TEEMA
OOPPIUMIA KANSALLE
Teksti: Aino Ikävalko Kuvitus: Elina Nyholm Elämme arabikevään ensihetkiä. Tunisiassa nuori torimyyjä Mohamed Bouazizi polttaa itsensä hengiltä protestina maan epädemokraattiselle hallinnolle. Muutaman kuukauden sisällä protestit tulevat leviämään useisiin muihin arabimaihin, joissa kansalaiset yhtyvät Bouazizin kokemaan epätoivoon ja kärsimykseen. Mielenosoittajat alkavat vaatia demokratiaa, ihmisoikeuksia ja parempia elinoloja.
L
ähes kymmenen vuotta myöhemmin voimme huomata, etteivät arabikevään tapahtumat johtaneet vallankumouksellisiin uudistuksiin eivätkä protestoijien suuret haaveet käyneet toteen. Tuona keväänä ilmassa oli kuitenkin jotain ainutlaatuista – hurmosta. Vallankumouksellinen optimismi iskostui kansalaisiin ja antoi heille syyn kokoontua kadulle vaatimaan parempia oloja, ei vain heille
18
itselleen vaan myös kaikille muille arabikansoille. Hurmoksen hävittyä osa kansalaisista on saattanut menettää toivonsa poliittisten uudistusten toteutumisesta, mutta arabikevään tunnelma säilyy monien mielissä varmasti vielä pitkään. Mielenosoittajien keskuudessa kevään 2011 tapahtumat saivat nimekseen “thawra” – vallankumous. Heidän tavoitteena tosiaankin oli vallankumous, täydellinen sellainen. Vanhat yhteiskuntarakenteet ja valtakoneistot haluttiin repiä alas eivätkä pienet uudistukset olleet vaihtoehto. Väkijoukon mukana oli varmasti myös maltillisempia kansalaisia, jotka näkivät massaliikehdinnän mahdollisuutena parempiin elinoloihin silloisen yhteiskuntajärjestelmän puitteissa. Yhdistävänä tekijänä kuitenkin oli usko mahdollisten muutosten toteutumiseen. Arabikevään voi nähdä Euroo-
