JUMALAN AVULLA ABSOLUTISTIKSI

Madetoja työpöytänsä äärellä, 1937. Kuva: Aarne Pietinen, Historian kuvakokoelma, Museovirasto

Alkoholin vaikutus Leevi Madetojan luomiskykyyn vuoden 1943 päiväkirjamerkintöjen valossa

Teksti: Sasha Mäkilä

Leevi Madetojan orkesterimusiiki on ollut yksi mielenkiintoni pääkohteista jo noin kymmenen vuoden ajan – aluksi pääasiassa esittäjän näkökulmasta, mutta viime vuosina kiinnostukseni on laajentunut säveltäjän koko elämäntyöhön ja henkilöön. Taiteellisen tohtorintutkintoni kirjallisen työn (Mäkilä 2018) aiheena oli Madetojan ensimmäinen sinfonia Fduuri, op. 29, jonka partituurikäsikirjoitukset löysin kustantamo Fennica Gehrmanin kätköistä vuonna 2013. Toinen käsikirjoituksista on alkuperäinen vuoden 1916 kantaesityksessä käytetty partituuri, toinen taas myöhäisempi, päiväämätön kopio.

Keväällä 2020 koronapandemian sulkiessa konserttisalit sain kimmokkeen palata tutkimuksen pariin ja ryhdyin laatimaan Madetojan ensimmäisestä sinfoniasta kriittistä editiota. Tällöin muodostui yhdeksi tärkeäksi kysymykseksi tuon päiväämättömän partituurin tarkka ajoitus. Siihen toi ratkaisun Kansalliskirjastossa Leevi Madetojan arkistossa säilytettävä pikkuruinen päiväkirjavihko, jonka onnistuin ajoittamaan siinä mainitun Naantalin kaupungin 500-vuotisjuhlan avulla vuoteen 1943. Leevi Madetoja mainitsee päiväkirjassaan ensimmäisen sinfonian kopioimistyön ensimmäisen kerran 28.6.1943, ja viimeinen sitä koskeva merkintä on tehty 22.12.1943, kun hän kirjoittaa kustannuspalkkion loppuosan saapuneen tililleen. Tässä artikkelissa tarkastelen Madetojan elämää, alkoholinkäyttöä ja työkykyä näiden kahden päivämäärän välillä.

Olin jo aikaisemmin tehnyt sen huomion, että vaikka myöhempi partituuri näyttääkin ulkoasultaan huomattavasti siistimmältä kuin korjauksien ja eri esittäjien merkintöjen täplittämä alkuperäiskäsikirjoitus, paljastuu siitä lähemmin tarkastellessa paljon virheitä ja epäloogisuuksia. Kriittisen edition näkökulmasta oli myös ratkaistava kysymys siitä, millainen painoarvo vuoden 1943 kopiolla on – onhan se ”Fassung letzter Hand” ja näin edustaa ”säveltäjän viimeistä tahtoa”. Tämä säveltäjän viimeisen tahdon selvittäminen on ollut johtotähtenä useissa kriittisissä editioissa, vaikka se ei suinkaan aina ole ideaali ratkaisu. Nämä kysymykset mielessäni sukelsin tutkimaan Madetojan päiväkirjavihkoa tarkemmin ja selvittämään, mikä oli säveltäjän työvire vuoden 1943 jälkipuoliskolla.

Erkki Salmenhaara on Madetoja-elämäkerrassaan käsitellyt säveltäjän vuosia 1941–1947 osuvalla otsikolla ”Elämän epilogi”. Vuotta 1943 käsitellään vajaan neljän sivun verran. Salmenhaara on selvästikin nähnyt samat lähteet kuin minäkin – pienen muistikirjan ja irralliset sivut, joihin Madetoja on kopioinut vuoden 1943 viimeisiä kuukausia koskevia merkintöjä toisesta, nyt jo kadonneesta muistikirjasta. Salmenhaara ei pyri peittelemään Madetojan alkoholismia ja kehnoa terveyttä, mutta ei myöskään paljasta elämäkerran lukijoille sitä, miten vakavana säveltäjän tila tosiasiallisesti päiväkirjamerkintöjen valossa näyttäytyy.

