Turnstile maalaa samastuttavan kuvan poikkeuksellisesta ajasta - arviossa Glow On (2021)

Teksti: Konsta Harinen

"Stuck inside your frame, it’s got you now!” huutaa yhdysvaltalaisen rockyhtye Turnstilen vokalisti Brendan Yates kiukkuisesti yhtyeensä elokuussa 2021 julkaistun kolmannen albumin Glow On kappaleella Humanoid / Shake It Up. Heinä–elokuussa 2020 – ainoastaan joitakin kuukausia COVID-19-pandemian lähtölaukauksen jälkeen – äänitetty albumi pureutuu teemoihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän koskettaneet meistä jokaista aikana, jollaista harva todennäköisesti osasi odottaa kokevansa omana elinaikanaan. Glow Onilla Turnstile etsii elämälle merkitystä tilanteessa, jossa matto on vedetty jalkojen alta: jotakin, mihin tarrautua ja turvautua, kun yksilön omien kehyksien ulkopuolelle jäävä maailma tuntuu olevan auttamattomasti sekaisin. Onko elämän upea ihmeellisyys karannut lopullisesti tavoittamattomiin: ”Is all the mystery gone?” Yates kysyy.

Vuonna 2010 Marylandin Baltimoressa perustetun Turnstilen muusikot ovat kotikaupunkinsa raskaamman musiikin piireissä tunnettuja tekijöitä, vokalisti Yatesin vaikuttaessa niin ikään Baltimoresta ponnistavissa yhtyeissä Trapped Under Ice ja Angel Dust, joista jälkimmäisenä mainitun riveihin lukeutuvat myös kitaristi Pat McCrory ja rumpali Daniel Fang. Hardcore punk -kvintettinä kannuksensa ansainnut Turnstile on kuitenkin vasta juuri viimeisimmän albuminsa siivittämänä kokenut räjähdysmäisen – ja ansaitun – nousun underground-suosikista genrensä suurimpien ja halutuimpien yhtyeiden joukkoon.

Mitkä seikat tekevät Turnstilen Glow Onista erityisen? Syitä on niin monta, ettei niitä ole mahdollista laskea ainakaan yhden käden sormilla. Siinä missä yhtyeen edeltävien albumien Time & Space (2018) ja Nonstop Feeling (2015) soundin juuret oli upotettu syvälle hardcore punkiin – joskin maustettuina pikanteilla grunge- ja pop-elementeillä –, viehättää Glow On pohjattomalta tuntuvalla musikaalisuudellaan sekä genresulavuudellaan. Kestoltaan hieman 35 minuuttia alittavalta albumilta välittyy kouriintuntuvasti Turnstilen intohimo muovata manian ja euforian välillä tasapainottelevaa maailmaansa, jonka yhtye rakentaa aineksista, jotka ovat peräisin niin hardcore punkista, vaihtoehtorockista, dream popista kuin shoegazesta – ja jopa reggaetonista, mikä ilmenee kappaleen Don’t Play vastustamattomassa dembow-kompissa. Yhtyeen innovaatiovoima, kyky yhdistellä tuttuja elementtejä joksikin aivan uudeksi, hakee vertaistaan. Albumin musiikkia voinee sen unenomaiseen iskevyyteen vedoten kutsua jonkinlaiseksi dream punkiksi, jonka kitaravetoisuutta sävyttämään on luotu erilaisia tekstuureja muun muassa syntetisaattorein sekä perkussioin.

Albumilla Turnstile pukee sanoiksi sen, millaiselta selviytyminen sisäisen ja ulkoisen turbulenssin ristitulessa tuntuu. Olemassaolon paino on pandemian myötävaikutuksesta tuntunut ajoittain sietämättömältä, unelmat ja toiveet ovat päätyneet määrittelemättömän mittaiseksi ajaksi jäihin, ja tavoitteet tuntuvat lipuneen itse kunkin saavuttamattomiin. Tekstien aiheet ovat raskaita, mutta joukkoon mahtuu myös ripaus toiveikkuutta: kappaleella Endless Yates muistuttaa, miten tärkeää sydämensä seuraaminen on myös ajoista vaikeimpina. Kenties merkitys erityisesti kaikkein mus-timpina ja toivottomimpina hetkinä löytyy hyvinkin läheltä, meille itsellemme tärkeistä asioista. Glow On on albumi yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja epävarmuudesta – mutta myös toivosta ja intohimosta. Se on albumi, joka tuntuu rakkaan ystävän tai läheisen lämpimältä halaukselta, joka kuitenkin jättää hieman mustelmille.

”Can’t be the only one”, heijastelee Yates pandemia-ajan tuntemuksiaan albumin loppupuoliskon raidalla Alien Love Call. Ei, Brendan – et taatusti ole.