Maatiainen 1/2022

Maatiaiskasvien, -eläinten ja perinnemaisemien puolesta

1/ 2022

Maatiainen

Maatiainen - lehti

- Det lantliga kulturarvet ry

33. vuosikerta

Maatiainen ry on perustettu vuonna 1989.

Yhdistys pyrkii säilyttämään vanhat viljely- ja koristekasvit sekä alkuperäiset kotieläinrodut eli maatiaiskasvit ja -eläimet. Lisäksi yhdistys haluaa vaalia perinnemaisemia.

Yhdistyksen toimisto ja siemenmyynti Stenbäckinkatu 8 00250 HELSINKI 044 045 7317 toimisto@maatiainen.fi www.maatiainen.fi Avoinna KE-TO klo 12-18 Tervetuloa ostoksille, saatavana myös kirjoja ja postikortteja! Toimisto sijaitsee Helsingin Taka-Töölössä jonne pääsee Mannerheimintietä pitkin kulkevilla busseilla ja raitiovaunuilla sekä Topeliuksenkatua kulkevilla busseilla.

Verkkokauppa www.maatiainen.fi/puoti.

Siementilauksen voit tehdä myös verkkokaupasta, jossa näkyy ajankohtainen tilanne siementen saatavuudesta. Kun olet jäsen ja kirjaudut verkkokauppaan, siemenhintana näkyy 2 €, 3€ seokset. Jos ei näy, kuten yleensä ensimmäisen verkkokauppatilauksen yhteydessä, ilmoita vielä tilauksen yhteydessä, että olet jäsen.

Liity jäseneksi maksamalla jäsenmaksu suoraan yhdistyksen tilille.

Kirjoita viestikenttään UUSI JÄSEN ja nimesi ja osoitteesi. Jäseneksi voit liittyä myös ottamalla yhteyttä toimistoon.

Jäsenmaksut 2022 kannatusjäsen 100 € henkilöjäsen 33 € tai enemmän opiskelija 19 € perheenjäsen 12€ Jos olet jo jäsen, viitenumero löytyy lehden takakannen osoitekentän yläpuolelta.

Lahjoitukset Yhdistys ottaa kiitollisena vastaan lahjoituksia toimintansa tukemiseen.

Tilinumero Suupohjan Osuuspankki IBAN FI24 4730 0010 0952 05

BIC HELSFIHH

Kansi: Vuoden 2022 Maatiaiseläin on savitaipaleenkannan maatiaiskana.

Kuva: Tarja Ojanne

1/2022

Julkaisija Maatiainen ry Toimitus

Päätoimittaja: Susan Wilander,

swilander@hotmail.com, p. 0400 510 457 Taitto: Raija Ojanen, raija_ojanen@yahoo.com Kirjoitukset ja muu aineisto LEHTI@MAATIAINEN.FI Lehteen tarkoitetun aineiston voi toimittaa sähköpostitse päätoimittajalle swilander@hotmail.com tai osoitteeseen lehti@ maatiainen.fi.

Jos mielessäsi on maatiaisaiheinen juttuidea, ota yhteyttä päätoimittajaan! Jutut viljelykokemuksista, maatiaislajikkeista, maatiaiseläimistä sekä aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta ja perinnetöihin ja käsitöihin liittyvistä aiheista ovat esimerkkejä lehteen sopivista aiheista. Toimitus pidättää oikeuden muokata aineistoja. Sovithan päätoimittajan kanssa ennen artikkelin lähettämistä sen pituudesta ja sisällöstä.

Lähetä tekstit mieluiten Word-tiedostoina ja valokuvat erillisinä jpg-tiedostoina parhaalla mahdollisella resoluutiolla.

Muista liittää valokuviin tiedot kuvaajasta!

Maatiainen-lehti 2/2022 ilmestyy toukokuussa Olkaa hyvät ja lähettäkää kirjoitukset, ilmoitukset ja muu materiaali osoitteeseen lehti@maatiainen.fi tai Maatiaisen toimistoon 8.4.2022 mennessä.

Osoitteenmuutokset Osoitteenmuutokset ja lehden tilaukset pyydetään ilmoittamaan Maatiaisen toimistoon: toimisto@maatiainen.fi tai 044 045 7317. Pidä yhteystietosi ajantasalla.

Ilmestyminen Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Ilmestymisaikataulu 2022 Numero

Aineiston viimeinen jättöpäivä

1 2 3 4

7.1.

8.4.

9.9.

4.11.

Ilmestymisaika Helmikuu Toukokuu Lokakuu Joulukuu

Lehden tilaukset: Lehti jaetaan yhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Muille tilausmaksu on 33 € vuonna 2022. Irtonumero 9 € Ilmoitushinnat: Koko sivu 200 €, ½ sivua 120 €, ¼ sivua 80 €, takakansi 400 € Painopaikka: Waasa Graphics ISSN 1455-3201

Pääkirjoitus Puutarhaharrastus elää ja voi hyvin Meillä alkoi jo kolmas vuosi koronan kanssa elä-

Seitsemän vuosikymmenen jälkeen Puutarhanaiset kuitenkin päätyivät toteamaan, että toiminta itsenäisenä yhdistyksenä on tullut tiensä päähän. Tämän johdosta sieltä otettiin yhteyttä Maatiaiseen ja lyhyiden mutta hedelmällisten neuvottelujen jälkeen Maatiainen ilomielin lupasi ottaa Puutarhanaiset siipiensä suojaan Maatiaisen ensimmäisenä kerhona, jonka alla Puutarhanaiset jatkavat toimintaansa entiseen malliin ja lisäksi heillä on mahdollisuus jäseneksi liittymällä osallistua kaikkeen Maatiaisen toimintaan.

Puutarhanaisten jäseniä ei voida suoraan liittää Maatiaisen jäseniksi, mutta toki toivomme, että jäsenetuihin tutustuminen kannustaa heitä liittymään varsinaisiksi jäseniksi.

mistä ja jälleen kerran on jouduttu kiristämään rajoituksia, kun uusia variantteja syntyy. Monet liikunnalliset harrastukset ovat taas tauolla, mutta yksi harrastus sentään elää ja voi hyvin, nimittäin tämä meille maatiaisille niin rakas puutarhanhoito. Siihen korona on vaikuttanut äärimmäisen vähän, onhan puutarhanhoito enimmäkseen yksinäistä puurtamista. Puutarhamessuja tosin ei ole koronan aikana ollut ja tämänkin kevään messut ovat kysymysmerkki. Jos ne pystytään järjestämään, Maatiainen toki osallistuu, mutta tässä tilanteessa varminta lienee tehdä siemenhankinnat Maatiaisen siemenvälityksen kautta.

Tämän vuoden alusta Maatiaisen toiminta laajenee uudella yksiköllä. Tähän asti toimintaa ovat olleet tukemassa toimintaryhmät ja paikallisryhmät mutta tästä lähtien meillä on myös Puutarhanaisten Kerho.

Puutarhanaiset ry perustettiin aikoinaan kauppapuutarhurien puolisoiden toimesta ja vuosikymmenien ajan yhdistyksessä oli monenlaista toimintaa.

Hyvää alkanutta vuotta, toimikaa vastuullisesti ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Erkki Lehtimäki,

puheenjohtaja, Maatiainen ry

Maatiainen 1 / 2022

Leia Laaksonen

Pielpajärven kentän kasvillisuutta.

Toimiston kuulumisia Erja Laukkanen

Joulukuun talvinen retki Espoon Rullaniemeen ja Hyljelahteen Teksti: Maija Manninen Miksi elää ja nauttia vain kesällä, jos voi tehdä puutarhavierailui-

Rullaniemen upea kuusi ja mahtavat pilvimuodostelmat.

Maatiainen 1 / 2022

maija manninen

Sembramännyn pitkiä neulasia.

ta myös talvella. Joulukuun puutarharetken päiväksi oli valikoitunut 4.12.2021 ja kohde oli edellisessä Maatiainen-lehdessä ilmoitettu Espoon Hyljelahden Rullaniemi ja sinne jokseenkin unohdukseen ja kadonneisuuteen vajonnut muinainen puutarha, ei kuitenkaan vanhempi kuin 1800-luvun lopulta. Siellä kannattaa käydä myös muina vuodenaikoina.

Lunta oli satanut pieni kerros kalliolle tuomaan talvista tunnelmaa ja peittämään kallioita kevyesti. Päivä oli jokseenkin kylmä. Meitä retkeläisiä oli vain pieni ja sitkeä joukko. Mutta opas oli mainio ja osaava Pirjo Pöysti Espoon puutarhaseurasta. Mainittakoon vielä Espoon puutarhayhdistyksen juhlavuotensa kunniaksi julkaisema puutarhakalenteri Puutarhan vuodet, josta tämä retkikohde on poimittu.

Teosta on saatavilla Maatiaisen kivijalkaputiikista (25 €). Kalenterin voi käyttää esimerkiksi yhden, viiden tai kymmenen vuoden aikana, jolloin siihen voi kätevästi merkitä haluamansa seurattavat asiat, viljelykalenterin, kirjata ylös eri vuosina viljeltävät ja esikasvatettavat lajit, viljelysuunnitelman, ideat, havainnot ja säät.

Espoon puutarhayhdistyksen Puutarhan vuodet tarjoaa paitsi innoitusta, kasvilistoja, ideoita ja tilaa omille muistiinpanoille, myös retkikohteen vuoden jokaiselle kuukaudelle. Onko se liikaa vai liian vähän. Tuskinpa kumpaakaan, vaan juuri sopivasti. Retkikohdevinkkien luulisi tulevan tarpeeseen, kun paikoitellen pääkaupunkiseudun retkikohteissa on kerrottu olevan ruuhkaista. Tammikuun visiittikohde on Träskandan kartanopuisto, joka on dynaamisesti ajan myötä muuttunut metsäpuistoksi jalopuineen, lepakkoineen ja uhanalaisine kovakuoriaisineen. Helmikuun vierailukohde Espoonkartano henkii sekin historiaa, ja lieneehän haapametsikkö (ruotsiksi espe = aspdunge; kun yhden haavan kaataa, niin niitä kasvaa tilalle metsiköllinen), antanut nimensä tälle Kustaa Vaasan vuonna 1556 alulle panemalle kuninkaankartanolle.

Näin ollen haapa (Populus tremula) voi olla enemmän kuin tärkeä osa Espoon historiaa. Haavan juurakko saattaa olla tuhansia vuosia vanha, vaikka yksittäiset puut eläisivät parhaimmillaan satavuotiaiksi, jolloin ne lehtipuille harvinaislaatuiseen tapaan saattavat kelottua, kuivua, kovettua ja sitkistyä. Tälle materiaalille on käyttöä aidaksina, latoina, astioina, ulkorakennuksina, siltarumpuina, linnunpönttöinä sekä legendaarisina esihistorialliselta kaudelta periytyvinä vesikulkuneuvo haapioina.

Haapa tehokkaana paitsi yhteyttää rungollaan, myös tarjoaa helposti lahoavalla sydänpuullaan elinympäristöjä monimuotoisille

elämän muodoille jäkälineen, sienineen, selkärangattomineen ja sitä myöten niitä hyödyntäville siivekkäille. Juuristo puolestaan kestää jopa metsäpaloja, joten ne kykenevät pitämään yllä jatkuvasti kasvavia yhdyskuntia, oikein populaatioita. Tieteellisen nimen populus (= kansa, väki) sopii tähän hyvin, kuten myös lehvien havinan äänimaailma tremula (= värähtelystä jopa järjähtelyyn), ainakin jos ajatellaan runollisesti ja musikaalisesti Mozartin sielunmessun ikiihanan osan ”Vihan päivä = Dies irae” sanoja: Quantus tremor est futurus (= mikä vavistus syntyykään.) Tässä viitataan raamatulliseen tuomion päivään, mikä lieneekin lähellä, ellei luontokatoa ja ilmastonmuutosta saada hillityksi.

Jos Träskandan kartanopuistosta löytyy Suomen paksuin siperianpihta ja euroopanlehtikuusi, on maaliskuun espoolaisessa retkikohteessa Backbyn kartanossa Suomen suurin likusterisyreeni. Espoon puutarhayhdistyksen Puutarhan vuodet -kalenterin lehdillä on siis jo historiaa, johon voi tallentaa vielä omia tarinoitaan. Mitä ihania pieniä retkiä tarjoakaan meille vuosi 2022, ja mitä kotikukkia?

maija manninen

Toimiston kuulumisia

Vanhanajan annansilmiä, pienikukkaisia ja heleänvärisiä on toivottu!

Kotikukkaviikko viikko 11: 14.-18.3.2022 kello 12-18

maija manninen

Rullaniemessä halattiin myös puita.

Kartanon mailla kasvaa talvivihreää marjapensas mahoniaa ja löytyi sieltä myös unelmien maakellari.

Maatiainen 1 / 2022

Toivon mukaan Maatiaisen jäsenet ympäri Suomen innostuvat tulemaan mukaan Maatiaisen webinaareihin siemenluettelosta 10.2., kesäkukista 3.3. ja ylläpitoviljelystä 21.3. Siinä välissä, viikolla 11 pidetään toimistolla (Stenbäckinkatu 8) Helsingissä kotikukkaviikko, jonne ilmoittautumisia on jo tullut eri puolilta Suomea. Kutsutaan paikalle vielä ainakin annansilmäbegonia ja enkelinsiipi, soilikki, marraskuun kynttilä, hovipojankaktus, vanha joulukaktus ja vanhapoikakaktus, maatiaisamaryllis, mustanmerenruusu, kohtalonköynnös, tuoksulehti, arkijuoru, pitsilehti, samettilehti ja vaahtera-aulio.

Tervetuloa mukaan; tuokaa vaihtoon pistokkaita ja kaikkia muita mahdollisimman vanhoja, ihania ja kestäviä kotikukkia. Meillä on muutama valkotupsukki, amazoninlilja ja apostolinmiekka sekä runsaasti ihania purppurajuoruja.

Maaliskuussa melkein kaikkia kotikukkia on mahdollista lisätä pistokkaista, niin myös pienikukkaisia annansilmäbegonioita, joita voi onnistua kukittamaan myös talvella, ja niitä onkin käytetty joulukukkina.

Begonioista syötäviä ovat ainakin Begonia cucullata ja B. x tuberosa. Niissä on sitruunamainen raikas hapan maku ja mehukas rakenne. Kukat ovat kauniita salaateissa ja kiinalaisissa vihanneskeitoissa, mutta oksaalipitoisuudesta johtuen ei suositella syötäväksi, jos on kihtiä, munuaiskiviä tai reumatismi, ja muutenkin syödään vain kohtuudella.

Maaliskuun koronatilanteesta emme vielä tiedä, mutta ennustettu on, että kevättä kohti mennään parempaan päin. Maatiaisen toimisto pidettäköön koko viikon 11 avoinna kello 12-18, jos terveenä pysytään.

anne leino

Siemenkuulumisia

Puutarhurille särkynytsydän on ilo Tätä kirjoittaessani siemenluettelo alkaa olla mel-

kein valmis. Jälleen kerran siemensato on saatu järjestettyä luettelon muotoon ja sen mukaisesti se päivitetään myös Verkkopuotiin. Taas reilun sadan ihmisen lähettämät siemenerät, joita tulee vuosittain n. 600-700 ja niiden lisäksi varastossa olevat erät (joita ainakin saman verran), on jälleen järjestetty taustatiedot huomioiden. Pirkko vastaa siementilauksista niin kuin ennenkin. Maatiaisen siemenvarasto on hänen kotonaan Kanungissa Salon lähellä.

