Poleemi 3/09 by Poleemi

poleemi

Pääkirjoitus

Lukuelämyksiä kaikille Antti J. Lehtinen

Olen ollut kymmenen kuukautta Poleemin päätoimittaja ja

lisäksi myös lukuisten aktiivisten ja uskollisten lukijoiden

nauttinut lähes joka hetkestä. Oman lehden vertaaminen

joukkoon.

taideteokseen on varmasti tyhmää, ylimielistä ja kornia,

Ainejärjestölehti on monessa mielessä erikoinen ins-

mutta teen sen silti. Ainakin yhdessä suhteessa vertaus

tituutio. Poleemikin tarjoaa monelle lähes ainutlaatuisen

varmasti pitää paikkansa. Sekä lehteä tehdessä että

tilaisuuden testata siipiensä kantavuutta toimittajana.

vaikkapa öljyväreillä maalatessa tuntuu, ettei koskaan

Oman juttuaiheen voi valita vapaasti, kuvatakin saa itse,

tule valmista. Aina voi vielä vähän hioa. Viiva tuonne,

jopa deadlinestä voidaan yleensä neuvotella. Tulosvas-

ehkä tuota tekstiä vähän oikealle? Joskus miettii, kuka

tuusta ei ole tietoakaan ja hyvä niin.

tätä lehteä edes lukee. Kenelle Poleemia oikeastaan tehdään?

Viime aikoina Yhiksessä on keskusteltu järjestötoiminnan hallituskeskeisyydestä. Ainejärjestölehden

Jaksan sinisilmäisesti uskoa, että melko moni yhisläi-

päätoimittaja määrittelee pitkälti itse oman toimival-

nen ainakin poimii lehden mukaansa. Olisi kiinnostavaa

tansa. Halutessaan päätoimittaja voi olla oman lehtensä

tutkia, kuinka kauan keskimääräinen lukija Poleemin

yksinvaltias: valita lehden teeman, ehdottaa kirjoittajille

parissa viihtyy. Ylittääkö lukijoiden yhteenlaskettu luku-

aiheita ja muokata jutut mieleisekseen. Tällöin kuitenkin

aika päätoimittajien taittoluokassa viettämän ajan? Onko

menetetään jotain ainejärjestölehdelle ominaista ja arvo-

kukaan lukenut jatkokertomuksen jokaista osaa? Huo-

kasta. Toisaalta lehti on ehkä lukijalle miellyttävämpi?

maako kukaan, jos kuvien rajauksia ei ole jaksettu tehdä

Kolikolla on aina kaksi puolta. Yksi lukee mielellään

kunnolla? Kuinka moni lukee lehden kannesta kanteen?

huolellisesti toimitettuja juttuja ja arvostaa lehden yhte-

Ainejärjestöaktiivi elää helposti järjestökuplassa.

näistä ulkoasua. Toinen nauttii rönsyilevistä jutuista,

Oman tai muiden järjestöjen juhlissa ja muissa rien-

vaihtelevasta sisällöstä ja hiomattomasta kädenjäljestä.

noissa vierähtää helposti vuosi jos toinenkin. Uusia

Aina voi tehdä kompromisseja, mutta menetetäänkö

naamoja tapaa viikoittain. Aamuyön tunteina Alinassa

silloin molempien ääripäiden hyvät puolet?

unohtuu kuitenkin helposti, että suuri osa yliopistomme

Päätoimittaja touhottaa usein ylhäisessä yksinäi-

opiskelijoista elää täysin ainejärjestöjen toiminnan ulot-

syydessään ja oma lehti on hämmästyttävän rakas.

tumattomissa. Yhtä ei sillikset tai kuppalabileet jaksa

Kriittistä keskustelua lehden sisällöstä tai muodosta

kiinnostaa. Toinen ei innostu tieteestä eikä kaljasta.

käydään valitettavan harvoin. Tämän, vuoden kolman-

Kolmas ei uskalla osallistua. Sama pätee aivan varmasti

nen numeron teemana on värikäs. Yritimme parhaamme

myös järjestölehtiin.

mukaan koota lehteen erilaisia ja erityylisiä juttuja eri-

Ainejärjestölehtien ja keskivertojen opiskelijahippo-

laisista aiheista. Lukijan päätettäväksi jää, onko värikäs

jen välillä on kuitenkin yksi keskeinen ero. Kuppalassa

Poleemi vain sanahelinää. Lukekaa, nauttikaa ja kertokaa

on useimmiten kivaa, mutta tämä kiva rajoittuu vain

mielipiteenne vieruskaverille. Vieruskaverin puutteessa

paikallaolijoihin. Lehdenteossa kiva ulottuu tekijöiden

päätoimittajakin kelpaa.

poleemi

2 Pääkirjoitus 4 Gradupalsta 5 Vaihtopalsta 6 Kaupunkien kaalimaat 7 Luento - mikä ihana tekosyy! 8 Tutkija ja taiteilija rakentavat esityksiä olevasta 12 Hassu sota 15 Pyöräretki Tukholmaan 18 Watergate, mon amour 20 Uskontojen ”hyvät” puolet 22 Uutta kannattajakulttuuria luomassa 25 Minä ja syksy 26 Jatkokertomus 28 Matka pimeyden sydämeen 30 Puheenjohtajalta 31 Erillissota? DDR? Huhtikausti? 34 Palopuhe 35 Opintopalsta!

Poleemi 3/2009, 34. vuosikerta Julkaisija

Poliittisen historian opiskelijat, Polho Ry Yhteiskuntahistorian laitos, PL 54 00014 Helsingin yliopisto

Painopaikka Picaset OY

Painos 300 kpl ISSN 1235-4412

Päätoimituskunta

Antti J. Lehtinen (vastaava), Ilkka Kärrylä, Maria Pirkkalainen, Akseli Peltola (Madridin kirjeenvaihtaja)

Kirjoittajat

Taavetti J., Ilkka Kärrylä, Antti E. Lehtinen, Antti J. Lehtinen, Ilari Leskelä, Elina Manninen, Toivo Martikainen, Anni Mäkeläinen, Maria Pirkkalainen, Joonas Ranta, Elina Romppanen, Pekka Räsänen, Mikko Virta, Satu Välisalmi,

Kannen kuvitus: Antti J. Lehtinen

Palaute:

antti.j.lehtinen@helsinki.fi

Gradupalsta

Jaakko Poikonen Viidettä vuotta Polhossa viihtyvä Poikosen Jaakko on edelleen helppo bongata Uudelta ylioppilastalolta kiivaiden yöllisten väittelyiden merkeissä. Utelimme Poleemin entiseltä päätoimittajalta miten gradu-urakka etenee.

Mistä aiheesta teet graduasi?

Jo moneen kertaan tutkittuun sotasyyllisyyskysymykseen

Aihe on niinkin seksikäs kuin ”jatkosodan jälkeiset

en kuitenkaan halunnut mennä sorkkimaan, joten otin

henkilövaihdokset Maalaisliiton johdossa”. Tutkin siis

tutkimuskohteeksi puolueen. Niistä valikoitui Maalais-

Maalaisliiton sota-ajan johtavien poliitikkojen syrjäyttä-

liitto, koska siellä uuden ja vanhan linjan yhteenotto

mistä välirauhan jälkeisessä poliittisessa puhdistuksessa,

oli korostetun voimakas, mutta jotenkin helpommin

jolloin vanhat niin sanotut sotapoliitikot korvattiin uuden

hahmotettavissa kuin esimerkiksi SDP:ssä käyty vastaa-

ulkopoliittisen suuntauksen kannattajilla. Tarkastelen

vanlainen kamppailu. Toki aihevalinnassa on se vaara,

syrjäyttämistä prosessina ja pohdin siihen johtaneita

että hukkaan objektiivisuuden ja annan työssä näkyä,

syitä. Kiinnitän huomioni syrjäyttämiskeskusteluissa

mitä ajattelen Kekkosen ja Paasikiven kaltaisista Kremlin

käytettyyn retoriikkaan, ja siihen millaisiin teemoihin

edessä konttaajista.

vastapuolet vetosivat omaa näkemystään puolustaessaan. Syrjäytetyistä poliitikoista esiin nousevat Viljami

Missä vaiheessa työsi on?

Kalliokoski, Tyko Reinikka, Antti Kukkonen ja E. M. Tarkka-

Hiljalleen kirjoittelen, tänään on 25 sivua kasassa. Tavoite

nen. Heidän vastapelurinaan kieroilee Urho Kekkonen.

on mennä keväällä seminaari II:een ja tehdä sen aikana gradu valmiiksi.

Millaisia lähdeaineistoja käytät? joten lähteitäni ovat muun muassa Maalaisliiton puolue-

Oletko saanut laitokselta tarvitsemaasi ohjausta?

historiikki, monet sodanjälkeistä aikaa kuvaavat tutki-

Tutkimuskurssilla ja ykkösseminaarissa sain hyvät

mukset, henkilöhistorialliset tutkimukset ja elämäkerrat.

vastaukset kysymyksiini. Tässä vaiheessa on mielestäni

Arkistolähteistä tärkeimmät ovat Maalaisliiton puolueko-

kuitenkin jo kyettävä itsenäiseen työhön.

Yksinomaan tätä aihetta käsittelevää tutkimusta ei ole,

kouksien, eduskuntaryhmän ja keskushallituksen kokousten pöytäkirjat. Eikä sovi unohtaa 16 maalaisliittolaista sanomalehteäkään.

Joko valmistuminen alkaa siintää horisontissa? Onko elämää valmistumisen jälkeen? Ehkäpä vuoden 2010 loppuun mennessä häivyn valtsi-

Miksi juuri tämä aihe?

kasta. Aivan varmasti aika työelämässäkin on elämää,

Sodanjälkeinen aika on lempiperiodini poliittisessa histo-

ehkä vain vähän vähemmän alkoholipitoista. No, eläk-

riassa. Lisäksi tunnen suurta suuttumusta siitä, miten

keellä ehtii sitten taas siemailla.

törkeästi Neuvostoliiton myötäjuoksijat kohtelivat velvollisuutensa sota-aikana hoitaneita poliitikkoja.

Jaakkoa haastatteli Antti J. Lehtinen

Vaihtopalsta

Elsa Mäki-Reinikka Syksyllä 2006 opintonsa aloittanut Elsa on monivuotinen ainejärjestöaktiivi. Polhoa ulkomailla kiitettävästi edustanut ilopilleri suuntasi syyslukukaudeksi vaihtoon tulppaanien luvattuun maahan. Poleemi tiedusteli, mitä Elsalle kuuluu.

Miten valitsit vaihtopaikaksesi juuri Maastrichtin?

käytäntöjä. Tentit ovat kuitenkin vielä edessä, saa nähdä miten selviän.

Kuka ei haluaisi nähdä ihania vanhoja tuulimyllyjä, puukenkiä ja gouda-juustoa läheltä? Halusin myös opis-

Entä opiskelijaelämä? Onko juhlia riittänyt?

kella englanniksi, mutta en halunnut Englantiin. Päädyin

ESN järkkäilee aktiivisesti joka tiistai bileitä kivassa

Helsingin Yliopiston nettisivujen kautta tutkimaan Univer-

pienessä baarissa nimeltä De Twee Heeren. Meno on

sity College Maastrichtia ja laitoin hakemukset vetämään.

aikalailla samanlainen kuin sitsien jälkeisessä Alinassa.

Enkä ole katunut päätöstä! Monet ISHA-kaverini ovat

Maastrichtista löytyy kiitettävästi menomestoja ja jos

joko asuneet Hollannissa tai ovat hollantilaisia. Halusin

tuntuu, että aika käy pitkäksi, voi vaikka napata itsel-

tutustua maahan kunnolla ja matkustella muuallekin kuin

leen saksalaisen kaverin ja kruisailla Autobahnia pitkin

vain Amsterdamiin. Maastricht on aivan mahtava vanha

Oktoberfestiin.

kaupunki, jossa on myös ehkä Hollannin ainoa kukkula.

Joko hollannin kieli taittuu? Mitä opintoja olet suorittanut?

Ei ollenkaan. Osaan perussanat, kuten kiitos ja ole hyvä.

Suoritan tällä hetkellä ”Globalization and inequality”

Mietin koko ajan pitäisikö ottaa joku kielikurssi, mutta

-nimistä kurssia, joka on ollut todella antoisa. Tuutori on

aika ei ole riittänyt. Yliopisto tarjoaa skandinaaveille ja

aina hengessä mukana ja ryhmädynamiikka toimii! Otin

saksalaisille erityisiä hollanninkursseja, koska samaan

toisen kurssin tässä periodissa, joka ei ollut yhtä onnis-

kieliryhmään kuuluvien on helpompi oppia hollantia.

tunut valinta, ”Contemporary World History”-kurssin.

