Kummituspaikkoja ja -tarinoita

ÄÄRETÖN EXTRA • LOKAKUU 2018

HARRBÅDAN MAJAKKA, KOKKOLA

Kokkolassa on yksi Suomen tunnetuimmista kummittelupaikoista, Harrbådan majakka. Legendan mukaan nuori nainen matkusti laivalla ja hukkui Harrbådan majakan lähellä. Toisen tarinan mukaan nainen jäi odottamaan miestään majakkaan, ja kun mies ei tullutkaan, nainen hyppäsi majakan ylimmästä ikkunasta alas ja kuoli. Nykyään hänen aaveensa nähdään hyppäävän aina samaan aikaan ikkunasta ulos.

TERVOLAN LINTUPIRTTI, ETELÄ- LAPPI

Tervolan Lintupirtin on aikoinaan rakennuttanut itse Karl Fazer ja se on toiminut jääkäreiden levähdyspaikkana ja savottamökkinä. Mielenkiintoisen paikasta tekee se, että jopa paikan vuokraaja mainitsee kummittelun tarjoten jännitettä yöpyjille.

PALTANNIEMEN HAUTAUSMAA JA KIRKKO, KAJAANI

“Olimme tuttavan kanssa ajamassa öiseen aikaan taas siellä päin, ihan vain huvikseen ns. kummitusjahdissa edellisten kertojen innoittamana.

Ajoimme pientä tietä pitkin, ympärillä vain metsää, peltoja ja muutamia taloja siellä täällä. Osoitin juuri kaverilleni vaaleaa paalia erään ulkorakennuksen seinällä ja olin sanomassa siitä, kuinka se oli puoliksi säikäyttänyt minut ilmestyessään yhtäkkiä auton valokeilaan, kun katseeni kiinnittyi jonnekin ihan muualle; ojan vieressä seisoi vaalea hahmo, vain muutamien metrien päässä autosta ja katsoi suuntaamme. Hahmo oli osittain läpinäkyvä ja suurinpiirtein noin 7-8 -vuotiaan lapsen korkuinen. Autoon laskeutui täysi hiljaisuus ja päästyämme lähemmäksi hahmo katosi.

Jatkoimme matkaa isolle tielle siitä, mitään sanomatta. Kun olimme päässeet tuolle isolle tielle, kysyin kaveriltani siitä, mitä hän oli nähnyt; kuvaus osui täysin yhteen omani kanssa hahmon pituuden ja sijaintipaikan suhteen. Molemmat olimme samaa mieltä siitä, että kyseessä oli lapsi, tai jokin joka oli lapsen korkuinen.

Seuraavana yönä olimme jälleen liikenteessä. Kuuntelimme musiikkia autossa kännykästä, joka oli liitetty auton äänentoistosysteemiin ja käännetty ns. lentokonemodelle, eli kännykkä ei vastaanottanut puheluita, tekstiviestejä tai muutenkaan ottanut vastaan kenttää tai muuta. Ajoimme jälleen ensin hautausmaalle, teimme kierroksen siellä olevalla kääntymispaikalla ja jatkoimme matkaa sitten poispäin. Käännyimme sille samalle pienelle tielle, jossa olimme aiemmin hahmon nähneet. Ei ollut tarkoitus sen kummemmin lähteä katsomaan juuri kyseistä paikkaa eikä kumpikaan ollut puhunut siitä koko matkan aikana. Hiljaisuus kuitenkin laskeutui joitakin satoja metrejä ennen tuota eilistä kohtaamispaikkaa ja ainoat äänet olivat auton oma hyrinä ja mp3, joka soi kännykän kautta. Katseeni kiinnittyi siihen kohtaan tiukasti, missä olin hahmon edellisenä päivänä nähnyt. Näin myös kuulema kaverillani, tosin siitä sain kuulla vasta myöhemmin. Mitään ei näkynyt. Kun auto pääsi metrilleen samaan kohtaan, missä olimme hahmon nähneet, mp3-soitin sekosi täysin. Kappale alkoi hyppimään samaan tapaan kuin vanhoissa lp-levyissä kun neula hyppii paikallaan (tietotekniikasta jotain tietävät osaavatkin sanoa, ettei mp3-tiedosto periaatteessa pysty edes tekemään sellaista). Sama kohta toistui yhä uudelleen ja uudelleen ja lopetti vasta siinä vaiheessa, kun tuttavani sieppasi soittimen käteensä ja sulki koko laitteen. Myöhemmin kuuntelimme saman kappaleen uudelleen; tiedostossa ei ollut minkäänlaista virhettä, eikä se toistanut tuota hyppyshowta enää kertaakaan sen jälkeen.

