POLEEMI 2/2013 by Poleemi

Poleemi

Poliittishistoriallinen aikakauslehti Kekkosen näköinen mies Kimmo Sasi

NRO 2013

2 Kulttuuri

Politiikka

Maailmalta

MIKKO MAJANDERIN LEVYHYLLY

HAUTALA-GATEN KULISSEISSA

MIKÄ ON TRANSNISTRIA?

-1-

KEVÄTMATKA Riikaan 7.–10.3.2013 Kuvat Johanna Räty

Pääkirjoitus

Kohugate Jokainen on varmasti viimeisen puolen vuoden aikana törmännyt ainakin yhteen julkisuudessa esitettyyn ilmiöön, joka on saanut jälkiliitteekseen sanan ”kohu” tai ”gate”. On ollut opettajakohua, kohusaarnaajaa ja robingatea. Yhteistä tapauksille on ollut niiden poikkeuksellisuus: ne ovat kohahduttaneet kansaa ja ansainneet itselleen ainakin toisen näistä kallisarvoisista liitteistä. Osasta puhutaan vieläkin, osa on painunut jo huonojen lööppien arkistoon, kuten taannoiset pettäjäpiispat konsanaan. Varmasti kuitenkin lähes jokainen meistä on edes kerran puolen vuoden sisällä klikannut uutissivustolla otsikkoa, jossa jokin ilmiö on leimattu kohuksi tai gateksi.

”

Gate-liitteellä on perinteisesti leimattu erityisesti poliittisen luonteen omaavia kohutapahtumia. Liitteen käyttö sai alkunsa 1970-luvun alussa presidentti Richard Nixonin kaataneen Watergate-kohun yhteydessä. Episodin jälkeen gaten käyttö on räjähtänyt käsiin ja levinnyt politiikan ulkopuolellekin, kuten vuoden 2003 Super Bowl ja Nipplegate hyvin osoittavat. Suomalaiseen poliittiseen retoriikkaan gate-liite rantautui viimeistään Anneli Jäätteenmäen Irakgaten myötä. Nykyään saammekin lukea keltaisista lehdistä jo sellaisista sanahirviöistä kuin kakkagate. Briteissä puolestaan nähtiin viime syksynä kauan odotettu Gategate. Asioiden leimaaminen kohuiksi helpottaa kiireistä ihmistä. Gate loppupäätteenä kertoo laiskalle lukijalle kätevästi, mikä uutinen on in. Uutisvirran muuttuminen kohuvirraksi kuitenkin turruttaa ja varsinainen ongelma saattaa jäädä taka-alalle, kun vain hätkähdyttävät faktat nostetaan päällimmäisiksi. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, kyllä me täällä Poleemissakin tykätään kohuista ja gateista, onhan ne ihan jänniä. Tästä numerosta löydät muun muassa Sara Nurmilaukaan sisäpiirianalyysin kohuministeri-Hautalan ovigatesta (s. 20). Myös Tuomas Lassinharjun haastattelema Kimmo Sasi (s. 12) on kohahduttanut muun muassa sharia-lausunnoillaan, ja varmasti alumnipalstalta löytyvä Kimmo Kiljunenkin (s. 10) on törmännyt urallaan kohuun jos toiseen. Poleemin päätoimittajien puolesta kivaa kevättä ja rentoa kesää!

Gate loppupäätteenä kertoo laiskalle lukijalle kätevästi, mikä uutinen on in.”

Anna Niemi

”

Tekijältä

Tiivis rykäisy Jutun idea syntyi kaksi päivää ennen virallista deadlinea, eli kirjoittaminen oli aika tiivis rykäisy. Jännittävintä oli hyväksyttää juttu kansliassa, jos olisinkin vaikka vahingossa paljastanut jotain arkaluontoista ja saisin siitä noottia. Kovasti medialla ainakin tuntuu olevan yritystä repiä otsikoita kaikesta, välillä aiheesta ja välillä aiheetta. Uutisointi ja tutkiva journalismi ovat tietenkin hyvästä, mutta esimerkiksi tämän jupakan suhteen mentiin mielestäni välillä vähän liiankin lujaa ja virheistä välittämättä. Kuten jutustakin ehkä huomaa, kohun aikana työskentely oli aika intensiivistä – ei kuitenkaan mitään “vauhtia ja vaarallisia tilanteita”-luokkaa.

Mä en ole eduskunnassa koskaan kokenut niin isoja taisteluja kuin silloin opiskeluaikoina.” - Kimmo Sasi kertoo 1970-luvun opiskelijapolitiikasta sivulla 17.

Sara Nurmilaukas Kirjoittaja on viidennen vuoden polholainen, joka kertoo tässä Poleemissa harjoittelustaan Heidi Hautalan kansliassa ”Ovikohun” aikaan.

Poliittishistoriallinen aikakauslehti Vastaava päätoimittaja Anna Niemi • Päätoimittajat Tuomas Lassinharju, Ilmar Metsalo ja Mikko Virta • Ulkoasu Mikko Virta • Taitto Päätoimitus • Kirjoittajat Seppo Hentilä, Topi Houni, Eetu Jokela, Jenniina Kotajoki, Saila Kurki, Hanna Kuusi, Veera Laine, Simo Ortamo, Johanna Räty • Kannen kuva Anna Niemi • Paino Picaset 0y • Painos 200 kpl • Paperi sisus 100 g G-print, kannet 170 g gloss • ISSN 12354412 • Palaute poleemi-2013@helsinki.fi • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry. Poleemi saa HYY:n järjestölehtitukea.

-4-

NRO

2013

Poleemi

Tässä numerossa

10 Historian kasvot 11 Kimmo Sasi 12 Tuutorit 20 Reportaasi 22 Haastattelu 24 Maailmalta 30 Sepin neuvot 34 Tutkijan levyhylly 36 Kaupungin kasvot 37 Työelämän kasvot Polhon alumni Kimmo Kiljunen

Henry Ford

Kertoo suhteestaan Kekkoseen

Ensi vuoden tuutornelikko

Hautalan kansliassa kuhisee

Eurooppatutkija Hanna Ojanen

Kurkistus Transnistriaan

24 30

Tohtori Hentilä vastaa lukijoiden pulmiin

Mikko Majander esittelee levyhyllynsä

Dalindéon Valtteri Pöyhönen

-5-

Yhiksessä tapahtuu Palstalla käsitellään ajankohtaisia asioita yhiksessä.

JENS ALDERIN

Työelämäilta keräsi opiskelijoita Kuppalaan kuulemaan alumnien työurista. Omasta urapolustaan kertomassa Anne Comment.

TYÖELÄMÄILTA OLI MENESTYS Torstaina 11.4.2013 Kuppalassa keskityttiin kaljanjuonnin sijaan pohtimaan yhisläisten työllisyysnäkymiä. Polhon ja Tason yhdessä Yhistyksen kanssa järjestämä työelämäilta veti paikalle runsaasti opiskelijoita hakemaan vastauksia työelämään liittyviin kysymyksiin. Illan pääosassa olivat Polhosta valmistuneet Milja Laakso, Anne Comment ja Jens Alderin, sekä Tason Heidi Laine ja Heikki Lauha. Monipuolisesti työelämään sijoittunut viisikko valotti opiskelijoille, millaista on työskennellä muun muassa viestinnän parissa, tutkijana yrityksessä, sekä erilaisissa asiantuntijatehtävissä järjestöissä. Tilaisuuden aluksi alumnit kertoivat lyhyesti omista opiskeluajoistaan ja nykyisistä työtehtävistään, minkä jälkeen opiskelijat saivat keskustella jokaisen vieraan kanssa pienryhmissä. Tilaisuus kiinnosti erityisesti ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita, mutta myös vanhemmat opiskelijat kokivat illan hyödylliseksi. ”Alumnien ajatuksiin työelämään siirtymisestä oli helppo samaistua. Ilta oli sopivan rento ja valoi uskoa siihen, että kyllä mekin työllistymme”, neljännen vuoden polholainen Mari Fabritius kiteyttää tunnelmiaan. Teksti Johanna Räty

Ensi vuonna runsaasti luentokursseja

Yhistykselle uusi hallitus

Yhteiskuntahistorian oppiaineiden ensi lukuvuoden opetustarjonta on jo suunniteltu. Opiskelijoita ilahduttanee se, että yliopiston säästötoimenpiteistä huolimatta yhiksessä on tarjolla ilahduttavan paljon kurssimuotoista opetusta. Erityisesti dosenttien järjestämiä kursseja on luvassa runsaasti. ”Opetusta on tarjolla enemmän kuin parina aikaisempana vuonna. Ensi vuoden kurssitarjonta on hyvin monipuolista”, kertoo opintoasiainsuunnittelija Tero Vahtola. Myös yhiksen oma henkilökunta on lisännyt opetustarjontaa. Opintopisteitä voi kerätä myös kirjoittamalla Polhon historiikkia Tauno Saarelan vetämässä tutkimus- ja kirjoittamisseminaarissa. Ensi vuoden opetussuunnitelma julkaistaan juhannuksen tienoilla WebOodissa. Teksti Tuomas Lassinharju

”Toiminnan yhdistävinä teemoina ovat historia, työ ja skumppa vaihtelevassa järjestyksessä”, kommentoi Yhistys ry:n puheenjohtajana jatkava Kyösti Knuuttila Yhistyksen vaalikokouksen jälkeen. Vastavalitut hallituslaiset ovat monipuolisesti mukana työelämässä. Knuuttila luottaa tästä syntyvän uutta ja kiinnostavaa. Viisivuotias Yhistys kokoaa yhteen yhteiskuntahistoriasta valmistuneita. Knuuttilan mukaan toiminnalle on kysyntää ja mukaan on jatkuvasti tullut uusia ihmisiä.

-6-

Teksti Ilmar Metsalo

Opinnoista Polhon opintovastaava ja oppiaineen opettaja kertovat opintokuulumisia.

Tavoitteena 55 op vuodessa

Hyödynnä kesäopinnot Neljäs periodi alkaa olla lopuillaan vuoden toisen Poleemin tullessa painosta. Opintomaailmassa on eletty rauhallista kevättä tulevista uudistuksista (laajat kandit, laajat kandit) huolimatta. Toivottavasti kulunut lukuvuosi on ollut antoisa kaikin tavoin, myös ja erityisesti opintojen ja oppimisen kannalta! Muistathan, että kesälläkin aikaa voi halutessaan käyttää opiskeluun. Toukokuussa opintoja voi suorittaa joustavasti esseen muodossa (Toukoessee-kampanja.) Kesällä järjestetään kaksi tiedekuntatenttiä (kesäja elokuussa), joissa voi tehdä lähes minkä tahansa pääaineopintojen kohdan. Lisäksi avoin yliopisto järjestää kesällä paljon opetusta ja tenttejä, joihin läsnäolevat perustutkinto-opiskelijat voivat osallistua maksutta. Voisitko esimerkiksi lukea jonkin yleisopintojen kohdan? Vaikkapa virkamiesruotsin kurssin? Kesällä on kuitenkin myös suotatärkeimmät vaa vain vetää syvään henkeä ja pitää opintoasiat taukoa, ettei opiskelusta tulisi pelkkää suorittamista ja opintopisteiden 1) Hyödynnä toukoesseekeruuta. Samalla on hyvä etsiä uutmahdollisuus ta opiskeluintoa ja -motivaatiota sekä 2) Hyödynnä kesätentit vain nauttia ihanasta Suomen kesästä! 18.6. ja 16.8. Opiskella ehtii ensi lukukaudella3) Tutustu ensi kin. Meille on nimittäin tarjolla silloin lukuvuoden tarjontaan paljon ja monipuolisista opetusta, viiWebOodissa meistä kertaa näillä tutkintovaatimuksilla. Olemme siinäkin mielessä onnekkaita, että yhteiskuntahistorian laitoksella opetusta tarjoavat professorien ja lehtorien lisäksi paljon myös monet dosentit.

