Kotiseutuliikkeen perustaja Robert Boldt oli

Robert Boldt on jättänyt nimensä historiaan suomalaisen kotiseututoiminnan isänä. Hänen perustamansa Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät ry on vanhin kotiseutuyhdistys

Robert Boldt. Kuva: Museovirasto, historian kuvakokoelma. Suomessa. Elinaikanaan hän oli perustamassa myös lukuisia muita kotiseutuyhdistyksiä.

Kotiseututyönsä ohella Boldt oli muutenkin monipuolinen mies, jolla oli aina monta rautaa tulessa. Vaikka hän eli jo yli sata vuotta sitten, sopisi hän silti nykyajan nuoren esikuvaksi. Boldt oli monen nykynuoren tavoin pasifisti ja tasa-arvokin oli hänelle tärkeää. Hän kantoi myös aitoa huolta luonnon monimuotoisuudesta ja sen kunnioittamisesta, kuten niin moni nykyään.

Kansallisromantiikka ja isänmaallinen herätys

Robert Boldt syntyi Kuopiossa vuonna 1861. Myöhemmin hän asui Helsingissä ja Porissa sekä vietti kesiään Lohjalla. 1800-lukua kutsutaan hyvästä syystä suurten aatteiden vuosisadaksi. Myös Boldt sai paljon vaikutteita näistä eri aatteista. Voimakkaimmin Boldtiin vaikutti kansallisromantiikka, mutta hän sai vaikutteita myös liberalismista.

Kansallisromantiikka vaikutti Suomessa läpi koko 1800-luvun ja näkyi varsinkin 1900-luvulle tultaessa niin arkkitehtuurissa kuin taiteessakin. Kansallisromanttiseen liikehdintään vaikutti ensisijaisesti nationalismi, eli kansallisuusaate, joka levisi ympäri maailmaa tuona aikana.

Monien aikalaistensa tavoin Robert Boldtkin koki isänmaallisen herätyksen. Hän yhdisti omaan isänmaallisuuteensa vahvasti luonnon, missä taustalla olivat hänen omat kiinnostuksen kohteensa.

Luonto osana Boldtin identiteettiä

Luonnon merkitys näkyi Robert Boldtin elämässä jo varhain, sillä hän hakeutui opiskelemaan luonnontieteitä. Kotiseututyönsä ohella Boldt loi myös uransa luonnontieteiden opettajana Helsingissä ja

Porissa. Opettajana Boldt oli varsin nykyaikainen ja hänellä oli tapana viedä oppilaitaan erilaisille retkille ja opintomatkoille. Vain tällä tavoin hän koki oppilaidensa todella ymmärtävän luontoa.

Kiinnostus luontoon kulki siis Boldtin mukana vahvasti läpi hänen koko elämänsä. Oman kiinnostuksensa hän tahtoi jakaa muille. Luonto oli myös olennaisessa osassa Boldtin kotiseututoiminnassa. Luonnon merkityksen Boldt yhdisti myös tiiviisti omaan identiteettiinsä, jota kansallisromanttinen liikehdintä ja liberalismi muokkasivat hänen nuoruudessaan.

Luonnon merkitystä vaaliessaan Boldt näyttäytyy nykyajan ihmiselle samaistuttavana. Boldtille tärkeää oli luonnon monimuotoisuus ja luonnon kunnioittaminen aikana, jolloin nykypäivän ilmastokriisistä ei ollut tietoakaan. Boldt todennäköisesti kauhistuisi, jos hän näkisi ympäristön nykytilan ja saisi kuulla ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Tärkeät traditiot

Luonnon vaalimisen ohella Boldt ymmärsi myös perinteiden merkityksen. Tämä sopi hyvin myös ajan kuvaan, sillä nationalismille ja kansallisroman"Vaikka hän eli jo yli sata vuotta sitten, sopisi hän silti nykyajan nuoren esikuvaksi. Boldt oli monen nykynuoren tavoin pasifisti ja tasa-arvokin oli hänelle tärkeää. Hän kantoi myös aitoa huolta luonnon monimuotoisuudesta ja sen kunnioittamisesta."

tiikalle ominaista oli juuri ammentaminen menneisyydestä.

