Asennetta 1 2014 by Jokke

sk am pan hdek asvatu ennet ta-päi

jan julk aisu 1 / 2014

Hollannin päihdepolitiikkaa: käytännöllisyyteen perustuvia kompromisseja

ROAD TRIPillä

rapakon takana pala amerikkalaista unelmaa

Mitra Kaislaranta -

NO HATE SPEECH nuoret aktivoituivat vihapuhetta vastaan

edessä täystyöllistetty kevät

Varastettu identiteetti:

En se minä ollut!

Tuumasta huumaksi!

Kun yksi pieni unelma lähti käsistä.

Krista Siegfrids – KAIKKEA IHAN KREISIÄ!

Kaivattu KOULURAUHAPAKETTI - välineitä opettajille puuttumiseen

Sisällys 1/ 14

Ajatuksia Azoreilta s.40

Kristalla on Asennetta s.14

Saarelta kajahtaa As e n n et ta!

ROAD TRIPillä rapakon takana s.30 NO HATE SPEECH - nuoret aktivoituivat vihapuhetta vastaan s.27

Bussi vieraili joulukuussa Tikkakoskella Jyväskylässä. Lisää bussin kuulumisia s.5

Tässä numerossa: 4

Hollannin päihdepolitiikkaa: käytännöllisyyteen perustuvia kompromisseja s.8

ASENNETTA 1/14 10. vuosikerta ISSN 1795-9705 TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 info@asennetta.fi 2

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

tuumasta huumaksi! Kun yksi pieni unelma lähti käsistä. s.22

Pääkirjoitus Asenneilmastomuutosta

= kannessa

Bussin kuulumisia päihdekasvatusta pyörillä Enjoint amsterdam Hollannin päihdepolitiikkaa Krista sigfrieds kaikkea ihan kreisiä

ROAD TRIPillä rapakon takana - pala amerikkalaista unelmaa Varastettu identiteetti: En se minä ollut!

Saarelta kajahtaa Asennetta Kuulumisia Azoreilta

ASENNetta lyhyet

virven kolumni Feministi supersankaritennareissa

8 vinkkiä kotimaanmatkailuun Porvoo-Tampere

Huumasta tuumaksi! Kun yksi pieni unelma lähti käsistä.

nooran kolumni Yhdessä kaksikko vai kahdessa yksikkö?

ristikko

tukijamme

Mitra Kaislaranta - edessä täystyöllistetty kevät

NO HATE SPEECH nuoret aktivoituivat vihapuhetta vastaa

TAITTO Pippuriina / Hanna Välitalo TOIMITUS Asennetta-lehti Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

LEVIKKI 15 000 kpl TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi KANNESSA: Krista Siegfrids KANNEN KUVA Pasi Hakala / Studio Varjo

NETISSÄ www.asennetta.fi

Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii Asennetta-päihdekasvatus-bussin tiedotuskanavana. Asennetta-lehden tuotoilla rahoitetaan päihdekasvatusbussin liikkumista. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 3

Sisällys 1/ 14

Ajatuksia Azoreilta s.40

Kristalla on Asennetta s.14

Saarelta kajahtaa As e n n et ta!

ROAD TRIPillä rapakon takana s.30 NO HATE SPEECH - nuoret aktivoituivat vihapuhetta vastaan s.27

Bussi vieraili joulukuussa Tikkakoskella Jyväskylässä. Lisää bussin kuulumisia s.5

Tässä numerossa: 4

Hollannin päihdepolitiikkaa: käytännöllisyyteen perustuvia kompromisseja s.8

ASENNETTA 1/14 10. vuosikerta ISSN 1795-9705 TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 info@asennetta.fi 2

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

tuumasta huumaksi! Kun yksi pieni unelma lähti käsistä. s.22

Pääkirjoitus Asenneilmastomuutosta

= kannessa

Bussin kuulumisia päihdekasvatusta pyörillä Enjoint amsterdam Hollannin päihdepolitiikkaa Krista sigfrieds kaikkea ihan kreisiä

ROAD TRIPillä rapakon takana - pala amerikkalaista unelmaa Varastettu identiteetti: En se minä ollut!

Saarelta kajahtaa Asennetta Kuulumisia Azoreilta

ASENNetta lyhyet

virven kolumni Feministi supersankaritennareissa

8 vinkkiä kotimaanmatkailuun Porvoo-Tampere

Huumasta tuumaksi! Kun yksi pieni unelma lähti käsistä.

nooran kolumni Yhdessä kaksikko vai kahdessa yksikkö?

ristikko

tukijamme

Mitra Kaislaranta - edessä täystyöllistetty kevät

NO HATE SPEECH nuoret aktivoituivat vihapuhetta vastaa

TAITTO Pippuriina / Hanna Välitalo TOIMITUS Asennetta-lehti Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

LEVIKKI 15 000 kpl TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi KANNESSA: Krista Siegfrids KANNEN KUVA Pasi Hakala / Studio Varjo

NETISSÄ www.asennetta.fi

Vuosi 2014 on Asennettalehden 10. ilmestymisvuosi!!!

Kiitos tukijoillemme!!!

Päihteiden käyttötapojen lajittelu synnyttää näin ehkäisevän päihdetyön edustajan silmissä ärsyttävää hallittavuuden harhaa.

Bussin kuulumisia

Asenneilmastonmuutosta

Tuhansien murheellisten laulujen maassamme on nyt selvästi tilaus jollekin kollektiiviselle hurmokselle. Cheekin suuri suosio kertoo enemmän meistä kuin hänestä itsestään. Taantuman keskellä me kaikki haluamme menestyä. Kun joku loputtomilta tuntuvien huonojen uutisten keskellä uskaltaa uskoa itseensä, jopa me kateelliset suomalaiset innostumme. Myös kansikuvatyttömme, Asennetta-paitaamme pukeutunut Krista Siegfrids uskoi aikanaan itseensä ja päätyi kosimaan koko Eurooppaa Marry me -viisullaan. Nyt hänen upouusi Cinderella-sinkkunsa tsemppaa: Be yourself! Be brave! Be fab! Biisin myötä Krista haluaa sanoa, että kaikki ovat hyviä sellaisina kuin ovat. “Uskokaa itseenne, ja olkaa rohkeita!” Yksityinen Huuma-projekti (s.22) on hyvä esimerkki rohkeudesta. Ja siitä, mitä kaikkea jopa toisilleen täysin tuntemattomat, samoin ajattelevat ihmiset voivat saada aikaan (muutakin kuin hommata Cheekin stadikalle). Kaikki alkoi pienestä ääneen sanotusta unelmasta, haaveesta tehdä älykästä viihdettä. Se johti sloganiin Huumasta toimeen ja lopulta yhteisörahoituksen Suomen ennätykseen, mikä mahdollisti täysin vapaaehtoisvoimin toteutetun lehden painamisen. Konseptista ei voi olla vaikuttumatta. Huumaavaa viihdettä, josta kerrotaan lisää toisaalla tässä lehdessä. Viihteelle on nyt tarvetta ja tilausta enemmän kuin on ollut pitkään aikaan. Hyvässä ja pahassa. Päihteiden viihdekäyttönä (recreational drug use) pidetään luonteeltaan satunnaista käyttöä juhlimiskontekstissa (toim. huom.: satunnaiskäyttö suositeltavampi nimitys). Pyrkimys viihdekäyttöön on hyvin inhimillinen. Ja toki päihteillä on myös hyviä puolia, eihän niitä muuten käytettäisi. Huolestuttavaa sen sijaan on, että viihdekäyttäjien keskuudessa käytön ei katsota aiheuttavan riippuvuutta ja että käyttöön liittyvät terveysriskit nähdään vähäisinä. Päihteiden käyttötapojen lajittelu synnyttää näin ehkäisevän päihdetyön edustajan silmissä ärsyttävää hallittavuuden harhaa. Jos käyttötavan voisi valita, meillä olisi ainoastaan päihteiden viihdekäyttäjiä, ei lainkaan ongelmakäyttäjiä. Amsterdam on kannabiksen viihdekäyttäjien mekka. Amsterdamin sallittuihin savuihin pureudutaan lehdessämme taas pienen tauon jälkeen (s.8 Enjoint Amsterdam). Ristiriitaiset tutkimustulokset kannabiksen terveysvaikutuksista eivät helpota muodostamaan mielipidettä siitä, millainen juridinen asema kannabiksella pitäisi olla, jotta yksilölliset ja yhteiskunnalliset haitat jäisivät minimiin. Toisille kannabis on harmiton nautintoaine, ja toisilla taas sen pitkäaikainen käyttö johtaa selviin terveyshaittoihin. Vapaa saatavuus lisännee käyttöä ja näin ollen päihdehaittoja, mutta kannabiksen juridinen asema ei kuitenkaan saisi hankaloittaa käyttäjien hoitoon hakeutumista. Kannabis on viime aikoina laillistettu eteläamerikkalaisessa Uruguayssa ja parissa yhdysvaltalaisessa osavaltiossa – tosin toisistaan hyvin poikkeavilla filosofioilla. Näiden erilaisten mallien vaikutuksien vertailemista tarvitaan Suomen päihdepolitiikkaan. Asenneilmastonmuutoksessa mukana on myös Ei vihapuheelle -nuorten liike, jonka ihmisoikeusaktivistit tahtovat olla luomassa rohkeaa yhteiskuntaa, jossa kaikilla on oikeus ilmaista itseään ilman pelkoa uhkailun ja häirinnän kohteeksi joutumisesta. Asennetta-päihdekasvatuskampanjamme tekee töitä päihdekulttuurin asenneilmastonmuutoksen edistämiseksi. 2010-luvun päihdekasvatus on parhaimmillaan eettistä, ja se puhuu muun muassa käyttäjien humaanin kohtelun puolesta sekä huolehtii siitä, ettei heitä leimata. Vuosi 2014 on lehtemme 10. ilmestymisvuosi, ja näin ollen tärkeä juhlavuotemme. Meille Te tukijamme olette elinehto – työmme ja siinä onnistuminen ovat Teidän varassanne. Työmme voi jatkua vain niin pitkään kuin Te uskotte siihen ja pidätte sitä tärkeänä. Viihtykää siis yhä seurassamme. Kiitos korvaamattomasta tuestanne!

Mirkka Torikka

mirkka@asennetta.fi

Päihdetyöntekijä Marko Remahl kumoaa yleisimpiä päihdemyyttejä bussissa.

Asennetta-kampanja - eettistä ehkäisevää päidekasvatusta

Asennetta-päihdekasvatuskampanja on yksityinen ehkäisevää päihdetyötä kouluilla ilmaiseksi toteuttava kampanja, joka on kiertänyt Asennettapäihdekasvatusbussilla kouluilla yhdeksän vuotta omavaraisen rahoituksen turvin.

sennetta-Kampanja on ehkäisevää päihdetyötä toteuttava yksityinen sitoutumaton kampanja, jonka päätehtävänä on herättää keskustelua päihdeasioista ja saada nuoret ottamaan niihin kantaa. Valtakunnallisesti peruskouluja ilmaiseksi kiertävällä Asennetta-päihdekasvatusbussilla toteutettava kenttätyö tavoittaa noin 10 000 nuorta vuodessa. Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan omalla Asennetta-lehdellä, jonka myynti työllistää yli kahdeksankymmentä työntekijää, joista suuri osa on nuoria.

Ehkäisevää päihdetyötä on tutkittu paljon, ja sille on asetettu Suomessa selkeitä laatukriteereitä. Tärkeimpiä piirteitä ovat luotettavan ja uskottavan tiedon lisäksi vuorovaikutuksellisuus ja nuoren oman ajattelun herättely. Parhaat oivallukset, oppimiskokemukset ja kyseenalaistukset syntyvät oman toiminnan ja oman ajattelun kautta. Näemme nuoret aktiivisina tiedon tuottajina, jotka päihteiden käyttämisen sijaan jakavat kokemuksiaan ja näkemyksiään omassa elämässään. 2010-luvun päihdekasvatus on parhaimmillaan eettistä, ja se puhuu käyttäjien humaanin kohtelun puolesta sekä huolehtii siitä, ettei heitä leimata. Eettinen ehkäisevä päihdetyö on myös 5

Vuosi 2014 on Asennettalehden 10. ilmestymisvuosi!!!

Kiitos tukijoillemme!!!

Päihteiden käyttötapojen lajittelu synnyttää näin ehkäisevän päihdetyön edustajan silmissä ärsyttävää hallittavuuden harhaa.

Bussin kuulumisia

Asenneilmastonmuutosta

Mirkka Torikka

mirkka@asennetta.fi

Päihdetyöntekijä Marko Remahl kumoaa yleisimpiä päihdemyyttejä bussissa.

Asennetta-kampanja - eettistä ehkäisevää päidekasvatusta

Bussin kuulumisia

rehellistä ja uskottavaa. Se ei voi jättää huomiotta sitä faktaa, etteivät huumeet ole vain yksi möykky. Eettinen päihdekasvatus ei myöskään pelottele. Psykedeelien käyttäjät eivät kuvittele kovinkaan usein olevansa appelsiineja, jotka vaativat ihonsa kuorimista. Harvoin hypätään katolta siinä uskossa, että siivet kantavat. Epäuskottavat tarinat vievät pohjan koko ehkäisevältä työltä. Päihteistä annetun tiedon on oltava tosiasioihin perustuvaa sekä tasapuolisesti ja asiallisesti esitettyä – sen tulee kunnioittaa vastaanottajan älyä ja itsemääräämisoikeutta, eikä sen tule manipuloida. Vinoutunut kulttuurimme katsoo nuorten alkoholinkäyttöä läpi sormien. Alkoholinkäyttö mielletään normaaliksi osaksi nuoruutta. Eettinen ehkäisevä päihdetyö ei voi näin tehdä, jos tavoitteena on oikea kulttuurinmuutos. Alkoholin merkittävä asema yhteiskunnassa ja varsinkin nuorten ajanvietossa tulisi kyseenalaistaa voimakkaammin, jotta huumeidenkäytön kyseenalaistaminen ei näyttäisi nuorista tekopyhältä. Eettinen päihdekasvatus ansaitsee yhteiskunnallisen luottamuksen kuvaamalla toimintansa lähtökohdat avoimesti. Asennetta-Kampanja Oy on saanut Suomalaisen Työn Liitolta oikeuden käyttää Yhteiskunnallinen yritys -merkkiä arvositoutuneesta, kestävän kehityksen mukaisesta liiketoiminnasta, josta ei nosteta osinkoja osakkeenomistajille vaan jonka tuotot ohjataan ilmaiseen päihdekasvatukseen.

Bussin kuulumisia

kohteet, joihin ei ole pakko satsata. Meille Te Tukijamme olette kuitenkin elinehto. Me emme voi valita, koska koko työmme on Teidän varassanne. Kiitos siis kaikille teille, jotka näinä tiukkoinakin aikoina haluatte satsata nuoriimme ja heidän tulevaisuuteensa. Kyseessä on kymmenen tuhannen nuoren kanssa vuosittain tehtävä ilmainen päihdekasvatustyö, joka voi jatkua vain niin pitkään kuin Te uskotte siihen ja pidätte sitä tärkeänä.

Asennetta-päihdekasvatusbussin aikataulua Helmikuu 2014

4.-6.2. Kuopio, Hatsalan yläkoulu 11.2. Pälkäne, Pälkäneen yhteiskoulu 12.-14.2. Nokia, Nokianvirran koulu 18.-20.2. Lemi, Lemin koulukeskus

Maaliskuu 2014

4.-5.3. Vantaa, Sotungin koulu 18.-19.3 Valkeala, Valkealan yläkoulu 20.-21.3. Parikkala, Kirjolan koulu 25.-28.3. Kerava, Sompion yläkoulu, Keravanjoen koulu ja Jaakkolan koulu

Huhtikuu 2014

22.-25.4. Hailuoto 7.-8.4. Forssa, Keskuskoulu 9.-10.4. Forssa, Kuhalan koulu 15.-16.4 Kärsämäki, Frosteruksen koulu

Toukokuu 2014

6.5. Espoo, Kirstin koulu 7.5. Espoo, Nöykkiönlaakson koulu 8.-9.5. Espoo, Soukan koulu 13.-16.5. Espoo, Juvanpuiston koulu 20.-21.5. Espoo, Martinkallion koulu 26.5. Miehikkälä, Miehikkälän yläkoulu

Syksylle on vielä muutamia vapaita aikoja, tiedustele! mirkka@asennetta.fi

Siellä oli hyvä tyyppi Bussissa kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriävänkin mielipiteen uskaltaa ilmaista. Bussissa ei siis luennoida päihteiden lääketieteellistä koostumuksista, eikä muutenkaan ”saarnata”, vaan jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta. Bussin kotoisat tilat mahdollistavat intensiivisen jutustelun paremmin kuin koulujen isot juhlasalit. Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tärkeämpää, että nuorille jää bussista lähtiessään mieleen edes yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Vuosien jälkeen bussissa käyneet nuoret eivät todennäköisesti muista heille kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että bussissa puhunut kaveri oli hyvä tyyppi ja se tyyppi oli päihteitä vastaan. Se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen. Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laajempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille. Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan paras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä. Ehdoton ehdottomuus synnyttää usein vastarintaa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa olisikaan. Neutraali asenne antaa siis myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille. Taantuma saa ihmiset tinkimään ”turhasta”. Valitettavasti usein karsintalistalle ensimmäisinä päätyvät hyväntekeväisyys-

Löydät meidät myös Facebookista ja Instagramista! Käy tykkäämässä ja voit voittaa upeita palkintoja viikottain!

öydät meidät myös lokakuun alussa auenneesta www.toimintasuomi.fi -portaalista. ToimintaSuomi-portaali auttaa löytämään kootusti terveyttä ja hyvinvointia edistävien järjestöjen toiminnan ja tapahtumat. ToimintaSuomi palvelee myös vapaaehtoistoiminnan välitysportaalina, jossa järjestöjen lisäksi myös muut organisaatiot voivat julkaista ilmoituksia tarjolla olevista vapaaehtoistehtävistään.

Laskutus, työhön haku ja muut asiat: p. 045 139 8902 info@asennetta.fi

Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p. 045 126 8166

Tarvitsetko pätevää päihdeluennoitsijaa? Järjestämme koulutuksia esimerkiksi nuorisoalan opiskelijoille ja opettajille. Koulutusta on tarjolla muun muassa päihteistä, väkivallasta, nuoren ihmisen rikosprosesseista, lastensuojelusta, nuoren sijoituksesta laitokseen ammattilaisen näkökulmasta, nuorisokulttuurista ja muista ajankohtaisista asioista. Koulutukset räätälöidään tapauskohtaisesti vastaamaan tilaajan tarpeita. Ammattitaitoista puhujaa erilaisiin tilaisuuksiin voi tiedustella osoitteesta info@asennetta.fi tai soittamalla numeroon 045 139 8902. 7

Bussin kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatusbussin aikataulua Helmikuu 2014

4.-6.2. Kuopio, Hatsalan yläkoulu 11.2. Pälkäne, Pälkäneen yhteiskoulu 12.-14.2. Nokia, Nokianvirran koulu 18.-20.2. Lemi, Lemin koulukeskus

Maaliskuu 2014

4.-5.3. Vantaa, Sotungin koulu 18.-19.3 Valkeala, Valkealan yläkoulu 20.-21.3. Parikkala, Kirjolan koulu 25.-28.3. Kerava, Sompion yläkoulu, Keravanjoen koulu ja Jaakkolan koulu

Huhtikuu 2014

22.-25.4. Hailuoto 7.-8.4. Forssa, Keskuskoulu 9.-10.4. Forssa, Kuhalan koulu 15.-16.4 Kärsämäki, Frosteruksen koulu

Toukokuu 2014

Syksylle on vielä muutamia vapaita aikoja, tiedustele! mirkka@asennetta.fi

Löydät meidät myös Facebookista ja Instagramista! Käy tykkäämässä ja voit voittaa upeita palkintoja viikottain!

Laskutus, työhön haku ja muut asiat: p. 045 139 8902 info@asennetta.fi

Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p. 045 126 8166

Menu värikkäine väreineen kirkuu erilaisia kannabislaatuja.

Kyltissä kielletään tupakan polttaminen kannabiskahviloissa, ja asiakkaille kirjoitetuissa vinkeissäkin varoitetaan nikotiinin addiktoivasta luonteesta.

Alankomaiden eli Hollannin päihdepolitiikka on kuuluisa kompromisseistaan ja kiistanalaisista kokeiluistaan. Kannabista saa edelleen kahviloista, vaikka koulujen läheisyydestä kannabiskahviloita onkin poistettu. Vuosittaisessa Kannabiscupissa kilpaillaan parhaasta kannabislaadusta. Haittojen minimoimiseksi narkomaaneja on aktivoitu siivoamaan katuja olutpalkalla. Teksti ja kuvat: Elina Suhanko

elfiiniaiheisessa coffeeshopissa eli kannabiskahvilassa on rauhallista ja viihtyisä tunnelma. Keski-ikäinen, siististi pukeutunut pariskunta vuokraa vesipiipun ja puhaltelee ilmaan höyrykiekuroita. Useiden mielestä kannabiskahvila on savuinen ja ällöttävä luola, jossa rastapäiset miehet istuvat sauhuttamassa aivojaan pihalle. Jotkut toki ovat tämmöisiä, mutta siistejä ja viihtyisiäkin kahviloita löytyy. Kahvilaan saapuu myös paikallisia kanta-asiakkaita, jotka ostavat marihuanapussinsa mukaan; paikalliset eivät jää kahvilaan polttelemaan. Lain mukaan kannabista ei saa polttaa muualla kuin kannabiskahvilassa, mutta asiaa katsotaan läpi sormien. Esimerkiksi puistoissa tötsyn käärimisestä ei sakoteta – sen verran hippimieltä löytyy jokaisesta poliisistakin. Aran oloinen nuoripari kertoo olevansa täysin kokematon ja esittää myyjälle kysymyksiä. Kannabiskahvilan tehtävä on opastaa kannabislaaduissa ja kertoa vaikkapa siitä, mitkä laadut 8

ovat aktivoivia ja mitkä passivoivia. Joissakin laaduissa voi lukea selvästi: ”Don’t make any plans”, ja tällä tarkoitetaan, ettei päivälle kannata suunnitella mitään, koska mahdollisesti päätyy vain tuijottamaan kaukaisuuteen.

Pilviturismia ja päihdepolitiikkaa Ymmärtääkseen Hollannin huumepolitiikkaa tulee tuntea kulttuurihistorialliset taustat, joista vapaamielisyys suhteessa huumeisiin ja prostituutioon kumpuaa. Hollanti on erittäin tiheästi asuttu kauttakulkumaa, ja sen Rotterdam on maailman suurimpia merisatamia. Amsterdam on vuosisatojen ajan ollut keskellä kuohuvaa Eurooppaa, ja se on pitänyt kunnia-asianaan toivottaa tervetulleeksi erilaiset aatteet, ideat ja ihmiset. Hollantilaiset uskovat vahvasti individualistiseen vapauteen, ja hallitus pysyy taka-alalla moraalikysymysten äärellä. Päihdepolitiikka perustuu paljon myös siihen ajatukseen, että jokainen saa itse päättää, mitä tekee terveydelleen. Ja tietysti syynä on myös raha. Bisnes on aina ollut Amsterdamissa tärkeintä.