Englannilla pärjää hyvin, vaikka kommunikaatio vanho-

Pelkkää toistoa, mutta tuutori on kiitettävä ja kurssikirja

jen hollantilaisten miesten kanssa ei aina sujukaan kuin

erittäin viihdyttävä, täynnä hauskoja Mao-faktoja.

eleillä. Usein se riittää.

Miten opiskelu Hollannissa eroaa suomalaisesta opiskelusta?

Millaisia terveisiä lähettäisit vaihtoa suunnitteleville yhisläisille?

Ehkä huomattavin ero on Problem Based Learning -

Kyllä kannattaa! Itselläni ainakin on ollut todella riemu-

järjestelmä, joka perustuu pieniin seminaarihenkisiin

kas vaihtoaika, koko ajan tuntuu vain hauskemmalta ja

ryhmiin, jotka ovat edellisellä kerralla keksineet tutki-

hauskemmalta. Mukavia ihmisiä kyllä löytyy, enkä enää

muskysymyksiä, joihin etsitään vastauksia annetuista

tiedä mitä tekisin ilman Guesthousen tyttöjuoruhetkiä

artikkeleista ja kirjoista. Aika koulumainen aikataulu ja

tai tsekkiläisen Janin kanssa teetauon aikana kertyneitä

läsnäolopakko häiritsivät aluksi, varsinkin kun kyseessä

viisauksia.

oli 8.30 aamulla alkava kurssi. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja pikkuhiljaa tuntuu siltä, että alan ymmärtää yliopiston

Elsaa haastatteli Antti J. Lehtinen

Poleemin ruokakorneri

Kaupunkien kaalimaat Elina Romppanen

Alepan vihanneshyllyllä notkuu rusehtava paprika,

kaupunkiviljelijät päätyvät lapion varressa vaihtamaan

alkuperä tuhansien kilometrien päässä. Muovipussiin

naapurin kanssa sanasenkin. Näin näyttää olevan myös

solahtaa kesäkurpitsa Espanjan sadettimien alta. Tarvit-

Helsingissä.

seeko kerrostaloasukkaan ruuan todella tulla kaukaa ja

Pasilan ratapihalla pöllyää multa. Radanvarren syrjäi-

muovikääreissä? Näin on ajateltu viime vuosikymmenet:

sessä kolkassa rakennetaan vielä välinevarastoa tulevia

kaupungeissa asutaan ja maalla viljellään. Maailmalla

satoja ajatellen, vaikka sää ennustaa jo routaa. Ympäristö-

leviää kuitenkin uusvanha ajatus kaupunkiviljelystä.

järjestö Dodon kaupunkiviljelijät ovat kasvattaneet kesän

Suomessa on totuttu vuokrapalstoihin ja siirtolapuu-

aikana vihanneksia ratapihalla maailmalla levinneen

tarhoihin, mutta viljelyä ei tarvitse rajoittaa vain sille

guerrilla gardening -aatteen malliin. Nyt on aika valmis-

osoitettuihin paikkoihin.

tautua ensi vuoteen. Kaupunkiviljelijät laittoivat keväällä

Tyhjät tontit, ratapihat, talojen kattotasanteet, par-

istutukset pystyyn periaatteessa lupia kyselemättä,

vekkeet, takapihat, ikkunalaudat ja kuorma-autojen lavat.

mutta saatu palaute on ollut pelkästään positiivista. Mitä

Kaupungista löytyy runsaasti käyttämätöntä, viljelyyn

nyt keskustelupalstoilla on pelätty suomalaisen maata-

kelpaavaa tilaa. Maailmalla kaupunkiviljely ei ole pelkkää

louden kilpailukyvyn heikkenemistä.

terapianomaista puuhastelua, vaan on huomattu, että

Dodo-aktiivi Pinja Sipari kertoo, että joutomaalle

kaupunkien kaalimailla on todellista taloudellista ja eko-

vihanneslaarit nousivat päivässä ja siitä lähtien ne ovat

logista merkitystä. Kun Chicagon pilvenpiirtäjien katoilla

saaneet seistä tukevasti ja rauhassa paikoillaan. Viljelijöi-

rehottaa salaattia, juureksia, pensaita ja koristekasveja,

den sipulien, mangoldien, perunoiden ja porkkanoiden on

jäävät vihannesten kuljetuksessa syntyvät päästöt rek-

tarkoitus muistuttaa kaupunkilaisia globaalin ruuantuo-

kojen tankkiin. Caracasin köyhien asuinalueiden mikro-

tannon ongelmista ja tietysti tuottaa ruokaa dodolaisten

puutarhat taas tuovat kaivattuja työpaikkoja ja edullista

ja junamatkustajien iloksi.

ruokaa kortteleiden perheille.

Pienen viljelmän aloittaminen on helppoa ja edullista.

Kaupunkiviljelyn periaatteisiin kuuluu helppous ja

Aloitteleva puutarhuri tarvitsee vain suojaisan paikan,

lähestyttävyys. Tarkoituksena on opetella uudestaan van-

multaa ja mieleisiään siemeniä. Kunnianhimoisimmat

hoja perustaitoja ja osallistua omaan ruuantuotantoon.

suunnitelmat hahmottelevat pystysuoraa maataloutta,

Samalla kaupunkitilaa muutetaan ihmisläheisemmäksi.

maanviljelypilvenpiirtäjiä, mutta vaatimattomammallakin

Liikenteen jylinän ja kovien materiaalien keskellä pilkot-

viljelmällä pärjää. Talvella onkin nyt hyvää aikaa löytää

tava puutarha voi rauhoittaa kummasti, ja rohkeimmat

kaupungin joutomaat ja huomisen vihannestarhat.

Luento - mikä ihana tekosyy! Ilkka Kärrylä Valtiotieteilijän päivät ovat usein sen verran hektisiä, että syödäkään ei ehdi kunnolla. Niinpä luentosaleihin sitten kiikutetaan jos jonkinlaista hiukopalaa. Poleemin arvovaltainen raati otti syyniin opiskelijan nopeat naposteltavat ja totesi, että oikea ja tasapainoinen ravinto kannattaa muistaa myös keskellä kiivainta tenttikautta.

Take away -kahvi

Eldorado-pillimehu

Toiset juovat pysyäkseen hereillä, toiset puhtaasti maun

Kuka vielä kehtaa väittää, että pillijuomat ovat pikkulas-

vuoksi. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, että koulun-

ten juttu? Erinomaisen nopea ja huokea virvoke. Maku-

penkki ja mukillinen sumppia kuuluvat erottamattomasti

vaihtoehtojakin piisaa mansikasta päärynään.

yhteen. Paitsi tietenkin ne, jotka suosivat teetä.

+Hinta

+Maukas ja sallittu päihde

-Kahden pennin ulkoasu

+Reilu kauppa

-Äänekkyys

- Toisinaan kuumaa

Arvosana: 3

Arvosana: 5 Ostopaikka: Unicafe Valtiotiede

Bonaqua metsämansikka

Ostopaikka: Liisankadun Siwa

Pätkis Luultavasti valtakunnan suosituin pikkupatukka. Perin-

Vedenkin pitää nykyään maistua joltakin. Bonaqua on

teinen minttusuklaa on täysin voittamaton, eikä uusi

tyylikkään cityihmisen valinta ja sopii hyvin vaikka hedel-

lakritsiversiokaan lainkaan pöllömpi. Tosimies hankkii

mien kaveriksi. Mutta miksi ostaa vettä, kun samaan

tietenkin koko pussin.

hintaan saisi myös limun?

+Maku

+Sammuttaa janon

-Yhdestä tulee vain äkäiseksi

-Käsittämätön hinta

Arvosana: 4

Arvosana: 2

Ostopaikka: Liisankadun Siwa

Reilun kaupan banaani

Makuunin irtokarkit Luentoherkkujen kuninkaasta ei ole epäilystäkään.

Terveellinen ja sporttinen klassikko. Banaani on helppo

Makuunin karkkimaailma pesee muut vaihtoehdot sekä

napata mukaan kiiruhtaessa luennolle salilta tai jumpasta.

monipuolisuudellaan että makoisuudellaan. Karkkisäkin

Kaiken lisäksi banskuja ostamalla voi edistää ympäristö-

haltijalla on myös todistetusti paljon kavereita.

arvoja ja vastustaa imperialistista riistoa.

+Voit koostaa joka luennolle erilaisen säkin

+Biohajoava kääre

+Jaettavaa riittää muillekin

-Ei yhtä hyvää kuin karkki

+Karkki on aina karkkia

Arvosana: 3

Arvosana: 5

Ostopaikka: Liisankadun Siwa

Ostopaikka: Liisankadun Makuuni

Tutkija ja taiteilija rakentavat esityksi채 olevasta Teksti: Elina Manninen Kuvat: Mikko Virta

Tässä kirjoituksessa esittelen taiteilijan ja tutkijan töitä.

tattu asiantuntijuus.” Lisäksi yliopistotyössä yhdistyvät

Solmin yhteen kaksi erillistä haastattelua.

vapaus ja arvostus.

Haastateltavani rakentavat työkseen ajatuksisteidensä kuunteleminen hykerrytti. Kysymykseni lipsui-

Luovalla asenteella työskentelyä

vat laajalle. Pääsin silti tavoitteeseeni kaivaa esille alojen

Niin pioneerihenkinen tutkija kuin taiteilijakin tarvitsee

samankaltaisuuksia.

luovuutta ja astuu luomisvaiheessa epävarmalle alueelle.

taan kaikenlaista kiehtovaa. Ei ihme, että heidän miet-

Pilvi Torsti on poliittisen historian tutkijatohtori erityisalanaan Balkanin alue ja historian käyttö. Juhana von Bagh on teatteritaiteen kandidaatti, joka opiskelee ohjaajaksi Teatterikorkeakoulussa.

Kutsumuksenko voimalla?

”Mitään muistamisen arvoista ei synny, ellei ole riskiä epäonnistua”, von Bagh väittää. Luova haastaa itseään jatkuvasti. ”Luovuus on elastisuutta ja liikkeessä olemista. Se on asenne: pöytä on aina putsattava”, kiteyttää von Bagh. Ohjaaja saattaa toimia pitkään yksin ennen kuin

Synkistä apurahapuheista huolimatta Suomessa taiteili-

yhteistyö näyttelijöiden kanssa alkaa. ”Mutustelujak-

jan tai tutkijan ammatin voi valita kuolematta nälkään,

sossa jokin asia rupeaa riivaamaan henkilökohtaisesti, ja

muistuttaa Pilvi Torsti. Tutkijalle tärkeistä ominaisuuk-

alkaa selvitys, onko asialla kosketuspintaa laajemmalle,

sista Torsti mainitsee esimerkiksi pitkäjänteisyyden ja

yhteiskuntaan. Siitä alkaa materiaalin keräily.”

analyyttisen mielenkiinnon.