Maatiainen 1 / 2022

Pirkko Harri

Tämän vuoksi siementilauksen yhteydessä ei voi valitettavasti tilata muita tuotteita kuten kirjoja vaan ne on parempi tilata suoraan toimistolta/kivijalkakaupasta Helsingistä. Toimistossa Maija hoitaa niin ikään jäsenmaksuasiat. Huomattava osa siemeneristä on melko pieniä, tämän vuoksi siementen tilaaminen Pirkolta on varmin tapa saada ne, koska kaikkia lajeja ei voida taata olevan toimistolla/kivijalkakaupassa. Siementen tilaus onnistuu myös netissä: http://www.maatiainen.fi/puoti/.

Siemenluettelon sisältö vaihtelee vuosittain, koska siemenet ovat peräisin jäsenten omista puutarhoista, paitsi ”vihannesten siemenet” -nimikkeellä olevat tulevat siementukkuliikkeistä. Nämä täydentävät Maatiaisen siemenvalikoimaa lajeilla, joiden siemenviljely ei onnistu hyvin Suomessa.

Mutta tähänkin asiaan voivat Maatiaisen jäsenet vaikuttaa viljelemällä hyötykasveja ja palauttamalla niiden siemeniä välitykseen. Esimerkiksi tillistä on helppo saada siementä. Kaksivuotinen h Särkynytsydän on vedonnut ihmisten mielikuvitukseen. f Kesäpäivänhattu sopii samaan penkkiin särkyneensydämen kanssa.

anne leino

Myskimalva ja lehtosinilatva ovat myös oivia kumppaneita särkyneellesydämelle.

Valkoinen myskimalva valaisee penkin.

Maatiainen 1 / 2022

persilja ja porkkana vaativatkin sitten enemmän aikaa, mutta suotuisissa paikoissa nämäkin talvehtivat ja siementä voi saadakin.

Kun siemeniä lähettää Maatiaiselle, niin parempi kertoa sen mitä tietää, kuin jättää kertomatta.

Vaikkapa näin: Maatiaisen siemenvälitykseen on saatu tummemman oloinen lajike särkyneestäsydämestä ja tässä siitä lähettäjän kuvaus: ”Ei se perus, vaan kirkkaan punainen kukinta, lehdet ja varret tummat, punertavat. Varmaan jokin lajike, mutta ei tietoa mikä. Olen saanut tuttavalta 15 v. sitten, kylväytyy hyvin ympärilleen”.

Nimensä särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis, aik. Dicentra spectabilis) on saanut litistyneen sydämen muotoisista punaisista kukista. Luonnonvaraisena sitä tavataan Kiinan/Itä-Aasian vuoristoisista metsistä. Ruotsiin särkynytsydän saapui 1800-luvun puolivälissä ja kukki ensimmäisen kerran 1852 Rosendalissa Tukholmassa. Suomeen tämä kasvi löysi tiensä 1800-luvun lopussa ja se tunnettiin silloin mm. murtuneena luutnantinsydämenä.

Kun kasvi saapui Eurooppaan, sitä luultiin aluksi hyvin araksi ja sitä kasvatettiin ruukuissa kasvihuoneissa. Mutta kasvihan osoittautuikin hyvin kestäväksi, sillä se kasvaa jopa meidänkin ilmastossamme. Linne aikoinaan kuuli kanssa tästä ihmeellisestä kasvista ja halusi sellaisen myös kokoelmiinsa ja lähetti erään oppilaansa hakemaan sitä idästä. Mutta tuodut siemenet osoittautuivatkin toisen kasvin siemeniksi ja niistä ei kasvanutkaan toivottua särkynyttäsydäntä vaan jalokiurunkannus.

Harmistus oli varmaan ilmeisen suuri...

Ruotsissakin tällä rakkaalla lapsella oli monia kutsumanimiä, kuten vuotava sydän, rouva veneessä, kiinalaismiehen tai hollantilaisen housut ja lyyrakukka. Kun olin lapsi, niin mummolani kukkapenkistä muistan juuri särkyneensydämen, en muita kukkapenkin kasveja. Niin hienon näköinen se oli kukkiessaan, että sen varmasti huomasi.

Ja onhan se näyttävä ja isohko perenna kooltaan.

Mutta vaikka onkin näyttävä kukkiessaan, niin kukinnan jälkeen särkynytsydän ränsistyy, siksi se kannattaa istuttaa kukkapenkin taustalle tai keskikesällä kookkaaksi kasvavien kasvien viereen.

Nimi Dicentra on johdettu kreikkalaisista sanoista dis (”kahdesti”) ja kentron (”kannus”) viitaten jokaisen kukan kahteen koukkuun, ja spectabilis viittaa kasvin ”näyttävään” ulkonäköön.

anne leino

Siemenkuulumisia

Maatiainen 1 / 2022

Anne Leino

Siemenkuulumisia

Kurjenkelloja pihapolun varrella.

anne leino

Olipa kerran prinssi, joka rakasti prinsessaa, mutta prinsessa ei kiinnittänyt prinssiin huomiota. Saadakseen prinsessan huomion ja todistaakseen hänelle rakkautensa, prinssi toi prinsessalle upeita lahjoja kaukaa idästä.

Eräänä päivänä prinssi tapasi kaksi maagista vaaleanpunaista pupua ja tarjosi ne molemmat prinsessalle. Vedä pois kaksi ulompaa vaaleanpunaista terälehteä kukasta ja aseta ne kummatkin sivuittain näyttämään kahdelta vaaleanpunaiselta pupulta.

Prinsessa ei heltynyt pupuille, joten prinssi yritti uudelleen ja antoi prinsessalle kauniit roikkuvat korvakorut. Poista kaksi valkoista terälehteä ​​ja laita ne korvien viereen näyttämään korvakoruilta.

Prinsessa ei kuitenkaan vieläkään kiinnittänyt prinssiin huomiota. Prinssi oli niin järkyttynyt hylkäämisestä, että hän otti tikarinsa ja puukotti itseään. Jäljelle jäävän kukan keskiosa on sydämen muotoinen ja siinä on keskellä viiva. Pidä sydämmestä kiinni ja varovasti poista tikarimainen viiva ja upota ”tikari” sydämen läpi.

Prinsessa tajusi liian myöhään rakastavansa prinssiä ja huusi: ”Sydämeni vuotaa verta prinssini vuoksi ikuisesti!” ja hänen sydämensä on vuotanut verta tähän päivään asti.

Tarinasta on myös erilaisia versioita, missä on onnellinen loppukin eli prinssi saa prinsessansa! Tällä tarinalla voi viihdyttää vieraita mm. puutarhakutsuilla, jos pihassa on särkynytsydän ja se vielä kukkiikin sattumoisin sopivaan aikaan.

Särkynytsydän aloittaa kasvunsa jo varhain keväällä ja kukkii kesä-heinäkuussa. Se viihtyy kosteassa-tuoreessa runsasravinteisessa syvämultaisessa maassa puolivarjoisilla paikoilla. Kasvualusta kannattaa muotoilla kohopenkiksi, sillä talvinen märkyys voi tuhota juuriston.

Sopii leikkokukaksikin. Sopivia kasveja samaan kukkapenkkiin särkyneensydämen kanssa ovat mm. syysasterit, hohdekukat, syysleimut, kurjen- ja varsankello, ruusu- ja myskimalva, nauhukset ja päivänhatut. Siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen hyvin. Siemeniä tilattavissa vuoden 2022 Siemenluettelosta.

anne leino

Tarina Verta vuotavasta sydämestä

Esikasvatus terveisin

Myskimalva ja keltakannusruoho kukkivat heinäkuussa.

f Lapinnauhuksen näyttävää kukintaa.

Maatiainen 1 / 2022

Anne Leino

Vuoden 2022 maatiaiskasvi

Käärmeenlaukka ja hietalaukka Teksti: Pirkko Kahila Kuvat: Saila Routio Laukkojen valtavasta suvusta on Suomen luontoon

Maatiainen 1 / 2022

päätynyt kuusi lajia: karhunlaukka (Allium ursinum), käärmeenlaukka (A. scorodoprasum), hietalaukka (A. vineale), nurmilaukka (A. oleraceum) sekä ruoholaukka (A. schoenoprasum) ja sitä muistuttava särmälaukka (A. angulosum). Kaikki ovat monivuotisia kasveja. Ruoholaukka alalajeineen ja muunnoksineen on näistä ainoa alkuperäiseen kasvistoomme kuuluva laukka ja samalla tietenkin myös tuttu hyötykasvi ruohosipuli. Muut laukat ovat kulkeutuneet tänne eri reittejä eri aikoina.

Kuluvan vuoden maatiaiskasveiksi valitut käärmeenja hietalaukka ovat niin kutsuttuja muinaistulokkaita, tosin hietalaukan kohdalla asia on hieman kiistanalainen.

Ne ovat saapuneet varhaisten merenkulkijoiden, ehkä jo

h Hietalaukan nuput ovat pienenä, tiiviinä pallona. f Käärmeenlaukan dramaattinen tummuus korostuu valkokukkaisen rikkaporkkanan (Daucus carota) kyljessä.

Vuoden 2022 maatiaiseläin viikinkien, kyydissä Ruotsin suunnalta ja päätyneet kasvamaan Ahvenanmaalle, saaristoon sekä lounaisrannikolle sinne tänne. Laukat olivat merenkulkijoille tärkeitä C-vitamiinin lähteitä eli keripukin torjujia ja oli käytännöllistä, että laukkoja kasvoi välisatamapaikoissa itäisen kauppareitin varrella.

Kumpikin laji on luonnossa harvinainen, hietalaukka vielä harvinaisempi kuin käärmeenlaukka.

Suomi on näiden kahden laukkalajin esiintymisen pohjoisrajaa, mutta muuten niitä tavataan lähes koko Euroopassa sekä Lähi-idän puolella.

Käärmeenlaukka Varhaiskeväällä käärmeenlaukan (ruots. skogslök, kajp, engl. sand leek) lehtevät versonalut loistavat vihreinä kulottuneen ruohon seassa. Niistä pääsee heti saksimaan maustetta salaattiin ja keittoon.

Kun kasvu etenee kevätsäiden lämmetessä, käärmeenlaukan verso alkaa muistuttaa laihaa purjoa. Koko verso on mehevää syötävää tässä vaiheessa. Litteillä lehdillä on leveyttä sentin verran, hyvässä kasvupaikassa enemmänkin.

Varsi pitenee vauhdilla, ja alkukesällä latvaan nousee nuppuvarsi kuin pieni keihäs. Kun käärmeenlaukka valmistautuu kukintaan, varsi muut-

h Hietalaukka kurkistaa ’Comtesse de Bouchaud’ -kärhön vierestä. i Hietalaukka kylväytyy itusilmuillaan runsain mitoin ja kohta sitä on kokonainen armeija.

Maatiainen 1 / 2022

Vuoden 2022 maatiaiskasvi f Hietalaukan ’Hair’-lajike.

tuu vähitellen puisevaksi ja lehdet kovettuvat. Paras satokausi onkin takana, mutta vielä ehtii. Ainakin ylimpiä lehtiä kannattaa kerätä niin kauan kuin suinkin.

Varsi kasvaa lähes metrin korkuiseksi ja kukinta alkaa. Siinä vaiheessa, kun pienehköön, pallomaiseen kukintoon tulee kiinnittäneeksi huomiota, se koostuu jo tummanpuhuvan violeteista itusilmuista ja punavioleteista pikku kukista sojottamassa sinne tänne pitkien perien päissä. Yksittäiset itusilmut ovat pyöreän sipulin muotoisia, pienen herneen tai joskus jopa pikkurillin pään kokoisia.

Käärmeenlaukka lisääntyy nimenomaan kukinnon itusilmuista. Varsinaisia siemeniä ei käytännössä kehity, vaikka toisinaan kukkia voi olla paljonkin. Kun itusilmuryväs hajoaa tai varsi kaatuu myöhään syksyllä, itusilmut päätyvät maahan ja juurtuvat tuota pikaa.

Etelä-Euroopassa, Turkissa, Syyriassa ja muualla läntisessä Aasiassa esiintyvä pyörölaukka (A. scorodoprasum subsp. rotundum, syn. A. rotundum) on käärmeenlaukan lähisukulainen. Sillä ei ole itusilmuja vain näyttävä, tumman punavioletti kukinto ja se lisääntyy siemenillä. Eräiden näkemysten mukaan itusilmullinen käärmeenlaukka olisi alkujaan joskus muinoin löydetty pyörölaukkojen joukosta ja se olisi sittemmin yleistynyt viljelyn seurauksena.

Hietalaukka

Maatiainen 1 / 2022

Myös hietalaukan (ruots. sandlök, engl. crow garlic) lehdet nousevat maasta aikaisin keväällä. Ne ovat toisenlaiset kuin käärmeenlaukalla, kapeat, liereät tai kouruiset.

Pienet munanmuotoiset sipulit ovat maassa usein vieri vieressä, niinpä lehtikasvusto voi olla tiheää, vähän kuin rotevaa ruohosipulia.

Pian alkaa kasvaa kukkavarsi, eikä aikaakaan, kun lehdet jo ruskettuvat ja kuihtuvat pois. Hietalaukan sadonkorjaajan täytyykin olla liikkeellä hyvissä ajoin kevätke-

f Käärmeenlaukka on niin kaunis, että se sopii kukkapenkkiinkin, jos sietää sen(kin) taipumusta tuottaa itusilmutaimia. Tumman viininpunainen varjolilja Lilium martagon var. cattaniae on samankaltainen väripari. Rautakehikko suojaa liljaa peurojen hampailta. g Puolivillissä kukkapenkissä käärmeenlaukkoja ja syysakileija (Aquilegia atrata).

10

Vuoden 2022 maatiaiskasvi sällä. Ohut varsi voi lopulta yletä metrin hujakoille, jos maa on ravinteista, tai jäädä ohutmultaisessa paikassa reilusti alle polvenkorkuiseksi.

Varren päähän kehittyy tiivis itusilmukeko, jonka päällä on joukko pieniä, varrellisia kukkia.

Hietalaukka muuntelee jonkin verran. Purppurahietalaukan (var. purpureum) itusilmut ovat punaruskeita ja kukat punavioletteja, kun taas kalvashietalaukan (var. vineale) itusilmut ovat rusottavia ja kukat vaaleanpunaisia. Täysikasvuiset itusilmut ovat sukkulamaisia ja pieniä, pullean ohranjyvän kokoisia.

Syksyllä kauppojen kukkasipulivalikoimissa tarjottu ’Hair’-lajike on hietalaukan kaupallistettu muoto. Sen itusilmuista kasvaa vihreitä, lankamaisia, kymmensenttisiä naatteja jo silloin, kun keko on paikoillaan varren päässä. Lopputulos näyttää takkuiselta hiuspehkolta. Onhan siinä omanlaisensa koristearvo.

saadaan komeaa ja mehevää satoa. Toisaalta näiden laukkojen ehkä parempi tarkoitus on olla vaivattomia ”mökkiläisen sipuleita”, niin kuin eräs Maatiaisen jäsen kerran viisaasti määritteli.

Laukoille on hyvä varata tontilta oma kolkka, jossa ne saavat kasvaa rauhassa ja levitä. Sieltä voi sitten käydä korjaamassa satoa mielin määrin.

Käärmeenlaukka viihtyy paikassa, jossa on aurinkoa ja vähän varjoa vuorotellen ja maa muhevaa.

Hietalaukka kasvaa samanlaisissa oloissa, vaikka se luonnossa suosiikin avoimia rinteitä ja pärjää kuivassakin maassa. Hietalaukka voisi olla hyvä kasvi pihakallion kylkeen, matalaruohoiseen tienpenkkaan ja pihakedolle.

