KORONARAJOITUKSET VANKILAS SA

Koronarajoitukset vankilassa

TEKSTI | FANNI RAPALA KUVA | FREEPIK.COM

Koronarajoitusten merkitystä, tarvetta ja seurauksia vankiloissa käsittelevän juttusarjan ensimmäinen osa julkaistiin edellisessä LexPressissä. Haastateltavana oli entinen vanki ”Jarkko”, joka kertoi korona-ajan tapaamisoikeuksista ja niiden merkityksestä. Nyt julkaistavassa toisessa osassa haastateltavina ovat Rikosseuraamuslaitoksen valmiusryhmän puheenjohtaja Annika Finnberg sekä kriminologian professori Tapio Lappi-Seppälä.

Ensimmäiseksi haastattelukysymyksiin vastaa Rikosseuraamuslaitoksen valmiusryhmän puheenjohtaja Annika Finnberg:

Miten vankien tapaamisoikeudet turvattiin vakavimpina koronapandemian aikana?

Pandemian alkuvaiheessa maaliskuussa 2020 annetun Rikosseuraamuslaitoksen mediatiedotteen mukaan: ”Eritysesti harkitaan, järjestetäänkö kaikkia myönnettyjä tapaamisia, toteutetaanko tai myönnetäänkö vankeuslainmukaisia lupia vangeille, joita ovat esimerkiksi poistumisluvat, opinto- ja siviilityöluvat. Yksiköiden johto tekee päätökset yksikkö- ja yksilökohtaisesti.” Vankien tapaamiset ja poistumisluvat olivat keskeytettyinä koko kevään ja alkukesän vuoden 2020 aikana. Rise antoi mediatiedotteen 1.7.2021, jossa todettiin, että ”Vankiloissa palataan eri tapaamisten myöntämisten osalta normaaleihin käytäntöihin 1.7.2020 alkaen. Myös poistumisluvat ja valvomattomat tapaamiset jatkuvat.” Edellä mainittuun viitaten voidaan todeta, ettei vangeilla ollut, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, mahdollisuuksia tapaamisiin kyseisenä aikana. Tapaamiset korvattiin Skype-tapaamisilla sekä puhelimen käytön lisäämisellä. Sittemmin Risessä otettiin käyttöön laki väliaikaisista toimista rangaistusten täytäntöönpanossa ja tutkintavankeuden toimeenpanossa covid-19-epidemian johdosta, jonka nojalla voitiin rajoittaa ja keskeyttää vankien tapaamisia tietyin edellytyksin. Kaikkia tapaamismuotoja ei kuitenkaan rajoitettu/keskeytetty: esimerkiksi lapsen tapaamiset ja asiamiehen tapaamiset tuli järjestää.

Pohdittiinko käytettyjen keinojen lisäksi muita mahdollisia keinoja?

Erilaisia keinoja pohdittiin paljonkin ja vaihtoehtoja selvitettiin. Käytännössä väliaikaislaki, jonka aiemmin mainitsin, toi ratkaisun tapaamisten järjestämiseen liittyen, eikä sen jälkeen ollut enää aihetta käyttää muita keinoja kuin mitä laissa säädettiin. Lain voimassaolo päättyi 31.10.2021, eli meillä ei ole enää käytössä näitä rajoitus- ja keskeytystoimenpiteitä.

Uskotteko, että käytetyt keinot vaikuttavat vankien tulevaisuuteen? Huomattiinko vankien käytöksessä rajoitusten aikana poikkeuksia aiempaan?

Varmasti käytetyillä keinoilla on ollut jonkin verran vaikutuksia vankien tulevaisuuteen. Vangit luonnollisestikin kärsivät siitä, etteivät he voineet esim. tavata läheisiään, joka on monelle merkittävä voimavara vankeuden aikana. Joitakin havaintoja meillä on ollut siitä, että vangit ovat oireilleet rajoituksista johtuen. Erityisesti he ovat kokeneet käytännöt epäoikeudenmukaisina ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoa hankaloittavina. Osa on esim. kannellut näistä asioista sekä vaatinut oikaisua väliaikaislain nojalla tehtyihin päätöksiin. Mitään vakavia välikohtauksia tai muita tapahtumia rajoitusten johdosta ei ole tietääkseni syntynyt.