”Vapauden hallitseminen on haastavaa, siinä ihmiset

Myös Juhana von Bagh uskoo sinnikkyyteen: ”On

erottuvat”, toteaa Pilvi Torsti. Tutkijatohtori luottaa päivä-

niin paljon epäpalkitsevia hetkiä. Tämän työn etiikkaan

järjestyksessään omiin systeemeihinsä. Kokemus hillitsee

kuuluu itsensä peliin laittaminen, johon tarvitaan rohke-

paineita: ”On opittava luottamaan omaan prosessiin,

utta ja avoimuutta.” Vuorovaikutus on teatterintekijälle

vaikka aluksi näyttää kaoottiselta.”

tärkeää: ”Ohjaajan tehtävä on nähdä muissa ihmisissä potentiaalia ja saada heissä tapahtumaan.” Vaikka lahjakkuutta koetetaan mitata koko ajan, haas-

Taiteen erilaiset viestintäkeinot

tatellut tiedostavat onnekkuuden vaikutuksen pärjäämi-

Hyvän tutkimuksen on täytettävä tietyt kriteerit. Sitä

seen. Mystistä kutsumusta ei korosta kumpikaan.

vastoin Juhana von Baghin mielestä taiteessa vain tylsä

Myytit ja imagot

teos lokeroituu ja kiinnostava taide on parempaa kuin hyvä. “Taiteessa tavoite on välittää jotakin, mutta vies-

Myytit ammattilaisista kaipaisivat murtamista. Kysy-

tin ei tarvitse olla selkokielinen”, tähdentää von Bagh.

essäni luovuudesta Juhana von Bagh mainitsee yhtenä

Hänestä sanat ovat tarkka mutta turmeltunut taso.

taiteilijamyyttinä ”lappalaisen alkoholistin”. Pilvi Torsti

Taideteoksen viestin välittämistapa on moniaistinen.

taas vierastaa historiantutkijoiden rinnastamista tieto-

Tietoa tuotetaan muun muassa kollektiivisesti ja kehol-

sanakirjoihin: ”Olemme analyytikkoja ja prosessoijia.”

lisesti. Parhaimmillaan taide irrottaa katsojan merkityk-

Pohtiessamme mielikuvia tutkijoista politiikassakin toimiva Torsti heittää: ”Tulemista ’ulos kaapista’ SDP-poliitikkona ei tänä aikana varsinaisesti voi pitää imagonkohotuksena.” Poliitikkouteen verrattuna akateemisuus määrittää laveammin: ”Yliopisto antaa tietyn leiman, joka on tes-

sistä ja jonglööraa niillä. Asiat voivat loksahtaa uusille sijoille kiusallisillakin tavoilla. Juhana Von Bagh rajaa, että liian laskelmoidun valmiit tuotteet kuuluvat spektaakkeleihin: ”Jotta taide ei olisi pelkkää kauppatavaraa, siinä on oltava jotakin keskeneräistä.”

Työyhteisöt ja hierarkiat

jakamisen tulisi olla lähes yhteiskunnallinen velvollisuus,

Von Bagh nostaa esille teatterialan yhteisöllisyyden

onhan työ usein julkisella rahalla rahoitettua.

kaksijakoisuuden: ”Ensinnäkin teatteri on voimakkaan yhteisöllistä. Se on työn luonne ja kirous, ja siihen kuuluu

Eettistä toimintaa

erilaisuuden sietäminen. Toisaalta yhteisöllisyys on illuu-

”Eri esityksissä voi ajaa eri agendoja ja eri ismejä”,

sio, sillä intensiivisten työskentelyperiodien jälkeen

von Bagh valaisee, ”mutta taiteen oikeutukseen kuuluu

porukat hajoavat.”

kuitenkin aina jokin solidaarisuus ja heikoimman puolella

Taiteen ja tutkimuksen kentät ovat samankaltaisia

oleminen.”

työryhmien vapaassa muodostamistavassa. Pilvi Torsti

”Aiheita ei niinkään valita, vaan niitä on pakko käsi-

huomauttaa, että monien tutkimusryhmien syntyyn vai-

tellä,” ohjaajaopiskelija kokee. Lisäksi aiheet täytyy uskal-

kuttavat ihmistenväliset kemiat.

taa kaivaa tarpeeksi läheltä itseä. Omistautumista vaa-

Torsti vakuuttaa osallistuvansa mielellään prosesseihin, jotka rakentavat yliopistoa ja pyrkivät tekemään työympäristöstä mahdollisimman järkevän: ”On oltava rakenteita.”

ditaan: ”Jos et ole antanut kaikkea, et ole antanut oikein mitään.” Torstin tutkimisen lähtökohdista löytyy ideologioita pasifismista feminismiin. Moniäänisyyden puolustus moti-

Tutkija ei koe suhdetta alan auktoriteetteihin jän-

voi tutkijaa keräämään tietoa esimerkiksi historianäke-

nitteiseksi. Yhteiskuntahistorian laitoksen ilmapiiri on

myksistä Bosniassa, jossa lukuisat nuoret kyselivät sodan

kuulemma alusta asti ollut kollegiaalinen.

jäljiltä identiteettiään. Ulkomaalaisuus suojasi vaarallisella

Von Bagh arvioi, että toisaalta valtataistelut ja toisaalta konsensushakuisuus rajoittavat kaikkialla. Guruja

Balkanilla ja antoi tilaisuuden pitää kovempaa ääntä rauhan puolesta.

joutuu haastamaan: ”Taiteen tekemiseen liittyy isän-

”Kaikessa tehdyssä on täytynyt olla jokin mieli. Kun

murha; taiteellisista esikuvista on vapauduttava. Ensin

asiat eivät toimi, niistä on tiedettävä lisää, jotta niitä voisi

pitää pelata samaa peliä, mutta lopulta on kuunneltava

muuttaa”, muotoilee Torsti.

itseä. On oltava valmis puremaan kaikkia käsiä.”

Pureskeltavaa eri yleisöille Juhana von Bagh arvelee, että jokaisen pään sisällä istuu

Näköaloja todellisuuteen Kummankin haastattelun lopussa utelen ajatuksia todellisuudesta.

raati, yksityinen yleisö. Moni taiteilija iloitsee erityisesti

Pilvi Torsti myöntää, että todellisuuden käsite prob-

silloin, jos esitystä eksyy katsomaan joku muu kuin taiteen

lematisoituu tieteilijänä ja taiteilijana. Silti hän vakuut-

suurkuluttaja. Eräs taiteilemisen syy voi olla, että taide

taa siihen tarjoutuvan näkökulmia ”näillä tiedoilla, joita

vaikuttaa vahvasti itseen, von Bagh pohtii. Senkaltaista

minulla nyt on”.

kokemusta haluaa jakaa.

Juhana von Bagh kyseenalaistaa sanojen ja todellisten

Pilvi Torsti sanoo eri tutkijoiden asettuvan eri asemiin

merkitysten suhteen: ”Sanat pitävät kiinni jostakin, joka

akateemisen ja suuren yleisön suhteen. Hänelle itselleen

on heilumassa ja romahtamassa. Ne ovat muka lukittuja

suuren yleisön ajatteleminen on tärkeää, joskin työn aka-

merkityksiä – silti alla on tärinää ja värinää.”

teemisen pohjan on oltava kestävä. Torstin mielestä tutkijan on uskallettava myös ottaa kantaa. Asiantuntija katsoo, että ajankohtaisarvioiden

Uskon, että tiede ja taide haastavat olemassa olevaa ja tarjoavat mahdollisuuden oivaltaa asioita radikaalisti uudella tavalla.

”Kaikessa tehdyssä on täytynyt olla jokin mieli. Kun asiat eivät toimi, niistä on tiedettävä lisää, jotta niitä voisi muuttaa”

Hassu sota Joonas Ranta

Ahdistaako Darfurin käynnissä oleva kansanmurha? Pitääkö Irakin sota yöt valveilla vai oletko kyynikkona hyväksynyt maailman tilan? Ei huolta! Poleemi esittelee kolme typerää sekä hassua sotaa ja taistelua, jotka saavat paatuneimmankin pasifistin hymyilemään. Ja mikä parasta: tämän väkivallan Raspberry-gaalan ehdokaslistan yhteenotoissa ei ihan hirveästi veri virtaa eivätkä kumoukset status quoa hievauta.

Typerin casus belli: Sikasota (“The Pig War”, ”The Pig and Potato War”) MISSÄ? San Juanin saaret, Yhdysvallat MILLOIN? 15.6.1846 KETKÄ? Yhdysvallat VS. Yhdistynyt kuningaskunta Vaikka latinankielisellä casus belli -termillä viitataan konfliktin kipinänä toimineeseen tapahtumaan, ei tämän kategorian voittajan tapauksessa varsinaista yhteenottoa koskaan syntynyt. Lähellä se kuitenkin sikasodassa oli. Vuoden 1846 kesäisenä päivänä Yhdysvaltain luoteisosassa sijaitsevassa San Juanin saaristossa asunut maanviljelijä Lyman Cutler yllätti villisian syömästä tämän mailla kasvavia juureksia. Perinteiselle jenkkityylille uskollisena Cutler ei tyytynyt rauhanomaiseen dialogiin röyhkeän possun kanssa, vaan surmasi tämän kylmäverisesti haulikollaan. Pian villisikamarttyyrin omistajaksi osoittautui irlantilainen lammasfarmari Charles Griffin, joka Cutlerin kymmenen dollarin korvaustarjouksesta kieltäydyttyään kanteli tapauksesta brittiviranomaisille. Kun Cutler uhattiin pidättää, kutsuivat alueen uudisasukkaat yhdysvaltalaisarmeijan suojelijoikseen. Myös sikasodan tapauksessa juuret olivat juuresvarkaissa olevaa sorkkaeläintä syvemmällä. San Juanin saaret sijaitsevat strategisesti merkittävällä paikalla Pohjois-Amerikan rajalla. Karttatulkintojen eriävyyksien vuoksi sekä yhdysvaltalais- että brittihallinto oli julistanut alueen omakseen, ja tilanne oli poliittisesti jännittynyt. Sikamurha olikin lähellä käynnistää laajemman sotilaallisen operaation brittien lähettäessä alueelle peräti 2 140 miehen laivaston vastauksena yhdysvaltalaisarmeijan puuttumiseen. Yhdistyneen kuningaskunnan amiraali Robert L. Baynes ei kuitenkaan lopulta suostunut kuvernöörin maihinnousukäskyyn todeten syyn olevan typerä. Ainoa todistettu väkivallan muoto oli sekin verbaalista paikalle saapuneiden osapuolten sorruttua pilkkaamaan vastapuolta mitä röyhkeimmin sanavalinnoin ensimmäiseen laukaukseen provosoimisen toivossa.

Paras sodankesto-uhrimäärä-suhde: 335 vuoden sota MISSÄ? Scillysaaret, Iso-Britannia MILLOIN? 1651-1986 KETKÄ? Alankomaat VS. Scillysaaret Lounais-Englannin uloimmassa kärjessä sijaitsevat Scillysaaret olivat vielä 1980-luvulla erikoisen diplomaattisen statuksen alaisina. 335 vuotta kestäneen sodan taustalla oli Englannin vuosien 1642-1651 sisällissota rojalistien ja raaoista otteistaan tunnetun sotilasjohtaja Oliver Cromwellin johtamien parlamentaristien välillä. Opportunistinen Alankomaat liittoutui jo sodan aikana jälkimmäisen osapuolen kanssa tämän ollessa sisällissodan todennäköisempi voittajapuoli. 30. maaliskuuta vuonna 1651 rojalisteja vastaan taistellessa pahasti kärsineen Alankomaiden laivaston amiraali Maarten Harpertszoon Tromp julisti sodan pienille Scillysaarille. Rojalistijoukot oli ajettu sodassa alueelle, ja Alankomaat vaativat näiltä korvauksia ja taisteluissa kaapatun omaisuuden palauttamista. Kun gaalamme typerimmin nimetty upseeri, herra Harpetszoon Tromp ei saanut tyydyttävää vastausta vaatimuksiinsa, julisti Alankomaat sodan ainoastaan Scillysaarille, jonne asettautuneet rojalistijoukot antautuivat vielä samana vuonna. Ehkä juuri tämän maantieteellisesti hyvin spesifin sodanjulistuksen diplomaattisesta erikoisuudesta johtuen Alankomaat yksinkertaisesti unohti julistaa rauhan alueelta lopulta poistuttuaan. Vaikkei sotatila tarkalleen ottaen maailmaa kauhun vallassa pitänytkään, saatiin yhtään laukausta todistamaton militaristis-diplomaattinen kummajainen vihdoin päätökseensä vuoden 1986 rauhanjulistuksen tuloksena. Yli kolme vuosisataa kestänyt ja nolla uhria vaatinut 335 vuoden sota saakoon täten lisäksi gaalamme kunniamaininnan ”surkein sota ikinä”.