Kaita käärmeenlaukka kukintoineen on koristeellinen ja hauska lisä perennapenkin kukkien joukkoon. Täytyy vain muistaa kerätä enimmät itusilmut joka syksy pois (ja lähettää vaikka Maatiaiseen), jottei laukka pääse valtaamaan tilaa kukilta.

Hietalaukka puolestaan leviää pikku itusilmuillaan niin rivakasti, että on parempi pitää se kaukana kukkapenkistä. Leviämistä voi tarvittaessa suitsia keräämällä itusilmut pois loppukesällä – tai leikkaamalla lehdet ja varrenalut keittiön puolelle jo keväällä, jolloin kukintaa ei tule.

Laukat pihalla Käärmeen- ja hietalaukkaa voi vallan hyvin kasvattaa kasvimaalla tai viljelylaatikossa. Kastelun, lannoituksen ja rikkaruohojen kitkennän tuloksena

Maatiainen 1 / 2022

11

Maatiainen 1 / 2022

12

Vuoden 2022 maatiaiskasvi fVerrattuna koristelaukan kukintoon on käärmeenlaukan kukintopallo pieni, mutta värissä on ytyä.

g Käärmeenlaukan kukkanuput nousevat jo alkukesällä.

Kuvassa myös rotkolemmikki (Brunnera macrophylla).

käy kaikkialle mihin sipulia ylipäänsä laitetaan: salaattiin, keittoon, kastikkeeseen, muhennokseen, uusien perunoiden seuraksi, leivän päälle…

Loppukesällä ja syksyllä voi kokeilla, miltä itusilmut maistuvat ja mihin ruokaan ne sopivat. Ja sokerina pohjalla kummallakin laukalla on maassa pienet sipulit, joita voi kaivaa ylös keväästä syksyyn ja käyttää keltasipulin tavoin.

Sipuleissa on tiettävästi miedompi maku kuin versoissa.

Laukat keittiössä Käärmeenlaukassa on omanlaisensa valkosipulimainen aromi. Hietalaukka puolestaan maistuu vahvan valkosipuliselta.

Käärmeen- ja hietalaukan pääsatokausi on kevät ja alkukesä, jolloin vihreät versot ovat parhaimmillaan. Käärmeenlaukan lehtiä voi hyödyntää läpi kesän niin kauan kuin ne vain suuhun sopivat ennen kovettumistaan. Lehti- ja varsisilppu

Kajpsoppa eli käärmeenlaukkakeitto 1 keltasipuli 2 rkl voita 1 l vettä 1 kasvis- tai kanaliemikuutio 3 jauhoista perunaa 1 ml timjamia 5 dl käärmeenlaukkasilppua 1 dl kermaa suolaa ja mustapippuria maun mukaan Kuori keltasipuli ja hienonna. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulihake pehmeäksi, älä ruskista. Lisää vesi, liemikuutio, kuoritut perunat paloina ja timjami.

Keittele kannen alla, kunnes perunanpalat kypsyvät. Soseuta keitos kevyesti. Lisää laukkasilppu ja

13

Maatiainen 1 / 2022

jatka keittämistä miedolla lämmöllä, kunnes laukanpalaset tuntuvat mukavan puolipehmeiltä (noin 10 minuuttia). Lisää kerma ja mausta. Tarjoa heti.

Kajpsoppa on ruotsalainen perinneruoka, jonka resepti muuntelee kokin mukaan. On keltasipulia ja perunaa enemmän tai vähemmän, sekaan laitetaan valkosipulia tai sitten ei, jotkut saostavat keiton maissi- tai vehnäjauholla ja käyttävät kerman sijasta ranskankermaa tai kasvirasvatuotteita ja liemen osana maitoa tai valkoviiniä.

Samaa reseptiä sopii soveltaa, kun tekee keittoa hietalaukasta, karhunlaukasta, keltasipulin tai ilmasipulin vihreistä varsista tai vaikka kaikista sipulilaaduista yhtä aikaa. On mielenkiintoista kokeilla makueroja.

Vuoden 2022 maatiaiseläin Tarja Ojanne

f Savitaipaleenkannan pariskunta Ojanteen kanatarhassa 7.6.2014.

Kanan aikamatka maailman yleisimmäksi kotieläimeksi alkoi 4000 - 5000 vuotta sitten Kauko-Idästä. Kanan Suomeen tulo ajoittuu ajanlaskumme alkuun. Rautakaudella (300 - 1300 j.Kr.) oli kananpito maassamme jo vakiintunutta.

1700-luvun kartanoissa kanoja pidettiin lähinnä pihojen koristeena. Vielä 1900-luvun alkupuolella kuului kana myös kaupunkilaistalojen pihapiiriin. Torppien karjasuojissa maatiaiskanat elivät muutaman yksilön parvena muun karjan jaloissa. Niitä ei osattu arvostaa eikä niiden hoitoon panostettu.

Savitaipaleenkana

Maatiainen 1 / 2022

Teksti: Tarja Ojanne

Usein uskotaan, että sata vuotta sitten meillä olisi yhä ollut puhtaita maatiaiskanoja. Totuus on kuitenkin, että 1800-luvun alkupuolella maailmalla käynnistynyt rodunjalostus tuotti Suomeenkin jo vuosisadan lopulla kana-ainesta, jota suorastaan suositeltiin käytettävän risteytyksiin talonpoikaiskanojen kanssa. Ulkorotuisia sopi sekoittaa keskenään ja erityisesti piti joka kanalasta löytyä maatiaiskanojen ja ulkorotuisten kukkojen välinen sekarotu, josta uskottiin saata-

van suomalainen päärotu. 1920-30-luvuilla yritettiin maatiaiskanastamme jalostaa maahamme valtarotu.

Uranuurtajina tässä toimivat mm. Mikko Ilkka sekä Erkki Tiitola, jonka jalostama hämeenmusta on ehkä tunnetuin maatiaiskanakantamme. Jalostustoiminta kuitenkin lopahti paremmin tuottavien ulkomaisten rotukanojen tuloon.

Maatiaiskana on alkuperäisroduistamme pienin. Sitä on nopea lisätä, mutta se oli myös vas-

14

Vuoden 2022 maatiaiseläin

hin. Kourallinen oppineita uranuurtajia perehtyi luonnonmukaiseen ja biodynaamiseen viljelyyn.

Kotieläiminä he suosivat suomalaisia alkuperäisrotuja. Pioneerit saivat osakseen hymähtelyä, mutta myös kiinnostunutta ihailua.

taavasti nopeasti väärillä toimenpiteillä hävitettävissä. 40-luvun sotavuosina kana oli lähes lainsuojaton, kilpailihan se ihmisen kanssa viljasta ja petrolista, jota käytettiin hautomakoneissa. Kanamäärät romahtivat, mutta maatiaiskanalle tämä saattoi myös olla armonaikaa. Sotien jälkeen maatiaiskanoja pitivät yksinomaisina kanoina enää harvat, muutenkin vanhoissa alkuperäisroduissa pitäytyvät viljelijät. Esimerkiksi Karkun pitäjän Hornion kylässä asuva Anna-Liisa Koivunen piti samaa, luontaisesti lisääntyvää kanakantaa vuodesta 1939 vuosituhannen vaihteeseen. Hornionkannaksi nimetyn kanakannan taustatiedot juontavat pidemmälle kuin minkään muun säilytysohjelmaan kuuluvan kanakannan.

Koneellisen haudonnan ja sukupuolilajittelun kehittyminen mahdollistivat laajamittaisen kasvatuksen. 1960-luvulta alkaen ovat lähes kaikki munijakanat Suomessakin olleet tuotantoon jalostettujen rotujen linjaristeytyksiä. Valkoinen Leghorn -rodun voittokulku jatkui ja maatiaiskana oli kokonaan poistunut kanaoppaiden rotuluetteloista.

Maatiaiskanan olemassaolon jatkuvuus jäi vain harvojen, syrjäisten pitopaikkojen tai poikkeuksellisen vahvan muutosvastarinnan omaavien kananpitäjien varaan. Vaati luonteenlujuutta pitäytyä entisessä, kun valtavirta vaihtoi tehollisempaan rotuun ja tuotantoon. Häkkihoidon yleistyessä ja yksikkökoon kasvaessa 1970-luvulla virisi kuitenkin myös kiinnostus vaihtoehtoisiin tuotantotapoi-

Tietoinen säilytystoiminta saa alkunsa Alkuperäisrotujen häviämisuhka tiedostettiin ja suunnitelmallinen säilytystoiminta Suomessa käynnistyi 1980-luvulla. Maa- ja metsätalousministeriön 1982 asettama Kotieläinten geeniainestoimikunta totesi mietinnössään maatiaiskanoiksi väitettyjä yksilöitä olevan enää korkeintaan sadoissa laskettava määrä. Suomalainen maatiaiskanamme oli siis erittäin uhanalainen ja vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Oman suojeluohjelmansa maatiaiskana sai Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) alaisena vuonna 1998.

Maatiaiskanan määritelmä Maatiaiskanoiksi kutsutaan ennen 1900-luvun alun kehitystä maahamme vuosisatojen kuluessa eri suunnista tullutta kana-ainesta sekä niiden jälkeläisiä ja risteytyksiä. Maatiaiskanojen toisistaan poikkeavia, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita kanasukuja kutsutaan kanakannoiksi. Kanakantojen perimässä on eroja, jotka on tärkeää tunnistaa ja pitää kannat erillään jatkossakin.

Taulukko. Populaation tila lisääntyvien naaraiden mukaan (FAO 2002)

Lisääntyviä naaraita

Lisääntyviä uroksia

Populaation tila

yli 10.000

normaali

5.000 – 10.000

harvinainen yli 20

vaarantunut

100 – 999

5 – 20

uhanalainen

alle 100

alle 5

kriittisesti uhanalainen 15

Maatiainen 1 / 2022

1.000 – 4.999

Vuoden 2022 maatiaiseläin Luken arkisto

Tohtori Pertti Seiskari oli tiedostanut maatiaiskanojen katoamisuhan ja päätti tehdä jotain niiden pelastamiseksi. Hän laittoi maatalouden neuvontajärjestön kautta etsintäkuulutuksen, johon hän sai vain yhden vastauksen: Savitaipaleelta löytyi pieni määrä maatiaiskanoja. Omistaja hautoi pyynnöstä kanan alla poikaset, jotka Seiskari sai lunastaa heinäkuussa 1974.

Poikaset varttuivat sitten aikuisiksi Perniössä, Teiron hoivissa. Viidestätoista poikasesta kahdeksan oli kanoja. Seuraavan vuoden alkukesästä kanoja yritettiin lisätä koneellisesti, mutta huonolla menestyksellä. Kanat saivat olla päivisin vapaana puutarhassa ja pihapiirissä, yöt kanalassa. Koska kanat olivat kovia hautomaan, niiden alle laitettiin 10-15 munaa. Kanan hautomia poikasia myytiin mm. Rymättylän pappilaan, Haukiojan luomutilalle, Patrakalle Perniöön sekä Hannu Ormiolle.

Vihollisiakin oli. Supi tai mäyrä tunkeutui kanalaan ja tappoi suurimman osan kanoista vuonna 1983. Samat pedot tappoivat häkissä olleita poikasia puremalla niiden päät poikki verkonsilmän läpi.

Loput eloon jääneet toimitettiin turvaan naapuriin, Heikki Karhumäelle, joka yhä säilyttää ja lisää savitaipaleenkantaa.

Savitaipaleelta löytyneiden ensimmäisten yksilöiden värityksessä oli mustaa, harmaata, ruskeaa ja miltei mustaa. Kanoilla saattoi olla kaulallaan kellertäväkärkisiä höyheniä. Jalat olivat joko harmaat tai vaalean ruskeat. Alussa kukot muistuttivat aapiskukkoja, mutta myöhemmin syntyi myös täysin mustia ja harmaita kukkoja.

Heikki Karhumäki ja Heikki Teiro Karhumäen kanalan ovella kertomassa Savitaipaleelta tulleista kanoistaan 23.10.1998.

Millainen on aito maatiaiskana? - maatiaiskanan rotupuhtauden arviointiperusteita Kanaparven yksilöt ovat tasakokoisia. Maatiaiskanalla ei esiinny rotukanoihin tai sekarotuisuuteen viittaavia ominaisuuksia, kuten poikkiraidallista tai silkkimäistä höyhenpeitettä. Maatiaiskanan rotupuhtautta ei arvioida höyhenpeitteen tai jalkojen värin perusteella, poikkeuksena laventelin värinen höyhenpeite, joka viittaa araucana-rotuun. Vihertävä/turkoosi munan väri, tumma iho ja siniset korvalehdet kertovat niin ikään risteytymisestä. Maatiaiskanan pyrstö ei ole pysty ”oravapyrstö”, mutta ei kovin loivakaan. Harja on yksinkertainen, mielellään pysty ja sahalaitainen, heltat pienehköt, sileät ja pyöreät.

Maatiaiskanalla ei ole päässä tupsuja, töyhtöjä tai partaa. Maatiaisella on neljä varvasta ja sillä ei ole jaloissaan sulkia tai höyheniä.

Savitaipaleenkannan lisäystoiminta Savitaipaleenkantaa haudottiin 1980- ja 90-luvuilla myyntiin myös Haukiojan luomutilalla Eurajoella sekä Ojanteen siitoskanalassa Vihdissä.

Haukiojan luomutila Haukiojan luomutilan kantaeläimet oli saatu häälahjaksi. Myöhemmin saatiin kanakantaan mustavoittoista vahvistusta Mikkelin suunnalta. Kanoja ja niiden jälkeläisiä alettiin kutsua Savitaipaleen kanaksi, joka nimitys myöhemmin muutettiin savitaipaleenkannaksi.

Kati Haukioja kertoo kirjeessään 14.3.1999: Saimme Seiskarin Pertiltä v. -75 häälahjaksi ku-

Maatiainen 1 / 2022

Savitaipaleenkannan löytöhistoria Pertti Seiskari (1929-2015), tunnettu biologi, luonnonsuojelija ja kirjailija löysi Savitaipaleen kanan 70-luvulla. Biologian opettaja Heikki Teiro kertoi (23.10.1998) kanakannan löytymisestä:

16

K. Haukioja, Luken arkisto

Vuoden 2022 maatiaiseläin

g Savitaipaleen kanoja Haukiojan luomutilalla Eurajoella 1978.

kon ja ruskean kanan, joista tuli meiltä myöhemmin maailmalle lähteneiden maatiaiskanojen kantaeläimet. Arvelen, että meiltä lähti kaikkiaan 300 - 400 poikasta eri puolille Suomea. Mikkelistä tuli myöhemmin täydennykseksi musta kana, jolla oli vaaleat jalat. Sen tarkoitus oli tuoda ”uutta verta” kovin sisäsiittoiseksi arvioimaamme kantaan. Mikkelistä tuli myös kukko, mutta se kuoli ennen kuin ehti polkea yhtään kanaa. Kukko hyökkäsi laatikosta päästettäessä niin suurella innolla kanaparveen, että taittoi niskansa pesän tukirakenteisiin.

Kantakukko ja ruskea kana saivat erittäin vaihtelevan värisiä jälkeläisiä, mutta täysin mustaa ei niiltä tullut. Ruskean kantaemon tappoi kanahauk-

ka v. 1983. Myös harmaat sävyt olivat alkuvuosina yleisiä. Jätimme kakkoskukoksi 80-luvun alussa harmaan poikasen ja sen jälkeen harmaus lisääntyi kukon eliniän ajan. Lähes alusta asti hoidimme rinnakkain kahta 5-10 linnun haaremia, että olisi isompi pelivara jälkeläisten suhteen. ”Mikkelin musta” alkoi lopulta värinä dominoida niin, että pyrimme valikoimaan haudontaan vaaleampien kanojen munia.

