Skandaalinkäryisiä seksiviestejä

Teksti: Otto Hormio

Skandaalit ovat osa politiikkaa niin Suomessa kuin maailmalla. Vallanpitäjän toimintaa ja asemaa halutaan kyseenalaistaa tai tarkoituksellisesti mustamaalata. Syitä skandaaliin on monia kuten epäilys korruptiosta, pettäminen tai kyseenalainen lausunto. Skandaalien määrä on viime vuosina kasvanut ja tähän lienee syynä niiden syntymiselle asetetun kynnyksen madaltuminen. Samalla vastakkainasettelu, populismi ja kehittyneemmät viestintävälineet ovat mahdollistaneet skandaalien muodostumisen pienistäkin asioista. Ne skandaalit, joihin liittyy edes jollakin tapaa seksiin, ovat aina olleet kaikista herkullisimpia eivätkä välttämättä unohdu koskaan ihmisten mielestä. Yksi tällainen on, kun Suomen ulkoasiainministeri joutui eroamaan medialle julki tulleiden tekstiviestien takia. Viestit eivät koskeneet ulko- tai turvallisuuspoliittisesti arkaa materiaalia, vaan olivat flirttailevia ja ehdottelevia viestejä eroottiselle tanssijalle.

Vuonna 2008 Suomen kaikkien aikojen pitkäaikaisin kansanedustaja Ilkka Kanerva oli ollut virassaan yli 30 vuotta. Ennen ulkoministerin virkaansa hän oli ehtinyt toimia liikenneministerinä sekä työministerinä 1990-luvulla. Pitkän poliittisen uran lisäksi Kanerva eli tutummin Ike oli vähintään yhtä pitkään omannut naistenmiehen maineen. 1980-luvulla hän oli seurustellut Paula Koivuniemen ja myöhemmin useiden muiden julkisuudesta tunnettujen naisten kanssa. Suomen ajauduttua lamaan silloisen työministerin nähtiin olevan kiinnostunut enemmän naisista kuin työttömyydestä, jolloin Iltalehti antoikin hänelle Suomen turhimman julkkiksen -tittelin. Maine jatkui 2000-luvulla, kun hän vuonna 2005 ollessaan eduskunnan 2. varapuhemies lähetti useille naispuoliselle julkisuuden henkilölle kuten Marika Fingerroosille ja Anne-Mari Bergille tekstiviestejä. Hän lupasi tullessaan valituksi ulkoministeriksi puolueensa, Kansallisen Kokoomuksen, puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle, että hänen yksityiselämänsä kiusalliset tilanteet olivat ohi. Toisin kuitenkin kävi.

Ike oli ollut jo kolme vuotta kansanedustajana, kun Johanna Tukiainen syntyi vuonna 1978 perheensä esikoisena Helsingin Laajasalossa. Vanhemmat olivat ekonomisteja ja perhe kuului tunnustuskuntiin sitoutumattomaan Livets Orb -herätysliikkeeseen. 1990-luvulla Tukiainen eli Tuksu alkoi osallistumaan erilaisiin kauneuskilpailuihin, kuten Hymy-lehden Hymytytöksi ja 7 Päivää -lehden tähtitytöksi kilpailuihin. Hän kirjoitti 1997 ylioppilaaksi ja sen jälkeen suuntautui Espanjaan Comestica-Norris-meikkaus- ja maskeeraajakouluun. Tuksu palasi meikkikonsultiksi Stockmannille yrittäen samalla opiskella töiden ohella. 2000-luvun alussa hän rupesi strippariksi Gentlemen’s Club -stripteaseklubilla Helsingissä ja perusti 2003 eroottisia tansseja esittävän Dolls Dancers -yrityksen. Samalla Tuksu yritti yhä vahvemmin julkisuuteen tosi-tv-ohjelmien ja aikakauslehtien kautta.