Hassuin taistelu: Halkokarin kahakka MISSÄ? Kokkola, Suomen suuriruhtinaskunta MILLOIN? 26.5.1854 KETKÄ? Yhdistynyt kuningaskunta VS. Suomen suuriruhtinaskunta & Venäjä Palkittujen joukossa suomalaisedustuksesta vastaa Halkokarin kahakka vuodelta 1854. Vaikka Kokkolassa käyty Oolannin sodan taistelu suomalais-venäläisten joukkojen ja Englannin laivaston välillä vaati palkituista konflikteistamme isoimman uhriluvun (18 englantilaissotilasta), on verilöyly kaiken kaikkiaan maamme sotahistorian hulvattomin episodi. Tieto Pohjanlahtea pitkin lähestyvästä englantilaislaivastosta herätti pakokauhua kokkolalaisväestössä kesällä 1854. Aiemmin vihollinen oli lähiaikoina aiheuttanut suurta hävitystä Raahessa ja muun muassa polttanut 54 000 tynnyriä oululaisten tervaa. Suuri osa kokkolalaisista pakeni maaseudulle, mutta yksi mies, kauppaneuvos Anders Donner, päätti taistella imperialisteja vastaan juonella, joka on kuin suoraan Kelju K. Kojootti -piirretystä. Kokkolalaiset rakentaisivat ensin optisen lennättimen, jolla tieto vihollisen saapumisesta voitaisiin ilmoittaa eri lähialueille pystytettäviin pisteisiin. Seuraavaksi rantaan pystytettäisiin ”valemakasiini”, jonka taakse suomalaiset ja paikalle kutsuttavat venäläiset asejoukot piiloutuisivat yllättäen englantilaiset täydellisesti harhauttavan seinän kaadettuaan. Tämä kaikki siis muutaman päivän varoitusajalla. Englantilainen neuvottelualus rantautui Kokkolaan 26. päivä toukokuuta ja esitti vaatimuksensa satamassa olevien laivojen ja valtion omaisuuden luovuttamisesta rauhanomaisesti. Kun toista osapuolta edustaneet Donner ja pormestari Roos kuitenkin kieltäytyivät ehdoista, joutui kuningaskunnan laivasto turvautumaan väkivaltaan. Kokkolalaisten käsittämätön tempaus onnistui ja rakennettua valeseinää jatkuvaksi rantamakasiiniksi luulleet maihinnousujoukot sekä tykkitulta ampuvat laivat oli pian lyöty. Myös Halkokarin kahakka ansaitsee lisäksi kunniamaininnan, tällä kertaa sotavankien hauskasta kohtelusta. Suomalaiset toivat taistelun jälkeen kaapatut englantilaiset kaupunkiin, jossa nämä syötettiin ja erityisesti juotettiin sotasaaliiksi saadulla viinillä kahakan kunniaksi järjestetyssä iltatilaisuudessa. Englantilaiset upseerit joutuivat lisäksi tanssittamaan kokkolalaisia naisia yömyöhään jatkuneissa bileissä. Avuksi kutsutut kasakat puolestaan kännäsivät Keski-Pohjanmaan Guantanamo Bayssa toista päivää eivätkä ryyppäämiseltään kyenneet hoitamaan hevosiaan. Vajaat sata vuotta myöhemmin allekirjoitettu Geneven sopimuksen uusin versio ei taida sekään tuomita kauhean krapulan aiheuttamista sotavankien epäinhimillisenä kohteluna. Kaatuneet kahdeksantoista englantilaissotilasta haudattiin Kokkolaan ja tiettävästi historian ainoa kuninkaalliselta laivastolta kaapattu alus löytyy sekin kaupungin puistosta. Sotasankari Anders Donnerin kuva koristaa puolestaan seinää presidentin linnassa.

Pyöräretki Tukholmaan Teksti ja kuvat:Anni Mäkeläinen

Helsinki väittää panostavansa pyöräilyyn. Jo 1990-luvun puolivälistä lähtien kaupungin tavoitteena on ollut pyöräilyn määrän kaksinkertaistaminen, mutta tuloksista ollaan edelleen merkittävän kaukana. Poleemi selvitti, miksi Pohjanlahden toisella puolella asiat ovat toisin.

Ruotsalaisessa kansankodissa kaikki on jälleen parem-

Helsingissä pyöräilijät ovat jääneet väliinputoajiksi

min. Siinä missä Helsinki on vuosikausia puuhastel-

pitkälti historiallisten ratkaisujen takia: kaupungin lii-

lut ympäristökysymysten, kuten joukkoliikenteen ja

kennejärjestelmää on kehitetty lähtökohdasta, jossa

pyöräilyn edistämisen kanssa, on Tukholmassa päästy

jalankulkijat ja pyöräilijät niputetaan samaan luokkaan,

konkreettisiin tuloksiin jo aikoja sitten. Tukholma on

jota kutsutaan ”kevyeksi liikenteeksi”. Viime aikoina

pyöräilykaupunkina kätevä ja mukava - liikennejärjes-

keskustelua on onneksi avannut erityisesti kaupunki-

telyiltään ja ilmapiiriltään aivan eri luokkaa kuin oma

suunnitteluviraston pyöräliikennesuunnittelija Marek

pääkaupunkimme.

Salermo, joka on nostanut esille vanhentuneita käytän-

Tutustuminen naapurin pyöräilyolosuhteisiin avasi

töjä ja peräänkuuluttanut tarvittavaa asennemuutosta.

silmät monille Helsingin ongelmakohdille. Täällä jakse-

Suunnittelussa ja käytännön tasolla pitäisi tajuta, että

taan jatkuvasti kiistellä siitä, mitä osapuolta syyttää

pyörä on yhtä lailla ajoneuvo kuin autokin ja sillä kuljetaan

pyöräilijöiden, autojen ja kävelijöiden välisistä ongelma-

pitkiäkin matkoja myös korkeilla nopeuksilla.

tilanteista sen sijaan, että keskityttäisiin parantamaan

Jo pienillä korjauksilla pyöräilyä saataisiin houkutte-

kaikkien edellytyksiä liikkua liikenteessä yhtä sujuvasti

levammaksi Helsingissä: oman tilan osoittaminen pyöräi-

ja turvallisesti.

lijöille, huolellisesti ylläpidetty reitistö (joka ei pääty

keskellä kaupunkia kuin seinään), selkeät merkinnät ja ihmisten huomion kiinnittäminen pyöräilijöihin luonnollisena osana liikennettä antaisivat aimo sysäyksen kohti kunnollisen pyöräilykulttuurin muodostumista. Mallia voisi ottaa menestyksekkäistä pyöräilykaupungeista muualla Euroopassa, kuten Amsterdamista tai Kööpenhaminasta tai miksei niinkin läheltä kuin Tukholmasta.

Ruotsi 1 - Suomi 0 Tukholman tarkastelu pyörän selästä oli nimittäin äärettömän helppoa. Vierailuun saaristoisessa kaupungissa saa lisäksi aivan uutta perspektiiviä ja vipinää, kun pakkaa laivaan itsensä lisäksi oman fillarin. Liikkuminen paikasta toiseen oli jopa nopeampaa kuin metrolla, ja vapaat reittivalinnat näyttivät kaupungista aivan uuden puolen. Ajopelin voi toki vuokrata myös paikan päältä, mutta lyhyellä visiitillä lienee yksinkertaisinta ottaa valmiiksi saatavilla oleva tuttu kulkuväline alle. Pyörän kuljettaminen autokannella maksaa kympin suuntaansa, ja valmiina satamassa tulee olla tuntia ennen lähtöä. Perillä jonotusaika on lähes olematon, ja pyörällä on helppo sujahtaa suoraan laivasta baanalle ja kohti keskustaa. Epäilevä luonne sai ensimmäisen näpäytyksen, kun jopa karttaan merkityn jättimäisen E20-tien vierustalta löytyi pyöräilijöille ja jalankulkijoille tilaa. Isonkin väylän varressa tuntui turvalliselta pyöräillä, ja reitit jatkuivat katkeamattomina aina keskustan läpi Södermalmille saakka. Vilkkailla, nopeusrajoituksiltaan korkeilla teillä pyöräilijät osoitettiin suomalaistyylisille kevyenliikenteen väylille, joissa kaistat kuitenkin erotettiin erikseen kävelijöille ja pyöräilijöille. Tyypillisin ratkaisu oli kuitenkin varata autotien varresta oma tila pyöräilijöille joko sulkuviivan avulla tai kokonaan omana kaistanaan. Maahan oli maalattu suuria merkkejä, jotka osoittivat esimerkiksi liikennevaloissa, mihin kohtaan pyöräilijöiden oli määrä ryhmittyä odottamaan valojen vaihtumista tai kääntymistä. Kaiken kaikkiaan pyöräilijöiden oma tila oli merkitty näkyvästi ja selkeästi. Opasteet olivat kohdallaan ja liikennemerkit asetettu nimenomaan kävelijöiden ja pyöräilijöiden kannalta optimaaliselle havainnointikorkeudelle. Pyörätiet olivat vapaita esteistä, eikä kertaakaan tarvinnut ihmetellä pysäköinti-, lastaus- tai muita

viritelmiä, jotka Helsingissä vaikuttavat olevan arkipäivää. Kaistoilla pyöräiltiin aina vain yhteen suuntaan, ja vastaantuleva liikenne oli sijoitettu luonnollisesti tien toiselle puolelle. Tukholmassa pyöräilyn ottaminen vakavasti yhtenä liikenteen muotona näkyy muissakin pienissä asioissa. Pyörätiet kulkevat esimerkiksi aivan Kuninkaanlinnan edestä. Keskustasta voi bongata kaupungin hankkimia pyöräpumppuja, joita kuka tahansa saa käyttää. Helsinkiin ensimmäinen pyöräpumppuasema tuli valtuustoaloitteesta vuonna 2009, mutta iloa kesti noin viikon, ennen kuin juhlakansa katsoi aiheelliseksi puuttua pumppuaseman olemassaoloon hajottamalla siitä letkun. Myös pyörätelineitä vaikuttaa Tukholmassa olevan enemmän kuin Helsingissä. Pyörien parkitseminen ei vie hirveästi tilaa, mutta hyvin järjestetty paikoitusalue säästää kaupunkilaisia monelta vaivalta. Pyörävarkaudet vähenevät, jos pyörän saa kiinni rungosta, kaupunkitila on siistimpi eivätkä pyörät satu kenenkään tielle.

Pyörät pyörimään, Helsinki! Mitä Helsinki voi tästä oppia? Liikennejärjestelyiden muuttaminen on alku pyöräilyn määrän kasvattamiseen, mutta ennen kaikkea muutoksen täytyy tapahtua asenteissa. Tukholmassa pyöräily tuntui turvalliselta, ja omista törttöilyistä huolimatta pystyi luottamaan siihen, että muut liikenteessä liikkujat sillä hetkellä joustavat. Helsingissä pyöräilyn kasvua hillitsee jo pelkästään se, etteivät monet uskalla ajaa arvaamattomasti reagoivien autojen seassa. Pyöräilyjohtaja Salermokin on asiallisesti todennut Helsingin Sanomissa, että monista pyöräilyyn liittyvistä turvallisuushuolista päästäisiin, kunhan saataisiin pyöräily yleistymään. Tällöin muu liikenne oppisi ottamaan pyöräilijät huomioon, ja turvallisuus lisääntyisi pelkästään tätä kautta merkittävästi, mahdollistaen pyöräilyn määrän kasvun entisestään. Pyöräilyn suosio on ollut kovassa nousussa eikä vähiten opiskelijoiden keskuudessa. Myös Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) on vaatinut suurten kaupunkien pyöräilyolosuhteiden monipuolistamista. Toivottavasti kukin meistä, miten liikenteessä liikkuukin, jaksaisi olla omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että Helsinkiin saadaan luotua kaikkia osapuolia miellyttävä pyöräilykulttuuri.

Watergate, mon amour Teksti ja kuva: Maria Pirkkalainen

Vapiskaa Valkoinen talo, Pentagon ja muut Washington DC:n kuuluisat monumentit. Yhdysvaltain pääkaupungin parhain nähtävyys on harmaa toimistorakennus, joka kaatoi presidentin ja antoi suomen kieleen legendaarisen päätteen.

