Miltä kuulostaa tuorein NHL-joukkoe

Miltä kuulostaa tuorein NHL-joukkue?

TEKSTI JA KUVA: Taneli Rantala

Suhtaudun kahteen asiaan melko intohimoisesti: musiikkiin ja jääkiekkoon. En ajatellut niiden yhdistämisen olevan mahdollista ennen kuin melko satumaisen onnenpotkun kautta päädyin tekemään kandidaatintutkielmaani pelikatkomusiikista NHL:n tuoreimman joukkueen kotiotteluissa. Paikan päällä. Ottelutapahtumissa soivaa musiikkia harvoin huomataan, vaikka sillä on illasta toiseen huomattavan suuri yleisö ja tärkeä merkitys ottelutapahtuman dramaturgiassa ja tunnelmassa.

Seattle Kraken -joukkue liittyi yleisesti maailman korkeatasoisimpana pidettyyn, Pohjois-Amerikassa pelattavaan National Hockey Leagueen (tunnetaan myös nimellä NHL) kaudelle 2021–2022. Vietin tammikuussa 2022 kaupungissa viikon tehden kenttätutkimusta kolmessa Krakenin kotiottelussa. Halusin selvittää, miten pelikatkoilla soiva musiikki kommentoi ja selittää pelitapahtumia ja miten sekä paikallisuus että joukkueen tuoreus näkyvät jäähallissa soivassa musiikissa. Lopputuloksesta muodostui tiivis etnografia jääkiekkomusiikin luonteesta musiikistaan tunnetussa Seattlessa. Tutkimusmateriaali koostui kenttätyöstäni kolmessa Seattle Krakenin kotiottelussa, kahdesta haastattelusta, listoista otteluissa soitetusta pelikatkomusiikista sekä ottelutallenteista.

Tutkielmani teoreettinen pohja perustuu tutkija Kaj Ahlsvedin väitöskirjaan Musik och sport: En analys av musikanvänding, ljudlandskap, identitet och dramaturgi i samband med lagsportevenemang (Åbo Akademi 2017). Ahlsved tutki väitöksessään jääkiekkomusiikkia ja sen funktioita äänimaailma- ja elokuvamusiikin näkökulmista. Otin hänen synteesinsä omaksi teoreettiseksi lähtökohdakseni ja hypoteesikseni.

Ahlsvedin mukaan musiikki soi jääkiekko-otteluissa pääsääntöisesti kolmesta syystä. Ensinnäkin se soi peittääkseen tyhjää tilaa, ettei yleisö altistuisi hiljaisuudelle, joka ei vastaa urheilutapahtuman oletettua äänimaailmaa. Toinen tarkoitus musiikin soittamiselle on saada yleisö fyysisesti osallistumaan joko taputtaen, laulaen, tanssien tai muilla keinoin. Kolmanneksi musiikki soi ottelutapahtumassa muodostaakseen ja ylläpitääkseen affektiivisen suhteen kannattajien ja kotijoukkueen välille – joukkueelle omituista kappaleista syntyy ”sound symboleja”, tietynlaisia äänimerkkejä.

Ahslved jaotteli ottelutapahtuman aikana soivan musiikin tarkoitusperänsä mukaan viiteen eri kategoriaan:

1. Saapumismusiikki, joka soi ennen ottelua yleisön saapuessa halliin.

2. Lämmittelymusiikki, joka soi joukkueiden jäällä tapahtuvan lämmittelyn aikana.

3. Pre-game show -musiikki, joka soi joukkueiden saapuessa jäälle juuri ennen pelin alkua. 4. Pelikatkomusiikki, joka soi pelikatkoilla ottelun aikana.

5. Tilannesidonnainen musiikki, joka soi tietyissä, toistuvissa tilanteissa kommentoidakseen pelitapahtumia ja luodakseen tunteen yhteisöllisyydestä ja ”meistä” koko yleisölle. Pelikatkomusiikki voidaan jakaa neljään alakategoriaan: maalilauluun, jäähymusiikkiin, voittomusiikkiin ja häviömusiikkiin.

Kanditutkielma on melko tiivis, joten aihe täytyi rajata tarkasti. Päätin keskittyä pelkästään pelikatkomusiikkiin ja tilannesidonnaiseen musiikkiin, vaikka tietysti kaiken pelitapahtumissa soivan musiikin analysointi olisi ollut kiinnostavaa. Erityisen kiinnostavaa olisi ollut tutkia myös urkuja peleissä soittavan, Lämäri-elokuvasta tutun Rod Mastersin ja ennen itse ottelua soittavan DJ Trunksin työtä, mutta ihan kaikkeen ei kanditutkielmakaan taivu.

Jääkiekko-ottelu koostuu kolmesta 20-minuuttisesta erästä, ja otteluaika kuluu vain pelin käydessä. Peli keskeytyy ottelua kohden noin 40–60 kertaa eri syistä (maalit, jäähyt, paitsiot, pitkät kiekot, tappelut ja niin edelleen), ja yksi pelikatko voi kestää kymmenestä sekunnista jopa yli minuuttiin. Jokaisessa erässä on myös kolme pidempää, kaksi- ja puoliminuuttista, katkoa, joita hieman maasta ja sarjasta riippuen kutsutaan joko nimillä ”TVtimeout” tai ”power break”.

