PALJON PUHETTA TURVASTA

Lex in the city -palstalla kolmatta vuosikurssia käyvä Riikka Yli-Jama avaa Suomen Turussa ja muualla maailmassa tapahtuvia lexiläisiäkin mietityttäviä aiheita ja teemoja sekä koittaa sanoa niistä jotakin, mitä ei vielä ole ehditty sanoa.

Kun mietitään, mistä teemasta tai aiheesta meidät jatkuvasti tavoittava informaatiotulva on viimeaikoina koostunut, nousee väkisinkin eteen sana Turva. Viimeisen vuoden aikana olemme altistuneet ehkä enemmän kuin aikaisempina elinvuosinamme yhteensä turvapuheelle, joka vuoroin pohtii turvan rakennuspalikoita ja vuoroin sen edellytyksiä ja miten sitä ylläpidetään. Turva synnyttää turvallisuudentunteen, ja kun tämän tunteen lähihistoriaa perkaa vuoden verran taaksepäin, alkaa ymmärtää tätä alati jatkuvaa puhetta turvasta

Turvallisuudentunteen järkkymiseen vaikuttaa monikin asia, johon lähihistoria tarjoaa syitä ja selityksiä. Ensin turvattomuus saartoi meidät ulkopuolelta: oli ja on edelleen pandemioita, sotia ja ei niin imartelevia taloussuhdanteita. Samaan aikaan tuo turvattomuuden tunne pesiytyi myös yhä lähemmäs meitä ja se tuntuu jopa vielä raaemmalta. Turvattomuuden tunteita eivät herätä enää tuolla jossain tapahtuvat ilmiöt ja niiden meille tuntuvat vaikutukset, vaan turvattomuus näkyy yhtälailla Hansan kulmalla tappelevina teiniporukkoina ja tammikuun vielä liian pimeinä katuina, jolloin rohkeus ei ihan vielä riitä kulkemaan pimeässä yksin. Myös turvallisuus muiden ihmisten ympäröivänä mietityttää: Riippumatta ajatuksistani, ulkonäöstäni ja toiminnastani, tunnenko olevani turvassa? Voinko luottaa muihin ihmisiin?

Turvallisuuspuheen keskiössä unohtuu välillä sen ydin, eli mitä turvallisuudella todella tarkoitetaan? Laintasoisesti turvallisuudesta säädetään perustuslaissa, jonka mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen sekä turvallisuuteen. Laissa turvallisuudella tarkoitetaan siis oikeushyvää, mutta samanaikaisesti se tarkoittaa myös tunnetta siitä, ettei ole mitään hätää. Tunteen ja käytännön tasolla turvallisuutta luodaan monella tapaa sekä näkyvästi että näkymättömästi: on turvalukkoja, turvasanoja, turvapaikkoja mutta myös pelastusteitä ja palotikkaita. Turvallisuutta luo myös pysyvyys: on pysyviä parisuhteita, työpaikkoja ja bussilinjoja. Kun tätä turvallisuuden tunnetta loukataan, kohdistuu loukkaus samanaikaisesti yksittäisen ihmisen kokemukseen turvasta, mutta myös yhteiskuntaan piittaamattomuutena sen asettamia rajoja kohtaan. Vaikka lailla ei pysty sanelemaan vallalla olevaa tunnetta turvallisuudesta, saisi se tulla yhä useammin nähdyksi kainona pyyntönä luoda turvallista ympäristöä ja ilmapiiriä.