Matkavinkki Kuka ei tietäisi Watergate-skandaalia? Kaksi Washington Post -lehden toimittajaa alkoi selvittää vuonna 1972 murtoa demokraattien Watergate-talossa sijainneeseen puoluetoimistoon. Ansiokkaalla juttusarjallaan he aiheuttivat jopa Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin eron kaksi vuotta myöhemmin. Eikä mikään tästä olisi onnistunut ilman edessäni seisovaa massiivista toimistotaloa. Watergate-rakennuksia on itse asiassa viisi ja yhdessä ne muodostavat Watergate-kompleksin noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Vietnamin sodan muistomerkiltä. Taloista kolme on eritoten Condoleezza Ricen kaltaisten poliittisten vaikuttajien suosiossa olevia asuinrakennuksia, yksi toimii hotellina ja viimeinen toimistorakennuksena. Demokraattien puoluetoimisto sijaitsi tämän talon seitsemännessä kerroksessa. Ensisilmäyksellä on selvää, että jokainen modernista arkkitehtuurista nauttiva tulee rakastamaan Watergatekompleksia - muille suomalaisille se tuo mieleen lähinnä jenkkikokoisen Hakaniemen Ympyrätalon. Talojen rakentaminen ei ollutkaan 1960-luvulla skandaaleja vailla, sillä uudenlaisella betonikompleksityylillä oli myös omat vastustajansa. Selviydyttyäni hienoisesta liikutuskohtauksesta päästessäni viimein koskettamaan Richard Nixonin ykkösvihankohteen lasiovea, uskaltaudun käymään myös rakennelman sisäpihalla. Hetken tuntuu, kuin olisin löytänyt feng shui -keitaan betoniparatiisin keskeltä. Demokraattien puoluetoimiston työntekijät pystyivät 1970-luvulla pitämään kahvitaukonsa viherkasveilla täytetyllä sisäpihalla, jonka katseenvangitsijaksi on rakennettu iso, kerrostettu suihkulähde. Kellarinovea, josta republikaanipuolueen palkkaamat kelmit taloon murtautuivat, eivät tavikset valitettavasti pääse valokuvaamaan. Watergate-rakennuksesta on muodostunut monille oleellinen osa perusteellista Washington DC:n tutkimusmatkaa, eikä syyttä, sillä Amerikan poliittisen korruption ykkösmuistomerkki on rauhallisimpia ja suositeltavimpia nähtävyyksiä reissulla poliittisen historian Disneylandiin. Ennen matkaa kannattaa myös tutustua skandaalin paljastaneiden toimittajien Bob Woodwardin ja Carl Bernsteinin mestariteokseen Kaikki Presidentin miehet tai vaikka samannimiseen elokuvaan.

Uskontojen ”hyvät” puolet Pekka Räsänen On aika yleistä, että sellaisetkin ihmiset, jotka eivät itse koe olevansa varsinaisia uskovaisia, ajattelevat uskonnon olevan yleisesti ottaen positiivinen elementti ihmiskunnan kannalta. Omasta mielestäni näin ei ole. Tässä jutussa tarkastelen kriittisesti paria keskeistä väittämää, joilla uskontoja puolustetaan.

”Ilman uskontoja meillä ei olisi moraalia. Jokainen toimisi kuinka lystää ilman pelkoa tuonpuoleisen rangaistuksesta.”

moraalisen käyttäytymisen juuret näyttäisivät olevan huomattavasti syvemmällä ihmislajin historiassa kuin uskontojen.

uskovat, että vain poliisit saavat ihmiset noudattamaan

”Uskonto tuo lohtua ihmisille ja toivoa sinne, missä sitä ei enää ole.”

lakeja. Menemättä enempää siihen, kuinka moraalista

Tämä on kiistämättä totta, mutta samalla on kysyttävä,

ylipäänsä on toiminta, joka perustuu rangaistuksen

kuinka paljon uskonnot tuovat ahdistusta ja pelkoa

pelkoon, voidaan uskontojen välttämättömyys moraali-

ihmisten elämään. Oxfordin emeritusprofessori Richard

selle toiminnalle osoittaa helposti vääräksi.

Dawkins on maininnut hyvän esimerkin tästä.

Kuulostaa loogiselta, ainakin niiden mielestä, jotka

Ihmislajille on syntynyt evoluutionsa kautta tarve

Katolisessa koulussa opiskelleen tytön paras ystävä

toimia toiset huomioon ottaen sekä kyky ymmärtää ja

menehtyi auto-onnettomuudessa. Lapsen opettajana

samaistua toisten ihmisten emootioihin. Ilman näitä

toiminut pappi, sen sijaan että olisi lohduttanut, tuomitsi

ominaisuuksia ihmislajin menestyksen mahdollis-

menehtyneen ystävän helvettiin vain, koska hän ei ollut

taneet yhteistyö ja työnjako eivät olisi luonnistuneet

katolinen vaan protestantti. Vastaavia tarinoita on lukui-

esi-isiltämme.

sia; uskontojen perusolemukseen kuuluu jonkinlainen

On totta, että lähes jokaisesta uskonnosta löytyy

helvetillä pelottelu, ellei niiden dogmaattisia ja useim-

jossakin muodossa Jeesuksen vuorisaarnasta tuttu kul-

miten ikivanhoja sääntöjä totella. Helvettiin joutumisen

tainen sääntö: “Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän

syyksi voi riittää pelkästään väärään kirkkokuntaan

teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12) Uskonto ei kuitenkaan

kuuluminen.

ole luonut tätä periaatetta, vaan kyseessä on klassinen

Edellä mainittua vasten näen heikkona lohtuna mah-

muna vai kana -kysymys. Kultaisen säännön universaali

dollisen ikuisen elämän. Kuinka voit uskovaisena olla

luonne tukee oletusta sen biologisesta alkuperästä. Alt-

varma, että edustat juuri oikeaa uskontoa ja lahkoa, etkä

ruismia esiintyy ja on esiintynyt kaikissa kulttuureissa

jotain niistä tuhansista vääristä? Mitä jos Myöhempien

niiden uskonnosta riippumatta.

Aikojen Pyhien kirkko on ainoa oikeassa oleva (kuten

Lähimmät sukulaisemme ihmisapinat käyttäytyvät altruistisesti, vaikka niillä ei ole kykyä pohtia metafyy-

loistavassa South Parkin jaksossa ehdotettiin), ja kaikki muut joutuvat helvettiin?

sisiä kysymyksiä tai kykyä suhteuttaa käyttäytymis-

Uskonnot eivät pelkästään tuo ahdistusta miljardien

tään uskonnollisiin dogmeihin. Tämänkin perusteella

uskovaisten elämään, vaan ne saavat heidät tekemään

äärimmäisiä väkivallan tekoja. Israelilaisten tekemät

positiivisena, koska he vastustivat tupakanpolttoa ja

kansanmurhat, kuten Jerikon hävitys, atsteekkien ja

saivat nuoret urheilemaan.

monien muiden kansojen ihmisuhrit, ristiretket, inkvisitio,

Mielestäni on järkevämpää ajatella elämän kestä-

lahkolaisten tekemät joukkoitsemurhat, aborttikeskusten

vän syntymästä kuolemaan ja olevan kertakaikkisesti

räjäytykset, 11.9.01 – lista on loputon. Kaikki nämä teot

siinä. Voin keskittyä tekemään ainoasta elämästäni

on tehty uskoen niiden olevan jumalan/jumalien tahto.

mahdollisimman hyvän ja tuoda samalla toivottavasti

Kuinka paljon nämä teot ovat tuoneet lohtua tai toivoa

muidenkin elämään iloa. Minua ei sido uskonnollisten

maailmaan?

sääntöjen viidakko ja pelko niiden väärintulkinnasta, vaan

Entä nyt, kun varsinkin suomalaisessa valtionkirkossa on yleistymässä näkemys kaikkien taivaaseen pääsystä?

voin tehdä päätökseni omaa järkeäni käyttäen, oppien erehdyksistäni.

Eikö tällainen usko voisi tuoda lohtua ilman pelkoa? Kieltämättä ajatus vähemmän sadistisesta Jumalasta, joka ei huvikseen tuomitse suurinta osaa ihmiskunnasta ikuisiin kärsimyksiin heidän teoistaan riippumatta, tuntuu mielekkäämmältä. Jos voit uskoa näin, hyvä niin. Tämä liberaali uskontulkinta on kuitenkin hyvin marginaalinen. Uskontojen pitäminen hyvänä asiana pelkästään sen perusteella on kuin pitäisi natsien vaikutusta Saksalle

Kirjallisuutta: Richard Dawkins: Jumalharha Richard Dawkins: Sokea kelloseppä Daniel Dennett: Lumous murtuu: uskonto luonnonilmiönä Christopher Hitchens: Jumala ei ole suuri: kuinka uskonto myrkyttää kaiken Matt Ridley: Jalouden alkuperä

Uutta kannattajakulttuuria luomassa Teksti: Antti J. Lehtinen Kuvat: Olli Jantunen

Suomen jalkapallomaajoukkueen faniryhmä Suomen Jalkapallomaajoukkueen Kannattajat ry on kasvanut viime vuosina maamme suurimmaksi ja näkyvimmäksi kannattajajoukoksi. Poleemi pohti onko toiminnassa kyse nationalismista, huliganismista vai jostain ihan muusta?

Vuonna 2002 perustettu Suomen Maajoukkueen Kannat-

Heinosen mukaan 1990-luvulla on siirrytty niin

tajien yhdistys on kasvanut muutaman sadan hengen

sanotun Bosman-säännöksen, ulkomaalaiskiintiöiden

porukasta laajaksi järjestöksi, jonka jäsenmäärä lähen-

poistumisen ja kaupallistumisen myötä uuteen, post-

telee jo kahta tuhatta. Vuonna 2008 alkaneissa MM-

moderniin vaiheeseen. Jalkapallosta on tullut globaalia

karsinnoissa yhdistyksen kannattajakatsomo siirtyi

elämysteollisuutta, jossa pelaajat muuttuvat paikallisista

Olympiastadionin pohjoiskaarteeseen, jossa peliä on

sankareista globaaleiksi tähdiksi, jotka ”tuikkivat vain

seurannut parhaimmillaan lähes kaksituhattat kannat-

yötaivaan ja taivaskanavien kaukaisuudessa.” Myös

tajaa. Mikä saa tällaisen väkimäärän liikkeelle? Entä

kannattaminen on irtautunut perinteisistä paikallisista

millaiseksi maajoukkuefanit kokevat oman identiteet-

konteksteistaan. Monet kannattavat intohimoisesti tele-

tinsä katsomossa?

vision välityksellä toiselta puolelta maailmaa tulevaa

Elämyksiä etsimässä

seurajoukkuetta. ”Postfanius” on uudenlaista yhteisöllisyyttä, jossa kannattajat kokoontuvat hetkeksi kentän

Tutkija Harri Heinonen jakaa jalkapallon kulttuurihisto-

laidalle tai television äärelle etsimään yhteisiä elämyksiä

rian kolmeen vaiheeseen. Ensimmäistä, modernisaation

ja hajaantuvat sen jälkeen omille teilleen.

vaihetta leimasi työväenluokkaisuus ja paikallisten iden-

Suomen Maajoukkueen kannattajatoiminta tukee

titeettien vahva korostuminen. Toisen maailmansodan

hyvin Heinosen teesiä elämyksellisyyden korostumi-

jälkeen siirryttiin moderniin vaiheeseen, jota leimasivat

sesta. Maajoukkueen kannattamiseen on helppo sitou-

kansainvälinen tähteys ja vastarinta. Kansainväliset

tua, sillä pelejä pelataan kohtalaisen harvoin. Myös otte-

televisiolähetykset nostivat huippupelaajat poptäh-

lutapahtumat ovat saaneet spektaakkelimaista luonnetta

tien kaltaisiksi ylikansallisiksi idoleiksi. Samaan aikaan

useine oheisilmiöineen. Euroopasta on rantautunut tapa

seurajoukkueiden intohimoinen kannatus organisoitui

marssia joukolla otteluihin näyttävästi ”soihduttaen”

Etelä-Euroopassa ultra-ryhmiksi. Englannissa modernin

ja laulaen. Itse katsomotoiminnassa visuaalisuus sekä

huliganismin synty kuvastaa samaa ilmiötä. Karnevaali-

erilaiset katsomokoreografiat ja laulut ovat korostu-

maiset kannatusmuodot saivat usein nuorisokulttuureille

neet joskus myös ottelun seuraamisen kustannuksella.

ja yhteiskunnalliselle vastarinnalle ominaisia piirteitä.

Otteluista on tullut karnevaalimaisia tapahtumia, joihin

ihmiset menevät tapaamaan kavereitaan ja pitämään

voivat kuitenkin saada hyvin erilaisia merkityksiä. Yhdelle

hauskaa.

esimerkiksi leijona saattaa merkitä Suomen markkaa,

Nationalismin viimeinen linnake?

toiselle Suomen jääkiekkomaajoukkuetta, kolmannelle kenties ainoastaan savannilla asustavaa eläinlajia. Euroopassa vastaavanlainen kannattajatoiminta on

Suomen maajoukkueen kannattajat ovat hyödyntäneet

usein organisoitunut seurajoukkueiden ympärille, jol-

paljon perinteisesti nationalistiseksi miellettyä symboliik-

loin vastaavia pohdintoja ei välttämättä ole tarvinnut

kaa, mikä on herättänyt myös keskustelua jäsenistössä.

harrastaa. Seurajoukkueiden identiteetti perustuu usein

Ennen ottelua on laulettu Maamme-laulua ja Sibeliuksen

perinteeseen, pelilliseen ideologiaan tai paikalliseen

Finlandiaa. Jotkut jäsenet ovat kokeneet kansallisten

identiteettiin.

symbolien liiallisen käytön ongelmallisena. Entä jos joku

Suomessa seurakulttuuri on perinteisesti ollut ohutta,

ei samaistu Suomi-nimiseen kansakuntaan, mutta haluaa

mikä on varmasti yksi keskeinen syy maajoukkuetoi-

silti kannattaa Suomen jalkapallomaajoukkuetta?

minnan herättämälle suurelle kiinnostukselle. Monissa

Maajoukkueurheilu ja siihen liittyvä kannattajatoi-

Euroopan maissa, kuten Espanjassa tai Italiassa, tilanne

minta näyttäytyy helposti nationalistisempana kuin itse

on ollut päinvastainen. Paikalliset tai alueelliset iden-

asiassa onkaan. Suomen maajoukkue -nimiseen joukku-

titeetit on koettu hyvin vahvoiksi, mikä on johtanut

eeseen on helppoa ja luontevaa liittää Suomi-nimisen

aktiivisen kannatuksen kanavoitumiseen nimenomaan

kansallisvaltion symboleita. Eri yhteyksissä symbolit

seurajoukkueisiin.