Madetojan terveydentilaa on aiemmin käsitelty Matti ja Irene Isohannin vuonna 2001 Suomen Lääkärilehteen kirjoittamassa artikkelissa ”Liittyvätkö lahjakkuus ja mielenterveyshäiriö toisiinsa?”. He kirjoittavat viisikymmentä vuotta täyttäneestä säveltäjästä seuraavasti:

Havaintonsa pelkästään Salmenhaaran Madetoja-elämäkertaan perustaen he kirjoittavat: ”Jälkeenpäin on mahdollista määritellä ainakin pitkäaikaisen alkoholiriippuvuuden ja vaikean masennustilan diagnoosit. Oireet voisivat viitata myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja

Lisääntyvään unettomuuteen ja hermostuneisuuteen Madetoja käytti unilääkkeitä ja etenkin alkoholia. Sekakäyttö alkoi haitata työntekoa, terveyttä ja muistia. Ahdistuneisuuskohtauksiin ja väsymykseen kokeiltiin hoidoksi vitamiini- ja hormoniruiskeita. Madetoja yritti lopettaa alkoholinkäyttönsä ja hakeutui alkoholiparantoloihin 53- ja 54-vuotiaana. Ajoin viinalakko petti. (Isohanni, M. & Isohanni, I. 2001, 1389.)

hypokondriseen häiriöön.” (ibid.) Salmenhaara kuitenkin käsitteli elämäkerrassaan säveltäjämestaria lähes silkkihansikkain ja mainitsi säveltäjän alkoholinkäytöstä vuonna 1943 muun muassa, että Madetoja ”ilmeisesti onnistui pysymään melko kohtuullisissa määrissä” (Salmenhaara 1987, 326). Viikkotasolla tarkastettuna määrät olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin kohtuullisia. Täytyy myös ottaa huomioon, että Madetoja joi vähintään muistiin merkitsemänsä määrän alkoholia, mutta päiväkirjassa on lisäksi sellaisia ilmaisuja kuin ”oiva kestitys”, ”pari lasia” ja ”nautin tavalliset satsit”, joiden tarkempaa sisältöä voi vain arvailla.

Madetoja oli nuoruudessaan pitänyt päiväkirjaa, mutta ilmeisesti suurimman osan aikuisikäänsä hän ei niin tehnyt. Miksi hän sitten yli 50-vuotiaana jälleen aloitti tämän tavan ja rupesi kirjaamaan päiviensä varsin yksitoikkoisia tapahtumia pikkuruiseen vihkoon siistillä käsialallaan? Oma veikkaukseni on, että syy oli varsin käytännöllinen – alkoholismin seurauksena säveltäjä oli lähestulkoon menettänyt muistinsa. Muistinmenetyksen vakavuutta kuvaa hyvin se, että Madetoja maaliskuussa 1942 oli pyytänyt Martti Turusta lähettämään hänelle Musiikkitieto-lehden vanhoja vuosikertoja, jotta hän pystyisi selvittämään itselleen kuka oikein on ja mikä hänen asemansa Suomen musiikkielämässä oikein on (Salmenhaara 1987, 321). Säveltäjän tilanne tuo häkellyttävästi mieleen A. R. Lurijan neurologisen tapauskertomuksen Mies jonka maailma pirstoutui: Erään aivovaurion tarina, jossa sodassa päähän ammuttu nuori mies kirjoittaa uudelleen ja uudelleen tarinaa omasta selviytymistaistelustaan. ”Se oli hänen ainoa toivonsa olla alistumatta sairauteen ja saada takaisin edes osa menetyksestä.” (Lurija 1996, 114.) Madetojan päiväkirjoissa samaten vuorottelevat epätoivo ja taistelutahto. ”Kun tuntuu kaikki olevan elämässäni hullusti, täytyy turvautua työhön. Se on ainoa tepsivä lääke!” (16.8.1943.) Sääksmäen Ritvalassa, Bruno ja Hilja Jorman kesäpaikan lähettyvillä (Salmenhaara 1987, 326). Hän keskittyi siellä Kullervo-sävelrunonsa, op. 15 (1913), oikolukemiseen ja ensimmäisen sinfoniansa partituurin kopioimiseen. Ei ole selvää, miksi Madetoja oli ryhtynyt kopioimaan sinfoniaansa, sillä kesän alkaessa hänellä ei ollut vielä kustannussopimusta – sekä ensimmäisen että toisen sinfonian kustannussopimukset solmittiin Fazerin kanssa vasta loppuvuodesta. Ehkä ajatuksena oli saada myytyä kaikki kolme sinfoniaa samaan aikaan ”käyttövarojen saamiseksi”, kun kolmattakin sinfoniaa Madetoja tarjosi Westerlundille saman vuoden lokakuussa.

