Kotikäynti Vaasan sairaanhoitopiirin tiedotuslehti
KESÄ 2020
H-talosta tulee merellinen maamerkki Diabetes muutti Jonnan arjen Mitä PET-CTtutkimuksessa tapahtuu?
Potilas kuljettajan kyydissä
TÄSSÄ NUMEROSSA
3
PÄÄKIRJOITUS
Eihän leimata sairastuneita
8 2
AJANKOHTAISTA
H-talosta tulee Vaasan merellinen maamerkki
REPORTAASI
Potilas saa kuljetuksen reippain askelin
17
4
LYHYESTI
Viisi vinkkiä hyvään käsihygieniaan
12
SAIRAALASSA
”Käydäänpä yhdessä kotilääkitys läpi”
18
Muistilista päivystykseen tulijalle
LYHYESTI
5
POTILASTARINA
Haiman hommia hoitamassa
14
HYVÄSSÄ HOIDOSSA
Moderni kuvantamislaite paljastaa poikkeamat aineenvaihdunnassa
18
LUKIJAKILPAILU
Voita designpannunalunen!
Kotikäynti on Vaasan keskussairaalan oma lehti, joka jaetaan jokaiseen kotiin sairaanhoitopiirin alueella. Vaasan keskussairaalassa työskentelee noin 2 200 eri alan asiantuntijaa. Sairaanhoitopiirin muodostavat 13 omistajakuntaa jotka ovat: Kaskinen, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Laihia, Luoto, Maalahti, Mustasaari, Närpiö, Pedersöre, Pietarsaari, Uusikaarlepyy, Vaasa ja Vöyri.
PÄÄKIRJOITUS
Eihän leimata sairastuneita TÄMÄ KOTIKÄYNTI-LEHDEN numero on kulkenut poikkeuksellisen pitkän matkan – ei kilometreinä vaan ajallisesti. Sen piti ilmestyä tavalliseen tapaan toukokuussa, mutta kuten koko maailmaan, korona vaikutti myös lehden toimitustyöhön. Kirjoitan tätä pääkirjoitusta huhtikuussa ja lehti saapuu koteihinne kesäkuun lopussa. On mahdotonta kirjoittaa mitään ajankohtaista koronaviruksesta, koska parissa kuukaudessa tilanne todennäköisesti muuttuu. Vaikka koko kevät on ollut maailmanlaajuisesti ”pelkkää koronaa” meillä on koko ajan hoidettu muitakin sairauksia, autettu vauvoja maailmaan, tehty leikkauksia ja tutkimuksia. Julkisuudessa kiinnostus sairaalan toimintaa kohtaan on ollut voimakasta. Koronavirustartuntoihin, viruksen aiheuttamaan COVID-19-tautiin sairastuneisiin potilaisiin ja heidän hoitoonsa liittyen on tullut paljon kysymyksiä.
JULKAISIJA Vaasan keskussairaala PÄÄTOIMITTAJA Heli Masa 040 660 8134 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Anna Jussila 040 641 5981 TOIMITUS Hanna Hattar, Anna Jussila, Heli Masa, Emilia Kemppainen, Hannele Puutio KANNEN KUVA Christoffer Björklund TOIMITUSNEUVOSTO Marina Kinnunen, Juha Post, Peter Nieminen, Arja Tuomaala SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@vshp.fi ULKOASU JA TAITTO Designer Helsinki / Anssi Muurimäki PAINO Waasa Graphics Oy PAINOSMÄÄRÄ 92 767 JAKELU Vaasan sairaanhoitopiirin kotitaloudet ISSN 2323-7058
On normaalia, että sairaalaan ja sairauksiin liittyy uteliaisuutta ja myös pelon tunteita. Siksi mekin tätä lehteä teemme, jotta voisimme aidoilla tarinoilla helpottaa epätietoisuutta ja lievittää pelkoa. Kysymme säännöllisesti Kotikäynti-lehden lukijoiden toiveita juttujen aiheista. Tässä numerossa onkin mukana yksi eniten toivotuimmista juttuaiheista: diabetes. Haastattelussaan Jonna kertoi avoimesti ja kannustavasti kokemuksestaan sekä diabeetikkona että diabeteslasten äitinä: ”Olisi hienoa, jos jokainen voisi näyttää sairauttaan juuri niin paljon kuin haluaa. Diabetesta ei tarvitse hävetä.” Tämä on sanoma, jonka voi liittää mihin tahansa sairauteen ja vaivaan. Elämään sairauden kanssa, edes tilapäisesti, ei pitäisi kuulua häpeän ylimääräistä taakkaa. Oli kyse sitten koronavirustartunnasta, kroonisesta sairaudesta tai mielenterveysongelmasta, pitäisi jokaisen saada itse valita, mitä ja miten asiasta kertoo. Valintaa ei saisi varjostaa pelko häpeästä. Se tunne voi jopa viivyttää hoitoon hakeutumista ja voi olla pahimmassa tapauksessa vaarallista. Me sairaalassa suojelemme potilaidemme oikeutta yksityisyyteen. Olemme mieluummin liian varovaisia kuin kerromme liikaa. Koronavirukseen liittyvän tiedonjanon keskellä olemme jatkuvasti tasapainoilleet riittävän tiedottamisen ja potilaan yksityisyyden suojan välillä. Jälkimmäinen painaa vaakakupissa kuitenkin enemmän. Toivon, että Kotikäynti-lehti paitsi antaa sinulle tietoa myös rohkaisee. Rohkaisu voi olla tarpeen sinulle itsellesi tai läheisellesi, joka ehkä kaipaa tukea ja kannustusta sairautensa kanssa.
Kirjoittaja työskentelee sairaalassa viestintäpäällikkönä.
