnetä. Egypti on kuin nukketeatterin näytös, jossa armeija ja rikas eliitti vetelevät naruista. Paikalliset näkevät tässä tummassa pilvessä kuitenkin hopeareunan. Armeijan valtaantulon jälkeen rikollisuus on vähentynyt ja kaikille riittää leipää. Leipä ja sirkushuvit eivät kuitenkaan pitäneet roomalaisiakaan ikuisesti vallassa, ja mikäli nuorten työttömyydelle ei tehdä pian jotain, roihuavat renkaat ja autot jälleen Tahririn aukiolla. P

P tapahtunutta

| Teksti Valpuri Alanen Kuvat Topi Juga

Kadonneen rastin metsästys Polhon, Tason, Kehon ja Manan yhteistoiminnastasaatiin tänä syksynä esimakua, kun tulevien yhmu-ainejärjestöjen fuksit pääsivät tutustumaan toisiinsa ensimmäistä kertaa järjestetyn, yhteisen Amazing Race - kilpailun tuoksinassa. Polhon fuksi Valpuri Alanen kertoo, miten seikkailu istui muiden fuksikiireiden joukkoon.

nsimmäisenä koulupäivänämme 30.8. astuin Päärakennuksen ovista sisään kymmenien muiden fuksien seassa epätietoisenä siitä, mitä tuleman pitää. Aulassa hyöri tutoreita punahaalareissaan osoitellen fukseille suuntaa kohti tervetuliaistilaisuutta, jonne massana valuimme. Valtavassa salissa esittelypuheet venyivät, ja lukuisat hämmentyneet kasvot haukottelivat ympärilläni. Epävarmuutta ei kuitenkaan kestänyt kauan. Syksyn tapahtumista olimme saaneet esimakua jo edeltävällä viikolla fuksitapaamisessa, ja elokuun kääntyessä syyskuuksi hulina alkoi toden teolla. Fuksitapaamiset,

peli-illat, suunnistukset, mökkeily ja sitsit pitivät huolta siitä, että me uudetkin löysimme paikkamme yhisläisinä. Yliopiston tulevat muutokset näkyivät myös tapahtumatarjonnassa, kun Yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelmaksi ensi syksynä yhdistyvien pääaineiden fuksit kisasivat Amazing Racen parissa 15.9. Kulttuuri-ja sosiaaliantropologian, kehitysmaatutkimuksen, talous- ja sosiaalihistorian sekä poliittisen historian uudet opiskelijat kerääntyivät ennen tapahtuman alkua Kuppalan pihalle. Antropologeja oli mainio määrä, mutta valitettavasti samaa ei voinut sanoa muista: Polhon ja Kehon edustus tar-

koitti muutamia fukseja — tasolaisia saatiin mukaan vasta jatkoille. Edessä häämöttävä yhiksen fuksimökki ja toisaalta suunnistuksen aikaan ollut kehitysmaatutkimuksen johdantokurssi verottivat osallistujamääriä. Kisa saatiin kuitenkin käyntiin neljällä joukkueella. Omaan ryhmääni kuului lisäkseni kolme Manan fuksia, Jenna, Emma ja Ella, ja naisenergialla päätimme voittaa kilpailun. Amazing Race -ohjelman konseptia mukaillen jokaisen joukkueen tuli kiertää kuusi rastia ja suorittaa niillä annettuja tehtäviä. Rastien sijainnit olivat salaisia, mutta tehtävistä suoriuduttuaan joukkueet saivat vihjeen seuraavan etapin olinpaikasta. Ensimmäisenä rastit kiertänyt ja Kuppalalle nopeimmin palannut joukkue voittaisi kilpailun. Oman ryhmäni kanssa pingoimme aurinkoisessa iltapäivässä rastilta toiselle. Tehtävät olivat vaihtelevia, ja yhteiseksi suosikiksemme nousi Tason rasti Havis Amanda -patsaan juurella, jossa esitimme joko sanaselityksellä tai pantomiimilla toisillemme erilaisia yhteiskunnallisia termejä. Vaikka etapeille mahtui myös vaikeampia tehtävänantoja, kuten kaikkien Etelä-Amerikan maiden nimeäminen pääkaupunkeineen, osoittautui kaikkein hankalimmaksi tehtäväksi rasteille löytäminen. Esimerkiksi runomuotoinen vihje metsän kuninkaasta, vanhasta valuutasta, ahneudesta sekä kolmesta kruunusta oli hyvin mystinen, eikä lorutteleva ohjeistus johdattanut meitä Maailmanrauhan patsaan luo Hakaniemeen

