Kirja-arvostelut

Pyyteettömän rakkauden puutarha –Valaistumisen opas, Juha Korhonen (Basam Books 2019)

Juha Korhonen on aktiivisimpia nuoren polven kirjoittajia rajatiedon kentässä. Olen pitänyt häntä hieman pinnallisena, mielikuvituksen maailmoissa seikkailevana tulokkaana. Aivan viime vuosina hän on alkanut kiinnostaa yhä laajempia rajatiedon piirejä, mm. Ultran lukijoita. Valaistunut? Vaatii jo aikamoista henkistä rohkeutta väittää olevansa julkivihitty. Kun eräs kokeneempi aktivisti väitti sitä yksinkertaisesti mahdottomaksi, kiinnostuin Juhan uudesta kirjasta, jonka alaotsikko on "valaistumisen opas".

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että valaistumisen kriteeriot on asetettu turhan korkealle. Hedelmistään puu tunnetaan.

Osittain Korhonen sortuu rajatiedon kirjoittajien ja esitelmöitsijöiden perusvirheeseen: hienojen sanojen pyörittelyyn ilman konkreettisia johtopäätöksiä.

Toisaalta Korhonen lyö pöytään perusteensa ja tietolähteensä, jotka noudattelevat suomalaisen henkisyydem klassikkoja: Jeesus, teosofian opettaja Pekka Ervast, Melchizedek, Paramhansa Jogananda.

Kun itse riistäydyin 1960-luvulla irti lapsuuteni lestadiolaisuudesta, Ervastin ruusuristiläisyys viehätti minuakin. Tosin vanhakantaisen puheenomainen teksti vaikutti vanhentuneelta menneiden polvien rupattelulta.

Osittain syynä Ervastin yli sadalle kirjalle onkin siinä, että opettajan "saarnat" tallensi viikosta toiseen uskollisesti pikakirjoittajanaisten parvi – ja saman tien ne toimitettiin vaatimattomiksi pikku kirjoiksi.

Tavallaan prosessi muistuttaa kirjantekoa nykypäivänä: henkiset tekstit oikoluetaan ja painatetaan edullisesti lahden takana Virossa.

Korhosen kirjan heikkouksia on opettaja Melchizedekin nostaminen pääotsikoihin ilman että on selkeästi erotettu hänen opetuksiaan kirjailijan omista ajatuksista.

Suhde Paramhansa Joganandaan on paremmin perusteltu. Itse tutustuin idästä tulleeseen guruun 1970-luvun alussa Helsingin Parapsykologisessa seurassa.

Elävästi muistan vielä, kuinka 1970-luvun alussa Tuure Ara, koko Suomen kulttuuritähti, Matti Ollilan ynnä muiden joogaopettaja, mainosti "Joogin elämäkertaa" omana raamattunaan Parapsykologisessa seurassa.

Julkaistessaan 2011 kirjan suomennoksen Basam Books teki yhden tärkeimmistä henkisen kulttuurin maineteoistaan (vrt. Elisabeth Haichin "Vihkimys", jonka Pekka Suomisen pieni kustannusyhtiö suomensi 1970-luvulla).

Käytännön läheistä henkisyyttä Korhosen miniraamatun ansiot ovat sen käytännönläheisyydessä. Valaistumisen peruspolku – hänen omaa esimerkkiään seuraten – kuvataan

kirjassa selkeästi. Ihmisen nousu oman egon itsekeskeisyydestä Korkeamman minän ohjaukseen – millä sanoilla prosessi sitten halutaankin kuvata – nousee kirjan johtavaksi tähtipoluksi.

Valitettavasti kirjan loppupuolen rituaalit laskevat teoksen henkistä tasoa. On kuin piispa Ambrosius siirtyisi jumalallisista luennoistaan toistamaan Ortodoksikirkon kaavamaista messuseremoniaa...

Tapani Koivula

Suomen Aavemetsästäjät, Mika Nikkilä (Basam Books 2019)

Aaveiden, haamujen eli kummitusten tutkimus on viime vuosina noussut yhdeksi rajatiedon ilmiöiden suosikkiaiheeksi. Suomessa toimii ainakin kolme vakavasti otettavaa alan tutkimusryhmää.

