VANHAN RAATIHUONEEN RESTAUROINTI tähtää toiminnallisuuden ja turvallisuuden parantamiseen

Teksti: Saija Laaksovirta ja Risto Kupari

Kuvat: Saija Laaksovirta ja Museovirasto-Finna Kauppatorin laidalla komeilevaa Vanhaa Raatihuonetta kunnostetaan lähivuosina. Tavoitteena on, että restaurointi valmistuu vuonna 2026, jolloin rakennus täyttää 250 vuotta.

Raatihuoneen tuleva remontti keskittyy talon kulumien korjaamiseen sekä toiminnallisuuden ja turvallisuuden parantamiseen. Myös esineturvallisuuteen, sosiaalitiloihin ja esteettömyyteen panostetaan.

– Museon kokoelmien arvokkain osa on kirkkohistorian esineistöä. Esimerkiksi vuosisatoja vanhat kirkon messukasukat ovat raatihuoneella usein esillä. Ne vaativat kosteuden ja lämmönsäätelyä sekä UV-suojatut ikkunat, museo- ja kulttuurijohtaja Risto Kupari sanoo.

Henkilökunnan sosiaalitilat sijoittuvat jatkossa raatihuoneen sisäpihalle rakennettavaan uudisrakennukseen, sillä kellarikerroksen tilat eivät vastaa nykyajan vaatimuksia.

Museotoimintaa

1900-luvulta asti

Vanha Raatihuone on valmistunut vuonna 1776, ja se on ollut osittain museokäytössä 1900-luvun alusta alkaen. Raatihuone on rakennettu alun perin kaupungin hallintorakennukseksi. Siellä on työskennellyt vuosien saatossa monenlaisia ihmisiä, kuten pormestari, kaupunginkirjuri ja torivouti. – Merkityksellistä on myös palokunnan historia. Palokunta oli rakennuttanut nykyisen vanhan kaupungintalon Valtakadun päähän. Talon ylläpito oli kallista, joten kaupungin hallinto siirrettiin raatihuoneelta palokunnan taloon, jotta kaupunki saatiin vastaamaan sen ylläpidosta. Raatihuoneen alakertaan jäi poliisilaitos, Kupari kertoo. 1930-luvun alussa poliisilaitos ei enää mahtunut raatihuoneelle, kun kaupungin väkiluku ja sen myötä asiakkaiden määrä oli kasvanut. Poliisilaitos siirtyi Valtakadulle Soffronofin taloon ja samalla raatihuone otettiin kokonaisuudessaan museokäyttöön.

Rauman entisen raatihuoneen toinen kerros korjaustöiden aikana

Welin, P. O., kuvaaja 1975

Kokoelma: Historian kuvakokoelma

Organisaatio: Museovirasto

Kuparin mukaan museoiden syntyyn ovat vaikuttaneet voimakkaasti kansalliseen heräämiseen liittyvät suomalaisen identiteetin vahvistamispyrkimykset. Museotoiminta on perustunut aina vahvasti kokoelmien kartuttamiseen.

Odotukset ja vaatimukset

muuttuvat

Vuosikymmenten aikana niin esineistö kuin asiakkaiden museotoimintaan liittyvät odotukset ja vaatimukset ovat muuttuneet. Museo toimii kulttuurin ja kulttuuriperinnön rajapinnassa.

– Museotoiminnassa tapahtunutta muutosta kuvaa hyvin se, että aiemmin ehdottomana ajatuksena koettiin, että alkuperäinen esine ja paikka, jossa sitä säilytettiin, puhuivat ehdotonta totta. 2000-luvulla on vallalla ennemminkin ajattelu, että esine ei itsessään kerro mitään, vaan siihen liittyvä asiayhteys on se, joka kertoo historiastamme esineiden välityksellä, Kupari lisää.