Hollannin päihdepolitiikan perustana on huumeiden jaottelu mietoihin ja koviin huumeisiin. Nykyisen muotonsa jaottelu sai vuonna 1976, jolloin kannabis dekriminalisoitiin. Käytännössä dekriminalisointi tarkoittaa sitä, että miedoiksi luokiteltujen huumeiden pienien määrien käytöstä tai hallussapidosta ei rangaista. Kannabiskasveja voi kasvattaa omaan käyttöön yhteensä viisi kasvia per henkilö ilman, että rikossyytteitä nostetaan. Kannabiksen myynti sallittiin erityisistä kannabiskahviloista eli niin sanotuista coffeeshopeista. Kannabiskahviloissa on 18 vuoden ikäraja. Kannabista voidaan myydä yhdelle henkilölle viisi grammaa päivässä. Turistin kannalta dekriminalisointi tarkoittaa siis käytännössä samaa kuin että kannabis olisi laillista. Hollannin päihdepolitiikka on harkittu kompromissi. Tämä johtuu käytännöllisyydestä ja taloudellisuudesta. Kun huumeita ei kuitenkaan voi saada kielloilla kuriin, voi huumeiden avulla ainakin ansaita verotuloja. Ja laillisina huumeiden laatua ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja voidaan valvoa. Coffeeshopien avulla pyritään myös erottamaan kannabistuotteiden markkinat kovempien aineiden markkinoista. Vapaan kannabiksen uskotaan lisäksi helpottavan käyttäjän mahdollista hoitoon hakeutumista. Nyt päihdepolitiikan päivittämisessä tuntuu kuitenkin olevan tekemistä. Alankomaiden poliisihallitus (KLPD) arvioi, että Hollannin kannabistuotanto vuonna 2011 oli noin 484 tonnia. Tällaisesta määrästä suuri osa menee vientinä muiden muassa Skan-

Spacecaket

dinaviaan, Saksaan, Britanniaan ja Italiaan. Hollannin poliisin mukaan enää ei ole kyse yksityisten elinkeinonharjoittajien toiminnasta, vaan asialla on iso rikosorganisaatio. Tämä on vain yksi osa sitä, mitä kannabisbisneksestä on seurannut. Paikalliset ovat myös kyllästyneet väistelemään horjuvia turisteja. Hollannin kannabis on vahvaa, ja lopputuloksena näkee usein turistiporukan kantavan huonokuntoista kaveriaan hotelliin. Osa paikallisista ajattelee, että kannabista polttavat ovat hiukan ”alempaa” sakkia, eikä kovassa humalassa heiluviakaan pidetä suuressa arvossa. Coffeeshopit on laitettu koko ajan enemmän ja enemmän ahtaalle. Korkea tetrahydrokannabinoli eli THC-pitoisuus ja pilviturismi ovat haastaneet Hollannin uudelleenarvioimaan tilannetta. Hallituksen komitea on ehdottanut, että kannabis, jonka THC-pitoisuus on yli 15 prosenttia, tulisi listata koviin huumeisiin. Kannabiskahviloihin ja niiden yrittäjiin on kohdistunut monenlaisia vaatimuksia. Etelä-Hollannin kaupunkeihin määrättiin vuonna 2012 kannabiskahviloiden kannabiskorttijärjestely, joka kuitenkin lopulta lakkautettiin. Kortilla kannabiskahviloihin rekisteröityneet Hollannin kansalaiset saivat ostaa kannabista. Pilviturismi saatiin hetkellisesti kuriin, mutta kannabiksen katukauppa lisääntyi rajoituksen myötä. Korttisysteemi lakkautettiin lopulta myös yksilönsuojasyistä, siihen kun liittyi ihmisten tietojen keräämistä. Nyt rajan tuntumassa voi ostaa kannabista Hollannin kansalaisuuden toteavalla henkilöllisyystodistuksella. Kannabiskorttisysteemi esiteltiin myös Amsterdamille, mutta kaupungin pormestari ja suurin osa 9

Menu värikkäine väreineen kirkuu erilaisia kannabislaatuja.

Kyltissä kielletään tupakan polttaminen kannabiskahviloissa, ja asiakkaille kirjoitetuissa vinkeissäkin varoitetaan nikotiinin addiktoivasta luonteesta.

Spacecaket

Ison siemenfirman ständillä esitellään kannabissiemeniä.

Coffeeshopit eivät saa mainostaa toimintaansa, mutta niiden nimet viittaavat rentoon oloon.

valtuustoa olivat systeemiä vastaan, eikä se tule siellä toteutumaan. Hollanti on viestittänyt muulle maailmalle, että mietojen huumeiden kokeilija- ja käyttäjämäärät ovat näiden aineiden helposta saatavuudesta huolimatta pysyneet alhaisina. Tilastot osoittavat myös, että Hollannin huumekuolemien määrä on yksi EU:n alimmista. Smartshopit myyvät Maailmaltryffeleitä, ja kauppojen le levinneitä puheita hyllyiltä löytyy kaikkea on kuitenmuutakin kannabiskakuista kin sanottu luomuviagraan ja mitä kaunistelmauttomimpaan turistikrääsään. luiksi. Monet tutkimukset todistavat, että vapaa saatavuus lisää käyttöä. Tuorein lakimuutos koskee kannabiskahviloiden sijaintia koulujen läheisyydessä. Kaikki kahvilat, jotka sijaitsevat 250 metrin päässä lukiosta ja ammatillisesta korkeakoulusta, suljetaan vuoteen 2016 mennessä. Haag, Rotterdam ja Utrecht ovat jo laittaneet vaatimuksen täytäntöön. Amsterdam taas haluaa antaa siirtymäaikaa ja ohjeistusta niille coffeeshop-yrittäjille, jotka joutuvat miettimään uutta liikeideaa. Sijaintirajoituksen myötä kannabiskahviloiden määrä laskee Amsterdamissa 198:sta 160:een. Suurimman buumin aikaan vuonna 1990 kaupungissa oli 480 kannabiskahvilaa. Vuonna 2008, jolloin Asennetta-lehti vieraili Amsterdamissa juttua tekemässä, kannabiskahviloita oli 250.

Sallitut tryffelit ja Kannabiscup Hallusinoivien sienten myyminen kiellettiin vuonna 2008 niiden aiheutettua vakavia seurauksia sadoille turisteille. Hollannin lain mukaan arvaamattomat sienet ovat nyt yhtä vaarallisia kuin heroiini tai kokaiini, kun taas aiemmin sieniä ei varsinaisesti pidetty huumeena. Lakeja on kuitenkin opittu kiertämään. Erilaisia sienilaatuja myydään yhä laillisesti tryffeleiden nimisinä niin kutsutuissa smartshopeissa, joissa myydään lisäksi yrttiekstaasia ja luonnonmukaista viagraa. Yhden smartshopin myyjä, Gregorio Cnesbo, kertoo antavansa asiakkaille tarkat ohjeet. 10

High Times -lehden järjestämä jokavuotinen Kannabiscup on täynnä turisteja.

”Täytyy olla huolellinen, että sen tekee oikein. Parhaimmillaan se avaa uusia teitä mielikuvituksen ja fantasian maailmaan”, hän mainostaa. Tryffelipaketin kannessa myös kielletään erittäin tiukasti käyttämästä tuotetta alkoholin kanssa. Amsterdamissa järjestetään vuosittain Kannabiscup, joka voi kuulostaa erikoiselta urheilukilpailulta. Kyse on kuitenkin sadon juhlasta, jossa vertaillaan erilaisia kannabislaatuja. Amerikkalaisen High Times -aikakauslehden järjestämässä kilpailussa palkitaan paras uusi tuote. Paikalla on enimmäkseen turisteja ja varsinkin amerikkalaisia yrityksiä. Savua on valtavasti, ja tunnelma on rauhallinen. Messutilassa alan toimijat ympäri maailmaa esittelevät tuotteitaan. Esittelytaulut huutavat mainoslauseita ”Think big – kasvattaa todistetusti isoja kasveja” ja ”Lääkesiemeniä suojelemaan genetiikkaa ja palvelemaan ihmiskuntaa”. Kannabiksen laillistamista maailmanlaajuisesti puoltava organisaatio jakaa esitteitään innokkaasti. Joukkoon mahtuvat japanilainen käsityönä piippuja valmistama firma ja kannabissiemenien puhdistukseen kehitetty kone. Hauskan oloiset, vanhemmat miehet esittelevät messuilla tryffeliverkkokauppaansa, vaikka useimmissa maissa tryffelit eli hallusinoivat sienet eivät ole sallittuja. Miehet kertovat, että paketteja lähetetään erityisesti Espanjaan, jossa posti ei ole kovin tiukka pakettien läpivalaisun kanssa.

Poliisit ovat olleet varsin tiukkoja siitä, ettei kukaan tuo expoon kannabista(?)enempää kuin viisi grammaa. Kaikkien laukut tarkastetaan, kun he astuvat sisälle Kannabiscupin messualueelle.

Kannabiscollege ei ole yliopisto, vaan se on yritys, joka opettaa erilaisia hamppukasvin käyttötapoja.

Mielipiteitä riittää Amsterdamiin Englannista muutamia vuosia sitten tullut Emma Atkins oli kova ”pilvipää” ennen kuin muutti elämäntapaansa. ”Hollannissa myytävä ´ruoho´ on niin vahvaa, ettei sitä minusta voi listata pehmeisiin huumeisiin. Se voi vaikuttaa huonosti ihmisten elämään. Hollantiin muuttaminen teki riippuvuudestani paljon pahemman”, hän kertoo. Belgiasta Amsterdamiin muuttanut Gregory Richiuso on polttanut pilveä päivittäin jo 12 vuoden ajan. Hän listaa kannabiksen laillisuuden hyviä ja huonoja puolia. ”Minun ei tarvitse murehtia, että jään kiinni, kun kannan marihuanaa mukanani. Voin myös ostaa laillisesti hyvää laatua”, hän sanoo. Monikulttuuriseen Amsterdamiin mahtuu yhtä paljon mielipiteitä kannabiksen laillistamisen puolesta ja vastaan kuin mitä kaupungissa on kansalaisuuksia. Aiheesta ei juuri edes puDolphins Coffeeshopin yläpuoliset ikkunat on maalattu niin kuin siellä istuisi oikeita kissoja.

Ison siemenfirman ständillä esitellään kannabissiemeniä.

Coffeeshopit eivät saa mainostaa toimintaansa, mutta niiden nimet viittaavat rentoon oloon.

High Times -lehden järjestämä jokavuotinen Kannabiscup on täynnä turisteja.

Poliisit ovat olleet varsin tiukkoja siitä, ettei kukaan tuo expoon kannabista(?)enempää kuin viisi grammaa. Kaikkien laukut tarkastetaan, kun he astuvat sisälle Kannabiscupin messualueelle.

Kannabiscollege ei ole yliopisto, vaan se on yritys, joka opettaa erilaisia hamppukasvin käyttötapoja.

Hortencia Doest rakastaa auttaa Rainbow Foundation Groupin drop-in centerin kodittomia. Hortencia annostelee läheisen yrityksen lahjoittamaa ruokalähetystä kodittomille.

huta, sillä se on jokaisen oma asia. Norjalainen Roger Bonsak ihastui Amsterdamin rentoon 80-luvun hippikukkaishenkeen ja muutti kaupunkiin noin kuusi vuotta sitten. Hän on kova päihteiden vastustaja ja on kirjoittanut aiheesta kirjankin. ”Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa ei saa ostaa, myydä eikä käyttää huumeita. Kannabista voi ostaa vain laittomasti, ja diilereillä on aina muutakin myytävää. Monet Kiistanalainen norjalaiset aloittavat hollantilainen huumeidenkäytön ensin kokeilemalla, muthuumepolitiikka jatkaa ta Hollannissa et ole rohkeaa linjaansa rikollinen, jos kokeiuusien haasteiden let, eikä sinulle useasti tarjota muita huumeiedessä. Asiat voivat ta sen jälkeen. Riskit olla samaan aikaan kannabiksen aiheutsallittuja ja laittomia. tamaan aivovaurioon, syöpään, lähimuistin menetykseen, psykoosiin, impotenssiin ja korkeaan verenpaineeseen ovat kuitenkin samat huolimatta siitä, missä asut ”, hän painottaa.

Drop in

Tyypillinen amsterdamilainen maisema kanaalin varrelta.

The Foundation Rainbow Group on järjestö, joka on sitoutunut auttamaan sosiaalisia ja psykologisia ongelmia omaavia kodittomia ja huumeidenkäyttäjiä. Organisaatio omistaa Amsterdamissa yhdeksän ”drop-in centeriä”, neljä käyttöhuonetta ja kaksi injektioneulojen vaihto-ohjelmaa, jossa vaihdettiin 97 000 neulaa vuonna 2010. Yksi The Foundation Rainbow Groupin ylläpitämä drop-in center sijaitsee lähellä rautatieasemaa. Jokaisen kävijän tulee olla rekisteröitynyt ja koditon. Centerin yhteydessä on myös yksi organisaation ylläpitämistä käyttöhuoneista, mutta kyseisessä käyttöhuoneessa saa vain polttaa – injektioneuloilla pistäminen ei ole sallittua. Drop-in centerissä annetaan ruokaa, ja siellä voi käydä suihkussa ja seurustella muiden kanssa. Vapaaehtoiset toteavat, että monille kodittomille paikka on ainoa, jossa he voivat kokea olevansa turvassa. Paikassa on mukava tunnelma, ja useimmat siellä olevista istuvat pöydissä ja juovat kahvia. Osa pelaa biljardia. Rastapäinen mies mulkoilee ympärilleen epäluuloisena ja puhuu vihaisen oloisena politiikasta. Pistäytymiskeskukseen lompsivat huomioliivit päällään iloiset miehet, jotka ovat olleet siivoamassa katuja. The Foundation Rainbow Group on aloittanut projektin, jossa pitkäaikaiskäyttäjät on aktivoitu siivoamaan katuja. Nurinkurisimman kuuloista projektissa on se, että he saavat päivän palkaksi viisi olutta, kymmenen euroa ja puoli pussia sätkätupakkaa. Olutpalkka on jaoteltu niin, että työpäivän alussa he saavat yhden oluen, lounaaksi kaksi ja ennen kotiinlähtöä viimeisen. Oleellista työssä on aktivoida asiakkaita. Yksi aktivointiohjelma on Amsterdam Underground Citywalks, jossa entinen koditon narkomaani kiertää Amsterdamissa turistiryhmän kanssa kertoen sille tarinaansa. Jotkut narkomaanit osallistuvat myös turvapaikan toimintaan siivoamalla, tekemällä ruokaostoksia ja kokkaamalla. Näin myös kustannukset pidetään vähissä. FRG:n uudelleenintegroinnin motto on Work is the aim, participate the norm, eli Työ on tarkoitus ja osallistuminen normi.

Kokemusasiantuntijuutta Vapaaehtoisena 11 vuotta drop-in centerissä työskennellyt Hortencia Doest esittelee keskuksen toimintaa. Hän on usean muun vapaaehtoisen tavoin entinen narkomaani. Nyt hän on ollut kuivilla jo viisi vuotta, eikä iloisesti tanssahtelevasta ja elämänmyönteisestä naisesta heti huomaa merkkejä entisestä elämästä. Hortencia kertoo olleensa hiljainen ja että hänellä oli huono itseluottamus. Nainen alkoi käyttää huumeita peittääkseen sisäisen kärsimyksensä, joka sai sysäyksensä hänen jouduttuaan raiskauksen uhriksi ja vaivuttuaan tapahtuneen myötä vaikeaan pimeyden kehään. ”Menetin uskon ihmisiin, koska minua hyväksikäyttänyt oli kuin isä minulle. Olin hiljainen, ja minulla ei ollut itsekunnioitusta. Itse asiassa ainoa asia, jota todella tarvitsin, oli rakkaus.” Hortencia oli riippuvainen heroiinista ja kokaiinista 30 vuoden ajan. ”Luulin olevani tarpeeksi vahva, mutta jouduin huumeiden orjaksi. Nuoret haluavat kokeilla kaikkea, eivätkä he tajua, kuinka vaarallisia huumeet ovat. On paras opetella kontrolloimaan itseään eikä antaa minkään huumeen kontrolloida sinua. Itse päätin, että otan kontrollini takaisin, ja sanoin ruumiilleni, ettei sillä ole enää valtaa minusta. Nuoria pitää kouluttaa, ja heidän omaa arvoaan pitää korostaa.” Hortencian ajatuksen takana on se, että onnellinen ihminen ei tarvitse mitään päihteitä. ”Parempi olla käyttämättä mitään päihteitä. Avaa itsesi hauskuudelle, ja voit päästä ´pilveen´”, hän toteaa iloisesti. The Foundation Rainbow Groupin tiedottaja Jas”Don’t make any plans” perine Schupp tarkoittaa, ettei päivälle muistuttaa, että kannata suunnitella mitään, jokaiselle päihteidenkäyttäjälle koska mahdollisesti voi käydä huonosti päätyy vain tuijottamaan ja että riippuvuukaukaisuuteen. teen voidaan päätyä huonojen sattumienkin kautta. Schupp näkee ongelmien olevan vielä edessä, koska talous on tiukalla. ”Hallitus on ollut hyvin joustava huumeidenkäytön ehkäisyssä ja minimoinnissa. Nyt asiat ovat muuttumassa, ja hallitukselta tulee vähemmän rahaa, ja se haluaa korostaa itsekseen voimaantumista. Siinä on ongelmia edessä, koska sitten menemme ajassa taaksepäin. Ihmiset tulevat tippumaan veneestä, ja se lisää kärsimystä, jossa koko kaupunki on yhdessä kärsimässä.” Hollantilainen kulttuuri on hyvin pragmaattinen, ja maa ajattelee ensimmäisenä rahaa ja säästöjä toiminnoissaan. Tästä on hyvänä esimerkkinä tuore uutinen, jonka mukaan Hollanti haluaa veloittaa tuomituilta vangeiltaan 16 euroa päivältä. Kiistanalainen hollantilainen huumepolitiikka jatkaa rohkeaa linjaansa uusien haasteiden edessä. Asiat voivat olla samaan aikaan sallittuja ja laittomia. Hollannin tapa onkin katsoa asioita sormien läpi.

Hortencia Doest rakastaa auttaa Rainbow Foundation Groupin drop-in centerin kodittomia. Hortencia annostelee läheisen yrityksen lahjoittamaa ruokalähetystä kodittomille.

Drop in

Tyypillinen amsterdamilainen maisema kanaalin varrelta.

Lehtikuva / Sari Gustafsson

Krista Siegfrids – Kaikkea ihan kreisiä

Suomalaisia pidetään yleisesti ottaen yrmeinä ja ujoina ihmisinä, joiden ulosanti ei ainakaan räiskyvällä tavalla häikäise. Sitten eräänä kauniina iltana televisioruutuihin pärähtää hymyilevä, kaunis nuori nainen, joka uskaltaa nauraa, iloita ja olla oma itsensä. Krista (Kristin) Siegfrids (s. 4. joulukuuta 1985) valloitti ja myös vihastutti Suomen kansan The Voice of Finlandissa heti ensiesiintymisellään. Tuo silloin 27-vuotias nainen julisti haluavansa tehdä kaiken, tehdä isoja juttuja. Moni epäili, mutta moni myös kannusti, ja sitten tulikin hetki, jonka vain harvat artistit pääsevät kokemaan. Krista pääsi tekemään jotain isoa. Susanna Suhonen Kuvat: Pasi Hakala ja Lehtikuva / Sari Gustafsson Krista Siegfrids esitti kappaleensa Marry Me Eurovision laulukilpailussa Malmössä, Ruotsissa 15. toukokuuta 2013.

rista Siegfrids on Kaskisista kotoisin oleva 28-vuotias poplaulaja. Vuosi 2013 oli neidon elämässä kiireinen ja lähestulkoon kaikenkattava. – Niin, kyllä tämän vuoden täytyisi olla aivan käsittämätön, jotta se yltäisi samaan kuin viime vuosi. Oli Euroviisujen finaalia, The Voice Kids -tuomarointia ja kaikkea ihan kreisiä, Krista naurahtaa. Hän kertoo vuoden 2014 kuitenkin tuovan mukanaan keikkojen lisäksi erilaisia mielenkiintoisia projekteja, joista ei uskalla vielä hiiskua ääneen. Vauhtia ja riemua tuntuu riittävän niin, että hengästyttää. Alkuvuosi on Kristalle silti levon aikaa. Haastattelun aikana nainen on kotonaan Kaskisissa, ja puheesta kuulee, että hän nauttii olostaan Suomen pienimmässä kaupungissa. – Täällä on paikalla koko perhe. Nyt on vaan mukava olla ja rentoutua. 14

Kristan loma jatkuu Pohjanlahden ääreltä Dubaihin, jossa hän pääsee työrupeaman jälkeen nauttimaan Persianlahden lämpimästä meri-ilmastosta. – Aah, se tulee niin tarpeeseen, Krista iloitsee. Lomailun jälkeen Kristaa odottaa myös uuden musiikin toteuttaminen. Se tapahtuu tällä kertaa sekä Suomessa että Ruotsissa, Tukholmassa. – Euroviisuissa sain loistavia kontakteja, ja onhan Tukholma muutenkin oikea popmusiikin kehto, Krista innostuu. Hän kertoo Ruotsissa työskentelyn olevan muutenkin mukavaa, sillä suomenruotsalaisena hän pääsee keskittymään työskentelyyn omalla äidinkielellään.

SHOCK Kristan alkutaival parrasvaloissa oli melkoisen shokeeraavaa aikaa niin yleisölle kuin naiselle itselleenkin. – Kyllä se oli shock. Se oli eka kerta, kun esiinnyin noin suurelle yleisölle, ja yhtäkkiä mielipiteitä sinkoili joka suun-

nasta. Jotkut tykkäsivät ja jotkut taas eivät. Jokaisella oli minusta jonkinlainen mielipide, Krista kuvailee aikaa, jolloin hän tuli koko kansalle tutuksi The Voice of Finland -ohjelman kautta. – Noh, pääasia, että herätin tunteita, Krista tokaisee ja väläyttää kasvoilleen tutun säteilevän hymyn. Krista lähti The Voice of Finland -kisaan mukaan ohjelmaformaatin vuoksi. – Jotenkin se ajatus, että vain ääni ratkaisee, houkutteli. Ohjelma oli fresh ja uusi. Lisäksi perhe tuki ja kannusti kokeilemaan, ja tässä ollaan, nainen sanoo. Kristan perhe ei ole mitenkään erityisen musikaalinen; kukaan muu ei tee musiikkia ammatikseen. Siltikin perhe on aina kannustanut Kristaa musiikin pariin täysillä. – Mun vaari oli mun suurin kannustaja, ja hänelle oli niin ihana esiintyä. Hän sanoi aina ”oijoi, paras esitys mitä olen ikinä kuullut”. Mulle oli tärkeää, että vaari tykkäsi mun esiintymisestäni, Krista muistelee.

Über, super, hyper, mega! Über, super, hyper, mega! Kaikki nuo lisämääreet voisi liittää adjektiiveihin Kristasta puhuttaessa – ne sopisivat tälle naiselle täydellisesti. Krista on supervalovoimainen, hyperenerginen, übertaitava ja megatyylikäs. Hän sanoo olevansa oma itsensä. – Olen luonnostani tällainen. Koko meidän perheemme on aina ollut positiivinen ja hymyilevä. Positiivisuus tarttuu, ja mun mielestäni on mahtavaa, jos mä saan aikaiseksi jengille kivan fiiliksen. Ja on mahtavaa, että kaikilla on mahdollisuus olla mitä vaan ja millaisia haluavat! Krista toden totta on sellainen kuin haluaa. – En mä välitä mitä muut musta sanoo. Mä annan kaikkeni faneille, olen sataprosenttisen rehellinen, laulan omia sanojani ja ajatuksiani. Haluan näyttää biiseissäni kaiken ja olla sillä tavalla läpinäkyvä. Nainen osoitti varsinaista rohkeutta biisillään Can You See Me, jossa hän kertoi tunnoistaan ja ikävästään poismennyt15

Lehtikuva / Sari Gustafsson

Krista Siegfrids – Kaikkea ihan kreisiä

Pasi Hakala

matkalla Kotimaan sa ja Porvoos lla: Tamperee

Porvoo – runebergintorttuja ja romantiikkaa

Kristan uusin single Cinderella julkaistiin 1.helmikuuta!

"Kirjoitin tämän kappaleen mun faneille. Haluan antaa heille itsevarmuutta! "Be yourself! Be brave! Be Fab!" Kaikki ovat hyviä sellaisina kuin ovat! Uskokaa itseenne, ja olkaa rohkeita!"

Haluan näyttää biiseissäni kaiken ja olla sillä tavalla läpinäkyvä. tä isäänsä kohtaan. Biisin aikana on lavoilla nähty joskus jopa kyynelehtivä, hauras nainen. – Mä olen kuullut monelta, että tämä biisi on myös lohduttanut. Se on mulle iso juttu. Ei mua haittaa, jos joskus biisin sanat saavat herkistymään – kyllä jengi tajuu ja se on hienoa.

