Väritön keskiviikko ja ylihaipattu perjantai

Viikonpäivät suomenkielisten musiikkikappaleiden niminä

Viikonpäivistä lauletaan paljon suomenkielisessä musiikissa – onhan niillä kaikilla oma roolinsa viikon edetessä ja usein hyvin ominainen tunnelataus. Vai onko?

Tässä kolumnissa tarkastelen eri viikonpäivien mukaan nimettyjen kappaleiden tunnelmia melankolisesta maanantaista surumieliseen sunnuntaihin. Aineistoni koostuu rajauksen vuoksi lähinnä niistä kappaleista, joiden nimi oli ainoastaan viikonpäivä nominatiivimuodossa välttäen esimerkiksi muotoja ”Maanantaina” tai ”Maanantaiaamu”. Huomauttaa sopii myös, että kuunteluhistoriani vaikuttanee Spotifyn algoritmin suosittelemiin kappaleisiin, joten voi olla, että joitain kappaleita on jäänyt huomaamatta. Lukukokemusta voi syventää laittamalla taustalle soimaan linkistä aukeavan soittolistan käyttämistäni esimerkeistä.

Maanantai- Synkistelyä enemmän tai vähemmän aggressiivisella otteella

Maanantai-nimisiä kappaleita löytyi kokonainen liuta. Kuten arvata saattaa, oli atmosfääri melko lailla negatiivinen, mutta kiinnostavia eroavaisuuksiakin löytyi. Kolmas nainen laulaa maanantaista laiskasti ja maleksien, asenteella ”vähän masentaa mutta mikäs tässä”. Kaveri on saanut töitä ja laulaja jäänyt yksin harhailemaan. Portion Boys puolestaan kiittää sarkastisesti Luojaa siitä, että on taas maanantai ja pääsee viideltä heräämään töihin. Yhtye suoraan toteaa, että ei se siitä: paskan määrä on nimittäin vakio. Kappaleet kuvaavat kiinnostavasti maanantain asemaa joko äärimmäisen tylsyyden tai kiireen tyyssijana.

Apulanta laulaa Maanantai-kappaleessaan pikemminkin viikonlopun loppumisesta kuin maanantaista, joka vain tulee liian aikaisin. Maanantai toimii laulajalle herättäjänä siihen, että kaikki todella taitaa olla menetetty aiemman rakkauden suhteen. Kaikki aiemmissa Maanantai-kappaleista aistittava pilke silmäkulmassa on poissa, ja tässä laulussa paistaa vain tuska. Sini Yasemininkaan kappale ei kerro maanantaipäivästä vaan maanantaimaisesta ihmisestä, jota laulaja samaan aikaan vihaa ja rakastaa. Kappale on vihainen, pettynyt ja katkerakin. Ankean melankoliamaanantain sijaan Maanantai-nimiset kappaleet olivatkin monet täynnä vihaa ja harmia, joskin myös toivoa. Loiriplukari lauloi kaikkein suorimmin: ”On taas maanantai, on kauhea maanantai”.

Tiistai: kevyttä haikailua, mahdollisesti krapulassa

Tiistain laulut olivat lähes poikkeuksetta joko eteerisiä pohdiskelutunnelmointeja tai riemukkaita juhlabiisejä. Pesso jo muistelee kappaleessaan ihanaa tiistain treffikumppaniaan, vaikka on vasta perjantai. Scandinavian Music Group ihastelee ensilunta myöhään menneen maanantai-illan jälkeen. Myös LIFE potee krapulaa, mutta ainakin eilen oli hauskempaa kuin koskaan. Näistä kappaleista voisi siis päätellä, että vaikka toiset vapisevat maanantaiaamuisin vessassa, on todellinen darrapäivä vasta tiistai. Toisaalta Valvomo on lähdössä juhlimaan kaikista mieluiten tänään – ”tiistaina on tanssijan ilta (torstaina ei oo)”

Varkemaa puolestaan yhdistää kaksi vaihtoehtoa ja laittaa ”pellit kii” viinilasinsa kanssa samalla eksäänsä kaivaten.