Koetteko epäoikeudenmukaiseksi, että osassa vankiloista tapaamisoikeuksia ei rajoitettu lainkaan, kun taas toisissa laitoksissa vankien tapaamisoikeudet olivat useamman kuukauden hyvin rajoitettuja? Miten tälläistä mahdollista epäoikeudenmukaisuutta olisi mielestänne voitu rajata?

Rise on tehnyt päätöksiä tapaamisten rajoituksista ja keskeytyksistä väliaikaislain nojalla ja varmasti osa vangeista on kokenut epäoikeudenmukaisuutta sen osalta, että joissakin vankiloissa tapaamisia on jouduttu rajoittamaan/keskeyttämään enemmän kuin toisissa. Koska rajoitus- ja keskeytyspäätösten tekeminen on perustunut väliaikaislain säännöksiin ja päätöksiä on tehty ko. lain nojalla, en näe tarkoituksenmukaisena pohtia epäoikeudenmukaisuuskysymyksiä enempää.

Jos koronapandemia pahenee jälleen, millaisia keinoja Risellä on koronan leviämisen rajoittamiseen vankiloissa nyt, kun oletettavasti useat vangit (ja vierailijat) ovat saaneet koronarokotteen? Tuoko rokotustilanne uusia keinoja koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseen vankiloissa?

Rokotuskattavuuden lisääntyminen niin vankien kuin virkamiesten keskuudessa on tietysti merkittävä asia tartuntojen leviämisen ehkäisemisessä, mutta myös muita keinoja on edelleen käytettävä (mm. suojautuminen ja hygieniasta huolehtiminen). Kuten olemme huomanneet, koronatilanne on ryöpsähtänyt koko yhteiskunnassa rokotteista huolimatta. Sama ongelma heijastuu vankiloihin. Joudumme pohtimaan uusia keinoja tartuntojen leviämisen hillitsemiseksi, mutta myöskään vanhojen toimintamallien käyttöönotto ei liene täysin poissuljettua. Tällä hetkellä en kuitenkaan pysty ottamaan asiaan tarkemmin kantaa.

Seuraavaksi ääneen påääsee kriminologian professori Tapio Lappi-Seppälä:

Miten koet, että vankien tapaamisoikeudet vaikuttavat vankeihin normaalioloissa esimerkiksi mielenterveyden ja yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta?

Tapaamisoikeudet ja ns. vankilomat ovat keskeinen osa vankilan kuntouttavaa toimintaa ja pyrkimyksiä vähentää vankeuden sosiaalisia haittavaikutuksia. Yhteydenpito läheisiin ja toisiin ihmisiin ovat samalla tavalla merkityksellisiä vangeille kuin ihmisille yleensäkin. Vankeudessa nämä yhteydet saavat kuitenkin aivan erityisen painoarvon. Kyse on kaikille ihmisille tärkeiden sosiaalisten suhteiden säilyttämisestä ja ylläpitämisestä, ja ylipäätään yhteyden säilyttämisestä ulkomaailmaan. Arkeen paluu on vangille helpompaa, kun yhteys siviilielämään ei ole katkennut kokonaan.

Miten uskot tapaamisrajoitusten vaikuttavan vankien tuomion aikaiseen elämään? Uskotko sillä olevan vaikutusta myös heidän tuomionsa jälkeiseen elämään?