Juuri perinteitä vaaliessaan Boldt koki kotiseututoiminnan käynnistämisen tärkeänä. Boldt näki varsin kaukokatseisesti, että muistitieto on usein jopa arkistoitua tietoa merkittävämpää. Kotiseututoiminta sopi hyvin muistitiedon dokumentoimiseen ja mahdollisti erilaisten kulttuuristen perinteiden tutkimisen ja tallentamisen jälkipolville.

Kotiseututoiminta oli Boldtille sydämenasia, jota hän väsymättömästi elinaikanaan edisti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Edelleen monet kotiseututoiminnan periaatteista ovat suoraan läh-

Robert Boldt nuorena. Kuva: Lohjan Museo.

töisin Boldtin ajatuksista. Boldt esimerkiksi korosti kotiseudun tuntemisen merkitystä kotiseututunteen heräämisessä. Kotiseuturakkaus on Kotiseutuliiton yksi keskeisiä teemoja vielä nykypäivänä.

Tasa-arvon ja rauhan puolestapuhuja

Boldtin liberaalius taas näkyy hänen tasa-arvoajattelussaan. Boldt ajoi innokkaasti esimerkiksi yhteiskunnallista tasa-arvoa rikkaiden ja köyhien välillä. Hän vastusti myös esimerkiksi kuolemanrangaistusta.

Robert Boldt oli kaikkien muiden ominaisuuksiensa ohella myös pasifisti. Boldt koki rauhankysymyksen ja väkivallan vastustamisen erittäin tärkeiksi yhteiskunnallisiksi teemoiksi. Hän puhui aatteidensa puolesta rohkeasti ja sisukkaasti julkisessa keskustelussa. Boldt oli myös aktiivisesti mukana kansainvälisen rauhanliikkeen toiminnassa.

Ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut Suomen sisällissota kauhistuttivat Boldtia. Varsinkin sisällissodan kauhut ja verenvuodatus järkyttivät Boldtin mieltä. Hän pyrkikin jopa vetoamaan sisällissodan osapuoliin, jotta ne lopettaisivat päättömän väkivallan. Valitettavasti Boldtin vetoomukset jäivät huomiotta.

Ajalleen epätavallinen ihminen

Robert Boldtia tarkastellessa voidaan huomata hänen jossain määrin olleen tavallisuudesta poikkeava mies varsinkin omana elinaikanaan. Boldt kuului perheineen suomenruotsalaiseen sivistyneistöön ja jakoi yhteisönsä kanssa monia tunnuspiirteitä, kuten uskon koulutuksen tärkeyteen. Kuten monet muutkin herrasväen jäsenet, myös Boldtit viettivät vapaa-aikaansa kesähuvilallaan Lohjalla ja osallistuivat aktiivisesti seuraelämään.

Toisaalta taas Boldtin käsitykset luonnon suuresta merkityksestä ja varsinkin huoli luonnon tilasta erottivat hänet ainakin osaltaan aikalaisistaan. Myös Boldtin voimakas rauhanaate ja sen edistäminen yhteiskunnallisessa keskustelussa näyttäytyvät poikkeuksellisina. Toki Boldtin kotiseututyökin oli ajalleen ennennäkemätöntä ja siksi Boldtia ansaitusti pidetäänkin suomalaisen kotiseututyön perustajana. Boldtin ajattelun merkitys ei rajoitu pelkästään Suomeen, vaan hän esitteli kehittämäänsä kotiseututyön mallia myös muualla Euroopassa.

Robert Boldt kuoli kesäkuun lopulla vuonna 1923.

Muistokirjoituksessaan sanomalehti Svenska Pressen kirjoittaa Boldtista kunnioittavaan sävyyn. Häntä kuvaillaan lämpimäksi ja jaloksi luonteeksi, joka tutkijana ja opettajana oli aina ahkera ja intohimoinen.

Selväksi käy, että Robert Boldt oli merkittävä mies, joka jätti jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan, ja jota jo hänen aikalaisensa osasivat arvostaa.

VERTTI HALME

Vertti Halme on Keravalla asuva kotiseutuharrastaja, joka opiskelee historiaa Helsingin yliopistossa. Kuva: Elias Haapalahti.

Lähteet: Stenfors, Piia: Suomalainen kotiseutuliike 1894-1944, SKS 2007. Eränkö, Timo: Robert Boldt – kotiseudun, koulun ja rauhan mies. Kirkhakkinen. Lohjan kotiseutulehti. nro 1. (47) toukokuu 2012. s 10-12. Saarinen, Juhana: Robert Boldt. https://lohjankotiseutuyhdistys. wordpress.com/robert-boldt/ Svenska Pressen, 27.6.1923 nro. 145.