Suomalaisista maajoukkuefaneista pro gradu -tut-

humalassa järjestyksenvalvojille. Suomen Maajoukku-

kielmansa tehneen Matti Villgrenin mukaan kansallinen

een kannattajat muodostavat löyhän yhteisön, johon on

identiteetti ei välttämättä ole keskeinen tekijä maa-

helppo liittyä, mutta josta on myös helppo halutessaan

joukkueen kannattamisessa. Villgrenin haastattelemat

irtautua. Jokainen voi osallistua haluamallaan tavalla ja

maajoukkueen kannattajat eivät kokeneet kansallista

aktiivisuudella.

identiteettiä kovinkaan tärkeäksi asiaksi elämässään. Jalkapallomaajoukkueen kannattaminen johtuu ennen

Jutussa on käytetty lähteinä seuraavia artikkeleita:

kaikkea samaistumisesta joukkueeseen. Silti fanit kokevat tärkeäksi kantaa joukkueen tunnuksia, eli ”tunnustaa

Harri Heinonen: Postfanit eivät enää synny faneiksi, Liikun-

väriä” erityisesti vierasotteluissa.

nan ja Urheilun Maailma, SLU, 18/04, www.slu.fi

Jokaiselle jotakin

Villgren Matti: Maajoukkueen kannattajat identiteettinsä

Kenties yksi syy maajoukkueen kannattajatoiminnan

rakentajina, teoksessa Kuningaspelin kentät, Gaudeamus

suurelle suosiolle onkin ollut juuri sen helppous ja jous-

University Press, Helsinki 2007

tavuus. Ottelutapahtumat tarjoavat jokaiselle jotakin: yhteisöllisyyden kokemuksia, elämyksiä arjen vasta-

Lisätietoa Suomen Maajoukkueen kannattajista:

painoksi tai mahdollisuuden kapinoida huutelemalla

http://www.suomifanit.com

Minä ja syksy Teksti: Satu Välisalmi Kuvitus: Antti J. Lehtinen

Kuka muistaisi syksyn? Luulenko vain, että usein kevät ja syksy katoavat kesän ja talven väliin. Ne tuntuvat ikään kuin olevan olemassa vain täyttääkseen talvi- ja kesäkuukausien väliin jäävän tyhjiön. Eihän se kuitenkaan näin ole. Kaikilla vuodenajoillamme on oma luonteensa. Meillä sentään on neljä vuodenaikaa. Neljä usein aliarvostettuakin vuodenaikaa, joista on pidettävä kiinni sekä kynsin että hampain. Tänään satoi rakeita. Joskus rakeita sataa myös keskellä kesää. Silloin esimieheni vain naureskeli, että katsokaas kun vuodenajat vaihtavat vähitellen paikkaansa. Naurattiko minua – ei silloinkaan. Näen vain sieluni silmin The Day After Tomorrow –elokuvan hengessä putoilevat jäälohkareet. Kannan suunnattoman huonoa omatuntoa kaikesta mitä teen, jos tiedän sen edesauttavan ilmastonmuutosta. Joka ikinen aamu laittaessani juustoa leivän päälle muistan, että tämä kimpale juustoa vastaa niin ja niin montaa km/h autolla ajoa. Kyllä, juusto on ennen kaikkea ilmastotuholainen siinä kuin vaikkapa riisikin. Siksipä siis lähes kaikki, mistä pidän tässä elämässä tuo huonon omatunnon, koska kaikki saastuttaa. Elämäni ei sitten taida olla kovin hauskaa. Tuskin se hauskuus siitäkään lisääntyisi, että vaihtaisin huonon omatunnon askeettiseen elämään. Silti teen iloiten pienenkin teon, jotta syksy säilyisi syksynä ja kevät keväänä. Olenhan sentään kierrätyshullu. Kun syksyllä ilmat viilenevät, kaikki alkaa aina uudestaan. Jos uskoisi elämänsä voivan muuttua, eikö nyt juuri olisi se hetki. Syksy tarkoittaa myös palaamista. Kaikille se ei ole yhtä helppoa. Itse päätin, että tänä syksynä jätän paluuni puolitiehen. Vihasin tätä syksyä jo etukäteen. Miksi olisin halunnut vaihtaa stressittömän, mutta sinänsä yhdentekevän kesätyöni ja parhaat kollegani tähän, mitä teen juuri nyt? Kesällä tuskin kovin moni ympärilläni olleista olisi pystynyt edes kertomaan, mitä puoluetta Matti Vanhanen edustaa. Ja voi kuinka hauskaa meillä olikaan. En minä olisi jaksanut kohdata taas tätä jokasyksyistä, aina vain entistä pseudointellektuaalisempaa ja kaikkitietävämpää seuraa. Saattaisinhan vaikka vahingossa paljastaa oman semi-piilevän yksinkertaisuuteni – selittäisihän se kuitenkin paljon. Sitten koitti syyskuu. Minä palasin ja rakastuin tähän syksyyn.

Jatkokertomus

Miehen koettelemus ja ”se” kaiken takana Taavetti J.

Paha-Janne on ryövännyt uumikkaan neitsyen kotikylästään muinaisen metropoliin paheen ja paskan täyttämiin tietymättömiin uumeniin. Libertaarin hemulihahmoisen muukalaisen neuvoja seuraten on salaperäinen “tulija” neitsyenpelastusretkellään taasen saapunut Naissolan suulle. Polku solaan on kivikkoinen ja pimeä. Kosteus ilmassa tihenee “tulijan” jokaisella askeleella ja sakeita karpaloita alkaa muodostua sankarimme huolten rypyttämälle otsalle. Ne vierivät kihelmöiden poskea pitkin kaulalle ja jatkavat matkaansa tihenevänä jonona selkää pitkin alaspäin. Pian on illan viimeisten auringonsäteidenkin taisteltava tiensä läpi huumaavan usvan. Mutta ilmassa on jotain muutakin... Vain yhden miehen tiedetään matkanneen läpi Naissolan. Vanhat tarinat kertovat hänen kuukausien ajan samoilleen maailman ääriä etsien lohtua tai tyydytystä Naissolan sieluunsa jättämään tyhjyyteen löytäen lääkkeen kaipuuhunsa vasta perustettuaan pystybaarin Miehikkälään. ...Ilmassa on himoa, uhmaa ja katkeruutta. Se hohkaa vuosisatoja kertynyttä vihaa ja rakkautta. Se täyttää “tulijan” sieraimet ja hiipii nieluun. Se kiertyy mahaan ja pesiytyy sykkyrälle keuhkoihin. Se uhkuu läpi rauhasista ja kutistaa kivekset rusinoiksi. Kyynel vierähtää “tulijan” poskelle. Ensin hän ei käsitä miksi. Pian kuitenkin on kuin usva hälvenisi ja kuin avattujen patovallien takaa syöksyisi koskenkuohuina ravaavien tunteiden ja muistojen hyökyaalto sankarin mielen joka sopukkaan. “Tulija” ottaa povitaskustaan piipun, rassaa sen ja täyttää. Pössäyttäessään sakean savupilven sieraimistaan hän samanaikaisesti pyöräyttää kalpaansa toisella kädellään ja kohentaa reppunsa nyörejä astellen kuitenkin ongelmitta rosoisessa kivikossa. Hän käy vieläpä mielessään läpi edellispäivän tapahtumia. Kuitenkin “tulijan” vauhti hiipuu. Päämäärä alkaa häipyä tulijan mielestä, neitsyt on enää vain osa palapeliä, yksi monista. Määrätietoisuus katoaa, ja “tulijan” askel kevenee. Hän kiemurtelee, pysähtyy hetkeksi miettimään mitä söisi illalla ja ihailee tovin katoavan auringon loistetta sen laskeutuessa jylhien kallioiden taakse. Hän ymmärtää olevansa sisimmässään surullinen – tunne, jolle hän ei aiemmin ole antanut lainkaan tilaa.

Hän muistaa sen ensimmäisen tytön joskus kauan sitten ja tajuaa äkisti sen pistävän surun, jonka hänen sanansa tytössä silloin aiheuttivat. Se huokui tytön silmistä, mutta ennen ei “tulija” ollut sitä nähnyt. Nyt vierehtää kyynel “tulijan” silmästä sen myötätunnon vuoksi, jonka tuo tyttö “tulijassa” yllättäen herättää. Ja sitä kyyneltä seuraa toinen. Ja niin kuin tuota tyttöä seurasi toinen tyttö, seuraa sitä muistoakin toinen ja kyynelten virta kasvaa. Heleä ja kuultava iho mäiskähtää kylmälle marmorille kylmässä kaupungissa, ja kun uumikas neitsyt huudahtaa kivusta, kaikki, joilla sielussaan on hippunen sitä surun ja myötätunnon muovaamaa tunnetta, joka yksin tekee ihmisistä kauniita, tuntevat sykäyksen sydämessään. Hänet on paiskattu suuren salin kovalle lattialle. Paha-Janne oikaisee karvaisen selkänsä, venyttelee, haukottelee ja kaivaa kiinteiden pakaroidensa hiertämää vakoaan. Nyörit aukeavat ja Paha-Janne riisuu nahkahousunsa. Kipuunsa vavahtunut neitsyt tuupertuu uudelleen niiden alta leviävästä huumaavasta aromista ja välttyy näkemästä alushousuja, joita äärimmäinen ilkeys kantaa. Ne ovat käytetyista pitkistä kalsareista itseleikatut bokserit. Janne kääntää katseensa neitsyeen. Pyyhkäisten suupielensä ja rohtuneet huulensa märkään hihaansa hän hypähtää neitsyen ylle. Jannen silmäkulma nykii innostusta kielien hänen laskiessa lihaksikasta kehoaan kohti neitsyttä. Takaa kuuluu määrätietoinen, levollinen ja sisäisen rauhan täyttämä “Seis!”. Paha-Janne säpsähtää. Salin suuret ovet ovat auenneet, ja punahiuksinen hahmo astuu kohtia Jannea ja neitsyttä kaukaa kaikuvien synkkien sointujen saatellessa häntä. Janne peräytyy pelon saattelemana. Viimeiset auringonsäteet leimuavat silloin Naissolan kosteiden kallionkielekkeiden laella. Ja syvältä “tulijan” takaraivosta livahtaa sen katkeruuden usvan muovaaman vallin läpi jostakin salaisesta aukosta muisto neitsyen leimuavasta kotikylästä. Mutta ennen kaikkea ryömii silloin “tulijan” mieleen myös muisto uumikkaan neitsyen uumasta, sen viattomista kaarteista ja uhkeasta povesta, joka heilahtelee Pahan-Jannen olalla. Jokin syvälle piiloon ryöminyt herää sankarimme sisällä. Se tykyttää hänen haaroissaan ja täyttää hänen kalsonkinsa. Syvän kirkaisun saattelemana pakenee Naissolan usva “tulijan” rauhasista, aukoista ja sisimmästä ja kuin syvä henkäys se vetäytyy solan uomiin ja rakoihin. Päämäärä piirtyy jälleen sankarin edessä kirkkaana ja rivakoin askelin hän astelee solasta ulos. Metropoliin ääriviiva piirtyy nyt “tulijan” edessä tuulisen tasangon takana. Hän on pian neitsyen turvana.

Kirjoittaja on diasporassa asuva runoilijasielu.

Jatkuu seuraavassakin numerossa.

