Mika Nikkilä: Hakalan kartanon tutkimus

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

Hei kaikille, olen Mika Nikkilä. Olen suomalaisen Paranormal Investigations Group Finlandin päätutkija sekä perustaja.

Olemme tutkineet hyvin tuloksin rajatiedon ilmiöitä vuodesta 2014 lähtien. Olen matkan varrella kokenut ilmiöitä, joita monikaan ei varmaan voisi edes uskoa olemassa olevan. Olen kohdannut henkien kosketuksia, kuiskauksia, naurua, koputuksia sekä myös kaksi kertaa konkreettisen fyysisen aggressiivisen hyökkäyksen. Minua pyydettiin kertomaan meidän ryhmän kohta viisivuotisen historian jännittävin tutkimus tekstin muodossa ja mielelläni sen myös teille haluan jakaa. Kirjoitan parhaillaan myös kuluneista vuosista kirjaa ja se tulee myyntiin 2019 puolella. Tiedän, että kyseinen kirja tulee olemaan monella tapaa hätkähdyttävin faktoihin perustuva kertomus, mitä ikinä on tässä maassa kukaan omakohtaisista kokemuksista kirjoittanut. Kirjan etenemistä voi seurata halutessaan facebookissa https://www. facebook.com/suomenaavemetsastajat/

Lisäksi kaikki meidän tutkimukset löytyvät Youtubesta (Paranormal Investigations Group): https://www.youtube.com/channel/UC0SQt5u_pKq-5mwNspOSFlg

Mika Nikkilä

PARANORMAL INVESTIGATIONS GROUP FINLAND

KOHDE: Hakalan kartano Valkeakoskella 11.2.2014

TULI AIKA tehdä paluu kartanoon, missä olimme jo aikaisemmin vierailleet ja tämä oli juuri se paikka, mistä kaikki alkoi. Ensimmäisen käyntikerran jälkeen olimme saaneet runsaasti varoituksia ns. alan ihmisiltä, että paikka kannattaisi jättää rauhaan. Syyksi tähän mainitsivat selvät merkit mahdollisesta demonisesta toiminnasta kartanossa. Näkijät ja meediot ottivat meihin juuri tuon takia paljon yhteyttä ja tällä kertaa jouduin itsekin toteamaan miksi... Selvimpinä merkkeinä mahdollisista pahan ilmentymistä olivat valokuvissa näkyvät erilaiset eläinhahmot, kun tarkastelimme paikan päällä ottamiamme kuvia. Lisäksi ensimmäisellä käyntikerralla panin merkille ”mustan massan” joka meitä lähestyi samalla kadoten yhtäkkiä sinne, mistä oli tullutkin. Kaiken lisäksi talo on aikanaan rakennettu vanhan kalmiston päälle ja huhujen mukaan alakerran kellarissa oli aikanaan tapettu punaisia hukutusmenetelmällä. Mutta juuri nämä syyt saivat meidät kyseiseen paikkaan tuona pimeänä ja kylmänä talvi-iltana palaamaan.

Ulkona oli tuolloin 18 astetta pakkasta, taivas oli tähtien peitossa ja tunnelma oli luvalla sanoen jännittynyt. Menimme ahtaasta oviaukosta kartanon ilmeisesti eteisaulaan ja pysähdyimme siihen miettimään hetkeksi, miten etenisimme asiassa. Lyhyen neuvonpidon jälkeen lähdimme ovelta oikealle kohti ilmeisesti vanhaa keittiötilaa.

Pimeys oli lähes totaalinen, eteneminen oli hidasta ja suhteellisen raastavaa, koska koko ajan päässäni jyskytti saamamme varoitukset menemisestä kartanoon uudestaan. Adrenaliini sai sydämen pamppailemaan ja nyt jos koskaan oli mukava kun velipoika oli aivan välittömässä läheisyydessäni. Laitoimme ghostboxin päälle ja yritimme rauhoittua. Aloitimme kysymyksien esittämisen.

Tässä on Mika ja Markus, onko täällä muita paikalla” oli ensimmäinen kysymys.

Kysymystä seurasi muutaman sekunnin hiljaisuus kunnes tuli vastaus “kyllä on” – vastaus tuli selvästi suhteellisen vihaisen miehen äänellä. ”Pitäisikö meidän pelätä täällä jotain” kysyttiin seuraavaksi ja siihen saatava vastaus sai koko kehon tärisemään. “Minua”, vastasi samainen mies möreällä äänellä.

”Onko täällä tapettu ihmisiä kellarissa kansalaissodan aikaan?”

“Kyllä on”, vastasi mies jälleen.

”Näetkö sinä meidät tällä hetkellä?”

