Tulesta minä olen tullut

Meren ja joen rannalla sijaitseva Pori on palanut yhdeksän kertaa. Oulu pitää kuitenkin vielä kärkisijaa kaupunkipalojen Suomen ennätyksestä. Uuden elämän tiedetään syntyvän tulesta. Porissa tuli synnytti uuden kaupunginosan, kuoppakaupungin. Lauantaina 22.5.1852 Porin jälleen palaessa 75 prosenttia kaupungin asuinrakennuksista tuhoutui ja noin 4600 porilaista jäi kodittomiksi. Palossa kotinsa menettäneet alkoivat rakentaa uusia koteja ja muuttivat sukulaistensa luokse. Kaikkein köyhimmät kodittomaksi jääneet olivat pulassa. He suuntasivat katseensa kohti lounais-Porin kaava-alueen ulkopuolisia niittyjä, ja päätyivät Päärnäisten nummelle. Siellä he kaivoivat pehmeään hiekkakangasmaaperään väliaikaisia asumuksia. Maakuoppien päälle kyhättiin kattorakenteet palaneen kaupungin raunioista löytyneistä laudanpätkistä. Kaivauksien seiniä vuorattiin myös laudalla, mutta lattia oli maata. Kuopan nurkkaan rakennettiin myös alkeellinen tulisija. Palon jälkeen Poriin tehtiin uusi asemakaava, jonka mukaan Porin nykyinen ydinkeskusta on rakennettu. Myös kuoppakaupungin tontit tulivat myyntiin. Tonttien hinnat olivat kuitenkin kuoppalaisille liian korkeita, joten kuoppien väliaikaisista asumuksista alkoi ajan mittaan muodostua pysyviä koteja. Niitä muokattiin vähitellen käytännöllisemmiksi ja kodikkaammiksi. Kuoppakaupungin asukasmääräksi arvioitiin vuonna 1861 noin 500 henkeä. Asukkaat kertoivat kuoppien olevan ”kuiwat ja lämpymät”, mikä ei pitänyt täysin paikkansa. Erilaiset kulkutaudit levisivät kuoppakaupungissa kosteiden ja kylmien asuinolojen sekä alueen puutteellisen hygienian vuoksi. Kuoppakaupungin olosuhteista alettiin kirjoitella lehdissä pääkaupunkiseutua myöten. Porin kaupunki alkoi hävetä aluetta, ja päätti ratkaista ongelman hävittämällä kuoppakaupungin.

Asukkaat kertoivat kuoppien olevan ”kuiwat ja lämpymät”

Päärnäisten kuopitettu maa päätettiin kaavoittaa uudeksi työläiskaupunginosaksi. Vuonna 1865 myyntiin tulleet tontit olivat edelleen liian kalliita. Kuopista päästiin eroon vasta hintojen laskiessa kymmenesosaan alkuperäisestä hinnasta. Uudisrakentaminen pääsi vauhtiin, mutta viimeiset asuinkuopan täytettiin vasta 1890-luvulla eli noin 40 vuotta Porin palon jälkeen. Perimätiedon mukaan vuonna 1916 olisi ollut vielä kolme kuoppa-asumusta. Kuukkariksi nykyään kutsuttu Porin 6. kaupunginosa, viralliselta nimeltään Päärnäinen, on syntynyt palossa kotinsa menettäneistä porilaisista työläisistä. Porin kuoppakaupungista ainutlaatuisen tekee sen laajuus ja pitkäaikaisuus sekä se, että alue oli rakennettu kaupungin omistamille maille.

Lähteet: Karhunen Eeva. Koti Kuudennessa osassa. 2016

-osa

Leffat

Levyt Mielipiteet