Meiltä toimitettiin 1970-luvun lopulla poikasia mm. Jens Moustgaardille, Hirsalan kartanoon Kirkkonummelle. Hirsalan ja meidän kanojemme munista haudottiin kolmisen sataa poikasta myytäväksi Satakunnan Maatalousnäyttelyssä 1984 K. Helppi, Luken arkisto.

Maatiainen 1 / 2022

Savitaipaleen kanan kantaeläimet Haukiojan luomutilalla Eurajoella 1978.

17

Vuoden 2022 maatiaiseläin

Lisäystoiminta Ojanteen kanala

Tarja Ojanne

Savitaipaleenkantaa Ojanteella 2017.

Ojanteen kanalassa Vihdissä haudottiin myyntiin savitaipaleenkantaa vuodesta 1984 alkaen, parhaimmillaan satoja poikasia vuodessa. Ensimmäiset yksilöt tulivat Ojanteelle siitosmunina Kirkkonummelta, Juhani Seppovaaran kanalasta. Seppovaara puolestaan oli saanut ensimmäiset siitosmunat Pekka Borgilta, jonka mukaan kanat olivat lähtöisin kahdesta paikasta: Haukiojan tilalta Eurajoelta, P. Seiskarin keräämää kantaa, sekä Mikkelin Hiirolasta myöhemmin tullutta täydennystä. Kanat ovat rauhallisia ja hyviä munimaan.

Ojanteella haudotuista siitosmunista syntyi hyvin mustavoittoisia, joko täysmustia tai mustia kullankellertävän ”kaulakranssin” kera olevia kanoja. Kukot olivat mustia tai aapiskukon punaisia. Höyhenpuvun väritys monipuolistui 1987, jolloin parveen tuli vaihtokaupassa harmaa kukko, jonka vaikutuksesta väritys vaaleni.

Harmaat ja ruskeat yksilöt yleistyivät. Lopulta ei harmaita kukkoja enää jätetty siitosryhmiin, jotta yleissävy ei pysyvästi muuttuisi.

Eläinten määrät kannoittain 1998-2013

alhonkanta hornionkanta hämeenkanta iitinkanta ilmajoenkanta jalasjärvenkanta jussilankanta kiuruvedenkanta lindellinkanta luumäenkanta muukanta

Maatiainen 1 / 2022

piikkiönkanta savitaipaleenkanta tyrnävänkanta

18

Vuoden 2022 maatiaiseläin

Kanakannan aitouden arvioiminen perustui säilytysohjelman alkuaikoina suullisiin ja kirjallisiin tietoihin eläintenpidon historiasta sekä eläinten ulkoasun silmämääräiseen arviointiin. DNA-tutkimuksista saatava tieto on sittemmin täydentänyt aiemmin kerättyä tietoa.

Eurooppalaisten vanhojen kanarotujen ja nykyisten munijahybridien DNA-merkkianalyysi osoittaa, että suomalaiset maatiaiskanakannat muodostavat oman erillisen geneettisen ryhmänsä, joka on lähempänä itäisiä alkuperäisrotuja kuin länsieurooppalaisia rotuja. (Säilytysohjelman tiedote 2021) Maatiaiskanan perinnöllistä monimuotoisuutta selvitettiin 2010-luvulla suomalaisyhdysvaltalaisena yhteistyönä. Lähtökohtana selvityksessä käytetty MHC-kudosantigeenijärjestelmä osoittautui suomalaisella maatiaiskanalla hyvin muuntelevaksi ja monimuotoiseksi, mikä kertoo sen omaleimaisuudesta. Kiuruvedenkanta oli kannoista omaleimaisin. Sillä oli kanakannoista eniten ennen tuntemattomia MHC-haplotyyppejä muihin kanarotuihin verrattuna, kun taas savitaipaleenkannalla näitä ei juurikaan ollut. MHC-alueella on tärkeä rooli tautien vastustamisessa. (Säilytysohjelman tiedote 2016)

Tarja Ojanne

Tutkittua tietoa

Maatiaiskanoja Ojanteen kanalapihassa 1987.

Lisätietoa maatiaiskanasta sekä muista alkuperäisroduista ja niiden säilyttämisestä löytyy Suomen Luonnonvarakeskuksen sivustolta: https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/geenivarat/elaingeenivarat/

Säilyttäjätilanne Viivadiagrammi suomalaisten maatiaiskanakantojen eläinmääristä 1998-2013. Savitaipaleenkannan määrä laski vielä tästäkin kohti vuosikymmenen loppua, jolloin alhon-, piikkiön- ja tyrnävänkantaa pidettiin eniten. Savitaipaleenkanta on tässä lilanpunainen alue.

Savitaipaleenkanta oli säilytysohjelman alkaessa 1998 yleisin maatiaiskanakantamme, koska Ojanteen kanalasta lähtöisin olevaa savitaipaleenkantaa oli tuolloin myyty maakuntiin jo 15 vuoden ajan. Säilytystoiminnan vakiintuessa säilyttäjien kiinnostus jakautui tasaisemmin kanakantojen kesken. Savitaipaleenkanta päätyikin 2010-luvun lopulla yhdeksi harvinaisimmista kanakannoista.

Uusia säilyttäjiä kaivataan nyt erityisesti harvinaisimmille: hornion-, kiuruveden- ja savitaipaleenkannoille.

Voit ilmoittautua maatiaiskanan säilyttäjäksi Maatiaiskanat-palvelun kautta. Palvelussa on saatavana säilytysohjelman sääntöopas sekä säilyttäjien yhteystiedot. Uuden säilyttäjän tulee hankkia eläimet säilytysohjelmaan kuuluvalta kasvattajalta. https://maatiaiskanat.luke.fi/Maatiaiskana/

19

Maatiainen 1 / 2022

Siipikarjaliiton julkaisemaa Opasta pienkanalan hoitajalle on tilattavissa sähköpostilla siipikarjaliitto@siipi.net . Hinta 40 e, sisältäen lähetyskulut. Maatiaiskanalle on kirjassa varattu oma, laaja lukunsa, jossa mm. kaikkien kanakantojen esittelyt.

Yhteisöllistä ylläpitoviljelyä Keravan kartanolla Teksti ja kuvat: Anni-Mari Anttola & Maija Holma Jokainen puutarhaharrastusta aloitteleva ja erityi-

metrin päässä Keravan rautatieasemalta. Viljelijöitä oli päättyvällä kaudella noin 20. Historiallinen kartanomiljöö vanhoine rakennuksineen tarjoaa paikan monenlaiselle toiminnalle pyöränkorjausverstaasta kahvilaan ja kotieläinpihaan sekä toimii kestävän elämäntavan oppimisympäristönä (jalotus.fi/oppimisymparisto). Jalotus ry:n yhteisöviljelmää ja erilaisia ravinnekierrätyksen ratkaisuja on kehitetty vuosina 2019-2021 Ympäristöministeriön Ravinnekierrätys-hankkeen voimin.

Maatiaisella ja Jalotuksella on paljon yhteistä, vaikka yhdistyksillä on ikäeroa lähes kolmekymmentä vuotta. Maatiaisen yhtenä tavoitteena on maatiaiskantojen säilyttämisen ohella ylläpitää omavaraisen elämänmuodon arvostusta ja siihen liittyviä taitoja. Jalotus puolestaan edistää kestävän ja yhteisöllisen elämäntavan toteutumista sekä kulttuuriperinnön vaalimista omalla toimialueellaan.

Maatiainen 1 / 2022

sesti yksin viljelmiään hoitava henkilö tietää, että moni asia voi mennä pieleen, ennen kuin sato on valmista kerättäväksi - jos satoa ylipäätään saadaan. Yhteisöllinen viljely tarjoaa siksi erinomaiset lähtökohdat niin ylläpitoviljelyn, kuin monen muunkin käytännön asian opetteluun ja harjoitteluun. Kun kasvatettavana on kaikkea porkkanasta palmukaaliin, kurpitsasta maissiin ja mangoldista avomaankurkkuun, ja osallistujia ammattilaisista vasta-alkajiin, ei varmasti jää ilman apua tai vastauksia haasteiden edessä. Jalotus ry:n yhteisöviljelmällä Keravalla kokeiltiin viime vuonna ensimmäistä kertaa sokeriherneen ylläpitoviljelyä.

Yhteisöviljelmä kartanolla Jalotus ry:n yhteisöviljelmä on perustettu vuonna 2018 ja se sijaitsee Keravan kartanolla, noin kilo-

20

j Kasvivalikoima viljelmällä on monipuolinen.

Viljelmällä opetellaan paitsi ruuan kasvattamista luonnonmukaisia menetelmiä soveltaen, niin myös kiertotaloutta ja siten omavaraisuuteen liittyviä taitoja. Viljely tapahtuu lavakauluksissa. Yhtenä syynä tähän ovat kartanoalueen muinaisjäännökset, jotka estävät maanmuokkauksen. Laatikoiden käyttöä puoltaa myös alueen savinen maa sekä ergonomia.

Ylläpitoviljelijäksi

k Hernekasvustot heinäkuun alussa.

21

Maatiainen 1 / 2022

Keväällä 2021 aloimme selvittää voisiko yhteisöviljelmä osallistua maatiaiskantojen ylläpitoviljelyyn. Viljeltävien kasvien siementen tuottaminen tuntui luontevalta ja tarpeelliselta osalta kestävän elämän ja ruuantuotannon opettelua. Tähän mennessä siemenet oltiin suurelta osin tilattu Hyötykasviyhdistykseltä, ja siemeniä ollaan kerätty satunnaisesti lähinnä syötävistä kukista. Kävimme kirjeenvaihtoa viljelmän puutarhurin Maija Holman ja Maatiaisen siemenasiantuntijan Anne Leinon kanssa, joka avuliaasti suositteli meille sopivia vaihtoehtoja.

Tällä hetkellä viljelmän välittömässä läheisyydessä ei ole muita palstaviljelyalueita tai puutarhoja, mutta viljelmän monipuolinen kasvilajivalikoima itsessään rajoitti valintaa. Lä-

Maatiainen 1 / 2022

heisellä peltoalueella kasvatetaan kuitenkin viljaa ja viherlannoituskasveja. Lopulta päädyimme sokeriherneeseen, jolla ei ole risteytymisvaaraa muiden viljelmän tai lähiympäristössä kasvavien kasvien kanssa. Kannan puhtaana säilymisen vuoksi viljelmällä ei kasvateta ylläpitoviljelyn aikana muita hernelajikkeita. Siemeniä meille liikeni 40 grammaa, joka riitti mainiosti herneelle varatulle alalle.

Sokeriherne ‘Mustasilmä’ eli Boaryd osoittautui hyvin itäväksi ja runsassatoiseksi. Hernettä kylvettiin neljään laatikkoon, joista kahdesta kerättiin satoa ja kaksi jätettiin siemeniä tuottamaan.

Ylläpitoon kylvettiin siten noin 20 grammaa. Viljelyala oli yhteensä noin 3,5 neliömetriä.

Herneet kylvettiin toukokuun lopussa ja jo viikon päästä sirkkalehdet olivat ilmestyneet mullan pinnalle. Harsojen alla versot ehtivät venähtää melko pitkiksi, ennen kuin huomattiin niiden takertuneen kankaaseen ja katkeilleen latvoista.

Tämä ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan kasvuun kesän edetessä.

Yhteisöviljelmän hoitovastuu jakautuu viljelijöiden kesken. Jokainen valitsee itselleen kaksi vastuuviikkoa, jolloin vastuuvuorossa on aina 2-3 henkilöä. Lisäksi pidetään talkoita keväällä ja syksyllä. Myös viikoittaisten sadonjakojen yhteydessä tehdään hoitotöitä tarpeen mukaan. Tärkein työ erityisesti hellejaksoina on kastelu. Herneet eivät muuta juuri kaivanneetkaan. Ne eivät houkutelleet tuholaisia, eivätkä vaatineet lannoitusta. Myös kitkemistarve oli vähäinen korkean ja tiheän kasvuston ansiosta.

Runsas sato palkitsi aherruksen Ylläpitoviljelyn ohjekorteista poiketen herneet oli pakko tukea, sillä toisin kuin avomaalla suuremmilla viljelyaloilla, kapeissa laatikoissa kasvustot eivät saaneet tukea toisistaan riittävästi. Varret

22

venyivät parhaimmillaan noin puolitoistametrisiksi.

Heinäkuussa saimme maistella maukkaita ja makeita herneenpalkoja.

Elokuun puolivälissä ylläpitolaatikoiden palot olivat jo suurelta osin kellastuneet ja kasvustot leikattiin alas. Runsaiden sateiden vuoksi varret palkoineen päädyttiin kuivattamaan sisätiloissa. Elokuun lopulla keräsimme jäljelle jääneistä kasvustoista viimeisen sadon ja leikkasimme nyt jo härmästä kärsivät varret kompostoitaviksi.

Kun siemensato oli kuivunut, kerättiin herneet palkojen sisältä punnitusta varten. Yllätys oli iloinen, kun herneitä kertyi peräti 400g. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, miten itse tuotettu siemen kasvaa ensi vuonna. Maun ja sadon määrän ansiosta uskomme, että lajikkeen ylläpitoon on helppo sitoutua tuleviksi vuosiksi, emmekä jää kaipaamaan kaupallisia hernelajikkeita.

j Elokuun puolivälissä siemensato alkoi olla kypsää.

g Siemensadon määrä ylitti odotukset.

Maatiainen 1 / 2022

23

Maatiainen 1 / 2022

24

Jättikarhunputki (Angelica gigas) kuun aikana. Siemenet ovat litteitä, ja pienempiä kuin meidän tutun väinönputkemme siemenet, ja ne muistuttavat palsternakan siemeniä. Siemenet varisevat helposti, ja kukintaa seuraavana vuonna nousee vanhan kasvin ympärille lukuisia pikkutaimia. Jotkut voivat pelästyä uutuuslajin hallitsematonta leviämistä, mutta laji ei leviä aggressiivisesti.

Kokemukseni mukaan siemeniä leviää korkeintaan 1-2 metrin etäisyydelle. Nousevat taimet annetaan kuitenkin ystäville ja naapureille, koska he pyytävät niitä heti kun ovat kerran nähneet kasvin kukkivan! Jättikarhunputki on mainio talventörröttäjä. Pitkän varren päässä oleva pallomainen kukinto seisoo paikallaan koko talven.

Ensimmäisenä vuonna kasvi kehittää tuuheat ja rehevät lehdet, jotka ovat isoja ja kolmisormisia.

Lehdet ovat hieman jäykemmät eivätkä niin pehmeät kuin tavallisen väinönputken lehdet. Syksyyn mennessä vihreä väri muuttuu lilan suuntaan.

Jättikarhunputkella on suuret ja paksut juuret, joita käytetään aasialaisessa lääkinnässä. Se kasvaa metsissä, niityillä, virta- ja jokialueilla luonnonvaraisena, ja se kuvaa lajin perusvaatimusta puutarhassamme.

Istutimme kasvia lohkon kosteammalle puolelle ja se on kasvanut hyvin.

Tämä on todella uutuusyrtti! Sen viljelyhistoria on melko lyhyt, noin 10 vuotta Suomessa. Se on kaunis ja kokeilemisen arvoinen erikoisyrtti.

Teksti ja kuvat: Bertalan Galambosi, muokattu kirjasta Yrttiruutujen äärellä – Uusia yrttejä kotipuutarhaan (Minerva, 2020), jossa esitellään 46 uutuusyrttiä ja annetaan selkeät ohjeet niiden viljelyyn.