suorinta reittiä, kuten oli tarkoitus. Lenkkeilimme ympäri Kruununhakaa hyvän tovin, ennen kuin vertauskuvallisen reittiohjeen todellinen määränpää valkeni. Viimeistä etappia etsiessämme ilmeni uudenlainen ongelma. Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan koordinaatit olivat selvät, mutta punaisiin haalareihinsa pukeutuneita opiskelijoita ei meinannut löytyä mistään. Nälkä ja väsymys tekivät tilanteesta epätoivoa hipovan, mutta illan hämärtyessä tyhjä ja hiljainen puisto oli kaunis ja mieltä rauhoittava. Lopulta viimeinenkin rasti löytyi pensasaidan takaa hieman kasvitieteellisen ulkopuolelta. Seesteinen rauhan tunne katosi, sillä tehtävänantona oli tukkihumala. Kahden tunnin suunnistuksen jälkeen pyörimme kukin vuorollamme otsa kiinni pesäpallomailassa, ja hoipertavin askelin suoritimme viimeisenkin rastin kunnialla loppuun. Muutama pidempi reitiltä eksyminen hidasti matkaamme niin, ettei voittopotti tällä kertaa osunut ryhmämme kohdalle. Yhteinen vaeltaminen Helsingin illassa kuitenkin yhdisti ryhmäämme, sillä Etappien välisillä matkoilla oli aikaa keskustella alkusyksyn kokemuksista ja odotuksista. Jokainen ryhmäni jäsenistä oli tyytyväinen syksyn tapahtumiin ja niiden runsauden aiheuttamaan valinnanmahdollisuuteen. Yhiksen fuksimökki tosin herätti kateutta muissa, sillä rentoa hengailutapahtumaa kaivattiin suunnistuksien ja sitsien lomaan. P

33 33

P opinnoista

| Teksti Suvi Virtanen

Opinnäytetyöstä tieteelliseksi artikkeliksi Harvalle juolahtaa mieleen, että omasta opinnäytteestä voi saada aikaan vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin. Halutessaan niin voi kuitenkin tehdä. Kandidaatintutkielmansa pohjalta European Journal of Criminology -lehdessä julkaiseva neljännen vuoden talous- ja sosiaalihistorian opiskelija Suvi Virtanen antaa kolme neuvoa ja kertoo, mitä olisi toivonut tienneensä ennen työhön ryhtymistä. julkaisut ovat valttikortti kun mitellään siitä, kuka saa tutkimukselleen – esimerkiksi väitöskirjalleen – rahoituksen. Mikäli tutkijan ura ei houkuttele, julkaiseminen voi olla hyvä idea myös puhtaasti halusta saada ns. mainetta ja mammonaa, sillä läpäistyään vertaisarvioinnin tiukan seulan, tutkimuksesi saattaa tavoittaa kansainvälisessä lehdessä jopa kymmeniä ihmisiä maailmanlaajuisesti! Toisaalta joskus voi yksinkertaisesti ihastua omaan tutkimusaiheeseensa niin perin juurin, että työn jääminen ainoastaan opinnäytteen ohjaajan ja ehkä jonkun sukulaisen läpi silmäilemäksi jää harmittamaan. Hyvää tutkimusta ei ole syytä jättää pöytälaatikkoon tai muistitikun syövereihin homehtumaan, vaan antaa muidenkin päästä vakuuttumaan ja vaikuttumaan löydöksistäsi ja argumenttiesi vahvuudesta. Niille, joiden sisällä syttyi pieni kipinä, jaan nyt kolme vinkkiä, eli asioita joita toivoisin tienneeni ennen kuin aloitin ensimmäisen artikkelini julkaisuprosessin.