Matka pimeyden sydämeen Teksti: Ilari Leskelä, Kuvat: Antti E. Lehtinen Portinvartija laskee minut sisään ja johdattaa kyselemättä alaspäin vieviin portaisiin. Elokuun auringon sokaisemana hapuilen pimeässä holvissa eteenpäin. Tajuan etten ole yksin. Täällä on älyllistä elämää. Istumme vaitonaisina ringissä, mutta hiljalleen vessapaperi kerrallaan vuodatamme elämämme ivailevien tutoreiden tanssiessa ympärillämme kuin Baal ja Beelzebub konsanaan. On aika kuolla. Mutta kuitenkin olemme kuin uudesti syntyneitä.

tus: Kannut ja Gamesit, jatkojen jatkot, punahaalariset

Nousemme tuhkasta kuin fuksi-linnut. Kokeilemme

humalaiset, Pilvi Torstin historiapolitiikka, Kuppalan

siipiämme lyhyillä pyrähdyksillä korttelin ympäri Aata-

oluet, kaiken maailman fuksilippuset ja -lappuset, ”orien-

milta ja Eevalta lainatuissa vaatteissa sekä varovaisilla

toituminen”… Olen pimeyden sydämessä. Ohi vilahtaa

uintiretkillä Mantan valvovan silmän alla. Mutta ennen

tutor, jonka hiuksissa ying ja yang kamppailevat, Halonen

kaikkea toisistamme turvaa hakien valumme päämää-

haukkaamassa wurstia DDR:n vuosijuhlassa ja kaiken

rättöminä laumoina pitkin kampuksen kujia ja käytäviä

taustalla kaikuu katkeamattomana mantrana dekaanin

paikkaamme etsien. Jätämme huomaamatta hyvästit

monotoninen luento.

entiselle elämälle ja imeydymme yhä kiihtyvällä vauhdilla HYYtävään humuun.

Olen opettajatutorini huoneessa laitoksen perimmäisessä nurkassa. Pienen miehen silmät tuikkivat parran

Mutta mistä minä olen tulossa? Viimeisiä muuttolaa-

takaa kun muistelemme Moskovan kylmiä hotellihuoneita

tikoita purkaessani se hyökkää päälleni: Polititseskaja

ja Leninin patsaita lukusaleissa. Sivusilmällä vilkuilen

istorija Finljandi ja viime kevät, kuin Prahassa konsanaan.

stalinismin henkeä, joka hiippailee kirjahyllystä kohden

Olin maapäivien ja valtiopäivien välisessä kuilussa Osmo

avonaista ikkunaa. En kuitenkaan tapaa jalallani kiinteää

Jussilan kanssa, Hentilän olan takana tirkistelemässä tou-

pohjaa astuessani pois opettajatutorini huomasta, vaan

kokuun 16. päivän tirkistysaukosta ja Nevakiven kanssa

putoan jälleen opiskelijaelämän virtaan.

turisteina Kekkosslovakiassa.

Istun pervojen toimittajien kanssa laitoksen kulmalla

Lopulta tuli aika valjastaa Hilppa-tamma ja ratsastaa

olevassa kuppilassa, jossa minut – puolueeton tarkkailija

kuin Mannerheim konsanaan Rautatientorin poikki – opet-

– repäistään läpi tietämättömyyden verhon kirjoittele-

taja Karia tervehtien – Metsätaloon. Alkoi työ ja taisto:

maan kyseenalaisille foorumeille. Lopullisesti tajuan

väänsin kättä Max Engmanin kanssa, kieroilin Kekkosen

menneeni liian pitkälle, kun Pulkkinen kuiskaa korvaani

tavoin ja löin ohimennen Muurmannin legioonat ja Pihka-

postmodernin olevan täällä: ydintotuutta ja pelastus-

lan kaartit. Menin, kirjoitin ja voitin. Jätin Turun P-klubi-

suunnitelmaa ei ole!

laisten seireenikutsut Aurajokeen ja niin astelin ylväänä

Häkeltyneenä hapuilen laskuvarjon narua. Ja niin las-

ja voittamattomana kohden Kuppalaa tuona aurinkoisena

keudun kuin raskas moderni oppi-isäni H. Entilän jalkoihin.

mutta kohtalokkaana elokuun torstaina.

Tämän taaksepäin katsovien profeettojen profeetta kuiskaa

Kuten todettua, pahaa aavistamatta astelin portinavaajan luokse, joka salaa hykerteli onnesta saatuaan

korvaani kuin eversti Kurtz: Vergangenheitsbewältigung! Vergangenheitsbewältigung!

vielä yhden viattoman kansalaisen aivopestäväkseen.

Yllättäen pimeys syvenee varjon lailla ja nostaessani

Ja niin laskeuduin Kuppalaan. Siitä alkoi vapaa pudo-

katseeni näen kaiken yläpuolella kaljun miehen nyökkää-

vän hyväksyvästi mustasankaisissa silmälaseissa. Hänen päänsä peittää auringon, jonka säteet muodostavat sädekehän kiiltävän kaljun ympärille. Pyyhe olalla tuo mies lähtee harppomaan kohden Sivistyksen saunaa. Lähden astumaan Hänen perässään suomettuneella polulla. Helpotuksekseni tähän kekkos-tribuutin ultimaatumiin, fuksisaunaan, ovat kokoontuneet myös muut fuksipallerot ja vanhemmat tieteenharjoittajat. Olen jälleen omieni luona ja Dionysoksen malja on kostuttava kuivia huuliani. Vihdoin aamun sarastaessa, kun viinaa on vuodatettu maailmantuskaa enemmän, huomaan Tiennäyttäjäni kadonneen. Aamuauringon suunnalla näen Jättiläisen hiihtävän vakain vedoin kohden Moskovaa karvalakki päässään. Tunnen itseni pieneksi, mutta tiedän, että pienikin voi taistella ja pian voin itsekin marssia Punaisella torilla ja suudella Leninin suurta otsaa. Huokaan ja tiedän laskeutuneeni omieni joukkoon. Iltapäivällä havahdun lattialta. Missä olen ja mistä olen tulossa? Harjoitettuani hetken orwellilaista menneisyyden hallintaa löydän itseni mättämässä Unicafessa darralounasta. Olen jälleen valmis uuteen päivään ja yöhön. Valaistuneena astun häikäisevään aurinkoon. Se ei ole kuitenkaan enää se sama lämmin elokuun aurinko. Syyskuu on kadonnut, ja luonto valmistautuu jo kuolemaan. Mutta minun elämäni on vasta aluillaan. Äiti, olen kotona! Kirjoittaja on poliittisen historian fuksi vuosimallia 2009.

Puheenjohtajalta

Kohti kaamosta Toivo Martikainen

Kesä on ohi, syksy tullut ja tuonut mukanaan kylmän,

Polhokin suuntaa kohti talvea mielenkiintoisissa mer-

pimeän ja synkän. Ihmiselle elinkelpoiset - tai ainakin

keissä. Tiedettä & kaljaa -tapahtumalla on mielenkiin-

mukavat - kuukaudet pystyy Suomen leveyspiireillä vali-

toisia virityksiä useaan suuntaan, historiayhteistyötä

tettavasti laskemaan yhden käden sormilla. Pahinta aikaa

jatketaan kenties aivan uudessa muodossa ja Itsarisillis

on loskainen ja jatkuvan märkä marras-joulukuu, jota kohti

tulee olemaan perinteisen tajunnanräjäyttävä. Mosko-

juuri nyt edetään pelottavan kovaa vauhtia.

van-reissua ei tässä yhteydessä varmasti olisi tarvetta

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Opinnot ovat

edes erikseen mainita, mutta upeahan siitä tulee. On

jälleen käynnistyneet ja uusi lukuvuosi tuonut mukanaan

myös hienoa nähdä, miten fuksivuosikerta 2009 selviytyy

muun muassa uudet fuksit. Kannattaa tutustua ennakko-

pikkujoulujen järjestämisestä.

luulottomasti - ovat ihan kelpo porukkaa. Toki lukuvuoden

Kehotankin siis kaikkia ottamaan syystalven asetta-

alku tuo mukanaan myös väsyttäviä asioita, kuten valta-

man haasteen pystyssä päin vastaan ja nauttimaan siitä,

van määrän opintoja ja kenties kandi- tai gradustressin.

että saa aamulla astua ulos kirpakkaan syysilmaan, hais-

Myöskään kesätöiden loppuminen ja siirtyminen takaisin

tella mahtavaa sateen jälkeisen kaupungin tuoksua, istua

opintotuella elämiseen ei välttämättä johda zenmäiseen

illat tiiviisti ystävien kanssa lämpimissä sisätiloissa tai

mielentyyneyteen, joten lääkkeitä on etsittävä useaan

pitää hauskaa opiskelijatapahtumissa. Myös matkustus

vaivaan.

auttaa useimpiin vaivoihin.

Kannattaa olla rehellinen itselleen ja tehdä sitä, mitä

Koska päiväntasaajalle on pitkä ja kallis matka, kan-

eniten haluaa. Tämä pätee niin opiskeluun, vapaa-aikaan

nattaa harkita myös “lähimatkailua” Eurooppaan. Talvi

kuin töihinkin, siis kaikkiin elämänaloihin. Aloita uusi,

Keski- ja Etelä-Euroopassa on aivan erilainen kuin Suo-

mielenkiintoinen sivuaine, opiskele perustaidot jossain

messa. Euroopan arvostus tuntuu nuorten keskuudessa

uudessa kielessä, huhki itsesi läkähdyksiin uuden har-

olevan laskussa, kun aina pitää hakea jotain eksoottista

rastuksen parissa, lue juuri se kirja, mikä kesällä jäi

ja ennenkokematonta. Eurooppalaiseen kulttuuriin ja

lukematta tai vaihda työpaikkaa, jos siltä tuntuu. Kaa-

sivistykseen ei voi kuitenkaan koskaan perehtyä liikaa.

moskuukausiin valmistauduttaessa kannattaa hakea

Ja jos mikään näistä ei kuulosta hyvältä, niin aina on

elämään sellaista sisältöä, josta oikeasti nauttii ja joka

ensi kesä, jonka viralliseen alkuun on tätä kirjoitettaessa

tuo arkeen piristystä. Niistä vähemmän mieluisistakin

enää 238 päivää aikaa, lukuhetkellä jo huomattavasti

asioista selviää sitten paljon paremmin.

vähemmän.

Erillissota? DDR? Huhtikausti?! Teksti ja kuvat: Mikko Virta

Keväällä 2009 maailma muuttui. Opiskelijamellakat valtasivat Helsingin kadut. Pelko, kaaos ja anarkia hallitsivat kaupunkia. Kaiken tämän keskellä kokoontuivat valtakunnan kovimmat vaikuttajat saman katon alle poliittisen historian kutsumina. Lehdistölle kerrottiin aiheen olevan historia, politiikka ja historiapolitiikka. On tullut viimein aika paljastaa, mistä Porthanian suljettujen ovien takana oikeasti keskusteltiin.

Taistelu alkoi jo ennen ensimmäistäkään puheenvuoroa

ei ole mitään väliä. Euroopassa sillä taas tuodaan esiin

Seppo ”Sepi” Hentilän ottaessa paikkansa kaukaa taka-

tunnustusta ja kunnioitusta”, latasi Tuomioja.

vasemmalta ja samalla taktisesti mahdollisimman etäältä

Kun paikalla ei ollut yhtään amerikkalaista ottamassa

muista ”keskustelijoista”. Tunnelma oli jännityksestä niin

röykytystä vastaan, päätettiin seuraava siirto antaa taka-

tiivistynyt, että sitä olisi voinut veitsellä leikata.

vasemmalla edelleen lymyilevälle Hentilälle. Sepi latasi vuorollaan keskusteluun täyslaidallisen Tarja Halosta,

Erä 1

erillissotaa ja kepillä tökkiviä ruotsalaisia.