Ritvalassa Madetoja oli hyvin huolissaan työkyvystään ja kuvailee päiväkirjassa keskittymisvaikeuksiaan. Kesän jälkeen Madetoja asui ensin vähän aikaa Salusissa, ennen kuin palasi kotiinsa Lallukkaan. Helsinkiin tulon myötä loppui myös raitis elämä, ja säveltäjän luottamus omaan terveydentilaan tuntuikin olevan suurin silloin, kun veressä oli sopivasti alkoholia. Myös säveltäjän ystäväpiiri tuki näitä harhoja vakuuttamalla Madetojalle, että hän vaikutti olevan paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmin.

Madetojan käyttämä lääkitys

Madetojalla oli vuonna 1943 käytössä useita eri lääkkeitä (ks. Taulukko 1). Kesän alussa hän käytti ainoastaan sydänlääkettä ja ulostuslääkettä, mutta pian mukaan tulivat unilääkkeet, ja vuoden loppua kohden lääkkeiden määrä ja annosten koko vain kasvoivat. Madetojan omien sanojenkin mukaan hänellä oli ”täysi apteekki käynnissä”.

Madetojan perhelääkäri Jalmari Lydecken oli määrännyt säveltäjälle kesällä 1943 kaksi kuuria digoksiini-sydänlääkettä, mahdollisesti alkoholin vieroitusoireina ilmenevien sydämentykytysten hallintaan. Lisäksi Madetoja käytti sydänvaivoihinsa kamferia – ja toisinaan lääkit-

Madetojan päiväkirja. Kuva: Sasha Mäkilä

si sydämen ”jymäyttelyä” myös alkoholilla.

Säveltäjä oli hyvin huolissaan vatsansa toiminnasta, ja sitä edistämään hän käytti Karlsbadin suolaa (päiväkirjassa ”crlsb.”) jatkuvasti useita annoksia päivässä. Lisäksi hänellä oli jonkin aikaa käytössä ainakin Laxol-niminen ulostuslääke.

Madetoja käytti unilääkkeenä bromisovaalia (jota hän päiväkirjassaan kutsui nimellä ”brom. val.” tai ”bromi”) ja Valuralia. Monesti Madetoja on lyhentänyt lääkkeen nimen ”val.”, josta on mahdoton varmuudella sanoa, kumpaa lääkettä hän tarkoitti. Kesällä 1943 Madetoja käytti unilääkettä käytännössä joka ilta yhden tai kaksi annosta. Syksyllä hän otti säännöllisesti kaksi unilääkettä, joskus jopa kolme. Käytössä oli jonkin aikaa myös Phanodorm-niminen barbituraatti, ja mahdollisesti muitakin lääkkeitä – toisinaan Madetoja käytti päiväkirjassaan vain nimitystä ”unijuoma” tai ”unitabletti”.

Satunnaisessa käytössä oli myös muita lääkkeitä: ”musta mikstuura” (mahdollisesti rauhoittavana lääkkeenä käytetty Bechterewin mikstuura), Tonicum (kiniini), jota Madetoja saattoi juoda ginin sijasta yrittäessään vähentää alkoholinkäyttöään, ja strykniini, jota Madetoja otti jonkin aikaa, ehkä alkoholin vieroitusoireisiin. Syys–lokakuun vaihteessa 1943 Madetoja kärsi hammassärystä, jota hän ensin hoiti erilaisilla särkypulvereilla ja -tableteilla, kunnes hammas leikattiin pois. Leikkauksen jälkeen tulehdusta hoidettiin streptolysiinillä.

MADETOJAN KÄYTTÄMÄT LÄÄKKEET

(TAULUKKO 1)

Digitalis – sydänlääke, jonka vaikuttava aine on digoksiini. Digoksiinin liika-annostelu voi johtaa pulssin liialliseen hidastumiseen, rytmihäiriöihin, pahoinvointiin, sekavuuteen ja näköhäiriöihin. Karlsbadin suola – natriumsulfaattia sisältänyt lääke vatsavaivojen ja ummetuksen hoitoon. Bromisovaali – unilääke, joka väärin käytettynä aiheuttaa vaikeita psyykkisiä ja neurologisia haittavaikutuksia.

Kamferitipat – käytetään sydämen toiminnan virkistämiseen ja alhaisen verenpaineen hoitamiseen. Liikaa käytettynä vakavia hermostollisia haittavaikutuksia. Valural – valeriaanasta eli rohtovirmajuuresta tehty unilääke, jonka suuret annokset voivat aiheuttaa päänsärkyä, huimausta, levottomuutta, pahoinvointia, väsymystä, aamutokkuraisuutta, kävelyvaikeuksia ja motorisia koordinaatiovaikeuksia. Uute voi vahvistaa alkoholin vaikutuksia.