Elohopeaa Viime vuoden kohokohta ja ehkäpä koko Kristan tämänhetkisen elämän suurin juttu oli se, kun vaalea kaunotar pääsi Uuden Musiikin Kilpailun kautta Euroviisuihin ja edelleen Euroviisujen finaaliin biisillään Marry Me. – Se oli niin mahtavaa, Krista hehkuttaa. – Se oli mun lapsuuden haave, ja mä otin siitä kaiken kyllä irti. Paras kokemus elämässäni, ja se veto finaalissa, VAU, paras keikka ikinä, nainen kertoo innostus vieläkin silmissään. Asiasta on vaikea olla myös itse innostumatta, niin tohkeissaan Krista on. Kuinka elohopeamainen nuori nainen sitten pitää jalat maassa? – Perhe pitää mut balanssissa, ja urheilu. Kun treenaan, en ajattele mitään. Mä käyn salilla oman personal trainerini Jucci Hellströmin kanssa. Mä olen tällainen urheiluhullu, sporttinen. Urheilu on jotain, joka sujuu multa hyvin, tanssia ja telinevoimisteluakin harrastanut nainen kertoo.

Liian vanha viinailemaan Päihteet ja huumeet saavat Kristan kavahtamaan. – Ei ole mun juttu. Se on ihan turhaa! Hän sanoo olevansa jo sen verran vanha, ettei tarvitse viinaa. 16

– Enkä edes halua. Mun pitää jaksaa treenata ja laulaa, ja alkoholi tekee huonoa noille molemmille. Mä tykkään siitä, että mulla on terve olo. Sitä paitsi fanit ovat mulle niin tärkeitä, etten halua tuottaa heille pettymystä. Me tehdään lavalla vaativia koreografisia temppuja, kuten voltteja takaperin. Se vaatii fysiikalta ja keskittymiskyvyltä paljon, määrätietoinen nainen toteaa Määrätietoisuutta Kristasta löytyy vaikka toisille jakaa. Kaikki mielipiteet, joita Krista herättää, eivät suinkaan ole positiivisia, vaan nainen on elämänsä aikana saanut kokea mielipiteiden ristitulenkin. Asiaa Krista kommentoi kristamaiseen tyyliinsä: – Mun mielestä niillä, jotka kiusaavat, on itsellään huono olo, ja ne ovat ihan ”weak”. Et sä voi olla ok, jos sä kiusaat. Jos oot ”ok with yourself ”, sun ei tarvitse kiusata, Krista sanoo. Hän myös ymmärtää niitä, jotka ovat pieniä ja nuoria sekä epävarmoja itsestään. – Silloin voi olla vaikea hyväksyä tuollaista, Krista sanoo vakavoituneena. – Tajusin jo ala-asteella, että tykkään laulaa ja että olen vielä hyvä siinä. Sen jälkeen keskityin laulamiseen päämäärätietoisesti. En mä sitten välittänyt, mitä muut ajattelivat. Tein sitä missä olen hyvä. Nyt jälkeenpäin katsottuna se tuntuu hyvältä. Mä tein oikein, Krista sanoo ja neuvoo muita keskittymään siihen, mistä he itse nauttivat. Lausahdus ”en välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat” välähtelee Kristan puheissa usein. Vaikka lausahdus voisi helposti kuulostaa ylimieliseltä, ei se vaikuta sellaiselta lainkaan Kristan sanoessa sen. Lause kuulostaa samalta kuin tämän 28-vuotiaan nuoren kauniin naisen suusta iloisesti kajahtava kommentti ”haluan tehdä isoja juttuja” – se kuulostaa uskottavalta.

10 budjetti ui kk v i n k ki ä p lom a a n

Teksti: Minea Hara

uin ulkomaille menisi. Näin Porvoota usein kuvaillaan, vieraillaan siellä sitten talvi- tai kesäaikaan. Suomen toiseksi vanhin, jo 1300-luvulla perustettu kaupunki hurmaa turistinsa vuodesta toiseen sokkeloisilla kujillaan ja tunnelmallisilla kahviloillaan. Tämän päivän Vanha Porvoo tarjoaa sävähdyttäviä elämyksiä kulttuurin, sisustuksen ja hyvän ruoan ystäville pilkkahintaan – kunhan valitsee kohteensa tarkoin. Jokiranta ja punaiset ranta-aitat, mukulakivikadut ja kukkulan laelta pikkukaupunkia vahtiva Tuomiokirkko luovat Porvoon ylle taianomaisen rauhan, jota kannattaa lähteä hakemaan kauempaakin. Vuoden 2014 aikana pienelle kaupunkimatkalle avautuu entistäkin enemmän hyviä syitä, kun porvoolaiset juhlivat näyttävästi Tove Janssonin satavuotisjuhlaa. Jansson rakasti Porvoota ja vietti elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa 30 tuulista kesää Klovharun karulla saarella Pellingessä, Porvoon saaristossa. Vuoden mittaan Porvoossa järjestetään erilaisia tapahtumia, joista monet ovat yleisölle täysin ilmaisia. Lue lisää juhlavuoden tapahtumista kaupungin erinomaisilta matkailusivuilta www.visitporvoo.fi.

Porvoon Paahtimo Jokirannan punainen tiilimakasiini kätkee sisälleen porvoolaisen pienpaahtimon, jonka ikkunoista leijailee vastajauhetun kahvin tuoksu. Yli sata vuotta vanhassa, entisessä kauppiaan varastorakennuksessa sijaitsee myös paahtimon oma kahvila Bar & Cafe. Talvisaikaan lämpimät tiiliseinät ja leimuavat kynttilät kutsuvat asiakkaat sisätiloihin nauttimaan kohtuuhintaisista ja takuutuoreista herkuista. Kesäkaudella väki viihtyy tilavalla ulkoterassilla ja makasiinin eteen ankkuroidulla proomulla, jolta avautuu kiistatta Porvoon mykistävin terassimaisema. Kaikki kahvit paahdetaan paikan päällä itse, ja kuka tahansa voi tulla seuraamaan kahvin paahtoa esimerkiksi joka toinen lauantai. Paahtimon kahvia voi ostaa myös mukaan, mikäli taskuun jää vielä kolikoita. Kahvilan kierrepullien nimittäin sanotaan olevan äärimmäisen koukuttavia! Mannerheiminkatu 2 www.porvoonpaahtimo.fi

Taidetehdas ja Bistro Sinne Uuden Porvoon puolelle avattu kulttuuri- ja kongressikeskus Taidetehdas on kokonaisen korttelin kokoinen elämyskompleksi. Enemmistön tuoreista ihmettelijöistä on kenties houkutellut paikalle Porvoon laadukkaimmaksi ravintolaksi julistettu Bistro Sinne, jonka hampurilainen kilvoittelee blogosfääris-

sä ja herkuttelijoiden suissa maan parhaan purilaisen tittelistä. Jos budjetti ei anna myöten Sinnen lähiruoalle, voi suunnata Taidetehtaan maksuttoman nähtävän pariin. Kulttuuritapahtumat, taiteilijoiden työhuoneet, vaihtuvat näyttelyt, kahvilat ja lukuisat kaupat houkuttelevat pyörimään tunnelmallisessa ja upeasti uusitussa tehdasmiljöössä ilman sen tähdellisempää päämäärää. Taidetehtaan ovet ovat auki vuoden jokaisena päivänä. Tarkan markan matkailijan vinkki: nappaa mukaasi Bistro Sinnen liitutauluseinältä talon leivän resepti, ja kokeile onnistutko luomaan ruokaisaa taidetta kotioloissasi! Läntinen Aleksanterinkatu 1 www.taidetehdas.fi www.bistrosinne.fi

Tee- ja kahvihuone Helmi Suomen vanhimmalla kauppakadulla sijaitseva Tee- ja kahvihuone Helmi henkii romantiikkaa ja antiikkista tunnelmaa aina astiastoaan myöten. Sisätilojen teesalonkien 1800-luvun miljöö takaa romanttisen levähdyshetken Vanhan Porvoon kujien koluamiselta, ja lämpimään vuodenaikaan nautiskelijoille avautuu aittapihan viehättävä terassi. Vaikka muualla Suomessa runebergintorttuja syödään vain helmikuun vaihteessa, Porvoossa nimikkoleivosten syöminen on sallittua ympäri vuoden. Monet vakuuttavat herkullisimman leivoksen löytyvän juuri Helmestä. Toinen kahvilan ikisuosikki on suussasulava porkkanakakku, jonka mehevyyden salaisuus piilee tuplakuorrutteessa. Välikatu 7 www.porvoonhelmet.net

J. L. Runebergin koti Runebergit muuttivat Porvoon empirekaupunginosaan vuonna 1852, ja kotitalo on olemassa edelleen pitkälti sellaisena kuin se oli perheen asuessa talossa. Kun J. L. Runeberg kuoli vuonna 1877, hän oli yksi aikansa suurimpia julkkiksia. Niinpä kotimuseo avattiin vain kolme vuotta runoilijan kuoleman jälkeen. Runebergin koti on Suomen vanhin kotimuseo. Talo irtaimistoineen on harvinaisen täydellinen kokonaisuus alkuperäistä esineistöä aina taideteoksista huonekaluihin, pienesineisiin, tekstiileihin ja posliineihin. Jopa Fredrika-vaimon huonekasvit, kauppakuitit ja keskeneräinen sukankudin ovat tallella. Paikan pysähtyneisyys on karmivan kiehtovaa. Aikuiset pääsevät kotimuseoon kuudella eurolla, lapset kolmella. Aleksanterinkatu 3 www.porvoonmuseo.fi 17

Pasi Hakala

matkalla Kotimaan sa ja Porvoos lla: Tamperee

Porvoo – runebergintorttuja ja romantiikkaa

Kristan uusin single Cinderella julkaistiin 1.helmikuuta!

"Kirjoitin tämän kappaleen mun faneille. Haluan antaa heille itsevarmuutta! "Be yourself! Be brave! Be Fab!" Kaikki ovat hyviä sellaisina kuin ovat! Uskokaa itseenne, ja olkaa rohkeita!"

Liian vanha viinailemaan Päihteet ja huumeet saavat Kristan kavahtamaan. – Ei ole mun juttu. Se on ihan turhaa! Hän sanoo olevansa jo sen verran vanha, ettei tarvitse viinaa. 16

10 budjetti ui kk v i n k ki ä p lom a a n

Teksti: Minea Hara

Brunbergin suklaa- ja makeismyymälä

Runebergin kodin Sali löytyy alkuperäisessä muodossaan aina tapetteja ja huonekasveja myöten. Kuva: Jan Lindroth/Porvoon museon kuvakokoelma

Ilouutinen herkkupepuille: sokerinhimossa ei tarvitse lähteä viipottamaan Brunbergin tehtaanmyymälälle asti, sillä toinen myymälä löytyy Välikadulta Vanhasta Porvoosta. Tuotteet ja hinnat ovat samat kuin tehtaanmyymälässä; tähän kohteeseen kannattaa säästää reissun viimeiset pennoset. Venyvät Alkutoffeet, täyteläinen tryffeli ja klassiset suukot saavat suomalaisten makunystyrät ja muistot herkistymään vuodesta toiseen. Brunberg on ylpeästi porvoolainen suklaatehdas, joka on pysynyt perheyrityksenä jo useiden sukupolvien ajan. Resepti menestykseen on ollut valmistaa makeisia, joita kukaan muu Suomessa ei tee. Tällaisia ovat muun muassa sokeriton suklaa, riisisuklaa ja ne ihanat, suussa halki rapsahtavat suukot. Vanhan Porvoon myymälä, Välikatu 4 Tehtaanmyymälä, Teollisuustie 19 B www.brunberg.fi

Aidot suukot valmistetaan pursottamalla täyte vohvelipohjalle ja kuorruttamalla koko paketti herkullisella suklaalla. Nostalgiset Alkutoffeet löytyvät tuoreina Brunbergin tehtaanmyymälästä. Brunberg valmistaa ainoana Suomessa laktoositonta maitosuklaata. Kuvat: Brunberg

Porvoon Paahtimo houkuttelee nautiskelemaan jokirantaan. Kuva: Mika Haaranen

Tampere

– siipien

ja historian

havinaa Suomen Mansesterissa Runebergintortusta valmistetaan monia erilaisia variaatioita, eikä yhtä oikeaa reseptiä tunneta. Kuva: Porvoon museo/Porvoon museon kuvakokoelma Kahvi paahdetaan paikan päällä ja myydään tuoreeltaan mukaan. Kuva: Christoffer Åberg

Taidetehdas edustaa uutta Porvoota. Entinen hevosenkenkätehdas on ehdoton pysähdyspaikka kulttuurinnälkäisille. Kuva: Jonna Østbye

Vanhan Porvoon todellisessa helmessä palaa ajassa taaksepäin. Kuva: Tee- ja Kahvihuone Helmi Oy

ehdaspiiput, mustamakkara ja manserokki – Tampereella jotkin asiat eivät koskaan muutu. Näsijärven ja Pyhäjärven välissä lepäävää, Pohjoismaiden suurinta sisämaakaupunkia leimaa morojen ja nääsien lisäksi yhä kasvava joukko idearikkaita tekijöitä. Kaupunki kehittyy jatkuvasti asukkaiden ja muuttoliikenteen mukana. Tästä todisteena ovat lukuisat kulttuuritapahtumat, uudet ravintolat ja ihastuttavat kivijalkakaupat. Uskalluksesta uudistumiseen kertoo myös Anna-Kaisa Ikonen, Tampereen 37-vuotias pormestari. Nimityksen myötä Tampereesta tuli Suomen ensimmäinen kunta, jolla on pormestari kaupunginjohtajan sijaan. Tampere on äänestetty vuodesta toiseen Suomen suosituimmaksi kaupungiksi. Mutkaton tunnelma, kaupungin sopiva koko ja hämäläisten salaviisaan hidas huumori houkuttelevat Tampereelle sekä asukkaita että turisteja. Uppoudu teollisuuskaupungin uniikkiin tunnelmaan kaupungilla rauhassa kävellen, ja aloita reissusi suunnittelu vaikka näistä budjettitärpeistä.

Pyynikin näkötornin kahvila Tamperetta voi tuskin suositella mainitsematta Pyynikin näkötornin kuuluisia munkkeja. Pyynikinharjun jyrkille reunoille rakennettu Pispala on historiallinen ja kaunis kokemus kaikille arkkitehtuuria ja luontoa rakastaville. Unelmankauniiden puutalojen välistä mutkittelevan kävelyretken jälkeen sopii kivuta näkötornin kahvilaan ja tilata paikan päällä leivottu tuore munkki sekä Tampereen Paahtimon varta vasten munkkeja varten suunniteltu kahvi. Pyynikin näkötornin kahvila on auki lähes vuoden jokaisena päivänä. Munkki 18

kustantaa 1,90 euroa ja kahvi saman verran. Maiseman ihailu tornin huipulta maksaa 4–15-vuotiailta 50 senttiä ja sitä vanhemmilta 2 euroa. Näkötornintie 20 www.munkkikahvila.net

SiipiWeikot ja Zarillo Tampereella kun ollaan, siipien kutsu kantautuu ennemmin tai myöhemmin myös turistin korviin. Tampereen seudulla syödään puolet koko maan kanansiivistä, joten älä suotta pyristele vastaan, vaan elä kaupungissa kaupungin tavalla! Siipien suosio alkoi jo 90-luvun alussa, kun lamassa kitkuttelevat tamperelaiset palkitsivat itsensä edullisilla hot wingseillä ja tulisella kastikkeella. Suosio ei ole suinkaan laantunut. Aleksanterinkadun legendaarinen SiipiWeikot on kerta toisensa jälkeen äänestetty Tampereen parhaaksi siipiravintolaksi, ja se on niittänyt mainetta tulisilla kastikkeillaan. Zarillo puolestaan briljeeraa tamperelaisten toisella rakkaudella: konstailemattomalla pubiruoalla. Kokeile esimerkiksi hypetettyä Greek Burgeria, jossa pihvin molemmin puolin tarjoillaan mehevä fetakiekko ja jossa majoneesi on korvattu nerokkaasti tsatsikilla. Tiistaisin hinta-laatusuhde todella kohtaa, kun kaikki burger-ateriat kustantavat vain vaatimattomat 5,80 euroa. SiipiWeikot, Aleksanterinkatu 26 www.hotwings.fi Zarillo, Otavalankatu 9 www.z-ravintolat.fi

Brunbergin suklaa- ja makeismyymälä

Runebergin kodin Sali löytyy alkuperäisessä muodossaan aina tapetteja ja huonekasveja myöten. Kuva: Jan Lindroth/Porvoon museon kuvakokoelma

Porvoon Paahtimo houkuttelee nautiskelemaan jokirantaan. Kuva: Mika Haaranen

Tampere

– siipien

ja historian

Taidetehdas edustaa uutta Porvoota. Entinen hevosenkenkätehdas on ehdoton pysähdyspaikka kulttuurinnälkäisille. Kuva: Jonna Østbye

Vanhan Porvoon todellisessa helmessä palaa ajassa taaksepäin. Kuva: Tee- ja Kahvihuone Helmi Oy

kustantaa 1,90 euroa ja kahvi saman verran. Maiseman ihailu tornin huipulta maksaa 4–15-vuotiailta 50 senttiä ja sitä vanhemmilta 2 euroa. Näkötornintie 20 www.munkkikahvila.net

Pukutehtaan työsali 1930-luvulla. Kuva: Atte Hyvärinen/ Työväenmuseo Werstaan kuva-arkisto

Kattilahuoneen lehtilukusali Harvemmin kirjaston tilat säväyttävät kuten Frenckellin tehtaan vanhaan kattilahuoneeseen rakennettu lehtilukusali. Keskustorin kupeessa sijaitseva kaunis ja rauhaisa tila löytyy helpoiten, kun suunnistat kohti vanhan tehtaan vierellä nousevaa 65 metrin korkuista tornia. Sisällä rakennuksessa avautuu valkoiseksi kalkittu, korkea tiilihuone, jonka puoliympyrän muotoiset ikkunat päästävät luonnonvalon sisälle ja jonka paksut seinät sulkevat maailman ulkopuolelle. Suuntaa tänne, kun haluat lukea rauhassa sanoma- ja aikakauslehtiä ja hiljentyä hetkeksi keskustan vilskeeltä. Tarjolla on myös iso valikoima muoti- ja käsityölehtiä, ja henkilökunta antaa mielellään kaavapaperia maksutta käytettäväksesi. Puutarhakatu 1 kirjasto.tampere.fi

Pyynikin näkötornin munkit maistuvat vuoden jokaisena päivänä. Kuva: Tampereen kaupunki/Touko Hujanen

Työmiehiä Säynätsalon sahalla 1960. Maat, metsät, tehtaat -näyttely esillä Työväenmuseo Werstaassa 23.3.2014 asti. Kuva: Suomen Metsämuseo Lusto

Entinen villankehruu- ja värjäystehdas on nykyään Kehräsaaren liikekeskus. Tunnelmallinen elokuvateatteri Niagara on toiminut Kehräsaaressa vuodesta 1992 alkaen. Kuva: Juha Lassila

Työväenmuseo Werstas

Elokuvateatteri Niagara

Finlaysonin historiallisella tehdasalueella aivan Tampereen keskustassa sijaitsee kaupungin toiseksi suurin museokeskus Werstas. Vaihtuvat näyttelyt kertovat teollistuneen ajan ja kansalaisyhteiskunnan historiasta ihan tavallisten ihmisten silmin. Kun historiantutkimus on usein painottanut eliitin ja vallanpitäjien tarinoita, Werstaalla puheenvuoron saa pieni ihminen. Elämänmakuiset tarinat nivoutuvat osaksi koko kansakunnan kasvukertomusta, ja Werstaan kokoelmien yli 70 000 esinettä sekä 350 000 valokuvaa muodostavat monipuolisen, taatusti erilaisen museokokemuksen. Vuodesta 2010 lähtien museoon on ollut kaikille vapaa sisäänpääsy. Näin mahdollisimman monella on mahdollisuus viettää aikaa kultturellissa ilmapiirissä ja tutustua ihmisiin, jotka todella rakensivat työläisten Tampereen. Väinö Linnan aukio 8 www.werstas.fi

Aiemmin neulatehtaana ja kehräämönä toiminut Kehräsaaren tiilikompleksi on hieno esimerkki tamperelaisten taidosta hyödyntää tehdashistoriansa arkkitehtuuria yhä uusiutuviin käyttötarkoituksiin. Kehräsaaren oma elokuvateatteri Niagara tarjoaa laatuelokuvia lompakkoystävälliseen hintaan. Jos bulkkikinot alkavat ahdistaa ja 13 euron liput rupeavat kiristämään, äänestä jaloillasi ja astu sisälle sympaattiseen Niagaraan. Teatterissa näytetään tarkasti valittuja uutuuselokuvia ja vanhoja klassikoita takuulla persoonallisessa miljöössä. Älä siis odota viivakoodilippuja tai jättipopparikannuja – täällä tärkeintä on itse elokuva. Tiistaisin leffat maksavat vain vitosen, ja kalleimmillaan enintään yhdeksän euroa. Ennen elokuvaa kannattaa pyöriä Kehräsaaren tunnelmallisella sisäpihalla, jota somistavat viihtyisät putiikit ja ravintolat. Kehräsaari, www.elokuvakeskus.com/niagara

Pyynikin näkötornista avautuvat mykistävät maisemat suoraan Pyhäjärvelle. Kuva: Tampereen kaupunki/Jari Mäkinen

Frenckellin aukio iltavalaistuksessa. Kuva: Tampereen kaupunki/Sami Helenius

Frenckellin aukion upea lehtilukusali tarjoaa turistille levähdyspaikan. Kuva: Jyrki Nisonen

Pukutehtaan työsali 1930-luvulla. Kuva: Atte Hyvärinen/ Työväenmuseo Werstaan kuva-arkisto

Pyynikin näkötornin munkit maistuvat vuoden jokaisena päivänä. Kuva: Tampereen kaupunki/Touko Hujanen

Työmiehiä Säynätsalon sahalla 1960. Maat, metsät, tehtaat -näyttely esillä Työväenmuseo Werstaassa 23.3.2014 asti. Kuva: Suomen Metsämuseo Lusto

Entinen villankehruu- ja värjäystehdas on nykyään Kehräsaaren liikekeskus. Tunnelmallinen elokuvateatteri Niagara on toiminut Kehräsaaressa vuodesta 1992 alkaen. Kuva: Juha Lassila

Työväenmuseo Werstas

Elokuvateatteri Niagara

Pyynikin näkötornista avautuvat mykistävät maisemat suoraan Pyhäjärvelle. Kuva: Tampereen kaupunki/Jari Mäkinen

Frenckellin aukio iltavalaistuksessa. Kuva: Tampereen kaupunki/Sami Helenius

Frenckellin aukion upea lehtilukusali tarjoaa turistille levähdyspaikan. Kuva: Jyrki Nisonen

Tuumasta Huumaksi Huuma-projekti on hyvä esimerkki siitä, mitä kaikkea toisilleen täysin tuntemattomat mutta samoin ajattelevat ihmiset voivat saada aikaan. Kaikki alkoi ääneen sanotusta unelmasta ja johti yhteisörahoituksen Suomen ennätykseen. Teksti: Mirkka Torikka Kuvat: Mirkku Merimaa ja Mirkka Torikka

aikki alkoi oivalluksesta, jonka AnnaKaisa ”Aku” Varamäki kerran sai lehtihyllystä luettavaa etsiessään. Hän tajusi, että naisille ei anneta lehdissä muita vaihtoehtoja kuin miettiä, mitä pitäisi tehdä eri tavalla, miten tulisi käyttäytyä ja miltä tulisi näyttää, ja että samalla naisen pitäisi yrittää arvailla, mitä miehet ajattelevat ja mistä he tykkäävät. ”Miehet eivät käsittääkseni lue lehdistä, miten naisia pitäisi yrittää tulkita tai miellyttää. Miehet lukevat aiheista, jotka heitä kiinnostavat”, Varamäki purki ärsyyntymistään sosiaalisessa mediassa. ”Jos jaksaa suhtautua riittävän kevyesti, tuollaiset naistenlehtien jutut ovat ihan hauskaa viihdettä. Ongelma kuitenkin on, ettei naisille tarjota kauheasti vaihtoehtoja. Naisten epävarmuuksien ruokkiminen ja latteiden ratkaisujen tarjoaminen niihin on tosi hyvä bisnes, joten tällaisia kirjoja ja lehtiä kannattaa tehdä. Samanaikaisesti tutkimukset osoittavat, että lehtiä luettuaan naiset kokevat olevansa rumia, läskejä ja riittämättömiä.” ”Monet liikunta- ja musalehdet ovat miesten tekemiä ja selvästi miehille suunnattuja. Naisten vastaavat keskittyvätkin sitten laihduttamiseen, meikkivinkkeihin tai julkkisten suhdesotkuihin.” Varamäen mielestä fiksujen naisten pitäisi vaatia parempia sisältöjä ja lakata tukemasta bisnestä, joka sairastuttaa heidät. Niinhän sitä aina sanotaan, että pelkkä ongelman esiintuominen ei riitä vaan ongelmaan tulee tarjota myös ratkaisuehdotus. Puolivitsinä ilmaan heitetty ajatus omanlaisen lehden teosta ottikin yhtäkkiä tulta alleen saaden aikaan hurjan kannatusvyöryn. Moni muu oli Varamäen kanssa samaa mieltä. Äkkiä hän huomasi perustaneensa uuden lehden nimeltä Huuma ja olevansa itse sen päätoimittaja. ”Mielestäni naistenlehdet ovat jonkinlaisessa kriisissä, ja ne ovat aika samantyyppisiä keskenään. Haluan kuitenkin korostaa, ettei tämä ollut hyökkäys naistenlehtiä vastaan, vaan halusimme tarjota niille vaihtoehdon.” Ajatuksena oli, että jos yhteisörahoituksella saataisiin tarvittavat rahat kasaan, lehti painettaisiin tammikuussa 2014.

