Vujukuppilan väkeä

Näin Varnitsan 50+2-vuotispäiviä juhlistaessa kokosimme pienen joukon ihmisiä vastaamaan Varnitsa-aiheisiin kysymyksiin. Haastateltavina ovat vanhempi yliopistonlehtori Arto Nevala, alkuperäinen 50-vuotispäivien vuosijuhlavastaava Heidi Turunen, opintojensa loppupuolella oleva Samuli Kovanen ja opintojensa keskivaiheilla oleva Noora Kojo

Pt: Kerro hiukan itsestäsi.

Arto: Olen Arto Nevala, nykyisin jo iänkin puolesta vanhempi yliopistonlehtori. Aloitin opinnot 12.9.1977 klo 9.15 silloisessa Joensuun korkeakoulussa, sen Kauppakadulla sijanneessa Historian, maantieteen ja muiden aluetieteiden osassa, kolmannen kerroksen luentosalissa 304. Tuolloin Osmo Kiiskinen aloitti luentosarjan Yhdysvaltojen historiasta sisällissodasta toiseen maailmansotaan. Mitään perehdyttämistä tai alkutuutorointia ei ollut, opiskelut alkoivat suoraan luennoilla, opinto-opas lyötiin kouraan ilmoittautumisen yhteydessä ja siitä piti ottaa selvää, miten opinnot rakentuivat ja etenivät. En opiskellut aluksi kovin intensiivisesti; armeija sekä työt katkoivat opintoja. Valmistuin maisteriksi 1985 ja pro gradu -tutkielma käsitteli oman opinahjoni eli Joensuun korkeakoulun perustamisvaiheita. Lisensiaatintutkinnon suoritin 1991 ja väittelin tohtoriksi kesäkuussa 1999 tutkimuksella Korkeakoulutuksen kasvu, lohkoutuminen ja eriarvoisuus Suomessa.

Heidi: Olen Heidi Turunen ja fuksi 2013, ja olen siirtynyt vuosi sitten yliopistomaailmasta historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajaksi sekä opinto-ohjaaksi erääseen pohjoissavolaiseen lukioon. Ennen sitä olin tuttu näky Varnitsan tapahtumissa, joskus jopa kirjastolla ja arkistolla, kunnes tuli kevät 2020...

Samuli: Olen Samuli Kovanen ja aloitin omat historian opintoni vuonna 2018, joten käynnissä oleva lukuvuosi on viides. Toivottavasti noin kuuden vuoden rundiin saisin omat opintoni paketoitua ja historian, yhteiskuntaopin sekä uskonnon aineenopettajana valmistuisin.

Noora: Mie oon Noora, aloitin opinnot koronafuksina herran vuonna 2020. Eli tällä hetkellä kolmatta vuotta kärvistelemässä. Vapaa-ajalla viihdyn eniten fantasiakirjojen ja leffojen parissa, mutta urheilu on myös lähellä sydäntä. Pt: Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta Varnitsa?

Arto: Varnitsaan törmäsin luonnollisesti heti opintojen alussa. Siitä lähtien ja edelleen Varnitsasta tulee mieleen kaksi asiaa: opiskelija-aktivismi ja vapaa-ajanvietto. Molemmat ovat olleet tärkeitä elementtejä koko sen ajan kun olen Varnitsaa seurannut. Omana opiskeluaikanani korostui yhteiskunnallinen ja korkeakoulupoliittinen aktiivisuus, kannanotot, mielenosoitukset ja vastaavat. Vapaa-ajan aktiviteetitkin olivat vahvasti läsnä alusta lähtien, mutta erityisesti 1980-luvulla liikunta tuli aikaisempaa voimakkaammin mukaan Varnitsassakin. Tässä mielessä järjestön kehityskaari noudattelee yleisempää opiskelijajärjestöjen toiminnan muutosta.

Heidi: Vuoteni Joensuussa olivat elämäni hauskimmat ja opettavaisimmat, ne antoivat (ja ottivat) enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. Vanitsasta minulle tuleekin ensimmäisenä mieleeni “historia”, eikä vain asian itsestäänselvyyden vuoksi vaan symbolisesti, sillä ainejärjestömme on hyvin vahvasti osa minun historiaani – ilman sitä en olisi sellainen kuin olen nyt.

Samuli: Monenlaiset Varnitsan järjestämät tapahtumat, niissä tutustumani mukavat ihmiset sekä hyvä meininki ovat kaikki sanasta Varnitsa ensimmäisinä mieleen tulevia asioita.

Noora: Suola.

Pt: Miten kuvailisit Varnitsaa?