1. Artikkelikäsikirjoituksen työstäminen vie aikaa – paljon aikaa Aloitin kandidaatintutkielman suunnittelemisen joulukuussa 2014, hieman ennen seminaarin alkua. Sain erinomaista ohjausta ja aihe löytyi suhteellisen kivuttomasti. Ajattelin kevään mittaan, että kandin tekemisessä oli kova homma. Ei ollut, kun tiedän nyt mitä tuleman piti. Tuon kandintyön pohjalta julkaistava artikkelini tulee European Journal of Criminology -lehden online versioon marras-joulukuussa 2016. Printtiversioon mennee ainakin puoli vuotta lisää. Näin ollen aikaa työn aloittamisesta julkaisuun on mennyt noin kaksi vuotta! Suosittelen kaikille, jotka edes harkitsevat artikkelin kirjoittamista opinnäytteensä pohjalta, että kirjoittavat työn saman tien englanniksi. Käytännössä kaikki kansainväliset artikkelit julkaistaan englannin kielellä, mikä teki omalla kohdallani työn kääntämisen välttämättömäksi. Kääntäminen on työlästä, säästä itsesi siltä.

34 34

Toinen aikaa vievä seikka on vertaisarviointiprosessi (peer review). Artikkeli lähetetään anonyymisti kolmelle niin ikään anonyymille vertaisarvioitsijalle, joiden tehtävä on repiä riekaleiksi tutkimuksesi menetelmällinen validiteetti, pääargumenttisi ja itsetuntosi. Tai siis: vertaisarviointi varmistaa, että tutkimus täyttää hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Vertaisarvioitsijat antavat arvionsa siitä, onko käsikirjoitus a) hylättävä, b) hyväksyttävä, c) mahdollisesti hyväksyttävissä joko pienen tai suuren muokkauksen jälkeen. Artikkeli menee hyvin harvoin suoraan läpi, ja käytännössä aina löytyy jotakin huomautettavaa. Oma kokemukseni on se että, arvioitsijat olivat pisteliäitä, mutta kommentit osuvia. Huomattavien muutosten tekeminen tekstiin vie yllättävän paljon aikaa ja on varsin uuvuttavaa. Joskus artikkeli hylätään siitä huolimatta, että siihen on tehty kaikki pyydetyt muutokset ja korjaukset.

2. Hyväksy, että teksti on aluksi huonoa ja anna käsikirjoitus muiden luettavaksi Maailmassa on varmasti paljon luonnostaan lahjakkaita kirjoittajia, joiden raakateksti on pientä viilausta vaille valmista. Itse en kuitenkaan kuulu tähän kastiin, jolloin oli välttämätöntä hyväksyä se, etten osaa kirjoittaa: ainakaan ensimmäisellä yrittämällä. Sen sijaan tekstistä tulee kelvollista, kun sen antaa hautua ja kun käsikirjoitukselleen hankkii rakentavaa palautetta. Tämä onnistuu parhaiten niin, että otat yhteyttä lähestyttäviltä vaikuttaviin kokeneisiin oman alasi tutkijoihin, joilla on jonkinlaista tietämystä tutkimusaiheestasi. Käytännössä opinnäytetyön ohjaaja on yleensä sopiva kandidaatti. Mikäli mahdollista, hanki palautetta niin monelta taholta kuin vain kykenet.

3. Tunne alan tutkimuskenttä Julkaisuihin liittyvät käytännöt vaihtelevat huomattavasti eri tieteenalojen välillä. Kiinnitä huomiota tutkimuksesi aiheeseen ja käyttämiisi menetelmiin. Nämä seikat määrittävät vahvasti sen, millaiseen lehteen käsikirjoitus olisi hyvä lähettää. Arkistolähteisiin nojautuva tutkimus Lotta Svärd -järjestön toimintatavoista vs. kvantitatiivinen mallinnus lama-aikojen äänestyskäyttäytymisestä saattavat (mutta eivät välttämättä!) löytää paikkansa hyvin erilaisista julkaisufoorumeista. Omaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kannattaa lukea runsaasti, pitäen samalla silmällä, mihin lehtiin muita vastaavanlaisia tutkimuksia on lähetetty. Kysy rohkeasti ohjaajaltasi tai muulta vanhemmalta alasi tieteentekijältä neuvoa oikean lehden löytämiseen.