Minusta tapaus oli mielenkiintoinen. Joitakin viikkoja sen jälkeen näin unen, missä olin jälleen Paltaniemessä. Tiellä, joka johtaa hautausmaalle, näin mustapukuisen naisen jonka pikemminkin aistin kuin tunnistin noidaksi. Tämä nainen lähti jahtaamaan minua sitä tietä kohden, missä tapasimme tuon pienen vaalean lapsihahmon. Unen loppu jäi hämärän peittoon, mutta kertoessani siitä seuraavana päivänä eräälle Paltaniemeä tuntevalle tuttavalleni sain kuulla mielenkiintoisen seikan, josta en ollut tiennyt aiemmin; tuolla tienpätkällä, jonne tuon noidan asetin, on todellakin hirtetty noidaksi syytetty nainen aikanaan. Paras seikka on, että tämä kyseinen hirttopaikka on melko tarkalleen vielä juuri siinä kohdassa, minne sen unessani asetin.

Näin kolme päivää tuon unen jälkeen pelkkiä todella pahoja painajaisia ja väsymyspuuskassa kerkesi käydä jo mielessäkin, että olinko jotenkin onnistunut häiritsemään kyseisen paikan mahdollisia henkiä tai siellä olevia energioita tai vastaavia. Painajaiset kuitenkin katosivat, mutta tunne siitä, että Paltaniemessä on todellakin jotain pahasti pielessä, on vahvistunut entisestään.

Paltaniemen vanha hautausmaa ainakin on hiekkaharjuun perustettu, ja kun vesi on syövyttänyt maata, se on liikkunut ja haudat ovat avautuneet. Vainajien lepopaikat ovat osittain hajonneet, ja voihan olla, etteivät kaikki sielut lepää rauhallisesti. Aikoihin en ole paikalla käynyt, ja mietinkin onko sinne mahdollisesti perustettu uusi hautausmaa?

Uusi hautausmaa sijaitsee siellä kuvakirkon luona ja sen takana olevan kappelin läheisyydessä. Tuonne vanhalle hautausmaalle ei minun tietääkseni ole vuosiin haudattu enää vainajia. Siellä tosiaan hautoja avautuu aina välillä kun hautausmaata pikkuhiljaa vajoaa veteen, luita on löytynyt aina silloin tällöin…”

MURHAMIES JA KURTISAANI, ALBERTINKATU 18 HELSINKI

Albertinkadulla vaeltavat kurtisaani Maria Jemina Salosen sekä hänet murhanneen Matti Haapojan haamut. Haapoja oli pelätty murhamies, joka vapautui Siperiasta 1890. Haapoja palasi Helsinkiin, huvitteli Maria Jeminan kanssa ja tukehdutti tämän lystinpidon lopuksi. Taloudenhoitaja ilmiantoi Haapojan. Yhä murhamiehen haamu leijuu Albertinkadulla ja odottaa sopivaa hetkeä kostolle...

FRANZENIN TALO, OULU

Oulussa on Franzenin puiston lähellä talo, jossa on ravintola ja samaisen talon yläkerrassa kummittelee paljon. Kaikki oululaiset osaavat kertoa talosta jotain. Sanotaan, että kummitus on vanha opettajatar, joka laittaa kouluaan järjestykseen.

AULANKO, HÄMEENLINNA

Aulanko on hieno ja historiallinen hotelli Hämeenlinnassa. Siellä tapahtui mm. traaginen nuoren filmitähden Sirkka Sarin kuolema heinäkuussa 1939. Hän putosi savupiippuun, kun luuli tätä virheellisesti näköalatorniksi. Monet kummitustarinat kuitenkin liittyvät erityisesti hotellin 7. kerroksen huoneeseen numero 709. Siellä yöpyvien vieraiden unta häiritsee sinnikkäästi koputteleva Hugo-kummitus. Tässä yksi kokemuksista: "Olen nelikymppinen, järkevä, kuivakka rakennusinsinööri. Seuraava tapaus sattui navettarakennuspäivien aikaan 27.–28.1.2009 Aulangolla Hämeenlinnassa. Sillä kertaa yövyin hotellin vanhassa osassa 7. kerroksessa huoneessa numero 709. Huone on säilytetty alkuperäisessä funkistyylissään huonekalut mukaan lukien.

