Pitsiviikosta tuli koko kansan karnevaali

Teksti: Saana Jaakkola Toisen vuosikymmenen päättyessä Pitsiviikko kaipasi räväkkyyttä. Kulttuuritoimenjohtaja Birgit Jaakola ideoi Helsingin taiteiden yön tapaista tapahtumaa, jolloin liikkeet ovat auki yömyöhään, Vanhan Rauman kadut pyhitetään jalankulkijoille ja koko kaupunki kokoontuu torille tunnelmoimaan.

Räväkkyyttä myös saatiin, kun ensimmäinen Mustan pitsin yö avasi 20. Pitsiviikon vuonna 1990. Kauppatori oli ääriään myöten täynnä, Kalatorilla virtasi väkeä ja kauppiaat kaahivat ihmisiä liikkeistään puolenyön jälkeen. Ohjelma ylsi Otanlahteen, missä soi loppuunmyyty Rauma Blues. Lippujen lisäksi 5-vuotiskonsertti myi Rauma Bluesin läpi koko maan tiedotusvälineissä.

Seuraavalla Mustan pitsin yöllä ja Pitsiviikolla oli teema. Espanjalaisuus näkyi flamencotanssijoina, espanjalaispitsien näyttelynä sekä teemanmukaisessa musiikki-, ruoka- ja tuotevalikoimassa. Toista kertaa järjestetty Mustan pitsin yö puhutti mediaa kautta Suomen. Aamulehti otsikoi, kuinka Mustan pitsin yöstä tuli massojen taidetta. ”Rauman purjelaivaston viimeisen laivan polttohautauskaan 60-luvulla ei saanut näin suurta tungosta aikaan”, artikkeli toteaa.

– Helsingin Sanomat 2.8.1991 –

Pitsiviikon suosiosta ja käsityötaidon kasvavasta arvostuksesta kieli sekin, kuinka kolmansilla Kalatorin pitsi- ja käsityöläismarkkinoilla myyntipöydät vietiin käsistä. Rauma ei vallannut palstatilaa vain Pitsiviikon vuoksi: samana vuonna Vanha Rauma ansaitsi paikkansa Unescon maailmanperintölistalla ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin hoidetusta vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.

Vuonna 1993 Pitsiviikko synnytti jälleen uuden legendan, kun Äijänsuolla pelattiin ensimmäinen Pitsiturnaus. Jo ennen aamukymmentä hallin katsomoon oli kavunnut parituhatta penkkiurheilijaa. Kotijoukkue jäi vaille voittoa, mutta pettymystä lievensi loppuottelun jälkeinen, jääkiekkohenkinen olutfestivaali. Urheilujuhlan tuntua lisäsivät ensi kertaa järjestetty Mustan Pitchin Golf ja Pitsiviikon rastipäivät.

Pitsiviikon kävijämäärä kasvoi, mutta budjettia karsittiin joka vuosi rajummin. Lehtien palstoilla kritisoitiin erityisesti Hollannista yksinoikeudella Raumalle saapuvaa pitsinäyttelyä, joka haukkasi Pitsiviikon varoista kolmasosan. ”Kukaan tuskin huomaisi, jos ulkomainen pitsinäyttely puuttuisi, mutta isommat nimet esiintymislavalla houkuttelisivat niin raumalaisia kuin turisteja”, paikallislehti kirjoittaa. Esiintyjissä luotettiin paikalliseen voimaan. Musiikista vastasivat muun muassa Luvian Nuorisoseura, Vermuntilan soittokunta ja Pläkkploosarit.

1990 Ensimmäinen Mustan pitsin yö avaa Pitsiviikon 20.7.1990. Rauma Blues osaksi Pitsiviikon ohjelmaa.

1991 Pitsiviikolla on ensi kertaa teema: espanjalaisuus. Vanha Rauma Unescon maailmanperintöluetteloon.

1993 Ensimmäinen Pitsiturnaus ja Mustan Pitchin Golf.

1995 Mustan pitsin yön kohtalo vaakalaudalla negatiivisen palautteen vuoksi.

1994 Nortamo-Seor palauttaa prännvahdit Vanhan Rauman kaduille.

1996 Nyplääjät ry:n pitsinäyttely palaa taidemuseoon 10 vuoden tauon jälkeen.

1999 Valitaan ensimmäinen Vuoden nyplääjä, Nyplääjät ry:n Mirja Piiroinen.

1997 Mustan pitsin yötä koetteli ukkosmyrsky ja yössä satoi ensi kertaa.

1998 Mustan pitsin yön ajankohta vaihtuu Pitsiviikon avaustapahtumasta perjantaille.

Mustan pitsin yössä juhlivien on alusta asti toivottu pukeutuvan mustaan pitsiin.