Esimerkkikappaleet olivat kaikki melko suorasukaisia sanomassaan, mikä ehkä kertoo jotakin tiistain luonteesta sekin. Kun maanantai on madellut ohi, sopii tiistaita viettää joko samassa tunnelmassa tai halutessaan kääntää jo katsetta viikonloppuun. Tiistailla voi tehdä mitä tahtoo, sillä se ei sinänsä päivänä anna itse paljonkaan merkityksiä itselleen. Tiistai on tiistai, tee mitä lystäät. Hyvä vaihtoehto on kuunnella jazzahtavan indiepopyhtye toukon erinomainen debyyttialbumi tiistai

Keskiviikko: Väritön päivä, josta ei tehdä lauluja

Mitä keskiviikkoon tulee, oli arsenaali kaikista päivistä heikoin. Kai Jämsä toivoi, että olisi jo keskiviikko, että pääsisi treffeille. Laineen Kasperi taas hukkaa avaimensa ja levykauppakin on kiinni. Keskiviikko voi siis olla mitä onnekkain tai epäonnisin päivä. Koska tilanne on tasan, teen poikkeuksen sääntööni ja otan tarkasteluun Avaruusjoonaksen Pikkulauantaikappaleen. Myös tässä biisissä ollaan lähdössä keskiviikkotreffeille, mutta jää epäselväksi, miten niiden kanssa käy. Keskiviikon kohtalo jää siis ratkaisematta.

Torstai: Joko viikon paras tai kamalin päivä, silti toivoa täynnä

Torstailauluja löytyi paljon ja päivä jakoi mielipiteitä. Juliet Jonesin Sydänystävät totesi ykskantaan torstain olevan viikon paras päivä, kun taas Arttu Wiskarin andysuonsilmämäinen vaikerruslaulu ilmoittaa, että köyhät ja yksinäiset haudataan torstaisin. Alicia Keysin Fallin’kappaletta samplaavassa GROÜNDLINEn Torstaissa on odottava, pehmoinen ja unelias tunnelma. Freud Marx Engels & Jung laulaa yksipuolisesta rakkaudesta todeten toisaalta, ettei särkynyt sydän ole kenenkään syy.

Mitäänsanomattomuudessaan torstai sanookin siis paljon. Se on niin pitkällä viikkoa, että arki todella väsyttää ja aika apeutuu mahtipontiseksi kurjuudeksi. Toisaalta se on niin pitkällä viikkoa, että huomenna alkavan viikonlopun riemut ovat vielä edessä. Ei välttämättä haittaa, vaikka rakkauden kohde etsikin vain ystävää tai rahat loppuvat: elämä jatkuu ja piikin voi jättää auki.

Perjantai: Ihanan odotus korostaa todellista ankeutta

Liian suuret odotukset johtavat usein pettymykseen, ja niin taitaa olla myös perjantain laita. Päivän tarunhohtoinen ihmeellisyys, joka häämöttää kaukaisena palkintona koko viikon, on tietenkin liioiteltua ja voimistaa päivän lievänkin tympeyden huomattavaksi.

Särkyneitä sydämiä hoidetaan jälleen: niin Iisa kuin Dingokin on jäänyt yksin perjantaina ja päivän yleinen hilpeys masentaa entisestään. Myös Miljoonasade kertoo haikean tarinan erään perjantain illassa riehuvista ihmisistä –fortunassakin pyörii murheen kuula.

Toki perjantaista löytyy myös tunnelmalle ominaisempia lauluja. Aston Kalmari ja Juustopäät kehottavat molemmat juhlimaan, ottamaan ansaitun tauon eikä ”yksin jäädä saa”.

Myös jambo valittaa töiden raskautta ja sanookin olevansa ”fine kun on perjantai”. Tämä päivää jakaa laulajat niin ikään juhliviin ja sureviin, mutta tylsää ei ainakaan ole kellään.

Lauantai: Päivällä nukutaan hiljaa, illalla juhlitaan lujaa

Esimerkiksi perjantaihin verrattuna lauantaista löytyi vain vähän kappaleita – ainakaan sellaisia, jotka eivät olisi viitanneet tiettyyn vuorokaudenaikaan. Lauantai-illasta laulaa railakkaasti niin Mamba kuin Popedakin, mutta lauantai kokonaisuudessaan on mystisempi. SÄMI elää joka päivä lauantaita, eli tässäkin tapauksessa lauantai on pikemminkin konsepti kuin tietty päivä. Satu laulaa Lauantai- kappaleessaan julman kauniista aamusta. Kokonaiseen lauantaihin viittaa vain Zen Café, joka uhmakkaasti lupaa lainatun satasen riittävän koko päiväksi.

Lauantaitanssit-nimisiä kappaleita löytyi myös liuta, ja nekin olivat vallan innokkaita. Onkin mielenkiintoista, että lauantain ydin on niin tiukasti illassa, ettei kokonaisesta päivästä voi osoittaa yhtenäistä tunnelmaa.