”Musta mikstuura” – mahdollisesti Bechterewin mikstuuraa, jossa yhdistyvät bromin ja dietyyliparbituurihapon rauhoittavat ominaisuudet. Tästä lääkkeestä tuli tavattoman suosittu ja sitä käytettiin yleisesti aina 1950-luvulle saakka. Laxol – ulostuslääke, mahdollisesti risiiniöljyyn perustuva.

Phanodorm – unilääkkeenä käytetty barbituraatti. Barbituraattien käyttöön liittyy riippuvuuden riski, ja niillä on runsaasti sivuvaikutuksia. Yliannostus saattaa johtaa kuolemaan. Tonicum – malarialääke kiniiniä, gin tonic -juoman alkuperäinen ainesosa. Kiniinin yliannostus saattaa johtaa kuulohäiriöihin ja sokeuteen.

Strykniini – tappavan myrkyllinen alkaloidi, jota on pieninä annoksina käytetty lääkkeenä hermotaudeissa. Streptolysin – sulfalääke, eräänlainen antibiootti ennen penisilliinin yleistymistä, käytettiin tulehduslääkkeenä.

VIIKKO 1.11.–7.11.1943 MADETOJAN PÄIVÄKIRJASTA (TAULUKKO 2)

1.XI. – à 12,45 Kons.lla 2 tuut. Åström soitti, että hän myö frakki-kengät. ½ 20 HOK:ssa ateria + 3 punaviiniä. –2.XI. à midi Elitessä 2 tuut. à 22 h. Elitessä annos + 2 snapsia + 1 tuut. à 23 h. 2 val. –3.XI. Aamukahvin kanssa 1 viina + 1 camph. ja 1 val. – Jorma soitti: suostunko minä siihen, että O:n runoja julkaistaan o/y Kirjan kustannuksella (Nuorto välittää) Sanoin, että Jorma toimisi parhaimman kykynsä mukaan. – Radiossa meni minulta ”Pieni sarja”. Huono on muisti. 2 tuut. – à 21,20 HOK:ssa 1 tuut. annos 1 snapsi ja Elitessä 2 tuut. à 23, 20 otan 3 crslb ja 2 val. –4.XI. à 12 h. Huomenna mennään Turusen kanssa pukukankaita tilaamaan. –5.XI. à 13 h. Turusen kanssa tilattiin Kuusiselta kankaat pukuun ja shakettihousuihin. Räätäli on Kuukka. Mandi antoi snapsin. à 15 h. 2 jaloa + III. Söin HOK:ssa parin ”lasin” kanssa. 6.XI. à 7 h. +37,2, kurkku kipeä, yskittää. 2 + 1 Streptolysiniä. Mandilta 2 lasia viinaa. à 21 h. ateria (Elite) ja 3 snapsia. 1 tuut. 1 jalo. à ½ 23 2 crslb. 2 val. –7.XI. Töölön kirkossa kuulin paljon omaa musiikkiani (”Pyhäin päivä” -vesper). Aamiaiseksi Mandi snapsin. à 13–14 Kons.lla 3 tuut. Turunen: voin kirjoittaa L.M:ille joko sarjan tai pitemmän laulun. – Illalla kävin Elitessä 2 cocktailia. 2 crlsb. ja 2 val. –

Madetojan nauttimat alkoholimäärät

Madetoja onnistui pysymään erossa alkoholista koko Sääksmäellä viettämänsä noin seitsemän viikon jakson, mutta välittömästi Helsinkiin palattuaan hän löysi itsensä taas Konservatorion ravintolasta giniä juomasta: ”Kun sekoitan siihen vettä, niin eihän se kaljaa väkevämpää ole.” Samana iltana Madetoja kirjoittaa: ”Tuntuu taas muisti huononevan. Gin’lasi oli ehkä väärin?” (10.8.1943.)