Ikäeron ja uravalintojen vuoksi olisi ollut epätodennäköistä uskoa, että nämä kaksi henkilöä olisivat koskaan kohdanneet. Siihen enemmänkin vaikuttivat Iken luonne ja suomalaisten julkkisten pienet piirit. Kuitenkin kevääseen 2008 mennessä Tuksu oli saanut eduskunnan työpuhelimesta yli 200 kappaletta viestejä, joiden sisältö ei koskenut ainakaan Iken työasioita. Lisäksi pari oli alkutalvesta yöpynyt yhteisessä mökissä Saariselällä. Tuksu myi näiden viestien sisällön 5000 eurolla Hymylle.

Hymy uutisoi viesteistä maaliskuun numerossaan. Aihe oli sille varsin mehukas, sillä lehti oli jo pitkään ollut tunnettu sensaatio- ja juorulehtenä. Saadessaan Tuksulta ensimmäisenä tietoa tapahtuneesta oli lehdellä mahdollisuus julkaista aihe ulos skuuppina, jonka se myös toteuttikin. Hymyllä oli hallussaan ensisijainen lähde, todisteet ja tilaisuus julkaista poliittisesti kohuttava juttu. Pian lehden julkaisua hyödynsivät muutkin mediat, ja kohu pääsi leviämään.

Ikeä ei kohu aluksi näyttänyt haittaavan. Hän oli tottunut sellaisiin ja ehkä ne samalla myös ruokkivat hänen imagoaan. Ensimmäisissä haastatteluissa kohun tultua julki hän vastaili toimittajille leveästi hymyillen. Kun Ylen ruotsinkielinen toimitus kysyi Ikeltä, haluaisiko tämä kommentoida tapahtunutta, vastasi hän ”en mitenkään”. Kun toimittaja oli kysynyt väitteiden paikkansa pitävyyttä, oli hän vastannut ”ei”. Tämä oli vastaus, joka jäi tulkinnanvaraiseksi Iken poistuttua, mutta oli lopulta kohtalokas hänen uralleen.

Myöhemmin hän väitti kieltäytymisen tarkoittaneen sitä, ettei halunnut kommentoida asiaa. 14. maaliskuuta pidetyssä Suomen huippukokousvaltuuskunnan tiedotustilaisuudessa hän pyysi tapahtumia anteeksi puolueelta, eduskuntaryhmältään sekä kaikilta hänen työtään tärkeänä pitämiltä ihmisiltä. Seuraavana päivänä Katainen kertoi asian “hieman kyrsivän”, mutta antoi Iken jatkolle täyden tukensa ja silloisen pääministeri Matti Vanhasen mukaan asia oli loppuun käsitelty.

Kaksi vuotta aikaisemmin Vanhanen oli myös itse joutunut selittämään medialle lemmenviestejään usealle naiselle, joten tilanne oli ollut hänellekin hyvin kiusallinen. Hänen yksityiselämäänsä oli käyty läpi tavalla, jolla hän ei olisi sitä halunnut. Ministerien yksityisyydensuoja ei ole yhtä vahva kuin tavallisella kansalaisella. Onkin hyvin todennäköistä, että Vanhansella oli sympatiat Ikeä kohtaan. Tosin Vanhasen viestit olivat olleet Iken viesteihin verrattuna aivan höyhensarjaa, mutta tässä vaiheessa kukaan ei vielä tiennyt Iken viestien sisältöä.

Kohu sai huomiota myös ulkomailla ja esimerkiksi Ruotsissa Aftonbladet nosti sen ykkösuutiseksi. Englantilainen politiikan asiantuntija, kommentaattori ja bloggaaja Iain Dale kommentoi Ilta-Sanomille Iken olevan turvallisuusriski. Myös Suojelupoliisi oli ilmaissut huolensa ulkoministerin tekstiviesteihin, mutta ei pitänyt Ikeä riskinä.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka sai useita kanteluita. Näissä haluttiin selvittää, oliko Ike syyllistynyt virka-aseman ja työpuhelimen väärinkäyttöön, valehtelemiseen sekä seksuaaliseen ja kotirauhan häirintään. Jonkan mukaan lakia ei ollut rikottu eikä toimenpiteisiin ryhdytty. Lisäksi hän totesi, ettei asian arviointi ollut hänen vaan hallituksen kokoonpanosta vastaavien toimielinten käsissä ja perustuslain ministerit ovat toimistaan vastuussa eduskunnalle. Ainoa kansanedustaja, joka vaati Iken eroa, oli kokoomuksen Tuija Nurmi.