Tapaamisten rajoittaminen epäilemättä lisää vankila-ajan tuomaa stressiä ja vapaudenmenetyksen aiheuttamaa kärsimystä. Jos yhteydet läheisiin katkeavat tai kärsivät, vaikuttaa se toki myös eri tavoin vapautumisen jälkeisiin elämään ja sosiaaliseen selviytymiseen. Tulevaisuuden osalta tämä menee kyllä aika lailla spekuloinnin puolelle. Tapaamisen puuttuessa tai harventuessa aikaa otaksuttavasti vietetään enemmän joko yksin tai yhdessä muiden vankien kanssa. Varmaan tällä jokin vaikutus voisi olla siihen, millaisia tukiverkkoja vangit rakentavat vankilan sisällä. Verraten lyhytkestoisten rajoitusten heijastusvaikutuksista pitäisin kuitenkin isompana riskinä vankilan ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden katkeamista tai heikentymistä. Näistä menetyksistä syntyvät seurausvaikutukset voivat olla vapautuvan vangin tulevan sosiaalisen selviytymisen kannalta hyvinkin merkityksellisiä.

Olisiko mielestäsi tilanteessa voitu toimia toisin? Eli siten, että vankien tapaamisoikeuksia ei olisi rajoitettu niin paljon, mutta koronaviruksen leviämisen uhka olisi silti saatu pidettyä kurissa?

Tapaamisoikeuksien rajoitusten oikeasuhtaisuutta on vaikea arvioida tuntematta tarkkaan toteutuneita käytäntöjä. Sen selvittäminen, olivatko asetetut rajoitukset hyväksyttäviä, oikeasuhtaisia ja välttämättömiä, on ensi sijassa laillisuusvalvojien tehtävä. Vankeinhoitoviranomaisten yleisenä velvollisuutena on joka tapauksessa pitää tämänkaltaiset rajoitukset minimissään ja turvautua niihin vain pakottavien syiden salliessa. Selvää myös on, että tapaamisten rajoittamista tulisi kompensoida lisäämällä muuta yhteydenpitoa. Näin käsittääkseni onkin toimittu. Korvaavina toimina otettiin käyttöön mm. Skype-puhelut, joiden lukumäärä saamien tietojen mukaan viisinkertaistui pandemian aikana. Nyttemmin laissa säädetään jo suoraan, että mikäli tapaamisia tai poistumislupia on rajoitettu tai ne on keskeytetty kokonaan, tulee vangeille sallia tavanomaista joustavammin yhteydenpito vankilan ulkopuolelle videoyhteyden tai muun soveltuvan teknisen yhteydenpitotavan välityksellä. Julkisuudessa on kyselty myös, olisiko vankien oikeuksien rajoittamista voinut välttää asettamalla vangit tai suljetuissa laitoksissa asuvat ihmiset edes väliaikaisesti rokotettavien kärkijoukkoon rokotusasetuksessa. Tämä on hyvä ja perusteltu kysymys.

Näetkö tapaukesssa perusoikeuskytköksiä? Koetko, että tapaamisoikeuksien rajoitus on rajoitus oikeuteen perhe-elämästä?

Tapaamisoikeuksen rajoitukselle löytyy kyllä yleinen perusoikeuskytkentä, sillä vangit säilyttävät kaikki perusoikeutensa ja niihin on mahdollista tehdä vain lakiin perustuvia rajoituksia. Rajoitusten tulee olla myös oikeussuhtaisia ja välttämättömiä. Nykyinen vankeuslaki ei itsessään toisaalta takaa vangeille ehdotonta tapaamisoikeutta. Kyse on viranomaisharkintaan perustuvasta edusta, jonka myöntäminen on kuitenkin perustunut vakiintuneeseen sisäiseen ohjeistukseen ja linjauksiin. Näistä käytännöistä poikettiin pandemiatilanteessa uusilla linjauksilla. Olisi ollut selkeämpää, jos tuolle poikkeamalle olisi ollut esittää selvä lainsäännös, esimerkiksi tarve torjua vaarallisen taudin leviäminen. Meillä tällaista säädöstä ei lakiin sisältynyt. Niinpä tapaamisoikeuden rajoituksia perusteltiin yleisellä yhteiskunnallisella tilanteella ja viranomaisten velvoitteella järjestää rangaistuksen täytäntöönpano siten, että se on turvallista niin vangeille, henkilökunnalle kuin yhteiskunnallekin. Sääntelytilannetta ei voi pitää laillisuusperiaatteen kannalta tyydyttävänä. Siihen tehtiinkin korjauksia kesällä 2021 voimaan tulleella lailla, jossa säädellään tarkemmin epidemian torjumiseksi tarpeellisten rajoitusten edellytyksistä. Nyttemmin laissa säädetään tarkemmin, millaisia toimintoja, tapaamisia ja poistumislupia on lupa tarvittaessa rajoittaa. Näihin eivät kuulu tapaamiset lasten kanssa. Lapsen oikeus tavata vanhempiaan vankiloissa on siis nyttemmin turvattu laissa myös koronaepidemian aikana.