Ehkä tunnetuin tutkimusryhmä on Paranormal Investigations Group Finland, jonka tutkijoina toimivat veljekset Mika ja Markus Nikkilä sekä meedio Sanna Somppi.

Myönsimme ryhmälle Rajatiedon stipendin v. 2016 Hengen ja Tiedon messuilla.

Tapasin kolmikon myös AIKin huoneistossa (Uudenmaankatu 33, Helsinki) Parapsykologisen seuran tilaisuudessa, juuri ennen kirjan ilmestymistä 2019.

Suomen Aavemetsästäjät on paras poltergeist-ilmiötä kuvaava kirja, johon olen tutustunut 50-vuotisella rajatiedon tutkijan urallani.

Kirjan vahvuuksia on käytännönläheisyys, selkeän yksinkertainen kieli, nykyaikaisen tutkimuslaitteiston kuvaus, aiheen monipuolinen käsittely.

Tutkimusryhmä on ollut lähes uskomattoman aktiivinen ja rohkea 5-vuotisen uransa aikana.

Moni lukija saattaa ihmetellä jo sitä, millä rahoilla kymmenien kohteiden tutkiminen ja kalliiden sähkölaitteiden hankkiminen on ollut mahdollista.

Minkäänlaista tukea ryhmä ei ole saanut virallisilta tutkimuslaitoksilta, koska virallisen tieteen mukaan ei koko ilmiötä ole olemassa.

Kuitenkin uskallan väittää, että kokemusperäistä tietoa kummitustaloista löytyy Suomen jokaisesta kunnasta.

Ilmiön yleisyyden huomasin toimiessani 30 vuoden ajan arkkitehtina Helsingin kaupungilla. Vanhoissa saneerauskohteissa tapasin esittää henkilökunnalle kysymyksen: "No onkos täällä kummitellut?"

Kun tavanomaisen leikkimielisen sanailun jälkeen kerroin perehtyneeni aihepiiriin, hyvin usein sain kuulla henkilökohtaisia kummituskokemuksia.

Nikkilän veljesten tutkimuskohteina ovat olleet mm. Kytäjän kartano Hyvinkäällä, Hämeenlinnassa Vanajanlinna, Hämeen linna sekä Sibeliuksen syntymäkoti, Helsingissä Lapinlahden entinen mielisairaala.

Nyt olisi korkea aika koota olemassaoleva tieto kuolemanjälkeisestä elämästä yhtenäisen teorian ja sanaston pohjalle. Myös "Suomen aavemetsästäjissä" ilmiön taustakuvio jää kovin haparoivaksi. Perinteiseen tapaan varoitetaan viihteellisistä spiritismi-istunnoista, mikä sinänsä on aiheellista.

Kuitenkin samaan aikaan on suomennettu 1800-luvulla Ranskassa eläneen Alan Kardecin vakavamielisiä kirjoja spiritismistä.

Rinnakkaisilmiönä spiritualismi, brittilähtöinen vuoropuhelu hyvien henkien kanssa meedioiden kautta, on Suomessa aktiivisempaa kuin koskaan. Kuten Nikkilän kirjassakin todetaan, henkimaailman yhteydenottoihin ei tule lähteä leikkimielellä.

Elintärkeää kummitustutkimuksessa on myös se, että usein äkkikuoleman vuoksi rakennuksiin juuttuneet henget pyritään johtamaan vapauteen, kehityksen seuraaville asteille. Siksi avainasemassa on ryhmän meedio Sanna Somppi.

Viime vuosina Rajatiedon Yhteistyö ry on stipendeillään tukenut kiitettävästi alan tieteellistäkin tutkimusta (Teija Holmin gradu spiritualismin historiasta sekä Markku Siltalan väitöskirja henkiyhteyksistä).

Seuraavaksi tarvittaisiin johdonmukainen tutkimustyö käsitteiden selkeyttämiseksi.

Tässä ovat avainasemassa myös alan järjestöt.

On kysymys äärimmäisen, ellei peräti äärettömän tärkeästä asiasta ja aihepiiristä. Mitä tapahtuu ihmiselle kuoleman jälkeen?