Huomasit varmasti, että olemme uudistaneet lehden ulkoasua. Lehti on nyt hieman eri kokoinen, sillä halusimme saada näyttäviä kuvia lehteen mukaan. Kerro palautekyselyssä, mitä tykkäsit uudesta ilmeestä! Aurinkoisia lukuhetkiä poikkeuksellisesti kesänumeron parissa! Heli Masa, päätoimittaja P.s. Seuraathan meitä jo somessa?
3
AJANKOHTAISTA
H-talosta tulee Vaasan merellinen maamerkki TEKSTI HANNELE PUUTIO KUVA CHRISTOFFER BJÖRKLUND
JULKISIVU UUDESSA H-TALOSSA on pääasiassa betonia. Sairaala-alueen muihin rakennuksiin sopiva kokonaisuus saadaan aikaan betonin värityksillä, kuvioinneilla ja pinnan eri kiiltoasteilla.
Vaasan keskussairaalalle rakennettavan H-talon runkotyöt ovat edenneet pitkälle. Ulkoseinäelementeistä on jo nähtävissä, miltä rakennus tulee ulospäin näyttämään.
Vaihtelevan harmaata julkisivua elävöittää lisäksi merellinen grafiikka. Ulkoseiniä somistaa kuvioinnit, joissa kiemurtelevat partalevä ja rakkohaurulevä. Viereistä merenlahtea pääsee ihailemaan rakennuksen sisältä monista kohdin. Esimerkiksi asiakas- ja henkilökuntaravintolasta avautuu upea merinäköala ruokailijoiden iloksi. KESKEINEN SIJAINTI SAIRAALA-ALUEELLA
4
H-talo sijoittuu sairaala-alueen nykyisten rakennusten keskelle. Pohjamuodoltaan Y-kirjainta muistuttava rakennus soveltuu hyvin pinta-alaltaan rajalliselle rakennuspaikalle. Valittu muoto palvelee erinomaisesti talon monipuolisia toimintoja ja esimerkiksi vuodeosastokerrosten toiminnallisia vaatimuksia. Tulevasta H-talosta on hyvät yhteydet sairaalan muihin rakennuksiin ja niiden palveluihin, kuten päivystykseen, leikkaussaleihin, kuvantamiseen ja laboratorioihin. Asiakas-
pysäköinti ja logistiikkarakennukset ovat myös lähellä. KYMMENKERROKSINEN TALO VALMIS VUONNA 2022
H-taloon tulee kymmenen kerrosta. Uudesta rakennuksesta on tulossa sairaala-alueen maamerkki, sillä se kohoaa noin kahdeksan metriä korkeammalle kuin A-rakennus, joka on tällä hetkellä alueen korkein rakennus. Vuonna 2022 valmistuva H-talo yhdistää erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluita saman katon alle. H-talosta tulee älykäs sairaalarakennus, jossa on nykyaikaiset ja laadukkaasti tehdyt tilat. Asiakas saa monipuoliset palvelut tehokkaasti ja joustavasti, samasta paikasta. Lue lisää hankkeen verkkosivuilta ja sosiaalisen median kanavista: bothniahigh5.fi facebook.com/bothniahigh5 twitter.com/bothniahigh5 instagram.com/bothniahigh5 linkedin.com/company/bothnia-high-5
POTILASTARINA
Haiman hommia hoitamassa TEKSTI EMILIA KEMPPAINEN KUVAT CHRISTOFFER BJÖRKLUND
Diabeteksen hoito on muuttunut paljon viime vuosina. Uudet hoitomuodot ovat antaneet vapautta diabetespotilaille, joiden hoito oli aiemmin tiukasti säänneltyä. Hoidon lähtökohtana ei enää ole sokerittomuus. Jonna Häggman on sairastanut ykköstyypin diabetesta ensimmäiseltä luokalta asti. Tauti on autoimmuunisairaus, jossa haima ei tuota insuliinia. Insuliini taas on hormoni, jota ilman ihminen ei voi elää. Diabeetikon täytyy hoitaa itse haiman tehtävä insuliinin annostelijana. Insuliinin puutoksesta kertovat erilaiset oireet, kuten jano, tihentynyt virtsaaminen ja laihtuminen. Näistä oireista Jonnan äiti tiesi, ettei tytär ole kunnossa. – Join ja pissasin paljon, jolloin äiti alkoi epäillä, ettei kaikki ole hyvin. Hän soitti terveydenhoitajalle, joka suostui lopulta ottamaan pissanäytteen. Sen jälkeen hän sitten soitti äidilleni, että Jonnan täytyy lähteä sairaalaan, muistelee Jonna lähes 36 vuoden takaista tilannetta. Jonna jäi diagnoosin saatuaan kolmeksi viikoksi sairaalaan, jossa hän kävi myös koulua. Sairastuminen muutti arkea. Ruoka-ajat olivat pistosten vuoksi tarkkoja, eikä niistä lipsuttu. Perheen menot suunniteltiin pienen diabeetikon aikataulujen mukaan. – Lapsenakaan diabetes ei estänyt mitään. Vanhemmat ovat aina järjestäneet asiat niin, että olen pystynyt harrastamaan mitä haluan, Jonna kiittelee. Nykyään vastasairastuneen sairaalajakso on paljon lyhyempi. Lapsilla saattaa kulua osastolla viikko, jonka aikana opetellaan verensokerin mittaus, hiilihydraattien laskeminen ja insuliinin annostelu. Aikuiset oppivat asiat yleensä nopeasti ja voivat päästä kotiin jopa saman vuorokauden sisällä, kertovat diabetespotilaita hoitavat ylilääkärit Otto Knutar ja Annemari Käräjämäki.
Diabeteksen hoitovälineet saa halutessaan vaatteilla piiloon. – Ihmiset saattavat keksiä laitteille mitä ihmeellisimpiä käyttötarkoituksia, koska he eivät tiedä, mihin niitä oikeasti käytetään, kertoo Jonna, jonka käsivarressa pidettävää verensokerisensoria on luultu esimerkiksi seurantalaitteeksi.