Urheilutapahtumat toivat uutta yleisöä, mutta huhut Pitsiviikon lopettamisesta velloivat villinä. Budjetin tavoin kutistui koko Pitsiviikko: vuonna 1994 Pitsiviikko oli vain kuuden päivän mittainen. Ohjelmasta jäi korkeatasoinen ulkomaisten pitsien näyttely, jonka oli määrä esitellä irlantilaisia pitsejä. Raumanpitsien lisäksi Posellissa oli esillä saksalaisia ja virolaisia pitsejä. Lopettamishuhuista huolimatta – tai ehkä niiden ansiosta – Pitsiviikko veti jälleen Rauman täyteen väkeä. Töitä tehtiin kirjaimellisesti kädet savessa: kulttuuritoimenjohtaja Riitta Tohkala ryhtyi pitsiyönä siistimään kaupunkia omin käsin. Omistautuneisuus ja talkoohenki ovatkin leimanneet Pitsiviikkoa alusta alkaen. Mustan pitsin yötä varjostaneet lieveilmiöt antoivat aihetta pohtia, oliko yö sittenkään tarpeellinen lisä Pitsiviikon ohjelmaan. Sen PR-arvo tunnustettiin, mutta tapahtuman tasoa haluttiin nostaa viemällä sitä ensimmäisen Mustan pitsin yön suuntaan. Kuudessa vuodessa pitsiyöstä oli kasvanut ilmiö, joka ei enää kaivannut mainostusta.

Turhaan vähäteltiin myös nypläystaidon arvostusta. Vuosituhannen lopussa Länsi-Suomi uutisoi, kuinka epäilyt nypläystaidon hiipumisesta olivat ennenaikaisia. Kansalaisopiston nypläyspiirit olivat joka ilta täynnä ja nuorten nypläyskerhoihin olisi tulossa enemmän osallistujia kuin Pits-Priian tilat antoivat periksi.

Teksti: Minna-Liisa Salonsaari, museoamanuenssi, Rauman museo Lapsen irtokaulus on valmistettu luonnonvalkoisesta pellavakankaasta ja se on koristeltu nyplätyin reunapitsein ja pitsiupotuksin. Kaulan ympäri menevä lista on puuvillaa. Pitsiupotukset ovat nelikulmaisia. Upotusten pitsi muodostuu manteleista ja jamikasta, jotka ovat tähtimuodostelmassa. Mantelit ovat tähtien sakaroina. Kaulurin reunassa on pitsi, jossa yhtäläisesti jamikkaa ja manteleita. Reunapitsissä toistuu kuvio, jossa on plätti ympyrän keskellä ja väleissä kärjistään kiinni olevia manteleita; ylhäällä neljä ja alhaalla kaksi.

Kaulus on osa kokoelmaa, joka on alun perin kuulunut Thella Frankenhaeuserille (1853-1931). Raumalaiset nyplääjät saivat Rouva Frankenhaeuserista 1900-luvun alussa mesenaatin. Rouva Frankenhaeuser järjesti raumanpitsinäyttelyitä ja myyntiä Helsingissä ja hankki Raumalle malleja ja lankoja ulkomailta. Aluksi vain muutama nyplääjä työskenteli rouva Frankenhaeuserille, mutta määrä nousi ja vuonna 1907 heitä oli jo 50.

Mustan pitsin yön teemat 90-luvulla: 1991 Espanjalaisuus 1992 Yli meren sinisen sametin 1993 Pitsiä ja kukkaunelmia 1994 Pitsiä ja hyvää tuulta 1995 Silkkise hanska ja pitsnestuuk 1996 Pitsin aikaa – Rauman taikaa 1997 Pitsiä meren aalloilla Thella Frankenhauserin ansiosta pitsinnypläys elpyi 1900-luvun alkupuolella. Nyplättiin pitsineliöitä, -kolmioita ja -ympyröitä, joita upotettiin liinoihin, pusseihin ja pannumyssyihin. Vanhoja ohuita pitsejä nyplättiin nenäliinanpitseiksi ja kauluksien ja kalvosimien reunoihin.