Levyarvio: Ants From Up There

Black Country, New Road Ants From Up There Ninja Tune 2022

Onko rock kuollut? Tätä kysymystä on toisteltu enemmän tai vähemmän jo 90-luvulta lähtien. Viime vuosikymmenen aikana kysymys nousi esiin yhä useammin ja useammin julkisissa keskusteluissa, kun rap-ohitti sen kuunnelluimpana genrenä ja yhä kasvavasti häviävä määrä uusia yhtyeitä päätyi musiikkikentän keskiöön. 20-luvun käänteessä kuitenkin jotain tapahtui. Brexit ja levoton poliittinen ilmapiiri nosti Britanniassa mukanaan pintaan uuden aallon tyytymättömiä nuoria, joilla oli uutta sanottavaa koko genrestä. Black Midin ja Squidin kaltaiset yhtyeet tarkastelivat ympärillä kehittyvää tilannetta perin koukeroisen, elokuvallisen ja lyyrisen post-punkin keinoin. Tämän post-brexitiksikin nimitetyn aallon muusikot olivat kiinnostuneita monimutkaisesta kappaleenrakennuksesta, taitavasta soitannasta, poliittisesta vaikuttamisesta sekä kaaoksesta. Tähän kuvaan Black Country, New Road sopii mitä mainiommin. Seitsemän muusikon muodostama yhtye perustettiin vuonna 2018 jäseninään Tyler Hyde, Lewis Evans, Georgia Ellery, May Kershaw, Charlie Wayne, Luke Mark ja Isaac Wood. He löysivät tiensä internetin sydämeen jo toisella singlejulkaisullaan Sunglasses, joka on yhdeksän minuuttia kasvavaa intensiteettiä, dramaattista kuvastoa ja mielenkiintoista lyriikkaa. Ensimmäinen For the First Time pompautti yhtyeen kriitikoiden tutkille ja sai osakseen liudan positiivistä huomiota. Se tavoittaa post-Brexitin essenssin olematta kuitenkaan liian kaoottista ja keskittymällä sen sijaan upeiden elokuvasoundtrackmaisten kasvatusten luontiin. Tieto toisesta levystä saapui jo pian ensimmäisen jälkeen. Ensimmäinen singlelohkaisu: Chaos Space Marine povasi jo varsin erilaista julkaisua. Kappale kuulostaa yhdistelmältä Arcade Firen dramaattisia kliimakseja 70-lukulaiseen Gentle Giant -tyyliseen renessanssiprogeen. Vaikka yhtälö kuulostaakin auttamattoman kulahtaneelta, saa Black Country, New Road sen toimimaan vaivattomasti. Seuraavat singlet Bread Song ja Concorde jatkoivat 00-indien maalailevuuden yhdistelyä tarttuviin melodioihin ja huomaamattoman taitavaan soitantaan. Viimeinen single Snowglobes oli jälleen pitkä kappale, mutta tällä kertaa maltillisempi ja rauhallinen lähestyminen hitaisiin crescendoihin antaa lyriikalle tilaa esittää tarinaa. Kappaleen mukana tuli tieto aikakauden väistymisestä: yhtyeen kitaristina, laulajana ja lyyrikkona toiminut Iisac Wood päätti jättää yhtyeen henkilökohtaisista syistä johtuen. Levyn odotus sai melankolisen alavireen. Samainen alavire on myös kuultavissa itse albumilla. Ennalta mainitut lyhyemmät kappaleet kuvastavat hyvin albumin alkupuolen melodista ja helposti lähestyttävää menoa. On ilahduttavaa huomata, kuinka tarttuvana yhtye osaa kappaleensa pitää vaikeista rakenteista ja musiikillisesta kokeilusta huolimatta. Kolme viimeistä kappaletta yksinään muodostavat albumin toisen puoliskoon. Seitsemänminuuttinen The Place Where He Inserted the Blade, Snow Globes ja huimat 12 minuuttia käsittävä Basketball Shoes päättävät albumin ilotulituksiin ja jäähyväisten tunnelmaan. Jo albumin alku on vahva, mutta sen päätös on äärimmäisen väkevä, intoa puhkuva ja tulevaisuuteen varovaisen optimistisesti suhtautuva kolmen täsmäiskun sarja. The Place Where He Inserted the Blade on Hey Judeen verrattavissa oleva mukana laulettava melodia, joka kasvaa koossa mitä pidemmälle kappale etenee ja lopuksi tuntuu siltä kuin studiossa olisi yhtyeen lisäksi pieni kylällinen väkeä. Jo ennalta mainittu Snow Globes antaa hetken rauhoittumiseen, kun sen hypnoottinen melodia kulkee verkkaisesti eteenpäin houkutellen lisää instrumentteja mukaansa. Päätösraita Basketball Shoes on moniosainen matka läpi kaiken mitä yhtye on tähän mennessä luonut: hitaita nousuja, vauhdikkaita huippukohtia, maalailevaa lyriikkaa ja upeasti rakennettua tunnelmaa. Viimeinen Iisac Woodsin albumilla huudahtama “woo!” kappaleen lopussa tuntuu osuvalta lähdöltä hänelle kohti uusia haasteita. Black Country, New Road yhdessä muiden tuoreiden brittilupausten kanssa on kovaa vauhtia tekemästä rockista kiinnostavaa jälleen. On vain ajan kysymys koska valtavirta liikehdinnän huomaa ja olemme jälleen uuden musiikillisen murroksen edessä. Vaikka yhtye joutuukin jatkamaan eteenpäin yhtä jäsentä kevyempänä, olen silti varma että seuraavakin levy tulee rikkomaan odotuksia ja luomaan ennakkotapauksen tulevaisuuden musiikille. Ants From Up There laittaa kuulijansa pään pyörälle ja lähettää matkalle, josta ei ihan heti tullakaan takaisin.