35 35

P kuulumiset

| Teksti Ilari Leskelä Kuvitus Venla Ranki

Tiedettä & kannabista

nneli Jäätteenmäen tarjoamat drinkit, kutsu Suomen Pankin cocktailtilaisuuteen ja meheviä juoruja vaikuttajista. Oluthuoneiden kabineteissa on vietetty Polhon tapahtumien antoisimpia hetkiä. Tiedettä ja kaljaa ei syyttä ole Polhon kruununjalokivi. Kaljanhuuruisen nostalgia sikseen. Uskon vakaasti, että Polhon tapahtumista t&k on tarjonnut eniten kokemuksia – ja tuhonnut vähiten aivosoluja. Mielenkiintoisten vieraiden näkemykset tulevaisuudesta jättävät huomattavasti enemmän muistijälkiä kuin viimeisen illan tenttiin lukeminen. Miksi t&k ei sitten aina pullistele kabinetin ikkunalautoja myöten, kuten vaikka Raimo Sailaksen vieraillessa? Syitä on kolme: laiskat opiskelijat, tylsät vieraat ja sijainti. Viimeiseen ratkaisu on helppo: miksi istua punavuorelaisen oluthuoneen takahuoneessa, jos sijainti on täysin syrjässä kaikkien kotimatkalta? Paras houkutin on tosin halpa oluttuoppi. Vieraiden tylsyys onkin sitten kaksipiippuinen kysymys. Polhon hallituksen pähkäillessä kenen on pakko tuijottaa alasaunalla aamuseitsemältä humalaisten helikoptereita, jää puhujan pohtiminen vähemmälle. Toisaalta se jonkun päättämä sotahistorian dosentti ei luultavasti kiinnosta kuin entisiä Korkeajännitysten tilaajia. Kunnianhimoa ei kannata virittää liian korkealle – vähemmän tiedettä ja enemmän kaljaa on aina toimiva konsepti. Vieras voi olla vaikka Antti Holma, kunhan joku saa ylitettyä ramppikuumeensa ja jaksaa vetää keskustelun. Itse asiassa haastattelijana toimiminen on ehkä opettavaisinta mitä Polho tarjoaa. Viimeinen ongelma ovat laiskat opiskelijat. Usein monet häipyvat viimeisen luennon puolivälissä kotiin katsomaan eilistä Vain Elämää -jaksoa jossa Axl Smith tulkitsee Seija Simolan Juna Turkuun iskelmää. Pitkän päivän jälkeen on ymmärrettävää, ettei tiukka asia enää innosta. Itse suosittelen kuitenkin skippaamaan sen viimeisen luennon, sillä tajunnan laajentamisessa t&k on tehokkaampi kuin kannabis. Kirjoittaja asui Kuppalassa 20092012, nykyään hän on viestinnän suunnittelijana Tekirillä.

36 36

P kommentti

| Teksti Takakiree Kuvitus Venla Ranki

Valkoisen miehen taakka 2016

altaosasta nykypäivän poliitikoista on tullut selkärangattomia toisten ihmisten kunnioittamisen poliittisen korrektiuden vankeja. Soini, Trump, Farage ja kumppanit sanovat ääneen sen, mitä kansa ajattelee. Heidän suosionsa kuvastaa tavallisten ihmisten väsymystä todellisuudesta vieraantuneiden akateemikkojen ja twitteraktivistien viljelemään, ihmisten kunnioittamisen poliittisen korrektiuden ja puolestaloukkaantumisen kulttuuriin.” ”Sosiaalisen median poliittisista keskusteluista on tullut toisten kunnioittamisen poliittisen korrektiuden kannattajien mielensäpahoittamiskilpailu.” ”Nykyään jopa n-vitsit ovat jotenkin rasistisia poliittisesti epäkorrekteja.”