Tietämättömyys kuolemasta sekä kummitustapauksissa että henkimaailman liikkeissä aiheuttaa tarpeetonta pelkoa miljoonille ihmisille.

Tapani Koivula

– Ja aivan parasta "Suomen Aavemetsästäjät" kirjassa on se, että jos tutkimusten kirjallinen selostus ei vielä nostata hiuksia pystyyn riittävästi, tutkimusten videoraportit tuloksineen ovat helposti löydettävissä ja katsottavissa Youtubesta (Paranormal Investigations Group), joilla lukuelämystä saa laajennettua ja täydennettyä. –Anni Kultajoki

Tumma kuningatar, Anmari Salmela (Mediapinta 2019)

Viime vuonna henkisen runokirjan "Kuin hopeisin jousin" julkaissut Anmari Salmela on kirjoittanut toisen runokirjan samassa Mediapinnan kirjasarjassa. Myös Tumman kuningattaren aihepiiri sivuaa rajatietoa: ihmisen tunne-elämää, rakkautta, addiktioita.

Salmelan runokirja on paras, mitä olen aihepiiristä lukenut.

Tavallaan olen kuitenkin jäävi aiheen suhteen, koska en itse ole ollut koskaan humalassa. Alkoholin tuomat häiriöt ovat kuitenkin liian usein tulleet lähelle elämääni. En vieläkään ole löytänyt riittäviä syitä sekoittaa päätäni.

Olen oppinut rentouttamaan itseni meditaatiolla ja itsesuggestiolla.

Tumma kuningatar kuvaa rakkautta alkoholismin keskellä taitavasti sanojen ja tunteiden kontrasteja käyttäen – julmuuttakaan karttamatta. Silti syyllisiä etsimättä.

Kirjan koristuksena ovat tekijän upeat valokuvat, ikäänkuin viimeisenä selityksenä. Oliko kaikki sen arvoista – rakkautta ja elämän onnea, korkeinta opetusta?

Anmari on runokirjojensa ohella kirjoittanut romaanin "Meri se on - eikä puro" (BoD 2017). Hän osallistui kirjoittajana ja oikolukijana henkiseen yhteiskirjaamme "Keitä me olemme?" (KustannusHD 2019). Lisäksi hän on toimittanut ja oikolukenut Hannu Rytilän kirjan "Sähköherkän selviämisopas" (2014, 2018).

Tapani Koivula

Valon ja varjon tiellä – Pohdintoja henkisen matkan solmukohdista, Sisko Sinilintu (BoD 2018)

Henkisellä tiellä tarpeeksi kauan kulkeneen mieleen jossain vaiheessa nousee vääjäämättä ristiriitoja ja kysymyksiä. ”Onko minulla enää oikeutta olla epätäydellinen? Saanko minä hyväksyä itseni epätäydellisenä? Entä hyväksyvätkö muut? Saako vaikeista ja askarruttavista asioista puhua ääneen, pitääkö omat pimeät puolet kohdata vai kääntyä niistä pois, valoon?”

Kun lukuisat henkisyyden elämänoppaat neuvovat meitä olemaan jatkuvasti rakkaudessa ja positiivisuudessa, olla reagoimatta siihen mikä ei miellytä, on oivaltavaa saada käsiinsä kirja, jossa käsitellään myös monien pelkäämiä, hylkäämiä ja unohtamia henkisen tien varjopuolia. Sisko Sinilintu käy kirjassaan lukuisia New Age -nykyhenkisyyden käsitteet ja opetukset, selittäen ne ja nostaen esille joidenkin opetusten ristiriidat lukijalle oman kokemuksensa kautta – jalat maassa, realistisesti pohtien.

Henkisellä tiellä tärkein oppi on oppia tuntemaan itsensä. Läpikotaisin, myös omiin varjopuoliin rohkeasti tutustuen. Tuntuu, että monilta tuo oppi jää saamatta – kuin pelkäisimme mennä itseemme liian syvälle. Löytyykö minusta jotain, mikä ei sopisi kiiltokuvaan?