Arto: Edellisessä kohdassa kuvailin jo osin. Täydentää voi sanomalla, että Varnitsa on tavannut olla näkyvä ja kuuluva osa opiskelijakuntaa ja koko Joensuun sekä Itä-Suomen yliopistoa. Sillä on ollut – ja on toivottavasti vieläkin – oma tärkeä roolinsa opiskelijoiden sosiaalistamisessa osaksi yliopistoyhteisöä, mutta myös rooli aktiivisena ja pelottomana keskustelijana.

Heidi: Aktiivisimpina aikoinani Varnitsa oli minulle ilon ja ylpeyden asia, valitettavasti viimeiset vuodet olivat tuulisempia. Varnitsaa voisikin kuvailla laivaksi, joka joutuu ajoittain myrskyn silmään, onneksi aina on kuitenkin mahdollisuus navigoida tyynemmille vesille.

Samuli: ”Punainen, katkeroinen, hennon vermuttinen”

Noora: Pieni ja tiivis järjestö, vähän semmonen pikkukylän ”kaikki tuntevat toisensa” meininki.

Pt: Mikä on paras muistosi Varnitsasta?

Arto: Ensiksi on pakko sanoa, että se on samassa taloudessa asuva puolisoni ja lastemme äiti. Toiseksi voi listata sen, kun voitimme joskus 1980-luvun alussa Varnitsan neljän hengen joukkueella – yllättäen - ylioppilaskunnan järjestämän torin ympäri kulkeneen viestin. Joukkueessamme oli toki ihan oikeita juoksijoitakin, muuten voittoa ei olisi tullut. Kolmas olkoon syksyllä 1977, kun ihan noviisina opiskelijana osallistuin korkeakoulun silloisen rehtorin ja historian professori Heikki Kirkisen 50-vuotisjuhlille Karjalan talolla. Sinne Heikki oli kutsunut arvovieraiden lisäksi opiskelijat, mikä oli hieno kokemus opintojen alussa.

Heidi: Parhaimmat muistot ajoittuvat vuosi toisensa jälkeen ajanjaksolle, joka alkaa Varnitsan tutustumisillasta ja päättyy kevään opintomatkaan. Ikimuistoisimmat hetket on aina koettu Suomen rajojen ulkopuolella (ja hyvä niin), kun loistavalla porukalla on koettu eurooppalaista kulttuuria varnitsalaisin höystein. Eräs Arvon Varnitsalainen onkin todennut, että jos johonkin hetkeen saisi palata kerran elämässään, olisi se Praha-Budapest opintomatka. Kampuselämästä siisteimmiksi päiviksi mieleeni ovat jääneet ehdottomasti vuoden 2016 fuksipäivät, kun sain kunnian olla tuutori

Samuli: Hauskoja muistoja riittää, joten on vaikea kohottaa vain yhtä ylitse muiden. Parhaimmistoa ovat kuitenkin kevään 2019 legendaarinen opintomatka Kroatiaan ja Sloveniaan, sekä fuksivuoden seikkailut kokonaisuudessaan. Nyt kun täyden etäilyn aikakausi on toivottavasti pysyvästi väistynyt, on ollut mukava toimia tuutorina ja olla muutenkin fyysisesti läsnä myös yliopistolla ja ainejärjestön menossa mukana.

Noora: Ne parhaimmat muistot on sen verran sensuuria tarvitsevia, että jätetään sanomatta :D Mutta ehkä tähän voi heittää sen kliseisen, että on ollut kivaa tutustua mielenkiintoisiin ja hauskoihin ihmisiin vuosien varrella. Pt: Mitä terveisiä lähettäisit Varnitsalle ja varnitsalaisille?

Arto: Pitäkää kiinni ainejärjestön hyvistä perinteistä, kriittisyydestä, aktiivisuudesta, moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Viekää niitä asioita eteenpäin tuleville sukupolville. Tuntekaa myös oma historianne ja juurenne sekä vastuunne Varnitsan pitämisestä elinvoimaisena.

Heidi: Varnitsalaiset! Olkaa ystäviä toisillenne, verkostoitukaa ympäri yliopistoa, järjestäkää monipuolisia tapahtumia, pitäkää yllä hyviä perinteitä ja luopukaa vanhentuneista, käykää opintomatkoilla sekä ennen kaikkea nauttikaa yhteisistä opiskeluvuosista Joensuussa. Fiilistelkää enemmän, himmailkaa vähemmän – ja pitäkää kompassi kädessä!

Samuli: Hauskaa vuosijuhlaa kaikille ja paljon onnea nyt jo yli 50-vuotiaalle ainejärjestöllemme!

Noora: Varokaa heikkoa jäätä.