Tervehdys myös sinulle uusi fuksi! Onnittelut opiskelupaikasta! Hienoa, että valitsit poliittisen historian ja Polhon. Uskon, että tulet viihtymään erinomaisesti joukossamme ja ennen kaikkea nauttimaan opiskelusta. Tervetuloa joukkoomme!

Maaginen 55 opintopisteen raja on ollut lukuvuoden puheenaihe. Yliopistojen rahoitusta uudistetaan: jatkossa laitoksen perusrahoituksesta jopa 11 % määräytyy opiskelijoiden opintojen etenemisen perusteella. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ollaan huolissaan, koska opintopistekertymä on yliopiston heikoimpia. Opiskelijat vetoavat herkästi työssäkäyntiin, mutta yhtä kallista ja lisätuloja vaativaa eläminen on muidenkin tiedekuntien opiskelijoille. Yhteiskuntahistorian opiskelijat ovat hiukan ahkerampia kuin valtsikalaiset keskimäärin. Poliittisen historian opiskelijoista 18 % yltää lukuvuodessa 55 opintopisteen tavoitteeseen, talous- ja sosiaalihistorian 25 %. Tilanne olisi kuitenkin aivan toinen, jos 44–54 op vuodessa opiskelevat tiivistäisivät hiukan tahtia. Tukeaksemme opiskelijoita olemme lisänneet suoritusmahdollisuuksia mm. esseekampanjoilla ja ylimääräisillä kursseilla. Tenttiakvaariokin on tiedekunnassa myötätuulessa. Toivomme, että opiskelijamme ottavat tavoitteen vakavasti, opintojen eteneminen on jokaisen oma etu. Lisäksi se auttaa välttämään syöksykierteen: jos opintopisteitä kertyy vähän, vähennetään opettajia, mikä taas entisestään kaventaa opiskelumahdollisuuksia. Huolehditaan siis yhdessä siitä, ettei niin käy! Teksti Hanna Kuusi Kirjoittaja on yhteiskunta historian yliopistonlehtori.

Saila Kurki Kirjoittaja on Polhon 2. opintovastaava.

-7-

Gradusta

Vaihdossa

Palstalla esitellään tekeillä oleva pro gradu.

Palstalla haastatellaan polholaisia vaihtareita maailmalla. SIMO ORTAMO

Glasnostin kaikuja Graduni aihe on glasnostin käsite, joka esiteltiin Neuvostoliitossa osana perestroikaa 1980-luvun loppupuolella. Glasnostilla tarkoitettiin vapaata tiedonvälitystä, avoimuutta sekä puoluehallinnon läpinäkyvyyttä. Monet tutkijat pitävät sitä yhtenä tärkeimmistä syistä neuvostojärjestelmän romahtamiseen. Glasnost henkilöityy Mihail Gorbatšoviin, mutta käsitteen historia ulottuu 1800-luvulle asti. Käsitehistoriallinen tutkimus lähtee siitä, että ”ajan hengestä” voi saada otteen analysoimalla silloin käytettyä kieltä. Aineistoni on kokoelma sanomalehtiä, NKP:n materiaaleja ja muistelmia. Yritän osoittaa, miten glasnostin käsite syntyi ja miten sen käyttöyhteydet, merkitys sekä arvolataus myöhemmin muuttuivat. Olen opiskellut sivuaineena venäjän kääntämistä. Käännöstieteessä joutuu pohtimaan samankaltaisia kysymyksiä kuin käsitetutkimuksessa: milloin tiettyä ilmausta käytetään, millaisia erilaisia merkityksiä siihen liittyy? Gradun tekemisessä parasta on ollut huomata, että aiemmin opitut asiat johdattavat eteenpäin – silloinkin, kun sitä ei osaisi odottaa.

Polholainen Hanna Marjoranta viettää lukuvuoden Göteborgissa.

Som Kekkonen och Mannerheim Millaista on opiskelu Göteborgin yliopistossa? Opiskelu eroaa Helsingistä yllättävän paljon. Kerrallaan opiskellaan vain yhtä kurssia ja arvosteluasteikossa on vain kolme arvosanaa: hylätty, hyväksytty sekä kiittäen hyväksytty, jota ei pienen gallupin mukaan anneta lähes kenellekään. Systeemiä perusteellaan sillä, arvosanattomuus motivoi opiskelemaan itseään eikä vain arvosanoja varten. Luentoja on vähän, ryhmätöitä enemmän. Millaisia käytännön järjestelyjä täytyy tehdä vaihtoon lähtiessä? Luulen, että Ruotsiin vaihtoon lähtevä pääsee aika helpolla moniin muihin maihin lähtijöihin verrattuna. Yhden päivän jonotin Skatteverketin tiskille hakemaan ruotsalaista henkilönumeroa, mutta sekään ei olisi ollut pakollista alle vuoden maassa olevalle.

Asunto järjestyi myös helposti, sillä kirjoittamattoman säännön mukaan paikallinen HOAS asettaa muista pohjoismaista tulevat vaihtarit muiden edelle. Onko tapahtunut jotain hassunhauskaa anekdoottia, jonka haluaisit kertoa Poleemin lukijoille? Kun meidät luennolla ensimmäisen kerran jaettiin pienempiin ryhmiin keskustelemaan etukäteen luetusta kirjallisuudesta, kuului alkuun tietenkin pieni esittäytymiskierros. Koska suomenruotsalainen aksentti kuuluu puheestani varsin vahvasti, minulta kysyttiin heti, olenko Suomesta. Myönteisestä vastauksesta ilahtuneena eräs ryhmässäni ollut varttuneempi herrasmies totesi iloisesti ”Å, som Kekkonen och Mannerheim!” Koti-ikävä ei pääse yllättämään, kun polhokliseet tunnetaan täälläkin. Teksti Tuomas Lassinharju

Teksti Veera Laine

-8-

Puheenjohtajalta Polhon puheenjohtaja kertoo ainejärjestön kuulumisia.

Kevät ja me Tätä kirjoittaessa ikuiselta vaikuttanut talvi osoittaa vihdoin väistymisen merkkejä; aurinko paistaa koko ajan kirkkaammin ja kengät kastuvat sulavissa lumikinoksissa. Varma kevään merkki, yhiksen kevätmatka kauniiseen Riikaan, on onnellisesti takana. Kauan odotetut lenkkeilykelit ja vappu ovat kohta täällä, ja pian niiden jälkeen kesä. Ennen sitä tapahtuu kuitenkin vielä paljon. Kun tämä Poleemi ilmestyy, on ehditty viettää työelämäiltaa yhteiskuntahistorian alumnien kanssa ja tutustua niin turkulaisiin poliittisen historian opiskelijoihin kuin tämän vuoden kaverijärjestö Statukseenkin, sekä aloittaa Tason vuosijuhlasta toipuminen. Luvassa ovat lisäksi ainakin osastokahvit henkilökunnan kanssa, yhiksen kevätsitsit sekä perinteinen kulttuuribrunssi. Myös työelämäekskursiota ja kevään toista Tiedettä ja Kaljaa -iltaa puuhaillaan.

”

Syksy tuntuu vielä kovin kaukaiselta, mutta ennen pitkää on taas aika ottaa vastaan uudet hienot polholaiset, sekä tietysti kokea riemukkaita jälleennäkemisiä vanhojen opiskelukavereiden kanssa. Vaikka varsinkin alkusyksystä painopiste on fuksitapahtumissa, pyrkii Polhon hallitus tarjoamaan jäsenilleen mahdollisimman monipuolisesti myös muuta toimintaa. Otammekin enemmän kuin mielellämme vastaan palautetta ja toiveita, joiden perusteella kehittää Polhon toimintaa entistä paremmaksi. Syksyllä kannattaa pysytellä valppaana muutenkin, silloin nimittäin aloitetaan Polhon historian kirjoittaminen ja valitaan uudet hallopedit, eli hallinnon opiskelijaedustajat laitos- ja tiedekuntaneuvostoon sekä yliopistokollegioon. Ensin on kuitenkin syytä nauttia kevään viimeisistä riennoista ja lähestyvästä kesästä, ja kerätä voimia uutta lukuvuotta varten. Itse aion tällä kertaa pitää mielessä, että varsinkin kesällä elämään kannattaa sisällyttää muutakin kuin opiskelua ja työntekoa. Suosittelen samaa lämpimästi teille kaikille.

Elämään kannattaa etsiä muutakin kuin opiskelua ja työntekoa.”

Hei fuksi! Tervetuloa Polhoon! Käsissäsi on poliittisen historian opiskelijoiden mitä erinomaisin ainejärjestölehti, ja edessäsi ikimuistoinen syksy. Toivottavasti tulet viihtymään joukossamme. Nähdään pian! Johanna Räty Kirjoittaja on Polhon puheenjohtaja 2013.

-9-

Työelämän kasvot Palstalla tutustutaan valmistuneisiin polholaisiin.

Luokkapetturi ulkoministerin erityisedustajana Kimmo Kiljunen on ehtinyt paljon. Kiljunen muun muassa valmistui valtiotieteiden maisteriksi kahdessa vuodessa poliittinen historia pääaineenaan, opiskeli Englannissa kehitystutkimuslaitoksessa, toimi Helsingin yliopiston kehitysmaainstituutin johtajana ja istui 16 vuotta eduskunnassa. Ennen nykyistä tehtäväänsä ulkoministerin erityisedustajana Kiljunen on vaikuttanut niin ETYJ:ssä, Pohjoismaiden neuvostossa kuin Parlamenttien välisessä liitossakin. Viimeisen vuoden ajan hän on ”kirjoittanut joka ikisen maailman valtion poliittisen historian”. Tuloksena on viides painos Kiljusen teoksesta Maailman maat – liput ja historia. Dosentti Kiljunen päätyi opiskelemaan poliittista historiaa ystävän kannustamana, mutta eteni opiskeluissaan erittäin määrätietoisesti. Kiljunen liittyi sosiaalidemokraatteihin 1973 ja kokikin kuuluvansa niin sanottuihin yleisvasemmistolaisiin. Hänen mukaansa ilmapiiri koko yliopistossa oli tuolloin ”innostuneen jännitteinen” ja ”politiikka vaikutti ilman muuta ihmissuhteisiinkin”. Kiljunen koki itse vastakkainasettelun voimakkaasti, sillä opiskeltuaan ennen yliopiston alkua Neuvostoliitossa vuoden ajan venäjää, tuli hän yliopisto-opinnot aloitettuaan tuomituksi yleisvasemmistolaisuutensa takia.”Taistolaisista mä olin tietysti luokkapetturi, mutta minulle Neuvostoliitto ei ollut mikään ihannevaltio”, toteaa Kiljunen. Kiljusen mukaan yliopistopolitiikka ”ei kuitenkaan synnyttänyt minkäänlaisia antipatioita” ja hän kokeekin sen olleen lähinnä ”leikinomaista”. Välit opiskelukavereihin ovat kaikesta huolimatta edelleen kunnossa. Kimmo Kiljuselle ”yhteiskunnallinen vaikuttaminen on aina ollut elämäntie”. Opiskelijoiden nopeaan valmistumiseen Kiljunen ei kuitenkaan halua myötävaikuttaa, vaan kannustaa vahvan pohjakoulutuksen hankkimiseen. Hän koki itse valmistuneensa liian nopeasti. Kiljunen hankki myöhemmin lisää tietotaitoa Englannista Sussexin yliopistosta British Council Fellowshipin avulla, jonka hän sai ”hullun rohkeudellaan”. Kiljunen toivookin poliittisen historian opiskelijoiden olevan rohkeita ja hankkimaan kokemusta ja ymmärrystä myös ulkomailta. ”Juuret on kuitenkin aina hyvä pitää Suomessa”, lisää Kiljunen.

mikko virta

Neljä kautta eduskunnassa istunut Kimmo Kiljunen kannustaa vahvan pohjakoulutuksen hankkimiseen.

KIMMO KILJUSEN vinkit työelämää varten 1) Yliopisto antaa välineet käsitellä tietoa ja

hakea tietoa. Yksityiskohtia ei tarvitse opetella ulkoa! Hanki kyky jäsennellä tietoa, siitä on hyötyä työelämässä.