Lähtökohtaisesti jokaisella pelikatkolla soi musiikki, josta on Seattlessa vastuussa Krakenin musiikkitiimi. Siihen kuuluvat aiemmin mainittujen Rod Mastersin ja DJ Trunksin lisäksi myös musiikillinen johtaja DJ Cide, joka valitsee ja soittaa pelikatkoilla soivat kappaleet. Musiikkitiimi taas on osa isompaa Game Presentation -tiimiä, joka vastaa koko pelitapahtumakokemuksesta ja sen viihteestä. Haastattelin tutkielmaani sekä DJ Cidea että Game Presentation -tiimin päällikköä Jonny Grecoa, jonka varsinainen titteli on Senior Vice President of Live Entertainment.

Oman aineistoni perusteella yhden ottelun pelikatkojen aikana soi keskimäärin lähemmäs sata eri musiikkikappaletta. Vaihtelu on kuitenkin melko suurta, sillä pelikatkojen määrä ja pituus vaihtelevat otteluittain: San Jose Sharksia vastaan pelatussa ottelussa soi vain 86 musiikkikappaletta, kun taas St. Louis Bluesia vastaan pelatussa yhteensä 98 ja viimeisessä, Florida Panthersia vastaan pelatussa jopa 102 eri musiikkikappaletta. Otteluiden pelikatkojen aikana soi yhteensä 286 eri kappaletta. Jaottelin kaikki soitetut musiikkikappaleet Ahlsvedin kategorioita mukaillen kolmeen pääkategoriaan: viihdyttävään musiikkiin, yleisöä aktivoivaan musiikkiin ja tilannesidonnaiseen musiikkiin.

Viihdyttävän musiikin tarkoituksena on peittää hiljaisuutta sekä yksinkertaisesti viihdyttää ja pitää tunnelmaa yllä. 50 prosenttia pelikatkomusiikista (143 eri kappaletta) oli luonteeltaan viihdyttävää musiikkia, joka koostui pääsääntöisesti tunnetuista hiteistä. Hallissa soivat esimerkiksi Justin Bieberin Stay, The Weekndin Blinding Lights ja erinäiset TikTokista tutuksi tulleet musiikkikappaleet.

Yleisöä aktivoivaa musiikkia kaikesta pelikatkomusiikista oli 23 prosenttia (67 eri kappaletta), ja musiikin tarkoituksena on saada yleisö osallistumaan ottelutapahtumaan joko taputtaen, laulaen, tanssien tai muutoin. Lähes joka ottelussa soineita yleisöä aktivoivia musiikkikappaleita olivat muun muassa Fitz and The Tantrumsin HandClap sekä DJ Casperin Cha Cha Slide -remix. Myös käsikirjoitetusti jokaisen erän ensimmäisellä pelikatkolla soiva, varta vasten valmistettu ”Let’s Go Kraken!” -huudatuskappale on tyypillinen esimerkki yleisöä aktivoivasta musiikista.

27 prosenttia pelikatkomusiikista (77 eri kappaletta) oli luonteeltaan tilannesidonnaista – käytännössä siis pelitilannetta kommentoivaa tai jollain muulla tavalla ajankohtaista tai hetkeen liittyvää. Tilannesidonnaisen musiikin juuret ovat syvällä baseball-otteluiden urkureissa, ja valtaosin tilannesidonnaisuus perustuu kappaleen sanoituksiin.

Maalilaulu on todennäköisesti koko joukkueen tärkein toistuva tilannesidonnainen kappale. Sen tehtävänä on Ahlsvedin mukaan pidentää maalin synnyttämään spontaania juhlintaa. Seattlessa maalilauluksi valikoitui monien vaihtoehtojen joukosta Nirvanan Lithium, josta DJ Cide ja seattlelainen DJ Fraze tuottivat Krakenille sovitetun version ja johon he lisäsivät kertosäkeen jälkeiseen osioon ”I like it – Let’s go Kraken” -huudatuksen. Maalilaulu höystettynä seattlelaisen lautan äänitorvella kestää 42 sekuntia. Maalilaululle tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa mukana laulettavuus ja tempo, joka Lithiumissa on sopivasti hieman koholla. Esimerkiksi Helsingin Jokereiden pitkäaikainen maalilaulu Gonna Fly Now on tempoltaan melko hidas (97 bpm), kun taas Lithiumin reippaampi tempo (120 bpm) sopii maalijuhliin huomattavasti paremmin.