Tästä voi juontua tahaton ns. tekopyhyys, jossa ihminen leijailee omissa sfääreissä, ajatellen ettei mikään maallinen voi häneen yltää, mutta ensimmäisen vastoinkäymisen aikana tullaan alas korkealta ja kovaa. Ego on petollinen; se taivuttaa meitä pitämään itsemme mestareina ennen aikojaan, se ajaa keräämään ympärille opetuslapsia, kun itsellämme on vielä rutkasti omia tekemättömiä läksyjä edessämme.

Monia kohtia lukiessani nyökkäilin itsekseni, ”no niinhän se onkin”, samaistuen siis kirjoittajan ajatuksiin ja kohtaamiin seikkoihin. Hän kyseenalaistaa aiheesta ja tuo lempeästi myös omat aitoon kokemiseen perustuvat näkemyksensä moniin asioihin ja opetuksiin. Välissä on myös teräviä huomioita psykologiselta näkökulmalta.

Kirjaa täydentävät ja syventävät upeat värilliset kuvitukset – Sisko Sinilintu on myös kuvataiteilija.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille henkisten opetusten ja opettajien puheiden, lupausten ja tekojen ristiriitoja pohtiville. Tämä kirja ei tähtää oppaaksi henkisellä tiellä, mutta matkaseuraksi se sopii oikein hyvin.

Anni Kultajoki

Putte & PingPong sarjakuva

Seuraava Ääretön ilmestyy 10.12.2019

Kirjoittajaksi tai mukaan toimitukseen?

Haemme jatkuvasti kirjoituksia, haastatteluja, kuvituksia, runoja – Laita meille rohkeasti sähköpostia!

Mainostaja?

Tiedustele eri vaihtoehtoja ja hintoja! Toimituksen sähköposti on: rtytoimitus@gmail.com

HENGEN JA TIEDON MESSUT

12.-13. lokakuuta 2019 Helsingin Suomalaisella Yhteiskoululla järjestettävät 37. Hengen ja Tiedon messut tarjoavat jälleen syksyn tärkeimmän tapahtuman monelle, joita kehon, mielen ja sielun harmoniaan liittyvät asiat puhuttelevat.

Palvelemme messuvieraita lauantaina 10.00-18.30 ja sunnuntaina 10.00-17.00. Luvassa on koko joukko toinen toistaan mielenkiintoisempia luentoja, tietoiskuja, workshoppeja, keskusteluja, musiikkia ja taidetta näkijöiltä ja kokijoilta sekä eri alojen asiantuntijoilta. Messuravintolassa monipuolinen buffet tarjolla, lapsille omaa ohjelmaa kolmannen kerroksen lapsiparkissa.

Sielun ravinnosta messuilla vastaavat mm. lääkäri Antti Heikkilä (Saksa), psykologi Tony Dunderfelt, astrologi Seppo Tanhua, professori Krista Lagus, meedio Camilla Elfving (Ruotsi), meedio Remi Kanai (Japani), kouluttaja Erkki Lehtiranta, ohjaaja Jussi Parviainen, dosentti Pauliina Aarva, teologi ja psykoterapeutti Markku Siltala, henkinen valmentaja Aaro Löf, tietoisuuden tutkija Jeremy Qvick ja monia monia muita! Messuilla on mahdollisuus kokea myös yleisömeedioistunto, joita on ohjelmassa useampia.

Tutustu ohjelmaan ja tule paikan päälle! Tapaat messuilla myös Ääretön-lehdestä tuttuja kirjoittajia! Lisätietoja www.rajatieto.fi

INTIAN VIISAUTTA

Mundaka upanisad

Häntä ei voi käsittää silmillä eikä puheella tai muiden aistien avulla, ei liioin ankaralla itsekurilla eikä seremonioilla. Jonka mieli on puhdas ja rauhallinen, voi mietiskelyn avulla nähdä Jakamattoman. Sisällämme asuva Salaperäinen Henki, johon viisikertainen elämä on astunut, voidaan käsittää vain tällä ehdolla. Jos aistien läpitunkema ja täyttämä ymmärrys on puhdistettu, silloin henki ilmaisee itsensä.

III (1)-8, 9 C. Rajagopalachari Upanisadit, Gummerus 1952