Nuoret, someturvallisuus, ajan muutokset ja erityisherkkyydet

Nuoret, someturvallisuus, ajan muutokset ja erityisherkkyydet

Intuitiivinen konsultaatio ja pohdintaa ajastamme

Teksti Sini Kunnas Kuvat Pixabay.com ja Sini Kunnas

Olen 50 vuotta juuri täyttänyt intuitiivinen konsultti ja pitkän linjan kuvataiteilija. Vuonna 2016 lisäksi valmistuin turvallisuusalalta erikoistuen tunnetarpeisiin ja uhkatilanteiden ennakoinnin suunnitteluun. Toimin tehden puhelinkonsultaatiota kotimaassa sekä ulkomaille ja teen yrityksille erityisherkkyyksiä käyttävää muutoskonsultointia. Taide on luonnollisesti aina ankkuri elämässäni. Luova työ avaa erilaisia näkökulmia arkeen ja omaa aikaani tarkastellessani. Valmistelen parhaillaan ensimmäistä performanssiteostani, jonka tuotantoaika on seuraavat 3 kuukautta. Oheinen kirjoitukseni pohtii ajatuksiani nuorten somemaailmasta, itsetunnosta sekä onnellisuudesta. Tapani katsoa elämää on uskoa laajaan identiteettiimme sekä ihmisen henkeen, joka on suurempi kuin yksikään titteli tai sosiaalinen roolimme käytännössä nyt on. Me olemme jokainen laaja, koska ihminen syntyy niin.

Meissä on kussakin suuri määrä kykyjä, lahjakkuuksia, unelmia, ajatuksia, muistoja, uskomuksia ja uskoa, tunteita sekä elettyjä kokemuksia. En usko yhteen totuuteen asioissa, joilla kuvataan millainen ihminen voi olla. Taide on aitona aina yksinomaan moninaisuus. Muutos on pääasiassa tilannesidonnainen. Ihmisen identiteetti on hänen itsensä parhaiten tiedossa, kun yhteys aitoon, aikuisen itseen on ehjästi asettuneena.

Koen, että onnellisuus aikuisella voi syventyä, kun yhteys itseen edistää oman sosiaalisen roolinsa muotoa. Siten selkeys yksilöllisyytensä ja yhteisöllisen panoksensa välillä usein voi mielestäni paremmin. Tietenkin on poikkeuksia, mutta toivon tämän kirjoituksen ajatusten tuovan kannustusta etenkin heille, ketkä kokevat hämmennystä ajan ilmiöiden ja sukupolvien eri arvojen keskellä.

Konsultaatiotyöni kautta olen huomannut, että surua ja levottomuutta tuottaa usein sellainen tilanne, jossa ihminen kokee, ettei löydä paikkaansa osana elinpiiriään. Tähän voivat kuulua perhe, työpaikka ja jopa kaupunkiyhteisö.

Luottamuksen korkea arvo lähiyhteisöissä

Jokainen ihminen on mielenkiintoinen aikalaisajattelija, kun tämä alkaa avata todellisia tunteitaan, unelmiaan, toiveitaan ja ajatuksiaan omasta ajastaan. Jostain syystä parisuhteissa, perheissä ja työyhteisöissä moni ei koe luottamusta siihen asteeseen, että avaisi aitoja toiveitaan, pelkojaan tai tahtoaan. Se on harmi, sillä ne ajatukset ovat mielenkiintoisia, rakastettavia ja lähes poikkeuksetta viisaita.

Pelon erilaiset tunteet ja ajatukset voivat sisältää paljon viisautta. Ihminen, kuka kokee pelkoa, usein pyrkii vapautumaan siitä pelosta. Ajatusprosessit ennen vapautumista sisältävät monitasoisia pohdintoja ja tahtoa löytää ratkaisu. Pelkästään se ajattelun läsnäolo on kiinnostavaa.

Näen erilaiset tunteet osana ajatusten prosessia, jossa on jokin vaihe ennen uutta vaihetta.

Kun työni kautta käyn läpi aikuisten sydänkipuja asiakastapaamisissa, tulee mieleen keinoja, joilla tunnetason pahoinvointia voitaisiin mahdollisesti edes lieventää tai ennakoiden auttaa nuorilla.