Sunnuntai: Ikävä (ja krapula)

Vaikka sunnuntaita voisi ensiajattelemalta pitää pehmeänä ja lämpöisenä villasukkapäivänä, oli kaikilla Sunnuntai-laulujen tekijöillä enemmän tai vähemmän ikävä(ä). Antti Autio julistaa sunnuntait valmiiksi eletyiksi, jäljettömiksi päiviksi kaihoten kirkkaan taivaan ja ”sinun” luo. Myös Valtatie valittaa sadetta ja ikävää. Kivi kuvailee fiilistään kuin sunnuntaiksi, kun on taas tullut mokailtua – eittämättä sama surkuttelu jatkuu.

Tietenkin myös kankkusta podetaan muun muassa Kivesveto Go Go:n Sunnuntaissa, jossa laulaja valittelee kaiken olevan paskaa. Kuitenkin myös vähän innostuttaa, sillä joka sunnuntaina on kainalossa uusi nainen. Juliet Jonesin Sydän ei pysty oloissaan nukkumaankaan, ja aamulla ovat kadonneet niin daamit kuin markatkin.

Sunnuntain kurjuuden säännön rikkoo tyylikkäästi Absoluuttinen nollapiste, joka laulaa vilpittömästi siitä, miten iloinen saa olla, kun pääsee raveihin.

Päätelmät

Odotin, että viikonpäivät olisivat eronneet toisistaan enemmän kuin tulokset osoittavat.

Joka päivä jollakin tuntui olevan valjumpaa ja jollakin riehakkaampaa. Maanantai ja sunnuntai pysyttelivät parhaiten yhtenäisessä onnettomassa tunnelmassa, mutta muilla päivillä hajontaa esiintyi merkittävästi. Onkin ehkä mielekästä kiinnittää huomiota kokonaisuuteen: millaiselle kappaleelle ylipäätään annetaan viikonpäivän nimi?

Jos teoksen nimeää niinkin banaalin asian kuin päivän mukaan, kielii se herkästi arkisuudesta. Mikään tarkastelemistani kappaleista ei ollut nimeksikään eeppinen, vaan kaikki kertoivat enemmän tai vähemmän lyhyestä hetkestä, kokemuksesta, tilanteesta tai tunteesta jokapäiväisessä elämässä. Hetket kuitenkin kasvavat tarkkojen havaintojensa yli laajemmiksi huomioiksi, joihin on helppo samaistua. Sopivaa onkin, että tarkkuuden kautta laajojen teemojen käsittelyn mestari Gösta Sundqvistin luotsaaman yhtyeen Leevi and The Leavingsin kaksi kokoelmaa on nimetty Keskiviikoksi ja Torstaiksi. Väitänkin, että viikonpäiväkappaleet harvoin kertovat oikeasti tietystä päivästä tai sen tunnelmasta, vaan nimi viittaa päivästä riippumatta tavallisuutteen, jatkuvuuteen ja ei-ihmeellisyyteen. Laulut kuitenkin ovat taideteoksia, ja monesti niissä havitellaan jotain korkeampaa, mikä näkyi myös tarkastelussani siten, että kappaleita nimettiin paljon viikonpäiviä apuna käyttäen tyyliin ”Keskiviikkona hän on minun” tai ”Lauantaina leijonat liikkuu”, mutta silkaksi päiväksi nimettyjä kappaleita löytyi melko vähän ainakin suomenkieliseltä kentältä. Myös yksittäiset päivät muutettiin välillä kappaleissa pikemminkin päivän ideaksi tai arkkityypiksi, niiksi mielikuviksi, joita päivä herättää.

Ehkä teos tekee mieli nimetä päiväksi sellaisina hetkinä, kun hetki suhteutuu erityisesti muihin päiviin. Monissa kappaleissa viitattiin reippaasti eiliseen, huomiseen, menneeseen ja tulevaan. Kun kirjoittaja panee erityisesti merkille, mikä päivä on, johtuu se varmaankin usein juuri toisista päivistä: jonkin odottamisesta tai eilisen katumisesta. Tässäkin tapauksessa päivä itse on tavallaan pienemmässä roolissa kuin sen asema elämässä yleensä.

Erityisen kiinnostavaa mielestäni kuitenkin on juuri se, millaisia yhtäläisyyksiä kappaleista löytyi nimenomaan päiväkohtaisesti. Esimerkiksi tiistain taivaanrannanmaalailut sopivat juuri tiistaille jostain selittämättömästä syystä, eikä muista päivistä löytynyt vastaavaa. Jään odottamaan, että Antti Tuisku (viimeisenä tekonaan) tai joku muu konseptialbuminero aloittaisi viikonpäiväsarjan, tai edes kuukausista kertovan saagan.