5
6
UUDET HOITOMUODOT TUOVAT VAPAUTTA Knutarin ja Käräjämäen mukaan diabeteksen hoito on muuttunut joustavammaksi. Hoitomuoto ja -välineet mietitään potilaan kanssa yhdessä. Tarkoitus on löytää hoitomuoto, joka sopii potilaan elämäntilanteeseen. Lääkärit kiittelevät markkinoille tulleita uusia diabeteslääkkeitä ja insuliineja, jotka auttavat räätälöimään potilaan hoitoa. Uudet hoitomuodot ovat tuoneet vapautta myös Jonnan elämään. Hän on matkustellut, pelannut ringetteä ja toiminut jääkiekkotuomarina. Jonnalla oli aiemmin monipistoshoito, mutta nykyään hän käyttää insuliinipumppua.
– Nuorena pelkäsin lääkärille menoa, sillä lääkäri saattoi vaihtua joka kerta. Nyt minua on hoitanut pitkään sama lääkäri ja vastaanotolle on kiva mennä, kehuu Jonna. OMIEN LASTEN SAIRASTUMINEN PYSÄYTTI Omaa diabetesta raskaampana Jonna pitää lastensa sairastumista. Hän on viiden lapsen äiti ja kahdella tyttärellä on ykköstyypin diabetes. Jonnan tietojen mukaan suvussa ei ole heidän lisäkseen muita diabeetikoita.
Ollaan rohkeasti sellaisia kuin olemme. Diabetesta ei tarvitse hävetä.
– Ensin olin insuliinipumppua vastaan. Sitten tutustuin naiseen, jolla oli pumppu käytössä ja halusin sellaisen itsekin. Siitä oli aiemmin puhuttu lääkärin ja hoitajan kanssa, kertoo Jonna.
Jonna kokee saaneensa kaikki tarvittavat hoitovälineet helposti. Myös keskussairaalan henkilökunta saa häneltä kiitosta.
insuliinipumppua.
– Kun toinenkin lapsi sai diagnoosin, tuntui välillä, etten pääse siitä yli, Jonna kertoo. Kumpikaan lapsi ei ole diabeteksen vuoksi joutunut jäämään mistään paitsi. Perheen kaikki diabeetikot käyttävät
– Kun pumpun kanssa oppii pelaamaan, se helpottaa elämää. Pumppu ei kuitenkaan ole paras hoitomuoto kaikille. Onneksi on vaihtoehtoja, toteaa Jonna.
– Vaikka hoitovälineet tuovat vapautta, täytyy diabeetikon itse laskea insuliinimäärät muun muassa syömänsä ruuan ja harrastetun liikunnan mukaan. Myös esimerkiksi stressi, suru ja ilo voivat vaikuttaa verensokeriin, kertovat ylilääkärit Annemari Käräjämäki ja Otto Knutar.
TUTKIMUKSET ANTAVAT ARVOKASTA TIETOA Ykköstyypin diabetekseen ei ole parannuskeinoa. Asiaa kuitenkin tutkitaan ja Jonnan lapsetkin ovat osallistuneet tutkimukseen, jossa selvitetään sairauden syntymekanismeja. – Uskon, että parannuskeino löytyy. Se ei ehkä tule minun tai lasteni elinaikana, mutta kuitenkin joskus, toivoo Jonna. – Uutta tietoa tuotetaan jatkuvasti Vaasan sairaanhoitopiirissä DIREVA-diabetesrekisterin avulla, kertoo Käräjämäki. Tutkimusta tehdään yhteistyössä Helsingin yliopiston, ruotsalaisen Lundin yliopiston ja alueellisen Botnia-projektin kanssa. Tavoitteena on helpottaa yksilöllisen hoidon suunnittelua ja oppia lisää taudin kulusta sekä esimerkiksi lisäsairauksien ehkäisystä. Tutkimukseen voi osallistua, jos on saanut diabetesdiagnoosin. Diabetesrekisteristä voi kysyä lisää omalta diabeteshoitajalta. DIABETES TUTUKSI KYSYMÄLLÄ Jonna toivoo, että ihmisten tietämys diabeteksesta lisääntyisi ja ajatusmallit muuttuisivat. Hän ymmärtää, ettei tietoa välttämättä ole, jos lähipiirissä ei ole ketään diabetesta sairastavaa. Jonnan mukaan ihmiset voisivat olla uteliaampia ja kysyä aiheesta, jos jokin mietityttää. Jonna haluaisi, että lapsillekin puhuttaisiin erilaisista sairauksista, eikä esimerkiksi päiviteltäisi pistävää diabeetikkoa. Varsinkin diabeetikkonuorille sairauden näkyvä hoito voi olla haastavaa. Häpeä voi johtaa jopa pistämättömyyteen. – Omille lapsille olen yrittänyt sanoa, että on ok hoitaa pistäminen siinä, missä sattuu olemaan. Olisi hienoa, jos jokainen voisi näyttää sairauttaan juuri niin paljon kuin itsestä tuntuu hyvältä, Jonna miettii. Jonna kertoo innostuneensa diabeteksen hoitamisesta paremmin vasta aikuisena, kun murrosiän tuomat haasteet olivat takanapäin. Nykyään hän ei pelkää näyttää sairauttaan muille. – Ollaan rohkeasti sellaisia kuin olemme. Diabetesta ei tarvitse hävetä, kannustaa Jonna.