Tämä kasvi on alkanut ilmaantua kasviharrastajien puutarhoihin ja puutarhasuunnittelijoiden listoille vasta 2000-luvulla. Itse olen tutustunut kasviin Mikkelipuiston Aistien puutarha -osastolla vuonna 2009. Koska olen ollut tekemisissä väinönputken kanssa koko ammattiurani ajan, ihastuin jättikarhunputkeen heti. Taimet olivat kotoisin Terolan taimitarhalta, ja puutarhasuunnittelija Marja Mikkola oli sijoittanut kasvit esteettisesti ruutuun. Siellä komeilevista kukinnoista varisseet siemenet päätyivät sitten taimiksi MTT:n uutuusyrttien kokoelmaan.

Nimi ja alkuperä Lajin virallinen suomalainen nimi on jättikarhunputki ja ruotsalainen nimi rödkvanne. Minusta ruotsalainen nimi kuvaa paremmin lajin pääominaisuutta: voimakasta punaista väriä, joka on parhaimmillaan täyskukinnan aikana. Alkukesällä lehdet ja kukkavarret ovat vielä vihreitä, mutta kukkavarsien noustua alkavat lehtien suonetkin punertua. Kasvia ei pidä samantapaisesta nimestä huolimatta sekoittaa jättiputken kanssa, sillä se on täysin eri laji.

Kasvi on kotoisin Aasiasta; Kiinasta, Koreasta ja Japanista. Kasvin juuria käytetään perinteisessä kiinalaisessa ja erityisesti korealaisessa lääketieteessä, ja sen englanninkielinen nimitys on Korean angelica tai Purple angelica.

Lääkekasvina Aasiassa

Kasvin tuntomerkit Kasvin tunnusomainen osa on kaunis, n. 100-150 cm korkea, punavartinen kukkavarsi, jossa on isot syvänpunaiset sarjakukinnot. Koska laji on kaksivuotinen, kukat tulevat toisena vuonna ja kukinnan jälkeen kasvi yleensä kuolee. Kukinta on kesä-syys-

25

Maatiainen 1 / 2022

Suomessa jättikarhunputki tunnetaan vain koristekasvina, eikä sitä saa käyttää mihinkään lääkinnälliseen hoitoon. Samanaikaisesti on hyvä tietää, että laji on Aasiassa tärkeä lääkekasvi. Juuria käytetään erityisesti korealaisessa perinteisessä lääkinnässä ja naistentautien hoidossa. (Korealainen nimi Korean Dang Gu). Lukuisissa tieteellisissä julkaisuissa, erityisesti Kaukoidässä, on tutkittu sen käyttömahdollisuuksia syövän hoidossa ja immuunijärjestelmän vahvistamisessa. (Patel, 2018.)

Helsingin yliopiston dosentti Yvonne Holm on analysoinut Mikkelissä viljellyn jättikarhunputken kuivia juuria ja hän on löytänyt juurista 0,76 % haihtuvaa öljyä. (Lapista kerätyn kahdeksan väinönputkikannan juurissa oli öljyä keskimäärin 0,45 %.)

Kahdessa väinönputkilajin öljyssä on hyvin erilaisia yhdisteitä. Merkittävä ero on, että lappilaisen väinönputken juurille ominainen aromikomponentti (βfellandreeni) puuttuu lähes täysin jättikarhunputkien juuriöljystä.

Karhunputki puutarhassamme Jättikarhunputki lumoaa kaikki, jotka näkevät sen ensimmäistä kertaa. Sen koristeellisuus on kukinnossa, joka on kaikissa kehitysvaiheissa erittäin kaunis: nuppuna, täyskukinnoissa, siementen kypsymisvaiheessa ja myös leikkokukkana maljakoissa.

Nuput ovat veistoksellisia ennen puhkeamistaan. Ne näyttävät tummapunaisilta flamingon kauloilta, sellaisilta, joiden pää on vielä siipien alla. Nuput ovat epätavallisia, lähes mielikuvituksellisia!

Kun kukka avautuu, se on kuin elegantti, karmiininpunainen pallo.

Sen läpimitta on viidestä kymmeneen senttiä. Kasvi sopii yksittäiskasviksi tai taustakasviksi.

Jättikarhunputki antaa kaikkialla hyvän kontrastin väreille ja muodoille. Erittäin onnistunut kontrasti voidaan saada, kun istutetaan sen rinnalle tavallista, vihreäkukkaista jättikarhunputkea.

Kasvi on yksi parhaimmista hyönteiskasveista, joskin se kiinnostaa enemmän kuoriaisia ja kukkakärpäsiä kuin perhosia. Punajuuren värinen kukka houkuttelee runsaasti mehiläisiä, kimalaisia ja muita hyönteisiä. Pääkukinnossa hurisee kesällä niin paljon hyönteisiä, että ne voivat vahingoittaa siemeniä!

Jättikarhunputki sopii myös maljakkoon, ja pallomaisia kukkia voidaan leikata koko kesän ajan. Leikattu kukka viihtyy maljakossa kaksi viikkoa. Leikkauksen jälkeen kasvi valmistaa sivukukkiakin, siksi eräs englantilainen puutarhuri nimitti sitä cut-and-come-again -kasviksi.

Kotipuutarhaviljely Jättikarhunputkea kasvatetaan aurinkoisessa ja puolivarjoisessa paikassa. Sen kukkavarsi nousee nopeasti muiden kasvien seasta, ja kasvi erottuu perennoista. Se viihtyy lähes kaikenlaisissa maalajeissa, mutta kukoistaa parhaiten ravinteikkaalla paikalla ja kestää kosteampaakin maaperää. Rikkaruohoja vastaan levitetään kasvin ympärille ruohokatetta. Jättikarhunputki on täysin talvenkestävä, ja se kasvaa hyvin aina Lappia myöten.

Kätevin lisäystapa on istuttaa emokasvien alta nousseet pikkutaimet, niin itsekin aloitin sen viljelyn. Mutta yleensä viljely aloitetaan siemenistä. Paras kylvöaika on syksyllä, joko suoraan maahan tai laatikkoon heti kun siemenet ovat kypsyneet. Talven aikana ne saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn. Itääkseen siemenet vaativat valoa, joten niitä ei peitetä kuin kevyesti. Tuulisella paikalla korkea kukkavarsi voi ehkä vaatia tukikeppiä. Maa saa olla ravinteikas ja kosteahko.

Maatiainen 1 / 2022

Omien siementen saanti Jokaisessa kasviesittelyssä mainitaan, että jättikarhunputki on lyhytikäinen perenna, eli kasvi kuolee kukkimisen jälkeen. Sen mekin huomasimme. Jos aikoo saada jättikarhunputken puutarhaansa, se tarkoittaa vuosittaista siementen keruuta ja uutta istutusta. Jos puutarhassa on tilaa, se saa kasvaa omalla paikallaan ja siementää vapaasti. Niin se uusii luonnollisesti itsensä.

26

Siemenet kypsyvät elo-syyskuun aikana.

Monivuotinen havaintomme oli se, että siementen muodostuminen pääkukinnon yläosissa oli aika heikkoa - ehkä hyönteisten runsauden takia. Täyskehittyneitä siemeniä saatiin vain pääkukinnan alapuolelta. Myös alhaalla olevista sivukukinnosta tuli hyvälaatuisia siemeniä, koska siellä ei ollut niin paljon hyönteisiä. Kerää siemenet aamukasteen aikana, jälkikuivatuksen jälkeen säilytetä niitä kylmiössä tai kylvä ne syksyllä maahan. Väinönputkilajien ominaisuutena on myös siementen elinvoiman nopea heikentyminen.

Jättikarhunputken siemeniä on saatavilla Maatiaisen Siemenvälityksessä!

Javalla kuin motocrossajaja ylös pellolle ja mikä siellä odotti? Miehet istuivat varjossa ilman paitaa, ja heidän ihonsa oli täynnä punaisia arpeutumia ja isoja rakkuloita. He olivat kauhuissaan, sillä haavat olivat märkiviä, kutittavia ja kivuliaita.

Ajoin taas nopeasti, sillä kertaa kylän päivystävälle lääkärille – hänelläkään ei ollut aavistusta haavojen syystä. No, hän kuitenkin antoi kortisonivoidetta, ja yritin rauhoittaa miehiä. Jälkeenpäin selvisi, että helteen porottaessa miehet olivat poistaneet paitansa, ja leikatuista varsista oli valunut kasvinestettä, joka aiheutti haavoja ja tulehduksia. Neste sisältää furokumariineja, ja polttavassa auringonvalossa se tulehduttaa ihon.

Kokemukseni oli kallisarvoinen ja opettavainen! Työ sen päivän osalta tietysti loppui, ja miehille toimitettiin kortisonia seuraavan kuukauden ajan eli kunnes ihon arvet parantuivat. Kokemuksieni pohjalta kirjoitin väinönputken viljelyyn liittyvästä työturvallisuusriskistä. Ja nytkin varoitan!

Käyttäkää aina käsineitä!

Huom!

Kuten kaikissa Angelica-suvun lajien haihtuvissa öljyissä, jättikarhunputkissakin on valoherkkyysaineita (furokumariineja), joiden takia työskentelyn aikana on vältettävä suoraa ihokosketusta kasviin. Ohessa pieni tarina siitä, mitä voi tapahtua!

Väinönputkikauhu pellolla Oli helteinen heinäkuun aamu, ja unkarilaisen väinönputkipellon siemenet olivat kypsiä. Nuoren agronomin tehtävänä oli kerätä siemensatoa viiden naisen ja miehen voimin. Ohjeistin heitä: naiset pitivät isoja säkkejä auki, ja miehet leikkasivat 1,5-metristen kukkavarsien päässä olevat isot kukinnot siemenineen. ”Varokaa saksien käyttöä, siemenet varisevat helposti!”

Työ aloitettiin ja siirryin moottoripyörällä toisiin hommiin.

Lounaan aikana sain hälyttäviä uutisia: ryhmä on lakossa, jotain kauheaa on tapahtunut! Ajoin

27

Maatiainen 1 / 2022

Kirjallisuus: l Galambosi , B. 2015. Viimeinen yrttirakkauteni, jättikarhunputki. Pähkylä.4: 12-14. l Patel, K. 2018. Summary of Angelica gigas. Primary Information, Benefits, Effects, and Important Facts.

Osoitteessa: examine.com/supplements/Angelica+gigas/ Viitattu 1.10.2019 l Wikipedia: Angelica gigas. Osoitteessa: en.wikipedia.org/wiki/Angelica_gigas. Viitattu 1.10.2019.

Maatiainen 1 / 2022

91,583 mm

28

Harjaneilikka tuo lapsuuden kesät mieleen Teksti: Raili Heikkilä Kuva: Pauliina Heikkilä Kesäsunnuntaisin lähdettiin lapsuudessani polkupyörillä kirkkoon tai muuten vain kauempana asuvia sukulaisia tapaamaan. Oli hauskaa ajella hiljaisia kyläteitä lämpimän suvituulen henkäillessä pyhävaatteisiin. Polkupyörillä ajettiin pitkiäkin matkoja, kuten kauppa-, apteekki, lääkäri- ja tanssireissut. Pyöräiltiin kaukaisemmille heinäniityillekin – ensin pyörällä kymmenen kilometriä ja sitten vielä muutaman kilometrin verran jalkapatikassa.

Muistan erityisesti käynnit tätini luona. Hän asui toisessa pitäjässä; matka sinne oli pitkä ja hiekkatie pölyinen. Perille päästyä juotiin tietysti kahvit ja vaihdettiin kuulumiset – praatattiin. Sen jälkeen mentiin ulos puutarhakeinuun istumaan ja nauttimaan kesän lämmöstä. Minä uteliaana pikkutyttönä kiersin pihaa tutkien, löytyykö erilaisia kukkia kuin kotipihassamme.

Etsivä löytää, sanotaan, ja löysinhän minä. Jossain kivenkolossa kukki upeasti harjaneilikka. Mitään niin hehkuvan punaista en ollut nähnyt. En tiennyt silloin kasvin nimeä, mutta se ei haitannut.

Pyysimme juuresta pienen alun ja taisimme siemeniäkin saada – varmaksi en muista, mutta sieltä se siirtyi kotipihaan ja myöhemmin tänne omaan puutarhaani. Harjaneilikka on uskollinen, kaunis kukkija vuosikymmenestä toiseen.

Kun kysyin, täti kertoi kukan kukoistaneen jo 1930-luvulla, kun hän miehensä kanssa oli muuttanut paikkaan asumaan. Torppa oli jo silloin vanha. Tiedä sitten, miten kauan harjaneilikan punaiset kukat olivat pihassa loistaneet. Varmasti ainakin 100 vuotta tulee pian täyteen.

Lisää tarinoita villiintyneestä puutarhasta Entisen kruununmetsätorpan ryytimaa kuiskuttelee tarinoitaan. Tupakan sijaan siellä kasvaa nykyisin muiden muassa rohtoliperi ja köynnöspinaatti.

Belliksen, särkyneensydämen, tokruusun, varjoliljan, isohirvenjuuren ja monen muun vanhan ajan pihakasvin tarina kerrotaan 2021 ilmestyneessä Vehreitä hetkiä -kirjassa. Harjaneilikan tarinan Raili halusi jakaa vain Maatiaisen lukijoille. Kirjasta löytyy lisätietoa osoitteessa www.vehreitahetkia.fi Maatiainen 1 / 2022

f Hehkuvan värinen harjaneilikka houkuttelee perhosia.

29

Maatiainen 1 / 2022

30

Odling av gotlandslins i Finland Text: Maria Svens Foto: Hildegard Nufer Linser (Lens culinaris) lär vara en av de första

vattna en del och täckte också landet med gräsklipp. Dock troligen inte tillräckligt eftersom plantorna blev väldigt svaga.

Jag skördade linserna genom att klippa av hela växten och hänga den på tork i slutet av september.

En del baljor var då bruna. Det rekommenderas att man skördar i torrt väder, vilket var en utmaning i år. Efter att ha torkat hela växten ett par veckor tröskade jag dem. Då varje balja bara innehåller två linser och fröna är små är det väldigt arbetsamt att göra för hand.

Min fröskörd blev liten och fröna klart mindre till storleken än dem jag sådde. Dessa fröer håller jag för mig själv, men resten av den portion gotlandslinser jag fick via Föreningen Sesam skickade jag nu in till Maatiainens fröförmedling. Kanske kan någon skicklig medlem längre söderut odla dem med större framgång.

Linserna är i sig lätta att odla då de klarar rätt torr och mager jord. Ett högt pH i jorden rekommenderas. Enligt Hushållnigssällskapet kan de sås redan när jordtemperaturen uppnått 5 grader. De behöver sås i torr jord och ca 3-6 cm djupt. De är självbefruktande, dvs. inget större säkerhetsavstånd till andra odlingar behövs. Däremot är det viktigt att fröodla på så många plantor som möjligt för att behålla den genetiska variationen.

Gotlandslins är en sort man odlat på just Gotland.

Efter en paus på hundra år har växten igen tagits till heders hos dem. Föreningen Gotlandslinsen har 2019 lämnat in en ansökan till livsmedelsverket om att ge den en skyddad ursprungsbeteckning. Det skulle betyda att man inte fick kalla den gotlandslins om den odlades utanför regionen. Enligt Livsmedelsverkets lista på webben (dec. 2021) har den åtminstone inte ännu fått skyddsstatus. Eftersom gotlandslinsen är en av världens nordligaste sorter torde den vara den bäst lämpade för odling i Finland.

Källor: l Hushållningssällskapet. 2013. Alternativa livsmedelsgrödor. l Leino, M. 2014. Lins. Ingår i: Föreningen Sesam. Frö för framtiden. s. 108-110.