2) Ei haittaa pieni hullunrohkeuskaan! Lohta kannattaa kalastaa, vaikkei sitä saisikaan kiinni. Se on niin arvokas kala. Siis turha häveliäisyys pois! 3) Älä laskelmoi liian paljon, elämä tulee

ohjaamaan. Yksityiskohtia ei kukaan tiedä.

4) Anna itsellesi armoa, älä pelkää elää elämääsi. 5) Tee voitavasi kielitaidon kehittämisek-

si. Kieli voi avata käsittämättömällä tavalla uuden kulttuurin.

Teksti Jenniina Kotajoki

- 10 -

Historian kasvot Palstalla kerrotaan ihmisistä merkkivuositapahtumien taustalla.

Kaikkien suurtehtailijoiden isä

100

vuotta sitten väkipyörät kiskaisevat nahkaisen hihnan liikkeelle tuhansien ikkunaruutujen valaisemassa tehdashallissa Detroitin pohjoispuolella. Sen äärellä työtekijät kokoavat osa osalta ohjauspyöriä T-malliin, joita Henry Fordin autotehdas tuottaa massoittain. Ensimmäisen liukuhihnan käyttöönotto huhtikuussa 1913 ja sen soveltaminen pian koko Highland Parkin tehtaan tuotantoprosessiin mahdollistaa yksittäisen auton kokoamisen puolessatoista tunnissa. Seuraavana vuonna Henry Ford kaksinkertaistaa työntekijöidensä päiväpalkat viiteen dollariin. Yhdysvallat autoistuu, ja sarjatuotanto leviää kaikille teollisuudenaloille. Alkaa fordismin aika, kuten marxilainen Antonio Gramsci havainnoi kymmenen vuotta myöhemmin. Fordin tehtailla on vain kunnollisia, raittiita ja järjestäytymättömiä työläisiä. Sadat agentit raportoivat yhtiön sosiologiselle osastolle työntekijöiden elämäntavoista, pihapiirin siisteydestä ja perheoloista. Vastineeksi osasto opettaa englantia ja kansalaistaitoja pääasiassa siirtolaisista koostuvalle työvoimalle. Seuraavan vuosikymmenen myötä tahti ja kuri tehtailla kiristyvät. Mafiataustaiset järjestysmiehet valvovat työntekijöiden vessataukoja ja pahoinpitelevät ammattiliittoaktiiveja. Viisi työtä ja ruokaa vaativaa lamamielenosoittajaa ammutaan vuonna 1932 Fordin tehtaan porteilla.

library of congress Henry Ford (18631947) tunnetaan modernin liukuhihnatuotannon isänä.

Julkisuudessa Henry Ford tunnetaan pasifistisista kannanotoistaan. Vuonna 1920 hänen kustantamansa sanomalehti Dearborn Independent kuitenkin väittää Wall Streetin keinottelevien juutalaisten aiheuttaneen ensimmäisen maailmansodan. Seuraavan seitsemän vuoden aikana lehti syyttää juutalaista salaliittoa niin Venäjän vallankumouksesta kuin jazz-musiikin levittämisestäkin. Artikkeleista koottu neliosainen teos Kansainvälinen juutalainen leviää lukuisina käännöksinä ympäri maailmaa. The New York Times kertoo vuonna 1922 Adolf Hitlerin pitävän suurta Henry Fordin kuvaa työhuoneensa seinällä Münchenissä. Ford itse sanoutuu julkisesti irti kirjoituksista ja antisemitismistä vuonna 1927, mutta salaliittoteoreetikkojen käsissä ja näyttöpäätteillä kirja on kulunut näihin päiviin asti. Teksti Simo Ortamo

Turku 2113

Piirtänyt Teemu Perhiö

- 11 -

Kansanedustaja

Kimmo Sasi on Kekkosen nĂ¤kĂśinen mies Teksti Tuomas Lassinharju kuvat Anna Niemi

- 12 -

- 13 -

duskunnassa juhlittiin huhtikuun 9. päivä 30-vuotissyntymäpäiviä. Juhlakaluina olivat kolme suomalaisten hyvin tuntemaa kansanedustajaa: Sirkka-Liisa Anttila, Kari Rajamäki ja Kimmo Sasi. He ovat nyt kaikki toimineet kansanedustajina yhtäjaksoisesti 30 vuotta. Juhlissa kollegat luonnehtivat Kimmo Sasia muuttumattomaksi. ”Liisa Hyssälä sanoi, että mulla on ollut aina samat silmälasit. Totta, mulla on aina ollut sama silmälasimalli, vain linssin koko on muuttunut”, Sasi kertoo juhlista. Eräs kollega oli myös väittänyt, että Sasi käyttää edelleen 30 vuotta vanhoja vaatteita. ”Se ei ole kaikissa tapauksissa väärä tieto.” Kimmo Sasi on vuosikymmenien varrella profiloitunut vankaksi parlamentarismin kannattajaksi. Hän on useaan otteeseen kehunut Suomen eduskuntaa hienoksi instituutioksi, jolla on huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa kuin monien muiden Euroopan maiden parlamenteilla. ”Totuus on se, että monissa maissa parlamentti vain hyväksyy tai hylkää hallitusten esitykset. Meillä eduskunnan rooli on tärkeämpi, täällä tehdään valtava määrä muutoksia ja valiokunnat ovat vaikutusvaltaisia.” Sasi viihtyy omien sanojensa mukaan eduskunnassa erinomaisesti. ”Onhan ainoa ja paras ystäväni Ben Zyskowicz täällä.” Siitä huolimatta tänä keväänä hän oli yksi niistä poliitikoista, jotka hakivat Suomen edustajaksi Maailmanpankin johtokuntaan. Suomella on tämän vuoden heinäkuusta lähtien kolmeksi vuodeksi paikka johtokunnassa. Tehtävä kiinnosti Sasia, koska virassa olisi voinut hyödyntää hänen Yhdysvalloissa suorittamiaan rahoitusalan juridiikan opintoja. ”Mietin pitkään, että haenko vai en. Viihdyn eduskunnassa, mutta päätin tässä asiassa vain vähän uskoa kohtaloon, että katsotaan miten tässä asiassa käy.” Suomen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen päätti kuitenkin nimittää tehtävään henkilön politiikan ulkopuolelta. Pohjoismaita ja Baltiaa Maailmanpankin

johtokunnassa seuraavat kolme vuotta edustaa ulkoministeriön virkamies Satu Santala. ”Hänhän tuntee kehityspolitiikan erittäin hyvin. Hänellä on sillä tavalla erittäin hyvät edellytykset toimia siinä tehtävässä.” Sasi toivoo Santalalta, että Maailmanpankki osallistuisi vain mahdollisimman realistisiin projekteihin. ”Kaikkien kivojen toiveiden perään ei pidä kauhean helposti lähteä juoksemaan. Maailmanpankin pitää osallistua projekteihin, jotka aidosti antaa tuottoa, jotta valtiot kykenevät luomaan kansantaloudelle kasvua. Varsinkin Afrikassa kansantalouden kasvaminen on kaikkein tärkeintä”, Sasi luettelee. Nuoruus politisoituneessa Suomessa Kimmo Sasi on ollut jo hyvin nuorena poliittisesti aktiivinen. ”Olin 13-vuotiaana aktiivinen kouluni yhteiskunnallisessa kerhossa, ja sieltä se on alkanut.” 14-vuotiaana hän osallistui poliittisen nuorisojärjestön toimintaan ja 15-vuotiaana hän toimi Kokoomuksen nuorten liiton koululaisvaliokunnassa. Kokoomus oli rehtorin ja hammaslääkärin pojalle luonteva valinta, vaikka kotona ei puhuttukaan puoluepolitiikasta. ”Isä oli ollut sodassa. Kyllä tää suomalaisuus ja suomalaisten elämäntapojen arvostaminen oli kotona vahvaa, ja se on heijastunut tähän poliittisen ajatteluun.” Ennen kokoomukseen liittymistään Sasi kuitenkin tutustui myös muiden puolueiden ohjelmiin. ”Me kierrettiin yhden ystäväni kanssa kaikkien puolueiden piiritoimistoissa ja pyydettiin niistä aineistot ja puolueohjelmat. Me aidosti luettiin niitä, mutta ei se oikein vaikuttanut valintaan millään tavalla. Olin jo valmiiksi asennoitunut niin, että kokoomus se on.” Ylioppilaaksi valmistuttuaan Kimmo haki Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja ”varmuuden vuoksi” Hankeniin, jotta saisi varmemmin edes jonkun opiskelupaikan. Sasi pääsi molempiin ja hankki tutkinnon molemmista opinahjoista. Hän on opiskellut myös valtiotieteellisen tiedekunnan aineita. ”Äiti yritti pakottaa mua lääkäriksi. Ja voi olla, että musta oli-

”Varsinkin Afrikassa kansantalouden kasvaminen on kaikkein tärkeintä.”

- 14 -

- 15 -

SASI vs Kekkonen Synty Pirkanmaalla Tampereella vuonna 1952.

Pohjois-Savossa Pielavedellä vuonna 1900. Perhe

Vaimo ja tytär Sara. Tutkinto Opiskellut oikeustiedettä Helsingissä, valmistui 1974.

Vaimo ja pojat Matti ja Taneli. Opiskellut lakitiedettä Helsingissä, valmistui 1926.

mistä tunnetaan Toiminut 30 vuotta kansanedustajana. Ollut liikenneministeri ja ulkomaankauppaministeri.

Toiminut 25 vuotta tasavallan presidenttinä. Ollut pää-, ulko-, sisä- ja oikeusministeri.

SOTILASARVO Reservin kapteeni

Kersantti

Tällä hetkellä Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, kahdeksannen kauden kansanedustaja.

Erkaantunut elämästä elokuusta 1986 lähtien.

- 16 -

Kekkonen ja minä ”Olen arvostanut Kekkosta, mutta en ole koskaan hyväksynyt hänen liian voimakasta vallankäyttöään. Mielestäni Suomessa ei ollut aitoa demokratiaa hänen presidenttikautensa loppupuolella. Pragmaattisena poliitikkona kannatin poikkeuslakia silloin vuonna 1974, mikä ei ole tänä päivänä kunniaksi, mutta katsoin, että EEC-sopimus olisi siten helpommin hyväksyttävissä. Tapasin Kekkosen useita kertoja sekä Pykälän että ylioppilaskunnan

puheenjohtajan ominaisuudessa. Kekkosessa aivan upea ominaisuus oli se, että hän arvosti opiskelijoita erittäin paljon. Kun hänet pyydettiin opiskelijajuhliin, hän saapui paikalle. Suhteessa opiskelijoihin Kekkonen oli presidenttinä aivan omaa luokkaansa. Jos Kekkonen eläisi, häneltä voisi kysyä, mitä mieltä hän on ETY-kokouksen seurauksista. Suomi pyrki ETYK:in avulla tekemään Kekkosesta merkittävää globaa-

si tullut lääkäri, jos mua ei olisi yritetty väkisin pakottaa hakeutumaan lääketieteelliseen.” Poliittisesti aktiivinen Sasi pääsi osallistumaan opiskelijapolitiikkaan juuri kaikkein politisoituneimpaan aikaan. ”Mä en ole eduskunnassa koskaan kokenut niin isoja taisteluja kuin silloin opiskeluaikana.” Sasi pääsi näkemään myös koko opiskelijapolitiikan kirjon. Hankenissa aktiivisia olivat lähinnä RKP, kokoomus ja ne, joiden mielestä kokoomus ei ollut tarpeeksi oikealla. Valtsikassa poliittinen suuntaus oli taas hyvin vasemmalla. ”70-luvulla sosiaalipolitiikassa ja sosiologiassa harrastettiin hyvin paljon neuvostoliittolaista ja marxilaista tutkimusta.” Vasemmisto ja oikeisto kamppailivat verisesti edustuksista opiskelijajärjestöissä. Eräänä vuonna vasemmistolaiset valtasivat oikeustieteilijöiden tiedekuntajärjestön Pykälän. Seuraavissa vaaleissa oikeistokoalitio pyrki valloittamaan järjestön takaisin itselleen ja pyysi Sasin puheenjohtajaehdokkaakseen. ”Siinä kokouksessa, missä mut valittiin puheenjohtajaksi, oli varmaan noin 900 ihmistä paikalla. Porthania kakkosessa oli ovensuussa ja käytävillä ihmisiä. Ne oli kansankokouksia ja kovaa kamppailua silloin. Tehtiin lehtiä ennen Pykälän kokouksia ja niitä jaettiin ympäri yliopistoa.” Pykälän lisäksi Sasi on toiminut HYY:n edustajistossa ja vieläpä sen puheenjohtajana vuosina 1976–1977. Poliittiset koalitiot taistelivat myös HYY:ssä. Porvarilliset ryhmät tekivät yhteistyötä, jotta saisivat murennettua kansanrintaman hegemonian.