Hyvä kysymys on, olisiko vankien oikeuksien rajoittamista voitu välttää asettamalla vangit edes väliaikaisesti rokotettavien kärkijoukkoon rokotusasetuksessa

- TAPIO LAPPI-SEPPÄLÄ

Vaikka keskustelun päähuomio on kohdistunut etenkin perhetapaamia koskeviin rajoituksiin, on hyvä muistaa, että yhteyksiä ulkomaailmaan tarvitsevat nekin vangit, joilla ei ole omaisia tai ystäviä. Tämä ryhmä on monella tapaa suojaton ja erityisten turvaverkkojen tarpeessa. Näistä syistä Punainen Risti on jo 50 vuoden ajan ylläpitänyt vankilavierailijoiden vapaaehtoispalvelua, jonka puitteissa vapaaehtoistyöntekijät käyvät tapaamassa vankeja. Tavoitteena on mahdollistaa vangille ihmissuhde vankilan ulkopuoliseen henkilöön ja tarjota vangille mahdollisuus harjoitella ja ylläpitää sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Tämä on arvokasta ja monella tapaa kannatettavaa kansalaistoimintaa.

Molempien haastateltavien näkökulmat herättivät paljon pohdittavaa. Erityisen kiinnostava kysymys koskee vankien rokottamista. Koronaviruksen on todettu leviävän erityisen nopeasti laitosolosuhteissa, jossa vangitkin elävät. Tämän vuoksi onkin ollut hyvin perusteltua, että vankien tapaamisoikeuksia on jouduttu rajoittamaan tarkoituksena ehkäistä koronaviruksen leviämistä vankiloissa. Voidaan kuitenkin pohtia, olisiko myös laitosolosuhteissa elävät tullut rokottaa ensimmäisten joukossa, jolloin kenties ei olisi tarvittu niin jyrkkiä suojatoimenpiteitä. Toisaalta on myös otettava huomioon se, että kaikki vangit eivät välttämättä halua rokottautua, jolloin he ovat edelleen suuressa vaarassa sairastua koronavirukseen. Voidaankin mielestäni todeta, että viranomaiset ovat toimineet tämän hetken lainsäädännön puitteissa asettaessaan rajoituksia vankiloihin. Ymmärrettävästi viranomaiset ovat joutuneet erittäin hankalaan tilanteeseen epidemian alussa, kun laki ei antanut selkeitä ohjeita tämän kaltaiseen tilanteeseen. Tämä asettaakin kysymyksen siitä, olisiko lain tullut varautua tälläiseen epidemiaan etukäteen tarvittavin säädöksin, vai voiko tälläiseen edes varautua? Uskon, että yhteiskunnasta löytyy aina osa-alueita, joita ei voida etukäteen säännellä. Tässä tapauksessa lainsäädännön puutteet vaikuttivat kuitenkin merkittävästi vankien perusoikeuksiin. Tämän vuoksi mielestäni mahdollisissa tulevissa rajoitustoimenpiteissä on kiinnitettävä erityisesti huomiota vankien perusoikeuksien mahdollisimman laajaan toteutumiseen sekä siihen, ettei vankien tapaamisoikeuksia rajoiteta enempää kuin on tarpeen.