Kohu alkoi kasvaa, kun 27.3. Hymy alkoi julkaista Iken lähettämiä tekstareita. Tuksu yritti estää tekstiviestien julkaisemisen ja jätti käräjäoikeudelle turvaamistoimihakemuksen. Myös Ike vastusti tekstareiden julkaisemista. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi vaatimuksen. Laillista estettä ei ollut, vaikka Tuksu palautti palkkionsa, yritti purkaa sopimuksen ja oli valmis maksamaan 10 000 euron sakot Hymylle. Hymy julkaisi suuren määrän viestejä huhtikuun numerossaan ja nettisivuillaan. Ennen julkaisua Tuksu oli myöntänyt niiden sisältävän ”alapään juttuja”. Viesteissä Ike kysyi, oliko Tuksu pitänyt puutarhansa kunnossa ja sopisiko hänen koskettaa tätä yökerhossa sormillaan. Hän myös ilmaisi viesteissä kiinnostustaan Tuksun Julia-siskoon. Myöhemmin tekstiviestejä alkoivat julkaista myös muut lehdet. Ilta-Sanomien julkaisemassa viestissä Ike oli kysynyt haluaisiko Tuksu ”tehdä sitä jossain jännässä paikassa” ja tiedusteli mahdollista paikkaa. Ike väitti viestin olleen vastaus Tuksun ehdotukseen, mutta tämä kiisti väitteen.

Skandaali oli nyt niissä mitoissa, että Vanhaselta, Kataiselta ja nyt myös tasavallan presidentiltä Tarja Haloselta pyydettiin kommentteja Iken asemaan liittyen. 28.3. SDP:n silloinen puheenjohtaja ja oppositiojohtaja Eero Heinäluoma vaati TV1:n Lauantaiseura -ohjelmassa kokoomukselta selitystä siihen, oliko Ikellä puolueen tuki vai ei. Tekstiviestejä julkaistiin myös ulkomaiden tiedotusvälineissä, ja Hymy-lehden virallinen julkaisu oli viimeinen niitti Iken ulkoministerin uralle. Kataisen 1. huhtikuuta 2008 antaman lausunnon mukaan Ike ei enää voinut jatkaa tehtävissään. Ike jäikin samana päivänä ”sairaslomalle”. Kolme päivää myöhemmin kokoomus ilmoitti europarlamentaarikko Alexander Stubbin nimittämisestä uudeksi ulkoministeriksi. 15

Erosta uutisoitiin suuresti Virossa, Norjassa sekä Ruotsissa, ja Reutersin tekemää uutista levitettiin ympäri maailmaa. CNN ja BBC julkaisivat aiheesta uutisen omilla etusivuillaan. Japanilainen Fuji tv pilaili Iken kustannuksella ja Aftonbladet antoi Ikelle törkyvaarin tittelin. Hymy perusteli tekstiviestien julkaisua sillä, että Iken kommentit tapahtumasta olivat lehden mielestä olleet selittelyjä. Julkaiseminen lopettaisi heidän mielestään spekuloinnin kaikkien ympäriltä. Lehti ei julkaissut kaikkia viestejä, koska se ei halunnut ”harrastaa tirkistelyä”, vaan ainoastaan ”totuuden esille tulemisen kannalta riittävän määrän viestejä”. Hieman kyseenalaista oli perustella tekstiviestien julkaisemista totuuden nimissä, sillä Ike oli myöntänyt jo tekstiviestien olemassaolon. Sisältö haluttiin julkaista siitä saatavan myynnin takia ja numerosta täytyikin tehdä toinen painos suuren kysynnän vuoksi. Juttu oli lehdelle skuuppi ja ministeriin kohdistuva rajoitetumpi yksityisyydensuoja mahdollisti tekstiviestien julkaisun.