Menin ruhtinaallisen päivällisen uuvuttamana nukkuma jo noin klo 22, kun toiset vielä jatkoivat yökerhon puolella. Nukahdin hyvin ajatellen avaavani silmät seuraavan kerran aamulla. Mutta toisin kävi.

Kop-kop-kop... itsepintainen nakutus tunkeutui unen läpi saaden minut hereille. Käänsin kylkeä ilman mitään erikoisempia ajatuksia ja vaivuin uudelleen uneen. Havahduin taas kop-kop-kop... nakutukseen. Olin jo sen verran hereillä, että kävin läpi ilmanvaihtoasiat, putket, patterit, vuotavan vesihanan, mutta mikään niistä ei sopinut kuulemaani. Ajattelin nämä asiat paikoillani liikkumatta ja pidin silmät kiinni. Sitten nostin pääni ylös ja nakutus loppui. Heilutin sänkyä saadakseni aikaan saman äänen, mutta sänky ei ollut äänen alkulähde. Käänsin kylkeä ja nukahdin.

Hetken päästä itsepintainen ääni kuului taas. Sitä ei voinut paikallistaa mihinkään, se kuului jostakin pään seuduilta. Olin paikoillani silmät kiinni ja ääni kuului todella voimakkaana, kunnes oli pakko taas kohottaa päätä, jolloin nakutus loppui kuin seinään. Tätä jatkui joitakin kertoja.

Tuli voimakas tunne jostakin oudosta ja aloin jo ihan olla peloissani; mielessäni jopa käväisi ajatus kummituksesta. Sitten seuraavalla kerralla kun heräsin, osasin nimittäin jo odottaakin uutta nakutusherätystä, sanoin: "Mene pois!" Nukuin aamuun asti sen jälkeen. Huonetta luovuttaessani mainitsin portieerille, että jos hänellä olisi aikaa ja halua yöpyä huoneessa numero 709, niin hän saisi nakutusherätyksen. Hän siinä vähän veti hymyä kasvoille, mutta kerroin silti tämän saman tarinan, jonka kirjoitin enkä välittänyt, että minua pidettäisiin hermoheikkona. Yllätyksekseni portieeri kuitenkin sanoi vakavalla naamalla, että se on varmaan ollut Hugo-kummitus. Samalla hän kirjoitti koneelle kiinteistöhuollolle maininnan kummitushavainnosta. Sitä hän ei kertonut, enkä voinut ruuhkan takia kysyä, että mitä toimenpiteitä huollolla on käytettävissä kummitusten varalta.”

KATAJANOKAN VANKILAHOTELLI

Katajanokan vankila eli Skatta tai Nokka rakennettiin vuonna 1837. Siitä tehtiin ulkoa mahdollisimman uhkaavan ja sisältä mahdollisimman ahdistavan näköinen. Katajanokan vankila oli entisten vankien mukaan haiseva ja ahdas, parhaimmillaan 160 vankipaikan vankilassa oli 600 vankia. Toki Katajanokan vankilassa oli myös surullisia kohtaloita, ahdistuneisuutta ja itsemurhia.

Katajanokan vankeina ovat olleet muun muassa Suomen tasavallan presidenttinä vuosina 1940–1944 toiminut Risto Ryti, äärivasemmistolainen aktivisti Hella Maria Wuolijoki, pankkirosvo Volvo Markkanen. Tutkintavankilana toimineen Nokan toiminta loppui vuonna 2002 ja hotellitoiminta alkoi vuonna 2007.

Risto Ryti istui Katajanokalla tutkintavankeudessa. Häntä syytettiin virka-asemansa väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi.

Wuolijoki sai elinkautistuomion jatketusta maanpetoksesta, mutta hänet vapautettiin vankilasta välirauhan solmimisen jälkeen.

Nykyisen Hotel Katajanokan huoneen numero 324 kohdalla tapahtui kerran kumma ilmiö, kun ulkomaalainen vieras oli ollut kuvaamassa kongeja ensimmäisessä kerroksessa.