Livsmedelsverket.se

31

Maatiainen 1 / 2022

växterna människan började odla. De kom troligen till Sverige via klosterträdgårdarna. Det är en spenslig baljväxt, 20-50 cm hög, som till växtsättet närmast liknar gulvial (Lathyrus pratensis). Den trivs på karga, kalkrika och varma jordar.

Linser är en användbar ingrediens i vegetarisk mat. I takt med att vegetarisk och vegansk kost har blivit populärare har linser blivit allt vanligare också i de finländska köken. Men vi som äter vegetariskt får ofta kritik av finländska jordbrukare för att vi importerar vårt protein. Förvisso har importerade linser ett klart mindre klimatfotavtryck än någon form av kött, men som jordbrukardotter svider det ändå lite att köpa utländskt. Så går det att odla linser i Finland på ett framgångsrikt sätt? Hittills har det inte verkat möjligt att odla kommersiellt, men i takt med att klimatet blir varmare borde det rimligtvis ske en förändring.

Jag har gjort småskaliga försök med tre sorter under två somrar. Sommaren 2020 testade jag två tyska sorter, Gestreifte linse och Schwartze linse från Biogartenbedarf. Jag odlade dem på två olika platser. I den sandiga jorden hemma blev de klart klenare än i den välgödda jord med högre lerhalt jag lånade på annat håll. Jag sådde linserna lite väl sent, alldeles i slutet av maj. Jag odlade dem utan stöd, även om en stödgröda eller motsvarande rekommenderas eftersom de är ganska veka och klättrande. Dessutom var jag tvungen att skörda tidigt, redan i början av september, eftersom jag odlade på lånad mark. Linserna var då inte mogna utan baljorna var med något undantag helt gröna.

Sommaren 2020 gjorde jag ett nytt försök. Eftersom jag är medlem i Föreningen Sesam hade jag fått utsäde av gotlandslins skickat till mig från en av medlemmarna. Jag sådde igen sent, sista dagarna i maj, på grund av den kalla och blöta våren. Jag valde att så en väldigt liten mängd då jag utgick från att jag inte kommer att lyckas så bra. Min frilandsodling ligger på sandjord som är mycket näringsfattig. Jag gödslade främst med kompost i samband med sådden.

Efter sådden hade vi en längre period av torka.

Linserna grodde mycket ojämnt. Jag fick stödbe-

Siementarha toivoo kasvinjalostusharrastuksen yleistymistä

Maatiainen 1 / 2022

Teksti: Susan Wilander Kuvat: Tommi Taipale

Maatiaisen edellisessä numerossa kerroimme vihannesten siementuotannon vaikeuksista Suomessa. Vaikka siemeniä ei suuria määriä tuoteta, jotakin kuitenkin.

Tuukka Häkkisen Siementarha on tietääkseen ainoa vihannesten, yrttien ja kukkien sertifioituja luomusiemeniä tuottava yritys Suomessa. Tuotanto on pientä, mutta siinä panostetaan laatuun. Häkkinen näkisi mielellään kotipuutarhureidenkin innostuvan vihannesten siementen tuotannosta ja lähettävän niitä enemmän Maatiaisen siemenvälitykseenkin. Kasvinjalostus on kiehtova harrastus!

Tuukka Häkkinen valmistui puutarhuriksi 2001 ja työs-

kenteli sen jälkeen pääasiassa avomaan luomuvihannestuotannossa. Siementuotanto oli kuitenkin kiinnostanut häntä jo opiskeluaikana. ”Tuntui, että vihannesviljelystä puuttui jotain olennaista, kun kaikki siemenet ostettiin.

Kiinnostukseni johti siihen, että menin kahdeksi vuodeksi töihin saksalaiselle puutarhatilalle, jossa tuotettiin monipuolisesti siemeniä sopimusviljelynä Bingenheimer Saatgut AG:lle. Sen jälkeen palasin Suomeen ja jatkoin pienimuotoista siementuotantoa omiksi tarpeiksi, kunnes viimein vuonna 2018 päätin kokeilla, voisiko siementuotannosta olla elinkeinoksi”, Tuukka Häkkinen kertoo.

Siementen myynti alkoi 2020.

Siementarha tuottaa nyt noin 100 lajiketta noin 60 lajista sekä ylläpitoviljelee kaikkia siementuotannossa olevia lajikkeita. Valikoima on muodostunut omien kokeilujen kautta. ”Suurin osa lajikkeista on alun pe-

32

f Mansikkakoiso menestyy lämpimällä paikalla avomaallakin. h Sokerimaissi Rainbow Inka on parhaimmillaan, kun siementen värittyminen on juuri alkanut. g Tuukka Häkkinen lajittelee ruusupavun siemeniä.

rin keskieurooppalaista alkuperää, mutta mukaan mahtuu myös muutamia suomalaisia maatiaiskantoja, jotka olen saanut Maatiaisen kautta, sekä luonnonkasveja, kuten merikaali. Luonnonkasvien ja monivuotisten vihannesten osuutta on tarkoitus lisätä jatkossa”, Häkkinen kertoo.

Puutarhakasvien siementuotannossa Siementarha on huomannut alan marginaalisuuden johtaneen siihen, että se on laeissa ja asetuksissa otettu huonosti huomioon. ”Samoja sääntöjä ei voi ihan suoraan soveltaa sekä peltoviljelykasvien että puutarhakasvien siementuotantoon, joten moni olen-

nainen asia jää viranomaismääräyksissä puutarhakasvien osalta epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi.

Vihannesten pienimuotoinen siementuotanto ei ole Suomessa taloudellisesti kannattavaa siksi, että valvonta on niin kallista. Ongelmana ei ole valvonnan vaatimusten täyttäminen vaan kalliit viranomaismaksut. Siksi Siementarhan valikoimissakin pääpaino on yrteissä, kukissa ja EU-listan ulkopuolisissa ”erikoisvihanneksissa”, vaikka alun perin olisin halunnut tuottaa siemeniä monipuolisesti nimenomaan tavallisista vihanneksista. Pääsääntöisesti tuotetaan kuitenkin syötäviä kasveja”,

Maatiainen 1 / 2022

g Tarhaneito.

33

Maatiainen 1 / 2022

34

f Porkkana kukkii kauniisti toisena kesänä.

koska ei ole pakko. Saamani palautteen perusteella monet kuitenkin pitävät kotimaista puutarhakasvien (luomu)siementuotantoa tärkeänä. Ilmastonmuutos lisää entisestään tarvetta ja mahdollisuuksia etsiä uusia Suomessa menestyviä viljelykasveja ja sopeuttaa nykyisiä muuttuviin olosuhteisiin.

Uskon, että tällaiselle toiminnalle on tulevaisuudessa yhä enemmän kysyntää, kunhan tietoisuus asiasta leviää”, Tuukka Häkkinen sanoo.

Kotipuutarhureille Häkkinen toivoo kasvavaa kiinnostusta siementuotantoon – se on niin mielenkiintoista! ”Yksi suuri esikuvani, amerikkalainen biologi ja kasvinjalostaja Carol Deppe on sanonut, että jokaisen puutarhurin pitäisi olla kasvinjalostaja. Haluan kannustaa kaikkia kotipuutarhureitakin keräämään siemeniä ja jalostamaan omia kantoja ja lajikkeita myös vihanneksista. Toivoisin, että kasvinjalostusharrastuksen lisääntyminen alkaisi pikkuhiljaa näkyä myös Maatiaisen siemenvälityksessä vihannessiementarjonnan monipuolistumisena. Ei kannata jäädä suremaan suomalaisten maatiaislajikkeiden vähäisyyttä vaan alkaa rohkeasti jalostaa ”uusia maatiaisia” Suomen olosuhteisiin. Kasvinjalostus on aivan liian tärkeää ja mielenkiintoista jätettäväksi suurten monikansallisten yritysten yksinoikeudeksi”, Häkkinen toteaa.

35

Maatiainen 1 / 2022

Tuukka Häkkinen kertoo. Siementarha myy ainoastaan omaa tuotantoaan verkkokauppansa kautta ja jonkin verran ruotsalaiselle Runåbergs Fröerille.

Kuten Maatiaisella, Siementarhallakaan isot siemenfirmat eivät ole kilpailevia tekijöitä. ”Siementarha kilpailee omassa sarjassaan sellaisella laadulla ja valikoimalla, jota ei ole kellään muulla.

Koko ketju koeviljelystä ja lajikkeiden valinnasta ylläpitoviljelyyn, siementuotantoon ja myyntiin on omissa käsissä. Lähes kaikilla muilla siemenfirmoilla ainoastaan myynti tapahtuu Suomessa”, Häkkinen toteaa.

Häkkinen toivoo, että Suomeenkin syntyisi puutarhakasvien siementuottajien verkosto, jonka puitteissa voisi tehdä yhteistyötä esimerkiksi koulutuksen, markkinoinnin ja edunvalvonnan osalta. Yhtenä esikuvana voisi toimia saksalainen Dreschflegel. ”Ruoan alkuperästä ja huoltovarmuudesta puhutaan paljon, mutta usein unohtuu, että vaikka vihannekset kasvaisivat suomalaisella pellolla, siemenet, kuten iso osa muistakin tuotantopanoksista, tuodaan ulkomailta. Nykyään melkein kaikissa tuotteissa, ruoka mukaan lukien, kerrotaan valmistus- tai tuotantomaa - ihmettelen, miksei siemeniltä vaadita alkuperämerkintää. Nythän juuri kukaan ei kerro siementen alkuperää,

h Köynnöspinaatti ”Järvensivu”.

Matkamuistoja, kasveja ja mausteita

Matkamuistoja keittiössä.

Muistan lapsuudestani 1950- ja 1960-luvuille ajoittuvien sukulaisvierailujen lähdön hetkien piipahdukset isäntäperheiden puutarhoissa. Karjalasta tulleiden ja pitkin Suomea hajallaan asuneiden sukulaisten puutarhat olivat kauniita.

Teksti ja kuva: Timo Mattila,

Maatiainen 1 / 2022

Lähtijöille haluttiin antaa kotiin viemiseksi puu-

Maatiaisen jäsen 41755

Löysin puiden alta oksakimpun, jossa oli tuleentuneen näköisiä siemeniä. Otin kimpun reppuuni.

Laitoin koko kimpun isoon saviruukkuun talveksi kotimme kylmiöön. Seuraavana keväänä iti toistakymmentä saarnen tainta. Nyt vuorostani jaoin taimia Valamossa 1920-1930-luvuilla leikkineille sukulaisilleni. Minulle jäi isoon saviruukkuun 8 tainta kasvamaan. Monta vuotta ne elivät ruukuissa terassillamme ja talviksi ne siirrettiin kylmiöömme.

Kun saarnet olivat noin 1½-metrisiä, oli ne pakko istuttaa puutarhaamme Kellon Kiviniemessä. Ne eivät kestäneet ensimmäistäkään talvea.

Eläkevuosinamme olemme tehneet syksyisin noin kahden kuukauden mittaisia matkoja Andalusiaan ja Sorrentonniemelle. Matkoillamme asetumme asumaan paikallisten asukkaiden pariin. Olen poiminut monenlaisia sitrushedelmiä Sevillan, Cordoban, Cadizin ja Sorrentonniemen sekä Rooman puistoista ja puutarhoista.

Indonesian Gili Travanganin rantavedestä poimin ohitse kelluvan limettisitruksen. Nyt meillä on 9 kauniin vihreää sitruskasvia saviruukuissa.

Kolme erilaista palmua ovat peräisin Sevillan puu-

tarhasta perennan, puun tai pensaan taimia. Tai joskus tuleentuneita siemeniä. Ehkä lähtijälle asia oli vieläkin tärkeämpi. Näin, kuvaannollisesti oman suvun juuria löytyi toisistaan kaukana asuvien sukulaisten luota. Yhä edelleen jokainen kevät karjalaiset isovanhemmat, Yrjö ja Alma sekä monet muut jo edesmenneet omaiset tervehtivät minua sinivuokkojen kukkien muodossa.

Tietenkin myös huonekasveja jaettiin eteenpäin.

Muistan noin 60 vuoden takaisen käynnin Kauhajoen kotitalousopiston talvipuutarhassa. Äitini kanssa ostimme kliivian. Noin 40 vuotta sitten äitini toi tuon kliivian poikasen perheelleni Posiolle. Nyt tuo kliivia on Oulussa meidän kodissamme ”nelikymppisenä” ja jaksaa vielä kukkia keväisin. Äitini vietti erikoisen lapsuuden ja nuoruuden Laatokan Valamon saarella, aivan luostarin kupeessa.

Perhe asui siellä isän työn vuoksi. Kun menin lähisukulaisteni kanssa ensimmäisen kerran Laatokan Valamon ihastuttavalle saarelle, kertoi äitini leikkineensä sisaruksineen luostarin pihapiirissä, isojen saarnien alla. Nuo saarnet olivat nyt valtavan kokoisia.

36

tarhoista poimituista siemenistä. Kolmea erilaista kliiviaa on andalusialaisten puistojen siemenistä.

Caprilta sain puutarhasta kliivian ja asparaguksen siemeniä. Toisen asparaguksemme siemenet olivat varisseet kadulle eräästä toisen kerroksen parvekkeen kasvista Sevillan vanhassa kaupungissa.

Kahteen vuoteen ei ole voinut matkustaa ulkomaille. Kotona edellä mainitut kasvit ovat päivittäin muistuttaneet mukavista paikoista ja hienoista hetkistä.

Matkoillamme ostamme tuliaisiksi mausteita ja kuivattuja yrttejä. Keittiössämme kokatessa voi välähtää mieleen esimerkiksi lissabonilainen kasvitori, La Reunionin saaren maustebasaari, Prahan keväinen pääsiäistori, Sansibarin maustebasaari, Mumbain ja Margaon maustetorit Intiassa, Bang-

kokin Zakuzak, Barcelonan La Boqueria, Santiago de Compostelan ruokatori, Uuden Seelannin Taupon järven rannan marketti, Hawaijilta ruokakaupan laavasuola. Glögiin tarvittavat mausteet ovat mikä mistäkin maasta. Chiliöljyyn käytettävät chilit ovat Madeiran, Budapestin, Rooman ja Madridin tuomisia.

Euroopan maiden pääkaupunkien ruokaosastoilta ovat peräisin erilaiset pippurisekoitukset. Yliveto on La Reunionin pääkaupungin Saint Denisin pippuripussi, jossa on 17 erilaista pippuria ja niistä pitkäpippuri on kummallisin.

Usein ostan yrttimausteiden siemeniä matkoilta.

Ja eriväristen anemonioiden sipuleita. San Franciscon siemenkaupasta ostamani salkoruusun siemenpussi onkin sitten oma juttunsa.

Salkoruusu San Franciscosta Teksti ja kuvat: Timo Mattila, jäsen 41755 Osallistuin vuonna 2015 viikon mittaiseen kansainväliseen ihotautien kongressiin San Franciscossa.

Asuin Googlen palveluksessa olevan sukulais”tytön” perheessä Noe Valleyn alueella. Kuljin julkisilla kulkuvälineillä kaupungin keskustassa olevaan kongressikeskukseen. San Franciscossa se on mahdollista.

Kun kongressi oli ohi, lähti isäntäperheeni Floridaan viettämään juristiäidin 40-vuotispäiviä viikoksi. Olin lupautunut hoitamaan perheen neljää kissaa, joista kaksi oli löytökissoja Texasin osavaltiosta ja kaksi Kaliforniasta. Niistä kaksi oli puolikesyjä, kaksi ei sitäkään.

Kissanhoitoviikolla kävelin paljon pitkin mielenkiintoista kaupunkia. Oli turvallista päivällä kulkea.

