PUHEENJOHTAJALTA Riitämmekö?

Riitämmekö?

Opiskelijat kokevat hyvin paljon paineita joka puolelta. Pitäisi menestyä opinnoissa, saada hyviä töitä ja olla aktiivinen opiskelijaelämässä. Tämän lisäksi pitäisi vielä huolehtia itsestään ja verkostoitua. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nykymaailmassa joka puolelta tulee informaatiota muiden tekemisestä ja saavutuksista ja se luo helposti riittämättömyyden tunnetta. Monille herää ajatuksia, että riittääkö keskiarvo haluamalleni erikoistumisjaksolle tai miten toiset ovat päässeet jo töihin ja minua ei ole edes kutsuttu haastatteluun tai miten voin pärjätä, kun muilla on toinenkin yliopistotutkinto työn alla. Aina löytyy joku paremmin menestyvä. Mutta onko elämä tällaista kilpailua? Olenko riittävän hyvä? Paineet ovat yksi suurimmista opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Paineita luovat niin toiset ihmiset, rakenteet, työnantajat kuin yhteiskuntakin. Luomme myös itsellemme paineita, kun vertailemme itseämme ja tekemisiämme toisiin. Vaadimme itseltämme joskus liikaakin, kun vähempikin riittäisi. Vertailukohtia löydämme loputtomasti. Mutta miksi me vertaamme itseämme niin usein toisiin? Tätä olen itsekin monesti pohtinut eikä tähän varmasti yhtä oikeaa vastausta olekaan. Ehkä taustalla on epävarmuus tulevasta tai siitä, että riitänkö tulevaisuuden haasteita varten. Näihinkään ei ole yhtä ratkaisua, mutta varmasti omien vahvuuksien tunteminen auttaisi muodostamaan uskoa omaan tulevaisuuteen. Omien vahvuuksien tuntemisesta voi löytää uskon siihen, että riitän nyt ja tulevaisuudessa. Mutta tarjoaako oikeustieteen opinnot avaimia omien vahvuuksien tuntemiseen? Tutkintomme sisältää lähinnä itse oikeustieteeseen ja juridiikkaan liittyvää opetusta, teoriaa ja tutkimusta ja yleiset työelämätaidot jäävät jokaisen opiskelijan omalle vastuulle. Opetuksessamme on toki lisääntynyt erilaiset pedagogiset elementit, jotka myös tuovat harjoitusta työelämää varten. Tästä esimerkkinä toimivat erilaiset ryhmätyöt. Opiskelijat kuitenkin harvemmin tunnistavat opetuksesta näitä oppimistavoitteita. Suurin vastuu työelämätaitojen opettamisessa on meidän nykyisillä ja tulevilla työnantajilla. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi ainejärjestötyötä alustana, jossa voi oppia tuntemaan itsestään niin heikkoudet kuin vahvuudet ja oppia työelämätaitoja. Lexissä oppii varmasti myös erilaisia taitoja kuin töissä ja uskon sen myös kantavan tulevaisuudessa.

Töitä voi tehdä loppuelämän, mutta ainejärjestöhommia vain opiskeluaikana.

Kuluneet melkein kaksi vuotta yhdistyksemme hallituksessa ovat olleet minulle erityisesti oppimisen paikka itsestäni ja muista ihmisistä. Onnistumisia ja epäonnistumisia on tullut eteen. Tavoitteita on saavutettu ja välillä on jouduttu pettymään. Sadat ja sadat tunnit ainejärjestohommia ovat auttaneet minua tunnistamaan vahvuuteni ja heikkouteni. Näihin vuosiin on mahtunut oppimista esimerkiksi ryhmätyöskentelystä, johtamisesta, vaikuttamisesta, neuvottelemisesta, viestinnästä ja itsensä johtamisesta. Ennen kaikkea olen löytänyt omat vahvuuteni ja heikkouteni ja sen myötä uskon riittäväni nyt ja tulevaisuudessa. Paras päätökseni oikisessa on ollut lähteä mukaan aktiivisesti Lexin toimintaan ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Töitä voi tehdä loppuelämän, mutta ainejärjestöhommia vain opiskeluaikana. Aina elämässä ei tarvitse tavoitella kuuta taivaalta, vaikka tavoitteita saakin olla. Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme. Me riitämme kyllä.

Lari Sorvari Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi