Kirotut Metsät

“Sellaisessa metsässä on luonnonhenkiä, joka jostain syystä koettaa pitää ihmiset ja muut eläimet loitolla.”

MAAKASPERÄN METSÄ

Pirkanmaan Vilppulassa, Maakasperän kylältä erkanee Haikantie, jonka varrella olevissa metsissä tapahtuu outoja asioita. Maakasperän metsä on pahamaineinen paikka, josta kerrotaan kummitustarinoita pitkin netin keskustelupalstoja.

"Älä etsi, ettet löydä" – legendan mukaan ei saa etsiä metsässä asuvaa paholaista, muuten tapahtuu jotain kamalaa.

Alueen vanhat asukkaat kertovat, että alueen taloja ei haluttu rakentaa niin, että talon ikkunoita olisi metsään päin – kyläläiset uskoivat metsässä asuvan jonkun pahan, joka tekee ihmiset hulluiksi.

"Legendan mukaan metsässä lepää muinaisen 'kaksikasvoisen teurastajan' maalliset jäännökset, ja se on itse paholaisen pesä.

Legendan teurastajan, Maaga Carnifexin, kerrotaan olleen muinaisen sotapäällikön pelätty ase, joka tuhosi kyliä valtavalla terrorilla mustan ratsunsa selässä harrastaen epäinhimillisiä kidutusmenetelmiä ja ihmissyöntiä. Ihmiset pakenivat, onnistumatta, tai tekivät itsemurhan välttääkseen kohtaamasta paholaista silmästä silmään.

Ihmiset kouluttivat karhuja suojelemaan kansaansa, ja nykyisten Vilppulan karhujen kerrotaan polveutuvan näistä yksilöistä.

Useita havaintoja on tehty metsässä tapahtuvista oudoista ilmiöistä. Konkreettisimpia havaintoja on muun muassa se, että kesähelteillä lämpötila saattaa metsässä olla pakkasen puolella, samaten ilma saattaa yhtäkkiä viilentyä huomattavasti ilman näkyvää syytä. Puiden rungoissa on kauhistuneen silmän muotoisia kuvioita. Usea metsässä käynyt ei menisi sinne enää uudestaan, joko yksinomaan epätavallisen ahdistavan tunnelman tai outojen ilmiöiden vuoksi. Metsässä kulkiessa saattaa yhtäkkiä takaapäin alkaa kuulua ääntä, joka muistuttaa laukkaavan hevosen kavioiden kopinaa ja miekan viuhahduksia. Tämä on tapahtunut useallekin eri henkilölle. Tällöin kannattaa kuulemma poistua metsästä heti ja toivoa, ettei ratsukko seuraa perässä makuukamariin asti.

Myös tunnistamattomia hahmoja metsässä on nähty.

Karhuja on alueella epänormaalin runsaasti, ja niiden on myös havaittu olevan tavanomaista älykkäämpiä.

Vaikka karhuja onkin alueella runsaasti, erään metsästäjän mukaan metsässä sijaitseviin raunioihin asetettuihin syötteihin ei oltu koskettu vaikka ne makasivat siellä kaksi viikkoa. Myöskään riistakameraan ei ollut tallentunut mitään muuta liikettä kuin metsästäjien poistuminen ja tulo. Herkkusyöttien kyllä luulisi tulevan syödyksi kahdessa viikossa, mutta paikalla ollessa huomiota oltiin kiinnitetty siihen, ettei paikalla havaittu hyönteisiä lukuunottamatta minkäänlaista elämää.

Metsässä on kertoman mukaan turvallista kulkea, kunhan ei yritä etsiä eikä kiinnitä huomiota sammaleen alta piirtyviin muotoihin. Jos Maagan jäännökset sattuu löytämään, on piru irti. Siltä eivät karhutkaan voi ihmisiä pelastaa. Paikallisten mukaan 'annetaan metsän säilyttää salaisuutensa ja ihmisten järkensä.'

Metsässä käydessä on koko ajan tunne, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Älkää kysykö mikä, sillä sellaista tunnetta on vaikea selittää, kirjoittaa eräs paikassa käynyt.

PAHAKORPI, “KUMMITUSMETSÄ”

Isokyrössä, Ylistarosta noin 10 km etelän suuntaan sijaitsee Pahakorven metsäalue.

Paikalliset eivät mielellään puhu metsästä, metsää pelätään.

Kukaan ei käy metsässä esimerkiksi marjastamassa, siellä ei liiku eläimiä, kasvillisuuskin on paikka paikoin outoa, tavanomaisesta poikkeavaa. Metsässä kerrotaan olevan puro, joka muuttaa kulkureittiään luonnottoman usein. Kerrotaan, että puro saattaa olla aivan eri paikassa eri päivinä.