MITÄ EROA ON YKKÖS- JA KAKKOSTYYPIN DIABETEKSELLA? YKKÖSTYYPIN DIABETES Kyseessä on parantumaton autoimmuunisairaus, jossa haima ei tuota insuliinia. Tavallisia oireita ovat laihtuminen, jano ja lisääntynyt virtsaaminen sekä väsymys. Sairautta hoidetaan insuliinipistoksin tai insuliinipumpulla. Kutsutaan usein lapsuus- tai nuoruusiän diabetekseksi. Se voi kuitenkin puhjeta missä iässä tahansa. Sairauden syitä ei vielä tunneta, joten ehkäisy- tai parannuskeinoja ei ole. KAKKOSTYYPIN DIABETES Haima tuottaa insuliinia, mutta se ei vaikuta tarpeeksi tehokkaasti tai sitä erittyy liian vähän. Tauti voi olla oireeton. Ensisijainen hoito ovat elintavat: terveellinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen. Lisäksi voidaan käyttää tablettilääkitystä tai insuliinipistoksia. Kakkostyypin diabetes puhkeaa tavallisesti yli 40-vuotiaana, mutta myös nuoret voivat sairastua. Sairautta voidaan ehkäistä painonhallinnalla. Tärkeää on terveellinen ruokavalio, riittävä liikunta ja uni sekä tupakoimattomuus. Voit testata riskisi sairastua kakkostyypin diabetekseen Diabetesliiton verkkosivuilla.
7
8
REPORTAASI
Potilas saa kuljetuksen reippain askelein TEKSTI HANNA HATTAR KUVAT CHRISTOFFER BJÖRKLUND
On aikainen perjantaiaamu. Kaija Heikkilän työpäivä on alkanut. Hän toimii potilaskuljettajana Vaasan keskussairaalassa. Kohta kansliaan saapuu viisi kollegaa. Kaikilla on jalassaan hyvät kengät, sillä tässä työssä niitä tarvitaan. Kiireisimpinä päivinä Heikkilän askelmittariin on kertynyt 20 000 askelta. Se kysyy kuntoa eikä illalla tarvitse lähteä lenkille. Illan ja yön aikana potilaskuljetusten varausohjelmaan on tullut ennakkotilauksia. Niiden silmäily keskeytyy, kun puhelimet alkavat hälyttää. Päivän ensimmäinen tilaus saapuu: sydänosasto tarvitsee potilaan kuljetuksen röntgenkuvantamiseen. Heikkilä kuittaa tilauksen itselleen ja lähtee matkaan. Tilauksessa näkyy lähettävä osasto ja kohdeosasto, maininta sängystä tai pyörätuolista sekä potilaan henkilötiedot.
Potilaskuljetus vaatii kuntoa ja kykyä kohdata potilaita.
Sydänosastolla potilaskuljettaja esittelee itsensä potilaalle ja varmistaa potilaan henkilöllisyyden. Hän poistaa happiviikset potilaan kasvoilta ja auttaa tämän istumaan pyörätuoliin.
– Tässä vaiheessa haen yleensä viltin potilaan hartioille. Omaa vuoroaan röntgenkuviin on lämpimämpi odotella viltin alla, Heikkilä kertoo ja työntää pyörätuolin liikkeelle. Kuljetuksen jälkeen hän palaa kansliaan ja ilmoittaa potilaan kuljetetuksi röntgenin odotustilaan. Puhelimet piippaavat lisää tilauksia. Kollega nappaa yhden itselleen. – Meitä kutsutaan tuttavallisesti potkuiksi. Alku tulee sanasta potilas ja loppu sanasta kuljettaja. Yhteensä meitä on seitsemän henkilöä, joista kaksi on osa-aikaista. Keski-ikämme on melko korkea, kun muutama meistä on yli kuusikymppinen ja pari on alle viisikymppistä. Potilaskuljetus vaatii kuntoa ja kykyä kohdata potilaita. Uusia kuljettajia onkin haastavaa löytää töihin, Heikkilä pohtii. Heikkilä ja kollega Minna Mäkelä järjestelevät päivälle varattuja kuljetuksia. Mäkelä on toiminut potilaskuljettajana lokakuusta 2019 lähtien. Sitä ennen hän toimi pitkään lähihoitajana sydänosastolla. – Hain paikkaa, kun sellainen aukesi. Olen liikkuva tyyppi ja koen tämän työn omakseni. Työ tarjosi vaihtelua osaston vuorotyöhön. Potilaskuljetukset kun tehdään virka-aikana, Mäkelä kertoo. Potilaskuljettajan työ vaatii hyvää kuntoa, sillä liikkeellä ollaan koko ajan. Ylhäällä vasemmalla potilaskuljettaja Kaija Heikkilä ja oikealla Tommy Hammarström. Alhaalla vasemmalla Minna Mäkelä ja oikealla Ulla Östersund sekä Bernice Lindgrén.
Kaija on työskennellyt Vaasan keskussairaalassa vuodesta 1984 lähtien. Hänelle sairaala on kuin toinen koti, jonka jokaisen käytävän hän tuntee. – Jos meiltä tulee jotain kysymään, niin varmasti osataan ohjata oikeaan paikkaan, hän nauraa.
9
Potilaskuljettaja Tommy Hammarströmin mukaan monet potilaat ovat pienestä kiitollisia: – Turhasta ei tule sanomista. Erityisesti syöpäpotilailla ovat elämänarvot kohdillaan.
Aamuun on mahtunut jo monta kuljetusta. Seuraava tilaus tulee kirurgian vuodeosastolta. Heikkilä ja Mäkelä lähtevät osastolle kaksin, sillä sänkykuljetus vaatii useampaa henkeä. Toisinaan on pärjättävä yksinkin.