Huumasta toimeen Huuma kertoo ihan tavallisten ihmisten ihmeellisistä seikkailuista ja ajatuksista, urheilusta, terveydestä, kaupunkikulttuurin ilmiöistä, yhteiskunnallisista asioista ja ihmisistä, jotka tekevät siistejä juttuja. Se on ylistys tyypeille, jotka tekevät ja ajattelevat rohkeasti. Harva muu lehti pyrkii tekemään lukijansa ensisijaisesti onnellisiksi. Huuma pyrkii toki myös tiedottamaan ja ottamaan 22

kantaa, mutta pääasiassa se haluaa saada ihmiset iloisiksi. Tämä tavoite toteutui jo alkumetreillä, kun Varamäki ymmärsi, että se, mikä tekee ihmiset onnellisiksi, on osallistaminen. Huuman toimituskuntaan kuuluu noin 40 vapaaehtoista. Osalla, kuten Varamäellä itsellään, on viestintäalan tausta, mutta mukana on muidenkin alojen edustajia, muun muassa juristi, diplomi-insinööri ja lentoemäntä. ”Olemme sekalainen sakki, jossa kaikilla on sama palo tehdä jotain mieletöntä”, Varamäki kuvaa. Huuma ei ole ollut pelkkää huumaa, vaan se on ollut myös paljon työtä. Hommia on tehty viime keväästä lähtien tunteja laskematta ja vaivaa säästelemättä lähinnä ilta- ja yötöinä. Kukaan ei saa työstään palkkaa. Taittajaa lehdelle etsittiin sosiaalisen median kautta. Ilmaiseksi Huumaa taittamaan halusi niin monta ammattilaista, että heitä jouduttiin kilpailuttamaan. Tekijät ovat kaikki naisia, mutta lehden alaotsikko on Ihmistenlehti. ”Emme halua leimautua feministiseksi lehdeksi. Jos tehdään hyvää lehteä, myös miehet haluavat lukea sitä. Huuma on ihmistenlehti. Jos naistenlehdestä ottaa kosmetiikkavinkit ja pukeutumisohjeet pois, jäljelle jäävät ne jutut, joita meillä on Huumassa. Mä en usko, että ne ovat erityisesti vain naisia kiinnostavia. Haaveilen laadukkaasta ja älyllisesti innostavasta sisällöstä”, Varamäki sanoo. ”Lehden jutut käsittelevät teknologiaa ja internetiä, urheilua, globaaleja ilmiöitä, hyviä tekoja, yhteiskunnallisia teemoja ja kulttuuria. Tarkoituksena on, että lukija viihtyy ja että lehdestä jää lukijalle innostunut olo. Lehden ainoa linjaus on, että lukijaa ei kohdella kuluttajana”, kertoo Huuman tiedote. Viihdyttävän lehden ei tarvitse olla hömppää. ”Uskon, että hyvin kirjoitetut jutut kiinnostavista aiheista ovat itse asiassa oikein hyvää viihdettä”, Varamäki sanoo. Huumailijoiden mukaan Huuma-lehti virkistää, innostaa ja inspiroi ja saa lukijan kokemaan itsensä innostuneeksi, ilahtuneeksi, toiveikkaaksi, kauniiksi, hyväntuuliseksi, voimakkaaksi ja älykkääksi – kerta kaikkiaan mahtavaksi tyypiksi. ”Sellaisiahan me nimittäin kaikki olemme, vaikka media ja elämä saattavat joskus toisin uskotella. Se on sellainen lehti, jollaisen me sen tekijät itse haluaisimme ostaa kaupasta ja lukea. Huuma on se lehti, jota lehtihyllystä ei vielä löydy.”

Huuma-rokko Huuma keräsi kuukaudessa uskomattomat 26 524 euroa Mesenaatti-palvelussa ja lähti painoon, ilman mainoksen mainosta. Tulos on samalla yhteisörahoituksen Suomen ennätys.

Yhteisörahoituksella kustannettu ihmistenlehti Huuma on tehty talkootyöllä.

Lehti ilmestyi 10. tammikuuta nelivärisenä ja 64-sivuisena. Lisäksi lehden ilmestymispäivänä järjestettiin seminaari, jossa käsiteltiin omien unelmien toteuttamista. Illan puhujina sykähdyttivät luova johtaja Saku Tuominen, life coach Maaretta Tukiainen, vuoden puhuja ja tietokirjailija André Noël Chaker, viestinnän asiantuntija Esteve Pannetier sekä Huuman päätoimittaja Aku Varamäki. Kaikki lähtivät mukaan ilman palkkaa. ”Huumasta on tullut paljon enemmän kuin koskaan olisin osannut kuvitella tai toivoa. Into, jolla Huumaa lähdettiin yhdessä tekemään, yllätti minut täysin. Vielä yllättävämpää on ollut se, että into ei ole lainkaan laantunut matkan varrella. Päinvastoin, se on paisunut suorastaan eeppisiin mittasuhteisiin ja levinnyt pisaratartuntana kuin rokko”, Varamäki summaa. Huuman tulevaisuus on auki. Huuma-verkosto on rekisteröinyt oman yhdistyksen, joten porukan seuraava veto voi olla mitä tahansa.

”Huuma on tuonut minun elämääni valtavasti iloa, innostusta ja energiaa sekä uskoa itseeni ja siihen, että kaikki on mahdollista. Ja varokaa, sillä tämä on vasta alkua”, Varamäki vinkkaa. Seuraa Huumaa! http://www.facebook.com/huumalehti http://twitter.com/huumalehti ja #huumastatoimeen http://www.huumalehti.com/

Mikä yhteisörahoitus? Yhteisörahoitus eli crowdfunding on kansainvälisesti vakiintunut rahoitusmuoto, jossa ihmiset osallistuvat yhdessä heille tärkeän hankkeen – kuten palvelun, yhteisön, yrityksen, teoksen tai tuotekehitysprojektin – rahoittamiseen. Mesenaatti.me -palvelussa yksittäiset ihmiset, työryhmät, yhteisöt, yhdistykset, järjestöt ja yritykset, niin vakiintuneet toimijat kuin ensikertalaisetkin voivat esitellä projektejaan ja hakea niille tukea. Mesenaatti.me on palvelu, jonka avulla voi hakea ja antaa rahoitusta melkein minkälaisille projekteille tahansa. Erityisesti kulttuuri-, innovaatio-, koulutus- ja sosiaalialan hankkeet ovat tervetulleita. Hankkeet voivat olla niin pieniä ja paikallisia kuin suuria ja valtakunnallisiakin. Rahoitusta voi hakea myös kansainvälisille tai ulkomaisille hankkeille. Niin ikään voi ha-

kea tai antaa tukea uuden tuotteen tai palvelun kehittämiselle tai rahoitusta aloittelevalle yritykselle. Mesenaatin avulla myös hyväntekeväisyysjärjestöjen ja erilaisten harrastusseurojen on entistä helpompi hakea rahoitusta valituille projekteille, ja rahoittajat pystyvät tarkemmin kohdistamaan tukensa. Mesenaatti.me -palvelussa projektit esitellään yleisölle aina tekijöiden omilla nimillä ja ne ovat avoimesti kaikkien nähtävillä. Rahoittajat toimivat pääsääntöisesti omilla nimillään. Henkilörahoittajat voivat kuitenkin valita, näkyykö heidän nimensä muille kuin rahoituksen saajalle ja palveluntarjoajalle. Yritykset tai yhteisöt rahoittavat aina omilla nimillään. Rahoittaakseen projekteja ei tarvitse olla äveriäs eikä omata kokemusta aiemmasta sijoitustoiminnasta. Lähde ja lisätietoa: mesenaatti.me 23

Huuma-rokko Huuma keräsi kuukaudessa uskomattomat 26 524 euroa Mesenaatti-palvelussa ja lähti painoon, ilman mainoksen mainosta. Tulos on samalla yhteisörahoituksen Suomen ennätys.

Yhteisörahoituksella kustannettu ihmistenlehti Huuma on tehty talkootyöllä.

laulukilpailuun tai tällaiseen formaattiin mukaan. Enkä ajatellut nytkään, vaan päädyin mukaan ilmiannon kautta. Sinulla on ollut erilaisia bändivirityksiä ihan nuoresta asti, esimerkiksi YouTubessakin Pissikset-biisillä huomiota kerännyt Lissut-duo. Mitä muita? Olen koko elämäni tehnyt kaikenlaista: ollut kuoroissa, lauluyhtyeissä ja bändeissä. Nyt meillä oli sellainen bilebändi, jolla keikkailimme tosi aktiivisesti. Jäin siitä kuitenkin pois uudenvuoden jälkeen, koska haluan keskittyä oman levyn tekemiseen ja kaikkeen siihen liittyvään. Parempi niin, se on reilua kaikkia kohtaan. Perheessäsi on paljon taiteellisia ihmisiä. Onko se siunaus, vai oletko kokenut sen joskus taakaksi? Onko sinuun kohdistunut odotuksia? En ole kyllä koskaan kokenut niin. Äiti ei ole koskaan painostanut meitä lapsia mihinkään suuntaan. Hän on aina sanonut, että koittakaa lapset löytää sellainen juttu, jota haluatte tehdä, ja menkää sitä kohti. Niinpä me olemme ajautuneet tekemään näitä hyvin omanlaisiamme juttuja. En voisi koskaan kuvitellakaan, että olisi jotain painetta tai kilpailua, vaan kaikki me tuemme toisiamme.

MITRA KAISLARANTA

uskoo luomuun ja karismaan Jussi Riihimäki Kuva: Lehtikuva

uoden 2014 alku on ollut kiireinen Mitra Kaislarannalle, joka juuri voitti seitsemännen Suomessa järjestetyn Idols-kilpailun. Kiireisenä vuosi tulee jatkumaankin, sillä voitto toi mukanaan levytyssopimuksen – ja tietysti esiintymiset ja haastattelut. Lisäksi Kaislaranta aikoo valmistua keväällä, miksipä muuksi kuin muusikoksi. Onneksi Kaislaranta osaa pitää jalat maassa ja rentoutua, vaikkapa sitten ihailemansa Paula Koivuniemen keikalla. Tämän paljastaa Twitter-päivitys. Hulinan keskellä pää näyttää pysyvän kylmänä ja Kaislarannan sanomisista ja tekemisistä huokuu positiivisuus. Kaislaranta saapuu pasilalaisen hotellin ravintolasaliin eräänä tammikuun sunnuntai-iltapäivänä. Hetkeä aiemmin hän on kohteliaasti varmistanut, että paikka ja aika ovat oikeat. Ammattimaista ja arvostettavaa. Kuten on täsmällisyyskin. Pureva pakkanen ei ole nipistänyt iloa hänen olemuksestaan, silmät nauravat jo kaukaa. Eivätkä Stadin pienet pakkaset taida Oulun flikkaa paljon hetkauttaakaan.

Kaislaranta valitsee juomaksi teen. Hän on valmis kertomaan, miten tähän on tultu, mitä hän tarkoittaa luomumusiikilla ja mitä mieltä hän on suomalaisten kansallisvammasta, negatiivisuudesta. Kun ensimmäinen Idols-kausi pyörähti Suomessa käyntiin vuonna 2003, olit hädin tuskin teini-ikäinen. Katsoitko silloin ohjelmaa, ja jos katsoit, mitä ajatuksia se herätti? Joo, olin silloin 11-vuotias, ja seurasin kyllä. Muistan ikuisesti sen, kun Hanna Pakarisella oli koelaulussa mustat leveälahkeiset housut, valkoinen kauluspaita ja musta skraka. Ja kun hän lauloi, mietin miten upea soundi hänellä oli. Muistan sen niin elävästi. Samoin kuin Asko Kallosen, joka oli heti sitä mieltä, että Hanna menee jatkoon. Oliko sinulla jo silloin vahva tunne, että haluat itse esiintyä? Ei minun esiintymishaluni ole koskaan liittynyt Idolsiin tai ollut siitä kiinni. En ole koskaan ajatellut, että lähtisin mihinkään

Millaisena koit Idolsin ja kanssakilpailijat, ja millainen henki teillä oli? Minua nauratti, kun kisojen aikana kaikki toimittajat halusivat aina tietää, kuka on pahin vastustaja ja onko kulisseissa paljon kyräilyä. Oikeastihan kaikki kannustivat toisiaan, sillä me olimme ainoat ihmiset siinä samassa tilanteessa ja ymmärsimme toistemme tunteet. Se oli iso tuki. Voiton julkistamisesta en muista paljoakaan, se oli niin iso shokki, mutta kyllä niistä kuvista näkyy meidän kilpailijoiden välinen tunnelma. Kaikki bailaavat ja ovat iloisia. Oletko sinä esiintyessäsi jossain toisessa sfäärissä? Se riippuu paljon vedosta ja hetkestä, ja oikeastaan kaikesta. Mutta esimerkiksi finaalissa tunnelma oli kaikki tai ei mitään -tyylinen, eikä minua jännittänyt lavalla tippaakaan. En tehnyt muuta kuin nautin tilanteesta. Se fiilis oli ihan uskomaton. Muuten muistan kisasta enemmän tunnetiloja, en niinkään mitään tarkkoja ja konkreettisia hetkiä. Sillä tavalla ne ovat jääneet mieleen, erilaisina tunteina. Tuliko kisojen aikana matalia tunnetiloja, suvantovaiheita, jolloin tosissaan mietti jatkoon pääsyä? Kyllä minä koin sellaisia joka viikko. En halunnut koskaan ajatella, että kyllä minä nyt ilman muuta menen tästä jatkoon. Joka ikinen kerta, kun nousin pudotuksessa lavalle odottamaan, sanotaanko nimi vai ei, jännitin mielettömästi. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa, tuntuuko oma veto menevän hyvin ja sattuuko sillä sitten pääsemään jatkoon. Se nähtiin kisan aikana, ettei tuomareiden ylistys välttämättä saanut kansaa äänestämään. Sinusta kirjoitettiin keskustelupalstoilla hyvin paljon positiivista pitkin kisaa. Kävitkö itse missään vaiheessa lukemassa, mitä sinusta puhuttiin? Minä en lukenut palautteita kisojen aikana kuin kerran livelähetysten alkamisen yhteydessä. En halunnut lukea negatiivisia juttuja, ettei tule paha mieli, koska minäkin olen vain ihminen.

En myöskään halunnut lukea kehuja, etten ala vahingossakaan arvottaa itseäni muihin nähden. Oli tärkeintä keskittyä omaan suoritukseen, eikä vertailla itseä muihin. Vertailu ei hyödytä mitään, siinä menee vain pää sekaisin. Seuraatko muita musiikkikilpailuja? Seuraan joo, mutta oman kokemukseni takia niitä on nykyään vähän hankala katsoa. Se maailma on tullut niin henkilökohtaiseksi. Osaan asettua vähän liiankin hyvin niiden ihmisten tilanteeseen, enkä osaa esimerkiksi arvostella kenenkään suoritusta. Se fiilis lavalla ja tuomareiden edessä ja se ihan käsittämätön jännitys vaikuttavat niin, että normaalisti Pavarottin tavoin laulava tyyppi vetääkin ihan penkin alle. Olen muutenkin symppaava tyyppi, ja nyt symppaan vielä enemmän. Voiton jälkeen Jone Nikula ja Lauri Ylönen korostivat, että sinun on pidettävä pää kylmänä ja tehtävä itsesi näköinen levy. Itse olet sanonut haluavasi tehdä “luomua”. Mitä siis on tulossa – mikä on Mitra Kaislarannan näköistä musiikkia? Minulla on jonkinlainen visio siitä, mitä haluan tehdä, mutta en halua lähtökohtaisesti jumittua mihinkään tiettyyn ja tarkkarajaiseen lokeroon. Poppia se tulee olemaan, mutta sitäkin on monenlaista. Haluan kuitenkin orgaanisen, luomumaisen äänimaailman ja fiiliksen, enkä mitään ihan täysin koneistettua, sillä se ei olisi minun juttuni. Netissä sinusta käydyissä keskusteluissa korostui esiintymistyylisi, joka on rauhallinen ja etäinen. Jotkut tulkitsivat sen ylpeydeksi ja ylimielisyydeksi, mutta tuomareista esimerkiksi Ylönen piti sitä viehättävänä. Oletko ihmisenä enemmän pohtiva tarkkailija, hiljainen introvertti? Se riippuu tietysti tilanteesta, mutta yleisesti ottaen varmaan kyllä. En myöskään jauha tyhjää, vaan sitten kun puhutaan, niin puhutaan asiaa. Olen sosiaalinen ja pidän ihmisistä, mutta lämpimikseni en jutustele. Esiintymistilanteissa hiljaisessa olemuksessa on varmasti mukana jännitystä, ja jännityksen hallintaa. Erityisesti teatteriviikonloppuna ja Baronalla oli pakko yrittää olla rauhallinen, jotta sai sen oman sairaan kovan jännityksen hallintaan. Toisilla ihmisillä jännitys purkautuu säntäilynä, mutta minun oli pakko yrittää pitää fokus lavalla ja esiintymisessä, ettei se kimpoile minne sattuu. En halua päästää jännitystä kasvamaan liian suureksi. Millaisena näet suomalaisen popmusiikin kentän tällä hetkellä? Ja miltä sinne tuntuu astua? Minusta se on nyt aika hyvissä kantimissa, erityisesti naisartistien kohdalta. Heitä on todella paljon todella hyviä. Mutta jos teet itsesi näköistä juttua ja olet rehellisesti oma itsesi, musiikkikentällä on aina tilaa. Suomessa on usein naurettavan kilpailuhenkinen tapa ajatella asioita, ollaan kateellisia kaikesta. Minusta voisi ihan yhtä hyvin kannustaa, koska eihän se ole keneltäkään mitään pois. Silloin voisi oppia muilta ja saada itsekin kannustusta parempiin suorituksiin. Ihan liikaa ajatellaan negatiivisen kautta. Millä keikalla olet itse ollut viimeksi? Olin katsomassa Paula Koivuniemeä, ja hän oli ihan mieletön. Mietin miten hienoa olisi olla samanikäisenä yhtä kova veto25

MITRA KAISLARANTA

uskoo luomuun ja karismaan Jussi Riihimäki Kuva: Lehtikuva

Plan / Jani Toom

www.asennetta.fi www.asennetta.fi:

”In-Out blogi”

Enjoy this moment, this moment is your life.

I hmiset jotka kävelevät omaa polkuaan, don´t hate what you don´t understand #tattoos #life #beauty #ASENNETTA #enjoy #music #follow Löydät meidät myös

facebookista ja instagramista

Koti- ja yrityssiivoukset

puh. 010 231 0222 www.sopulinsiivous.fi

mimmi, se olisi kyllä hatunnoston arvoinen suoritus. Hänellä on uskomaton karisma. Keikan aikana kappaleiden välillä baarissa alkoi tappelu, ja Paula sanoi mikrofoniin, että “hei, onko teillä kaikki hyvin, vai mitä te oikein hommaatte”. Tyypit lopettivat tappelun siihen paikkaan. Paula vielä varmisti, että voiko hän jatkaa, ja ne vaan nyökyttelivät nöyrinä. Kaikki tapahtui kuin sormia napsauttamalla. Tulet varmaan saamaan lukuisia ehdotuksia ja ideoita tulevaa levyäsi varten. Millainen ihminen olet luonteeltasi, pystytkö pitämään pääsi ja tekemään tinkimättä omaa juttuasi? Kyllä minä olen sellainen ihminen, että jos minulla on joku intohimo, haluan tehdä siitä sataprosenttisesti itseni näköistä. Tekemisten takana pitää pystyä seisomaan, ja minun nimihän niissä kappaleissa tulee esittäjänä olemaan. Olen kuitenkin avoin hyville ideoille, enkä halua olla liian putkikatseinen. Hyvien ja erilaisten tyyppien kautta voi löytää tosi hyviä juttuja, pitää olla avoin ja valmis kokeilemaan. Soitat myös instrumentteja, kuten viulua, kitaraa ja pianoa. Meinaatko laulamisen lisäksi soittaa levylläsi jotain? [nauraa] En meinaa. Soittotaito ei ole nyt niin hyvissä kantimissa, kun en ole treenaillut. Enköhän minä keskity ainoastaan laulamiseen. Sinulla on pitkä tausta esiintymisessä ja soittamisessa, mutta entäpä säveltäminen ja sanoittaminen? Löytyykö pöytälaatikosta jotain? Kyllä minä jotain olen tehnyt, tai nimenomaan kyhäillyt, mutta ne ovat hyvin henkilökohtaisia. Ja kun olen luonteeltani perfektionisti näiden asioiden suhteen, en ole ainakaan vielä valmis esittämään niitä. Ehkä sitten joskus. Jos juuri nyt olisi mahdollisuus mennä studioon tai nousta lavalle esittämään duettoa, kenen kanssa haluaisit sen tehdä? Kyllä se olisi Jenni Vartiainen. Hänen kanssaan olisi hienoa tehdä yhteistyötä. Jennissä on sellaista lämpöä, ja tekstit ovat hänelle mielettömän tärkeitä ihan niin kuin minullekin.Yhteistyöprosessi voisi olla hedelmällinen, veikkaan niin. Miltä alkuvuosi 2014 muuten näyttää? Opiskelen, ja tarkoitus olisi valmistua keväällä. Samalla pitäisi tehdä levyä, sillä sekin tulee kevään aikana. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että etsitään sopivia biisejä ja parhaita tyyppejä niin, että saadaan mahdollisimman hyvin hedelmää poikiva tiimi kasaan. Täystyöllistetty kevättalvi tässä siis on tulossa, mutta odotan kaikkea innolla. Joulu oli minun lomani, vaikka jotkut tulivat ihan ääneen ihmettelemään, miten minulla on muka varaa lomailla. Sanoin, että hei, olin juuri neljä kuukautta kiinni aika tiukassa kisassa, joten antakaahan minunkin vähän hengähtää. Ja lopuksi: Tullaanko sinut näkemään vuosien päästä Vain elämää -ohjelmassa? [nauraa] En minä tiedä. Olisihan se varmasti aivan mielettömän hieno ja tunnerikas kokemus, kun kerran niin tiiviisti se puolitoista viikkoa yhdessä ollaan, lauletaan ja kuvataan. Pitäisi varmaan ensin olla vähän niitä omia biisejä. [nauraa]

VIHAPUHETTA VASTAAN Ei vihapuheelle -liike on nuorten liike, jonka tavoitteena on edistää sananvapautta ja yhdenvertaisuutta verkossa ja sen ulkopuolella. Liikkeen ihmisoikeusaktivistit tahtovat olla luomassa yhteiskuntaa, jossa kaikilla on oikeus ilmaista itseään ja lupa olla sellainen kuin on ilman pelkoa uhkailun ja häirinnän kohteeksi joutumisesta. Mirkka Torikka Kuvat: Plan

i vihapuheelle -liike on osa yhteiseurooppalaista No Hate Speech Movementia, jossa on mukana 36 Euroopan neuvoston jäsenmaata. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti Suomen kampanjan viime vuonna. Plan Suomi koordinoi vuosina 2013 ja 2014 toteutettavaa kampanjaa. Kyseessä on nuorten liike, joka pureutuu vihapuheeseen ja pyrkii edistämään ihmisoikeuksia ja sananvapautta sekä yhteis-

kunnan moniäänisyyttä ja moniarvoisuutta. Liike haluaa edistää kunnioittavaa keskustelukulttuuria niin verkossa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Liikkeessä koulutetaan 18–25-vuotiaita nuoria aktivisteja edistämään ihmisoikeuksia verkossa ja sen ulkopuolella. Samalla herätellään suurempaa yleisöä huomaamaan ne vaarat, joita rasistinen ja syrjivä vihapuhe aiheuttaa. Ei vihapuheelle -liikkeen kampanjatoimikuntaan kuuluu 47 toimijaa. Kahden palkatun työntekijän ja toimikuntalaisten lisäksi kampanjaa tekee 35 koulutettua vapaaehtoista aktivistia. 27

Plan / Jani Toom

www.asennetta.fi www.asennetta.fi:

”In-Out blogi”

Enjoy this moment, this moment is your life.

