Kari Vuorisalon seminaarirakkautta

Rakkaus kotikaupunkiin syntyy paikoista ja ihmisistä – ennen kaikkea niiden luomista muistoista. Tässä juttusarjassa tutustumme tunnettujen paikallisten ihmisten rakkaisiin paikkoihin Raumalla sekä niiden nostattamiin muistoihin.

Teksti ja kuva: Marko Östman Kari Vuorisalon elämän isot käännekohdat kohtaavat Seminaarinmäellä. Eläkepäiviään viettävä entinen musiikinopettaja tunnetaan muun muassa lasten laulu- ja soitinyhtye Kari & Kakrut isänä. Seminaarinmäellä hän opiskeli ammattiin ja kohtasi elämänsä suuren rakkauden.

Rauman Seminaarinmäki nostaa Kari Vuorisalon tunteet pintaan. Miksi juuri tämä paikka on hänelle niin tärkeä?

– Seminaarinmäellä olen kokenut monet elämäni käännekohdat. Muutin Raumalle opiskelemaan luokanopettajaksi vuonna 1979. Tapasin opiskeluiden parissa nykyisen vaimoni, jonka kanssa olemme kulkeneet nyt 40 vuotta yhtä matkaa. Lisäksi tyttäreni opiskeli täällä luokanopettajaksi ja myös hän löysi oman seminaarirakkautensa. Olen opettanut Seminaarinmäellä musiikin sovittamistyötä ja tämä on toiminut harjoittelu- ja konserttitilana.

Opiskelijaelämä kartuttaa muistojen reppua. Minkälaisia hetkiä opiskeluajoista nousee päällimmäisenä mieleen?

– Meillä oli paljon kaikenlaisia hullutuksia. Kahvilatoiminta oli aktiivista ja oli Sempunmäen ajoja, eli ajoimme yöaikaan polkupyörillä ympäri aluetta. Talossa oli yksi tietokone, ja muistan kun syötimme gradujemme tutkimusinfoja yhdessä kaverini kanssa Tapaninpäivänä. Se oli ainut päivä, johon kyseinen kone oli enää vapaana.

Rauma tunnetaan opiskelukaupunkina. Millä tavoin Seminaarinmäki nostaa omalta osaltaan vetovoimaa?

– Opettajankoulutuslaitos tekee Raumasta yliopistokaupungin. Tiloja kehitetään ja kunnostetaan koko ajan. Opiskelijoilla on iso vaikutus raumalaiseen kulttuuriin. He viettävät täällä viisi vuotta, jonka aikana heihin tarttuu paikallista kulttuuria, jota he vievät ulospäin. Osa myös jää pysyvästi Raumalle, joten tällä mäellä on moninainen vaikutus raumalaisuuteen.

Vuorisalo on kotoisin Porista, mutta noin 40 vuodessa hän on ehtinyt raumalaistua. Vuosien varrella hän on tehnyt Rauman kielistä musiikkia yhdessä Rauno Tuunan ja Hannu Heinon kanssa. Mitä raumalaisuus merkitsee?

– Rauma on kotikaupunki. Arvostan ruuhkatonta ja lyhyiden etäisyyksien liikennettä, tietynlaista turvallisuutta ja rauhallisuutta. Rauman kieli ja Vanha Rauma ovat asioita, joiden ylläpitämisestä meidän tulee huolehtia. Olen halunnut tehdä myös lasten kanssa raumankielistä musiikkia, sillä perinne säilyy ja leviää lasten kautta.

1. SEMINAARINMÄKI Seminaarinmäessä on vankat perinteet jo 1800-luvulta lähtien, joten alue on myös kulttuurisesti tärkeä kohde. Suosittelen kaikille raumalaisille kävelyretkiä Seminaarinmäelle aistimaan tunnelmaa ja ihastelemaan kauniita rakennuksia.

2. MERI JA SAARISTO Meri ja saaristo ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Rauma on oikea rannikkokaupunki, sillä täällä meri on kävely- ja pyöräilymatkan päässä. Syväraumanlahti ja Otanlahti on laitettu viimeisen päälle kuntoon, joten niistä kannattaa nauttia niin kesällä kuin talvellakin.

3. VANHA RAUMA Toista samanlaista paikkaa samanlaisilla toiminnoilla ei löydy. Elävyydestä ja idyllisyydestä on pidetty hyvää huolta. Aluetta on kehitetty, mutta samaan aikaan perinteitä on arvostettu ja vaalittu. On tärkeää, että alue pysyy samanlaisena myös seuraavat sata vuotta.

Mikael Malmsten, Jan-Erik Meriö, Sini Liimatainen ja Sofia Martens ovat innolla mukana INTO-lehden toimituksessa. Arkistojen kätköistä löytyi myös legendaarisia Bulletiini-lehtiä, joita on julkaistu aikanaan Uotilanrinteen lukiossa vuodesta 1976 lähtien. Bulletiinille oli valtava tarve, ja se oli varsinainen itseilmaisun muoto.