10
Kuljettajat kääntelevät sänkyä tottuneesti kiperissäkin kulmissa. Ylimääräistä tilaa on harvassa paikassa. Hissiin mahdutaan juuri ja juuri. Matkalla sisätautien poliklinikalle potilaskuljettajat juttelevat säästä potilaan kanssa. Moni potilaista tulee tutuksi kuljetusten myötä. Osa viettää pitkiä jaksoja sairaalassa tai palaa sinne toistuvasti. – On tärkeää tunnustella ilmapiiriä. Kaikki potilaat eivät halua jutella. Toiset taas rupattelevat mielellään. Potilaskuljettajalle on ehkä helpompi jutella tietynlaisista asioista, koska emme ole sairaanhoitajia tai lääkäreitä, Heikkilä pohtii. Keikka on suoritettu kahdeksassa minuutissa. Kansliassa kuljettajat asettavat vasta saapuneita tilauksia kiireellisyysjärjestykseen. Tiettyjen tutkimusten kohdalla on pysyttävä tarkemmin aikatauluissa. Tällaisia ovat esimerkiksi magneettitutkimukset.
potilaille, joiden kunto on niin huono, että matkan aikana voi sattua jotakin, Hammarström kertoo. Toisinaan saattaa tapahtua nopeita käänteitä potilaan voinnissa: – Kerran kuljetukseni aikana potilas valahti elottomaksi. Silloin piti nopeasti kutsua elvytystiimi paikalle. On myös tärkeää, että olemme tietoisia potilaan mahdollisesta elvytyskiellosta, Heikkilä muistuttaa. Potilaskuljettajan rooli ei ole aina kaikille selvä. Moni olettaa kuljettajan jäävän potilaan vierelle ja kulkevan mukana kaikissa tutkimuksissa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kuljettajat lähtevät heti suorittamaan uutta tehtävää hoidettuaan edellisen kuljetuksen loppuun.
Keikka on suoritettu kahdeksassa minuutissa.
Kutsu röntgenosastolle. Aamulla kuvattu potilas on valmis ja odottaa vuoteessa kuljetusta takaisin kirurgian osastolle. Heikkilä ja kollega Tommy Hammarström lähtevät matkaan. Hammarström on työskennellyt Vaasan keskussairaalassa 16 vuotta. – Työ on paljon muutakin kuin potilaiden kuljetusta. Selvitellään tilauksia, suunnitellaan järjestystä ja jaetaan keskenään tehtäviä, jotta saadaan kuljetukset mahdollisimman sujuviksi. Siinä säästetään paljon askelia ja turhia siirtymisiä. Matkan aikana meillä on vastuu potilaasta, vaikka kokonaisvastuu on aina osastolla. Kuljetuksia ei pitäisi tehdä
Lounastauko lähestyy. Potilaskuljettajat porrastavat ruokailun ja ensimmäinen parivaljakko lähtee ruokasaliin. Muut jatkavat työtä, jotta kuljetuksiin ei synny taukoja.
Hammarström poimii seuraavan tilauksen. Rintarangan kuvauksissa ollut potilas tulee kuljettaa takaisin syöpähoitojen vuodeosastolle, joka sijaitsee sairaalan pihan toisella puolella. Lämpimänä kesäpäivänä potilaita voi kuljettaa pyörätuolilla pihan poikki. Viileällä säällä maan alla kulkeva tunneli on paras vaihtoehto. Tunneli yhdistää sairaalan eri rakennuksia. Potilas Mikko Mäkinen on hyväntuulinen. Pitkähkö siirtymisreitti osastolta röntgeniin ei haittaa häntä vaan tuo päinvastoin vaihtelua päivään: – Mukavaa, kun saa nähdä muutakin kuin oman huoneen. Sairaalan ruokasali sijaitsee tunnelin toisessa päässä. Ruuantuoksu leijuu käytävällä.
– Kyllä täällä ruoka maistuu, Mäkinen kehuu. Kuljetus on valmis kello 10.31. Mäkinen kiittää Hammarströmiä hyvästä kuljetuksesta. Heikkilän lounastauko alkaa. Potilaskuljetuksia on tehty yhteensä 65. Niistä 13 on ollut Heikkilän keikkoja. Askelmittarin lukema näyttää 3 000 askelta. Kaijan mukaan päivä on alkanut rauhallisesti. Askeleita voisi olla enemmänkin. Kolme kollegaa huolehtii kuljetuksista sillä aikaa, kun Heikkilä ja Hammarström ovat lounaalla. Vuorossa on vuodepotilaan kuljetus varjoainekuvantamisesta syöpähoitojen vuodeosastolle. Ulla Östersund ja Bernice Lindgrén lähtevät matkaan. Tutkimukset tehdään sairaalan U-talossa, josta siirrytään osastolle tunnelia pitkin. Vierailuaika osastolla on alkanut ja aviomies odottaa potilasta huoneen ovella. Potilaskuljettajat toivottavat hyvää jatkoa potilaalle ja palaavat kansliaan. Päivän työt ovat kohta pulkassa. Keikkoja on kertynyt kullekin kuljettajalle 20–25, joka on myös keskimääräinen keikkamäärä. Potilaskuljettajat pitävät lukumäärää hyvänä. – Tällä potilasmäärällä riittää liikettä ja tekemistä, eikä aika tule pitkäksi. Kipuraja alkaa olla 30 kuljetusta päivässä. Nyt meitä on hyvä määrä ja kuljetukset jakaantuvat hyvin porukan kesken, Heikkilä summaa ja leimaa työpäivän päättyneeksi.
11
SAIRAALASSA
”Käydäänpä yhdessä kotilääkitys läpi” TEKSTI HANNA HATTAR KUVAT CHRISTOFFER BJÖRKLUND
Kello lähestyy neljää iltapäivällä. Ambulanssin ensihoitajat tuovat potilaan päivystyspoliklinikan valvomoon. Ensihoidon raporttien jälkeen tummatukkainen nuori mies esittelee itsensä potilaalle. Hän on osastofarmaseutti Mikko Komsi, joka selvittää yhdessä potilaan kanssa, mitä lääkkeitä potilas käyttää kotona.
