TEEMA
Kun tulevaisuus loppui Jäikö kuumatkailu 1960- ja 70-lukujen ilmiöksi?
M
uutama kappale sanomalehden sisäsivuilla. Niin mitättömästi maailman ensimmäisen satelliitin Sputnik I:n laukaisusta aluksi uutisoitiin Neuvostoliitossa lokakuussa 1957. Uutisen levitessä maailmalle laukaisun merkitys alkoi pikkuhiljaa valjeta. Mielikuvituksettomasti satelliittia tarkoittavalla Sputnik-nimellä varustettu tekokuu oli odotettua kovempi isku lännen julkisuuskuvalle. Neuvostoliitto vaikutti olevan nyt Yhdysvaltoja edellä teknologisessa kehityksessä, mikä sai aikaan massiivisen vastareaktion. Tämä reaktio johti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton avaruuskilpaan, Yhdysvaltojen avaruusvirasto Nasan sekä asevoimien tutkimusorganisaatio DARPA:n perustamiseen ja vei kylmän sodan avaruuteen asti. Vaikka Neuvostoliitto sai vielä useita erävoittoja saamalla niin koiran kuin ihmisenkin ensimmäisenä avaruuteen, alkoi peli kääntyä lopulta Yhdysvaltojen voitoksi. Massiivisen kansallisen ponnistuksen myötä astronautit Neil Armstrong ja Buzz Aldrin tallustelivat Kuun pinnalla jo heinäkuussa 1969. Sitä seuraavien kolmen ja puolen vuoden aikana ihmisiä laskeutui Nasan Apollo-ohjelman saattelemana Kuun pinnalle vielä viidesti. Vuonna 1972 Apollo-ohjelma kuitenkin päätettiin lakkauttaa – vielä nopeammalla tahdilla kuin se oli alkanut. Koko ihmiskuntaa odottanut avaruusmatkailun aikakausi paljastuikin vain harhaksi, joka haihtui jännityksellä odottavien silmäparien edessä savuna ilmaan. Kuulennot ovat oivallinen esimerkki historian epälineaarisuudesta. Kuulentojen aikaan näytti siltä, kuin maailma olisi siirtymässä uuteen aikakauteen, jolloin avaruus-
30
matkailusta tulisi arkipäivää. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 1968 ilmestynyt Stanley Kubrickin elokuva 2001: Avaruusseikkailu, jonka vuosituhannen alkuun sijoittuvassa maailmassa avaruusmatkailu on jo huomattavan pitkälle kehittynyttä. Kuitenkin kuulentojen jälkeisinä vuosikymmeninä avaruusmatkailun tulevaisuus vaikutti pysähtyneen menneeseen, jääden jumiin 1970-luvun alkuun. Nyt, lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin, Kuussa ei ole käynyt vieläkään uusia ihmisiä. Kuukävely jäi kahdentoista yhdysvaltalaismiehen etuoikeudeksi. Mikä sai kuumatkat loppumaan? Syyt ovat varsin ilmeiset. Kuusta ei lopulta löytynyt mitään erityisen helposti hyödynnettävää, joten valtavan kalliille projektille ei löytynyt merkittäviä perusteita. Samalla sisäpoliittiset paineet olivat alkaneet vaatia Nasan saamia rahavirtoja kansalaisia lähemmin koskettaviin tarkoituksiin. Ensimmäiset ihmiset oli saatu Kuuhun, ja he olivat yhdysvaltalaisia. Neuvostoliiton jo yli vuosikymmenen jatkunut etumatka avaruudessa oli päättynyt ja Yhdysvaltojen etuasema onnistuttu todistamaan maailmalle. Toisaalta kuumatkojen lopettamisen taustalla oli myös Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen liennytyksen aikakausi, joka vähensi painetta teknologiseen rehvasteluun. Viimeinen Apollo-ohjelman virallinen lento olikin molempien maiden avaruusohjelmien Apollo-Sojuz -yhteislento vuonna 1975, jonka aikana Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen alukset telakoituivat toisiinsa Maata kiertävällä radalla – toimien jonkinlaisena kosmisena kädenpuristuksena supervaltojen välillä. Tämä yhteistyö