“Kyllä näen” – oli miehen selkäpiitä karmiva vastaus. Tämän jälkeen esitin kysymyksen "Voitko toistaa nimeni Mika?" Kysymyksen jälkeen aikaa kului noin 3 sekuntia ja sieltähän se vastaus sitten tuli jälleen miehen sanomana: “Mika”.

Istunnon jälkeen pidimme pienen tauon ja keskustelimme, mihin kartanossa seuraavaksi menisimme. Jatkoimme vielä noin kaksi tuntia istuntojen pitämistä kartanon eri huoneissa, kunnes sanoin veljelleni, että minusta meidän pitäisi pikkuhiljaa lähteä.

Minusta vaan kerta kaikkiaan alkoi jostain syystä hyvin vahvasti tuntua siltä. Niinpä sovimme, että lähtisimme sillä erää pois ja kävisimme puhelimeen tallennetun materiaalin sitten yhdessä lävitse kun sieltä pois pääsisimme.

Mutta sitten tietämättäni lähestyi se hetki, mikä tekin minuun lähtemättömän vaikutuksen, enkä vielä tänäkään päivänä ymmärrä mitä tapahtui...

Markus huusi ovelta “minä menen jo ulos, kerää sinä laitteet, odotan sinua sitten ulkona”, johon minä vastasin ”joo, tehdään niin, ei mitään ongelmaa.” Niinpä Markus sitten meni ulos ja minä jäin yksin kartanon eteisaulaan keräämään laitteita lattialta lähteäkseni myös kävelemään rappusia alas ja kohti ulko-ovea.

Rappuset olivat suhteellisen loivat ja helppokulkuiset ja pääsin noin kolme askelmaa alaspäin, kun se tapahtui... Jokin käsittämätön ja vahva voima tarttui minuun ja suorastaan heitti minut rappusia alaspäin. Seuraavaksi huomasin olevani vatsallani rappujen alapäässä ja laitteet ympärillä siellä täällä. Valehtelematta jouduin lievään paniikkiin ja huusin ulos Markukselle “Voitko nyt herranjumala tulla auttamaan minua.” Markus huusi ulkoa takaisin “No mikä siellä nyt on”, johon vastasin, tule nyt tänne ja äkkiä.

Markus odotti minua oviaukolla samalla kun keräsin laitteet pikavauhtia ja lähdimme kohti autoa, joka oli noin kahdensadan metrin päässä pientareella meitä odottamassa. Olin selvästi lievässä shokissa ja olin kuulemma vain hokenut matkalla kohti autoa “ei jumalauta, ei jumalauta.”

Automatkalla kotiin keskustelimme tapahtumista ja muistan, kuinka yritin tuota hengen tekemää päällekäyntiä veljelleni kuvailla kaiken hämmennyksen keskellä. Se tapahtui yhtäkkiä ja jokin selittämätön voima tönäisi minut kesken kävelyni naamalleni. Vähän ennen tapahtunutta aistin ympärilläni jotain, mutta en todellakaan tänäkään päivänä osaa asiaa tarkemmin edes itselleni selittää. Seuraavana päivänä keskustelimme asiasta veljeni kanssa vielä puhelimessa ja yhdessä päätimme, että paikka kannattaa varmaankin jättää ikuiseen rauhaan meidän osalta. Tuo kyseinen ilta antoi minulle esimakua siitä, mitä kaikkea voi kohdata, kun yhteyttä henkimaailmaan hakemalla haetaan.

Tiedän, että varmasti monikin olisi jo tuossa vaiheessa laittanut niin sanotusti hanskat naulaan, mutta pakko todeta, ettei se vaihtoehto käynyt edes mielessäni.

Haluan kuitenkin teille kaikille korostaa, että jos sinulla on aikomus alkaa henkimaailman ilmiöitä tutkimaan niin muista, että olet täysin varma siitä haluatko sinä sitä ihan oikeasti ja oletko valmis kohtaamaan mahdollisesti myös näitä hieman ikäviä puolia asiassa. On syytä olla tietoinen myös tämän tyyppisten kohtaamisten mahdollisuudesta. Teksti on hyvin kiireellisten aikataulujen vuoksi kovin ontuvaa, mutta toivon, että pääsit edes vähän sisään siihen tunnelmaan mitä tuolloin itse paikanpäällä koin.

Oikein mukavaa Halloweenia kaikille ja muistakaa tosiaan 2019 ilmestyy kirja mitä ei kannata ohittaa…

https://tutka.pro/uutiset/kaksi-kertaa-aave-on-kaynyt-jopa-kasiksi/

https://paranormal-investigations-group.webnode.fi/media/

Mika Nikkilä

mika.nikkila1 ät live.fi

Paranormal Investigations Group Finland

Kuvituskuva

Pixabay.com