Varsinainen kamppailu pyörähti käyntiin Jorma Kalelan pudottaessa todellisen pommin. Turkulainen emeritus

Erä II

uhosi valinneensa aikoinaan poliittisen historian opinnot

Näin saatiin jokaisen osanottajan avauspuheenvuo-

niiden poliittisuuden takia.

rot käytyä läpi. Seuraavaksi oli edessä niin sanottu

”En olisi harkinnutkaan humanistista historiaa!”

vapaaottelu, jossa pelin avasi Jorma Kalela viittaamalla

Kuin todistaakseen tämän jatkoi Kalela puheenvuoroa

kaikkien yllätykseksi – ei ensimmäistä eikä viimeistä

lukemalla sitaatteja omasta vielä julkaisemattomasta

kertaa – omaan artikkeliinsa. Tässä artikkelissa kuulopu-

kirjastaan, joka ilmestyttyään löytyy kaikista hyvin varus-

heen perusteella pyöritellään vuoden 1918 tapahtumien

tetuista kirjakaupoista.

tarkastelua yhtenä lukuisista ensimmäisen maailmanso-

Pilvi Torsti otti haasteen vastaan ja pamautti Kalelalle

dan jälkeen syttyneistä proletaarikapinoista.

valmistuneensa maisteriksi juuri humanistisen historian

Kalelan mukaan sisällissotaamme on aina käsitelty

puolelta. Torsti tosin myönsi kääntäneensä takkia ja liitty-

jotenkin erityisenä, mihin erotuomari Jaakko ”vain mais-

neensä poliittisen historian riveihin valmistuttuaan.

teri” Lyytinen laukaisi perään:

Puuro ei kauaa ehtinyt jäähtyä, kun Erkki ”ET” Tuomioja työnsi oman lusikkansa siihen. Vanhaan tapaan ET avasi vuorollaan pelin pilkkaamalla jenkkejä.

”Suomessa erillistetään kaikki, on erillissotaa ja erillishistoriaa!” Kommentti ilmeisesti osui kaikkia keskustelijoita

”Kun Amerikassa sanotaan ”that’s history”, sillä

herkkään paikkaan, sillä he tyytyivät vain nyökyttele-

viitataan johonkin, jota ei tarvitse enää ajatella ja jolla

mään päätään tyytyväisenä tähän suomalaisen histo-

riantutkimuksen yhteen virkkeeseen tiivistäneeseen jysäykseen. Kalela rikkoi pian melkein vaivaantuneeksi pitkittyneen hiljaisuuden ja kertoi erään oppilaansa väitöskir-

Kalela puolestaan jatkoi tähän yhtä vahvalla linjalla lukien sitaatin omalla laitoksellaan julkaistusta kirjasta. Sitäkin varmasti löytyy kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista.

jasta, joka oli niin hyvä, että sen ensimmäinen painos

Tuskin ehtivät desibelit laskea kun keskustelu jo

myytiin loppuun parissa viikossa. Toista painosta löytyy

jatkui aasinsilloilla aiheesta toiseen. Hentilä horisi jotain

kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista.

Huhtikaustista, johon Tuomioja jatkoi kertoen lukeneensa

Tästä innostuneena paljasti ET lukeneensa naisten-

Heikki Ylikankaan uusimman kirjan.

lehdistäkin tutun psykohistorioitsija Juha Siltalan kirjan

Tästä innostuneena Kalela korosti kestävän tiedon

Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Erkki myös osu-

merkitystä. Hän nimittäin kirjoittaa kyseisestä aiheesta

vasti vertasi tätä merkkiteosta niin sisällön kuin ulkoisen

tulevassa kirjassaan, joka siis löytyy sieltä, mistä ne

olemuksenkin perusteella Kalle Päätalon tuotantoon.

muutkin.

Erä III

Pilvi Torstin eurovaaliehdokkuus, johon Sepi luontevasti

Uudeksi puheenaiheeksi nostettiin Suomen historian

lisäsi kiteytyksen historian ja politiikan suhteesta.

myytit, joita muun muassa Osmo Jussila on käsitellyt

”Kaikissa meissä se pieni demari asustaa.”

Tässä vaiheessa keskustelua kaivettiin viimein esiin

muutama vuosi sitten ilmestyneessä kirjassaan. Seppo

Kun Hentilä vielä jatkoi kertomalla villeistä opiskelu-

Hentilän mukaan kirjassa esiin tuodut myytit on histo-

vuosistaan DDR:ssä, päätettiin varsinainen keskustelu

riantutkimuksen parissa kumottu jo aikoja sitten.

pikaisesti keskeyttää. Loppu onkin sitten historiaa.

”Valitettavasti ne löytyvät edelleen nykyisistä oppikirjoista. Paitsi tietenkin niistä minun kirjoittamistani”, Sepi sivalsi loppuun. ”Siis jumalauta!” huudahti puolestaan Tuomioja liittyen jotenkin siihen, että Porvoon valtiopäivät eivät

Täystyrmäys!

olleetkaan Porvoon valtiopäivät.

Palopuhe

Let’s Twist Again Ilkka Kärrylä

Minulla on tapana kantaa kotiin kassikaupalla leffoja

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka kurkistavat

tavaratalojen alelaareista. Pari viikkoa sitten mukaani

ensiksi dekkarin viimeiselle sivulle selvittääkseen mur-

tarttui Alfred Hitchcockin ylistetty kauhuelokuva Psyko.

haajan. Minä tahdon nautiskella tarinani tietämättömyy-

En ollut nähnyt pätkää aikaisemmin, mutta ajattelin, että

den verhon takaa, kokea elämyksiä ja yllättyä. Se on vain

kyllähän tuon kaliiberin klassikko kuuluu kenen tahansa

pahuksen vaikeaa, kun kaikkialle tunkeutuva ja jatkuvasti

DVD-hyllyyn.

itseensä viittaava popkulttuuri on ehtinyt spoilata monta

Nyt Psykon katsastettuani ei ole vaikea ymmärtää

tunnettua teosta. Klassiset kauhuelokuvat käytiin läpi

miksi se on jäänyt elokuvahistoriaan. Leffan tunnelma

Screamissa ja Citizen Kanen loppuratkaisu löytyi Aku

on omaa luokkaansa ja kolmeen näytökseen jaettu

Ankasta. Alkuperäistä Apinoiden planeettaa en ole kos-

juoni lähentelee täydellistä. Alkaa väkisinkin mietityt-

kaan edes nähnyt, mutta tunnen silti filmin viimeisen

tää, kuinka paljon tehokkaampi Psyko olisi ollut, jos en

kuvan, jossa Charlton Heston vajoaa polvilleen hiekalle.

olisi tiennyt loppuratkaisua ja tärkeintä käännekohtaa

Koska turvallisia menetelmiä osittaiseen muistin-

etukäteen.

pyyhkimiseen ei käsittääkseni ole vielä keksitty, ainoaksi

Valtavan yllätyskäänteen, twistin, säästäminen tari-

tavaksi nauttia klassikkoelokuvista jää niiden yhyttämi-

nan loppuun on vanha ja etenkin elokuvissa paljon käy-

nen riittävän nuorena. Minulla oli onni nähdä Imperiumin

tetty kerronnallinen tehokeino. Viimeisten 15 vuoden

vastaisku 8-vuotiaana ja pystyn edelleen samastumaan

aikana temppua on hyödynnetty alvariinsa, esimerkiksi

täysin Luke Skywalkerin järkytykseen ja epäuskoon elo-

elokuvissa Epäillyt, Fight Club ja Kuudes aisti. Mie-

kuvan loppuhuipennuksessa. Monen muun filmin kanssa

leenpainuva loppuratkaisu on nostanut nämäkin filmit

ei ole lykästänyt samalla tavalla.

vähintään pikkuklassikon asemaan. Tätä niiden tekijät luultavasti käänteillään tavoittelivatkin.

Lopuksi ystävän neuvo kaikille elokuvista ja mysteereistä pitäville. Jos et jostain syystä ole nähnyt Psykoa,

Twistikerrontaan luottavien elokuvien tragedia on,

etkä oikeastaan edes tiedä mitä siinä tapahtuu, etsi

että klassikon asema tuhoaa niiden alkuperäisen iskuvoi-

filmi ensi tilassa käsiisi DVD:nä, VHS:nä tai avokelana.

man. Kun rainat muuttuvat osaksi yhteistä popkulttuurin

Hitchcockin kyydissä pääset nauttimaan elokuvahistorian

kuvastoa, saa loppuratkaisutkin yleensä lausua ääneen.

taidokkaimmasta ja shokeeraavimmasta kerronnasta,

Näin myöhemmät sukupolvet eivät pääse nauttimaan

vaikka viime aikojen ryöstöviljely onkin vienyt pohjaa

filmeistä niiden alkuperäisessä, yllätyksellisessä loistos-

koko twist ending-instituutiolta.

saan. On jokseenkin ironista, että Hitchcock piti Psykon juonen visusti salassa ennen ensi-iltaa, jotta yleisön

Kirjoittaja on käärmeissään myös Nyt-liitteen arvosteli-

järkytys olisi täydellinen, mutta nyt sen käänteet tuntee

jalle, joka nokkelalla kiertoilmauksella paljasti Tarantinon

naapurin mummokin.

Inglourious Basterdsin lopun.

Opintopalsta! Antti E. Lehtinen

Helsingin yliopiston opiskelijoilla on nyt todellinen

Lisäksi neuvosto voi arvostella itse tai siirtää lai-

vaalisyksy. Jokaisella polholaisella on äänioikeus peräti

tosneuvostojen arvosteltaviksi väitöskirjat ja pro gradu

neljässä eri vaalissa, sillä opiskelijoita valitaan eri toimie-

-tutkielmat. Tiedekunnan dekaania valittaessa tiedekun-

limiin niin ylioppilaskunnassa kuin yliopistollakin. Nyt on

taneuvosto esittää haastattelujen jälkeen yliopiston reh-

hyvä hetki vaikuttaa siihen, ketkä ajavat asioitasi yliopis-

torille ehdotuksensa tehtävään valittavasta henkilöstä.

ton piirissä, joten älä jää nukkuvien puolueeseen!

Laitosneuvostoon valittavien lukumäärä ei tätä kir-

Ensimmäisenä ovat vuorossa HYY:n edustajistovaalit,

joitettaessa ole vielä lopullisesti selvinnyt, mutta toden-

joissa valitaan ylioppilaskunnassa ylintä päätösvaltaa

näköisesti myös sinne valitaan 5+5 opiskelijajäsentä.

käyttävä 60-jäseninen edustajisto. Se muun muassa

Laitosneuvoston toimenkuvaan sisältyy esimerkiksi

nimittää ylioppilaskunnan hallituksen ja päättää yliop-

esityksen tekeminen laitoksen tulevasta opetuksesta

pilaskunnan talousarviosta. Polholaisia on jälleen kerran

ja opiskelijoiden ja henkilökunnan välisen yhteistyön

ehdolla edustajistoon niin ainejärjestöläisten, osakuntien,

edistäminen. Laitosneuvosto osallistuu myös laitoksen

kuin poliittistenkin ryhmien listoilta. Viralliset vaalipäivät

henkilöstön valintaan.

ovat heti toisen jakson ensimmäisellä viikolla 3.-4. mar-

Lisäksi rakkaalle ainejärjestöllemme valitaan uusi

raskuuta. Ennakkoon voi äänestää perioditaukoviikolla

hallitus marras-joulukuun vaihteessa yhdistyksen vaa-

28. ja 29. lokakuuta.

likokouksessa, jonne kaikkien hallitustoiminnasta kiin-

Yliopiston puolella valitaan opiskelijaedustajat eli

nostuneiden on syytä saapua paikalle. Ehdokkaaksi voi

hallopedit kaksivuotiselle kaudelle sekä tiedekuntaneu-

myös asettua valtakirjalla, jos ei itse pääse paikalle. Jos

vostoon että tulevien suurlaitosten laitosneuvostoihin.

ehdokkaita hallitukseen on enemmän kuin hallituksessa

Valinnat näihin tehtäviin toteutetaan ensimmäistä kertaa

on paikkoja, suoritetaan yksivaiheinen vaali. Samassa

avoimesti sähköisellä vaalilla, mikäli ehdokkaita on enem-

kokouksessa valitaan myös Poleemille uusi päätoimit-

män kuin paikkoja valittavassa elimessä. Opiskelijaedus-

taja tai päätoimittajat. Hyvää syksyä kaikille ja antakaa

tajien valinta on tärkeää, sillä he ovat ainoa opiskelijat,

äänenne kuulua!

joilla on muodollista valtaa yliopiston hallinnossa. Valtsikan tiedekuntaneuvostoon valitaan opis-

Kirjoittaja on Polho ry:n opintovastaava

kelijoiden joukosta viisi varsinaista jäsentä ja heille varajäsenet. Neuvoston päätösvaltaan kuuluvat muun

Lisätietoa HYY:n järjestämistä vaaleista:

muassa tutkintovaatimukset ja uusien opiskelijoiden

- edustajistovaalit: www.hyy.fi/vaalit

valintaperusteet.

- hallintovaalit: www.hyy.fi/hallintovaalit

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...