varasijalle. Vuonna 1983 äänimäärä riitti kansanedustajan paikkaan ja siitä lähtien Sasi on äänestetty joka kerta eduskuntaan. ”1983 mä sanoin, että kolme kautta on maksimi, ja sitten haluan juristin töihin. Kahden kauden jälkeen mä kuitenkin unohdin tämän rajoituksen.” Sasi valittu jo kahdeksan kertaa eduskuntaan. Mikä on hänen suosionsa salaisuus? Yhdeksi syyksi on epäilty hänen kansanomaisuuttaan. Kun laitapuolen kulkijat näkevät Sasin julkisella paikalla, hän menee reilusti kättelemään heitä ja jää keskustelemaan. ”Täytyy sanoa, että kun Benin kanssa kuljetaan kampanjakiertueella, me mennään usein tällaisiin kuppiloihin, joita voisi sanoa räkälöiksi. Missään ei saa sen upeampaa vastaanottoa. Kun paikalle tulee kaksi ihmistä, jotka tunnetaan televisiosta, niin ihmiset kokevat, että heidät huomioidaan.” Kimmo Sasi korostaa myös, että poliitikot voivat säilyttää suosionsa, kunhan ovat ihmisille rehellisiä. Hän mainitsee esimerkkinä, kuinka hän ennen eräitä vaaleja osallistui tamperelaisten asukkaiden kokoukseen, jonka osallistujat olivat tyytymättömiä erääseen kaavaan Tampereella. Sasi juristina selosti, että kaava on perusteltu oikein, eikä sille voi tehdä yhtään mitään. Eräs rouva raivostui Sasille ja väitti, ettei hän ymmärtänyt asukkaita ollenkaan. ”Sitten maanantaina tämä samainen rouvashenkilö soitti ja sanoi, että me kaikki äänestettiin teitä.” Syyksi ilmoitettiin, että Sasi oli ollut asukkaiden haastattelemista ehdokkaista ainoa, joka oli yrittänyt selostaa, mistä asiassa oli todella kyse. ”Olin kauhean tyytyväinen sen jälkeen. Sillä, että yrittää olla ihmisille mieliksi pärjää vähän aikaa. Mutta pidemmän päälle uskottavuutta kansan silmissä lisää se, että osaa asiat ja yrittää kertoa kuinka ne ovat.”

”Vuonna 1983 kokoomuksessa oli itsesuomettumista”

Opiskelijapolitiikasta parlamenttiin Sasi pyrki eduskuntaan ensimmäistä kertaa vuonna 1975. Vuoden 1979 vaaleissa hän jäi ensimmäiselle

lin toimijan, mutta kyse oli myös tavallaan Euroopan kahtiajaon vahvistamisessa. Lopputuloksena kuitenkin Euroopan kahtiajako purkautui. Olisi kiinnostavaa kysyä, että oliko hänellä minkäänlaista käsitystä siitä, että näin saattaisi käydä. Olen sitä mieltä, että vaikka Kekkonen käytti Neuvostoliitto-korttia oman valtansa vahvistamiseen, niin hän oli viime kädessä isänmaallinen mies.”

- 17 -

Kokoomuksen suunnasta ja politiikan muutoksesta Kokoomuksen poliittinen suunta on herättänyt viime vuosien aikana keskustelua. Puolue on suositumpi kuin koskaan, mutta kentällä perinteiset kokoomuksen kannattajat ovat valittaneet, että puolue on menettänyt alkuperäisen linjansa. Sasin omien kokemusten mukaan puolueen linja on herättänyt omien keskuudessa ristiriitaisia tunteita aikaisemminkin. ”Vuonna 1983 kokoomuksessa oli itsesuomettumista. Meidän politiikassa arvosteltiin sosialismia, mutta Neuvostoliittoa ei koskaan mainittu, koska Neuvostoliittoa ei saanut arvostella. Me otettiin ihmisoikeuksien loukkausesimerkit aina DDR:stä.” Sasi myöntääkin suoraan, ettei viihtyminen puolueessa ollut 80-luvulla parasta mahdollista. ”Sitten kun Berliinin muuri murtui, kokoomus muuttui ja sen jälkeen olen viihtynyt puolueessa erinomaisesti.” Kokoomuksen nykyistä linjaa Sasi vertaa Ruotsin vastaavaan puolueeseen: ”Ruotsissa Reinfeldt ja Suomessa Katainen ovat ohjanneet kokoomusta lähemmäs keskustaa. Se on välttämätöntä, jotta puolue olisi suuri ja yleisesti hyväksytty.” Kentältä on kuulunut kuitenkin niin paljon nurinaa, että jotkut ovat jo jopa epäilleet, että mahtuvatko kaikki samaan puolueeseen. ”Kun liberaali kansanpuolue hävisi, niin oikeastaan Kokoomuksella on kaupunkilaiset liberaalit ja maaseudun konservatiivit, ja kyllä yhtälö on tähän mennessä toiminut. On monia muita tekijöitä, jotka yhdistävät kokoomuksen jäseniä, kuten työnteon ja koulutuksen arvostaminen.” Tyytymättömyyttä on aiheuttanut erityisesti six-pack-hallitus. Kokoomus on pitkästä aikaa pääministeripuolue, mutta päätöksenteko on haastavaa ja tulokset ovat poliittisia kompromisseja, jopa hyvin epäkokoomuslaisia. Sasilla on selkeä näkemys siitä, miksi Lipposen sateenkaarihallitukset pärjäsivät nykyistä laajapohjaista hallitusta paremmin. ”Kun Berliinin muuri oli murtunut, Lipposen hallituksen viidellä puolueella oli selkeä yhteinen visio, mihin Suomea viedään. Silloin puolueet olivat muurautuneet yhteen ja yhteistyö toimi. Nyt ei ole samanlaista visiota, jos on visiota ollenkaan, ja se johtaa siihen, että tämä on tällaista arkipäiväistä poliittista pakerrusta.” Kimmo Sasi onkin todennut, että politiikassa ideologia on muuttunut pragmaattisuudeksi. ”Me olemme tällä hetkellä yhteiskunnassa, jossa tehdään päätöksiä, silloin kuin niitä on pakko tehdä, ja nekin päätökset ovat sitten poliittisia kompromisseja.” Kimmo Sasi toteaakin, että politikointi on muuttunut tässä suhteessa paljon hänen poliitikon uransa aikana. ”Kun tulin politiikkaan 1960-luvulla, oli valtavat vastakkainasettelut. Vielä 1983, kun aloitiwn eduskunnassa, puoluetyöskentelyssä paloi selvästi aatteen palo. Nyt tänä päivänä pyritään ratkaisemaan ongelmia, jotka kaatuvat päälle, eikä mietitä sen kummemmin, mitä pitäisi tehdä, jotta menestyttäisiin tulevaisuudessa.”

- 18 -

Kolumni

Kuvitteelliset kontekstit Eräänä päivänä tilastoja tutkiessani ajatukseni karkasivat ja pohdin, millaista mahtaisi olla historiantutkimus, jos lähdeaineistona olisi käytettävissä pelkkiä tilastoja? Siis pelkkiä lukuja lukujen perään - ilman avustavia kommentteja tai tausta-aineistoja - kulloisenkin ilmiön selittämiseksi. Historiantutkimuksessa tiettyjä tapahtumia pidetään itsestäänselvyyksinä, eikä sellaisista asioista kinasteleminen ole mielekästä. Suomi itsenäistyi 6.12.1917, kaikkihan sen tietävät. Lukujen kohdalla tilanne on monitulkintaisempi. 1800-luvun lopulla Helsingistä Hämeenlinnaan kulki huomattavasti vähemmän junia kuin nykyään. Ilman taustatietoja voisi tehdä johtopäätöksen siitä, että VR:n lipputulot olivat pienemmät, kun kulkevien junienkin määrä oli alhaisempi. Pidemmälle menevien oivallusten kanssa oltaisiin jo varovaisempia. 1500-luvun ihmisille oli tavallista ymmärtää menneet asiat samassa kontekstissa, missä he itsekin elivät. Suuret taiteilijat kuvasivat Neitsyt Marian toscanalaisen kauppiaan tyttären näköiseksi, koska aikakäsitys oli erilainen. 1500-luvun toscanalaisella ymmärryksellä pystyisimme vaivattomasti kuvittelemaan kosketusnäytölliset lippuautomaatit 1800-luvun juna-asemien auloihin.

”

Nälkävuosista muistuttaisivat edelleen Kiitos NSDAP 1939-45 -printtipaidat”

Kontekstin tuntemattomuus yhdistettynä vakuuttavan tuntuiseen ja valittuun numerodataan voi tehdä tutkijalle tepposet. Esimerkiksi havaitaan 1940-luvulla kuolleisuudessa piikki. Samalla huomataan talven 1939-40 olleen erityisen kylmä ja viljasatojen pienentyneen suhteessa aikaisempaan. Tutkijan oivallus: suuret nälkävuodet 193945. Onneksi niistä selvittiin saksalaisen tuontiviljan ja perunoiden voimin. Nälkävuosista muistuttaisi edelleen Kiitos NSDAP 1939-45 -printtipaidat sekä lentävät lauseet, kuten ”Pommerin perunat, nevö foget”. Onneksi tällaiset - sikäli oikeisiin lukuihin perustuvat - mielikuvituksen tuotteet eivät saa usein kannatusta historianopiskelijoiden parissa, jotka lukevat kirjoja ja osaavat hyödyntää lähdekritiikkiä. Siis ihmisten parissa, jotka käyttävät tervettä järkeä. Kontekstiton, mielikuvitusmaailmaan sijoittuva tutkimus on absurdi ja pelottava ajatus. Todellisuudesta vieraantunut tutkimusote sopisi huonosti historia-aineisiin ja muihin ihmisten keskinäistä toimintaa tutkiviin tieteenaloihin. Kuitenkin poikkeus vahvistaa säännön, tai ainakin niin sanotaan. Siksi valtsikassa opetetaan taloustiedettä. Topi Houni

- 19 -

4. 2.

3. 1.

Tuutorit Polhon syksyn 2013 tuutorit muistelevat omaa fuksivuottaan. Teksti ja kuva Anna Niemi

- 20 -

1. Josefiina Manninen, 21 vuotta, 3. vuoden opiskelija

2. Teemu Perhiö, 23 vuotta, 3. vuoden opiskelija

”Parasta oli se tietty fuksivuoden taika: aina mentiin koko tie! Syysmatka, Itsarisillis, sekä muu kreisi yhismeno ovat ehkä painuneet parhaiten mieleen. Myös fuksitoverin kanssa asumista voin lämpimästi suositella! Kannattaa olla avoin, tutustua erilaisiin ihmisiin ja käydä paljon kaikenlaisissa tapahtumissa. Vanhempiin opiskelijoihinkin kannattaa ottaa rohkeasti kontaktia vaikkapa alasaunajatkoilla. Teitä odotetaan jo! Mahtava tuutoriporukka kasassa, fuksivuosikerrasta tulee varmasti vielä päräyttävämpi!”