12
Mikko Komsi ja Linda Granqvist työskentelevät osastofarmaseutteina Vaasan keskussairaalassa. Komsin kotiosasto on päivystyspoliklinikka ja Granqvistin sekä onkologian poliklinikka että osasto. Molempien työ koostuu potilaiden kohtaamisista ja lääkityksien selvittelyistä.
– Kun potilas tulee meille sairaalaan, haluamme tietää mitä lääkkeitä hän on käyttänyt kotona. Se vaikuttaa hyvin paljon lääkäreiden määrittelemään hoitoon. Käymme keskustellen läpi potilaan reseptilääkkeet ja niiden vahvuudet, annokset ja ottoajat, sekä muut mahdolliset valmisteet, kuten luontaistuotteet, ravintolisät ja reseptittömät lääkkeet, Komsi kertoo. Tiedot kirjataan lääkityslistalle sähköiseen potilastietojärjestelmään. Mitä tarkempi lista on, sitä paremman tiedon se antaa hoitaville lääkäreille. Osastofarmaseutti selvittää potilaan lääkitystietoja myös Kanta-palvelujen Reseptikeskuksesta, mutta se ei kerro vielä kaikkea.
– Poliklinikalla potilaat ovat enemmän valmistautuneita farmaseutin puhelinsoittoon, sillä siitä mainitaan kutsukirjeessä. Vuodeosastolla tapaan potilaat kasvotusten, kertoo osastofarmaseutti Linda Granqvist.
– Potilaan henkilökohtainen haastattelu on tärkeä osa työtämme. Useimmiten potilas on itse paras asiantuntija lääkityksensä suhteen, Komsi ja Granqvist korostavat. LÄÄKETIEDOILLA SUURI MERKITYS HOITOON
Linda Granqvistin työaika jakaantuu syöpähoitoihin erikoistuneen onkologian poliklinikan ja vuodeosaston välillä. Poliklinikalla hän selvittää ensikäynnille saapuvien potilaiden lääkitystiedot.
LÄÄKETIEDON AMMATTILAISET Farmaseuttien ja proviisoreiden koulutus ja työtehtävät keskittyvät lääkehuollon ja lääkehoidon hallintaan. Sairaala-apteekki vastaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon lääkehuollosta Vaasan sairaanhoitopiirin alueella. Vaasan keskussairaalassa farmaseutteja työskentelee sairaala-apteekin lisäksi yhdeksässä eri yksikössä. Osastofarmaseuttien työnkuva vaihtelee osastoittain, mutta yhä suurempi osa työtehtävistä sisältää suoran yhteyden potilaaseen.
– Soitan potilaalle kotiin ja käymme puhelimessa läpi ajantasaisen lääkelistan. Kysyn mahdollisista ongelmista lääkkeiden oton kanssa, lääkeaineallergioista ja haittavaikutuksista. Onkologian poliklinikalla osastofarmasiatoiminta aloitettiin syksyllä 2019. Toiminta on suureksi avuksi hoitohenkilökunnalle, jonka työaikaa säästyy muihin tärkeisiin tehtäviin. Haastattelun välineenä puhelin on aitoa kohtaamista hankalampi. – Eleillä ja ilmeillä on merkitystä ihmisten välisessä viestinnässä. Myös kielten eri murteet tuottavat joskus ongelmia lääkkeiden nimien kanssa. Kasvokkain jutellessa asiat ratkeavat helpommin, Granqvist tietää. LÄÄKELISTAN PITUUS YLLÄTTÄÄ Usein lääkelistan pituus kasvaa selvittelyjen myötä. Se yllättää myös potilaan.
– Moni ei ajattele, että tarvittaessa otettavilla lääkkeillä on merkitystä. Toinen esimerkki on omega-3 -valmiste, joka vaikuttaa veren hyytymiseen. Siitä tulee aina mainita etukäteen, Granqvist kertoo. Jos potilaan haastattelu ei onnistu, kääntyy osastofarmaseutti kotisairaanhoidon, hoivakodin tai lähiomaisten puoleen. Lääkelistan selvittäminen muistuttaa toisinaan salapoliisin työtä. Pienikin vihje auttaa eteenpäin. – Lääkityslista on paras mahdollinen, kun potilas on tarkka ja huolehtii omista asioistaan. Toisinaan joudumme tyytymään niukkaan tietoon. Aikaa selvittelyyn menee 20 minuutista useisiin tunteihin, Komsi kuvailee. Itse laadittu lääkelista on suuri apu sairaalan henkilökunnalle. Listan voi kirjoittaa vaikkapa ruutupaperille ja taitella mukaan kukkaroon. Tärkeintä on, että lääkelista on ajan tasalla. Osastofarmaseutit kehottavat kirjoittamaan listaan myös päivämäärän.
Osastofarmaseutti Mikko Komsi (oik.) viihtyy hyvin päivystyspoliklinikalla. Yksi hänen lähimmistä työkavereistaan on sairaanhoitaja Mikael Pellas (vas).
Itse laadittu lääkelista on suuri apu sairaalan henkilökunnalle. Listan voi kirjoittaa vaikkapa ruutupaperille ja taitella mukaan kukkaroon. – Lääkelistalle kirjoitetaan lääkkeen nimi, vahvuus, annostus ja kellonaika, jolloin lääke otetaan. Meitä auttavat myös tieto käytössä olevista luontaistuotteista, ravintolisistä, tipoista ja voiteista, vinkkaa Granqvist.
MIKSI POTILAAN LÄÄKELISTA ON SELVITETTÄVÄ? Lääkelista on avainasemassa hoitoa suunniteltaessa, sillä lääkäri tarvitsee taustatiedon potilaan käytössä olevista lääkkeistä, jotta hän voi tehdä hoitopäätöksiä. Ennen sairaalaan tuloa potilas on asioinut useimmiten jonkin terveydenhuollon toimijan kanssa, esimerkiksi terveyskeskuksessa, työterveydessä tai yksityisen terveyspalvelun vastaanotolla. Kullakin toimijalla on oma potilastietojärjestelmänsä, jonne potilaan tiedot ja myös määrätty lääkitys kirjataan. Aina tiedot eivät siirry potilastietojärjestelmästä toiseen, vaan ne on selvitettävä toisessa terveydenhuollon yksikössä uudelleen.