En ole terapeutti ja en työtäni myöskään sellaisena esittele. Ihminen ihmistä kuunnellen tunnen, että iso osa monen tunnekipua surun, pettymysten, petoksen tai huolen sisällä johtuu epätietoisuudesta oman ihmisen arvonsa todellisesta suuruudesta.

Kun eri tilanteita tarkastelee kulmista, jotka ovat tuttuja tapoja suhtautua esimerkiksi ongelmiin, on usein vielä kokonainen tuntematon maailma avaamatta. Siellä on uusia ihmisiä, paikkoja ja paljon vastaanotettavaa rakkautta, jonka mahtava ja iloa tuova muoto voi täysin yllättää.

Meillä on mielestäni kotimaassamme kollektiivinen ja hiljainen ikävä hengen johtajien luokse. Kaipaamme opastavia viisaita. Päästä pois niistä väärinkäsityksistä, jotka saavat meidät uskomaan ettemme olisi riittäviä, arvokkaita tai merkittävä osa elinpiiriämme.

Koen, että monilla tunnetarve tuntea vapautta epäarvostuksesta on suurempi kuin tunnetarve voida saada arvostusta.

Kun luova toimija saa kannustusta, johdonmukaista ymmärrystä omasta ajastaan sekä oikeat olosuhteet avata luovuuttaan, voi syntyä sellaisia ideoita ja teoksia, joita emme vielä ole kokeneet.

Mielestäni yksi toimivimpia metodeja ihmisen voida tuntea voimaantumista tunnetasolla on arvostava kannustus totuuden kautta. Luovuus on myös kyky kokea toisten jakamaa luovuutta.

Some ja eri sukupolvet

Sosiaalinen media on positiivinen ja kansainvälinen mahdollisuus, joka tarjoaa eri ikäisille hyviä asioita. Lähes joka ikäpolvi elää nettiarkea ja toimii sosiaalisesti digimaailmassa.

Näen netin pääasiassa hyvää tuovana asiana, sillä moni asia on muuttunut sen ansiosta paremmaksi, vaikka etenkin vanhemmat ihmiset usein kuvaavat kaipaavansa aikaa ennen nettiä. Maanantaisin isommat pankkikonttorit ovat täynnä jonottavia ikäihmisiä, ketkä haluavat kohdata ihmisen tiskillä pankissa asioidessaan.

Koska internet on avoin kaikille, on siellä luonnollisesti hyvien asioiden lisäksi myös eritasoisia uhkia, mitkä ovat pääosin tiedossamme. Niitä aiheita käsitellään mediassa, kouluissa ja keskusteluissa laajasti yli eri maiden rajojen.

Intuitiivisena toimijana katselen ihmisiä aistien asioita herkkyyksillä, mutta aikalaisajattelijana koen ns. "maanpinnalla olemisen" ja arjen käytännön toimivuuden tärkeänä yhdessä intuitioiden kanssa. Paras lopputulos tulee mielestäni yhdistelmästä, jossa maa ja taivas kohtaavat; käytäntö, teot ja ideat, rakenteet ja luovuus.

Sosiaalinen media on erinomainen osa elämää, kun tuntee toiveensa ja tavoitteensa sen sisällä.

Digitalisaatio ja varhaisteinit

Älypuhelin on kiinnostava ja monipuolinen asia, joka tuo paljon myönteistä ja kansainvälisen verkottumisen mahdollisuuden ennennäkemättömällä voimalla nuorten elämään.

Jo 12-vuotias saattaa peleissä tai Instagramissa tuntea eri maista ystäviä, kenen kanssa yhteydenpito on arvokasta koko tulevaa elämää ajatellen. Tämä sukupolvi on täysin uusi digitalisaation kautta. Sosiaalinen elämä ja rooli yhteisössään on jo nuorena vahvasti myös netissä.

Luovuudelle on hyvä asia monimedian läsnäolo, kun kuva, ääni, oivallus ja oppiminen yhdistyvät osallistumiseen ja omien valintojen mukanaoloon. Ennen nettiä ei ollut mahdollista samalla nopeudella saada vaikkapa tuhat seuraajaa, keille jakaa tietokoneella tekemänsä piirros tai osaamistaan esittävä video.