Kotiseutuarkistot ympäri Suomen toimivat tärkeänä paikallisena muistina ja kulttuuriperinnön ja -historian säilyttäjinä. Kotiseutuarkistojen avulla turvataan paikallisen asiakirja-aineiston sekä henkisen perinteen keruu, tallentaminen ja käyttö.

Suomen Kotiseutuliitto järjestää vuonna 2021 tietosuojakoulutusten sarjan. Vuonna 2018 voimaan tullut EU:n tietosuoja-asetus ja 2019 voimaan tullut tietosuojalaki ovat tuoneet uusia haasteita arkistoille. Näihin haasteisiin halutaan vastata kotiseutuarkistoille ja paikallismuseoille suunnatulla koulutuksella.

Koulutus toteutetaan yhteistyössä Kansallisarkiston kanssa ja sitä rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Kotiseutuliiton valtuuston asiantuntijajäsen, Kansallisarkiston Oulun johtaja Vuokko Joki toimii koulutuksen pääsuunnittelijana ja kouluttajana.

Ensimmäinen koulutus järjestetään Oulussa 23.–24. huhtikuuta. Koulutukset järjestetään tilanteen mukaan joko lähi- tai etäkoulutuksina, tai näiden yhdistelmänä, eri puolilla Suomea.

Lue lisää: kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/tietosuojakoulutus

Killinkosken Wanhan Tehtaan näyttely. Kuva: Sini Hirvonen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt seurantaloa ylläpitäville yhteisöille yhteensä 2,3 miljoonaa euroa seurantalojen ylläpitokustannusten kattamiseen ns. korona-avustuksina. Avustuksilla tuetaan seurantaloja ylläpitävien yhteisöjen toimintaedellytyksiä ja toiminnan jatkuvuutta.

Syksyllä avoinna olleeseen hakuun saapui 789 hakemusta, ja avustusta myönnettiin 736 hakijalle. Suomen Kotiseutuliitto antoi opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä lausunnon hakemuksista. Ministeriö on ilmoittanut päätöksistä hakijoille.

Vaikuttaminen tuotti tulosta

Kotiseutuliitto otti ensimmäisen kerran kantaa seurantalojen auttamiseksi heti huhtikuun alussa. Liiton hallitus vetosi kuntiin ja vuokranantajiin, jotta ne tukisivat yleishyödyllisiä yhdistyksiä vaikeassa tilanteessa, jossa kokoontumiskiellot ovat lamauttaneet niiden toiminnan.

Tilanteen selvittämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti keväällä kyselyn, jossa kartoitettiin mm. seurantalotoimijoiden tilannetta koronarajoitusten aikana. Myös Suomen Nuorisoseurat toteutti vastaavan kyselyn omille seurantaloja omistaville jäsenilleen. Vastausten perusteella oli selvää, että tilanne taloilla oli vaikea.

Kotiseutuliitto ja 11 muuta järjestöä vetosivat kesäkuun alussa päättäjiin ehdottamalla valtion lisätalousarvioon koronatukea seurantaloille.

Seurantalojen tukemiseen osoitettiin vuoden 2020 neljännessä lisätalousarviossa yhteensä kolme miljoonaa euroa. Määrärahan loppuosa 700 000 euroa käytetään Suomen Kotiseutuliiton kautta vuonna 2021 myönnettäviin seurantalojen peruskorjausavustuksiin.

LAB-ammattikorkeakoulun ja Kotiseutuliiton Korjausklinikka edistää kestävää korjaamista ja selvittää kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden korjaamista yhdessä pilottikaupunki Heinolan kanssa.

Korjausklinikka teetti syksyllä selvityksen Heinolan Paakarintuvan ilmanvaihdosta ja sen parantamisesta yhteistyössä Heinolan kanssa.

Painovoimainen ilmanvaihto perustuu ilman ominaisuuksiin ja luonnonlakeihin, joiden avulla raikasta ilmaa tulee rakennukseen ja tunkkainen ilma virtaa ulos.

Kaupunki kunnostaa Heinolan museon käytössä olevaa, vuonna 1871 valmistunutta Paakarintupaa, ja samalla rakennuksen ilmanvaihtoa parannetaan.