”Paras muistoni fuksisyksyltä on, kun pääsin laulamaan itse keksimääni lisäsäkeistöä erääseen juomalauluun fuksisitseillä. Näin myöhemmin ajateltuna parasta oli myös hyvä yhteishenki ja fuksimeininki, joka jatkui myös seuraavana vuonna hallituksessa. Vinkkini fukseille on, että syksyllä kannattaa varata aikaa fuksirientoihin, sillä muista fukseista saa yleensä parhaat kaverit. Vanhempiinkin opiskelijoihin kannattaa tietenkin tutustua!”

3. Mert Sola, 21 vuotta, 1. vuoden opiskelija ”Paras muistoni tältä ensimmäiseltä vuodelta oli saunominen tiedekunnan pihalla. Käytännön vinkkini uusille fukseille on, että lähtekää aktiivisesti kaikkeen mukaan, vaikka aluksi epäröisittekin. Kaikki opiskelujen ohella tapahtuva toiminta on palkitsevaa ja ennen kaikkea hauskaa. Valmistautukaa upeaan, toiminnantäytteiseen, parhaaseen ja kosteimpaan syksyyn!”

4. Teemu Tuominen, 23 vuotta, 2. vuoden opiskelija ”Paljon hyviä muistoja fuksivuodelta! Muistikuvien määrä ja selkeys on tosin tapauskohtaista. Koulujutuissa kivaa oli omien valintojen korostuminen. Lisäksi huojentavaa oli huomata, etten ollut ainoa fuksi joka ei tajunnut kaikkea yhiksen johdantokurssin luennoista. Jos saisin nyt tehdä jotain toisin, niin kävisin varmaan useammalla mielenkiintoiselta tuntuvan aineen johdantokurssilla. Vinkkinä kerron, että jos Perhiön kanssa tulee hiljainen hetki, laulakaa sille Anastasiaa.”

- 21 -

Teksti Sara Nurmilaukas

hautala -gaten kulisseissa Poleemin toimittaja seurasi Hautala-gatea kulissien takana kehitysministerin kansliassa.

nnistuin harjoittelutuen avulla saamaan unelmien harjoittelupaikan ulkoministeriöstä, kehitysministeri Heidi Hautalan kansliasta. Aloittaessani ministeri ja kolme muuta kanslian avustajaa olivat matkoilla, ja kansliassa oli rauhallista. Viikon päästä pääsinkin jo sisään kansliaan kiireiseen rytmiin, kun ministerin yksityishenkilönä teettämä siivous nousi otsikoihin ja laajeni nopeasti poliittiseksi kriisiksi. Kehitysministerin kanslia on pieni yksikkö ministeriön sisällä, jonka ensisijaisena tehtävänä on helpottaa ministerin työtä ja taata sen sujuvuus. Kansliassa työskentelee kolme avustajaa, joilla on omat painopisteet työssään, sekä neljä assistenttia, jotka takaavat sen, että ministeri ja avustajat voivat hoitaa omat työnsä rauhassa. Kun kohu alkaa, olen menossa seuraamaan keskustelutilaisuutta yritysten ja kehitysmaiden mahdollisista suhteista. Ennen tilaisuutta joku huomauttaa, että iltapäivälehden etusivulla on isot uutiset aiheesta, mutta

muuten asiaa ei tunnuta noteerattavan. Kun tilaisuuden jälkeen ministeri poistuu kokoustamaan asiasta, löytyy pientä osviittaa kuitenkin siitä, kuinka iso asia voi olla. Kansan raivo nousee Ensimmäisenä päivänä mediassa on vielä rauhallista, mutta jo perjantaina 15.3. lehdet pursuavat uutisia aiheesta. Minä seuraan sosiaalista mediaa hämmentyneenä kansalaisten raivosta, assistentit seuraavat muuta mediaa ja siirtävät vihaisia sähköposteja toisiin kansioihin. Avustajat istuvat palavereissa keskustelemassa tilanteesta ja vastaamassa kymmeniin puheluihin toimittajilta. Ministerin avustaja omistajaohjauksen puolelta päivystää uutisia viikonlopun ajan, mutta asia työllistää kaikkia ja avustajat vaikuttavat seuraavana maanantaina väsyneiltä ja turhautuneilta. Poikkeustila heittää kaikki ennalta sovitut asiat romukoppaan: Sovittuihin tilaisuuksiin mennään, mutta myös harjoittelija, jonka pääasiallinen tehtävä on raportoida eri tilai-

- 22 -

suuksista, poistuu muiden mukana tai jopa jättää osallistumatta tapahtumiin. Kaikki muut taustalla olevat tai jopa puolikiireellisinä pidetyt asiat saavat väistyä. Tapaamisissa tai tilaisuuksissa ihmiset eivät toki kommentoi kohua, mutta jos itse esimerkiksi kerron, mitä teen, saattavat ihmiset ryhtyä kiinnostuneina kyselemään tai kohotella kulmakarvojaan merkitsevästi. Joillekin saatan todeta, että poliittisen historian opiskelijana tilanne on hyvin mielenkiintoinen, ja he tuntuvat käsittävän asian niin, että toivoisin ministerin eroa. Mitä tapahtuu? Koska olen töissä kriisin keskellä, pidän itseäni ehkä hieman keskivertoa paremmin informoituna sen suhteen, mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse ja mitä tapahtuu. Mutta toki on paljon sellaista, josta en kuule ja josta minun ei pidäkään kuulla. Avustajat saattavat istua pitkiä aikoja keskustelemassa asiasta ministerin kanssa tai ilman, tai saattavat kävellessä jäädä hieman jälkeen keskustelemaan asioista, jotka eivät

”Ministerin avustaja omistajaohjauksen puolelta päivystää uutisia viikonlopun ajan, mutta asia työllistää kaikkia ja avustajat vaikuttavat seuraavana maanantaina väsyneiltä ja turhautuneilta.”

minulle kuulu. Tämän lisäksi aikataulut muuttuvat nopeasti, nopeammin kuin jo valmiiksi hektisessä kansliassa yleensä. Edeltävän päivän iltapäivänä saan kuulla, että ministeri pitää tiistaina 19.3. tiedotustilaisuuden aiheeseen liittyen. Vaikka uskonkin, ettei ministeri ole eroamassa, menen silti saman päivän aamuna hakemaan uskolleni vahvistusta eräältä assistentilta. Kun tiedotustilaisuuden jälkeen on selvää, että ministeri jatkaa pestissään, suurin osa kansliasta istuu töissä pitkälle iltaan saakka. Minua on aloittaessa varoiteltu, että ylityöntuntien kerryttämistä pitää yrittää varoa, mutta intensiivisen parin viikon aikana suurin osa kanslian henkilökunnasta varmasti tuplaa omat tuntinsa. Kaikkeen on varauduttava Kohun alkaessa uskoin itse, että asian annettaisiin pian olla, mutta lehdet jatkavat otsikoiden repimistä aiheen ympäriltä. Tässä vaiheessa pahin vaara lienee jo ohi ja kettumaisin tehtävä on lehdistöavustajalla, joka avustaa ministeriä jul-

kisuusasioissa ja joutuu ottamaan vastaan puheluita ja sähköposteja, jotka sisältävät kaikenlaisia väitteitä ja tiedusteluita. Koska kanslian tehtävä on ensisijaisesti tukea ministerin työtä, meidän on pysyttävä selvillä siitä, miten media ja kansakunta reagoivat ministeriön toimiin. Samalla yritämme varautua siihen, mistä lehdet voisivat kirjoittaa. Niinpä saan esimerkiksi kuunnella lehdissä revitellyn oikeudenkäynnin nauhoja ja seurata erään salaliittoteorioita pursuavan blogin väitteitä siitä, että ministeri olisi rahoittanut tšetšeeniterroristeja. Samalla huomaa sen, kuinka heikoin perustein media väitteitään esittää: valittujen lauseiden perusteella esitetään värikkäitä väitteitä myös sellaisista ihmisistä, jotka eivät liity varsinaiseen kohuun mitenkään, ja jos virheitä sattuu, niitä oiotaan vähin äänin esimerkiksi nettisivuilla. Myös tällaisesta kirjoittelusta on kuitenkin pysyttävä selvillä, sillä joku voi yrittää käyttää niitä lyömäaseena.

- 23 -

Ainutlaatuista, ehkä? Kuitenkaan kohut eivät kestä ikuisesti ja jossain vaiheessa myös kanslian puolelta todetaan, että meidän on aika siirtyä eteenpäin. Hektisen parin viikon jälkeen kaikki työntekijät ovat enemmän tai vähemmän poikki ja normaaleihin työtehtäviin siirtyminen tuntuu tahmealta. Jokainen on ansainnut lasin tai kaksi kuohuvaa tästä selvittyään, kuten eräs työntekijä totesi keskellä kriisiä. Viimeisenä asiaan liittyvänä työtehtävänä kokoan paketin, joka sisältää keskeiset tiedot esimerkiksi uutisoinnista ja sosiaalisesta mediasta. Paketin pituudeksi tulee yhteensä viisikymmentä sivua. Vaikka pakettia kootessa viimeiset rutistukset tuntuvat tuskaisilta, printtaan paketin myös itselleni ja vien sen kotiin. Tulevaisuudessa voin palata siihen ja muistella ensimmäistä oman alani työpaikkaa ja (toivottavasti ainoaa) poliittista kriisiä, jonka parissa työskentelin. Harmi että gradun aihe on jo valittuna.

uusi ul jas e u r oopp a Teksti ja kuvat Ilmar Metsalo

- 24 -

- 25 -

M akasiinirakennuksen pienistä ikkunoista näkyy pilvinen Katajanokka. Vaikka Ulkopoliittisessa instituutissa ollaan isojen asioiden äärellä, ajatushautomon käytävillä tulee vastaan hyväntuulisia ihmisiä. Tutkija Hanna Ojanen esittelee työhuoneensa seinälle ripustettua Euroopan karttaa, joka tosin ylettyy pitkälle Aasian puolelle. Nimenomaan kartan laajuus viehättää häntä – ajatus siitä, ettei Eurooppa ole irrallaan muusta maailmasta. Ojanen työskentelee tällä hetkellä vierailevana tutkijana kansainvälisten järjestöjen välisten suhteiden parissa. Hankkeen painopisteenä on Euroopan unionin, Naton ja YK:n väliset suhteet. Valtiotieteen tohtorin tutkinnon Ojanen on suorittanut Euroopan yliopistoinstituutissa Firenzessä. Urallaan hän on keskittynyt erityisesti EU:n ulkosuhteisiin ja turvallisuuspolitiikkaan.

”EU:n suurin haaste on uskottavuus” Yllättävän vakava talouskriisi on Ojasen mukaan vienyt jo usean vuoden ajan kaiken ajan ja energian EU:n ulkosuhteiden pohtimiselta.

- 26 -

Joulukuussa järjestettävä unionin huippukokous käsittelee kuitenkin puolustusta. Kokouksen valmisteluja tehdään nyt, ja Ojanen uskoo myös unionin ulkopolitiikan olevan selkeämmin esillä koko vuoden ajan. ”Talouskriisi voi aina iskeä takaisin, mutta tänä vuonna katsotaan todella taas ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.” Vaikka EU painiskelee ennennäkemättömien vaikeuksien kanssa, ei tulevaisuudesta tarvitse Ojasen mukaan olla huolissaan. Eurooppa on edelleen maailman suurin talousalue, vaikka Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian on ennustettu menevän aikanaan vanhan mantereen ohitse. Talouden lisäksi Ojanen painottaa myös pehmeämpien arvojen merkitystä ulkosuhteissa. ”Eurooppalaisessa kulttuurissa on hirveästi piirteitä, jotka tunnetaan kaikkialla. Sillä on vahva asema edelleen.” Mutta onko oikea aika yhtenäistää ulkopolitiikkaa silloin, kun koko unioni on kaulaa myöten talousvaikeuksissa? Ojanen on sitä mieltä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan nousu johtuu nimenomaan eurokriisistä. Tähän on kaksi syytä: EU:n kansainvälinen asema on heikentynyt kriisin myötä, ja sitä halutaan parantaa. Toisaalta myös puolustusmenojen leikkaaminen osana julkisten menojen karsimista ajaa väkisin tehostamaan yhteistyötä ja jakamaan vastuuta. ”Kun uskottavuus ja vetovoima ovat kyseenalaisia, täytyy miettiä enemmän ulkosuhteiden problematiikkaa”, toteaa Ojanen: ”Tätä puolta ei voi vuosikausia ignoroida ja ajatella, että on tässä tärkeämpiäkin kysymyksiä.” Ojanen pitää talouskriisiä erinomaisena pakottajana eurooppalaisen puolustusintegraation etenemiselle.

