VAMMAISOIKEUS JA AVOIMEN KESKUSTELUN TARVE

TEKSTI | NELLI LEPPÄNEN KUVA | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMIT

Vammaisoikeudellinen lainsäädäntö Suomessa on suhteellisen hyvällä pohjalla, mutta ongelmiin törmätään etenkin täytäntöönpanossa ja yleisissä asenteissa.

Lainsäädäntö kunnossa, mutta täytäntöönpano ja koulutus laahaavat

Vammaisten yhdenvertaisuuden takaava lainsäädäntö on Suomessa suhteellisen kunnossa. Ongelmiin törmätään lähinnä täytäntöönpanossa ja tulkinnoissa – esimerkiksi vammaispalvelulakiin kunnilla on omat tulkintamarginaalinsa. Jokainen, varsinkin oikeudellisen koulutuksen piirissä oleva tai ollut, on oikeudellinen toimija ja omassa toiminnassaan vaikuttaa väistämättä jossain vaiheessa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Joko niitä edistäen tai niitä vastoin toimien. Valitettavasti liian usein vastoin, sanoo vammaisoikeusjuristi Jukka Kumpuvuori. Siksi olisikin tärkeää kehittää oikeustieteen koulutusta. Kumpuvuoren mukaan vammaisten henkilöiden oikeudet ja oikeusturva on läsnä kaikilla oikeudenaloilla. Silti ne loistavat poissaolollaan käytännön opetuksessa, vaikka Suomen YK-liiton mukaan arviolta noin 15 % maailman ihmisistä ovat vammaisia henkilöitä. ”Tietoisuus vammaisoikeuksista edesauttaisi vammaisten henkilöiden oikeusturvan toteutumista laajasti yhteiskunnassa, kun eri suuntiin erikoistuvat juristit omaisivat edes jonkinlaisen kokemuksen ja tietämyksen vammaisoikeuksista”, Kumpuvuori toteaa.

Valvonta heikkoa

Vammaisoikeudellisiin rikkomuksiin liittyvä valvonta on tällä hetkellä käytännön tasolla heikkoa – Kumpuvuoren mukaan paljon katsotaan läpi sormien. ”Juuri sain oikeusasiamiehen ratkaisun, jossa oikeusasiamies oli ottanut annettuna viranomaisen ilmoituksen, että eräs tila oli esteetön pyörätuolia käyttävälle, vaikka se ei ollut. Viranomaisia uskotaan

enemmän kuin kantelijoita.” Valvonta on ensisijaisesti kunnan vastuulla, seuraava valvova taho on aluehallintovirasto. Valtakunnallisesti taas Valvira ja eduskunnan oikeusasiamies valvovat vammaispalveluita. Lopputuloksena laiminlyönneistä kunnalle ei seuraa käytännössä mitään sanktioita, usein vain huomautus ja asian korjaaminen. Todellisia sanktioita olisi kuitenkin myös olemassa. Kumpuvuoren mukaan laiminlyöntejä tulisikin tutkia virkarikoksena. Tällöin hänen mukaansa myös viranomaispuolella havahduttaisiin tilanteeseen, ettei vammaista sosiaalihuollon asiakasta voi kohdella miten tahansa.

We don’t need your pity. But if you are willing to help, you are welcome

- ADOLF RATZKA

Asenteet suurempi ongelma

Kumpuvuoren mukaan usein vammaisoikeudellisten ongelmien noustessa esiin nostetaan ratkaisuksi valvonnan lisääminen, mutta hänen mukaansa kyse on kuitenkin varsin usein ennemminkin vammaisvihaisista asenteista, joihin tulisi kiinnittää huomiota. Vuonna 2016 teetetyn oikeusministeriön selvityksen mukaan vammaiset joutuivat vihapuheen ja häirinnän kohteeksi eniten juuri terveydenhuollon tai sosiaalihuollon työntekijöiden toimesta. Selvityksessä korostui myös palvelujärjestelmän taholta koettu syrjintä. Kumpuvuoren mukaan maailmalla on tutkittu sitä, kuinka vammaisvihaa ja konservatiivisia asenteita on oikeudellisten toimijoiden joukossa. Hän peräänkuuluttaa samanlaisen tutkimuksen tarvetta Suomessa. Kumpuvuori kertoo kohtaavansa päivittäin asenteita, joiden mukaan vammaisten pitäisi pysyä kotona ja olla osallistumatta yhteiskunnan eri toimintoihin. Hän kertoo muistavansa vammaisvihamielistä toimintaa opiskeluajoiltaankin Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. ”Pieniä merkkejä, joita ei-vammaisten on vaikea havaita, mutta kun niitä kohtaa joka päivä, huomaa vammaisvihaiset asenteet ja tuntee ulkopuolisuuden tunteen”. Sen toki voi jokainen kokeilla. Lainaa vaikka pyörätuolia ja lähtee asioimaan kaupungilla. Sen tunteen tietää ja tuntee vasta kun on kokenut, toteaa Kumpuvuori. Tätä kirjoitusta varten haastateltiin myös 27-vuotiasta, tänä vuonna musiikin maisteriksi valmistunutta Sanni Virtaa, joka opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Arts Management, Society and Creative Entrepreneurship -maisteriohjelmassa. Sanni Virta painii rakenteellisen esteettömyyden kanssa päivittäin. Esimerkiksi suuri osa yliopiston opiskelutiloista eivät sovellu opiskelijalle, joka on Sanni Virran tavoin lyhytkasvuinen ja liikuntavammainen. Muun muassa opiskelutilojen tuoleista mitkään eivät ole sellaisia joissa Virran olisi helppo istua. Hän kuljettaakin usein omaa tuolia mukanaan. Ratkaisuksi Virta peräänkuuluttaa esimerkiksi vammaisjärjestöjen konsultoimista uusia tiloja rakennettaessa.