Yhdessä ottamassaan kuvassa hän huomasi kolmannen kerroksen kaidetta vasten nojaavan vanhaan pukuun pukeutuneen naisen. Mies oli varma, ettei siinä ollut kuvaushetkellä ketään. Henkilökunta ja hotellinjohtaja näkivät kuvan. Kuvan aavenainen oli seissyt Hella Wuolijoen sellin kohdalla.

Myös Risto Rytin entisessä sellissä kerrotaan aavehavainnoista. Rytin haamun kerrotaan kulkevan sellissään ja sellikäytävällä. Haamun askeleita on kuullut muun muassa vastaanottovirkailija. Myös hotellivierailla on sellistä erikoisia havaintoja: vessan ovi on saattanut mennä kiinni tai aueta itsekseen, vesihana on alkanut yöllä laskea vettä.

Huoneesta kerrotaan myös sellaista tarinaa, että yöllä joku on kokeillut avata huoneen ovea. Kahva on painunut alas, mutta kun asukas on avannut oven, ketään ei ole oven ulkopuolella.

Eräänä talvisena yönä yörespa havaitsi kameroista, että joku pyrkii sisään ravintolan ulko-ovesta, joka johtaa kellarin hissiaulaan. Sitten hahmo lähti kiertämään taloa lastauslaiturille päin. Paikalle sattuneet vartijat lähtivät kiertämään rakennusta kummaltakin puolelta. Kun he kävelivät toisiaan vastaan, he totesivat, ettei kumpikaan ollut havainnut ketään missään. Tarkemmin tutkimalla he havaitsivat kuitenkin jonkun jättämät jäljet lumessa, jotka johtivat ravintolan ovelta kulman taakse, mutta päättyivät kuin tyhjään.

VALTIONHOTELLI, IMATRA

Imatran kosken välittömässä läheisyydessä sijaitseva Valtionhotelli on otettu käyttöön lokakuun lopussa vuonna 1903. Se on arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema jugendlinna, joka toimii hotellina. Hotelli on toiminut sotilassairaalana ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917. Toisen maailmansodan aikana se oli Kannaksen armeijan esikuntana, sekä jatkosodassa päämajan sotilashallinto-osastona.

Hotellin sviitistä liikkuu kaikenlaisia kummitustarinoita. Erään tarinan mukaan aviopari vietti hääyötään Valtionhotellissa siihen aikaan, kun hääsviitti oli vasta rakennettu. Kyseessä oli ensimmäinen pari joka sai viettää siellä yön. Jostain syystä avioparille tuli riitaa ja morsian hyppäsi sillalta alas, ja kummitelee vielä tänäkin päivänä siivitissä, etsien kadotettua rakkautta…

Myös “harmaasta rouvasta” puhutaan. Harmaa rouva oli Valtionhotellissa asunut nuori surullinen pietarilaisnainen, joka katosi salaperäisesti. Edellisenä vuonna hän oli ollut hotellissa häämatkalla nuoren upseerin seurassa. Rouva oli kuullut miehensä pettäneen häntä, ja hotellin palvelustytölle postittamista varten antamassaan kirjeessä kirjoitti tämän vuoksi heittäytyneensä Imatran syliin. Rouva oli antanut palvelustytölle ruplan ja pyytänyt postittamaan kirjeen, mutta palvelustyttö unohti. Kirje löydettiin ja luettiin myöhemmin.

Suositun kirjailijan Laila Hirvisaaren Imatra-sarjan kirjoissa pyöritään paljon Valtionhotellissa ja sen ympäristössä.

KATISTEN KARTANO, HÄMEENLINNA

Museoviraston suojeleman kartanon päärakennuksessa aika on pysähtynyt. Entisten omistajien kuvat seinillä, antiikkiset huonekalut ja hyllyihin jääneet kirjat edelleen paikoillaan. Katisten kartanolla on pitkä historia. Sen paikalla on ollut suuri maatila jo 1200-luvulla. Varsinaiseksi kartanoksi Katinen tuli vuonna 1856, jolloin kunnallisneuvos Johan Fredrik Lönnholtz osti tilan ja liitti siihen kymmenen muuta tilaa, muun muassa meijerin. Päärakennus valmistui vuonna 1862. Lönnholz oli aikansa mahtimies, jonka vuoksi jopa juna – Suomen ensimmäinen rautatie – pysähtyi kartanon kohdalla. Kartanoa ympäröivä kiviaita on koottu nälkävuosien aikaan 1800-luvun loppupuolella. Katisten kartano tarjosi kiviaitojen tekoa ruokapalkalla. Kiitolliset ihmiset kokosivat puiston keskelle kivilohkareista monumentin muistoksi ajasta, joka toi nälän Suomeen. Talvisodan aikaan päärakennus toimi sotasairaalana.