I hmiset jotka kävelevät omaa polkuaan, don´t hate what you don´t understand #tattoos #life #beauty #ASENNETTA #enjoy #music #follow Löydät meidät myös

facebookista ja instagramista

Koti- ja yrityssiivoukset

puh. 010 231 0222 www.sopulinsiivous.fi

Asenneilmastonmuutos Asenneilmaston koveneminen Suomessakin vaatii toimia. Nämä nuoret ihmisoikeusaktivistit haluavat tuoda oman panoksensa ajankohtaiseen keskusteluun rasismista ja syrjinnästä. Ei vihapuheelle -liikkeen tavoitteena on asennemuutos sen suhteen, että kaikki ihmiset iästä riippumatta näkisivät oman vastuunsa suhteessa toisiin ihmisiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä ja toimia yhteiskunnassa ilman, että hänen täytyy kokea olonsa uhatuksi etnisen taustansa, uskontonsa, sukupuolensa, äidinkielensä, seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä, vammaisuutensa tai jonkin muun ominaisuutensa tai mielipiteensä vuoksi. Lisäksi liike haluaa muistuttaa siitä, että ihmisoikeudet pätevät kaikkialla, myös verkossa. Sanoilla ja teoilla, jotka saattavat tuntua merkityksettömiltä, voi olla äärimmäisen voimakkaita vaikutuksia henkilöön, johon ne kohdistuvat. Vihapuhe satuttaa, aiheuttaa ahdistusta ja loukkaa. Se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti erityisesti lapsen ja nuoren identiteettiin – siihen, mitä hän on ja mitä hänen tulisi pitää itsessään arvokkaana. Tällaisella kohtelulla voi olla vakavia seurauksia liittyen lapsen tai nuoren itsetuntoon ja hyvinvointiin.

Vaikeasti määriteltävä vihapuhe Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitse-

PLAN/ Riikka Kaukinen

mattomuuteen. Tämä koskee sekä aggressiivista suvaitsematonta kansallismielisyyttä että vähemmistöjen syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan. Vihapuhe kyseenalaistaa ihmisen oikeuden olla oma itsensä ja toimia yhteiskunnassa ilman, että hänen täytyy kokea itsensä uhatuksi etnisen taustansa, uskontonsa, sukupuolensa, äidinkielensä, seksuaalisen suuntautumisensa, sukupuoli-identiteettinsä, sukupuolen ilmaisunsa, vammaisuutensa tai jonkin muun ominaisuutensa vuoksi. Hyökkäävä rasistinen tai syrjivä kirjoittelu rajoittaa erityisesti vähemmistöihin kuuluvien mahdollisuuksia olla yhdenvertaisia yhteiskunnan jäseniä. Euroopan neuvoston määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki sellaiset ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansallismielisyyttä kuin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan. Euroopan neuvoston kampanja suuntautuu lisäksi kaikkia niitä syrjinnän ja ennakkoluulojen muotoja vastaan, joihin tällä hetkellä liittyy vihapuhetta ympäri Eurooppaa. Näitä ovat muun muassa romanivastaisuus, eri uskontokuntiin kohdistuva viha, naisviha, seksismi ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva viha. Ei vihapuheelle -liikkeen kampanjakoordinaattori Satu Valtereen mukaan vihapuhetta on joskus vaikea määritellä:

Plan / Mikko Toivonen

”Etenkin on vaikea sanoa, onko joku vihapuhetta vai ei. Ehkä sellainen selkeä sääntö on, että asioita saa kritisoida ja arvostella, kun taas vihapuheessa hyökätään yksilöä tai ihmisryhmää kohtaan etnisen taustan, äidinkielen tai ihonvärin, sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon, vamman tai jonkin muun ominaisuuden perusteella. Ei ole myöskään hyväksyttävää leimata joku tietty ihmisryhmä tai yleistää ja alistaa se eriarvoiselle tasolle yhteiskunnassamme. Ja tietysti on selvää, että uhkailut ja häirinnät eivät ole hyväksyttäviä.” Sydämiä ja suvaitsevuutta logoissaan hehkuttava liike on kuitenkin sekin kohdannut ennakkoluuloja. ”Mielestäni on positiivista, jos Ei vihapuheelle -liike provosoi ihmisiä miettimään, mitä vihapuhe on ja miten se vaikuttaa niihin, joihin se kohdistuu. Vihapuhe ei ole uusi asia yhteiskunnassamme,mutta se kaipaa edelleen määrittelyä. Kuka tahansa voi joutua vihapuheen kohteeksi, oli sitten vähemmistöä tai enemmistöä. Mielestäni on hyvä, että tänä päivänä vihapuheesta puhutaan avoimemmin ja että se tuomitaan. Yhteiskunnassamme on rohkeita ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet tuoda julki kohtaamaansa vihapuhetta. Tällaisia rohkeita avauksia tarvitaan, ne auttavat meitä ymmärtämään ilmiötä”, Valtere summaa.

Sananvapauteen kuuluu myös vastuu Sananvapaus on turvattu Suomen perustuslaissa ja muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Se on yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Jokaisella on siis oikeus ilmaista ja vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja viestejä kenenkään sitä estämättä. Oleellista on ymmärtää ja muistaa, että sananvapauteen kuuluu kuitenkin myös vastuu sanomastaan. Tämä vastuu on jokaisella ihmisellä riippumatta siitä, tapahtuuko viestintä nimettömästi vai omalla nimellä, verkossa vai reaalimaailmassa. Vihapuhe on ihmisoikeusloukkaus, joka saa voimansa yhteiskunnan eriarvoisuudesta ja siitä kumpuavasta syrjinnästä. Se ei ole uusi ilmiö, eikä sitä siis tapahdu pelkästään verkossa. Netti kuitenkin tekee vihapuheen näkyvämmäksi ja tarjoaa sille uusia kanavia. Verkossa vihan lietsominen ja levittäminen sekä 28

kasvoton häirintä on helppoa, ja sen vaikutukset ulottuvat myös laajemmalle. Ei vihapuheelle -liike haluaa edistää sananvapautta, ei rajoittaa sitä. Moniäänisyyden varjelu on sananvapauden ja ihmisoikeuksien puolustamista. ”Usein vihataan sellaista, mitä ei tunneta. Tietämättömyys lisää pelkoa ja ennakkoluuloja, jotka purkautuvat vihaviesteinä. Siksi haluamme kannustaa ihmisiä kunnioittavaan ja avoimeen keskusteluun sekä rohkeisiin kohtaamisiin.” ”Jos hyväksymme vihapuheen, hyväksymme ihmisten eriarvoisen kohtelun. Me tahdomme olla luomassa sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikilla on oikeus ilmaista itseään ja lupa olla sellainen kuin on ilman pelkoa uhkailun ja häirinnän kohteeksi joutumisesta. Kuka tahansa voi kokea tai tuottaa vihapuhetta – siksi jokaisella on oikeus ja velvollisuus sanoa ei vihapuheelle”, Valtere napauttaa.

Uskalla sanoa ei vihapuheelle! Seuraamalla muun muassa liikkeen Facebooksivua tiedät, mitä liikkeessä tapahtuu. Voit myös valita itsellesi Facebook-kansikuvan kampanjan kuvista tai liittää PicBadgen profiilikuvaasi. Ei vihapuheelle -liikkeen nettisivut: http://eivihapuheelle.fi/ Twitter: https://twitter.com/EiVihapuheelle Instagram: http://instagram.com/eivihapuheelle Lisätietoja: kampanjakoordinaattori Satu Valtere, satu.valtere@plan.fi 29

PLAN/ Riikka Kaukinen

Plan / Mikko Toivonen

Amerikan roadtripillä nähtävää löytyy laidasta laitaan. Kaikki näkemä muistuttaa amerikkalaisen kulttuurin monimuotoisuudesta ja maan suuruudesta.

Pala amerikkalaista unelmaa

rinteiden ja latujen auetessa. Jos mielii talvella Gatlinburgiin, kannattaa varata majoitus hyvissä ajoin varsinkin sesonkiaikoina, sillä paikka on silloin tupaten täynnä. Gatlinburgin upeus jatkuu myös alueen käsityöläisten taidonnäytteissä, joita voi suhteellisen edullisesti ostaa mukaan kymmenistä pienistä putiikeista ympäri kylän. Kaiken kaikkiaan Gatlinburg ja Smoky Mountains kannattaa kokea, sillä se ei turhaan ole Amerikan vierailluimpia lomakohteita.

Yllättävä Atlanta Vuoristomaisemien jälkeen tuulahdus suurkaupungin tunnelmaa tuntuu mukavalta. Taivaisiin saakka kipuavat pilvenpiirtäjät ja voimakas bisnesalue kielivät Atlantan merkityksestä liikemaailmassa. Atlantaa tituleerataankin uuden etelän bisnespääkaupungiksi – eikä ihme. Jos urbaanimaailma ei kuitenkaan kiinnosta, löytyy Atlantasta paljon muutakin nähtävää. Atlantassa sijaitsee muun muassa maailmankuulu akvaario Georgia Aquarium, joka on ehdottomasti nähtävä, jos vierailee tässä vuoden 1996 olympialaisten isäntäkaupungissa. Vinkkinä akvaariossa vieraileville voi sanoa, että kaikki nähtävyydet

paikan päällä kannattaa käydä läpi. Osa voi tuntua ajatuksen asteella lapsellisilta, mutta amerikkalaiseen tyyliin kaikesta on tehty mahtavia spektaakkeleja, joten kannattaa kaivaa avoin mieli esiin ja nauttia merimaailman tarjoamasta show’sta. Georgia Aquariumin lisäksi varmasti koko perheen mielestä mielenkiintoinen paikka on World of Coca-Cola. Tässä museossa on kaikki taivaan ja maan väliin mahtuva tieto Coca-Colasta. Eri maiden ja aikakausien kokismainokset ja -materiaalit ovat upeita ja myös nostalgisia. Museon holvista saattaa löytyä yksi maailman halutuimmista juomaresepteistäkin… Kierros Coca-Cola-museossa huipentuu maistelualueeseen, jossa jokainen voi maistella niin montaa erilaista Coca-Cola Companyn virvoitusjuomaa kuin haluaa. Lähtiessä museosta pois saa lahjaksi oman kokispullon. Atlanta voi myös yllättää vierailijansa. Olympiapuiston vieressä on CNN-rakennus, jossa sijaitsevat yhtiön studiot mutta jossa on myös loistavia ruokailupaikkoja. Hyvällä tuurilla lounastaja voidaan napata illan ohjelmaan, jolloin hänet näkevät miljoonat silmäparit ympäri maailman. CNN-rakennus on muutenkin vierailun arvoinen paikka journalistiikasta ja mediasta kiinnostuneille. Pienellä summal-

Auton ikkunasta siintävät vuorollaan henkeäsalpaavan upea vuoristomaisema, aamu-usvainen tie, hylätty kaupunki, valkoisena hohtavat puuvillapellot ja säihkyvä kaupunki täynnä elämää. Ollaan roadtripillä Amerikan Yhdysvalloissa Teksti ja kuvat: Susanna Suhonen

hdysvallat on suuren suuri maa, ja valtion rajojen sisään mahtuu jos jonkinlaista upeaa nähtävää. Parhaiten Amerikan nähtävyyksiä pääsee kokemaan matkatessa pitkin lännen teitä. Allekirjoittanut valitsi liikkumisen autolla, jonka sai näppärästi vuokrattua jo kotimaan kamaralla netin kautta. Lentokoneen laskeutuessa valkoinen ”ratsumme” odotti lentokentän parkkihallissa. Kaikki matkatavarat sen sijaan olivat jääneet jonnekin matkan varrelle, joko Lontooseen tai Chicagoon. Myös yösija oli varattu etukäteen netin kautta, sillä lähes kahdenkymmenen tunnin lennon jälkeen eivät aivot ehkä olisi skarpeimmassa kunnossa, jos pitäisi lähteä sukkuloimaan vieraaseen suurkaupunkiin ja etsimään hotellia. Aloitetaanpa alusta. Miksi ja minne matkamme johti? Tavoitteenamme oli nähdä pala tavallista Amerikkaa ja kuunnel30

la kantrimusiikkia, bluesia ja rokkia sekä nähdä maaseutua ja jääkiekkoa. Kohteeksi valittiin melko luonnollisesti Nashville Tennessee. Sinne oli tarkoitus lentää, ja sieltä oli tarkoitus myös suunnata kotimatkalle. Parin viikon periodille piti myös saada ujutettua muitakin kaupunkeja ja paikkoja. Valitsimme Smoky Mountainsin, Atlantan, Birminghamin, Jacksonin ja Memphisin. Samalla tämä tarkoitti kuutta osavaltiota: Pohjois-Carolinaa, Georgiaa, Alabamaa, Mississippiä, Arkansasia ja Tennesseetä. Suunnitelma kuulosti mykistävän hienolta, ja sitä se loppujen lopuksi olikin.

Appalakkien kauniit maisemat Nukuttuamme yön yli Nashvillessä lentokenttähotellissa ja noudettuamme kadoksissa olleet matkalaukut lentokentältä lähdimme ajamaan kohti Smoky Mountainsia ja kohden Gatlinburgin vuoristokylää. Appalakkien yli johtava tie on häkellyttävän upea. Alhaalla laaksoissa luonto elää kesän viimeisiä hetkiä. Maisema hehkuu tummanvihreää, pellot ovat täynnä

Matkan varrelta löytyi pala amerikkalaista historiaa.

pulleita viljojen jyviä ja metsät mehukkaita marjoja. Ylhäällä vuorilla syksy on jo saapunut ja luonto on sonnustautunut upeaan ruskaväritykseen. Yllätys oli melkoinen, kun rauhallisen vuoristoisen metsäreitin jälkeen saavuimme Gatlinburgiin, joka oli eloisuudessaan kuin Tennesseen pieni Las Vegas: välkkyviä valoja, turistikojuja, nähtävyyksiä ja hurjan paljon ihmisiä. Tässä kohteessa kannattaa nähdä metsä puilta: kaiken turistihössötyksen takaa Gatlinburg on upea vuoristokohde jokaisena vuodenaikana.

Kesällä Gatlinburg tarjoaa henkeäsalpaavan kauniita vaellusreittejä vuoristo- ja laaksomaisemissa. Syksy on ruskan aikaa ja omasta mielestäni ehdottomasti paras aika matkustaa Gatlinburgiin. Ruska Smoky Mountainsilla on jotain ennenkokemattoman upeaa, ja luonnossa asustelevat eläimet ovat aktiivisia. Eläimistä saatat hyvällä onnella törmätä oraviin, majaviin, villikalkkunoihin tai vaikkapa karhuihin. Talvella Smoky Mountainsin suosittu hiihtokeskus herää uudenlaiseen elämään, kun hiihtokansa saapuu kylään heti 31

Amerikan roadtripillä nähtävää löytyy laidasta laitaan. Kaikki näkemä muistuttaa amerikkalaisen kulttuurin monimuotoisuudesta ja maan suuruudesta.

Pala amerikkalaista unelmaa

Matkan varrelta löytyi pala amerikkalaista historiaa.

sin käänteisen merkityksen. ”American Dream. There’s no such thing anymore.”

Home of Rock’n Roll

la pääsee tutustumaan siihen, mitä kameran toisella puolella tapahtuu, sekä työvälineisiin, joita maailmankuulut tv-reportterit ja juontajat käyttävät. Atlanta voi yllättää myös sillä, että kaupunki on äärimmäisen vehreä ja vesistöinen. Chattahoochee-joen varrelta löytyy upeita piknikpaikkoja, joihin kannattaa suunnata puhdistamaan kaupungin pölyt. Hieman kaupungin keskustan ulkopuolella on muun muassa Norcrossin alue, jonka kätköistä paljastuvat ne elokuvista tutut etelän kodit, joiden patioilla rauhallisesti roikkuvat kahden hengen istuttavat pienet pihakeinut. On siis suositeltavaa vuokrata auto ja käydä kurkistamassa myös hieman keskustaa pidemmällä. Sitä paitsi keskustan tuntumasta siirryttäessä löytyvät myös mielettömät ostosparatiisit. Varaudu kuitenkin väliin hurjiinkin ruuhkiin. Atlanta on kasvanut hyvin nopeasti usealla miljoonalla asukkaalla, eivätkä kaupungin liikennejärjestelyt ole pysyneet perässä ja pystyneet palvelemaan tätä autoilevaa ja suurta ihmismassaa.

Autoihmisen onnela Talladega Atlantasta reittimme jatkui edelleen kohti etelää, Alabaman Birminghamia. Matkan varrella pysähdyimme jokaisen autoihmisen onnelaan, Talladegan Superspeedwaylle (Alabama International Motor Speedway). Paikka sijaitsee Lincoln-nimisen pienen kaupungin tuntumassa ja on entinen ilmavoimien tukikohta. 32

Talladegassa sijaitsee kansainvälinen moottoriurheilumuseo, ja radalla ajetaan NASCAR-ajoja. Normaalisti hyvin vaisu ja hiljainen paikka herää kisojen aikaan henkiin: Talladegaan saapuu noin 200 000 katsojaa. Kannattaakin seurata NASCAR-aikatauluja tarkasti, jos kisoja haluaa tulla katsomaan. Kisat ovat poikkeuksetta loppuunmyytyjä.

How y’all doin’ Alabama ja Mississippi ovat syvän etelän osavaltioita ja tunnettuja ystävällisyydestään. Ihmiset tervehtivät aina iloisesti ”How y’all doin’”. Amerikan sisällissodan historiasta kiinnostuneille alueet ovat mitä mainioimmat, sillä osavaltioiden alueilta löytyy mielin määrin historian palasia sisällissodan ajoilta. Oma matkamme Alabamassa jatkui Birminghamiin. Vaikka Birminghamissa on eläintarha, taidemuseoita, ihmisoikeuslaitoksia ja muita nähtävyyksiä, me keskityimme tässä kohteessa ruokaan. Kulinaristille eteläinen Amerikka tarjoaa rasvaan

käärittyjä makuja. Kieltämättä ruoka on hyvää, mutta syy siihen, miksi amerikkalaiset kärsivät liikapainosta, ovat varmasti juuri nämä herkut. Fried Chicken, coleslaw, Deep Fried Catfish… Kannattaa kokeilla, muttei kannata ottaa tavaksi. Kun Birmingham jäi taakse, eteemme avautuivat jälleen uudenlaiset maisemat, puuvillapellot ja sypressisuot. Natchez Trace Parkway on 444 mailia pitkä reitti, jonka varrella on upeita maisemia ja nähtävyyksiä. Sen varrelle mahtuu tuhansia vuosia Pohjois-Amerikan historiaa. Reittejä käyttivät aikoinaan Amerikan intiaanit ”Kaintucksit”, uudisasukkaat ja tärkeät maan miehet. Tie halkoo kolmea osavaltiota (Mississippi, Alabama, Tennessee). Oma osuutemme Natchezista oli Mississippin osavaltiossa, ja päätimme reittimme Ross R. Barnettin tekojärvelle. Joskus on hetkiä, jolloin pitää pysähtyä miettimään, kuinka ihminen onnistuu valjastamaan luonnon omien tarpeidensa mukaan. Tämä oli yksi niistä, niin valtava tämä tekojärvi on.

Jacksonin surullinen kaupunki Jacksoniin tullessamme saavuimme surulliseen kaupunkiin. Jackson on Mississippin osavaltion pääkaupunki, mutta Yhdysvaltojen talouskriisi ei ole kohdellut sitä silkkihansikkain. Koko kaupungin keskusta oli hiljentynyt liiketoiminnan loputtua, ja kaupunki oli päässyt ränsistymään pahoin. Kaduilla samoili ihmisiä enemmän tai vähemmän päihteiden vaikutuksen alla ilman kotia, ilman omaisuutta ja ilman minkäänlaista suuntaa. Tämä oli varmasti matkamme koskettavin osuus, ja kaupunki sysäsi Amerikan unelmat kauas matkoihinsa. ”Amerikkalainen unelma” onkin saanut nykyi-

Jacksonista matkamme jatkui nopeasti kohti pohjoista ja Memphisiä. Syynä tähän oli taivaalle noussut myrsky, jonka voimakkuudesta olimme kuulleet varoituksia uutiskanavilta. Onneksemme myrsky oli vain kova ukkosmyrsky ja selvisimme ehjänä turvallisesti Memphisiin. Ensimmäisenä ajattelimme vain ottaa iisisti ja suunnata altaalle, mutta yllätys oli suuri, kun vastaanotosta ilmoitettiin altaan olevan jo kiinni, kun on alkanut talvikausi. Kyllä, elettiin lokakuun alkupäiviä, mutta taivaalla helotti aurinko ja mittari oli kivunnut 28 asteeseen. Siinä olikin pohjoisen ihmisillä ihmeteltävää. Päätimme suunnata tutustumaan itse Memphisiin. Lauantaipäivä, Beale Street ja lämmin sää. Voi vain kuvitella, kuinka upeaa meno tällä maailmankuululla kadulla oli. Ihmiset olivat iloisissa juhlatunnelmissa, ja baareista kantautui korvia hivelevää jatsia, rokkia ja bluesia sekä herkullinen ruoan tuoksu. Beale Streetillä ravintoloihin pääsee maksutta, ja sisällä soi poikkeuksetta livemusiikki. Sääntö on selvä: jos tulet syömään, musiikki on ilmaista, ja jos tulet juomaan, maksat muutaman dollarin esiintyjälle sekä tietenkin aina tipit omantunnon mukaan.

Kuninkaan koti Memphis on muutakin kuin Beale Street, niin upea kuin tuo katu onkin. Kaupungissa kannattaa käydä Rock and Roll Hall of Famessa, Sun Recordsilla ja tietenkin Graceland Mansionissa. Sun Records oli 1900-luvulla merkittävin levy-yhtiö, jonka listoilla olivat muun muassa Elvis, B. B. King, Jerry Lee Lewis ja Johnny Cash. Sun Recordsin sanotaan myös synnyttäneen rockabilly-genren. Graceland Mansion, Elviksen koti, on sanoinkuvaamaton kokemus. Kartano on suuri mutta intensiivinen, ja itse kuninkaan sielun läsnäolon aistii kaikessa. Paikka on turistikohde, joten on syytä varautua siihen, että välillä seisotaan jonossa. Amerikkalaiseen tyyliin homma kuitenkin toimii yllättävän hyvin suuresta väkimäärästä huolimatta. Gracelandissa turistit pääsevät lähes minne vain, mutta yläkerta on eristettyä tilaa. Se on Elviksen perheen henkilökohtaista aluetta, ja sitä halutaan kunnioittaa. Talon sisustus ja arkkitehtuuri kielivät Elviksen luovuudesta ja ehkäpä siitä poikamaisuudesta, jota hänessä oli. Peacock-huone on todellinen sisustuksellinen riikinkukko, ja Jungle-huoneessa tunnelma on kuin sademetsän sydämessä. Sohvalla istuu rähjääntyneen näköinen nalle. Auttamatta jää miettimään, mikä sen tarina on. 33

sin käänteisen merkityksen. ”American Dream. There’s no such thing anymore.”

Home of Rock’n Roll

Kultalevyjen valtava seinä kertoo kantrin merkityksestä.

Pekka Rinne

Vaikka sanotaan, ettei amerikkalaista unelmaa ole, on Amerikka edelleen monen unelman arvoinen.

Alakerrassa ovat keittiö, baari ja pelihuone. Olohuoneessa on kolme televisiota, jotka Elvis oli halunnut kuultuaan, että presidentti Carter katsoo kolmesta televisiosta uutisia pysyäkseen ajan hermolla. Eihän kuningas voi jäädä presidenttiä huonommaksi. Pihalta löytyy autotalli ja hevostalleja. Isot muistomerkit koristavat hautoja, joissa lepäävät Elviksen äiti Gladys, isä Vernon ja itse Elvis. Ihmiset hiljentyvät hautojen kohdalle, ja on helppo huomata, millainen merkitys Elviksellä on ihmisten elämään vielä tänäkin päivänä. Gracelandin ympärille on rakennettu turistikeskus, jossa kannattaa pysähtyä ostamaan tuliaiset kotiin.