”Jos taiteessa on lupa esittää vain ihmisarvoa kunnioittavia poliittisesti korrekteja representaatioita ei-valkoisista ihmisistä, pian taiteilijat eivät enää uskalla kuvata muita kuin valkoisia. Sitäkö te haluatte?” ”Vasemmistolaiset ääriryhmät pyrkivät muita ihmisiä kunnioittamalla poliittisella korrektiudellaan terrorisoimaan julkista keskustelua vaientamalla kaikki, jotka eivät osaa käyttää oikeata terminologiaa.” ”Ennen vanhaan saatoimme nauraa toisillemme. Nyt toisia ihmisiä kunnioittavat poliittisesti korrektit ajatuspoliisit ovat tappaneet jopa huumorin. Ihmisarvon kunnioittamisella Poliittisesti korrektilla kulttuurilla on elämää tuhoava vaikutus.” ”Trigger warningit, mikroaggressiot ja turvalliset tilat kiteyttävät, mikä toisten ihmisten huomioimisessa poliittisessa korrektiudessa eli milleniaalien ja vähemmistöjen yliherkkien tunteiden paapomisessa on vikana.” ”Toisten kunnioittaminen Poliittinen korrektius on mennyt liian pitkälle. Toisten kunnioittaminen Poliittinen korrektius on käänteisrasismia enemmistöä vastaan. Toisten kunnioittaminen Poliittinen korrektius on totalitarismia. Toisten kunnioittaminen Poliittinen korrektius on todellisuuden välttelemistä. Toisten kunnioittaminen Poliittinen korrektius on liian vaikeaa. Toisten kunnioittaminen Poliittinen korrektius rajoittaa sananvapautta.” ”Ihmisten kunnioittamisen Poliittisen korrektiuden aika on ohi.”

37 37

P kansainvälinen

| Teksti Maria Simula

Työharjoittelussa Prahassa Poliittisen historian opiskelun vuonna 2011 aloittanut Timo Eloranta on maisterivaiheen polholainen. Hän on paraikaa kuuden kuukaudentyöharjoittelussa Prahassa Suomen suurlähetystössä. Poleemin haastattelussa paljastuu, millaista todellisuus harjoittelussa on, ja millaisia yllätyksiä uudessa kulttuurissa on tullut vastaan.

Kerro työharjoittelustasi.

Miten hait työharjoitteluun? ”Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksella cimo:lla on kahdesti vuodessa haku, jolloin eri suurlähetystöihin haetaan väkeä. Paikkoja on lähetystöjen lisäksi myös esimerkiksi finpron toimistoissa, kulttuuri-instituuteissa ja ulkosuomalaisissa lehdissä. Hain cimo:n kautta Prahan suurlähetystöön, sillä 38

Anna Roininen

”Aloitin työt suurlähetystössä syyskuun alussa. Työ on hyvin monipuolista ja sisältää muun muassa Tšekin ja Slovakian median seuraamista, taustamuistioiden laatimista, seminaareihin osallistumista ja niistä raportointia, sometusta sekä tapahtumien järjestämisessä avustamista. Vasta pari päivää töissä oltuani löysin itseni valtiovarainministeriön tiedotustilaisuudesta kirjaamassa ylös Tšekin ennakkokantoja talous- ja rahoitusasioiden neuvoston ecofinin kokouksen asialistalla olleista asioista. Prahan suurlähetystöstä käsin hoidetaan nykyään myös Slovakiaan liittyvät asiat, sillä Bratislavan lähetystö lakkautettiin viime vuonna. Harjoittelijalle riittää täällä hommia. Ensi vuonna on muun muassa paljon kulttuuritapahtumia liittyen Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan. Työskentely Suomen suurlähetystössä on ollut tavoitteenani opintojen aloittamisesta lähtien ja olen todella tyytyväinen, että tämä haave on tullut todeksi. Työtehtävät ovat mielekkäitä ja työyhteisössä on hyvä ilmapiiri.”

arvioin oman opintotaustani vuoksi olevani sinne vahvoilla. Olen opiskellut vaihtovuotenani Lontoon ucl:ssä Venäjän ja Itä-Euroopan politiikkaa ja historiaa. Olin jo pari kertaa aiemmin hakenut cimo:n kautta suurlähetystökohteisiin ennen kuin tärppäsi.”

Aiheuttiko kieli ongelmia?

