Korona-kokemuksia

Kun meille kerrottiin koronan aiheuttamista muutoksista, en oikein ajatellut varmaan mitään erikoista. Vain, että nyt pitää olla varovaisempi ja pestä käsiä useammin. Siinä vaiheessa, kun tuli tieto, että paja jää tauolle, olin muistaakseni vain tyytyväinen, ettei tarvitse pelätä, että töissä ainakaan leviäisi tartunnat. Kotiin jääminen siis ei ollut minulle ongelma, ainakaan aluksi. Nyt toki alkanut jo ärsyttää, ettei ole mitään kunnon päivärytmiä. Masennus ei ainakaan ole helpottanut.

Se on mielestäni ihanaa, että ohjaajat ovat silti yhteydessä, ettei kukaan jää kokonaan yksin. Kirjuri-päivät ovat olleet kivoja.

Arki sujuu jotenkuten. Juominen on lisääntynyt jonkun verran, luultavasti tylsyyden takia, mutta yritän silti ajoittain ryhdistäytyä ja tehdä jotain hyödyllistä tai jotain mikä on minulle hyväksi. Alussa olin lähes koko ajan kotona, niin kuin luultavasti kaikki muutkin. Nyt olen nähnyt kavereita lähes joka päivä, lähinnä yhtä kerrallaan.

Korona-aikana löysin taas masennuksen. Olen kuitenkin käsitellyt sitä aika paljon, mikä on auttanut.

En tiedä onko tässä ajassa ollut omasta mielestäni mitään hyvää. Paitsi että odotan innolla taas pajan alkamista.

Jos vastaavaa tapahtuu uudelleen, luulen että kaikki pystyvät suhtautumaan tilanteeseen vakavasti ja kunnolla.

Teksti // Anonyymi

Kun ohjaaja kertoi koronan aiheuttamista muutoksista, olin pettynyt, että pajalle ei voisi tulla pitkään aikaan. Kotiin jääminen tuntui ensin hauskalta, kuin ylimääräiseltä lomalta, mutta ajan kanssa siitä tulikin pitkäveteistä. Aloin odottaa pajalle pääsyä päivä päivältä enemmän; onhan päivässä hyvä olla muutakin tekemistä kuin nukkuminen ja elokuvien katselu.

Päivärytmini on poikkeusolojen aikana ollut kovin epäsäännöllinen. Nukahdan myöhempään kuin normaalisti, joten aamulla uni maistuu kauemmin. Lähes koko päivän vietän kotona, mutta yritän kuitenkin päivittäin lenkkeillä ja välillä tavata perhettäni.

Ohjaajan yhteydenotot piristävät, ja saavat minut tuntemaan oloni tärkeäksi. On ollut ihanaa, kun pajaltakin kysellään mitä kuuluu ja ollaan ihan aidosti kiinnostuneita, miten meidän arki on sujunut.

Vaikka ärsyttääkin kotona kykkiminen, on tässä kuitenkin ollut jotain hyvääkin! Olen löytänyt aikaa ja motivaatiota lenkkeilyyn ja pyöräilyyn, sekä olen saanut kotonakin maalattua. Kun muistaa positiivisen asenteen, ja että tämä ei kestä ikuisesti, tilanteen sietäminen helpottuu. Jos vastaavaa tapahtuisi uudelleen, osaisin varautua paremmin ja tietäisin jo etukäteen selviäväni siitä!

Teksti // Susanna Wali