Jatkosodan aikana Imatran voima oli evakuoitu sen tiloihin. Karjaa pidettiin 1960-luvun loppuun asti.

Katisten kartano ei ole kovin tunnettu. Edes hämeenlinnalaiset eivät välttämättä tiedä paikkaa. Kartano on tarjonnut tiloja yritysten kokouskäyttöön sekä ottanut myös yksittäisiä majoittujia vastaan 2003-2016. Vuonna 2016 matkailuliiketoiminta jouduttiin lopettamaan kannattamattomana

Kerrotaan, että kartanossa kummittelee. Haamut ovat kartanon entisiä asukkaita, kynttilöitä sammuttelevia ja kattiloita kolistelevia vanhoja rouvia, joiden helmojen on kuultu – ja ehkä kuullaan tänäkin päivänä – kahisevan käytävillä.

HIRVIHAARAN KARTANO, MÄNTSÄLÄ

Tulitikkutehtailija Herman Holmbergilla oli viime vuosisadan alussa ongelma. Varttuneeseen ikään ehtinyt poikamies kaipasi rinnalleen vaimoa, mutta onni ei ollut myötä. Kohottaakseen vetovoimaansa vastakkaisen sukupuolen silmissä tehtailija Holmberg päätti ostaa kartanon. Ostos tuottikin tulosta, ja Holmberg meni naimisiin 50 vuoden iässä.

Nykyisen päärakennuksen Holmberg rakennutti vuonna 1918. Itse hän ei ehtinyt kauan uudesta rakennuksesta nauttia. Hänen kuoltuaan kartanon omistus siirtyi Mäntsälän kunnalle. Sodan aikana kartanossa toimi sotasairaala. Olympiavuonna 1952 Helsingin kaupunki osti kartanon ja toi kaupungin pultsarit sinne säilöön kisojen ajaksi. Sittemmin kartanosta tuli vanhainkoti, ja se rapistui. Paikka kunnostettiin hotellikäyttöön vuonna 1991. Tälläkin kartanolla on oma kummituksensa: vanha rouvashenkilö kummittelee päärakennuksen yläkerrassa ja ilmestyy kertoman mukaan vain neitsyille.

KARVASELÄN KÄMPPÄ, KITTILÄ

Karvaselän kämppä.

Kuva: www.patikka.net

Karvaselän kummituskämppä sijaitsee Saariselän matkailukeskuksen välittömässä läheisyydessä, Tunturihotellista noin 100 metrin etäisyydellä merkittyjen reittien alueella. Nykyiselle paikalleen se on siirretty entisen postipolun, nykyisen Inari - Kittilä -tien läheisyydestä. Entisellä paikallaan siinä majoittui poromiehiä ja retkeilijöitä. Yöpyjien kerrotaan usein öisin havahtuneen erikoisiin ääniin, joiden aiheuttajaa ei kuitenkaan koskaan voinut silmin nähdä. Kummittelijan uskotaan olevan kauppias Sohvi Tammela, joka katosi pikkupoikansa kanssa ollessaan matkalla Kittilään. Vaikka kämppä on siirretty nyttemmin Saariselälle, karmiva tunnelma on kuulemma säilynyt. Kämppä toimii päivätupana.

KEMIN KAUPUNGINTEATTERI

Kemin Kaupunginteatterissa liikkuu hyväntahtoinen kummitus. Uskotaan, että kyseessä on teatterin edesmennyt vahtimestari Aarre Matikka. Hänen kerrotaan kuljeskelevan erityisesti teatterin lavasteissa. Eikä ihme, lavasteissa on paljon esineitä ja tavaroita, jotka Matikka testamenttasi teatterille.

