Suomalaisen naiskiekkoilijan juhlaa ja arkea Ruotsissa Luleå Hockey on pitkään arvostanut suomalaista jääkiekkotaitoa. Aluksi miehet, mutta myöhemmin myös suomalaiset naiskiekkoilijat ovat saaneet tilaisuuden näyttää osaamistaan sekä Luulajassa että muualla Ruotsissa. Luleå Hockeyn naiset saavuttivat vuonna 2022 jo viidennen kerran Ruotsin mestaruuden. Voittaneessa joukkueessa pelasi kuusi suomalaista ratkaisevissa rooleissa: Kapteeni Jenni Hiirikosken lisäksi joukkueessa pelasivat Noora Tulus, Viivi Vainikka, Petra Nieminen, Ronja Savolainen – jotka kaikki ovat myös Pekingin olympiamitalisteja - sekä Jenna Pirttijärvi, Ranuan Impiön kylän lahja Luulajalle. Saimme haastattelun Jenniltä, Nooralta ja Viiviltä Luulajan kultajuhlissa voitetun finaalin jälkeisenä päivänä. Teksti ja kuvat: Asko Pietarila Minkälaisia ovat teidän kokemuksenne naisjääkiekkoilijoina Ruotsissa?
Jenni Hiirikoski: Olemme viihtyneet todella hyvin ja olemme ylpeitä, että saamme edustaa tällaista seuraa ja organisaatiota, joka on lähtenyt panostamaan todella paljon naisten jääkiekkoon ja luonut mahdollisuuden harjoitella hyvin ja pelata upeissa olosuhteissa. Arvostan suuresti ja olen iloinen tästä mahdollisuudesta omalle uralleni. Noora Tulus: Tulin aikanaan ensimmäisenä suomalaisena joukkueen pudotuspeleihin 2016 ja sen jälkeen on alkanut tulla lisää muita suomalaisia. Viivi Vainikka: Minulla viime kausi oli ensimmäinen kausi Luulajassa ja nyt pelaan toista kautta. Jenni: Ruotsissa SDHL, naisten jääkiekkoliitto, on tehnyt paljon töitä naiskiekkoilun hyväksi ja samoin seuratasolla panostetaan hienosti myös naisiin, ja kiinnostavuus on koko ajan noussut. Peleissä on ollut hyvin yleisöä paikalla sekä Luulajassa että vierasotteluissa. Oli tosi huikeaa pelata finaalisarja. Gävlessä tehtiin uusi yleisöennätys, 7765 katsojaa! Itse voin tällä pitkällä kokemuksella todeta, että ne ovat olleet tosi hienoja paikkoja mihin olemme päässeet ja seurat ovat tehneet paljon töitä, että on saatu paljon katsojia halleihin.
Miten pelaajan arki eroaa Suomen ja Ruotsin välillä?
Viivi: Ruotsissa voimme pelata ammattilaisena, ei tarvitse tehdä töitä pelaamisen ohessa. Se on hyvä, että pystyy panostamaan täysin jääkiekkoon ja pystyy treenaamaan hyvin. Se on iso ero Suomeen verrattuna. Jenni: Me tulemme aamulla hallille.
16
Pohjois-Suomen alue | Norra Finlands region
Teemme oheisharjoitukset yhdessä ja sen jälkeen vielä jäälle ja loppuverryttelyt. Siitä sitten kohti lounasta ja kotiin lepäämään. Osa tekee vielä omatoimisen harjoituksen illalla. Noora: Se suurin ero Suomeen minun mielestäni on juuri se, että pystyy tekemään pääharjoituksen aamupäivällä, eikä työpäivän jälkeen illalla. Silloin harjoituksista saa myös enemmän irti.
Minkälaista on suomalaispelaajien arvostus Ruotsissa?
Jenni: Luulajassakin on pitkät perinteet suomalaisista jääkiekkoilijoista, alkuun tietysti miesten puolelta. Täällä arvostetaan suomalaisten työmoraalia, sitä intohimoa millä pieteetillä asioita tehdään. Se on varmasti yksi asia. Noora: Niin ja sitten se, että kun on pieni kaupunki ja mitä pidempään on ollut täällä, niin kyllä tuolla kaupungilla tunnistetaan ja tullaan juttelemaan. Se on vain positiivista.
Miten ruotsin kieli taittuu nykyään?
Noora: Itse ainakin olen nyt kuusi-seitsemän vuotta Ruotsissa asuneena oppinut käyttämään ruotsia kaikissa tilanteissa. Se on rikkaus, kun on saanut peliuralla samalla uuden kielen. Viivi: Itse en puhunut ruotsia tänne tullessani, tai edes ymmärtänyt. Nyt ymmärrän jo tosi hyvin ja pystyn jo vähän puhumaankin. Jenni: Pelaajakaverit ovat ottaneet meidät hyvin vastaan, vaikka välillä kuittailevatkin Suomi-mafiasta, kun puhutaan liikaa suomea keskenämme. Meillä on kuitenkin pääkielenä ruotsi ja kaikki ovat oppineet sitä käyttämään. Minun kieleni kapteenina on kylläkin
sellainen ”svfienglish” – tulee välillä kaikilla kolmella kielellä ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Pääasia on, että porukka ymmärtää.
Minkälaisia terveisiä lähetätte suomalaisille tytöille?
Jenni: Yksi asia, mitä itse olen aina vienyt eteenpäin on se, että on tärkeää nauttia siitä, mitä tekee. Sellaisia asioita mistä tykkää ja uskaltaa heittäytyä sille asialle, mitä haluaa tehdä. Itselläni se on ollut urheilu – jos intoa on niin rohkeasti vaan hanat kaakkoon, kokeilemaan kortit ja katsomaan mihin rahkeet riittävät.
Mitkä ovat teidän henkilökohtaiset haaveenne?
Noora ja Viivi: Kyllähän siellä olympialaisissa olisi kiva mitali kirkastaa. Jenni: Minä nautin tästä tekemisestä tällä hetkellä. Minulle riittää se, että arki on haasteellista ja mukavaa. Tykkään siitä mitä nyt teen ja minulla on kolmen vuoden sopimus seuran kanssa. • Luleå Hockeyn miesten puolivälieräpelin tauolla selfiekuvaajat piirittivät naissankarimme. / Under en paus i Luleå Hockeys kvartsfinal för herrlag belägrade selfie-fotografer våra kvinnliga hjältar.