Katuja pitkin on 7 kilometriä Noe Valleystä Golden Gate -puistoon. Välillä on kuuluisa Castron kaupunginosa. Päämääräni oli de Young -niminen modernin taiteen museo. Se oli todellinen elämys.

Kävellessäni samaa reittiä takaisin pistäydyin kivijalkakaupoissa. Oli luomuruokakauppoja, siemenja taimikauppoja ja second hand -myymälöitä.

Castrossa ostin salkoruusun siemeniä. Pussissa luki Hollyhock. Salkoruusu on violetinmusta. Se on käytännössä kaksivuotinen. Se kasvaa lähes 2 metrin korkuiseksi. Kauniit isot pyöreähköt lehdet muodostavat laajan lehdistön kasvin tyveen. Kukkia on paljon ja kukinta jatkuu useiden viikkojen ajan.

Siemeniä kehittyy muutamaan kukkaan kesässä, meidän korkeudellamme Kellon Kiviniemessä.

Salkoruusu San Franciscosta kasvaa nyt Kellon Kiviniemessä.

37

Maatiainen 1 / 2022

Koska asumme kohtalaisen pohjoisessa, olen yhä kasvattanut näitä salkoruusujamme oikein isoissa saviruukuissa. Joka kevät istutan muutaman siemenen ruukkuihin, joista edellisenä kesänä kasvaneet kasvit nousevat kasvamaan ja kukkimaan.

Ruukut ovat keväästä syksyyn aurinkoisella lasikuistilla ja ne siirretään kylmään autotalliin loppusyksystä. Siellä ruukut ajoittain jäätyvät, mutta siitä huolimatta salkoruusut ovat versoneet keväällä jo ainakin kuuden vuoden ajan.

Anne Leino

Tuoksuja talo tulvillaan Useimmilla kasveilla on jonkinlainen tuoksu. Puutarhassa voi luoda erilaisia tuoksukokemuksia ryhmittelemällä sopivia tuoksukasveja samaan paikkaan. teksti: Susan Wilander Sisälle tuoksut saa pitämällä kukkia maljakossa,

Suomalaiset jouluoljet ovat tätä samaa perinnettä.

Vuonna 1831 kehotettiin kansalaisia lakaisemaan ja havuttamaan kuusen ja katajanoksilla asuinpirttien lattiat joka päivä koleraepidemian tukahduttamiseksi.

Tuoksuja saa esille myös esimerkiksi polttamalla omenapuunoksia takassa tai täyttämällä tyynyn kuivatuilla mustaseljan lehdillä, joiden pitäisi tuottaa hyvät unet.

mutta muitakin tapoja on. Lattiayrttejä on käytetty kautta aikain. Englantilaisen 1557 julkaistun kodinhoito-oppaan mukaan lattiayrteiksi käyvät mm basilika, esikko, maustefenkoli, hopeayrtti, iisoppi, kalmojuuri, kamomilla, jne. Kuningatar Elisabeth I piti erityisesti mesiangervosta ja antoi peittää kuninkaallisten palatsien lattiat niiden lehdillä.

Maatiainen 1 / 2022

anneli salo

f Japaninjättililjan lehtiruusukkeesta kasvaa jopa parimetrinen kasvi.

38

Anne Leino

vreeken

f Tähkähietaliljan kukat ovat siroja. h Ryhmäsamettikukka ’Burning Embers’ muistuttaa nimensä mukaisesti palavia kekäleitä. g Kultapäivänliljan kukat hehkuvat todellakin kultaisina vihreää lehvästöä vasten.

Jos mietit nyt, millaisia tuoksukasveja kylväisit tänä vuonna puutarhaasi, tässä hieman inspiraatiota:

Klassista eleganssia Monet kokevat kielon (Convallaria majalis) tuoksun elegantiksi. Keväällä kukkivat kielot ovat lupaus alkavasta kesästä ja niiden tuoksu sopii keväisen luonnon raikkaaseen vihreyteen.

Kalliokielon (Polygonatum odoratum) mantelin ja vaniljantuoksuiset kukat riippuvat rivissä sen kaarevassa, noin 30 cm korkeassa varressa.

Kukkien yläpuolella kasvavat pareittain lehdet.

Kalliokielon ulkonäkö poikkeaakin varsin paljon tavallisesta kielosta.

Tuoksujen huumaa Liljoilla on usein voimakas, lähes huumaava tuoksu. Liljoilla saa luotua kiehtovan trooppisen tunnelman niin kasvien lehvästön ja kukintojen kuin tuoksunkin osalta.

Japaninjättililja (Cardiocrinum cordatum) on nimensä mukaisesti liljojen jättiläinen. Kukat tuoksuvat huumaavasti ja houkuttelevat hyönteisiä.

Siemenestä kasvatettu kasvi saattaa kukkia vasta seitsemänvuotiaana, mutta palkitsee kyllä odottelun upealla kukinnallaan.

Kultapäivänlilja (Hemerocallis middendorffii) kasvattaa tiheän lehtipehkon, jonka keskeltä nousevat kukkavarret täynnä tuoksuvia kukkia. Kasvi leviää juurakon avulla. Oranssinkeltaisia kukkia voi myös syödä, niiden maku muistuttaa melonia tai kurkkua.

Tähkähietalilja (Anthericum liliago) on tämän kolmikon pienin. Se muodostaa ruohomaisen lehtitupsun, josta nousee tähkämäisiä kukintoja. Sirot valkoiset kukat tuoksuvat hienosti.

vreeken

Maatiainen 1 / 2022

g Tiesitkö, että tertturotkokielo kuuluu parsakasvien heimoon?

39

Maatiainen 1 / 2022

susan wilander

40

Kristian Peters

f Kurjenmiekat tuovat puutarhaan uljasta kauneutta.

g Kalliokielo on näyttävämpi kuin tavallinen kielo.

Sama pätee myös tertturotkokieloon (Smilacina racemosa syn. Maianthemum racemosum), jonka kukinto muistuttaa hieman töyhtöangervoa. Tertturotkokielo voi kasvaa jopa metrin korkuiseksi.

Arvokkaita juuria Kurjenmiekasta (Iris) saadaan iirisjuurta, joka on yksi maailman kalleimmista parfyymiaineksista.

Kalleus johtuu hitaasta ja työläästä valmistusprosessista. Siihen ei käytetä kurjenmiekan kukkia, vaan juurakkoa. Juurakot puhdistetaan ja kuoritaan käsin, jonka jälkeen niitä kuivatetaan suojatussa paikassa 3-4 vuotta. Kuivatettu juurakko jauhetaan ja höyrytislataan. Näin saatu iirisvoi pestään alkoholilla, puuteroidaan jauheeksi ja sekoitetaan veden ja alkoholin kanssa. Seoksesta uutetaan eteeristä öljyä vahvempaa nestettä. Koko prosessi kestää kuusi vuotta. Tuloksena on vieno orvokin tuoksu.

Puutarhassa kurjenmiekkojen tuoksusta voi nauttia niiden kukkia haistelemalla. Hyviä vaihtoehtoja ovat saksankurjenmiekat, kevätkurjenmiekat, tuoksukurjenmiekat ja mätäskurjenmiekat.

Tuoksu vai haju?

Samettikukat (Tagetes) herättävät tunteita niin ihmisissä kuin kenties hyönteisissäkin. Niiden tuoksua kuvaillaan usein ryytiseksi. Kääpiösamettikukkia kutsutaan myös maustesamettikukiksi ja niiden tuoksu lieneekin erityisen mausteinen. Samettikukat ovat hyödyllisiä torjuessaan tuhohyönteisiä. Lajikkeita on lukemattomia erilaisia, joten niistä on helppoa löytää omaa silmää miellyttävä vaihtoehto.

Ryhmäsamettikukka ’Burning Embers’ on kulttuuriperintölajike 1920-luvulta. Siinä on yksinkertaiset, pronssinpunaiset kukat, joissa on kultainen reuna. Kasvutapa on tiivis ja pensasmainen.

Burning Embers sopii hyvin ruukkuihin, laatikoihin, kukkapenkkiin ja reunuskasviksi. Lajike on peräisin Ruotsista, Linnén Hammarbyn tilalta.

Isosamettikukat erottuvat korkeudellaan ja kukintojen koolla. Kukinnot ovat usein myös voimakkaasti kerrotut. Kääpiösamettikukat kukkivat runsaasti ja kasvavat pensasmaisesti. Niiden lehdet ovat tillimäisen pienet ja lehtiä voi käyttää salaatin mausteena.

Näitä ja muita tuoksukasveja löydät Maatiaisen uudesta Siemenluettelosta!

41

Maatiainen 1 / 2022

Lähteet: Eeva Ruoff: Tuoksujen puutarha, Otava 2003 Kirsi Tuominen: Tuoksuva puutarha ja parveke, Minerva 2012 Ari Turunen: Tuoksujen Atlas, Aula & Co 2021

Pumpor för alla smaker Det finns mycket olika sorters pumpor med varierande färg, vikt och form.

Det är inte ovanligt för vissa pumpor att väga över 50 kg. Pumpan tillhör, exempelvis tillsammans med gurka och melon, gurkfamiljen och är en slingerväxt. Det betyder att pumpan växer vinstockar som den kan antingen sprida längs marken eller klänga sig fast i en vägg.

Text: Ada Nyström,

Gymnasiet Lärkan (1 året)

Bilder: Anne Leino

Maatiainen 1 / 2022

Pumpor kan även kallas för vintersquash. Be-

nämningarna squash och pumpa är synonymer och kan användas för att beskriva alla Cucurbita-arter. Vintersquashen skiljer sig dock från sommarsquashen, eftersom det tar längre för f Liten och fin: ‘Jack Be Little’.

42

f Stolt odlare.

g Roliga växter.

Maatiainen 1 / 2022

vintersquashen att utveckla sig och de har ett hårdare skal. Därför skördas de först på hösten då de hunnit växa sig stora och skalet har hårdnat. Tack vare hårda skalet kan man också förvara vintersquashen över vintern.

Vanliga exempel på sommarsquash respektive vintersquash är zucchini och myskpumpa.

Förra året odlade vi en pumpa av sorten ‘Jack Be Little’. Sorten är unik, eftersom den producerar små frukter med diametrar på cirka 10 cm och är därför dekorativa. Fruktköttet är smakligt och kan serveras som färskvara eller stekas. Sorten måste förkultiveras inne i marsapril och ska planteras i små krukor på 6 mm djup. Man kan täcka sådden med en fiberduk eller använda miniväxthus, men det är bara om man känner för det. Vi gjorde knappast det.

Före plantorna planteras på friland bör de härdas. Det gäller även att toppa av skotten så bildar växten sidoskott och då mognar frukterna jämnare. Frukten kommer att fortsätta producera länge om man skördar dem kontinuerligt. I föregående stycket påstod jag att ‘Jack Be Little’ producerar små frukter, observera frukter i plural. Våra plantor producerade bara en och den mognade inte. Dags att skämmas.

Vi var tvungna att ta in den som rå, eftersom pumpor är känsliga för kyla. Fast sommaren var varm blommande växten med bara hanblommor och honblommor började slå ut först sent på sommaren. Då hade honblommorna inte längre en chans att bli befruktade förränt sent på sommaren och bara en frukt hann växa sig någorlunda stor. Flera andra frukter var på väg, men vädret hade hunnit bli för kallt för att de skulle ha mognat.

g Allting var större ute i stora världen.

43

Kirja-arvostelu

Laura Ertimo & Mari Ahokoivu

Aika matka! – Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus Into 2021, s. 62

Petri Keto-Tokoi & Juha Siitonen

Puiden asukkaat – Suomen puiden

Maatiainen 1 / 2022

Laura Ertimo ja Mari Ahokoivu tarttuvat kuvakir-

seuralaislajit

jassaan haastavaan aiheeseen – miten luontokato selitetään lapsille? He onnistuvat yrityksessään varsin hyvin. Aika matka! on itsenäinen jatko-osa työparin edelliselle kuvakirjalle Ihme ilmat!, joka käsitteli ilmastonmuutosta. Kirja sopii hyvin ala-asteikäisille, mutta viides-kuudesluokkalaisille on varmaan syytä esitellä sisäsivujen ilmettä lukuinnon kasvattajana – kansi nimittäin on varsin ”pikkulapsimainen”.

Kirja lähtee liikkeelle mehiläiskadosta edeten lajikohtaisten sukupuuttojen kautta elinympäristöihin, niiden merkitykseen, kierrätykseen, teollisuuteen, väestönkasvuun ja energiankäyttöön, jätteeseen, fossiilisiin polttoaineisiin ja toimenpiteisiin, joilla luontokatoa voidaan estää ja kehityksen suuntaa kääntää.

Aika matka! siis haukkaa todella järkälemäisen infopalan, mutta onnistuu esittelemään kokonaisuuden lukijalle helposti ymmärrettävällä ja konkreettisella tavalla. Sarjakuvatyylinen graafinen ilme ja tarinankerronta vie mennessään ja vaikka väliin on sijoiteltu tietolaatikoita, ne eivät muodostu liian hallitseviksi lukunautinnon kustannuksella.

Gaudeamus 2021, s. 495 Puiden asukkaat on kirjaksi tiiliskivi – vai pitäisi-

kö sanoa tukkipuu? Perusteellinen teos kokoaa tiedot Suomen puista ja niiden seuralaislajeista yksiin kansiin. Runsaasti kuvitettu kirja tuo esille oudon maailman, jota ei yleensä tule huomanneeksi. Hyönteiset, käävät, sienet ja muut eliöt ovat kiehtovia ja samalla monesti hämmästyttäviä kuin ulkoavaruuden oliot.

Kirja alkaa yleisesittelyllä ja siirtyy sitten käsittelemään yksitellen eri puulajeja ja niiden seuralaislajeja. Esimerkiksi hirven syljen on havaittu voimistavan raidan sivuoksien kasvua. Pajut ovat myös perhosten suosiossa – noin 170 suurperhoslajia käyttää ravinnokseen pajuja. Tuomenkehrääjäkoit peittävät noin kerran kymmenessä vuodessa tuomet harmaisiin seitteihinsä. Tuomet vastaavat tuottamalla lehtiinsä myrkyllistä fenolia, jonka määrä on tavallista suurempi vielä seuraavanakin vuonna. Se pysäyttää tuomenkehrääjäkoiden kannan ja tuomet pääsevät jälleen pariksi vuodeksi niiltä rauhaan.

Teksti: Susan Wilander

44

Kirja-arvostelu henkilöitä olivat Itä-Uudeltamaalta Edward Duncker Kinttulan kartanosta Artjärveltä ja Myrskylän, sittemmin Latokartanon, omistaja Lapinjärvellä Ernst Fabritius, joka ensimmäisenä yritti tehdä hevosen kantakirjan sekä tämän veli, eläinlääkäri Ludvig Fabritius.

Väitöskirjan kysymyksenasettelu, rajaukset ja käsitteet on esitetty selkeästi. Aikaisempia tutkimuksia on listattu ulkomailta edustavasti ja muistettu Suomessa aiheesta julkaistut teokset kuten mm. Seppo Simosen ja Jari Niemelän esitykset. Väitöskirjaa leimaa perusteellisuus, joka näkyy myös lähdeluettelossa.

Lähteet ovat varsin aukottomia ja monipuolisia arkistolähteitä, painettuja lähteitä, komiteamietintöjä, valtiopäiväasiakirjoja, lehtiä, tilastoja sekä kirjallisuutta, vaikka onkin kysymys näin vanhoista lähteistä.