RAATIHUONEENTORI, PORI

Raatihuoneentoria ympäröivissä rakennuksissa tapahtuu jatkuvasti selittämättömiä asioita. Porin teatterissa on yläparvella näkynyt utuinen naisen hahmo. Hänen on nähty kävelevän myös penkkirivien välissä hiukset hulmuten.

Kaupungintalossa eli Junneliuksen palasissa kuuluu puhetta ja siellä vilahtelee utuisia hahmoja. Sisäpihalla olevassa rakennuksessa on nähty pienen pitkätukkaisen tytön haamu. Se ilmestyy yhtäkkiä ja katoaa yhtä nopeasti. Kuulemma myös Raatihuoneen edustalla vartioi toisinaan vartijan pukuun pukeutunut hahmo.

YYTERIN KARTANO, PORI

Tarina kertoo, että kartanon piharakennuksessa sijaitseviin kahteen siiloon olisi aikoinaan muurattu ihmisiä. Muutamat ovat kertoneet kuulleensa hiljaista puheensorinaa, vaikkei ketään ole läsnä. Joskus on kuultu hiljaista gramofonin soittoa pitkin rakennuksen käytäviä.

SÄIPÄN TALO, TORNIO

Nuori sairaanhoitaja Sylva Cronvall lienee tunnetuimpia Tornion kummituksia. Säipän talossa 1900-luvun alussa työskennellyt ja siellä myös asunut hoitajatar surmattiin kotonaan ja haudattiin talon puutarhaan. Naisen hahmon on nähty kulkevan kartanon lähettyvillä.

Kuvituskuva

Pixabay.com

PALOSAAREN KIRJASTO, VAASA

Palosaaren kirjaston kummitus siirtelee kirjoja ja jopa tauluja paikaltaan. Aktiivisimmillaan kummitus on tarinoiden mukaan pyhäpäivän aikoihin.

TURUN PÄÄKIRJASTO

Turun pääkirjaston kellarissa eivät monet työntekijät uskalla käydä yksin. Kellarissa on nähty naisen hahmo järjestestämässä kirjoja, ja kirjat ovat vaihtaneet itsestään paikkaa. Moni uskoo, että kyseessä on kirjaston edesmennyt kirjastonhoitaja, joka hoitaa edelleen työtehtäviään.

POHJANMAAN MUSEO

Museokierroksilla on nähty mukana arvokas herra, joka sitten yhtäkkiähäviää. Erityisesti entisen museonjohtaja Karl Hedmanin huoneessa voitapahtua outoja. Museonjohtajan tuhkat on hänen pyynnöstään haudattu museon alueelle.

Kuvituskuva

Pixabay.com

TAMPEREEN TEATTERI

Tampereen Teatterin kummitusta ovat tutkineet jo useat ryhmät. Havaintoja on esimerkiksi itsestään aukeilevista ovista ja hahmoista. Etenkin talon ullakolla olevalla sillalla on havaittu kummittelua. Kummituksen arvellaan olevan sotilas Suomen sisällissodan ajoilta – Tampereen Teatteri joutui kiivaita lopputaisteluja. Verinen historia elää yhä teatterissa, jossa työntekijät kokevat outoja asioita.

PYYNIKIN METSÄ, TAMPERE

Tampereen kaupungin perustamisen aikaan 1779 Pyynikki oli karjan laitumena ja kaupunkilaiset hakivat sieltä vapaasti kotitarvepuuta. Pyynikin Pyhäjärven puoleista rantavyöhykettä käytettiin huvilamaiseen asumiseen. Tunnetuilla tamperelaisilla liikemiessuvuilla oli siellä omat huvilansa: Sumeliuksen ja Joselinin huvilat Joselininniemessä sekä Liljeroosin huvila Varalassa. Ranta-aluetta on vuodesta 1875 lähtien pidetty kansanjuhlien pitopaikkana. Pyynikillä kasvaa 130-200 -vuotias järeä metsä. Alueella on tehty paljon havaintoja kummituksista. Paikalla on nähty mm. sotilasjoukkoja ja nainen katselemassa Pyhäjärvelle päin. Pyynikin harjun etelärinteessä lähellä näkötornia on vieläkin kalliossa kaiverrus laivan nimestä vuosilukuineen. Onko joku vaeltavista haamuista ollut edesmennyt merikapteeni?