21.8.1943 Madetoja asettui taloksi kotiinsa Lallukkaan, ja tästä eteenpäin hän kirjaa päiväkirjaansa yhä suurempia alkoholimääriä. Alun retkahdusta hieman hillitsi Madetojan saama tarjoilukielto kantapaikassaan Elitessä, mutta kielto ei näytä kestäneen kovinkaan kauaa. Lisäksi Madetoja vietti aikaansa Konservatorion ravintolassa (nykyinen Sibelius-Akatemian Rtalo) ja Lasipalatsin HOK:ssa, toisinaan myös Angleterressä, Kämpissä, Royalissa ja Adlonissa. Madetojan päivittäin juomista alkoholimääristä on vaikea saada täsmällistä selkoa, koska alkoholiannosten puuttuminen päiväkirjasta ei ole merkki siitä, etteikö säveltäjä olisi niitä vähintäänkin ruokailujen yhteydessä nauttinut. Viikkotasolla käyttö on ollut niin runsasta, että on syytä epäillä alkoholia kuluneen runsaasti myös niinä päivinä, joina päiväkirjamerkintöjä ei ole. Esimerkiksi marraskuun ensimmäisellä viikolla 1943 (ks. Taulukko 2) oli päiväkirjaan muistiin merkittyjä alkoholiannoksia yhteensä 36: 14 tuutinkia (rommitotia), 5 lasia viiniä (jos perjantaina aterian kanssa nautitut ”lasit” oletetaan viiniksi), 8 snapsia, 7 (jalo-)viinaa ja 2 cocktailia. Torstaille 4.11. ei päiväkirjassa ole merkintöjä juomista, mutta todennäköisesti niitä silloinkin nautittiin. Vertailun vuoksi Käypä hoito -suosituksen mukaan Suomessa ”hälytysrajaksi eli suuren riskin tasoksi on arvioitu naisilla 12–16 ja miehillä 23–24 alkoholiannosta viikossa. Viimeistään tässä vaiheessa terveydenhuollon tulee puuttua asiaan.”

Yhdessä tämän alkoholimäärän kanssa säveltä-

jä on kirjoittanut ottaneensa Valural-unilääkettä (jostain syystä myös keskiviikkoaamuna!) 9 kertaa viikon sisällä. Todennäköisesti määrä on ollut paljon suurempi, sillä Madetojalla oli vuoden 1943 lopulla tapana ottaa kaksinkertainen unilääkeannos joka ilta. Käytössä on samanaikaisesti ollut vielä kamferitippoja, Karlsbadin suolaa, ja kurkkukivun vuoksi streptolysiiniä.

Madetojan luomiskyky vuoden 1943 aikana

Salmenhaara mainitsee kevään 1943 osalta, että helmikuussa Madetoja osallistui kutsukilpailuun JR 8:n kunniamarssin säveltämiseksi ja hänen voittoisa kappaleensa ”näyttää jääneen vuoden ainoaksi sävellykseksi” (Salmenhaara 1987, 325). Näin päiväkirjamerkintöjen valossa varmasti olikin. Taulukkoon 3 olen koonnut tietoja teoksista, joiden parissa Madetojan mieli askarteli vuoden 1943 loppupuoliskon aikana.

22.6.1943 Madetoja sai Wasa Sångargille -kuorolta kutsun sävellyskilpailuun, johon hän ryhtyi säveltämään laulua Vasa-namnet. Sävellystyö osoittautui kuitenkin mahdottomaksi. 11.8. Madetoja kirjoittaa: ”Vasa-namnet”ia yritellessäni olen huomaavinani luomiskykyni mahdottomuuden.” Kilpailutöiden takaraja oli varmaankin syyskuun loppu, sillä 27.9. Madetoja kirjoittaa: ”Waasaan pitäisi lähettää laulu (mieskuoro-) parin päivän perästä, mutta ei tahdo syntyä.”

Monet muutkin tapahtumat vahvistivat Madetojan käsitystä siitä, että hän oli ainakin toistaiseksi menettänyt luomiskykynsä. Lääkärikäyntiä varten tekemissään muistiinpanoissa hän listaa, että kuulo- ja näköaisti ovat rappeutuneet ja että muisti, huomiokyky ja mieleenpainamiskyky ovat sairaalloisen huonot. ”Siitä johtuu mielialan apeus. Edellä olevasta seurauksena työkyvyn heikkous, miltei puutos.”

Jo kesän alussa, kun Madetoja ryhtyi kopioimaan 1. sinfoniaansa, hän valittaa huomiokykynsä pettämistä tämän tästä. 28.6.1943: ”Ehtimiseen teen virheitä, vaikka koetan olla tarkkaava.” Kullervon oikolukua tehdessään hän puolestaan kirjoittaa 20.7.1943: ”Korrehtuuria lukiessani panen merkille: huomiokykyni minimaalinen.” Kullervon korjaukset eteenpäin postitettuaan Madetoja palasi taas 1. sinfonian pariin. 31.7.1943: ”Kopioin I sinfoniaani. On sekava ja tuskallinen olo. En voi muuta kuin rukoilla Jumalaa antamaan apuansa.”

Ehkä selkein kuvaus Madetojan työkyvyn puutteesta on sunnuntailta 12.9.1943, jolloin hän kuuli konsertissa sävelrunonsa Tanssi-näky, op. 11:

Ravintola Eliten ovimies, 1935. Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo

12.IX. Sunn. à 2,10 h. häl. – à 3,45 1 val. à 6,10 Term. 36,7. Ul. parf. 1 camphor. – à 10 – 11 olin Töölön kirkossa, mutta en nyt – à midi – muista juuri mitään koko tilaisuudesta. Sen kyllä, että kanttori lauloi osuutensa tulevaa vaalia varten; hänellä on metallikas ääni, hän on ensi sijalla. – à 14,30 oli Ork. konsertti, jonka ohjelmassa oli ”Tanssi-näky”. Sitä, ja koko ohjelmaa kuunnellessani totesin jälleen: kuuloaistissani ja siihen liittyvässä älyntoiminnassani on jotain vikaa. Minun täytyy työssäni keskittyä valmiiden teosteni julkaisemiseen. Siinä täytyy saada joku avukseni! Tätä kirjoitan Kons.lla, jossa olen syönyt ja juonutkin. – à ½ 17 h. Elitessä: aluksi gin ja päälle siika-annos (kylmä) Mikkilällä pianotrio? Niin arveli Ernst Linko, jonka tapasin Konservatoriolla, häneltä voi tiedustella. Ja Mikkilältä, joka on trioa soittanut 1 ½ v. sitten. à 21,30 H.O.K:ssa jälkiruokaa ja sherryä 2 lasia.

Sanamuodosta voi päätellä, että Madetoja oli tehnyt tämän huomion jo useaan kertaan aikaisemminkin ja siitä johtui hänen herännyt kiinnostuksensa vanhojen teosten oikolukemiseen ja kauppaamiseen kustantajille. Saman sisältöinen merkintä löytyy päiväkirjasta myös viikkoa aikaisemmin: ”Eilen Kajanus-konsertissa tein jälleen huomion: en osaa oikealla tavalla kuunnella musiikkia! Ja säveltäjä olen olevinani!” (6.9.1943.)

Mainittujen Kullervon ja 1. sinfonian lisäksi Madetoja auttoi Martti Turusta korjaamaan sekvenssin Pako Egyptiin, op. 61, tekstiä tämän joulukuussa johtaman esityksen edellä. Muuta konkreettista työtä teostensa parissa Madetoja ei kyseisenä vuotena tehnyt. Madetojan entinen sävellysoppilas Kalervo Tuukkanen sai lupauksen, että Madetoja katsoisi hänen vastavalmistunutta viulukonserttoaan, mutta 8.9.1943 päiväkirjassa on konserttoa koskeva merkintä ”en tahdo päästä siihen kiinni, niin huonossa kunnossa olen.”

PÄIVÄKIRJASSA MAINITTUJA MADETOJAN TEOKSIA (TAULUKKO 3)

Kullervo op. 15 (1913) – tarkistettavana, menossa Lauri Solanterälle puhtaaksipiirrettäväksi ja sitten julkaistavaksi. Tarkistusprosessi alkoi 17.6.1943 ja päättyi 22.7.1943, kun Madetoja postitti ”korrehtuurin” eteenpäin. 2.10.1943 Madetoja halusi tarkastaa Solanterän piirtämät Kullervon äänilehdet, jotka Solanterä haki takaisin 12.10.1943. 1. sinfonia op. 29 (1916) – kopioitavana Fazerille kauppaamista varten, ensimmäinen maininta 28.6.1943. Kullervon ”korrehtuurin” valmistumisen jälkeen (22.7.) Madetoja lienee keskittynyt ainoastaan 1. sinfoniaan. Vasa-namnet (1943) – kesken jäänyt kuorokappale, mainittu 27.9.1943 (”ei tahdo syntyä”). Pianotrio op. 1 (1909) – Madetojan ensimmäinen suurimuotoinen teos, jonka hän halusi saada kustannettua. Madeto ja aloitti käsikirjoituksen etsimisen 23.8.1943 kantaesityksen pianistin Karl Ekmanin luota ja löysi viimein 22.12.1943 alkuperäisen käsikirjoituksen Teostolta ja kopion Konservatoriolta (nykyinen Sibelius-Akatemia). Madetoja myi trion Fazerille seuraavana kesänä. 2. sinfonia op. 35 (1918) – Madetojan omalla kustannuksellaan vuonna 1939 painattama sinfonia, jota hän alkoi kau pitella Fazerille 27.8.1943. Sopimus allekirjoitettiin 7.9.1943. 3. sinfonia op. 55 (1926) – Madetoja tarjosi teosta Westerlundille 6.10.1943. Pako Egyptiin – Madetojan piti tarkistaa teksti Martti Turusen esitystä varten. Tarkistus suunniteltu 23.10.1943, Onervan runokirja Turuselle 19.11.1943, esitys 19.12.1943, jota säveltäjä kommentoi ”siinä on painovirheitä”.

MADETOJAN HUOMIOITA MUISTINSA TOIMINNASTA (TAULUKKO 4)

30.6. ”à 22 h. otin bromin, kun en varmaan muistanut olinko ½ tuntia sitten ottanut (tilalleni kuvaavaa).”’

29.7. ”à 11 h. en muista, otinko dig. aamiaisen jälkeen. Muisti on yhä kovin huono.”

22.8. ”Kävin elokuvassa, mutta (kuvaavaa) en muista siitä nyt – ½ tuntia käveltyäni – yhtään mitään.”

29.8. ”à 18,15 giniä 1 kpl. Kons.lla (en hintaa muistanut, vaikka kymmeniä kertoja olen niitä maksanut).”

5.9. ”à 12,30 tarkastelen kirjeitäni tämän vuoden alku-kuukausilta: totean muistini puutteellisuuden.”

25.9. ”Kävin 19–21 Bio Ritzissä, saatoin seurata tapahtumien kulkua, mutta nyt, tultuani HOK:iin tuutinkia juomaan, en filmistä muista juuri mitään. Siis – vanha vika, parantuneeko koskaan! Mutta työtä on tehtävä, I sinfonia on toimitettava kustantajalle!”

28.10. ”à 21 elokuvassa kävin, en muista mitään. Syön Kons.lla, sitten kotiin kylpyyn. (Kons.lla 3 snapsia ja kylvyn jälkeen Mandi antoi 1 viinan.)

Lopuksi

Kuva, joka Madetojan päiväkirjamerkintöjen perusteella säveltäjän työkyvystä piirtyy, on varsin lohduton. Uusien teosten säveltäminen oli osoittautunut Madetojalle täysin mahdottomaksi, vaikkakin yhtenä elokuisena aamuna (22.8.1943) hän optimistisesti kirjoitti päiväkirjaansa, ”voin mahdollisesti kirjoittaa hyviä yksinlauluja”. Yksinlauluja ei loppuvuodesta 1943 kuitenkaan syntynyt, eikä mitään muutakaan. Vanhojen teostensa korjaamisessa ja kopioinnissa Madetojalla oli myös suuria vaikeuksia. Hän ei esimerkiksi kyennyt muistamaan, mitkä Kullervon nuottiin tehdyt korjaukset olivat hänen omiaan, mitkä jonkun muun. Pitkin vuotta Madetoja kirjoitti päiväkirjaansa tilanteista, jolloin hänen muistinsa oli pettänyt (ks. Taulukko 4). Mitä tulee ensimmäisen sinfonian partituurin kopioimiseen ja sen seurauksena syntyneeseen ”revisioon”, tilanne lienee ollut sama – säveltäjä tuskin on enää nuottia kopioidessaan muistanut, mitkä merkinnät 27 vuotta vanhan teoksen partituurissa olivat hänen omiaan ja mitkä muiden esittäjien, esimerkiksi jo kymmenen vuotta aiemmin edesmenneen Robert Kajanuksen.

Madetojan teosten kriittisten editioiden näkökulmasta käsitys säveltäjän työkyvystä hänen korjaillessaan aiempia teoksiaan on olennaista tietoa. Päiväkirjat ja kirjeenvaihto ovat tässä arvioinnissa tärkeitä lähteitä. Pelkkään nuottiin ja päivämääriin tuijottaminen, tai ”säveltäjän viimeisen tahdon” periaatteeseen nojaaminen saattaa johtaa siihen, että Risto Väisästä (2000, 118) lainaten, ”parhaan yhtenäisen”, ”uskottavimman ja luotettavimman” tai ”sensitiivisimmin ja tarkimmin kirjoitetun” lähteen olemassaolo sivuutetaan. Ensimmäisen sinfonian tapauksessa on vuoden 1916 versio kaikkia näitä, ja vuonna 1943 valmistunut kopio on vain kalpea kuvajainen nuoren ja menestyksennälkäisen Madetojan visiosta. Editorin haasteena onkin kuoria alkuperäinen teksti esiin yhtä lailla useiden esittäjien tekemien merkintöjen, kuin säveltäjän itsensä myöhemmin tekemien ”korjausten” alta. Sama työ saattaa olla edessä myös Kullervon kanssa, kun se jonain päivänä päätyy editorin suuren-