Hevosrodun kehittämisessä olivat tärkeitä maanviljelysseurat, joista keskeisesti on tässä esillä Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseura. Maatalouslehdissä, kuten Biet ja Suomen maanviljelyslehti oli myös paljon asiaan liittyviä artikkeleita. Lehtien sivuilla keskusteltiin välillä riitaisestikin. Talonpoikien rooli jalostustyössä oli niin ikään tärkeä.

Eläimet ovat nyt päässeet historiankirjoituksen piiriin. Toisaalta hevoset olivat maataloudessa hyvin tärkeitä ja väitöskirja onkin perustutkimusta, jota voi niveltää muuhun maataloushistorian tutkimukseen, johon Solalan tutkimus on hyvä lisä.

Tutkimusta ovat tukeneet mm. Suomen kulttuurirahasto ja Jalmari Finnen säätiö. Ohjaajina olivat professori Kari Teräs ja dosentti Marko Nenonen.

Näin on tutkimuksen pohja luotu.

Toiset seuralaiset ovat suureksi hyödyksi puille.

Mykorritsasienet muodostavat sienijuuria eri puulajien ja muiden kasvien kanssa. Vettä, ravinteita ja sokereita siirtyy suurilta puilta taimille. Juurisienikumppanit saavat 10-30% puiden yhteyttämistuotteista ja vastapalveluksena tehostavat puiden ravinteiden ja veden ottoa ja lisäävät niiden kasvua jopa kymmenillä prosenteilla.

Teksti: Susan Wilander

Hilja Solala Väitöskirja:

Suomalaisen hevosrodun synty.

Maatiaishevonen ja kotieläinjalostuksen kansainvälinen murros 1893-1907 Solalan väitöskirja tarkastettiin 27.8.2021 Tampereen yliopistossa.

Hilja Solala on väitöskirjassaan tutkinut suomalai-

sen hevosrodun syntyä. Kirja on innovaatiotutkimus perinteisen Everett M. Rogersin teorian mukaan. Hevosrodun kehittyminen on jaettu kolmeen vaiheeseen.

Ensin on kuvattu alan innovaattoreita ennen vuotta 1895, sitten uuden jalostusjärjestelmän rakentumista 1893-1899 ja läpimurtoa 1900-1907. Yksi ensimmäisistä innovaattoreista hevosrodun jalostamisessa oli Johannes Jernström, joka vaikutti Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseurassa. Muita keskeisiä

Jutta Mäkijärvi

Teksti: Hannu Huvinen

Maatiainen 1 / 2022

g Hilja Solala Liuksialan koivukujalla. Liuksialan kartanossa oli Suomen ensimmäinen kantakirjahevonen.

45

Y h d i s t y k s e n

s i v u t

Maatiaisessa tapahtuu Maatiainen ry:n toimisto ja puoti

sijaitsevat osoitteessa Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki. Yhdistyksen tapahtumat järjestetään toimistolla, jos ei muuta ilmoiteta. Toimistolla voi käydä lukemassa alan lehtiä ja kirjoja sekä tietenkin siemenostoksilla! Puodista löytyy laaja valikoima kirjallisuutta, mukana muualta jo loppuunmyytyjä teoksia.

Uusia talkoolaisia otetaan ilolla vastaan! Jos haluaisit auttaa puutarhamessuilla, Taimipäivillä tai puodin järjestelyissä, ota yhteyttä!

Toimisto ja puoti ovat auki ke-to kello 12-18, lisätietoja: toimisto@ maatiainen.fi tai 044 045 7317.

Kutsu vuosikokoukseen Maatiainen ry:n vuosikokous järjestetään

11.5.2022 klo 18 (Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki) Kokous pidetään etä- ja lähikokouksena.

Ilmoittaudu toimisto@maatiainen.fi tai p. 044 045 7317 (ke-to 12-18) saadaksesi linkin etäkokoukseen Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat.

Huom! Koronatilanne voi vaikuttaa toimiston aukioloaikoihin.

Tervetuloa!

Erkki Lehtimäki, puheenjohtaja

Lämpimästi tervetuloa!

Maatiaisen SIEMENLUETTELO 2022 esittäytyy -webinaari to 10.2.2022 klo 18

Maatiainen 1 / 2022

Maatiaisen siemenluettelon koonnut Anne Leino pitää meille katsauksen uunituoreen siemenluetteloon sisältöön: Tervetuloa mukaan maatiaiset ympäri Suomen jakamaan ajatuksia, ideoita, suunnitelmia, kysymyksiä ja vastauksia. Siemenpakkaamolta Kukkolan Pirkkokin kuulolla.

Sokerina pohjalla Vuokko Cocon tietoisku Puutarhaliiton valitsemasta vuoden vihanneksesta, tomaatista!

Ilmoittaudu toimisto@maatiainen.fi tai p. 044 045 7317 (ke-to 12-18). Tilanteen mukaan mahdollisuus ainakin pienelle joukolle tulla mukaan myös toimistolle: Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki

46

Y h d i s t y k s e n

Kevättaimipäivä

Kesäkukat ja niiden esikasvatus – kestäviä lajeja kukkakimppuihin ja -asetelmiin

pe 20.5.2022 klo 15 -19 Maatiaisen perinteinen Kevättaimipäivä järjestetään jälleen toimiston sisäpihalla. Tuo vaihtoon ylimääräisiä taimiasi ja tee löytöjä! Lisätietoja lähempänä ajankohtaa Maatiaisen nettisivuilla ja some-kanavissa.

To 3.3.2022 klo 18

maija manninen

Webinaarin pitää Maatiaisen vpj Vuokko Coco Tule kuulemaan ja keskustelemaan yksi- ja kaksivuotisista kesäkukista ja niiden esikasvatuksesta.

Mitä kesäkukkia kannattaa esikasvattaa itse ikkunalaudalla tai parvekkeella? Milloin siemenet kannattaa kylvää? Mitkä kukat ovat kestäviä kukkakimpuissa? Kesäkukkien kasvatusta ruukuissa ja kukkapenkissä. Ilmoittautuminen toimisto@ maatiainen.fi. Osallistuminen mahdollista etänä ja tilanteen mukaan myös paikan päällä: Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki.

s i v u t

Tervetuloa!

Siementen ylläpitoviljely -webinaari ma 21.3.2022 klo 17

Ilmoittaudu toimisto@maatiainen.fi tai p. 044 045 7317 (ke-to 12-18) Timo Rantakaulio pitää johdantotietoiskun. Keskustellaan erityisesti ylläpitoa tarvitsevien hyötykasvien ylläpitoviljelystä.

Tervetuloa!

Puutarhamessut 7-10.4.2022

Maatiainen 1 / 2022

Maatiainen osallistuu Kevät(puutarha)messuille Helsingissä, jos ne pidetään. Asiasta tiedotetaan tarkemmin Maatiaisen nettisivuilla ja somekanavissa lähempänä ajankohtaa.

47

Y h d i s t y k s e n

s i v u t

Kirjanvälitys

Rosenberg J. pähkinöitä omasta puutarhasta

Hintikainen P. & P. Tanen opas talvivalkosipulin kasvatukseen

Omakustanne 2016. 112 s.

22 €

Into 2020 190 s. 25€

Ljunqvist L. Tingström E. & Lindberg A. Intohimona pelargonit Tammi 2010, 112 s. 25€

Paugner J. & Poppe T. Kuun vaikutus: Puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa.

Yläkuun kustannus 2008.

187 s. 34 €

Jarmo Latva & Lisse Tarnanen Suomen käärmeet ja liskot , Tunsitko?

Rautio P. Tiesitkö? Madella Oy Upeat 2013, s. 232.

14€

ranskanruusut Suomen Ruususeura 2016 15€

Pöyhönen A. Wanhanajan kuukalenteri 2022 Yläkuun kustantamo 24 €

Bertalan Galambosi YRTTIRUUTUJEN Jeffrey J. ÄÄRELLÄ – uusia yrttejä Siementen kotipuutarhaan. kerääminen, Minerva 2020. 248 s. 25 € säilyttäminen ja vaihtaminen Nemo 2013. 128 s. 28€

Rautio P. Tuoksuvat tarhakurtturuusut Hintikainen P. & P. Puutarhaponi Rimmruu.

Kasvutarinoita Juuristosta.

Suomen ruususeura 2013.

74 s. 11 €

Pelttari U. Ryytimaa

Ntamo 2013. Näköispainos WSOY:n 1995 julkaisemasta laitoksesta.

116 s. 20 €

Omakustanne 2016.

249 s. 28 €

Pöyhönen A. YLÄKUU JA ALAKUU

- Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä. Yläkuun kustannus 2005. 121 s. 25 €

Räty E. Viljelykasvien nimistö Puutarhaliitto 2012.

254 s. 55 €

Parkkinen S. & Paukkunen J. & Teräs I. suomen kimalaiset Docendo 2018.

174 s. 27,90 €

Pelttari U. Tuoreet mausteyrit.

Ntamo 2013. Näköispainos WSOY:n 1995 julkaisemasta laitoksesta.

119 s. 20 €

Cajander R. vanhat tutut ja hankalat vieraat Rappe E., Räty E. & Maahenki 2018. 226 s. 35€ Stenman M. Suomalaiset perinneperennat

Paalo A. & Jetsonen J. Japanilainen puutarha suomalaisittain Tammi 2006, 204 s. 37€

Puutarhaliiton julk. 357: 1-52 . 15€

Jarmo Latva & Lisse Tarnanen KIEHTOVAT KYYT

– Tunsitko? Tiesitkö?

Madella 2020. 176 s. 30 €

Heikkilä T. Kaunista koivurisuista

Maatiainen 1 / 2022

Kuva ja mieli 2014.

192 s. 37 €

Tuomi R. & Raivio P. & Pöysti P. puutarhani vuodet Espoon Puutarhayhdistys ry.

148 s. 25 €

Aaltonen T., Hietavuo T. & Kilpinen J. chilikirja Gummerus 2015, 157 s. 19 €

Paugner J. & Poppe T. Kuun vaikutus rakentamiseen:

Oikean ajoituksen taito uudis- ja korjausrakentamisessa sekä puun käsittelyssä.

Yläkuun kustannus 2014.

107s. 34 €

Pöyhönen A. Månen i ny och nedan

Konsten att bestämma tid i finsk folktradition.

Yläkuun kustannus 2010.

101 s. 25 €

Suomen Ruususeura 2009.

172 s. 11 €

Mauritz Vestberg ja Sari Timonen (toim.)

RIHMAN KIERTÄMÄT – KASVIEN JA SIENTEN EROTTAMATON ELÄMÄ 2018. 356 s. 37 €

Opas- ja niksivihkosia:

Angela Oker-Blom GRÖNSKANDE TAK

Slow Food Helsinki 2020, s. 71, 25 €

Rautio P. Kauniit löytöruusut

Kulotus, Niitto, Raivaus, Riukuaita.

48

Julk. Paimion seudun ympäristöyhdistys.

Hinta: 2,50 € + postimerkin hinta.

Tilaukset: viri.teppo-parna@kolumbus.fi, p. 050 528 0670.

Maatiainen ry Yhdistyksen hallitus 2022

Kuva: Saila Routio

Jäsenkortti

2022

Puheenjohtaja Erkki Lehtimäki Varapuheenjohtaja Vuokko Coco Toiminnanjohtaja Maija Manninen Hallituksen jäsenet Pentti Alanko Anni-Mari Anttola Vuokko Coco Jarmo Manninen Tarja Suksi Susan Wilander Varajäsenet Lea Eriksson Kirsi Mäkinen Sihteeri Elli Kreku

Maatiainen - Det lantliga kulturarvet ry Toimintaryhmät

- Yhdistyksen sääntöjen puitteissa pitkälti itsenäisesti toimivia ryhmiä, joihin voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla. Toimintaryhmien yhteyshenkilöt keskustelevat kanssasi ryhmän alaan liittyvistä asioista.

Maatiainen-lehti Susan Wilander Raija Ojanen

Talousryhmä Erkki Lehtimäki Maija Manninen

Maatiaismatkat Juhan Savander

Näyttelyt Maija Manninen

Siemenet Anne Leino Pirkko Kukkola

Yhteystiedot

Vuoden maatiaiskasvi

Hietalaukka ja Käärmeenlaukka Vuoden maatiaiseläin

Savitaipaleen maatiaiskana

Anttola Anni-Mari Alanko Pentti Coco Vuokko 050 383 0112 Eriksson Lea Kahila Pirkko 045 671 0029 Kukkola Pirkko 040 512 8327 Lahtinen Matti 0400 483 485 Lehtimäki Erkki 040 801 6040 Leino Anne Luoto Keijo Manninen Jarmo 050 359 9883 Manninen Maija 041 545 7317 Mutanen Tuovi 044 257 1660 Mäkinen Kirsi 040 837 4867 Rantakaulio Timo 040 846 5571 Savander Juhan 0400 165 531 Suksi Tarja Wilander Susan 0400 510 457

Taimipäivät Anneli AurejärviKarjalainen Pirkko Kahila Maija Manninen Maisemat Pentti Alanko Kirsi Mäkinen ja Anni-Mari Anttola

annimari.anttola@yahoo.com pentti@musku.net vuokko.helena.coco@gmail.com lea.eriksson@kolumbus.fi pirkko.kahila@saunalahti.fi siemen@maatiainen.fi matti.lahtinen10@gmail.com elehtimaki@gmail.com ankatle@kolumbus.fi keijo.luoto@gmail.com manninen.jjj@gmail.com maijaemanninen@gmail.com tuovi.mutanen@pp.inet.fi kirsimakinen67@gmail.com timo.rantakaulio@helsinki.fi juhan.savander@gmail.com tarjasuksi@gmail.com swilander@hotmail.com

Maatiaiseläimet Jarmo Manninen Timo Rantakaulio Etelä-Savon ryhmä Yhteyshenkilöä kaivataan!

Pirkanmaan ryhmä Erkki Lehtimäki Pohjois-Karjalan ryhmä Tuovi Mutanen Varsinais-Suomen ryhmä Yhteyshenkilöä kaivataan Nettisivut Keijo Luoto Mehiläisryhmä Lassi Kauko

Tässä numerossa 1

pääkirjoitus / Erkki Lehtimäki

2

toimiston kuulumisia / Maija Manninen

4

siemenkuulumisia / Anne Leino

8

Vuoden 2022 maatiaiskasvi – käärmeenlaukka ja hietalaukka / Pirkko Kahila

14

Vuoden 2022 maatiaiseläin – Savitaipaleenkana / Tarja Ojanne

20

yhteisöllistä ylläpitoviljelyä keravan kartanolla / Anni-Mari Anttola ja Maija Holma

25

Jättikarhunputki (Angelica gigas) / Bertalan Galambosi

29

harjaneilikka tuo lapsuuden kesät mieleen / Raili Heikkilä

31

odling av gotlandslins i finland / Maria Svens

32

siementarha toivoo kasvinjalostusharrastuksen yleistymistä / Susan Wilander

36

matkamuistoja, kasveja ja mausteita /Timo Mattila

38

tuoksuja talo tulvillaan / Susan Wilander

42

pumpor för alla smaker / Ada Nyström

44

kirja-arvostelu

46

yhdistyksen sivut

48

kirjanvälitys

l Liity jäseneksi! Voit liittyä jäseneksi maksamalla jäsenmaksun 33€ yhdistyksen tilille Suupohjan Osuuspankki IBAN FI24 4730 0010 0952 05, BIC HELSFIHH. l Kirjoita viestikenttään UUSI JÄSEN sekä nimesi ja osoitteesi. l Jäsenet saavat alennusta siemenhinnoista ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Maatiainen-lehden.

Sen ensimmäinen numero sisältää siemenluettelon. l Maatiainen – det lantliga kulturarvet ry. Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki puh. 044 045 7317 toimisto@maatiainen.fi www.maatiainen.fi.