”Ei se [eurooppalainen puolustusyhteistyö] loppujen lopuksi yhtään mahdotonta ole, täytyy vain olla selkeä motivaatio ja suunta.” Voimavarojen yhteiskäyttöä ja jakamista koskeva pooling and sharing –malli voi Ojasen mukaan edetä ja syventyä myös toimintojen keskittämiseksi ja vastuun jakamiseksi. Jokaisella Euroopan unionin maalla voisi olla oma erikoistumisalansa, tai vaihtoehtoisesti syveneminen voisi tapahtua pienempien maaryhmien yhteistyön muodossa. Esimerkiksi Suomen kannalta Pohjoismaat tuntuvat luontevalta suuntautumiskohteelta. Oli kehityksen tie mikä tahansa, se vaatii yhtenäistä toimintamallia. Unionin nykyinen turvallisuusstrategia on vuodelta 2003 – ajalta ennen Afganistanin operaation loputtomuutta ja euroaluetta ravistelevaa talouskriisiä. Ojasen mukaan asiakirjaa pidetään yleisesti hyvin onnistuneena ja myös aikaa kestävänä. Kun unionille vuonna 2008 yritettiin laatia uudistettu turvallisuusstrategia, hanke kariutui. Uusi globaalistrategia Ennen nykyistä tehtäväänsä Ojanen työskenteli Tukholman Utrikespolitiska institutetissa tutkimuspäällikkönä. Ruotsin ulkoministeriö pyysi Ojasen johtamalta ryhmältä pohjustustutkimuksen siitä, kannattaako EU:n turvallisuusstrategiaa uudistaa. ”Todettiin, että kyllä se voisi olla nyt ihan hyvä idea”, kertoo ennen hankkeen varsinaista toteutusta Suomeen muuttanut Ojanen. Tällä hetkellä neljä ajatushautomoa Ruotsista, Puolasta, Italiasta ja Espanjasta valmistelee yhteistyössä mahdollista runkoa EU:n uudelle turvallisuusstrategialle. Tekstiä on jo

esitelty Brysselissä suurlähettilästasolla. Vastuu tekstistä on tutkijoilla eikä yhdenkään maan poliittisella johdolla. ”Toki työllä on näiden neljän valtion tuki takanaan”, muistuttaa Ojanen. Tutkimuslaitosten valmistelema mietintö ennen poliittista käsittelyä on Ojasen mukaan ”lisäraide”, jota on käytetty ennenkin. Hän mainitsee esimerkkinä vuoden 2003 strategian ja Naton strategisen konseptin kirjoitusprosessin. ”Tämä ei missään tapauksessa korvaa poliittista prosessia, mutta on tapa osallistuttaa think tankkeja. Näkisin, että varmaan sisällöllisestikin päästään parempiin tuloksiin.” Ruotsi on ollut aktiivinen EU:n turvallisuusstrategian uudistamisessa. Myös Suomi on ollut virallisella tasolla mukana, mutta nyt käynnissä olevaan kirjoitusvaiheeseen Suomea ei huolittu. Ojasen mukaan projektiin pyrittiin saamaan mahdollisimman monipuolisia valtioita. Hän arvelee Suomen karsiutuneen joukosta pois, koska samankaltainen Ruotsi oli jo aktiivisesti mukana. Työryhmääkään ei voi kasvaa ylettömän suureksi. ”Jos Suomi ja Ruotsi jotain yhdessä tekevät, tulos voi tietysti olla erinomainen”, toteaa Ojanen: ”Mutta jotta lopputulos voisi olla koko Eurooppaa puhutteleva, siinä täytyy olla enemmän Etelä- ja Keski-Euroopan painotusta.” Kriisin myötä syvenevä integraatio Euroopan painiskellessa ennennäkemättömän taantuman kanssa puheet yhteisestä ulkopolitiikasta kuulostavat brysseliläisen virkamiehen päiväunilta. Jos taloudellinen integraatiokin kohtaa näin suurta vastatuulta, kuinka

- 27 -

mahtaa käydä yhteisen puolustuksen valmistelulle? Ojasen mukaan poliitikkojen puheissa on pinttyneitä käsityksiä siitä, että jotkut integraation alat olisivat muita vaikeampia. ”En usko, että eri alat ovat objektiivisesti eri tasoilla tässä integraatiossa”, toteaa Ojanen. ”Mikä milloinkin on vaikeaa, on tilannesidonnaista ja subjektiivista.” Suomalaisesta perspektiivistä on vaikea aina muistaa, että 23 unionin 27 jäsenmaasta on jo yhteisen puolustuksen piirissä Naton kautta. Keskeisin ero Naton ja EU:n turvallisuusyhteistyössä on Yhdysvaltojen rooli. Yhdysvaltojen suunnatessa katseita Tyynelle valtamerelle Naton rooli Euroopassa muuttuu. Ojanen muistuttaa, ettei institutionalisoituneista rakenteista mielellään luovuta: ”Naton olemassaololle sinänsä ei oikein enää ole suurta tarvetta, ellei se sattuisi keksimään jotain radikaalisti uutta.” Yhteistyö Atlantin yli voitaisiin Ojasen mukaan järjestää myös esimerkiksi kahdenkeskisin suhtein EU:n ja USA:n välillä. Hyvien Yhdysvaltain-suhteiden lisäksi Ojanen sanoo Euroopan tarvitsevan myös omalähtöistä turvallisuuspolitiikkaa. Naton vuosikymmenten aikana kehittynyt järjestelmä voisi Ojasen mielestä siirtyä puhtaasti eurooppalaiseksi. Eurooppalainen turvallisuus Kriisinhallinta on ollut viimeisen 15 vuoden ajan usean EU:n valtion keskeinen puolustuspoliittinen suuntautumiskohde. Ojanen uskoo tämän ajattelun tulleen päätepisteeseen. Kriisinhallinnalle olisi maailmalla tarvetta, mutta

kukaan ei halua ajautua uudestaan Afganistanin kaltaiseen pattitilanteeseen. ”Sieltä on äärimmäisen vaikea päästä pois kasvonsa säilyttäen, mutta ei sinne voi jäädäkään.” Tämän vuoksi EU on ollut varovainen kriisinhallintatoimien suhteen ja rajannut operaatiot tarkasti. Unionin sotilaallinen läsnäolo konfliktialueilla tulee jatkossa keskittymään paikallisten joukkojen kouluttamiseen, kuten Malin kriisin tapauksessa. Vaikka Ranskalla on Malissa iso rooli, sillä on myös unionin vahva tuki. Ojanen ei usko tämän aiheuttavan ristiriitaa Ranskan ulkopolitiikan ja EU:n linjan välille: ”Ranska on mitä selvimmin EU-maa, sitä ei voi kukaan unohtaa.” Jos Euroopan valtioiden asevoimat kustannussyistä erikoistuvat, yksittäisten valtioiden rooli saattaa jatkossakin nousta suureksi unionin kriisinhallintaoperaatioissa. Unionin valtioiden maantieteellinen sijainti sekä historia vaikuttavat huomattavasti niiden puolustuspolitiikkaan. Ojanen muistuttaa, että valtiotasolla uhkakuvat poikkeavat toisistaan huomattavasti vaikeuttaen yhteisen turvallisuusstrategian luomista: ”Vertaa nyt vaikka Puolaa ja Belgiaa.” Mutta on Euroopalla melkoinen joukko yhteisiäkin uhkia, vaikkakaan ei sotilaallisia. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärimmäiset sääilmiöt ovat haaste koko Euroopalle, ja niihin suhtaudutaan samankaltaisesti koko maanosassa. Yhteiskunnan kyberturvallisuus on keskeistä jokaiselle unionin maalle ja sillä saralla tehdään laajaa yhteistyötä. Järjes-

”Naton olemassaololle sinänsä ei oikein enää ole suurta tarvetta, ellei se sattuisi keksimään jotain radikaalisti uutta.”

- 28 -

”Talouskriisi voi aina iskeä takaisin, mutta tänä vuonna katsotaan todella taas ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.” täytynyt rikollisuus, kuten ihmis- ja huumekauppa, ei myöskään katso valtioiden rajoja. Talouskriisin aiheuttama työttömyys aiheuttanee useissa valtioissa tulevina vuosina vielä suurta sisäistä levottomuutta ja ääriliikkeiden nousua. Yhteistyötä maaryhmittäin Turvallisuuspolitiikassa tie eteenpäin on Ojasen mukaan erikoistuminen. ”Tämä on se suuri kynnyskysymys”, hän toteaa viitaten luottamuksen merkitykseen. Esimerkiksi ilmavoimien ja merivoimien keskittäminen vain tiettyjen valtioiden hoidettavaksi kuulostaa ainakin vielä varsin radikaalilta. Ojanen muistuttaakin maiden historian näyttelevän suurta roolia vastuunjakoon suhtautumisessa. Eurooppalainen yhteistyö voisi Ojasen mukaan toteutua esimerkiksi pienempien maaryhmien välillä Eurooppa-neuvoston ja puolustusviraston toimiessa kokoavana ja suuria linjoja luovana voimana. Tässä keskeistä olisi avoimuus maaryhmittymien välillä. Suomen kannalta luonnollinen suuntautuminen olisi pohjoismainen integraatio, kenties yhteistyö myös Baltian kanssa. ”Katseet on suunnattu sinne jo kauan sitten”, kertoo Ojanen, ja arvelee myös Skotlannin ja Grönlannin nousevan esiin uusina toimijoina arktisen alueen merkityksen kasvaessa. Pohjoismainen turvallisuusyhteistyö on ollut otsikoissa, ja siihen suhtaudutaan Suomessa varsin positiivisesti – tiettyyn pisteeseen saakka. ”Tällä hetkellä kuulostaa ihan mahdottomalta, että vaikkapa siirrettäisiin ilmavoimat

Ruotsiin ja sieltä käsin hoidettaisiin Pohjoismaiden puolustus”, toteaa Ojanen. Hän kuitenkin muistuttaa, että nykyinen yhteistyö vaikkapa merivalvonnassa on joskus tuntunut aivan yhtä mahdottomalta. Ojanen ei näe yhteistyön törmäävän suomalaisessa keskustelussa usein esiin nousevan valtiosopimuksen puutteeseen, vaan uskoo integraation etenevän asteittain. Hän pitää kummallisena ilmiönä sitä, että suomalaiset luottavat enemmän väljästi muotoiltuun puolustussopimukseen kuin arkiseen yhteistyöhön. Käytännönläheiset sopimukset esimerkiksi puolustusmateriaalin hankinta- ja käyttöperiaatteista ovat Ojasen mukaan luontevin kehityssuunta. ”Ei sen tarvitse mikään juhlallinen valtioliittosopimus olla.” Löytyykö yhteinen ääni? Euroopan unionin nykyisen turvallisuusstrategian ilmestyessä kymmenen vuotta sitten unioni näytti monessa suhteessa erilaiselta. Sen uudistaminen on siis varsin ajankohtaista, vaikkei maanosan tulevan kehityksen suuntaa ole helppo hahmottaa. Ojasen mukaan kehitystä seuraavan kymmenen vuoden aikana on lyhyestä aikavälistä huolimatta hyvin vaikea ennustaa. ”Yhteistoimintakulttuuri kehittyy pikkuhiljaa”, toteaa Ojanen ja muistuttaa, ettei eurooppalaisuuden luominen ei voi tapahtua pakotettuna. Integraatio on maanosassa vahva trendi, eikä sen tulevaisuudesta tarvitse Ojasen mukaan olla huolissaan. ”Peli ei ole menetetty, mutta itseluottamusta puuttuu.”