Mikäli nuori osaa välttää ja väistää netin uhkia suojautumalla oikein, on mielestäni netti myönteinen osa elämää. Mutta varoahan netissä pitää.

Se, minkä koen poikkeuksellisen haastavaksi asiaksi varhaisteinien ja teinien kohdalla, on iso keskittyminen itseen netissä viestiessä. Jatkuva selfie-kuvien ottaminen Snapchat:iä varten tai puhelimeen tuijottaminen tuntikausia ovat mielestäni surullisia hengen lukittumisia, jossa nuori ei avaa katsettaan yhtä paljon ympärilleen.

Virtuaalimaailma ja puhelin saattavat olla monen nuoren pääasiallinen seuranpitäjä, jossa koen uudenlaisen nuorten yksinäisyyden syntyneen.

Se onttous ei ole yksinolemista, sillä netissä on chättiseuraa, joista moni on esimerkiksi koulukaveri.

Tämä uudenlainen nuorten yksinäisyys on jonkinlainen sosiaalinen täyttymättömyys, jossa nuori on sosiaalinen tietyn syvyyden ja itsestään luodun mielikuvan sisällä ilman avautuvaa syvempää läsnäolemista. Voimakas postaaminen nettiin voi jopa vahingoittaa tunnetason kasvurauhaa nuorella.

Jos esimerkiksi 10-vuotiaalta ottaa älypuhelimen pois illaksi, se auttaa vain hetken. Jo varhaisteinit ovat verkottuneet ryhminä koulujen ja kaveriporukoiden kautta jakamaan netin digimaailma. Uutena sukupolvena, uudella asenteella elämään. Uuden arvomaailman ja netistä saadun tiedon avulla.

Vaikka me aikuiset sanoisimme ”ei” verkkoajanvietolle, emme voi estää kokonaisten nuorten massojen tapaa ajatella omassa ajassaan.

Julkisella paikalla kännyyn tuijottaminen ympäristön sijasta on myös fyysinen turvallisuusriski. Bussipysäkit ja kadut, metroasemat tai koulureitti eivät ole turvallisia kuten kotitila on. Kun katselen Helsingin metroasemilla liikkuvia eri-ikäisiä, kännykkä on monella kädessä – oli nuori tai vanhempi.

Nuoren mieli tarvitsee virikkeitä, alitajunta inspiraatiota, ideointia ja avautumisen opastusta.

Millainen tunnemaailma kasvaa tunteja someen tuijottavalle intuitiiviselle nuorelle, joka ei ole vielä niin aikuinen, että osaisi arvioida kuka hän syvyydessään oikeasti on? Mikä taho olisi yhtä vahva kuin netti-ilmiöt opastamaan mihin muuhun suuntaan nuori lähivuosina voisi suuntautua?

Uusi sukupolvi

Meillä on tällä hetkellä kasvamassa globaali nuorten massa, kenelle Snapchat puolituttujen kesken on luonnollisempaa kuin syväkeskustelu suvun vanhojen kanssa. Pihalla leikkivät nuoret pitävät älypuhelinta mukana keinutelineillä. Aikuiset eivät voi kotonaan enää varmistua siitä, ettei kodista leviä kuvia tai tietoa someen.

Ajat ovat ilmeisesti pysyvästi muuttuneet niin, että intimiteetti ja kodin asioiden rauha ei ole enää sitä, mitä se oli vielä muutama vuosi sitten. Koska tätä infojakamisen kehitystä ei voi estää, tulee meidän aikuisten myös oppia mitä tämä suuri muutos tuo tullessaan ja löytää uusia keinoja voida tukea nuorten tulevaa aikuiselämää sen keskellä.

Nettipostaukset voivat luoda nuorten kesken sosiaalisia hierarkioita, joissa toiset nähdään suositumpina postaajina kuin toiset, joille puolestaan mahdollisesti chätissä naureskellaan. Täytyy olla vahva mieli ja suuri sydän jo nuorena, jos meinaa sen ehkä pinnallisenkin ja ei-toivotun nettimaineensa koulupiiriensä tai asuinalueensa nuorten keskuudessa muuttaa uuteen suuntaan.

