LOPUKSI

Viikossa lexiläisyyden mestariksi ja oikeustieteen maisteriksi

TEKSTI | VEETI KAINULAINEN

Fuksiviikko, tuo myyttinen ajanjakso, jota odotetaan, jännitetään ja hieman pelätäänkin. Elokuun lopussa koittava yliopistotaipaleen alku, pitkän työn tulos ja seuraava askel aikuistumiseen. Neljä päivää, joina Calsun Henki virtaa fukseihin ja ainejärjestöaktiivisuus on huipussaan. …noh, on tuo ehkä hieman dramatisoitu kuvaus todellisuudes-

Orientaatioviikko on tärkeä siirtymä uuteen vaiheeseen elämässä. Sen tarkoitus on antaa uusille opiskelijoille tarvittavat valmiudet yliopisto-opintoihin ja -elämään sekä samalla ryhmäyttää heitä ja näyttää järjestötoiminnan mahdollisuuksia. Fuksiviikko on täynnä ohjelmaa ja kuluttava niin sosiaalisesti, fyysisesti kuin henkisestikin, mutta sen päätteeksi jäljellä on loppuelämän kestäviä muistoja.

Olen itse päässyt kokemaan fuksiviikon niin fuksina, tavallisena tuutorina kuin vastuutuutorina. Tulevaisuudessa saatan ehkä kokea vielä muutkin roolit toimarina (Sääntis III, here I come!) ja tavallisena vanhempana tieteenharjoittajana, mutta tälläkin hetkellä osaan sanoa jo jotain fuksiviikosta, sen muutoksesta ja merkityksestä.

Fuksille viikko on ainutkertainen. Uudet piirit, asuinpaikat ja opinnot pyörivät päässä ja kaikessa on painetta olla mukana. Viikon aikana saattaa hiipiä pelko siitä, ettei tiedä kaikkea, ettei ole kaikessa mukana, että jää paitsi jostain, mitä ei enää koskaan saa. Tätä painetta saattaa osaltaan tuoda viikon ”legendaarisuus”, mutta järjestötoimijoiden taholta tärkeää on kohdata jokainen fuksi avoimesti ja saattaa hänet osaksi yhteisöämme. On tärkeää muistaa, että fuksien erilaisuus on rikkaus, ja jokaiselle on annettava mahdollisuus olla toiminnassa omien voimavarojen ja kiinnostuksen mukaan. Oli fuksi sitten YH-vanhempi, suoraan lukion penkiltä ponnistanut opiskelija tai alaa vaihtava maisterifuksi, on hänelle luotava mahdollisuus olla mukana Lexissä joko fuksiviikolla tai sen jälkeen.

Vanhalle aktiiville iskee fuksiviikon lähestyessä kaipuu. A5-kokoinen fuksipassi kaivetaan jälleen esiin, retkituolit raahataan paraatipaikalle ja fuksien suorituksia tarkkaillaan innolla. Lex-jäärän ja tuoreen 2. vuosikurssin opiskelijan on kuitenkin hyvä muistaa, että omia fuksiviikkoja ei voi elää uudelleen. Tapahtumista nautitaan toki täysin rinnoin – kuten aina, mutta fuksiviikon tähti on aina fuksi. Välillä järjestävät tahotkin huomaavat nauttivansa fuksiviikosta fuksien kustannuksella, eikä se palvele kenenkään tarkoitusta. Paluu ”normaaliin” fuksiviikkoon sujui tänä vuonna hyvin, ja vanhojen perinteiden sekoittuminen uusiin ideoihin ja käytäntöihin teki fuksiviikosta todella onnistuneen kokonaisuuden.

Elämä yliopistossa ja ainejärjestössä on muuttunut paljon, ja monella tapaa parempaan suuntaan. Holittomuus on nykyään realistinen vaihtoehto opiskelijaelämässä, eikä fuksipassin pelimies-leimoja tarvitse kalastella juoksemalla yläosattomissa läpi keskustan. Häirintään puuttumiselle on selkeitä rakenteita, ja toimintamme on monipuolistunut jaostojen ja kerhojen lisääntyessä. Fuksiviikkoa ja yliopistoaikaa voidaan kuitenkin aina kehittää paremmaksi, eikä se työ tule luultavasti koskaan valmiiksi.

Kirjoittaja on notaarityötään keväällä aloitteleva oikkari, jonka krooninen järjestöaktiivisuus syö ison osan hänen vapaa-ajastaan.

Ota urallasi loikka ylöspäin.

Haluaisitko saada mielenkiintoisia työtehtäviä mukavassa työympäristössä ja olla osa sitoutunutta ja kansainvälisesti arvostettua tiimiä?

Olemme Suomen johtavia liikejuridiikkaan erikoistuneita asianajotoimistoja ja etsimme jatkuvasti joukkoomme opintojensa eri vaiheissa olevia opiskelijoita.

Jos kiinnostuit, lue lisää ja lähetä hakemus osoitteessa www.ww.fi/careers/students

Autamme sinua ottamaan loikan kohti huippuammattilaisuutta.