KIRJA-ARVOSTELU

Kirja-arvostelu

Teksti: Jukka Parkas

Musiikki ja luonto: Soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella

Toimittaneet Juha Torvinen ja Susanna Välimäki Utukirjat 2019

Musiikintutkijoiden Juha Torvisen ja Susanna Välimäen toimittama Musiikki ja luonto: Soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella (2019) tarjoaa monipuolisen kattauksen ekomusikologian (kts. Torvinen 2012) tutkimusalaan sijoittuvia tai sitä sivuavia artikkeleita musiikintutkimuksen eri osa-alueita edustavilta kokeneilta tutkijoilta. Kirjan kansikuvituksessa on käytetty taiteilija Laura Paavilaisen valokuvateosta Nurkka (2009), jossa henkilö on kirjaimellisesti pistänyt päänsä pensaaseen. Teos ja sen taustat eivät ole itselleni tuttuja, mutta kirjan kontekstissa kuvalla viitataan vanhaan sanontaan korkeintaan ironisesti; Musiikki ja luonto kokonaisuutena ei pakene todellisuutta tai sulje silmiään globaalin haasteen edessä, vaan se korostaa uudenlaisen luontoyhteyden löytämistä, ihmiskeskeisten ajatusmallien ja käytäntöjen kritisointia sekä aktivistisen tutkimusotteen käyttöönottoa myös musiikkitieteen alalla.

Teoksen johdannossa Torvinen ja Välimäki nostavat musiikintutkimuksen osaksi yhteiskunnallista ympäristöä koskevaa keskustelua ja korostavat musiikin roolia olemassaolomme merkitysten ja toimintamme seurausten tarkastelussa. He tiivistävät: ”Musiikki on erinomainen yhteenkuuluvuuden ja ekologisen ykseyden kaiuttaja ja kuuntelija” (Torvinen & Välimäki 2019, s.15). Jos johdantoluku kumisee teoksen yhteiskunnallista merkitystä, sitä seuraava Välimäen (2019) ympäristötrauman teemaa käsittelevä artikkeli värähtelee kouriintuntuvasti henkilökohtaisella tasolla. Tekstin iskevä tyyli, rehellisen painokkaat sanavalinnat ja analyysin rohkeat tulkinnat vetävät lukijan kirjan sivujen läpi osaksi ennennäkemätöntä globaalia kriisiä. Enää ei voi paeta pensaaseen.

Musiikki ja luonto on ajankohtainen esimerkki musiikintutkimuksen kentän hedelmällisestä monipuolisuudesta. Se tarjoaa kattavan esittelyn aihetta sivuavista käsitteistä ja näkökulmista. Samalla teos haastaa ja sukeltaa musiikintutkimuksen eri syvänteisiin. Tästä pitävät huolen etevät kirjoittajat, joiden kokemus musiikintutkimuksen alalta näkyy ja koskettaa. Tekstit vaativat lukijaltaan keskittymistä – tämä johtuu paljolti kokonaisuuden teoreettisesta moniulotteisuudesta eikä niinkään artikkeleiden kielestä, joka on sujuvaa ja paikoin ilahduttavan eloisaa.

Teeman musertavasta vakavuudesta huolimatta kirjoittajat eivät tyydy seuraamaan maailmanpalon etenemistä passiivisina tarkkailijoina, vaan jokaisesta artikkelista huokuu kehotus toimijuuteen. Tämä on katsottava myös teoksen toimittajien ansioksi; artikkelit istuvat hyvin ekomusikologian kattokäsitteen alle niiden metodologisesta kirjavuudesta huolimatta. Lukijalle syntyykin vaikutelma yhteisestä agendasta, vaikka tutkimuskohteisiin suuntautuvat katseet ja otteet vaihtelevatkin teksteissä suuresti.

Lukukokemus synnytti paljon uusia ajatuksia. Olin esimerkiksi aina ajatellut luonnon olevan erityisesti yksi romantiikan ajan ”johtoaiheita”. Juha Torvinen kuitenkin tarjoaa säveltäjä Erik Bergmanin uran alun musiikkia käsittelevässä artikkelissaan yhden esimerkin siitä, kuinka modernismin aikana musiikin luontokäsitykset monipuolistuivat eri tavoin. Helmi Järviluoman artikkelin inspiroiva aistimuistelun metodi sekä kielen rikkaus puolestaan liikuttivat, kun taas Yrjö Heinosen kartoittava katsaus veden ja vesimaisemien metaforisiin esityksiin laajensi käsityksiäni sävelmaalailun keinoista ja historiasta.