Mikäli Ike olisi ollut ainoastaan kansanedustaja ei skandaali välttämättä olisi kasvanut näin suureksi. Hän oli kuitenkin ministeri ja vielä avainpaikan ministeri. Kohun vuoksi koko Suomen ulkopolitiikka näyttäytyi kyseenalaisessa valossa. Eroamisen syynä voidaan nähdä Iken valehtelu kohun alkuvaiheessa sekä kielteinen julkisuus, joka jatkui kuukauden ajan. Kataisen mukaan Ike ei voinut jatkaa, koska hänen yksityiselämästään oli puuttunut harkintakyky, hänen lausuntonsa olivat aiheuttaneet hämmennystä ja virrassa toimiminen oli heikentynyt yleisen uskottavuuden romahdettua. Ike ei ole koskaan enää eronsa jälkeen toiminut ministerinä. Toisin kuin Vanhasen, Iken viestit eivät olleet lemmenkipeän sinkun tapaamisehdotteluita, vaan parisuhteessa olevan miehen flirttailua. Iken kommentit myös luettiin valehteluna, mikä teki asiasta vakavampaa.

Tuksu ei ole koskaan kertonut, halusiko hän näitä viestejä Ikeltä tai olisiko hän pyytänyt Ikeä lopettamaan niiden lähettämisen. On oletettavaa, ettei hän välttämättä halunnut itseään huomattavasti vanhemman miehen ehdotteluja, mutta samalla tiedosti niiden tuoman hyödyn. Ennen kohua Tuksu vasta pyrki julkisuuteen, mutta sen myötä Tuksu pääsi pysyvästi julkisuuden henkilöksi. Yli kymmenen vuoden ajan hänet on nähty useissa tosi-tv-sarjoissa sekä hänen elämäntapahtumiaan on voitu lukea eri juoru- ja iltapäivälehtien sivuilta.

Vaikka Tuksu on varmasti hyötynyt kohun aiheuttamasta julkisuudesta, sen varjopuolena hän on saanut useita tappouhkauksia. Voi myös olla mahdollista, että Tuksu oli kokenut nämä viestit seksuaalisena häirintänä ja viestien vuotaminen oli hänelle keino saada Ike lopettamaan. Kuitenkaan kohusta Tuksuun suunnattu uutisointi ei antanut minkäänlaista viitettä tähän liittyen. Mikäli sitä oli silloin, sitä ei koettu relevanttina. Nykypäivänä olisi oletettavaa, että tämä näkökulma olisi otettu huomioon. Tuksusta kertovia juttuja kuitenkin julkaistiin lähinnä Hymyssä, Seiskassa ja iltapäivälehdissä, kun taas muu media keskittyi Ikeen. Tuolloin ei oltu valmiita käsittelemään naisen mahdollisesti kokemaa seksuaalista häirintää vaan ainoastaan ulkoministerin törttöilyä.

Skandaali osoitti sen, minkälainen toiminta ministeriltä oli sallittua ja kuinka pitkään jatkuva negatiivinen uutisointi voi johtaa aseman menettämiseen. Ike ei aikaisempien kohujensa tapaan ottanut aluksi asiaa vakavasti. Myöhemmin hän kuitenkin tajusi, ettei voinut hallita aiheeseen liittyvää uutisointia. Tuolloin hymyilevän naistenmiehen asenne muuttui nöyräksi ja anteeksipyyteleväksi. Toki on mahdotonta sanoa, olisiko Ike voinut muuttaa tilanteiden kulkua toimimalla toisin alusta alkaen. Aihe oli niin suuresti esillä, että Suomen jokainen media halusi siitä uutisoida ja se myös ylitti ulkomailla uutiskynnyksen. Viestien julkaiseminen Hymyltä oli Iken kannalta viimeinen niitti, ja on hyvinkin mahdollista, että niiden julkaiseminen oli koko ajan suunnitelmissa.

Olisiko Tuksun kokemuksia pitänyt tuoda paremmin julki kuin pelkästään julkisuuden halun kautta? Olisiko Ike voinut toisenlaisella toiminnalla jatkaa virassaan? Miten suunniteltua eri osapuolten toiminta oli kohun ympärillä? Näihin kysymyksiin on mahdotonta saada täysin varmoja vastauksia. Yksi asia on kuitenkin selvää. Skandaaleja tulee ja menee, mutta jotkut niistä jäävät ihmisten mieleen.