Koska postaus on nopeata ja usein lyhyitä lauseita tai pikaotoksia kännykällä, on satelliittilaitteen ominaisuuksia sisältävä huippuälypuhelin vielä kasvavan nuoren käsissä kuin pikseleitten aikapommi.

Teini voi osatessaan älypuhelimella valvoa toisten liikkumista, tiedonjakamista ja joissain tapauksissa yksityisiä asioita.

Millaiseksi kasvaa superlaitteiden keskellä 10-12-vuotiaan minäkuva aikuisena? Miten se syventyy viisaudeksi, identiteetin tunnistamiseksi tai jopa intuitioiden avautumiseksi?

Vauhti on niin kova, että jo 12-vuotias haluaa 6 kuukauden välein uusia laitteita, joista on kuullut kavereiltaan ja joita monella jo on. Älypuhelimia, pelilaitteita, välineitä ja tarvikkeita. Päätä huimaa, kun alle teini-ikäinen tietää miten murtautua WhatsAppiin ja avata mailien helpoimmat salasanat.

Nuoret tekevät samaa kuin aina nuoret ovat tehneet: jakavat keskenään tietoa itsenäistyessään vanhemmistaan ja ennen aikuisuuden vastuuntuntoa. Esikuvana on Instagram-kuuluisuus ja Snapchat-sankarit.

Vaikka suhde lapsen ja aikuisen välillä olisi luottamuksellinen ja rakkaudellinen, tulee kaveriporukasta

Kuva: Sini Kunnas

somemaailma ja digitalisaatio niin lujaa läpi, että koko homman johtamisen tai arvomaailma- kasvatuksen mopot ovat keulineet aikuisten käsistä irti jo jokin aika sitten.

Jos miljoonat nuoret kasvavat nyt itseensä kääntyen niin, että netin sosiaalinen maailma on heille pääasiallinen koettu sosiaalinen todellisuus, on meillä mielenkiintoinen aika tulossa, kun he ovat aikuisia. Jos tällainen nuori on aikuisena intuitiivinen vahva toimija lähiyhteisössään, tehdään ratkaisut noissa yhteisöissä myös aikansa johtajien arvomaailman mukaan.

Mieli tarvitsee asioita avautuakseen. Katsoa, kuulla, kokea, tuntea, oivaltaa, avautua. Saada rauhassa kannustuksessa kasvaa aikuisuuteen ensin – ja sitten vasta päättää someidentiteettinsä oman vapaan tahtonsa kautta.

Kun erityisherkille opastetaan intuitioiden avautumista, kuuluu siihen opastukseen lähes poikkeuksetta myös se eettinen arvomaailma, josta ”polkua” kulkevalle on tärkeä kertoa. Intuitiolla ei tee paljoakaan hyvää, ellei se yhdisty eettiseen puhtauteen.

Toisen asioiden pyytämättä jakaminen, kuvaaminen, äänittäminen tai seuraaminen ovat kaikki tuota eettistä koodistoa vastaan. Ihmisen vapaa tahto on tärkeä kulmakivi toimivien yhteisöjen arvomaailmassa.

Nuorissa ei ole vikaa. Vauhti digitalisaatioon on ollut vain niin kova, että muistimmeko me aikuiset sen keskellä opastaa nuoria eettiseen ajatteluun ja oman toiminnan tarkasteluun siitä, miltä toisesta tuntuu, kun nettiin postaa jotain?

Lääke ei ole estää tätä ilmiötä, vaan meidän aikuisten nyt oppia mitä se merkitsee tulevaisuuteen.

Koen ajassamme tärkeäksi tietäjien, parantajien ja intuitiivista auttamistyötä tekevien tuoda esiin niitä keinoja, joilla uudet sukupolvet saavat itsetuntoaan ja yhteisöllisyyttään eheyttäviä ajatuksia.

Turvallisuus yhteisössään on myös emotionaalinen turva digitalisaation vauhdin sisällä, sillä nuori ei välttämättä kykene arvioimaan voimakkaita vaikuttimia, jotka vievät häntä netissä mukanaan.

Ks. myös:

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoalapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/ lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

artistsinikunnas@gmail.com