PUHEENJOHTAJALTA Luonnollinen ja tarpeellinen siirtymä- vaihe

Luonnollinen ja tarpeellinen siirtymävaihe

Viimeistä puhiksen palstaa kirjoittaessani kävin läpi monta erilaista tunnetta. Vaihtelin haikeuden, ylpeyden, onnellisuuden, väsymyksen ja monen muun erilaisen mielenmaiseman välillä. Pohdin kuljettua matkaa Lexin tehtävissä sekä Lexin kehitystä opiskeluaikanani. Vaikka palstan idea on pitkälti tuoda hallituksen ajatuksia, suuria suuntaviivoja ja tärkeitä puheenaiheita esiin, haluan tässä kirjoituksessa keskittyä siihen, millaisin tuntein siirryn pestistäni eläkepäiville ja mitä hallituksen ja muiden toimijoiden vaihtuminen tarkoittaa Lexille.

Uusi hallitus ja sitä myöten oma seuraajani on valittu ja seuraavan vuoden puheenjohtajana toimii Kaapo Havuluoto. Tämän lisäksi yhdistyksen toisessa sääntömääräisessä kokouksessa valittiin Mikko Heinosen seuraajaksi, eli yhdistyksen uudeksi kunniapuheenjohtajaksi, Mikko Korttila.

Yhdistyksen kunniapuheenjohtajan tehtäviin kuuluu johtaa puhetta yhdistyksen kokouksissa, valvoa, että yhdistyksen toiminnassa noudatetaan yhdistyksen sääntöjä ja tarkoitusta, valvoa yhdistyksen kokousten päätösten täytäntöönpanoa sekä kehittää yhdistyksen muuta toimintaa. Tehtävät siis ovat hyvinkin samanlaiset kuin hallituksen puheenjohtajalla. Kunniapuheenjohtajan tehtävään sisältyykin hallitusta ja hallituksen puheenjohtajaa tukeva rooli, joka muotoutuu vuodesta toiseen ihmisten vaihtuessa. Yhdistyksemme suuri etu on kuitenkin se, että kunniapuheenjohtajan tehtävään on erityisen korkea kynnys. Tehtävään ei ole avointa hakua, vaan yhdistys lähestyy sopivaksi katsomiaan ehdokkaita ja valitsee näistä sen, jonka katsotaan tuovan eniten osaamista ja konkreettista hyötyä yhdistykselle ja sen toimijoille. Lisäksi on hienoa, että vanhoista kunniapuheenjohtajista kerääntyy rautaisen ammattitaidon ja osaamisen pooli, jota yhdistys voi hyödyntää kehittäessään toimintaansa.

Usea toimija lopettelee tehtävissään vuodenvaihteen paikkeilla, jonka jälkeen monella alkaa pohtiminen, että mitä seuraavaksi tekisi. Omat seuraajat valitaan, ja heidät avustetaan alkuun ja itse jäädään taka-alalle katsomaan, miten asiat kehittyvät eteenpäin. Itse haluan keskittyä tähän kehityksen seuraamiseen. Vaikka omasta tehtävästä luopuminen voi olla vaikeaa pestistä tultua hyvin tärkeä osa elämää, on upeaa saada uusia ihmisiä, ideoita ja energiaa yhdistykseen. Jokaisen yhdistystoimijan luonnollinen kiertokulku tulee jossain kohtaa päätökseen, ja itse seison juuri tässä rajapinnassa. Yhdistyksessä tehtävät eivät saa personoitua tiettyihin henkilöihin, vaan on rikkaus, että erilaiset ihmiset pääsevät löytämään Lexistä itselleen paikan ja tekemään yhdistyksestä seuraaville opiskelijoille hieman paremman. Katson ylpeydellä taakseni ja siirryn uusiin haasteisiin aivan erilaisena ihmisenä verrattuna siihen, millaisena aloitin tehtäväni hallituksessa kaksi vuotta sitten. Tai en ehkä erilaisena, mutta kehittyneenä, muuttuneena, ja sellaisia taitoja ja osaamista rikkaampana, joista en ennen tätä matkaa olisi voinut edes haaveilla. Kirjoitan tätä nyt kyynel silmäkulmassa, mutta en olisi itse voinut opintojeni alussa

Yhdistyksessä tehtävät eivät saa personoitua tiettyihin henkilöihin, vaan on rikkaus, että erilaiset ihmiset löytävät Lexistä itselleen paikan

kuvitella, miten rakas tästä yhteisöstä ja yhdistyksestä olisi voinutkaan minulle tulla.

Lexin pitkässä historiassa jokainen tämän yhdistyksen jäsen on saanut Lexistä jotain omaa. Ehkä elämänkumppanin, työkavereita, taitoja ja oppeja tai uskomattomia tarinoita kerrottavaksi. Minulla tarina on tähän mennessä näyttänyt tältä ja hienointa on, että jokaisen tarina on erilainen. Utopiassa arvosanapaineet tai paineet työpaikan saannista olisivat tiessään, mutta näen, että ainejärjestötoiminta on ainakin osittain näihin ratkaisevassa asemassa. Tiedostan, ettei ainejärjestöaktiivisuus ole kaikille, ja kaikilla on omat taakkansa kannettavana opiskeluaikana, mutta näen vahvuuden yhteisössä, joka antaa tilaa epäonnistua, tuntea ne vaikeat tunteet, olla itselleen riittämätön. Yhdessä tämä yhdistys on rakennettu ja niin se myös kehittyy. Paikkansa löytäminen ei ole suora tie, ja itse lähden etsimään paikkaani taas. Lohdullista on, ettei tarvitse olla muuta kuin on.

Lexiläisyys kantaa hyvin pitkälle, koska olemme aidosti muista erottuva joukko upeita, pystyviä ja rohkeita ihmisiä. Nyt vielä viimeisen kerran, kun saan tämän alustan puhutella lexiläisiä, halusin koittaa sanoittaa sitä kaikkea, mitä Lex voi parhaimmillaan ihmiselle antaa. Rakkautta, yhteenkuuluvuutta, haasteita ja kasvua, merkityksellisyyttä ja ennen kaikkea unohtumattoman opiskeluajan. Kiitos kuuluu teille. Nähdään Calonialla, Kirkkotiellä, toimistolla, bileissä, kokouksissa ja tulevaisuudessa missä tahansa! Noora Lindqvist Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi