VUOSI ZOOMISSA

Teksti: Vilma Malmgren Kuvitus: Johanna Vapaavuori

Eletään keskitalvea ja yliopistovuosi alkaa vähitellen kääntyä kohti kevättä ja vuoden loppua. Takana on kaikella tapaa poikkeuksellinen lukuvuosi: Topelian musiikkitieteen oppiaineen käytävän ja opiskelukavereiden sijaan tutuksi ovat tulleet loputtomat Zoom-luennot, Moodle-tentit ja oman huoneen työpiste. Nyt täysipäiväistä etäopiskelua on takana viime kevät mukaan luettuna yhteensä jo neljän periodin verran eikä loppua näy. Opiskelijoiden kokemukset etäopiskelusta ovat vaihdelleet hyvin paljon; joillekin etäopiskelu on mahdollistanut työn ja opiskelun sujuvamman yhdistämisen, siinä missä toisille se on tarkoittanut kasvavaa yksinäisyyttä ja tuottanut ylimääräistä kuormittumista. HYY:n loppuvuodesta 2020 teettämän kyselyn mukaan jopa 60 % kyselyyn vastanneista opiskelijoista koki olevansa joko täysin uupunut tai vaarassa uupua. Toisaalta etäopiskelu on avannut uusia toimivia opiskelun ja ajankäytön mahdollisuuksia, joista osa on varmasti tullut jäädäkseen. Synkooppi viritteli Zoom-yhteyden kolmen musiikkitieteen opiskelijan kanssa ja kyseli kuulumisia sekä etäopetuksen nostattamia mietteitä.

Aino Lyra, kolmannen vuoden musiikkitieteilijä

Lyralle etäopiskelu on mahdollistanut etäisyyden ottamisen Helsinkiin, ja hän on majaillut joulusta lähtien koiransa kanssa Ylitorniolla Lapissa. “Lappiin lähteminen oli hyvä ratkaisu ja ylipäätään ainutlaatuinen mahdollisuus, että pääsi opiskelun puolesta lähtemään tänne. Opiskelun lisäksi täällä ei oikein ole muita aktiviteetteja, mutta kun lähtee ovesta ulos, on saman tien metsässä, mikä on tosi ihanaa.” Tällä hetkellä Lyra kirjoittaa kanditutkielmaansa sekä suorittaa tutkinnosta vielä uupuvia kursseja. “Etäopiskeluun ja Zoom-luentoihin on syksyn myötä onneksi jo rutinoitunut. Henkisesti kandin kirjoittaminen tuntuu välillä raskaalta, mutta onneksi ei kuitenkaan ole kovaa painetta valmistua juuri nyt tänä keväänä. Syksyllä tein samaan aikaan opiskelun kanssa töitä, mikä ei olisi ollut mahdollista ilman etäopiskelua.” “Vaikea sanoa, onko kurssien työmäärään tullut muutoksia etäopiskelun myötä – kursseilla kun on lähtökohtaisesti jo niin erilaiset toteutusmuodot ja työmäärät. Musiikkitieteessä on aika

pieni porukka ja rennot välit henkilökunnan kanssa. Yleisesti onkin ollut sellainen olo, että myös henkilökunnan puolelta ymmärretään hyvin, jos jaksaminen ja kurssien suorittaminen on ollut vaikeaa.”

Viime vuoden Lyra toimi Synkooppi ry:n puheenjohtajana. Järjestön tapahtumia ei koronan vuoksi ole voitu normaalisti järjestää, mutta tapahtumien jättämää aukkoa on pyritty täyttämään etätapahtumilla ja erilaisilla matalan kynnyksen yhteydenpito-alustoilla. “Syksyllä koitimme järjestön kanssa pitää erilaisia etätapahtumia ja pitää yllä järjestön whatsapp-ryhmiä. Poikkeustilanteesta huolimatta saimme tosi kiitettävästi järjestettyä kaikenlaista toimintaa! Tietysti on ikävä yliopiston tiloja ja sitä, kun sattumalta törmää ystäviin ja puolituttuihin opiskelijoihin.”