Lainakengissä Ensimmäinen ja viimeinen etappikohteemme Nashville on mielettömän hieno kantrikaupunki. Jossain vaiheessa tuli tunne, että kotiin unohtuneet buutsit olisi pitänyt korvata upouusilla. Lähes kaikilla naisilla kaupungissa oli buutsit, ja olo oli omissa kengissä kulkiessa hieman ulkopuolinen. Tuntui todella kuin olisi ollut lenkkarit jalassa tanssiaisissa. Nashville on iloinen kaupunki, joka kumpuaa amerikkalaista musiikkia. Vaatteissa, musiikissa, puheessa, ruoassa – siis aivan kaikessa. Tässä kaupungissa musiikkia ei voi paeta. Broadway-kadulla, valojen välkkeessä, musiikkiklubien avoimista ikkunoista kantautuu musiikki. Samoin kuin Memphisissä sisäänpääsy ei maksa mitään, mutta esiintymisen jälkeen kerätään tippikolehti artisteille. Tällä kadulla on sitten se tuhannen taalan tilaisuus ostaa omat buutsit, jos siltä tuntuu. 34

Holvi. Piileekö Coca Colan resepti täällä. Näin sanotaan, mutta kukaan ei ole varma...

Nashvillen jääkiekkokansan pyhättö, Bridgestone-areena, sijaitsee aivan musiikkikadun huomassa. Täällä NHL-joukkue Nashville Predators pitää pesäänsä ja pelaa kotipelinsä. Predatorsien petolaumaan kuuluu myös Pekka Rinne, joka on joukkueen arvokkaimpia pelaajia ja NHL:n taitavimpia maalivahteja. Pelipäivänä kadut täyttyvät keltapaitaisista faneista, ja usealla lukee selässä ”Rinne”.

Kantrin kehto Kun on saapunut Nashvilleen, on muutama paikka, joita ei missään tapauksessa kannata ohittaa: Country Music Hall of Fame, Opryland ja Grand Ole Opry. Country Music Hall of Famesta löytyvät kaikki se tieto ja kaikki ne tarinat, joita kantrimusiikista on olemassa. Täällä myös järjestetään tapahtumia ja erilaisia näytöksiä. Meidän reissumme aikaan täällä oli Carrie Underwood Exhibition, joka oli kyllä upea. Esillä olivat naisen lavavaatteet, mikrofonit ja fanien lähettämät lahjat. Oprylandissa on hotelleja, iso kauppakeskus ja ravintolakeskus. Oprylandiin tutustumiseen kannattaa varata koko päivä. Nähtävää, ostettavaa ja koettavaa on niin paljon.

Grand Ole Opryssa pidetään kaksi kertaa viikossa liveshow, joka radioidaan. Näin on tehty jo 88 vuoden ajan. Joka viikko tämä tarkoittaa kahta mahdollisuutta nähdä kirkkaimmat kantritähdet lavalla seisomassa Opryn kuuluisalla The Circlellä. Tämä ympyrä on kantrin maaginen paikka, jonka päälle esiintymään pääseminen on jokaisen kantrilaulajan unelma. Tunnelma Oprylla on toden totta taianomainen. Opry on aina loppuunmyyty, joten on suositeltavaa varata liput hyvissä ajoin, jos mielii päästä nauttimaan tunnelmasta. Istumapaikkoihin liittyvänä vinkkinä voi sanoa, että Oprylla mikä tahansa istumapaikka on hyvä paikka. Jos haluaa vielä hieman hifistellä Nashvillen kantrimaailmassa, löytyy kaupungista nykyisin suomalaisillekin TV:stä tuttu musiikkikahvila, The Blue Bird Cafe. Lippuja ei voi varata kahvilaan etukäteen, ja paikkoja on vähän, mutta jos onnistuu saamaan liput tänne Open Mic -tapahtumaan, kannattaa nauttia, sillä on saavuttanut jotain harvinaista. The Blue Bird Cafe on paikka, jonne piipahtaa välillä myös huipputähtiä esiintymään ja josta aloittelevat tähdet usein ponnistavat maailmalle. Matka läpi keskisen lännen oli kaikin puolin upea ja herättävä. Tämä osa Amerikasta on erilainen verrattuna muihin

Yhdysvaltojen kolkkiin. Ihmisten ystävällisyys, aitous ja aito kiinnostus muita kohtaan on mahtavaa. Mausteensa tähän tuovat ruoka, maisemat ja ennen kaikkea musiikki. Tällaiselle matkalle lähtijälle antaisin seuraavan vinkin: ota mukaan tyhjähkö matkalaukku, kartta, avoin mieli ja rohkeutta nähdä muutakin kuin suurkaupungit. Vaikka sanotaan, ettei amerikkalaista unelmaa ole, on Amerikka edelleen monen unelman arvoinen.

KUSTANNUKSET ki: i– Nashville –Helsin • Lennot: Helsink s n. 700 € / hlö American Airline 2 henk. com n. 1400 € / • Hotellit: Hotels. ine 150 € rs: 400 € + polttoa Ca al nt Re : to Au •

Kultalevyjen valtava seinä kertoo kantrin merkityksestä.

Pekka Rinne

Vaikka sanotaan, ettei amerikkalaista unelmaa ole, on Amerikka edelleen monen unelman arvoinen.

Holvi. Piileekö Coca Colan resepti täällä. Näin sanotaan, mutta kukaan ei ole varma...

EN SE MINÄ OLLUT Tilastojen mukaan rikollisuus länsimaissa vähenee. Ihmiset ja omaisuus ovat pienemmässä vaarassa kuin vuosikymmeniin. Hyvästä trendistä huolimatta netissä tapahtuvien huijausten, petosten ja julman kiusaamisen määrä kasvaa. Jussi Riihimäki Kuvitus Hanna Välitalo

dentiteetin varastaminen ei ole Suomessa rikos. Ei ainakaan vielä, sillä toistaiseksi juridisessa mielessä voidaan varastaa ainoastaan irtainta omaisuutta. Toisena ihmisenä esiintyminen ei siis itsessään johda oikeustoimiin. Laittomaksi toiminta muuttuu, jos toisen henkilön identiteetin turvin syyllistytään rikokseen tai kunnianloukkaukseen. Väärien henkilötietojen antaminen viranomaiselle on rikos. Klassisin tapa esiintyä toisena henkilönä on tietysti varastaa lompakko tai käsilaukku ja sitä kautta hyödyntää saatuja henkilötietoja vaikkapa verkko-ostoksia tehdessä. Väärällä nimellä esiintyminen halutaan kuitenkin rangaistavaksi ihan omana rikoksenaan. Viime vuosien aikana erilaiset huijaukset ja valeprofiilit sosiaalisessa mediassa ovat aiheuttaneet päänvaivaa, mielipahaa ja kunnianloukkaussyytteitä. Myös sisäasianministeri Päivi Räsänen joutui kesällä tämän modernin ja vaikeasti hallittavan häirinnän uhriksi. Joku oli luonut hänen nimellään valetilin Twitteriin ja twiittaili asiattomuuksia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Räsänen ei tyytynyt ainoastaan pahastumaan, vaan hän lupasi, että identiteettivarkauksien torjuntaan satsataan lisävoimia. Valeprofiilin nimissä aloitettu tutustuminen saattaa aluksi kuulostaa jonkun mielestä hauskalta vitsiltä, mutta uhrille se ei sitä ole. Kun viikkoja tai kuukausia kestäneen virtuaalikeskustelun jälkeen kumppanista pahimmassa tapauksessa kaikki – ikä, sukupuoli ja siviilisääty – paljastuukin huijaukseksi, voi olo olla aika halju, henkisesti ryövätty. Ja haljusta olosta puheen ollen... Miltä tuntuisi löytää oma profiili ja seuranhakuilmoitus oikealla kuvalla vieraan deittipalvelun sivuilta?

“18 miestä haluaa tavata sinut” Lahtelainen Tiina koki elämänsä yllätyksen, kun hän viime vuoden elokuussa syötti Googleen oman nimensä. Tiinan sukunimi on varsin harvinainen, mutta nyt hän oli saanut kuulla, että Suomesta löytyy yksi täyskaima. Löysikö Tiina sillä kertaa kaimansa vai ei, sitä hän ei enää muista. Hän löysi jotain muuta, nimittäin oman profiilinsa treffipalvelu Badoon sivuilta. “Sen jälkeen kun kuulin, että Facebookista oli varastettu profiileja, olen ollut tosi tarkka yksityisyysasetusten ja muiden kanssa. Mutta kappas, sieltä minä nimeni ja kuvani löysin, vieraalta treffisivustolta”, Tiina kertoo. 36

Profiilikuva Badoossa oli sama kuin Facebookissa. Ihmetystä herätti se, että treffiprofiilissa näkyi Tiinan oikea ikä, vaikka se on Facebookissa salainen tieto. Sen sijaan Tiinan asuinpaikkakunta oli Badoossa väärä. Badoo kertoo sivuillaan käyttäjiä olevan yli 200 miljoonaa ympäri maailman. Kukaan ei tosin voi sanoa varmasti, kuinka moni näistä on mukana vasten tahtoaan. Ulkomailla sivustoa on syytetty varomattomuudesta käyttäjien tietojen käytössä. Jos sovellusta on käyttänyt Facebookissa, on saattanut luoda itselleen tilin ja profiilin treffejä varten Badoossa. Myös Suomessa on huolestuttu siitä, että Badoo voi “kumppanisivustoltaan” liittää käyttäjän profiilin omille sivuilleen. Tapauksista ovat kirjoittaneet ainakin Helsingin Sanomat ja jo vuonna 2011 Iltalehti. F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen sanoo, että vaikka suuri osa valeprofiileista on silkkaa kiusantekoa, on joillain deittisivustoilla käytössä niin sanottu jälleenmyyjä-malli. Tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjiä pyritään esimerkiksi mainosten avulla ohjaamaan yhteistyökumppanin sivuille omien sivujen kautta. Jokaisesta näin ohjatusta asiakkaasta saa provision. “Tällaisessa tapauksessa intressi on siis saada näyttämään siltä, että minun yritykseni sivujen kautta asiakkaita on siirtynyt paljon; saanhan heistä jokaisesta rahaa. Jos käyttäjiä ei siirry luonnollista tietä tarpeeksi, voi olla houkutus alkaa tehtailla niitä itse”, Hyppönen selittää. Ohjeita siitä, miten valeprofiili poistetaan, tai siitä, kenelle asiasta voisi ilmoittaa, ei Badoon sivuilla anneta. Profiilin muokkaamista varten tulisi kirjautua palveluun. “Miten minä kirjaudun sinne sisään, kun se ei ole minun profiilini? Jos minulla olisi tiedossa tunnukset, tietenkin minä olisin käynyt sen jo poistamassa”, Tiina kummastelee. Tiina muistaa saaneensa aikoinaan mainoksia kyseiseltä deittisivustolta. Hän on kuitenkin yhdistänyt Facebookiin kirjautumisen vanhaan sähköpostiosoitteeseen, jota ei enää käytä. “Kaikenlaisia ilmoituksia ja mainoksia tuli niin kamalan paljon, että postilaatikko meni ihan jumiin.” Hyppösen mukaan Facebook ja Google ovat hyviä esimerkkejä äärimmäisen pitkälle viedystä laillisesta seurannasta – ne profiloivat käyttäjiään taukoamatta. Ei siis liene ihme, että sinkuille satelee deittipalvelujen mainoksia. Eivätkä Googlen mainokset kokonaisuudessaan mikään turha bisnes ole, joku niitä klikkailee. Tai aika moni, sillä vuoden 2013 lopulla lii-

kevaihto oli 60 miljardia dollaria. Hyppösen mielestä tämä on melkoinen taikatemppu palvelulta, joka on käyttäjilleen muuten ilmainen. Nyt – kesken haastattelun – Tiina avaa tietokoneensa ja vanhan sähköpostinsa. Tovin odottelun jälkeen paljastuu, että se on täynnä viestejä Badoolta. Eikä enää pelkkiä mainoksia, vaan erilaisia yhteydenottopyyntöjä. “Täällä on tosi paljon viestejä Badoolta, ja viimeisin on tullut reilu viikko sitten. Nämä ovat tällaisia ‘mies etsii chat-seuraa’, ‘nämä miehet haluavat tavata sinut Badoossa’, ‘sinulla on kymmenen ihailijaa Badoossa’, ‘18 miestä haluaa tavata sinut’ “, Tiina luettelee. Miten ja miksi Tiina päätyi Badoon sivuille, ei voi varmuudella sanoa. Siellä hän kuitenkin edelleen on ja näyttää pysyvänkin, koska ei ole profiilin haltija. Tiinan elämässä käyn-

nistyi toinenkin erikoinen tapahtumasarja puoli vuotta sitten. Käydään sitä ennen kuitenkin nopeasti Saksassa.

Kafkamaisia tunnelmia Berliinistä Noin vuosi sitten, keskellä kirkasta talvipäivää Berliinissä, Elisalta varastettiin lompakko käsilaukusta. Hän oli juuri tullut kaupasta kadulle, jolla liikkui ihmisiä. Kolme ulkomaalaista liimautui hänen peräänsä. Seuraavaksi Elisa tajusi lompakon lähteneen ja kolmikon olevan jo kaukana. “Se kävi ammattimaisesti ja nopeasti. Juoksimme perään, mutta emme saaneet lompakkoa takaisin. Yksi niistä tyypeistä sanoi, ettei hän tarvitse minun rahojani, koska hänellä on jo tarpeeksi. Sitten hän otti taskuistaan setelinippuja ja heilutti niitä”, kuvailee Elisa hämmentävää kohtaamista.

nistyi toinenkin erikoinen tapahtumasarja puoli vuotta sitten. Käydään sitä ennen kuitenkin nopeasti Saksassa.

Vielä absurdimmaksi tilanne muuttui viikon kuluttua ryöstöstä. Elisa sai kahdelta puhelinfirmalta laskut kahdesta iPhone-puhelimesta ja niihin otetuista sopimuksista. “Kirjoitin yrityksille, että minun lompakkoni varastettiin ja että ostokset on tehty sen jälkeen, mutta ne eivät uskoneet. Laskujen tulo ei loppunut. Rikosilmoituksen olin tehnyt heti ryöstön jälkeen, ja poliisikin kirjoitti näille puhelinfirmoille”, Elisa kertoo. “Kesti aina tosi kauan ennen kuin sai kiinni jonkun, joka tiesi tapauksesta jotain tai osasi neuvoa. Ilmeisesti nuo yritykset ovat niin isoja, ettei oikea käsi tiedä, mitä vasen käsi tekee.” F-Securen Hyppösen mukaan tällaisissa tapauksissa olennaista on se, että ihminen pystyy osoittamaan, ettei ole yrittänyt huijata ketään vaan on itsekin uhri. On luonnollista, että puhelintilauksen vastaanottaja luulee, että ostaja olet sinä. “Aina ensin pitää ottaa yhteyttä poliisiin ja tehdä rikosilmoitus. Tästä välittyvä ajatus on se, että heti kun ymmärsin jonkun muun esiintyvän minuna, lähdin aktiivisesti taistelemaan vastaan. Kirjoita kaikki ylös ja säästä kopiot, niin voit tarpeen tullen näyttää niitä”, ohjeistaa Hyppönen. Kaiken tekeminen ohjeiden mukaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muut uskoisivat heti. Elisan tapaus tuo mieleen Franz Kafkan Oikeusjuttu-klassikon päähenkilön vaiheet. “Noin kolme kuukautta ryöstön jälkeen aloin saada firmojen asianajajilta kirjeitä. Niissä sanottiin, että kohta minut haastetaan oikeuteen, jos en maksa. Kirjeitä tuli suurin piirtein joka viikko. Siinä oli hirveää kirjoittamista koko ajan, poliisille ja puhelinfirmoille, eikä välillä tiennyt, oliko viesti mennyt perille vai ei. Minua myös puhuteltiin kirjeissä aina herrana, vaikka yritin sitä korjata. Se oli outoa, vaikka vähän huvittikin”, muistelee Elisa. Poliisin toiminta tuntui Elisasta aika voimattomalta. He tarkastivat kyllä postilokeron, johon matkapuhelimet oli tilattu, mutta se ei ollut enää käytössä. Ei myöskään vaikuttanut siltä, että reilun tuhannen euron huijauskauppa olisi liiemmin kiinnostanut paneutumaan asiaan enempää, vaikka tapauksesta seurasikin Elisalle pitkä odotus, piina ja kirjeenvaihtorumba. On hyvin mahdollista, että tämän tietävät myös rikoksia tekevät: kun varastaa “kohtuudella”, tapaus joutuu ei-niin-kiireellisenä poliisin tehtäväpinon pohjalle, kunnes sitä ei enää tutkita. “Tiedän ihmisiä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa vain maksaneet laskut, jotta painostaminen loppuisi. On hermoja raastavaa, kun kirjeitä tulee viikoittain, eikä ole itse tehnyt mitään.” Elisalta varastetusta lompakosta saatuja tietoja ei tiettävästi käytetty muihin, suurempiin kauppoihin. Puhelinfirmatkin uskoivat lopulta tilanteen todellisen laidan, eikä Elisan tarvinnut mennä oikeuteen tai palkata itselleen asianajajaa, vaikka se38

kin vaihtoehto oli mielessä. Noin puolen vuoden jälkeen poliisi ilmoitti, ettei se enää tutki tapausta. Tekijöitä ei saatu vastuuseen.

Et ikinä arvaa kuka Palataanpa takaisin Suomeen, Tiinaan ja loppukesään 2013. Ohi valedeittiprofiilin ja siihen liittyvän ihmettelyn Tiina saa Facebookissa viestin tuntemattomalta mieheltä, Jonnelta. Mies kehuu Tiinan kuvia ja haluaisi jutella. Heillä on yksi yhteinen ystävä, Tiinan entinen seurustelukumppani vuosien takaa. Niinpä Tiina kysyy exältään, kuka Jonne on. Tämä ei suosittele eikä hauku vaan ainoastaan sanoo Jonnen olevan vanha työkaveri. Tiina ja Jonne alkavat kavereiksi ja chat-ystäviksi. “Kyllähän minä olin utelias. Jonne kertoi olevansa Lappeenrannasta ja ajavansa työkseen rekkaa. Sinkkumies ja asui omakotitalossa, ja nyt kaipaili vähän emäntää sinne”, muistelee Tiina. Melko tavallinen tarina, moderni sellainen. Suuri osa parisuhteista alkaa yhteisistä ystävistä, jotka tahallaan tai vahingossa johtavat kaksi yksinäistä sielua yhteen. Nykyään se tapahtuu illanistujaisten tai tuparien sijaan usein virtuaalisesti. Tiinaa odotti kuitenkin yllätys, ikävä sellainen. “Välillä tuli hämäriä oloja hänen työkuvauksistaan. Yhtenä hetkenä hän saattoi sanoa olevansa kotona ja melko pian taas jossain Norjan puolella keikalla.” Ihmetystä herätti sekin, miksi Jonnella oli ystävinään niin paljon naisia, mutta vain yksi mies. Kolmen viikon kuluttua Jonne soitti salaisesta numerosta, se oli kuulemma työpuhelin. Keskustelun aikana Jonnen matala ääni kuitenkin murtui, ja Tiina lopetti järkyttyneenä puhelun. Jonne olikin hänen entinen poikaystävänsä, juuri se jolta hän oli kysynyt Jonnesta. Kaiken lisäksi Tiina tiesi tämän olevan naimisissa. Huijari jatkoi yhteydenottoja puhelun jälkeen, sekä Jonnen profiilin että oikean profiilinsa kautta. Tiina sanoi, että jos tapaus olisi tarkoitus oikeasti selvittää, hän olisi valmis keskustelemaan. Muussa tapauksessa ei. Tiinaa ei houkutellut ajatus vaimolle puhumisesta, mutta hän oli valmis siihenkin, jos mies ei hakisi itselleen apua vaan jatkaisi sairasta harrastustaan. Miehen kuvat profiilissa olivat käsiteltyjä kuvia hänestä itsestään. Osan hän oli lisäksi kaapannut joltain yhdysvaltalaiselta deittisivustolta. “Seuraavana päivänä puhelusta tuli tappouhkaus. Tuntemattomasta numerosta soitti nainen, joka puhui huijarista tämän oikealla nimellä ja sanoi minun pilanneen miehen elämän. Hän syytti minua miehen masennuksesta ja sanoi, että jos en tunnin sisällä pyydä anteeksi, tulee autolastillinen naisia pesäpallomailojen kanssa ja he katsovat, etten jää henkiin”, Tiina kertoo.

Aikaa kului, mutta ketään ei näkynyt. Tiina epäilee nyt, että kyseessä oli joku hermostunut nainen siitä ringistä, jota huijari oli Facebookissa pyörittänyt. Myöhemmin Tiina otti yhteyttä joihinkin näistä naisista, jotka hän Jonnen profiilista löysi. Kävi ilmi, ettei kukaan ollut nähnyt miestä ja että tämä oli syöttänyt kaikille hyvin erilaisen tarinan itsestään. Lopulta Tiina pyysi tuekseen ystävänsä, ja he puhuivat kasvotusten miehelle ja tämän vaimolle. Mies kielsi kaiken, eikä vaimo uskonut sanaakaan. Mies kuitenkin ilmeisesti koki ympyrän sulkeutuvan, joten hän keksi häkellyttävän ratkaisun: valeprofiilin Jonnen kuoleman. Suru-uutinen nuoren miehen yllättävästä kuolemasta yksin mökillä levisi Facebookissa Jonnen serkkutytön – joka niin ikään oli huijarin luoma hahmo – kertomana, ja hetken päästä myös serkun profiili katosi. “Tässä kohtaa minun ymmärrykseni loppui kyllä täysin. Miten kellään on edes aikaa tuollaiseen? Naimisissa oleva ja

muutenkin päälle päin normaalia elämää elävä mies”, Tiina pohtii vieläkin tyrmistystä äänessään. Nyt kaikesta on jo joitain kuukausia aikaa. Enempi puiminen tuntuu Tiinasta turhalta, koska tapaus on niin omituinen ja koska todisteet hävisivät bittiavaruuteen. Mitään häneen kohdistuvaa rikosta ei myöskään tapahtunut. Paitsi tietysti tappouhkaus, jonka esittäjästä ei ole tietoa. Haavat ovat henkisellä puolella; luottamuksen rakentaminen uusiin ihmisiin kestää taas vähän kauemmin. Usein käytetty sanonta kuuluu, että jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se usein myös on sitä. Samoin jos jokin kuulostaa vähän hämärältä tai oudolta, se todennäköisesti on juuri sitä – etenkin verkossa.

Muista aina tietoliikenteessä On selvää, että muutkin kuin ammattirikolliset ja treffisivustot pyrkivät käyttämään ihmisten tietoja väärin. F-Securen Mikko Hyppönen muistuttaa, että kenen tahansa kuvia ja tietoja löytyy Facebookista, ja niiden avulla häiriköinti onnistuu helposti. Kasvottomuuden mahdollisuus, ja mahdollisuus käyttää vääriä kasvoja, voi houkutella tekemään sellaisia asioita, joihin ryhtyminen muuten veisi paljon enemmän aikaa ja ponnisteluja. Tai saattaisi jäädä tekemättä. Omaan ja lähipiirin yksityisyyteen ja varjelemiseen kannattaa suhtautua vakavasti. Se on hyvä muistaa silloin, kun lataa kuvia sosiaaliseen mediaan. Samalla voi miettiä, keitä kaikkia kuvissa näkyy ja millaisessa yhteydessä. Kuvat voivat irrota asiayhteydestä tai pahimmassa tapauksessa päätyä muille sivuille. Hyppönen neuvoo googlaamaan itsensä säännöllisesti, sillä se on hyvä ja oikeastaan ainoa tapa tietää, mitä materiaalia omissa nimissä netissä liikkuu. Hyppösen mielestä keskeinen ongelma on salasanoissa. Käytämme liian usein ja liian monessa paikassa

samoja salasanoja tai niiden yksinkertaisia variaatioita. Ajattelemme ilmeisesti, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän tavallisten ihmisten tietoihin murtautumisesta. “Normaalin ihmisen tiedot eivät kiinnostakaan, mutta raha kiinnostaa. Silloin uhriksi kelpaa kuka tahansa, jolta saa luottokorttinumeron vietyä”, korostaa Hyppönen. Yhden salasanan murtaminen avaa helposti ovet muihin palveluihin, esimerkiksi sähköpostiin, eikä luotto- ja henkilökorttia tarvitse silloin enää fyysisesti varastaa. Jotkin verkkokaupat nimittäin säilyttävät asiakkaidensa sinne kerran syöttämät tiedot. “Jos olet kymmenen vuotta sitten rekisteröitynyt Amazon.comiin Gmail-tililläsi, se tieto löytyy sieltä vieläkin. Näin hyökkääjä saa selville, missä kaikissa verkkokaupoissa sinulla on tunnus. Ja jokaisen verkkokaupan sivuilta löytyy vaihtoehto, että ‘olen unohtanut salasanan, lähettäkää se minulle’. Tämän jälkeen sieltä voi alkaa tilata läppäreitä ja mitä ikinä tahtoo.”

kin vaihtoehto oli mielessä. Noin puolen vuoden jälkeen poliisi ilmoitti, ettei se enää tutki tapausta. Tekijöitä ei saatu vastuuseen.