Jäähymusiikki on myös olennainen osa pelikatkomusiikkia. Pelin aikana jaettavat rangaistukset eli jäähyt ovat varsinkin nykyjääkiekossa tärkeitä mahdollisuuksia maalintekoon, joten jäähyjen tuomia yli- ja alivoimia korostetaan mieluusti myös musiikillisesti. Jäähyihin liittyvät laulut kertovat useimmiten häkkiin joutumisesta (Man in the Box, Rusty Cage) tai vaikkapa lain rikkomisesta (Breaking the Law, Fought the Law). Krakenin tapauksessa kaksi ensimmäistä jäähykappaletta toistuvat joka pelissä: Alice In Chains -yhtyeen Man in the Box ja Soundgardenin Rusty Cage merkitsevät vierasjoukkueelle annettua rangaistusta, joten ne toimivat samalla myös sound symboleina, äänimerkkeinä. Krakenin alivoimaa varten on olemassa monia vaihtoehtoisia kappaleita, kuten Brothers Osbornen Not My Fault.

Voitto- ja häviömusiikilla on myös oma roolinsa ottelutapahtumissa. Voittomusiikin tehtävä on samankaltainen kuin maalilaululla: tarkoitus on mahdollistaa yleisölle spontaanin juhlimisen jatkaminen, viestiä voitosta ja rakentaa yhteisöä tiiviimmäksi. Häviömusiikki niin ikään pyrkii tiivistämään yhteisöä ja viestimään, että seuraavalla kerralla käy toisin. Krakenin voittokappaleena toimii Foo Fightersin Times Like These ja häviökappaleena on kuultu muun muassa Modest Mousin Float On.

Ehdotin kanditutkielmani johtopäätöksissä kahta lisäkategoriaa osaksi Ahlsvedin määrittelemiä tilannesidonnaisen musiikin alakategorioita. Molempien läsnäolo oli Seattlessa selkeästi havaittavissa. Ensimmäinen kategorioista on tappelumusiikki. Ahlsved ei sivunnut tappeluita lainkaan, eivätkä ne muutoinkaan ole samanlainen, tiivis osa otteluita Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Tyypillisiä tappeluiden aikana soivia kappaleita Seattlessa olivat muun muassa Migosin Fight Night, The Offspringin Come Out And Play (Keep ’Em Separated) sekä LL Cool J:n Mama Said Knock You Out.

Toinen ehdottamani kategoria oli muu tilannesidonnainen musiikki. Ahlsved määritteli väitöskirjassaan tilannesidonnaisen musiikin soivan tietyissä ottelun aikana toistuvissa tilanteissa. Muun tilannesidonnaisen musiikin osalta huomasin, että tämä pitää vain osittain paikkansa – esimerkiksi pitkät kiekot ja videotarkistukset (joiden yhteydessä voi soittaa vaikkapa Vanilla Icen Ice Ice Babyn ja Tom Pettyn The Waitingin) ovat toistuvia tilanteita, mutta vaikkapa juhlapyhiin tai muihin ajankohtaisiin asioihin liittyvät kappaleet eivät soi toistuvissa tilanteissa tai välttämättä liity pelitilanteisiin. Kyseisillä musiikkikappaleilla on kuitenkin selkeitä merkityksiä, ja ne soivat erityisistä syistä, joten laskisin nekin yhtä lailla tilannesidonnaisiksi: Michael Jacksonin Thriller sopii luonnollisesti Halloween-teemaisiin otteluihin, U2:n New Year’s Day saattaa soida uudenvuodenaattona sekä Pitbullin Fireball ”Fireball Friday” -teemaisessa perjantai-illan ottelussa. Yhdysvaltalaisen artisti Meat Loafin menehtymisen

Oli hieman yllättävää, että lähes kolmekymmentä prosenttia pelikatkomusiikista oli jollain tavalla tilannesidonnaista – joko suoria kommentteja pelitapahtumiin tai viittauksia muihin ajankohtaisiin asioihin. Nimenomaan tilannesidonnainen musiikki on jääkiekkomusiikin kruununjalokivi ja sen kaikista kiinnostavin osa: erilaisten taputusharjoitusten lisäksi juuri tilannesidonnaiset kappaleet ovat niitä, joilla musiikista vastaava DJ sitoo yleisön huomiota peliin ja kasvattaa hallissa vellovaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tilannesidonnaisen musiikin soittaminen on vaativa laji, sillä pelitapahtumia ei voi ennakkoon suunnitella, eikä siten musiikkiakaan. Sen sijaan DJ:n täytyy olla valmistautunut kaikkeen mahdolliseen ja reagoida käytännössä maksimissaan muutamassa sekunnissa – mieluiten nopeammin. johdosta Seattlen illassa soi myös Bat Out Of Hell.

Tilannesidonnaisuuksistaan ja merkityksistään huolimatta musiikin pohjimmainen tarkoitus on kuitenkin rakentaa ja tukea yleisön tunnetiloja, joten musiikkia soittavan DJ:n on kuunneltava tarkasti yleisöään. Joskus myös hiljaisuus vaikkapa tappelun aikana voi olla oikea ratkaisu, sillä yleisön kanssa ei kannata kilpailla äänen määrästä. DJ:n tarkoitus on jota kuinkin sama kuin maalilaululla – mahdollistaa juhlimisen jatkuminen ja varmistaa, että kaikilla on hallissa hauskaa.