PÄÄKIRJOITUS Mihin me jäämme, siitä seuraavat jatka- vat

Mihin me jäämme, siitä seuraavat jatkavat

Loppusyksystä Lexin kautta järjestetyllä yritysvierailulla erityisen mieleenpainuva oli erään esittelijän lausahdus siitä, miten omaan työnjälkeensä kannattaa suhtautua. ”Jos puolet tekee hyvin, puolet on varaa tehdä heikosti. Tärkeintä on se, että pää pysyy pinnalla.” Kuten puheenjohtajamme Lari Sorvari omalla palstallaan kirjoittaa, opiskelijat kokevat paljon suorituspaineita niin opinnoissa kuin työelämään siirtymisessä. Stressiä aiheuttaa esimerkiksi pärjäämisen pelko ja yleinen riittämättömyyden tunne. Mutta kuten työelämän edustaja kommentillaan yritti muistuttaa, ei kukaan pysty eikä tarvitse pystyä täydellisyyteen. Viidenkymmenen onnistumisprosentti on useimmiten aivan riittävä. Ainejärjestön vastuutehtävät ovat mielenkiintoinen työnteon muoto siinä mielessä, että kyse on pohjimmiltaan positiivisesta ja iloa tuottavasta puurtamisesta yhteisen hyvän eteen. Paineita voi silti muodostua ainejärjestönkin riveissä. Vaikka osaisikin ajatella, että puolen onnistumisprosentti riittää, on sitä vaikea käytännössä toteuttaa. Kaikki asiat kun vain lähtökohtaisesti tehdään paras mahdollinen lopputulos tähtäimessä. Ajallinen rajanveto opintojen, töiden ja ainejärjestöhommien välillä voikin olla haastavaa, kun ei tiedä, millä saralla antaa itselleen luvan vain pysyä pinnalla. Vuoden vaihteessa Lex on jälleen valmis uudistumaan, kun vastavalitut vastuuhenkilöt pääsevät aloittamaan. Uusi hallitus, uudet toimihenkilöt ja muut toimijat puhkuvat innosta, kun taas vanhat ovat valmiita siirtymään sivuun. Näin asian kuuluukin olla, ja se luo turvallisuuden tunnetta järjestöön. Vuoden mittaiset vastuutehtävät ovat juuri sen mittaisia, että kun alun rämpimisestä on selvitty ja syvästä päädystä selviydytty kahluualtaan puolelle, on aika siirtää vastuu seuraavalle. Ajoitus on kuitenkin siinä mielessä täydellinen, että kokemuksesta voi kertoa kaikesta selviävän ja oleellisen oppivan ajallaan. Armollisuutta itseään kohtaan ei voi korostaa liikaa. Tämän LexPressin ollessa oman päätoimittajavuoteni viimeinen, koen suurta tarvetta kiittää jokaista, joka minua on vuoden aikana auttanut ja kannustanut. Vuosi on ollut ainutkertainen ja se on opettanut paljon enemmän ja laajemmalta alalta, kuin mitä hakiessani olisin uskonut. Erityiskiitos toimituskuntalaisille sekä vakiopalstojen kirjoittajille – ilman teitä yhtäkään numeroa ei olisi tänä vuonna julkaistu. Suuret kiitokset ja onnittelut myös toimitusavustajalleni sekä vuoden 2022 uudelle päätoimittajalle Helmi Huovialalle. Annan lehden eteenpäin luottavaisin ja turvallisin mielin, sillä tiedän sen olevan hyvissä käsissä tulevanakin vuonna.

Pihla Kankaanpää Päätoimittaja lexpress@lex.fi