Metsässä tapahtuu outoja, sieltä on kerrottu kuuluneen selittämättömiä ääniä ja on nähty epätavallisia valoilmiöitä. Välillä kyseinen metsäalue on sankan sumun peitossa, kun ympäristön muut alueet ovat lähes sumuttomia.

"Metsän pirut lapsen imee, korven sisään syövät, älä mene lapsi pieni surman suuhun pimeään"

Metsän reunassa sijaitsevan entisen maatilan asukas oli mennyt metsään.

Paikan maineesta hän ei ollut vielä ehtinyt kuulla. Jonkun matkaa käveltyään hän oli alkanut tuntea selittämätöntä, voimakasta pelkoa ja kauhua. Mitään silminnähtävää ei ollut havaittavissa, mikään ei ollut metsässä muuttunut, mutta tunnelma oli ollut äärimmäisen kammottava.

Ihminen oli mennyt kiireellä takaisin kotiinsa ja saanut paikallisilta myöhemmin tietää, että kyseisessä metsässä muutkin aistivat jotakin kammottavaa. Naapurin hirven metsästystä harrastava mies oli myös kertonut, että metsässä ei ole hirviä ja vaikka olisikin, niin sinne ei jahtiin mentäisi.

Hevosetkaan eivät kuulemma ikinä laidunna metsäalueen sivulla ja ne säikkyvät sitä. Monta kertaa hevoset ovat myös karanneet laitumelta, juosseet sähköaidoista läpi aivan paniikissa, ilman mitään näkyvää syytä.

Kerran tallin omistaja oli sukulaisensa kanssa tallilla, kun yhtäkkiä metsästä oli kuulunut outoa musiikkia ja kirkonkellojen soittoa. Hevoset olivat menneet välittömästi paniikkiin, pyörineet karsinoissaan aivan hiessä, ja ihmiset olivat kokeneet suunnatonta kauhua ja hyvin syvää toivottomuuden tunnetta, jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Pahakorpeen on kadonnutkin ihmisiä, metsän reunassa olevan tilan entinen isäntä muutama sukupolvi sitten ja lapsi 60-luvulla.

Joissakin paikallisissa vanhoissa kartoissa ja lehdissä metsää on kuulemma kuvailtu "paholaisen pesäksi".

"Metsän pirut lapsen imee, korven sisään syövät, älä mene lapsi pieni surman suuhun pimeään", ovat paikalliset isovanhemmat loruilleet lapsenlapsilleen.

Alueen läheisyydessä olevalla muinaishaudalla arvellaan olevan jonkinlainen yhteys Pahankorven metsäalueen outoihin ilmiöihin.

Aikoinaan muinaishautojen arkeologinen konservointityö oli vaikeaa "olosuhteiden" takia. Selittämättömiä asioita tapahtui, esimerkiksi hautapaikan ensimmäisen kaivuupäivän jälkeen, seuraavana aamuna, kaivettu maa-alue oli yli puoli metriä paksussa roudassa, vaikka oli heinäkuu. Lisäksi haudoista on löydetty outoja esineitä joiden alkuperä ei ole vieläkään tiedossa. Muinaisjäännösrekisteri tuntee karttaan merkityn muinaishaudan, joka on ajoitettu pronssikautiseksi.

Laakea uhrikallio metsässä, lähellä muinaishautoja, on todennettu olleen muinainen palvonta- ja uhripaikka. Kallioon on hakattu outoja kuviointeja ja sen keskellä on selkeä matala noin 100 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä laakea syvennys.

Kaikkialla maailmassa on tarinoita koirista, jotka murisevat kummitustaloissa näennäisesti tyhjää tai pakenevat jotain "näkymätöntä" karvat pystyssä. Esimerkiksi ufotapauksista tiedetään tapauksia, joissa koirat ovat alkaneet haukkumaan jonkin verran ennen kuin ufoilmiö on ollut ihmisten havaittavissa. Lähellä olevaa ufoa koira yleensä kammoaa, ei enää haku, vaan karkaa.

Jos olet menossa outoon paikkaa ja koira alkaa jarrata, voi olla viisasta kääntyä pois.

“Paikoilla on syystä nimensä maaseudulla, esimerkiksi Verikalliolla Ylistarossa on tapettu aikoinaan ihminen ja Pahakorven nimen alkuperän voi kukin arvata. Tuttavani oli siellä aikoinaan töissä, korjasi erästä kohdetta järven rannalla, jonka toisella puolella on Pahakorpi. Hän oli yhtäkkiä nähnyt järveltä, korvesta päin leijailevan ihmisen pään usvassa, joka nauroi irvokkaasti. Hänen työkaverinsa ei nähnyt eikä kuullut mitään, kun mies kysyi siitä. Hetken kuluttua uudelleen katsoessaan järvelle, oli pää kadonnut.”