Planeettamme elinympäristöjen nykyiset ja tulevat kohtalot rajaavat sisälleen kaikki muut yhteiskuntamme ongelmat ja näin ollen myös kysymykset musiikin merkityksistä. Näiden kysymysten pohtiminen suhteessa ympäristöömme kuitenkin auttaa meitä ymmärtämään musiikillisen olemassaolomme seurauksia ja antaa näin mahdollisuuksia käyttäytymisemme muuttamiseksi. Haasteita silti riittää; nyt kun musiikintutkimus on suhteellisen hiljattain herännyt eurosentrisyyden ja patriarkaalisen musiikin kaanonin kriittiseen tarkasteluun, kovaa vauhtia etenevä ympäristökriisi suorastaan huutaa toimimaan ongelmien ratkaisemiseksi. Kriisin kokoluokan tiedostaminen altistaa ahdistuneisuudelle ja etääntymiselle; tällöin ajatukset inhimillisen maailman lopusta ovat vaarassa typistyä ironian alle (kts. Lummaa 2019) joksikin esteettiseksi, uudeksi yleväksi. Tästä huolimatta kaikentasoinen toimijuus kannattaa, kuten Milla Tiainen peräänkuuluttaa Leväoopperaa (The Algae Opera 2012) käsittelevässä artikkelissaan viitatessaan Pierre-Félix Guattarin transversaaliuden käsitteeseen; muutoksen tulee tapahtua kaikilla yhteiskunnan ja yksilön toiminnan ja olemisen tasoilla.

Toimi siis sinäkin – voit aloittaa tutustumalla ekomusikologian tuoreisiin antimiin osoitteessa: [http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7894-6].

Kuva: Utukirjat

Lähteet:

Lummaa, Karoliina 2019. ”Miltä maailmanloppu kuulostaa? Postapokalyptinen ambient antroposeenin musiikkina”. Teoksessa Musiikki ja luonto: soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella, 384–407. Toim. Torvinen, Juha & Välimäki, Susanna. Turku: Utukirjat. Torvinen, Juha 2_Äiaan. Musiikintutkimuksen vastuu ympäristökriisien aikakaudella”. Etnomusikologian vuosikirja 24, 8–34. Toim. Tarja Rautiainen-Keskustalo & Maija Kontukoski. Helsinki: Suomen Etnomusikologinen Seura. Torvinen, Juha & Välimäki, Susanna (toim.) 2019. Musiikki ja luonto: soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella. Turku: Utukirjat. Tiainen, Milla 2019. ”Ihmisäänen kolme ekologiaa. Guattari, Leväooppera ja enemmän-kuin-inhimillinen”. Teoksessa Musiikki ja luonto: soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella, 341–363. Toim. Torvinen, Juha & Välimäki, Susanna. Turku: Utukirjat. Välimäki, Susanna 2019. ”Välittämisen asteikko. Luonto ja ympäristötrauma suomalaisessa taidemusiikissa”. Teoksessa Musiikki ja luonto: soiva kulttuuri ympäristökriisin aikakaudella, 35–66. Toim. Torvinen, Juha & Välimäki, Susanna. Turku: Utukirjat.

OP. 143 ILMESTYY KEVÄÄLLÄ 2021!

JUTUT:

Juttuideat voit lähettää päätoimittajalle osoitteeseen paatoimittaja.synkooppi@gmail.com. Seuraavan numeron teema sekä siihen tulevien juttujen ja kuvitusten deadline ilmoitetaan myöhemmin Synkoopin sähköpostilistalla ja sosiaalisen median kanavissa.

Mikäli haluat arvioida tuoreen levy- tai kirjajulkaisun, ota yhteys toimitussihteeriin osoitteeseen toi-

mitussihteeri.synkooppi@gmail.com

arvostelukappaleen saamiseksi.

Kuvitukset lähetetään myös taittajalle:

taittaja.synkooppi@gmail.com

Sävykuvien resoluution tulee olla vähintään 300dpi. Liitä mukaan kuvaajan nimi tai nimimerkki. Kuvien toimittajan tulee myös huolehtia kuvien käyttöoikeudesta. Synkooppi-lehti pidättää oikeuden juttujen muokkaamiseen tarvittaessa. TILAUKSET:

Tilaa osoitteesta synkooppilehti.wordpress.com tai toimitussihteeriltämme:

toimitussihteeri.synkooppi@gmail.com

Lehden vuosikerta eli neljä opusta maksaa 20 €. Irtonumeroita voi tilata toimitukselta tai ostaa kirjakauppa Gaudeamus Kirja & Kahvista (Vuorikatu 7) hintaan 6 € /numero.

Ilmainen verkkolehti osoitteessa:

https://synkooppilehti.wordpress.com

Painolehden näköisversio osoitteessa:

www.issuu.com/synkooppi