VOIPAALAN KARTANO, VALKEAKOSKI

Harmaapukuisen naisen on nähty liikkuvan kartanon käytävillä. Havaintoja on runsaasti myös tyhjien huoneiden ihmosjoukon puheensorinasta ja riitelyn äänistä. Monet koirat ovat käyttäytyneet alueelle tultuaan oudosti, kuin nähden tai vaistoten sen, mitä ihminen ei näe.

HVITTRÄSKIN MUSEO, KIRKKONUMMI

Historialliselle tutustumiskierrokselle saattaa täällä liittyä mukaan odottamattomia seuralaisia. Eräs kolmivuotias tyttö vieraili museossa vanhempien kanssa. Hän itki, kun "ruma täti" seurasi heitä joka paikkaan. Kukaan muu ei naista nähnyt. Vieraat ovat myös havainneet huoneessa vanhoihin jugend-ajan vaatteisiin pukeutuneet rouvan, joka on sitten yhtäkkiä hävinnyt. Museon valot syttyvät ja sammuvat itsekseen.

Kaksi kummitustarinaa liittyy museokartanoon. Toinen kertoo Sofia-nimisestä tummapukuisesta naisesta, joka työskenteli isäntäperheen Saaristen kodinhoitajana ja jolla oli salasuhde työnantajaansa, Eliel Saariseen. Sofia kuoli epäselvissä olosuhteissa omaan yläkerran huoneeseensa ja nähdään vaeltelemassa yhä huvilassa.

Toinen kummitus on myös nainen, mahdollisesti Eliel Saarisen entinen vaimo Mathilda, joka kulkee surullisena lastenhuoneessa. Mathilda sai 1901 keskenmenon ja oli sen jälkeen hyvin sairas. Hän ei koskaan onnistunut saamaan Eliel Saarisen kanssa lapsia.

NÄKKÄLÄN VÄLITUPA, ENONTEKIÖ

Taukotupa sijaitsee Hetan ja Näkkälän välisen polun ja moottorikelkkauran varressa. Paikalliset eivät tälle tuvalle pysähdy, he tuntevat tuvan tunnelman. Tauolla olevan kannattaakin käyttäytyä tupasääntöjen mukaisesti tai saa tuntea nahoissaan kummitustupavahdin kiukun.

NUCLEAR NIGHTCLUB, OULU

Ravintolan henkilökunta ja asiakkaat ovat havainneet tumman varjon vilahtavan usein baaritiskin luona ja kulkevan kellariin. Joskus on kuultu kolistelua ja selittämätöntä naurua.

JUMPRU PUB, OULU

Kuusihenkinen miehistö pelastui laivan haaksirikosta Hailuodolle. Yksi heistä jäi Ouluun ja joutui huonoille teille. Siihen aikaan nykyisen Jumprun talon kellarissa oli vankityrmä, johon hänet vangittiin ja jonne hän yllättäen myös kuoli. Vielä tänä päivänäkin kerrotaan miehen etsivän drinkkiä heilurioven heiluessa pubin yläkerrassa. Joskus Jumprun valot ovat syntyneet itsestään täyteen juhlavalaistukseen.

Sanotaan, että haamuherra ei nykyään viihdy yläkerrassa bassonjytinän ja kovaäänisten nuorten parissa. Alakerrassa hän on aina läsnä, sen tietää Jumpru Pubin henkilökunta niin kuin salaisuuteen vihityt asiakkaatkin. Hänestä puhutaan, kysellään ja häntä myös kunnioitetaan. Ravintolan kotisivuiltakin löytyy tälle omalle kummitukselle omistettu sivu!

Kummituksen tiedetään pelottaneen vartiointiliikkeen työntekijän yöllisellä kierroksella niin pahoin, että vartijan työnteko alalla loppui siihen. Saman alanvaihtopäätöksen teki myös ravintolan entinen siivoja jonka taukotupakin kummitus ystävällisesti tumppasi tuhkakuppiin.

Joten jos näet Jumprun vilskeessä parrakkaan, yksin baaritiskillä kuumaa mehua naukkailevan herran, seuraa häntä. Mikäli neste ei lasissa vähene, tiedät löytäneesi kummituksen.