13
HYVÄSSÄ HOIDOSSA
Moderni kuvantamislaite paljastaa poikkeamat aineenvaihdunnassa TEKSTI ANNA JUSSILA KUVAT CHRISTOFFER BJÖRKLUND
14
PET-CT-kuvantamislaite saapui Vaasaan joulukuussa 2018 kaikki odotukset ylittäneen varainkeruukampanjan ja innostuneen medianäkyvyyden saattelemana. Viime vuonna laitteella kuvattiin 350 potilasta. Tänä vuonna tutkimusmäärä lienee jo kaksinkertainen. Mutta mitä tutkimuksessa todella tapahtuu potilaalle?
SYVÄLLÄ U-RAKENNUKSEN uumenissa säilytetään Vaasan keskussairaalan ylpeyden aihetta, PET-CT-laitetta, jolla tutkitaan kehon aineenvaihduntaa radioaktiivisten aineiden avulla. Laite kuuluu Suomen nykyaikaisimpiin molekyylikuvantamisen laitteisiin. Suurin potilasryhmä, mitä PET-CT-laitteella kuvataan, ovat onkologian, eli syöpätautien yksikön potilaat, mutta laitteella voidaan kuvata myös muita aineenvaihdunnan muutoksia, kuten tulehduksia ja muistisairauksia.
Tutkimuspäivän aikataulu on tarkka. Se johtuu PET-tutkimusaineiden lyhyestä puoliintumisajasta, jonka jälkeen aineesta on jäljellä enää puolet alkuperäisestä. – Käytämme tutkimuksessa radioaktiivisia tutkimusaineita, jotka lähettävät säteilyä hajoamisensa seurauksena. Aineet valmistetaan Helsingissä erityisellä hiukkaskiihdyttimellä tutkimuspäivänä, kertoo sairaalafyysikko Tuija Kangasmaa, joka työskentelee Vaasan keskussairaalan isotooppiyksikössä. Vaasan keskussairaalassa käytetään kahta eri tutkimusainetta: – Selvästi käytetyin on FDG, jota hyödynnetään suurimmassa osassa PET-CT-tutkimuksia. PSMA:n avulla taas kuvataan eturauhas-
syöpää sairastavia potilaita. Lähitulevaisuudessa tulemme hyödyntämään varmasti myös muitakin tutkimusaineita kysynnän ja aineiden saatavuuden mukaan, toteaa Kangasmaa. Tutkimuspäivänä aineet lähtevät maareittejä pitkin Helsingistä neljältä aamulla, jotta ne ovat perillä Vaasassa puoli kymmeneltä käyttövalmiina. HÄMÄRÄSSÄ ANNETAAN LIHASTEN LEVÄTÄ Potilas aloittaa valmistautumisen PET-CT-tutkimukseen jo edellisenä päivänä saamansa kutsukirjeen perusteella. Ensin isotooppihoitaja haastattelee potilaan ja kertoo, mitä tutkimuksessa tapahtuu. Tämän jälkeen potilas pääsee lepäämään hämärään lepohuoneeseen. – Tässä vaiheessa meillä on tapana kehottaa potilasta rentoutumaan, jotta tutkimus onnistuu. Lepohuoneessa levätään keskimäärin noin tunnin ajan, kertoo kliinisen fysiologian ja isotooppiyksikön apulaisosastonhoitaja Magdalena Rönnlöf. Lepohuoneessa potilas saa isotooppihoitajien valmisteleman tutkimusaineen suonensisäisesti.
Noin kahdenkymmenen minuutin ajan potilas makaa liikkumatta, kun laite ottaa potilaasta tarkkoja kuvia kahdenlaisella kuvantamistekniikalla.
15
PET-CT-laitteen aukko on väljä, ja siksi myös ahtaanpaikankammosta kärsivät henkilöt voidaan lähes poikkeuksetta kuvata. – Vielä ei ole kukaan kieltäytynyt menemästä laitteeseen sen nähtyään, apulaisosastonhoitaja Magdalena Rönnlöf kertoo.
Apulaisosastonhoitaja Rönnlöf ja fyysikko Tuija Kangasmaa ovat iloisia, että Vaasaan on saatu moderni PET-CT-kuvantamislaite, joka on nopeampi ja tarkempi kuin vanhemmat laitemallit.
16
Potilaan levätessä isotooppihoitaja valmistelee radioaktiivisen tutkimusaineen automaattiannostelijalla, jonka käyttö lisää potilasturvallisuutta ja vähentää isotooppihoitajien saamaa säteilymäärää. Sekuntikello käynnistyy sillä hetkellä, kun tutkimusaine on annettu.
Kun kuvat lopuksi yhdistetään, saadaan niin sanottu fuusiokuva. Isotooppihoitajat valmistelevat kuvat fuusiokuvantamiseen perehtyneelle erikoislääkärille, joka analysoi kuvat ja tekee niistä lausunnon. Potilasta hoitava lääkäri tekee tämän perusteella päätöksiä tarvittavasta jatkohoidosta.
TUTKIMUSAINE KERTYY AINEENVAIHDUNNAN ALUEILLE
RADIOAKTIIVINEN TUTKIMUSAINE SAA SÄTEILEMÄÄN
Kun tutkimusaine on vaikuttanut tietyn, tutkimuskohtaisesti määritellyn ajan, potilas asetellaan kuvauspöydälle makaamaan: Noin kahdenkymmenen minuutin ajan potilas makaa liikkumatta, kun laite ottaa potilaasta tarkkoja kuvia kahdenlaisella kuvantamistekniikalla.