Saarelta kajahtaa As e n n et ta!

Tino Korpimäki on kertonut aiemmin lehdestämme elämästään Azoreihin kuuluvalla Floresin saarella, jonne muutti Jyväskylän Pupuhuhdasta pakoon yhteiskuntamme moninaisia epäkohtia. Tänä päivänä hän elää saarellaan lähes omavaraisessa luontaistaloudessa ilman lämmintä vettä, sähköä, vessaa, palkkatyötä, puhelinta, sosiaaliturvaa, tilinumeroa, kalenteria ja kelloa. Tino ei käy töissä. Hän on kieltäytynyt myös kaikista työttömyys- ja sosiaaliturvista. Tino ottaa kantaa maailman menoon lehdessämme kolumnin muodossa.

Joskus jopa pussasin vahingossa yhtä meduusaa, mistä hyvästä alahuuleni kuoriutui päivän kuumotuksen jälkeen kokonaan pois ja oli inhalla vereslihalla toista viikkoa.

Mies, jonka rastat sikakala söi Tino Korpimäen saarisaarna – medusoja bermudashortseissa ja herpeksen kotihoitoohjeita, joita kenenkään ei tule kokeilla kotona

Hieman yli 13 400 päivänä, joina sydämeni on tykyttänyt, on se meinannut myös pysähtyä yhden jos toisenkin kerran. Tässä nyt referoituna pieni kivulias elämäni, jota moni on kanssani ihmetellyt – enemmän on ihmetelty ainoastaan sitä, että olen yhä hengissä!

ynnyin solisluut säpäleinä, silmät kierossa ja punainen töyhtö päässä. Siitä se alkoi tämä vuoristorata murtuneiden luiden korjaussarjoineen ja mitä moninaisimpine vammoineen. Se, että kasvoin väkivaltaisessa Jyväskylän Pupuhuhdassa ja olin ujoin olento, joka tällä planeetalla oli, ei hirveästi auttanut. Minulla on lukuisia ystäviä, joilta ei ole murtunut yhtään luuta elämänsä aikana, joita ei ole kiusattu ja joita ei koskaan ole hakattu tajuttomaksi. Joitakin ei ole koskaan edes lyöty. Mutta kaikilla on kokemusta ainakin siitä, kun meille näkymättömät elämän muodot valtaavat kehoamme konkistadorien lailla. Tauteja ja lisää tauteja, jotka ovat ehkä yksi lajimme historian epämiellyttävimpiä joukkotuhon aiheuttajia heti itsemme jälkeen. Olen selvinnyt ilman mustaa surmaa ja ebolaa, mutta keuhkokuume oli viedä minut jokunen vuosi sitten. Samoin oli tehdä aiemmin aivokuume, joka oli seurausta aivokalvontulehduksesta – niitä olen kokenut kaksi. Olen käynyt läpi pari tosi rankkaa kuumehorkkaa, joissa näin ja kuulin hallusinaatioita. Ruokamyrkytyksien aiheuttamia, todella rankkoja ripulitauteja olen kokenut pari Etelä-Amerikassa. Laihduin parissa viikossa niin, että kylkiruotojani olisi voinut soitella. Kokemus teki hyvin selväksi lajimme suurimman kuolinsyyn – miten se tapahtuu ja mille se tuntuu, kun kehon nesteet katoavat. Yhdellä kerralla ripuli meni niin pahaksi että jouduin sairaalaan asti. Siellä antoivat jonkun tropin, jonka vaikutuksesta ei tullut enää mitään ulos, mutta kuume kipusi tunnissa yli neljänkymmeneen, kun pöpöt eivät 40

enää päässeet pihalle kehostani. Menin vielä huonompaan kuntoon. Sitten ne antoivat äkkiä toisen tropin, josta aukeni vihreiden varpusparvien tie. Illalla pakenin kaduille tuosta latinosairaalasta. Yksi ikävimmistä kokemuksistani oli, kun silmäni tulehtuivat Brasiliassa suurkaupungin saasteista. Tuntui, että olisi jatkuvasti hiekkaa silmissä, kun niistä valui vain keltaista mätää. Kunnes päätin tehdä asialle jotain, ja väänsin luomeni ympäri sekä pesin ja huuhtelin silmäni kunnolla. Huomasin samalla, että sain kiinni jostain kummallisesta kalvosta luomessa, ja vetäisin sen irti, kun se lähti aika helpolla. Se tuntui helpottavan, joten tein sen toisellekin silmälle. Meni viisi minuuttia, kun totuus valtavasta virheliikkeestä iski. Tuska kasvoi valtavaksi, ja pian en osannut enää muuta kuin vain itkeä sen jonkun kuppilan vessan lattialla rahattomana, kodittomana ja sokeana. Mutta lopulta pelastuin siitäkin uskomattomalla mäihälläni. Eräs mummo löysi minut hortoilemasta kadulta, ja pian olin taas hätäensiavussa ja jo viikon päästä kunnossa. Herpes on jahdannut minua lähes koko elämäni. Huuleen rävähtää heti kuumottava kupla, jos alan stressata tai menettää muuten iloani. Olen poistanut kuplan itse kuumalla terävällä veitsellä jo kymmeniä kertoja. Sen jälkeen olen vielä laittanut kuumaa vettä päälle tai desinfioinut polttamalla sytkärillä. Onhan huuli vähän arka paikka, mutta on tuo sen arvoista, koska sitten alkaa jo paranemisprosessi, ja viikossa rupikin tippuu. Vatsastani ja rinnastani on leikattu seitsemän huonolaatuista ja ärtynyttä luomea, joista kaikista oli kasvamassa melanooma. Itse leikkasin niistä kaksi, ja laitoin tikitkin itse ilman puudutusta.

Yhdellä lentomatkallani Berliiniin olin pahassa tukkoisessa flunssassa, ja heti koneen noustessa kipu alkoi molemmissa, jo lapsuusvuosina kovia korvatulehduksia kärsineissä korvissani. Yritin pureskella monta pakettia purkkaa ja juoda vettä. Koitin myös monennäköisiä ilmeitä, tekohikkoja, nielaisuja ja röyhtäyksiä tasatakseni painetta, mutta tuloksetta. Laskun aikana oli järki lähteä siitä tuskasta, kunnes yhtäkkiä korvassa kävi räsähdys, ja taisin karjaista kivusta. Korva meni kuuroksi, ja kipu hellitti hieman. Tiesin, että tärykalvo meni. Lähdin kiltisti lääkäriin tällä kertaa – yleensä siihen vaaditaan jotain vastaavaa vakavuusastetta. Muistan ikuisesti, miten sen lempeän miehen kasvot menivät valkoisiksi ja kuinka hän jäi hetkeksi sanattomaksi kurkattuaan korvaani. Hän kommentoi lopulta, että miten olen noin rauhallinen, kun normaali ihminen kirkuisi tilanteessani kuin hullu tuskasta. No, pian pääsin minäkin siihen vaiheeseen, kun lääkäri alkoi imeä korvasta tulvivaa verta, jota valui kaikkialle, ja sen jälkeen hän alkoi tökkiä ohuen ohuella rautalangalla korvastani melkein ulos asti lentäneitä kuuloluita takaisin paikalleen. Tuntui kuin joku puukottaisi suoraan keskushermostoa! Lääkäri pahoitteli ja sanoi, että kuuroksi taisi mennä, sen verran sotkuista ja revennyttä on, mutta kuulen minä sillä korvalla vielä jotain kuitenkin. Tärykalvoni ovat menneet tohjoksi myös nyrkin iskusta muutaman kerran. Poskionteloni repesi kerran veden paineesta, kun hyppäsin Brasseissa 14 metrin korkeudesta mutajokeen, ja paine tunkeutui nenääni sellaisella voimalla, jota keho ei kestänyt. Tuntui kuin silmä olisi halunnut pullahtaa kuopastaan. Sama tunne tulee, jos sukeltaa liian syvälle onnistumatta tasaamaan painetta. Aivan

kuin hampaat haluaisivat räjähtää suussa. Opettavaa, en leiki enää paineiden kanssa. Aistini ovat jo aika turhat. Tarvitsen silmälasit, ja kuulen aika huonosti – ilmeisesti koko ajan huonommin – ja vieläpä kovin valikoivasti, väittävät kanssani eläneet. En myöskään tunne juuri mitään, kun kaikki on jo särjetty ja kun kivun sietoni on kasvanut. Ainoat, jotka toimivat vielä, ovat haju- ja makuaistini, jotka toimivat vieläpä hyvin, kuin sokealla kuulo. Uskomaton regeneroituva kehomme on siis pelastanut minut monelta. Mutta tasapaino on mahdollinen, jos sitä vain jaksaa etsiä ja jos on rohkeutta leikata turhuudet pois ja olla vain sitä mitä on. Lukuisat hyönteiset ovat päässeet puremaan, ikävimpinä tulimuurahaiset joiden nimi ja maine on ansaittu. Menin vahingossa kiipeämään pimeässä niiden pesäpuuhun Brasilian viidakossa. Siitä seurasi erittäin vauhdikas sotatanssi epätoivoisen joikuamisen kanssa, kun yli pari sataa muurahaisen puremaa kerralla meinasi viedä järjen. Myös lihaa syövät parasiitit olivat aika eksoottisen epämiellyttävä kokemus Brasiliassa. Mikroskooppisen pienet hyönteiset piti polttaa lihasta ulos niin, että se meni rakkuloille. Isohko mustekala väänsi kerran ranteeni solmuun ja mustelmille. Papukaija ja papukaijakala ovat napanneet sormesta kuten myös mureena, joka on noista ylivoimaisesti ikävin. Ärhäkäs sikakala (grey triggerfish) söi kerran rastani. Meduusoihin olen törmännyt muutaman kerran. Joskus jopa pussasin vahingossa yhtä, mistä hyvästä alahuuleni kuoriutui päivän kuumotuksen jälkeen kokonaan pois ja oli inhalla vereslihalla toista viikkoa. Toisen kerran sain yhden pienen meduusan bermudashortseihini surffaillessani Jericoacoarassa, ja siitä sain kovin kuuman kiveksen. Kelta41

Saarelta kajahtaa As e n n et ta!

Joskus jopa pussasin vahingossa yhtä meduusaa, mistä hyvästä alahuuleni kuoriutui päivän kuumotuksen jälkeen kokonaan pois ja oli inhalla vereslihalla toista viikkoa.

Mies, jonka rastat sikakala söi Tino Korpimäen saarisaarna – medusoja bermudashortseissa ja herpeksen kotihoitoohjeita, joita kenenkään ei tule kokeilla kotona

nokkaliitäjä nokkasi nänniini pelastaessani sitä, ja kerran Brasiliassa villisika söi karjuen cowboysaappaani. Kylläpä se muuten nauratti muita ranchin lehmimiehiä, vaikka itse pikkasen jäin miettimään, miltä tuntuisi kävellä ilman varpaitaan tai edes senttiä lyhemmillä, kun meni niin pirun läheltä… Piikkirauskuja olen metsästellyt muutaman ja paennutkin paria. Kerran yksi huitaisi piikillään käsivarteeni sohaisten sen verran ohi, että tuli vain punainen naarmu, mutta oli se helkutinmoinen säikähdys taas. Sekunnit kestivät ikuisuuden, kun odotin, tuleeko haavasta verta vai ei tulkitakseni tuliko myrkkyä vereen vai ei. Sitten on tietysti se nyrkkien ja potkujen määrä, jonka olen saanut – myönnettäköön, että omasta halusta harrastaa kamppailua. Määrä pitää sisällään kymmenittäin mustia silmiä, lukemattomia revähdyksiä, tärähdyksiä, mustelmia ja sitten vielä niinkin pahoja kramppeja, että minut on kerran viety ensiapuun parille kortisonipiikille, kun näytin kramppaantuneiden selkälihasten takia juustosuikerolta väärinpäin. Pahin kolhu luuhun tuli, kun potkaistiin kaverin kanssa yhtä aikaa alapotkulla täysillä sääret vastakkain, ja molemmilta pyörähti säärisuoja pois edestä juuri silloin. Luukalvon alle tuli verenpurkauma, luumustelma, eli luu ei siis murtunut vaan pullistui pinnasta. Se oli herkkä yli puoli vuotta; hipaisukin tuntui, että siihen olisi ammuttu jollakin tieteisleffojen lamauttavalla sähköaseella. No, ei multa ole lähtenyt taju pois turpaan vetämisestä kuin joku vajaan tusinan kertaa. Kuristettu tosin on satoja kertoja, mutta se ei olekaan vaarallista (oikeasti ei ole, jos sen vain osaa tehdä oikein). Muistan myös pari osumaa perhekalleuksille niin kovaa, että on tullut oksennus. Ihmeellistä, että vielä voin saada lapsia siitettyä noiden kaikkien jälkeen? Yli kolmekymmentä murtunutta 42

luuta olen kuitenkin jo kerännyt kehooni. Tosin yli puolet niistä on sangen epämuodostuneissa varpaissani, jotka kaikki ovat jo murtuneet ja jotkut jopa kolmasti. Polveni ovat molemmat menneet painiessa ympäri, toinen jo kahdesti. Kerran mono pyörähti lähes 360 astetta, ja kierukka ja ristisiteet ovat niin tohjona, että lääkärit ennustivat, etten kävele ilman leikkausta. Niin ne sanoivat selästänikin, mutta koskaan en ole leikkaukseen mennyt, ja vielä minä porhallan menemään. Ja mikä yllättävää, sangen kivuitta vielä. Tosin mistään lootusasennosta ei tarvitse unelmoida… Nenäni on murtunut kolmasti nyrkin alla. Kerran se jäi niin vinoon silmäni eteen, etten nähnyt kuin toisella silmällä. Yleensä se vain paisuu niin paksuksi, että sitä näyttää Hemulilta, jolla on pesukarhunaamio. Tietenkin olen joka kerta itse vääntänyt nenäni paikoilleen. Leukani murtui kertaalleen sen verran pahasti, että se jää nykyään jumiin joka yö, ja joka aamu se rusahtaa kuuluvasti, kun väkisin aukaisen sen uuteen päivään. Saman teen monelle muullekin nivelelle. Kylän lapset pilailevat, ettei minusta tule koskaan hyvää varasta, koska niveleni naksuu niin monesta paikasta ihan vaan kävellessäni. Luonnon kanssa mitteleminen ihan ilman tautejakin on haastavaa, ja olen nähnyt pari kertaa ihan oikeasti nälkää (mikä on äärimmäisen opettavaa... loppuu se länsimainen nirsoilu). Kerran näin niin pahasti nälkää, että taju lähti, kun en kehdannut pyytää ruokaa keneltäkään ja olin rahaton ja koditon liian pitkään. Olen meinannut hukkua mereen puolen tusinaa kertaa, ja kerran tipahdin vuorelta maanvyöryn mukana, mistä jälleen selvisin vain ihmeellisellä tuurillani ja hyvin verisillä sormilla ja polvilla. Niin, ja kerrankin selvisin melkoisella säikähdyksellä, kun katselin allani yli 200 metrin suoraa pudotusta rantakallioihin roikkuessani puun juurakosta. Puut ja niiden juurakot ovat olleet pelastukse-

ni useamminkin. Yhden kerran lakkasuolla erehdyin suonsilmään, joka hörppäsi minut kainaloita myöten sisäänsä ja imaisi kumpparit jaloista. Olisin mennyt kokonaan, ellen olisi saanut känttyrämännyn juuresta kiinni. Minulla on aina ollut paljon kovempi pää kuin keho. Kerran liian pitkältä sukelluskeikalta tullessani olin jo lähellä hypotermiaa ja tärisin kuin horkkatautinen, kun huitaisin veitsellä melkein sormeni irti, vaikka piti lyödä kalaa päähän. Veitsi meni yli puoleen väliin luuta, ja näin luuni sisällä vellovan punaisen ytimen. Illalla meinasin alkaa parsimaan sitä rantabaarin pöydässä, mutta tuntematon henkilö mitä ilmeisimmin silloin pelasti sormeni neuvollaan. Jos luuydin vuotaa, ei päällä olevaa haavaa saa parsia kiinni vielä silloin, muuten se matanee sisältäpäin. Ettäs tiedätte! Kesän olin ensimmäistä kertaa elämässäni poskiontelontulehduksen kourissa. Ranteeni venähti kummallisesti ja näemmä pysyvästi kevään jousimetsällä, ja nyt rannetta pitää aamuisin vetää ja vääntää, kunnes se ruksahtaa paikoilleen ennen kuin toimii. Onneksi oli sen verran ystäviä käymässä, että sain pakollisiin kalastus- ja peltohommiini apukäsiä. Viime vuosi oli poikkeuksellisen kevyt fyysisesti, mutta henkisesti se oli raskain ikinä. Eräs parhaista miehistä ja ystävistäni päätti matkansa alkuvuonna, ja kaksi muutakin hienoa miestä menehtyi. Mutta oikealla totuudenmukaisella elämänfilosofialla tämän kaiken kestää... se on se valinta. Näin minä elän. Ja niin elävät muutkin, rajalla. Minulle on tärkeää haastaa itseäni siinä missä kuolemaa ja elämääkin. Minulle tämä tuo totuutta elämään. Näen kuoleman sellaisena nostalgisena kultaisena maaliviivana, jonka jälkeen ei enää satu eikä tarvitse pelätä lähimmäistensä puolesta, eikä maailmankaan. Näen sen siis ultimaattisena vapautuksena, semmoisena käsien pesuna kaikista kehon ja mielen virheistä. Ja mitä olen nähnyt elämästä ja kuolemasta, se hetki on kovin ratkaiseva. Monet alkavat itkeä ja kirkua sääliä ja elämätöntä elämäänsä, itsepetoksiaan siinä missä muidenkin petoksia sekä kaikkea turhuutta, jolla he ovat elämänsä ja päänsä silloin täyttäneet. Ja he tajuavat, että täältä lähdetään ilman mitään. Jotenkin vielä veemäisempää on selvästi lähteä tuntematta itseään. Joten lajitoverini, eläkää rohkeasti ja ottakaa riskejä. Kaikki kuolevat, mutta hyvin harvat elävät ennen sitä. Vääntäkää pelkonne siltaan, ja nostakaa rakkaus salkoon. Synnyinpaikkaanne tai vanhempianne ette saa valita, mutta muuten tehkää itse todellisuutenne. Älkää olko riippuvaisia kenestäkään. Valitkaa ystävänne tarkkaan. Ja valitkaa se, miten suhtaudutte heihin. Nykyään elän päivä kerrallaan, vaikka pidänkin silmällä pitkän linjan suunnitelmiani, kuten rakennusprojektiani, sekä ilmastonlämpenemistä. Ajattelen syntyväni aina aamulla uudestaan, kasvavani aamupäivän henkisyyttä ja kokemuksia meressä tai maalla, ja teen minkä voin ja mitä oikeasti huvittaa. Iltaa kohden alan rauhoittua. Voin soitella, lukea, kirjoittaa tai vaikka pelailla jotain ennen jokailtaista viimeistä ehtoollista, josta koitan aina tehdä niin herkullisen kuin vain osaan ja on mahdollista. Sitten tietenkin koitan ympätä päiviini niin paljon totuutta, anteliaisuutta ja iloa eli ennen kaikkea rakkautta kuin vain voin. Ja karsin siitä kaiken turhan pois. Lopulta kaadun pakolliselle levolle, kun tarpeeksi on tehty eikä muutakaan enää jaksa. Tämä oli nyt hyvin yksipuolinen tarina elämästäni ja siitä, kuinka kivuliaat kehon kokemukset ovat muokanneet enemmänkin päätäni kuin mitään muuta. Minulle onni tulee ainoasta vapaudesta, jota on olemassa, eli vapaudesta valita ja ennen kaikkea

vapaudesta valita se miten asioihin suhtautuu. Kaikessa on aina se hyväkin puoli, ja siihen meidän olisi keskityttävä. Kun jalka menee poikki, sinulla on aikaa rauhoittua ja lukea ne kirjat, jotka ovat jääneet välistä.