- 29 -

euroopan pikkuafganistan Teksti Anna Niemi

Transnistria on maa, josta löytyy neuvostopanssareita, hämyisiä murhamiehiä ja orastava demokratia. Moldovalaisista ei maassa edelleenkään tykätä. - 30 -

uvittele, jos Uusimaa päättäisi irtautua Suomesta. Uusimaalle luodaan oma valuutta, jota ei voi muualla Suomessa käyttää, oma postilaitos, joka vie kirjeitä vain Uusimaalle ja kansalaisille annetaan passit, joita ei alueen ulkopuolella tunnusta yksikään valtio. Toivottaisimme lähimmät liittolaisemme, ruotsalaiset, suurella ilolla itsenäisyyttä havittelevaan valtioomme, mutta muut suomalaiset pitäisimme visusti poissa. Absurdia, eikö? Tosiasiassa tämänkaltainen tilanne ei ole liian absurdi ollakseen totta Moldovasta irtautumaan pyrkivässä Transnistriassa, joka on itsenäiseksi julistautunut alue Moldovan rajojen sisällä, mutta jota ei yksikään valtio ole tunnustanut. Kiista alueesta on jatkunut 1990-luvun alusta asti. ”On vaikea kuvailla Transnistriaa. Vaikka valtio itse kutsuu itseään demokraattiseksi, sanovat vastustajat sitä organisoiduksi anarkiaksi. On mahdollista puhua myös tietyn asteisesta diktatuurista, mutta täällä on myös demokraattisia prosesseja”, kuvailee eräs transnistrialainen nuori tsekkiläisten Klára Tasovskán ja Lukáš Kokešin dokumentissa Fortress. Tsekkiläisten dokumentti vuodelta 2012 esitettiin tämän vuoden DocPoint-festivaaleilla Helsinginssä, mikä onkin yksi harvoja kertoja, kun Transnistria on ollut

esillä Suomessa. Vuonna 2008 silloinen ulkoministeri Ilkka Kanerva tosin otti yhdeksi agendakseen Moldovan ja Transnistrian suhteiden lievittämisen osana Moldovan-vierailuaan. Monipolveinen historia, monipolveiset ongelmat Transnistria on kapea kaistalemainen alue Moldovan ja Ukrainan välissä. Harvaanasuttu alue on nähnyt historiansa aikana monia valloittajia gooteista ottomaaneihin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alueen romanialaisväestö yritti liittyä perusteilla olleeseen suur-Romaniaan, mutta hanke kaatui alueen epävakaisuuteen. Romania ei halunnut ryhtyä sotatoimiin alueen takia, joten Transnistrian alue päätyi silloisen Ukrainan direktoraatin käsiin ja sitä kautta osaksi Neuvostoliittoa. Toisen maailmansodan aikana akselivallat ottivat alueen haltuunsa ja aluetta pyrittiin asuttamaan romanialaisväestöllä. On arvioitu, että 185 000 juutalaista hävitettiin alueelta maailmansodan aikaan. Keväällä 1944 alue palautui takaisin Neuvostoliitolle ja sitä seuranneissa puhdistuksissa arviolta 100 000 ihmistä katosi, osa pakenemalla Romaniaan, osa joutumalla gulaggeihin. Transnistrian irtautuminen Moldovasta sai alkunsa, kun Moldovan itsenäistyttyä Neuvostoliitosta elokuussa 1991 Transnistrian slaavilainen väestö huolestui,

- 31 -

että Moldova saattaisi palata naapurimaa Romanian alaisuuteen, mikä olisi ollut uhka melko autonomisesta asemasta nauttineille Transnistrian slaaveille. Moldovan enemmistö on taustaltaan moldooveja tai romanialaisia ja pääkieli maassa on romania. Keväällä 1992 tilanne Moldovan ja Transnistrian slaavien välillä kiristyi ja purkautui verisenä sisällissotana, jossa noin 1500 henkeä sai surmansa. Heistä noin puolet olivat siviilejä. Saman vuoden heinäkuussa käydyissä rauhanneuvotteluissa oli osallisena myös Venäjä, ja yhtenä ratkaisuna oli venäläisten joukkojen siirtäminen alueelle, mikä tasapainotti alueen levottomuuksia. Moldovan tavoitteena oli säilyttää Transnistria osana maata autonomisena alueena, mutta Transnistria ei perääntynyt irtautumispyrkimyksissään. Se julistautui sosialistiseksi tasavallaksi ja ryhtyi Venäjän tuella rakentamaan omaa valtiotaan. Muutama vuosi sisällissodan jälkeen Moldova huomasi siis olevansa tilanteessa, jossa sen rajojen sisäpuolella oli itsenäiseksi pyrkivä alue, jossa vieraan maan viranomaisilla oli enemmän valtaa kuin sen omilla. Päästäkseen käymään Transnistriassa moldovalaisten täytyy ohittaa tiukat rajamuodollisuudet ja vaihdettava moldovalaiset leut transnistrialaisiin rupliin. Köyhää Moldovaa ei myöskään ole auttanut se, että sen suurimmat tehtaat ja

jopa 90% sähköntuotantolaitoksista jäivät Transnistrian puolelle. Sheriffin johdolla Transnistrian julistautuessa itsenäiseksi sen johtoon astui Ukrainassa syntynyt Igor Smirnov. Tämä hieman Leniniä muistuttava vanha kommunisti synnytti maahan poliittisen järjestelmän, jossa vanhoja neuvostoperinteitä on kunnioitettu ja toisinajattelijoilla ei ole juuri ollut jalansijaa. Transnistrian pääkaupungin Tiraspolin keskustassa maisemaa hallitsevat sekä Lenin-patsas, että läheiseen järveen sisällissodassa uponnut, ja sieltä myöhemmin nostettu, neuvostopanssari. Transnistriaa luonnehditaankin usein ainoaksi Neuvostoliitosta jäljelle jääneeksi reliikiksi. Maassa ei ole juurikaan yksityistä liiketoimintaa, mutta tästä vähäisestäkin toiminnasta huolehtii hallinnon kanssa läheisesti toimiva Sheriff-yhtiö. Sheriff omistaa muun muassa suurimman osan päivittäistavarakaupoista ja huoltoasemista, TV-aseman, mainostoimiston, viinatehtaan ja Mercedes-Benz-autojen jälleenmyyjän. Onpahan myös maan ainoa jalkapallojoukkue nimeltään FC Sheriff Tiraspol, joka pelaa 13 000-paikkaisella Sheriff-stadionilla. Ei liene yllättävää, että toinen Smirnovin pojista on johtavassa asemassa yhtiössä. Päivävierailulle Tiraspoliin tulevat

- 32 -

turistit eivät kuitenkaan ehkä tule ajatelleeksi hassujen neuvostokulissien taakse jäävää todellisuutta. On muun muassa esitetty väitteitä, että Berliinin muurin murtumisen jälkeen Neuvostoliitto siirsi eripuolilta maata suuria määriä aseita Transnistriassa sijaitseviin armeijan tukikohtiin. Näitä aseita on väittämien mukaan löydetty niin Algerian sisseiltä kuin Irakin kurdikapinallisilta, ja hurjimpien tarinoiden mukaan Venäjä olisi itse myynyt näitä aseita kapinallisille Tsetseniassa. Vuonna 2005 ranskalainen kuvausryhmä lähti selvittämään Transnistrian väitettyä laitonta asekauppaa. Reissusta syntyneessä dokumentissa väitetään muun muassa, että Smirnovin johtaman puoleen nuorisojärjestön keulakuva ”Dimitri” olisi kaupannut brittiläiselle journalistille radioaktiivisia aseita. Ranskalainen kuvausryhmä onnistui tapaamaan tämän väitetyn asekauppiaan, muttei kysellyt asiasta sen enempää, kun selvisi, että samainen mies oli etsintäkuulutettu Moldovassa useiden henkilöiden murhista. Kuvausryhmä pääsi haastattelemaan myös Transnistrian tiedustelupalvelun päällikköä, joka niin ikään on murhista etsintäkuulutettuna. Musta aukko Muusta maailmasta eristäytynyt alue, jonka johdossa on hämäriä murhamiehiä ja varastojen uumenissa likaisia pommeja,

kuulostaa melko lailla 1970-luvun James Bond-elokuvan juonelta. EU:n parlamentti on lausunnossaan vuonna 2002 nimittänyt Transnistriaa ”mustaksi aukoksi, jossa ihmisten ja aseiden salakuljetus kukoistaa.” Mitään virallista todistetta laajamittaisesta ja järjestäytyneestä aseiden salakuljetuksesta ei ole pystytty esittämään. Ulkopuolisten tarkkailijoiden, kuten esimerkiksi ETYJ:n, toimintaa vaikeuttaa Transnistrian asema: on vaikea vaatia yhteistyötä viranomaisilta, joiden olemassa oloa oma järjestö tai maa ei tunnusta. Muutoksen merkkejäkin on ilmassa. Vuoden 2011 presidentinvaaleissa Igor Smirnov jäi yllättäen kolmanneksi. Venäjä siirsi tukensa parlamentin puhemiehelle Anatoli Kaminskille, mutta sekään ei estänyt sitoutumattoman ehdokkaan Jevgeni Svevchukin valintaa presidentiksi. Svevchukia pidetään uudistusmielisenä teknokraattina, joka kuitenkin on saanut EU-parlamentilta porttikiellon EU-maihin vuonna 2005. Uudesta johdosta huolimatta Transnistriassa tuskin tullaan näkemään suuria muutoksia vähään aikaan. Todenmukaista kuvaa maan tilanteesta on vaikea saada. Vaihtuneesta hallinnosta huolimatta niin toimittajat kuin poliittiset tarkkailijatkin tahdotaan pitää pois maasta. Fortress-dokumentissa transnistrialaisnuorukainen toteaa: ”Tämä on kuin pieni Afganistan keskellä Eurooppaa.”

- 33 -

Tohtori Hentilän

neuvot opiskelijoiden poleemisiin pulmiin. Oman kysymyksesi poliittisen historian professorinakin tunnetulle Hentilälle voit lähettää osoitteeseen poleemi-2013@helsinki.fi

Arvoisa tohtori Hentilä, Uskotteko oikeasti, että kukaan henkilökunnasta tai opiskelijoista on oikeasti lukenut teosta Cambridge History of Twentieth-Century Political Thought kannesta kanteen? - 42 sivulla läpi En usko, mutta parasta olisi lukea, jos aiot päästä tentistä läpi. Moi! Oon suunnitellu meneväni Saksaan vaihtoon ja mietin et miten saksalaisiin tyttöihin tehdään vaikutus? Kannattaako mun kertoa niille et oon suomalainen vai valehdella et oon Ruotsista? Entä onks jotain hyvii iskurepliikkei, jotka tehoaa aina? - Ludvig Borga Ei tarvitse valehdella. Kerrot vain rehellisesti, että väitteet ikimetsien raiskaamisesta Suomessa ovat valetta ja puita kohdellaan täällä tuntevina ja tiedostavina elävinä olentoina, niitä halaillaan ja niille jutellaan. Eikä niitä hyttysiäkään Suomessa niin paljoa ole. Sitten kehut vielä vaikutusyritystesi kohteelle, että Suomessa uimarannat ovat maksuttomia Lisäksi muistat mainita, että Suomessa harrastetaan paljon Hegelin filosofiaa alkukielellä.