Potilas on maannut kuvattavana 20 minuuttia, ja tutkimus alkaa olla valmis. On kotiin lähdön aika. Aivan normaalia arki ei kuitenkaan tule olemaan, sillä potilaan on noudatettava erityistä varovaisuutta loppupäivän ajan.
Röntgenissä laitteet säteilevät, mutta isotooppiosastolla säteilee potilas.
–Radioaktiivinen tutkimusaine näkyy PET-kuvassa kehon aineenvaihdunnan mukaisesti: siellä missä aineenvaihdunta on voimakasta, myös tutkimusaineen kertymä on suurempaa. Laitteen CT-osa taas muodostaa kuvan kehon anatomisesta rakenteesta, Kangasmaa täsmentää.
– Yksinkertaistaen voisi sanoa: Röntgenissä laitteet säteilevät, mutta täällä isotooppiosastolla säteilee potilas. Potilasta kehotetaan välttämään oleskelua lasten ja raskaana olevien läheisyydessä kuvauspäivän iltaan asti, jolloin aine on jo käytännössä kadonnut kehosta, tiivistää Rönnlöf.
LYHYESTI
Viisi vinkkiä hyvään käsihygieniaan SAIRAALASSA ON monenlaisia potilaita, joista toiset ovat herkempiä infektioille kuin toiset. Infektioiden leviämistä voidaan ehkäistä yksinkertaisesti: kunnollisella käsihygienialla. Hyvällä käsihygienialla suojellaan niin potilaita, henkilökuntaa kuin vierailijoitakin. Hygieniahoitajamme Elina Välivainio, Marja Leppälä ja Merja Tikkakoski kokosivat käsihygienian muistilistan kaikille, jotka ovat tulossa sairaalaan:
1. 2. 3. 4. 5.
Pese kätesi saippualla, kun olet saapunut sairaalaan. Käytä lisäksi käsidesiä, jota löytyy yleensä ulko-oven läheisyydestä sekä osastoilta että poliklinikoilta.
Kädet on hyvä pestä ja desinfioida myös silloin, kun saavut potilashuoneeseen ja poistut sieltä. Näin et vie bakteereja ja viruksia tuliaisina kotiisi.
Käsien desinfiointiin olisi hyvä käyttää aikaa noin 30 sekuntia. Pidäthän huolen, että käsidesi levittyy kunnolla kämmeniin, sormien väliin ja peukaloihin.
Pese kätesi vielä huolellisesti kotona.
Muista kuivata kätesi aina kunnolla käsienpesun jälkeen, sillä mikrobit viihtyvät kosteassa. Kuivaus kannattaa tehdä mieluiten käsipaperilla tai pyyherullalla.
Käsihygienian lisäksi on hyvä muistaa oikea niistämis- ja yskimistekniikka, jota on hyvä kerrata flunssakauden aikana: – Älä koskaan niistä tai yski suoraan käsiin vaan hihaan tai nenäliinaan. Näitä sääntöjä on syytä noudattaa ympäri vuoden, jotta saamme minimoitua tautien leviämisen, muistuttavat hygieniahoitajat.
17
Muistilista päivystykseen tulijalle Päivystykseen lähtiessä ota mukaan henkilöllisyystodistus ajantasainen lääkelista Päivystyksessä varmistu, että sinut tunnistetaan oikein rannekkeesta tai henkilötunnisteella
Kerro henkilökunnalle, jos:
Kotiin lähtiessä
käytät säännöllisesti lääkkeitä tai sinulla on vakava perussairaus
käy henkilökunnan kanssa läpi hoito-ohjeesi
sinulla on allergioita
kysy, minkälaisessa tilanteessa sinun tulee hakeutua hoitoon uudelleen
olet raskaana sinulla on tekonivel, tahdistin tai kehoosi on asennettu muu implantti.
sano, jos jokin mietityttää.
pesemällä kätesi suojaudut tartunnoilta. Soitathan ennen päivystykseen lähtemistä valtakunnalliseen päivystysnumeroon 116 117, jotta hoidon tarve saadaan parhaiten arvioitua. Numerosta annetaan soittajalle henkilökohtaiset toimintaohjeet. Kiireellistä päivystystä vaativat potilaat ohjataan Vaasan keskussairaalan päivystykseen. Muistathan virka-aikana ottaa ensin yhteyttä omaan terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon.
LUKIJAKILPAILU
Mitä mieltä olit lehden artikkeleista? Anna palautetta tästä lehdestä ja auta meitä kehittämään sisältöä tuleviin lehtiin. Vastanneiden kesken arvomme kolme pakettia Alvar Aalto -pannunalusia! Yksi paketti sisältää kaksi erikokoista pannunalusta. Arvonta suoritetaan 31.8.2020. Voit osallistua kilpailuun myös osoitteessa: vaasankeskussairaala.fi/kotikaynti
Vaasan sairaanhoitopiiri maksaa postimaksun
erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä en huomioinut Pääkirjoitus Ajankohtaista
VAASAN KESKUSSAIRAALA / VIESTINTÄ X6
Haiman hommia hoitamassa Potilas saa kuljetuksen reippain askelein
TUNNUS 5005967
”Käydäänpä yhdessä kotilääkitys läpi”
65003 VASTAUSLÄHETYS
Moderni kuvantamislaite paljastaa poikkeamat aineenvaihdunnassa Viisi vinkkiä hyvään käsihygieniaan Mitä mieltä olet lehden uudistuneesta ulkoasusta?
–20 21–30 31–40 41–50 51–60 61–70 71–
Vastaajan ikä Anna ruusuja tai risuja sekä juttutoiveita lehden toimitukselle
Nimi Osoite Annettuja henkilötietoja käytetään vain arvonnassa, ja ne hävitetään arvonnan suorittamisen jälkeen.