LOUEJOEN SILTA, TERVOLA

Kerrotaan, että Tervolan Louejoen sillankorvalla voi nähdä kesämekkoisen tytön liftaamassa kyytiin. Kun auto pysähtyy, tyttö katoaa. Vaikka neitoa ei poimi mukaan, saattaa hän silti ilmestyä auton penkille. Tarinan mukaan hänet otti kyytiin autoilija, joka surmasi tytön ja hautasi metsään. Jos aaveen ottaa kyytiin, katoaa tämä kohta penkiltä.

KAJAANIN RAUTATIEASEMA

Rautatieasema on rakennettu aikoinaan Raatosuolle, köyhälistön hautapaikalle. Siitä lähtien on tehty havaintoja rääsyläisistä ihmishahmoista, milloin asemalla eteensä tuijottaen, milloin jopa radalla seisomassa. Junan jarruttaessa ei ketään ole kuitenkaan näkynyt.

OLAVINLINNA, SAVONLINNA

Huhutaan, että Olavinlinnassa kummittelee Ingel-niminen neito. Taru kertoo, että ruotsalaisen linnanherran tytär oli rakastunut venäläiseen upseeriin ja hänen vuokseen venäläiset pääsivät hyökkäämään linnaan. Rangaistukseksi tyttö muurattiin elävältä linnan muuriin. Paikalle, mihin tyttö muurattiin, kasvoi pihlaja. Täydenkuun aikaan, keskiyöllä Ingel ja venäläinen upseeri voidaan nähdä seisomassa linnan parvekkeella.

PUOTILAN KARTANO, HELSINKI

Joku kävelee ullakon läpi, vaikka siellä ei ole ketään. Nämä äänet ovat tuttuja kartanossa päivittäin työskenteleville. Joskus on nähty naishahmon kulkevan puistossa, sitten häviävän. Tarina kertoo suuresta Pohjan sodasta sulhastaan odottavasta morsiamesta.

VAANILAN HYLÄTTY KESÄKOTI, LEHMIJÄRVI

Kesäkodintiellä Vaanilassa sijaitsee hylätty parantola. Kolmesta rakennuksesta on enää kaksi pystyssä, yksi on poltettu maan tasalle. Piha on aidattu piikkilangalla, ikkunoissa on kalterit.

Kyseessä on vuonna 1894 perustettu ilma- ja vesiparannuslaitos, "sanatorium". Parantolassa tarjottiin kaikenlaisia kylpylähoitoja henkiseen ja fyysiseen virkistäytymiseen. Rakennukset ovat toimineet parantolana vuosina 1905-30, vuosina 1930-1989 lasten leiripaikkana ja ratsastuskouluna. Alueella on sisällissodan aikaan, keväällä 1918 ammuttu punaisia, joiden joukkohauta on huhujen mukaan edelleen olemassa, eikä ruumiita siirretty kirkkomaahan myöhemmin, kuten yleensä oli tapana.

LOPPI

“Olen kuullut, että Lopella olisi talo, jossa kukaan ei pysty yöpymään yhtäkään yötä, vaan lentää sieltä ulos joko vapaaehtoisesti tai näkymättömän käden lennättämänä. Talossa olisi joskus sisällissodan aikoina tehty kamala veriteko punakaartin toimesta. Eräs kovahermoinen metsänvartija heräsi aamulla pihalta luuta tyynynä päänsä alla. Eräs painijakin lensi ulos ikkunasta ja sai ikkunan karmin mukaansa kun yritti siihen tarttua viime hetkellä. Edesmennyt selvänäkijä Aino Kassinen kävi kuulemma talon pihalla päiväsaikaan ja totesi paikan "läpeensä pahaksi". Lisäksi olen kuullut, että Lopen metsikössä on ikivanhan kivimuurin pätkän vieressä vuoden 1918 sodan aikainen venäläisten sotilaiden hautapaikka, jossa kirkkaana yönä pitäisi sotilasvainajan kummitella.”

Puhuva viemäri Helsingissä

Kuvituskuva

Pixabay.com

Yhtenä syyskesänä Helsingissä kadunkulman sadevesikaivosta kuului outoja ääniä. Ihan kuin viemäri olisi sanonut jotain. Pysähdyin tutkimaan ja fiilis oli hyvin outo ja karmiva. Normaalin vedenlorinan lisäksi viemäristä kuului kuin matalaa puhetta vedenlorinanäänen alta. Kuuntelin epäuskoisena matalaa murinaa ja puhetta, kurlahtelua, kuin paha henki viemäriverkostossa Helsingin alla..."