Vammaisoikeusjuristi Jukka Kumpuvuoren mukaan tietoisuus vammaisoikeuksista edesauttaisi vammaisten henkilöiden oikeusturvan toteutumista laajasti yhteiskunnassa.

Keskeiset säädökset yksissä kansissa

Lakikirja on aina ajan tasalla. Säädökseen tulleet muutokset ovat helposti ja nopeasti tarkistettavissa QR-koodilla.

Osta omasi: lakikirja.com

Tiesithän, että oikeustieteen opiskelijana saat 40 prosentin alennuksen Editan Lakikirjoista!

Taideyliopisto Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Sanni Virta muistuttaa keskustelun tärkeydestä. Haasteet jokapäiväisessä elämässä ovat usein sellaisia, joita ei-vammainen tuskin tulee helposti ajatelleeksi.

Myös esimerkiksi liikuntavammaisten hyödyntämissä, useimmiten kunnan järjestämissä kuljetuspalveluissa näkyy rakenteellista asenteellisuutta vammaisia henkilöitä kohtaan. Esimerkiksi tiettyyn kellonaikaan yöstä ei ole mahdollista tilata invataksia. Tämä kertoo siitä, ettei invataksia tarvitsevien vammaisten opiskelijoiden esimerkiksi nähdä tärkeäksi päästä osallistumaan haluamallaan tavalla opiskelijarientoihin, jotka kuuluvat tavalla tai toisella kiinteänä osana jokaisen opiskelijan opiskelijaelämään. Edellä mainitut haasteet ovat esimerkkejä tilanteista, joita ei-vammaiset henkilöt tuskin tulevat ajatelleeksi jokapäiväisessä elämässään. Sanni Virta näkee ratkaisuksi keskustelun.

Valittamista, valittamista, valittamista

Pääasiassa vammaisoikeudelliset toimeksiannot ovat muutoksenhakua ja valituksia hallinnon päätöksiin. Kumpuvuoren arvion mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon vammaisoikeudellisia muutoksenhakuja tehdään 5000-8000 vuosittain. Nämä luvut puhuvat omaa karua kieltään siitä, kuinka epäoikeudenmukaisia ja perusteettomiakin päätöksiä vammaisoikeudellisissa asioissa hallinnon toimesta saatetaan tehdä. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa autistiselle lapselle myönnetään vain viisi vaippaa vuorokaudessa käytettäväksi, vaikka oikea tarve olisi kahdeksalle – tilanne on erittäin huolestuttava etenkin kysymyksissä, jotka liittyvät perusihmisyyteen. Jotkin päätökset voivat olla todella vakavasti ihmisarvoa loukkaavia. Valittaminen päätöksistä, jotka olisi itsestään selvästi pitänyt hyväksyä on valitettavan tavallista, mutta myös todella kuluttavaa ja turhauttavaa. Kaikilla ei ole resursseja tai osaamista lähteä valittamaan jokaisesta oikeudettomasta päätöksestä. Sanni Virrassa henkilöityy kokemukset tilanteista, joissa päätös haettavasta etuudesta on tehty perusteettomasti, viranomaisten taholta on kohdattu asiatonta vammaisuuteen liittyvää kommentointia sekä asenteellista kommentointia ja ilmapiiriä liittyen vammaisuuteen. Eräässä tilanteessa hän oli hakenut kirjoittamisen eli toisin sanoen opiskelujen ja työnteon kannalta itselleen tärkeää apuvälinettä, jota ei oltu ensimmäisellä kerralla myönnetty. Hänen valitettuaan päätöksestä apuväline myönnettiin, mutta palvelunmyöntäjän taholta häntä kehotettiin miettimään, “mikä on kestävä ratkaisu sinun työksesi”. Virta koki tämän loukkaavana ja tarpeettomana kommentointina. Virta on kohdannut myös esimerkiksi lääkäriltä tökeröitä ja epäkohteliaita kommentteja ulkoisesta olemuksestaan. Myös työtilanteissa Virta toisinaan kokee, että joutuu näkemään enemmän vaivaa uskottavuutensa ja asiantuntijuutensa perustelemiseen ja todistamiseen.

Keskustelu ja tietoisuus avain kaikkeen, sääliä ei kaivata

Kuten Sanni Virta aiemmin totesi, avain rakenteellisen asenteellisuuden kitkemiseksi ja esteettömyyden lisäämiseksi on keskustelu ja sen kautta tietoisuuden lisääntyminen. Kumpuvuori tarjoutuu käytettäväksi esimerkiksi oikeustieteellisten tiedekuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyen opiskelijoiden ”täydennyskouluttamiseen” vammaisjärjestöjen ja vammaisoikeuden asiantuntijoiden toimesta. Lisäksi Kumpuvuori on lahjoittanut Turun yliopiston kirjastoon vammaisoikeudellista kirjallisuutta, johon on mahdollista perehtyä. Sääliä ei kuitenkaan kaivata. Kuten Adolf Ratzka, yksi vammaisoikeusliikkeen pioneereista Tukholman vammaisoikeusseminaarissa 2019 sanoi ”We don’t need your pity. But if you are willing to help, you are welcome”. Jukka Kumpuvuoren mielestä tämä on hyvä ohje ihan kaikille.