Petteri Peltola, fuksi

Peltola on viime syksynä aloittanut taitulainen, joka aikoo pääaineenaan lukea joko musiikkitiedettä tai elokuvatutkimusta. Hän kuuluu siis siihen vuosikurssiin, joka on aloittanut yliopiston etäopiskelemalla. “Yliopiston aloittaminen etänä ei tietenkään ole ollut ihan sellaista, mitä etukäteen ajattelin. Tuntuu vähän kuin olisi avoimessa yliopistossa, kun ei ole päässyt konkreettisesti yliopistolle tai tavannut normaalisti omia vuosikurssilaisia. Onneksi alkusyksystä, kun vielä uskalsi useammin tavata rajoitusten puitteissa, ehdimme tutustua ihan hyvin muiden taitu-fuksien kanssa. Se on tietysti tosi hyvä juttu.” Peltolan kokemukset etäopiskelun toimivuudesta ovat pääosin positiiviset. “Ainakin niillä kursseilla, joilla itse olen ollut, on etäopiskelu muotona toiminut ihan hyvin eikä työmäärätkään ole tuntuneet liian suurilta. Tietysti aika vaikea sanoa, kun ei ole mitään muuta kokemusta, johon verrata. Kursseja olen saanut suoritettua ihan normaalissa tahdissa, kolme tai neljä kurssia periodia kohden.” Peltolan kokemuksen mukaan yliopisto on tullut hyvin vastaan etäopiskelussa. “Tuntuu, että yliopiston ja opettajien puolelta on saanut ihan mukavasti tukea ja ymmärrystä. Ehkä olisin vähän enemmän kaivannut hops-ohjaamista ja tietoa opintojen suunnittelusta ja etenemisestä. Nyt sen kanssa on jäänyt vähän yksin.”

Justus Pitkänen, musiikkitieteen maisteriopiskelija

Pitkänen on jo jonkin aikaa työskennellyt opiskelun ohessa, viime keväänä alkanut poikkeustilanne on hänen kohdallaan tarkoittanut töiden vähenemistä. Etäopiskelussa hän näkee mahdollisuuksia: "Kyllähän etäopiskelussa on hyviä puolia, etenkin jos se mahdollistaa töiden ja opiskelun sujuvamman yhdistämisen. Jossain muodossa etäluennointia kannattaa myös jatkaa, etenkin isommilla luennoilla se on toiminut mielestäni hyvin.“ Pitkänen on kokenut, ettei etäluennointi ole hänen kohdallaan vaikuttanut kurssien suorittamiseen. “Kovin hyvänä tapana en kuitenkaan näe, jos Moodleen annetaan vaan läjä valmiita luentotallenteita, jotka pitää katsoa tai kuunnella täysin omaan tahtiin. Olisi tärkeää, että opetustilanteessa säilyy jokin liveulottuvuus tai että luennot tulisivat ainakin jossakin tietyssä aika-ikkunassa. Musiikkitieteen henkilökunta on kyllä onnistunut todella hyvin etäopetuksen järjestämisessä.” Pitkänen lisää vielä, että etäopiskelu mahdollistaa opetuksen paremman saavutettavuuden:

“Onhan etäluennoissa esteettömyysnäkökohta, minkä myös ylioppilaskunta on nostanut esille. Joillekin etäopiskelu sopii kuitenkin huonommin, ja pitää toivoa, ettei etätyöskentely olisi jatkossa pois lähiopetukseen käytettävistä resursseista.”

Myös Pitkänen mainitsee konkreettiset yliopiston rakennukset sekä opiskelukaverit. “Tässä vaiheessa alkaa kaivata jo ihan perusasioita, tuttuja tiloja ja tietysti opiskelukavereita. Olisi kiva päästä musiikkisaliin, nähdä Salmenhaaran kissa ja professori Moisalan uusi muotokuva oikealla paikallaan.”