Herra Professori! Jos teidän pitäisi koota kolmen hengen vapaapainijoukkue maailmanhistorian raavaista suurmiehistä, ketkä valitsisitte? - Nimimerkki T-2000 Vapaapainijoukkueen päävalmentajana laatisin ensi varman voiton tuovan strategian ja valitsisin joukkueen sen mukaisesti. Jos joukkueeseen kuuluisi vain kolme urheilijaa, valitsisin romuluisen luunmurskaajan, vikkelän välistävetäjän ja propagandistin, joka puhuu ummet ja lammet ja saa sillä vastustajat sekaisin. Roolipelaaminen se on vapaapainissakin valttia. Luunmurskaajaksi voisi käydä vaikka Hunni Attila, mutta ei sittenkään, onhan tarjolla Lipposen Paavo! Vikkeläksi välistävetäjäksi voisi ottaa Otto Ville Kuusisen, joka selvisi hengissä niin Leninistä, Stalinista kuin Hrushtshevistakin. Mutta pysyn Paavo-linjalla: valitsen sittenkin Väyrysen Paavon! Propagandistin rooliin harkitsin aluksi Joseph Goebbelsia, mutta valinta olisi riski. Kyllä ”Nettomaksu” Ale eli Alexander Stubb olisi varmempi vaihtoehto. Kun KOK:n herrat uhkaavat pudottaa painin olympiakisoista, panisin kolmikkoni tositoimiin, kun asiasta lopullisesti päätetään.

- 34 -

Kirjoja Palstalla tutustutaan poliittishistoriallisesti kiinnostaviin uutuuskirjoihin.

Gulagin painolasti

Gulagista selvinneet, Stephen F. Cohen, Like 2013.

Stephen F. Cohenin Gulagista selvinneet ei paneudu Stalinin terroriin, vaan käsittelee elossa selvinneiden uhrien integroitumista osaksi yhteiskuntaa. Kun yli 5,5 miljoonaa työleirien vankia, zekiä, palasi arkeen, ei ”kuolleista herääminen” ollut kovinkaan liioiteltu ilmaus. Stalinin kuolema ei suinkaan merkinnyt automaattista vapautumista kaikille vangituille, vaan moni sai odottaa vuoroaan vuosia. Hruštšov tuomitsi edeltäjänsä toimet, mutta terroria toteuttaneet virkamiehet työnsivät kapuloita byrokratian rattaisiin jarruttaakseen tuomitsemiensa ihmisten paluuta. Niin ikään uhrien rehabilitointia on suoritettu aivan viime vuosiin saakka. Gulagista selvinneet on paikoitellen erittäin mielenkiintoinen ja valaisee kiinnostavasta kulmasta itänaapurin vaikeaa suhdetta lähimenneisyyteensä. Erityisen hyvä kirja se ei kuitenkaan ole. Mukaansatempaavan prologin jäl-

keen Cohen jaarittelee niitä näitä venäläisistä tuttavistaan ja näiden tarinoista. Hän kertoo myös muun muassa keskenjääneestä suunnitelmastaan valmistaa gulag-lautapeli – tässä vaiheessa lukija joutuu jo epätoivon partaalle. Teos on ajankohtainen, sillä gulag on edelleen kiistanalainen aihe Venäjällä. Stalinin liiallinen tuomitseminen nähdään kansakunnan historian halventamisena, ja kansanvihollisena tuomittujen vankien syyttömyydestäkin on esitetty epäilyitä. Cohen pyrkii korostamaan Stalinin hallinnon kauheutta ylisanoin ja toinen toistaan traagisimmin esimerkein. Kylmät faktat puuttuvat häiritsevissä määrin, vaikka lähdeviitteitä onkin ihan mukavasti. Cohen toteaa ”vain historian tuomioistuimen” kykenevän langettamaan tuomion Stalinin terrorille. Ilmeisesti Cohen haluaisi toimia tämän tuomioistuimen syyttäjänä. Teksti Ilmar Metsalo

Konkari avaa keskustelun

Huojuva tasavalta, Seppo Lindblom, Otava 2013.

Valtiotieteiden tohtori ja arvostettu demarivaikuttaja Seppo Lindblom on huolissaan Suomesta. Tuoreessa kirjassaan Huojuva tasavalta, joka alkukeväästä nosti pientä keskustelua, Lindblom käsittelee sekä ajankohtaisia että pitkäaikaisia tekijöitä, jotka ravisuttavat koko maatamme. Lindblomin tarkoitus on herättää keskustelua tutuista aiheista. Kaksi keskeistä päälinjaa ovat EU:n kiristyvä integraatiopolitiikka, joka uhkaa Suomen itsemääräämisoikeutta ja demokratian perusteita, sekä Suomen sisäiset valtasuhteet, erityisesti presidentin vallan

väheneminen. Vanhan kauppa- ja teollisuusministerin ja pankkimiehen vahvaa alaa ovat selvästi talousasiat, joita käsitellään kirjassa runsaasti. Demokratian perusteita ja presidentin valtaoikeuksia käsittelevään osioon Lindblom on ynnännyt vanhan ystävänsä ja tunnetun fundeeraajan, Mauno Koiviston haastattelun. Yksinäisyydessä ja kaikessa hiljaisuudessa kirjoitetusta kirjasta huokuu kuitenkin toivo paremmasta. Se mikä huojuu, ei välttämättä kaadu. Teksti Topi Houni

Huumoria Kekkonen ja Brežnev olivat ryyppäämässä. Viinan loputtua Kekkonen muisti, että hänellä on vielä tarjottavana Lapin Kultaa. Olutta juotuaan Kekkoselle tuli paha olo ja hän meni oksentamaan. Brežnev sanoi: ”Olisit hankkinut Karjalaa, se ei tule takaisin.”

Presidentin vastaanotolla 1970luvun lopulla muuan vieras kysäisi, milloin Kekkonen aikoo lopettaa. Kekkonen vastasi, että hän on jo niin vanha mies ettei hän taida enää lähteä Tamminiemestä.

- 35 -

Mitä Ahti Karjalainen sanoi, kun hän saapui Vantaalle? - Hellou all you vandals!

Tutkijan levyhylly Palstalla tutustutaan poliittisen historian tutkijoiden musiikkimakuun.

Yli tuhat vinyyliä

Jos Mikko Majander ei suhtautuisi musiikkiin intohimoisesti, hän tuskin olisi ostanut levyä haastattelun aikana.

Poliittisen historian dosentti Mikko Majander suosittelee polholaisille Jimi Hendrixia.

majanderin vinkit kevään soittolistoille 1) Jimi Hendrix – All Along The Watchtower 2) David Murray Octet – Flowers for Albert 3) John Coltrane – I Want To Talk About You 4) Billie Holiday – Strange Fruit 5) Arvo Pärt - Cantus in Memoriam Benjamin Britten

Poliittisen historian dosentti istuu punavuorelaisen kahvilan hälinässä ja puhuu musiikista. Levykaupan muovikassissa odottavat ne levyhyllyn suosikkivinyylit, joiden kansitaidetta Mikko Majander haluaa esitellä. Viiskulman levykaupoissa hän on ollut tuttu näky jo kolmen vuosikymmenen ajan. Majander on nelihenkisen sisarussarjan nuorin, ja syyttää musiikki-innostuksestaan erityisesti isoveljeään. Hän sanoo tutustuneensa hyvään musiikkiin sisarusten jalanjäljissä jo varhaisessa vaiheessa, mutta haluaa mainita ensimmäisen fanittamansa artistin olleen Gary Glitter – ”ettei kuulostaisi liian hienostuneelta”. Bob Dylanin tuotanto johti musiikilliseen valaistumiseen. Majander kertoo Dylanin johdattaneen myös lyriikkapuolen merkityksen löytämiseen. 1960-luvun tuotannon kytkeytyminen yhteiskuntahistoriaan miellyttää poliittisen historian tutkijaa. Suomalaisen uuden aallon musiikin nousu 1970-luvun loppupuolella teki vaikutuksen teini-ikäiseen Majanderiin. ”Piti kuulla kaikki mitä tulee. Seurata ja tuntea. Silloin mä kävin kaikissa mahdollisissa kettukerhoissa, missä vaan musaa soitettiin.” Majander kertoo uuden aallon lässähtäneen vuoden 1981 tienoilla. ”Siirryin aika totaalisesti jazz-puolelle.” Sillä tiellä ollaan edelleen. Majander kiistää omaavansa ylettömän suuren levykokoelman. ”Tai no, se riippuu siitä, mihin suhteuttaa.” Majander arvioi omaavansa kaiken kaikkiaan pari tuhatta levyä. Vinyylejä Majander ostaa edelleen aktiivisesti. Digitaalisesti hän ei musiikkia juurikaan kuuntele. Jopa vinyylien tilaaminen internetistä tuntuu liian helpolta miehestä, joka tekee hankintansa levykauppojen laareja läpikäyden. ”Siinä on kappale vanhaa maailmaa mukana.” Keskittynyt musiikinkuuntelu sopii Majanderin mukaan esimerkiksi kesämökille keinutuolissa istuskelun seuraksi tai sunnuntaiaamujen kiireettömään tunnelmaan. ”Sanomalehti ja Bachia, se on aika upea yhdistelmä.”” Teksti ja kuva Ilmar Metsalo

- 36 -

Kaupungin kasvot Palstalla tutustutaan kiinnostaviin helsinkiläisiin ihmisiin.

Jazzkitaristi Valtteri Pöyhönen äänitti Dalindéo-yhtyeen kanssa Kallio-levyn.

Pitkänsillan parempi puoli Teksti Eetu Jokela Kuva Veikko Kähkönen Lempeä kesäilta Tokoinrannassa. Pyöräilyä Hämeentiellä henkensä kaupalla nopeusrajoitusten tuolla puolen kaahavien linja-autojen lomassa. Piritorin kuumeisen levoton hyörinä. Tällaisia äänimaisemia luo jazzkitaristi Valtteri Pöyhönen yhdessä Dalindéo-yhtyeensä kanssa äänittämällään Kallio-levyllä, joka julkaistiin helmikuun lopulla. Suomen virallisella listalla sijalla 13. debytoineen albumin elokuvallisten kappaleiden inspiraationa on ollut Kallion kaupunginosa, joka on saanut vanhan työläisidentiteettinsä rinnalle maineen niin taiteilijoiden, nuorten ja alakulttuurien mutta myös alkoholistien ja narkomaanien kotipaikkana. Idea Kallio-aiheisesta levystä syntyi pitkän kypsyttelyn jälkeen, ikään kuin vahingossa. –Ajatus yhden teeman ympärille rakentuvasta levystä oli pyörinyt päässäni jo muutamia vuosia, Valtteri Pöyhönen kertoo. –Sävelsin vuosi sitten erästä Dalindéon keikkaa

varten muutamia kappaleita, joiden sitten huomasin sopivan tämän aiheen alle. Tämän jälkeen levy rakentui hyvin luonnollisesti, hän jatkaa. Pöyhönen, paljasjalkainen helsinkiläinen, on asunut viimeiset kolme vuotta osan ajasta Berliinissä. Kesän jälkeen hän aikoo muuttaa kaupunkiin ”vähän pysyvämmin”. Hänestä kahta pääkaupunkia ei kannata kuitenkaan asetella vastakkain. –Helsinki ja Berliini ovat todella erilaisia paikkoja. Jo pelkkä kokoluokka on niin toinen, hän sanoo. Muualla asumisella on Pöyhösen mukaan ehdottomia etuja. –Asuminen jonkin aikaa muualla antaa uutta perspektiiviä omaan kotikaupunkiin. Helsinki näyttää aina hieman erilaiselta, kun palaan, Pöyhönen pohtii. Viiskulman liepeillä varttunut Pöyhönen on sittemmin kiintynyt syvästi Pitkänsillaan pohjoispuoleen.

”Helsinki näyttää aina hieman erilaiselta”

- 37 -

Yhisl채iset viettiv채t valtsikan vappua iloisissa tunnelmissa perinteisesti valtsikan pihamaalla. Loppuillan kuvat jouduttiin valitettavasti sensuroimaan.

VAPPU 2013

Kuvat Johanna R채ty

- 39 -

VAPPU 2013 ULLANLINNANMÄELLÄ

Kuva Johanna Räty