Teksti ja kuvat: Saija Laaksovirta Rauman Lyseon lukion INTO-lehti on Suomen vanhin koululehti. INTO on perustettu 16.11.1895 Rauman Lyseon toverikunnan kokouksessa ja sitä toimitetaan Raumalla yhä lukiolaisten voimin kuvataiteen kurssilla. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväisin printtiversiona ja joulun alla digilehtenä.

Virpi Erämajan koostaman historiikin mukaan aivan kaikkia yli 120-vuotiaan lehden painoksia ei valitettavasti ole tallessa eikä lehden ilmestymisen yhtäjaksoisuudesta ole täyttä varmuutta. Ensimmäiset 55 vuotta INTO-lehdet kirjoitettiin käsin. Käsin kirjoitettua lehteä julkaistiin silloin vain yksittäiskappaleina ja ne luettiin lukiolaisille ääneen.

Julkaistuissa INTO-lehdissä näkyy selvästi ajalleen tyypillisiä piirteitä. Sanamuodot, kerronta ja kuvitukset kuvaavat lehtien aikaa ja historiaa. Joka lehdellä on oma ajankohtainen teemansa. Mutta miltä näyttää INTO-lehden tulevaisuus? Pitääkö yli 120-vuotias lehti pintansa tietotulvan keskellä?

– Lehden kokonaisuuden kannalta tulevaisuus on varmasti hyvä, mutta pohdimme, lukeeko sitä kukaan. Lehden tekemiseksi nähdään paljon vaivaa, mutta silti se tuntuu nykyajassa jäävän tietotulvan jalkoihin. Printtiversio tavoittaa lukiolaiset silti paremmin kuin digilehti. Koemme tärkeäksi, että koululehtemme toteutetaan jatkossakin painettuna, INTO-lehden päätoimittaja Sini Liimatainen kertoo.

Rauman Lyseon lukion INTO-lehteä työstää reilusta 10 lukiolaisesta koostuva ryhmä kuvataidekurssilla, jota ohjaavat kuvataideopettajat Emilia Badyari ja Tuula Kuusela. Osa opiskelijoista on ollut mukana lehtiprojekteissa jo lukion ensimmäiseltä vuosikurssilta alkaen ja osa on liittynyt mukaan myöhemmässä vaiheessa. Lehden tekeminen vaatii paneutumista ja vaivaa. Yhden lehden tekemiseen käytetään aikaa noin kolme kuukautta.

INTO-lehteen juttuja kirjoittanut ja kuvitusta luonut Sofia Martens toteaa kaikenlaisen kirjoittamisen olevan positiivista. Kun aihe on hyvä, kirjoittaminen vie mennessään. Lehden kuvittaja JanErik Meriö kertoo oppineensa lehden työstämisen myötä uusia menetelmiä ja sovelluksia kuvitukseen, piirtämiseen ja maalaamiseen.

– Koululehden sisällöntuotantoon saavat osallistua kaikki halukkaat. Meillä on innokkaita kirjoittajia, taitavia kuvittajia sekä toimeliaat taittajat. Sisältö vaihtelee ja on lehtikohtaista. Yleensä pohdimme lehdelle teeman. Viimeisimmät INTO-lehdet ovat käsitelleet harrastuksia, tunteita ja ulkonäköpaineita. Haluamme tarttua koululehden avulla asioihin, joista ei nuorten keskuudessa puhuta paljon, Liimatainen toteaa.

Tietotulva vie tilaa INTO-lehdeltä Opiskelijoihin kohdistuu tänä päivänä valtavasti markkinointia ja mainontaa. Tietoa on paljon ja sitä on tarjolla joka puolella. Ennen lehdillä oli selvästi suurempi merkitys.

– Mielestämme mobiililehdet eivät kuitenkaan korvaa printtilehteä. Lehti kadottaa mobiilissa fiilistä ja saattaa myös jäädä huomaamatta. Jutut ovat kuitenkin hyvin kirjoitettuja ja kuvitus taidokasta, joten on harmi, jos INTO-lehden sisältö ei tavoita kohderyhmäänsä, INTO-lehden toimituksessa mukana oleva Sofia Martens kertoo. INTO-lehti on laajentanut reviiriään hiljattain myös sosiaalisen median puolelle – se löytyy Instagramista. Tilillä esitellään muun muassa lehden toimituskuntaa ja lehden tekoprosessia. Jatkossa koululehteä markkinoidaan entistä paremmin ja tehokkaammin. Mikäli opiskelija on mukana neljän INTO-lehden tekemisessä, hän saa kurssisuorituksen.