Tino polttaa ihonalaisia loisia hengiltä.

lyhyet

Lyrica – kovaa kamaa katukaupassa

”Koulurauhapaketti” antaa opettajille lisää valtaa

Kipu- ja ahdistuslääkkeiden kulutus kasvaa Suomessa voimakkaasti. Yksi niistä on Pfizerin valmistama alun perin epilepsialääkkeeksi kehitetty Lyrica. Sitä on pidetty turvallisena ja vähähaittaisena lääkkeenä, ja kynnys sen määräämiseen on ollut huolestuttavan matala. Lyrican sivuvaikutukset ovat paljastuneet pikkuhiljaa, samoin lääkkeen lisääntynyt väärinkäyttö. Vuonna 2012 Lyrican vaikuttavasta aineesta pregabaliinista tehtiin neljänneksi eniten haittavaikutusilmoituksia. Pregabaliiniin liittyvien tapausten määrä kasvaa myös myrkytyskuolematilastoissa. Lyricaa valuu katukauppaan, ja se kasvattaa suosiotaan päihdekäytössä. Arviolta jopa 100 000 suomalaista käyttää toistuvasti lääkkeitä päihtymiseen. Lyrica eli pregabaliini on noussut perinteisten huumaavien lääkkeiden kuten opiaattien ja bentsodiatsepiinien rinnalle. Euroopan lääkeviraston EMEA haittavaikutustilastosta EudraVigilancesta löytyy yli 150 merkintää Lyricaa syöneiden itsemurhayrityksistä. Tutkimustieto Lyrican tehosta ahdistukPregabaliiniin liittyvien myrkytyssen hoidossa on ristiriitaista. Yhdysvaltain Lyrica eli pregabaliini kuolemien määrä on kasvanut vuolääkeviranomainen FDA ei ole myöntänyt Lyon noussut perinteisten si vuodelta. Alustavien tietojen muricalle myyntilupaa yleistyneeseen ahdistuhuumaavien lääkkeiden kaan vuonna 2012 pregabaliiniin neisuushäiriöön. kuten opiaattien ja kuoli Suomessa 23 ihmistä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämisbentsodiatsepiinien rinnalle. Vuonna 2009 Pfizer tuomitkeskus Fimea on luokitellut osan lääkkeistiin Yhdysvalloissa maksamaan yli tä pääasiallisesti keskushermostoon vaiEuroopan lääkeviraston puolitoista miljardia euroa korvaukEMEA haittavaikutustilastosta kuttaviksi eli PKV-lääkkeiksi. PKV-lääkkeillä sia neljän lääkkeen lainvastaisesta saattaa olla huumaavia vaikutuksia, ja niiden EudraVigilancesta markkinoinnista. Yksi lääkkeistä oli määräämistä valvotaan tarkemmin. PKVlöytyy yli 150 merkintää Lyrica. Myös Suomessa viranomailääkkeiden reseptejä ei esimerkiksi voi uusia Lyricaa syöneiden set ovat kiinnittäneet huomiota Lypuhelimitse. Lyrica ei ole PKV-lääkkeiden itsemurhayrityksistä. rican mainosmateriaalin sisältöön. listalla. Syy on EU:ssa. Lääkkeiden myyntiPfizer on sponsoroinut lukuisia lääluvat myöntää Euroopan lääkevirasto EMEA käreiden seminaareja ja tapahtumia, joka ei pidä erillistä listaa PKV-lääkkeistä. joissa on levitetty tietoa pregabaliinin eli Lyrican käytöstä kiPKV-lääkkeet ovat aina myös liikenteessä haitallisia lääkkeivun ja ahdistuneisuuden hoidossa. tä eli niin sanottuja kolmiolääkkeitä. Pakkaukseen on merkitLyrican kulutus on kasvanut voimakkaasti. Toissa vuonty punainen varoituskolmio. Lyrica-pakkauksessa tällaista kolna sitä söi yli 71 000 suomalaista. Lääkekorvaustilastosta miota ei ole. käy ilmi, että Lyricaa on määrätty epilepsian hoitoon vain alle Lyrica on ollut Pfizerille yhtiön suurin rahasampo koleste800 potilaalle. Loput yli 70 000 potilasta syövät siis Lyricaa rolilääke Lipitorin jälkeen. Vuonna 2012 Lyricaa myytiin maakipuun tai ahdistukseen. Lyricaa määrätään ahkerasti paitsi ilmanlaajuisesti yli neljällä miljardilla dollarilla. Suomessa Lyrimyyntiluvan mukaisiin käyttöaiheisiin, myös migreenin ja erican myynti oli toissa vuonna 32 miljoonaa euroa. laisten epämääräisten kipujen hoitoon. Lähde ja lisätietoa: www.yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/20/onnettomuuspilleri

Vuoden vaihteessa voimaan astunut niin sanottu kouluTämä on tehty silmällä pitäen sitä, että lapsen toiminta rauhapaketti antaa rehtoreille ja opettajille uusia keinoja koulussa ei ole pelkästään opittavia asioita vaan myös yhdespuuttua häiriökäyttäytymiseen. sä elämistä ja olemista. Häiriökäyttäytymiseen tulee ensisijaisesti puuttua oppilaan – Viime vuonna opettajilla ei olisi ollut edes oikeutta pyykanssa käytävällä kasvatuskeskustelulla, mutta tarvittaessa tää oppilasta siivoamaan jälkiään, jos tämä vaikka suutuspäishenkilökunnalla on nyt mahdollisuus esimerkiksi tarkistaa opsään olisi heittänyt maitolasin ruokalan lattialle. Lainsäädäntö pilaiden tavarat, jotka vaarantavat turvallisuuden. Lisäksi vaatulkitsi niin, että se on työrangaistus, jota lainsäädäntö ei tunralliset esineet sekä perusopetuksen puolella myös opetusta ne. Se on taas isompi asia, pitääkö kaikesta säätää lailla. Ikihäiritsevät esineet voidaan ottaa haltuun. aikainen maalaisjärjen käyttö oli kielletty, mutta nyt nämä ovat Tarkastaminen edellyttää perusteltua syytä. Läsnä tulee ainakin laissa, mikä on hyvä, Andersson sanoo Yle Uutisten olla kaksi aikuista, joista toisen oppilas voi valita. Jälki-istunhaastattelussa. Lakiin merkitty kasvatuskeskustelu juontaa noissa saa nyt myös teettää kirjallisia ja suullisia tehtäviä. juurensa Sylvään koululta. Sylvään koulua 12 vuotta johtanut Sastamalan Sylvään koulun rehtori Jari Andersson iloitAndersson on pitänyt kasvastuskeskusteluja koko rehtorikausee koulurauhapaketista, joka tuo kouluhenkilökunnalle mahtensa. Hän nousi julkisuuteen niistä saamistaan moitteista. dollisuuksia turvata työrauha. Andersson sai nuhteluita pari Kasvatuskeskustelu on nyt kirjattuna lakiin yhtenä häiriökäytvuotta sitten apulaisoikeuskanslerilta annettuaan tukiopetustäytymisen jatkotoimenpiteenä. ta tupakan vaaroista yläkoululaiselle, joka tupakoi kouluaika– Minähän tulin moitituksi siitä, että meillä näitä keskusna. Nyt lakimuutos palautti opettajien ja rehtoreiden mahdolliteluja käytiin. Tulin moitituksi myös siitä, että teetin oppilailla suuksia pitää yllä työrauhaa. pohtielmia, kun näin että jälki-istunto ja rangaistus ovat tur– Tähän pakettiin voi olla todella tyytyväinen. Tämä on tehhia. Tupakoinnista pitäisi mielestäni antaa mieluummin oikeaa ty silmällä pitäen sitä, että lapsen toiminta koulussa ei ole peltietoa. Päätös, ettei näitä töitä voi teettää oppilailla, olikin aikästään opittavia asioita vaan myös yhdessä elämistä ja olekanaan yllättävä. Siitä syystä olen todella mielissäni, että olin mista. Lakimuutokset liittyvät näihin, tässä rumbassa pari kolme vuotta. Kaikki Yle Uutisten haastattelema Andersne asiat, mistä olen saanut moitteita tai Viime vuonna opettajilla son sanoo. tuomion, on nyt laissa. Eniten keskustelua julkisuudessa Koulurauhapaketti ei muuta entuudesei olisi ollut edes oikeutta on herättänyt oikeus tarkistaa koutaan tiukasti koulurauhan puolesta puhupyytää oppilasta siivoamaan lulaisen reppu, jos hän ei itse suostu neen koulun arkea. Tosin tupakasta alejälkiään, jos tämä vaikka sen sisältöä näyttämään. Reppu voitaan taas puhua. Apulaisoikeuskanslerin suutuspäissään olisi heittänyt daan vaatia tarkistettavaksi, jos on moitteiden jälkeen tupakointiin liittyvä kasmaitolasin ruokalan lattialle. syytä epäillä, että repussa on jotain vatuksellinen puoli loppui. Nyt palataan laitonta. vanhaan. – Epäilin, ettei tämä tule lainsäädäntöön, mutta tuli. Se on – Tupakkajupakan jälkeen annoimme vain jälki-istuntoa ja terve suuntaus. Tällä lainsäädännön kohdalla voidaan ennalse kasvatuksellinen puoli loppui, mutta nyt palaamme tähän taehkäistä sitä, että lapset ylipäätään toisivat kouluun mitään hyvään rotiin, Andersson sanoo. laitonta. Lähde: Yle Uutitset

Normit nurin!

Normit ovat oletuksia siitä, minkälaisia ihmiset ovat ja minkälaisia heidän tulisi olla. Ne ovat myös ääneenlausumattomia sääntöjä. Ne säätelevät sitä ketkä tulevat nähdyksi, ketkä pääsevät ääneen, ketkä kuuluvat mukaan ja ketkä jäävät ulkopuolelle. Normikriittisyys on asenne ja ase syrjintää vastaan. Se raivaa kaikille tilaa tulla nähdyksi omana itsenään. Se purkaa valtarakenteita, kyseenalaistaa asioita ja antaa mahdollisuuden todelliselle yhdenvertaisuudelle. Lue lisää: http://normit.fi

Kirjoita OMG!-palstalle! Mitä mielenkiintoista, hauskaa, surullista, kummallista tai hämmentävää olet kokenut? Mikä mättää tai mitä mahtavaa olet saatu aikaan? Kirjoita siitä OMG!-palstalle!

liittyy jokin kuva niin voit liittää sen myös sähköpostin mukaan. Kunnioita tekijänoikeuksia tekstissä/kuvissa ja merkitse tarvittaessa myös lähteet.

Vastaanotetaan kaikki mielenkiintoiset ja asiapitoiset kirjoitukset. Huumorista tai terävyydestä ei sakoteta, mutta asiatonta hölynpölyä ei julkaista. Tekstin olisi hyvä olla suunnilleen A-4 pitkä, lyhyesti virsi kaunis.

OMG!-palstan juttuja lukijat pääsevät kommentoimaan ja kaikki asialliset kommentit julkaistaan. Jutut julkaistaan kirjoittajan etunimellä tai halutessaan ”taiteilijanimellä”.

Tekstit voi lähettää otsikolla OMG!-palsta osoitteeseen info(at)asennetta.fi. Jos tekstiin 45

lyhyet

Lyrica – kovaa kamaa katukaupassa

”Koulurauhapaketti” antaa opettajille lisää valtaa

Normit nurin!

liittyy jokin kuva niin voit liittää sen myös sähköpostin mukaan. Kunnioita tekijänoikeuksia tekstissä/kuvissa ja merkitse tarvittaessa myös lähteet.

OMG!-palstan juttuja lukijat pääsevät kommentoimaan ja kaikki asialliset kommentit julkaistaan. Jutut julkaistaan kirjoittajan etunimellä tai halutessaan ”taiteilijanimellä”.

Tekstit voi lähettää otsikolla OMG!-palsta osoitteeseen info(at)asennetta.fi. Jos tekstiin 45

Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 25-vuotias vapaustaistelija ja 5-vuotiaan Dylan-pojan äiti. virve.karjalainen@hotmail.com

Feministi supersankaritossuissa Naisen, joka ei kestä edes yhtä iltaa ilman miestään, tai jonka täytyy aloittaa riita ja vetää herneet nokkaansa joka kerta, kun mies lähtee viettämään omaa aikaansa, kannattaa miehen sijasta hankkia koira.

eidän naisten mielestä ihannemiehen täytyy olla hyvännäköinen, urheilullinen, huumorintajuinen, spontaani, luotettava, rehellinen, uskollinen, lapsi- ja eläinrakas ja kiltti, mutta samaan aikaan niin sanottu paha poika. Miehellä täytyy olla hyvä työ ja halu perustaa perhe, ja mieluiten miehen täytyy haluta olla myös jonkin aikaa koti-isänä. Miehen täytyy olla myös älykäs, persoonallinen, upea ja hellä rakastaja. Lisäksi täytyy olla huomaavainen, ymmärtäväinen ja kätevä käsistään. Tuo lista sisältää vain murto-osa siitä, mitä me naiset unelmiemme mieheltä vaadimme. Haluamme miehen olevan kuin jokin feministi luolamies vaaleanpunaisissa karvatohveleissa palvomassa maata jalkojemme alla, ja me itse haluamme olla avuttomia prinsessoja, joita nuo könsikkäät juoksevat pelastamassa milloin mistäkin pulasta. Kun olin lapsi, oli itsestäänselvyys, että nainen hoitaa kodin ja lapset. Mies taas kävi töissä eli tienasi leivän pöytään ja hoiti laskut, joita elämisestä syntyi. Eikä niillä elämiseen liittyvillä kuluilla tarkoiteta nyt pikkuvaimon 200 euron talvisaappaita, Guessin laukkuja, joogatunteja tai muitakaan naisten ”elintärkeitä” kotkotuksia. Nykypäivänä tuo työjärjestys saa naiset kauhistelemaan sen epätasa-arvoisuutta, mutta samaan aikaan minä kauhistelen sitä, miten meistä naisista on tullut niin järkyttävän saamattomia ja avuttomia monessa normaalissa arkiasiassa. Ja samaan aikaan meistä on tullut tietoisempia ulkonäöstämme ja statuksestamme. Meistä on tullut uusavuttomia pintaliitäjiä, enkä minä yhtään ihmettele, jos miehet ovat nykyisin sitoutumiskammoisempia kuin ennen. On täysin ymmärrettävää, että mies tahtoo vaimonsa osaavan laskea muutakin kuin sen, riittääkö miehen kuukausipalkka kaikkeen siihen, minkä nainen uskoo kuuluvan onnelliseen elämiseen. (Eivätkä lukutaito tai kuullun ymmärtäminen vaimoa ainakaan huononna.) 46

Tiedän, että nyt monet naiset miettivät, ovatko miehet minun mielestäni sitten niin helvetin täydellisiä ja älykkäitä olentoja, joita me naiset vain kohtelemme väärin? Vastaukseni on osittain kyllä, sillä useammin me etsimme miehistämme virheitä kuin he meistä. Meillä naisilla on paha tapa alkaa jo parisuhteen alussa muokata miehestä mieleistämme, kun taas miehet useimmiten valitsevat sellaisen naisen, joka miellyttää heitä alusta asti sellaisena kuin on. Ja silti me kuvittelemme, että miehet tahtovat meidän olevan yhtä seksikkäitä kuin mallit, kauniita kuin missit ja yhtä räiskyviä sängyssä kuin pornotähdet. Todellisuudessa suurin osa miehistä pitää vaimonsa muhkuraisesta takapuolesta, roikkuvista rinnoista ja löllyvästä vatsasta juuri sellaisena kuin ne ovat. Unohdamme liian usein sen, että mies rakastaa naistaan, vaikkei hän sitä ilmoittaisikaan yhtä tulisesti, näyttävästi tai suurieleisesti kuin elokuvien sankarit tekevät. Mutta, miksi meidän naisten sitten täytyy muuttaa miehiämme? Miksi meidän täytyy puuttua miehen pukeutumiseen, käytökseen, olemukseen, ajankäyttöön, harrastuksiin, ystäviin ja niin edelleen? Mitä pahaa siinä oikeastaan on, jos mies tahtoo silloin tällöin istua lauantain mieluummin kavereidensa kanssa olutta litkien sen sijaan, että istuisi naisen kanssa käsi kädessä kotona keskustelemassa parisuhteesta? Naisen, joka ei kestä edes yhtä iltaa ilman miestään, tai jonka täytyy aloittaa riita ja vetää herneet nokkaansa joka kerta, kun mies lähtee viettämään omaa aikaansa, kannattaa miehen sijasta hankkia koira. Koirasta nainen saa muokata ja kouluttaa täysin mieleisensä, eikä koira vuosien saatossa edes muutu siitä upeasta, miehekkäästä ilmestyksestä, pallejansa raapivaksi, liikaa olutta kittaavaksi sohvaperunaksi, joka ei sovi sisustukseen. Koira ei myöskään koskaan kyseenalaista emäntänsä valintoja. Toisaalta koira ei välttämättä osaa olla kusematta kalliille matolle, kun taas mies saattaa jopa muistaa, ja joskus jopa kehua sitä, kuinka juuri sinä teet kodista kodin.

Noora Halttunen on 18-vuotias tyttö Cygnaeus-lukion musiikkilinjalta, joka rakastaa jalkapalloa ja kirjoittamista. Palautetta hänelle voit lähettää osoitteeseen: noora.halttunen@hotmail.com

Kahdestaan yksikkö vai yhdessä kaksikko Muuton yhteydessä poikaystävästäni on kuoriutunut aivan uudenlainen henkilö, enkä ole ollenkaan varma pidänkö tästä päivitetystä versiosta.

iirrän hermostuneena vielä viidennettä kertaa säkkituoleja, no joko nyt? Ei, paikka ei vieläkään kelpaa asuntooni muuttavalle diivalle, joka täyttää maustepurkkeja, nimeää ne ja asettelee sitten kauniisti aakkosjärjestykseen. Olohuoneeseen päästyään huokaa kurtistaa hän otsansa ja kauhoo juuri asettelemani kirjat alas hyllystä. Ne eivät olleet järjesteltynä tyylilajien mukaan. Hengitän syvään ja yritän pitää hymyni yllä. ’’Kyllä tuo tuosta vielä rauhoittuu, eikö?’’ Todellisuudessa luokseni muuttava diiva on pitkäaikainen poikaystäväni. Muuton yhteydessä hänestä on kuoriutunut aivan uudenlainen henkilö, enkä ole ollenkaan varma pidänkö tästä päivitetystä versiosta. Minun poikaystäväni on juuri sellainen stereotyyppinen mies, joka ei ole ikinä nähnytkään pyykkikonetta, silitysrautaa, tiskikonetta, eikä missään nimessä tiskiharjaa. Eihän hänen ole tarvinnutkaan, kun on äiti kotona. Muutosta puhuessamme kiusasin usein häntä pelottavilla arjen askareilla, jotka imisivät hänestä voimat. Mitä lähemmäksi muutto tuli, sitä paremmin aloin huomata hänessä eroja. Mies, jonka ei ikinä uskottu kykenevän tekemään nuudeliwokkia haastavampaa ruokaa selasi nyt kokkikirjoja tutkien mitä ihmeellisempiä reseptejä. Pian hän alkoi myös toteuttaa niitä. Joka päivä vähän jotain uutta, intialaista, kuubalaista, ja jopa suomalaista perinneherkkua maustettuna aivan uudella tavalla. En voinut uskoa silmiäni nähdessäni kuinka sulavasti hän heitteli mausteita pataan, pilkkoi juureksia kuin mikäkin Jamie Oliver ja mittasi kerman niin tarkasti että makuyhdistelmät tulisivat varmasti sen alta oikein esiin. Olin äimistynyt, mutta muutos ei loppunut siihen.

Muutama päivä ennen H-hetkeä aloimme puhua sisustuksesta. Poikaystävälläni oli jo kaikki suunnitelmat valmiina. Ostaisimme sohvan ja ison hyllyn, jolla jakaisimme olohuoneen kahteen. Makuuhuoneemmekin hän oli jo valmiiksi miettinyt, joka pelotti minua suuresti. Hän jopa irrotti entisen vaatekaappini ovet ja jalat tehden siitä elegantin hyllyn uuteen kotiimme. Luulin tulleeni hulluksi. Minä olin aina ollut se, joka tekee suussa sulavaa ruokaa ja hyysää lukuisia kukkiani. Nyt poikaystäväni oli keksinyt hyllyn, johon saisimme osan kymmenistä kukista aseteltua, kuten hän sitä kutsuu, ’’sisustukseen sopivaksi’’. Nyt muutama viikko asuttuamme ei muutos hänessä ole hidastunut lainkaan. Heti jos lasken jogurttikuppini väärään paikkaan saan käskytystä siitä miksen tiskaisi sitä saman tien, tai jos en petaa sänkyä aamulla lähtiessäni kuulen saman nalkutuksen. ’’Miksi tehdä jotain myöhemmin kun sen voi tehdä heti.’’ Olen kuitenkin hyväksynyt hänen suuret päivityksensä. Rankan työpäivän jälkeen ei ole parempaa tunnetta kuin avata ovi ja ruuan tuoksu iskee päin kasvoja. Huoneet on siivottu ja tiskit tiskattu. Onneksi sain edes kerran nalkuttaa niin kuin kunnon naisen pitää. Täydellinen kitaristipoikaystäväni unohti pyykit yleiseen pyykkikoneeseen kahdeksi tunniksi, mikä tarkoitti etteivät ne kerkeäisi kuivaa ennen yötä. Se muistutti minua siitä, ettei se vanha ja hajamielinen poikaystäväni ole kadonnut minnekään, hän on vain kasvamassa aikuiseksi.

Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 25-vuotias vapaustaistelija ja 5-vuotiaan Dylan-pojan äiti. virve.karjalainen@hotmail.com

Noora Halttunen on 18-vuotias tyttö Cygnaeus-lukion musiikkilinjalta, joka rakastaa jalkapalloa ja kirjoittamista. Palautetta hänelle voit lähettää osoitteeseen: noora.halttunen@hotmail.com

Kahdestaan yksikkö vai yhdessä kaksikko Muuton yhteydessä poikaystävästäni on kuoriutunut aivan uudenlainen henkilö, enkä ole ollenkaan varma pidänkö tästä päivitetystä versiosta.

SiltaValmennus

Kontiolahden kunta Vesihuoltolaitos

o k k i t Ris

Statens ämbetsverk på Åland

SiltaValmennus

Kontiolahden kunta Vesihuoltolaitos

o k k i t Ris

Statens ämbetsverk på Åland

Iloisten Ihmisten Viihdekylpylä www.vesihelmi.fi FORSSA

Ravintola Kosmos Oy HELSINKI

Autokoulu Huhtala Oy HELSINKI

Valtakadun Hammaslääkäriasema Oy RAUMA

Kuljetusmartemaa Oy Puh. 050-3569754 Hyviä Hommia!

Kesälahden Konesavotta Oy

Diners Club Finland

Asianajotoimisto Peltonen LMR Oy HELSINKI

Keski-Suomen Rakennus ja Raudoitus Oy JYVÄSKYLÄ

Kuusitunturi Oy IMATRA

Maansiirtoliike Ulfves Oy KRISTIINANKAUPUNKI Jussi Ulfves 040-5466306

A. Kiira Oy Add-In Oy Akaan Rakennesuunnittelu Ammattiliitto Pro Arto Järvinen Ky Aurakorro Autio Oy Infrapalvelut Autiotalot LKV Oy Auto-Kirmola Oy Autohuolto Saikkonen Tmi Automaalaamo Salmi Oy Biofire Oy Caves Oy Colorteam Ky Early Learning Oy Eatech Oy Edustusliike M. Porrasoja Ky Elimäen Tili- ja Kiinteistöpalvelu Oy Erikoishammasteknikko Merja Vesamäki ES-Projektit Oy Ferag Suomi Oy Haapaveden kaupunki Nuorisotyö Harjun oppimiskeskus Hautauspalvelu Välimaa Oy Hioma-aine Oy Hämeenkyrön Lähikatsastus Oy IK-Kuljetus Oy Ikaworker Oy Insinööripalvelu Kosonen Oy ITC-OK-Aito osuuskunta-Alavus Itä-Lapin Autokoulu Oy Jasper Oy JP Asennuspalvelu Oy JP-Paloturvallisuus Oy Juvan Nuorisopalvelut Jyränkölän Setlementti ry K-Supermarket Korso Keiteleen Osuuspankki Kiinteistö Oy Viljakkalan Liikekeskus KITT Kirkkonummen Inva- ja Tilataksi Ky KMH-Kirjanpito Oy KMS Konsult Kokkolan Autoilijat Oy Koneistamo Hemi Motors Ky Kronoby Elverk L ja I Puutuote Ky Lahden Graafinen Oy Lakan Betoni Oy

Lakeuden Puutuote Oy Lemettinen Juha Tmi Limingan seurakunta Lopen kunta Maalaamo MTW Oy Maalaus- ja Kunnostusliike Maunuaho Oy Mainospuoti Jari Mäntynen Oy Malmgårdin Panimo Oy Marine Diesel Aggregates Oy (MDA Oy) Marko Säisä Oy Matti Hannila Oy Metsäkoneurakointi J. ja M. Takanen Metsätyö Oy Mitro’s Sound Factor Oy Munkkiniemen Remonttiapu Oy Napa-Koli Oy Rakennusliike NMC Finland Oy Notex-Yhtiöt Oy Nurmijärven musiikkiopisto Oulu-Suorajakelu Oy Oulun Aikuiskoulutuskeskus Oy Paarman-Kaluste Oy Paramet Oy Perussuomalaiset Perämoottorihuolto Hassel Picnic Finland Oy PlusTerveys Oy Pohjanmaan Hylly- ja Trukkitalo Oy Porvoon Osuuspankki Porvoon Röntgen Oy Putkiwuorio Oy Pörhön Autoliike Oy Rakennusliike P. Nousiainen Tmi Rauman kaupunki Ravintola Harold’s Ravintola Lyon Red Point Robert Bosch Oy/ IVT Lämpöpumput Rock Ramit Oy Salon Tilipalvelu Oy Sellon yrittäjäyhdistys ry Sievin Osuuspankki Siikalatvan kunta Siivouspalvelu Åberg Tmi Sisters ja Company Oy Solgraf Sony Music Entertainment Finland Oy Sotek-Säätiö

Stén ja Co Oy Ab Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto ry Suomi Shipping Services Oy Ltd Sähköasennus Boij ja Norrgård Ky Tarvassaneeraus Oy TEAM Teollisuusuusalojen ammattiliitto ry Teboil Oy Ab Tenergia Oy TiliMEMO Oy Tilintarkastus Sainio Ky Tilipalvelu Arnomark Oy Tilipalvelu T. ja K. Loukia Oy Tilitoimisto Aarnio Oy Tilitoimisto Saldopiste Oy Vakka-Suomen Viemärihuolto Oy Varattu Vihertaso Oy Voitelukeskus Väärnin Pappila Oy Warmnet Oy www.alco.fi www.raitaa.fi Yrityspalvelu Leskinen / SL Savo Oy Yrjö Pirilä Oy

Asennetta 4/13 ristikon ratkaisu

Iloisten Ihmisten Viihdekylpylä www.vesihelmi.fi FORSSA

Ravintola Kosmos Oy HELSINKI

Autokoulu Huhtala Oy HELSINKI

Valtakadun Hammaslääkäriasema Oy RAUMA

Kuljetusmartemaa Oy Puh. 050-3569754 Hyviä Hommia!

Kesälahden Konesavotta Oy

Diners Club Finland

Asianajotoimisto Peltonen LMR Oy HELSINKI

Keski-Suomen Rakennus ja Raudoitus Oy JYVÄSKYLÄ

Kuusitunturi Oy IMATRA

Maansiirtoliike Ulfves Oy KRISTIINANKAUPUNKI Jussi Ulfves 040-5466306

Asennetta 4/13 ristikon ratkaisu