TEEMA
Uskonsoturit Prahan Vanhankaupungin liepeillä kohoavalla kukkulalla seisoo massiivinen pronssinen ratsastajapatsas. Se muistuttaa tšekkiläisiä ajasta, jolloin Tšekki nousi oman uskonsa puolesta kapinaan kirkkoa, keisaria ja kuningasta vastaan, ja pakotti nämä nöyrtymään.
P
30. heinäkuuta 1419
olttava heinäkuun aurinko korvensi yhtä keskisen Euroopan mahtavista kaupungeista. Kuumuudesta huolimatta Prahassa oli kaikkea muuta kuin rauhallista. Papit saarnasivat kirkon korruptiota vastaan, levittäen neljä vuotta aikaisemmin kerettiläiseksi tuomitun ja roviolla poltetun Jan Husin sanaa kansalle. Paavi oli yrittänyt tukahduttaa Tšekin kuningaskunnassa vellovan kapinamielialan hyökkäämällä sen henkisen johtajan kimppuun, mutta turhaan. Liike oli vain saanut tšekit raivon valtaan ja nyt lähes koko valtakunnan kirkonmiehet olivat kääntyneet teloitetun Husin seuraajiksi. Ainoa asia, joka esti koko kuningaskuntaa – Husin opetukset itseensä imeneitä aatelisia myöten – syöksymästä avoimeen kapinaan kirkkoa ja keisaria vastaan oli juoppoudestaan ja arvostelukyvyn puutteestaan tunnettu kuningas Václav IV. Praha oli ruutitynnyri valmiina räjähtämään. Enää tarvittaisiin joku sytyttämään se. Jan Želivský vietti iltapäiväänsä tapansa mukaan saarnaten yhdessä kaupungin kirkoista. Tämän sunnuntain saarna oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomainen. Kuningas oli ai-
22
Teksti: John Helin kaisemmin antanut käskyn karkottaa kaikki Jan Husin seuraajat kaupungista. Monia hussiitteja oli vangittu, ja nyt Želivský saarnasi tulta ja tulikiveä. Voimakkaalla retoriikallaan mies maalasi kuulijoiden mieliin kuvia pian koittavasta maailmanlopusta, Harmageddonista ja Paavin istuimella istuvasta antikristuksesta. Miehestä, joka tuomitsi miehen oppi-isän kuolemaan. Maailmanloppuun skeptisestikin suhtautuvia toki riitti, mutta tunti Želivskýä kuunnellen käänsi kovimmankin jääräpään. Tärkeintä Želivskýssä kuitenkin oli se, että mies messusi tšekiksi ja kansa kerääntyi kuuntelemaan alati kasvavana laumana. Saarnan viimeisten tavujen kaikujen hiipuessa Želivský lähti määrätietoisesti suuntaamaan kohti kaupungintaloa, jossa hänen uskonveljiään pidettiin vankeina. Väkijoukko seurasi perässä hampaisiin asti aseistettuna. Hussiitit vapautettaisiin, keinolla millä hyvänsä. Neuvosto ei kuitenkaan jostain syystä suhtautunut iltapäiväänsä häiritsemään ilmestyneeseen väkijoukkoon suopeasti. Kuningas oli paavia tyynnytellessään koonnut neuvoston katolilaisista, jotka nyt vastasivat kapinahenkis-