Mitä tulee Madetojan terveydentilaan hänen viimeisinä vuosinaan, olisi mielenkiintoista saada lääketieteen näkökulma säveltäjän käyttämien lääkkeiden ja nautittujen alkoholimäärien yhteisvaikutukseen. Lääkittiinkö Madetojaa väärin perhelääkäri Jalmari Lydeckenin toimesta? Vai hoidettiinko hänen alkoholismiaan täysin ajan oppien mukaisesti? Ainakaan mitään voimakkaita interventioita ei vuonna 1943 tehty, vaan Madetojan annettiin jatkaa alkoholin käyttöä kotiapulaisensa Mandi Koskisen valvonnassa jopa kotioloissa. Kokonaan oma lukunsa on lääkäri Jalmari Lydeckenin vaikutus säveltäjän puolison L. Onervan sulkemiseen Nikkilän mielisairaalaan. Päiväkirjojen perusteella Madetoja oli näissä asioissa täysin lääkärin ja ystäviensä johdateltavissa. Näihinkin asioihin antaa toivottavasti jatkotutkimus vastauksia.

Viitteet:

1 21.X. Turunen soitti, että ”Pako Egyptiin” ei ole täysin kunnossa tekstin puolesta. Sitä on siis tarkistettava. à 16,30: 2 jaloa. à 18. 2 punaviiniä. Jumalan avulla absolutistiksi! (21.10.1943)

2 Tällä hetkellä tutkimustani Madetojan orkesterimusiikin parissa tukevat Madetoja-säätiö ja Kauppaneuvos Otto A. Malmin lahjoitusrahasto, joita kumpaakin haluan lämpimästi kiittää.

3 Partituurien ja teoksen eri versioiden eroavaisuuksista kiinnostunut voi lukea artikkelini ”Leevi Madetojan ensimmäinen sinfonia taiteellisen ja tieteellisen tutkimuksen risteyksessä” Musiikkilehdestä 3/2020. 5 Martti Turunen (1902–1979) oli kuoronjohtaja ja säveltäjä, joka toimi pitkään Teoston johtajana.

6 Bruno Jorma (1882–1956) oli oopperalaulaja ja näyttelijä ja toimi Lallukan taiteilijakodin isännöitsijänä vuodesta 1933 lähtien.

7 Salus-sairaala oli Helsingin Kaivopuistossa vuosina 1929–1983 toiminut yksityinen sairaala. Nykyisin rakennuksessa toimii muun muassa Wihurin rahasto.

8 Jalmari Lydecken (1875–1959) oli lääkäri, joka piti yksityisvastaanottoa Helsingissä vuodesta 1911 kuolemaansa saakka.

9 Kalervo Tuukkanen (1909–1979) oli säveltäjä ja Madetojan sävellysoppilas. Hän kirjoitti myös ensimmäisen elämäkerran Madetojasta, Leevi Madetoja: Suomalainen säveltäjäpersoonallisuus (1947).

10 Lauri Solanterä (1902–1977) oli kanttori-urkuri ja suosittu nuotinpiirtäjä ja vuodesta 1940 eteenpäin Westerlundin kustannuspäällikkö.

11 Karl Ekman (1869–1947) oli pitkään Suomen arvostetuin konserttipianisti.

ARKISTOLÄHTEET:

Leevi Madetojan päiväkirja vuodelta 1943. Kansalliskirjasto. COLL.276.5.

Leevi Madetojan päiväkirjamuistiinpanoja 1942–1945. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Leevi Madetojan arkisto, laatikko 1.

KIRJALLISUUS:

Isohanni, M. & Isohanni, I. 2001. ”Liittyvätkö lahjakkuus ja mielenterveyshäiriö toisiinsa?” Suomen lääkärilehti 12/2001, 1385–90

Lurija, A. R. 1996. Suurmuistaja: Pieni kirja suuresta muistista; Mies jonka maailma pirstoutui: Erään aivovaurion tarina. Suomentanut englanninkielisistä laitoksista The mind of a mnemonist ja The man with a shattered world Mika Koivisto. Helsinki: Gaudeamus

Mäkilä, Sasha 2018. Conducting Madetoja. Discoveries About the Art and Profession of Conducting. Tallinn: Eesti Muusika- ja Teatriakadeemia.

Mäkilä, Sasha 2020. ”Leevi Madetojan ensimmäinen sinfonia taiteellisen ja tieteellisen tutkimuksen risteyksessä”. Musiikki 50 (3), 77–94.

Salmenhaara, Erkki. 1987. Leevi Madetoja. Helsinki: Tammi.

Väisänen, Risto. 2000. ”Vielä Sibeliuksen pinneistä, suurpiirteisyydestä, intentiosta. Kommentteja JSW:n vastineeseen”. Musiikki 30 (1−2), 117−129.

Madetoja, 1938. Kuva: Aarne Pietinen, Historian kuvakokoelma, Museovirasto