”Suurlähetystön tukemana olen osallistunut

Timo Eloranta

viikoittaisille tšekin kielen oppitunneille. En osannut kieltä ollenkaan aloittaessani työt, eikä tšekin taitaminen ole ennakkovaatimuksena suurlähetystössä työskentelylle. Hyvä ei kielitaitoni vieläkään ole, mutta perusfraasit ja tervehdykset alkavat jo luonnistua. Suomalaisten lisäksi suurlähetystössä on töissä myös paikallisia työntekijöiltä, joilta saa tarvittaessa apua esimerkiksi käännöksissä. Tšekit puhuvat vaihtelevasti englantia. Nuoret puhuvat paremmin, mutta usein arastelevat sen puhumista. Ulkomaalaispoliisi – eli viranomainen, jonka pääasiallisena tehtävänä on ulkomaalaisten palveleminen - ei puhu sanaakaan. Rekisteröinti poliisilla olikin aika kafkamainen kokemus. Asiat hoituivat lopulta googlen, saksan, italian ja lätkäslangin sekoituksella, virkailija kun paljastui Patrik Laineen faniksi.”

Miten olet pärjännyt taloudellisesti harjoittelun aikana?

viikon kämpässä, joka paljastui pian karummaksi kuin kuvat olivat antaneet ymmärtää. Vaihto mukavampaan kämppään onnistui kuitenkin onneksi suhteellisen mutkattomasti, sillä paikalliset asuntomarkkinat ovat varsin dynaamiset.”

Millaisiin ihmisiin olet tutustunut? ”Eri maiden suurlähetystöjen harjoittelijat muodostavat tiiviin yhteisön, ja tämä wannabe-diplomaattiporukka viettää paljon vapaa-aikaa yhdessä. Suunnitelmissa on tällä kokoonpanolla reissata Wieniin, juhlia halloweenia ja järjestää suomalaiseen kulttuuriin perehdyttävä saunailta. Ruotsin harjoittelijan kanssa on ollut puhetta myös diplomaattisitsien järjestämisestä. Tunnen myös muutaman paikallisen, joihin olen tutustunut jo Helsingissä toimiessani kahdesti valtsikan kv-tuutorina.”

Mitä vinkkejä antaisit lähtöä ulko ”cimo maksaa harjoittelusta tonnin kuussa. maille suunnitteleville? Prahassa tällä summalla pärjää vallan mainiosti, sillä se on paikallisten keskipalkkaa noin satasen korkeampi. Hintataso täällä on Suomen hintatasoa paljon matalampi. Moni opiskelija ilahtuu varmasti kuullessaan, että oluttuoppi joenrantaterassilla kustantaa jotain euron ja kahden välillä. Asuminen oli järjestettävä itse. Hyödynsin tässä Facebookin lukuisia kämppäyhteisöjä. Prahaan saavuttuani asuin muutaman

”Jos vähääkään pohditte, kannattaako lähteä ulkomaille vaihtoon tai harjoitteluun, niin lähtekää. Ette tule katumaan. Älkää myöskään lannistuko, jos ensimmäisellä kerralla ei toivottua harjoittelupaikkaa irtoa, vaan hakekaa uudelleen. Opiskeluaika tarjoaa mahdollisuuksia, joista kannattaa ottaa kaikki hyöty irti. Esimieheni on myös polhon alumni, joten polholaiset pärjäävät maailmalla!” 39

Lähetä juttuvinkki! Poleemi ottaa avosylin vastaan lukijoidensa ideoita ja toiveita lehden sisällöstä. Jos sinulla tai ystävilläsi on ajatus, jonka haluaisit saada lehden sivuille, ota rohkeasti yhteyttä toimitukseen! Lähetä sähköpostia osoitteeseen poleemi2016@gmail.com tai nykäise hihasta jotakuta lehden sisäkannessa näkyvistä päätoimittajista kampuksella.

P hurja-arvo

| Ossi Hietala

Pekko Korvuo

Venla Ranki

Jesse HirvelĂ¤

Pekko Korvuo Venla Ranki

Syksyn 2016 suunnistuksia

yhiksen

fuksiaiset 20.9. Kuvat Topi Juga Ylhäällä Saappaanheiton voittajien riemua. Vieressä oikealla Omenoita onkimassa. Vieressä vasemmalla Maajussiehdokas

Vanhempi kaarti löysi myös paikalle.

“Ja tuosta!”

Châteu de Yhis maistui fukseille jälleen.