Tuloilmaventtiileitä ja naakkaverkkoja

Selvityksen mukaan Paakarintupaan tulee tällä hetkellä raitista ilmaa lähinnä ikkunoiden ja tuuletusikkunoiden kautta. Tuvassa on kuitenkin havaittavissa riittämättömästä ilmanvaihdosta kertovaa lievää hajua eikä tuoretta ilmaa tuovia seinäventtiileitä ole riittävästi.

Raittiin ilman hallittua tuloa voidaan lisätä tuloilmaventtileitä lisäämällä. Paakarintuvan remontin yhteydessä harkitaankin uusia venttiileitä. Tuloilmaventtileitä vanhan talon tyyliin sopivilla ulkosäleiköillä saa uustuotantona tai niitä voi tilata peltisepiltä.

Poistuvan ilman reittinä toimivia hormeja on myös hyvä huoltaa säännöllisesti. Nuohouksella niistä poistetaan roskat ja lika. Piipuissa olisi hyvä olla naakkaverkot ja piipunhatut, ja niiden lisäämistä harkitaan myös Paakarintuvalle.

Kestävä ilmanvaihtojärjestelmä

Oikein käytettynä ja huollettuna painovoimainen ilmanvaihto on hyvä ja toimiva keino rakennuksen ilmanvaihdon järjestämiseen.

Talojen omistajia huolettaa toisinaan saadaanko sillä aikaan riittävä ilman vaihto. ”Painovoimainen ilmanvaihto ei sovi kaikkiin

Paakarintuvan ilmanvaihtoselvityksen toteutti painovoimaiseen ilmanvaihtoon erikoistunut LVI-insinööri Jari Ketola LVI Kalske Oy:stä. Ketola tutkii rakennuksen tuloilmaventtiiliä. Kuva: Minna Hietanen.

Kestävä korjaaminen ja hyvin hoidettu rakennusperintö luovat omaleimaista, kerroksellista ja kiinnostavaa asuinympäristöä. Kulttuuriperinnön huomioiva, kestävä korjaaminen on myös luonnonvaroja säästävä arjen ilmastoteko.

Korjausklinikka – Kestävän rakentamiskulttuurin maaseutu -hanke edistää maaseudun ja taajamien kestävän kehityksen ja kulttuuriperinnön huomioivaa korjaus- ja täydennysrakentamista sekä tukee alan elinkeinojen uudistumista. Hankkeessa järjestetään tapahtumia, tehdään neuvontakäyntejä ja tuotetaan tietoa korjaamisen tueksi.

Korjausklinikka-hankkeen pilottikaupunkina ja kumppanina toimii Heinolan kaupunki. Hanke on toteuttanut yhteistyössä Heinolan kanssa erilaisia selvityksiä ja seuraa korjausten etenemistä. Selvityksiä ja toimenpiteitä on myös esitelty hankkeen tapahtumissa.

Korjausklinikkahanketta toteuttavat LAB-ammattikorkeakoulu ja Suomen Kotiseutuliitto, ja se jatkuu vuoden 2021 loppuun. Hankerahoitus tulee Maaseuturahastosta Hämeen ELY-keskukselta.

Korjausklinikan Facebook-ryhmässä jaetaan tietoa ja vinkkejä kestävään korjaamiseen, tervetuloa seuraamaan: www.facebook.com/groups/ Korjausklinikka

rakennuksiin, mutta jos rakennus on suunniteltu se huomioiden ja käytön tarpeet on tiedostettu, sopii painovoimainen ilmanvaihto nykyrakennuksiinkin. Tämä ilmanvaihtotapa on lähes huoltovapaa ja sen käytöstä ei aiheudu kustannuksia”, painovoimaiseen ilmanvaihtoon erikoistunut LVI-insinööri Jari Ketola kertoo. ”Ilmanvaihdon energiatehokkuuden varmistamiseksi poistoventtiileitä on säädettävä talvella pienemmälle ja kesällä riittävän ilman vaihtuvuuden varmistamiseksi suuremmalle. Oikein käytettynä painovoimaisen ilmanvaihdon on todettu olevan energiatehokkaampi ja kestävämpi ilmanvaihtotapa verrattuna koneelliseen ilmanvaihtoon”, Jari Ketola kertoo.

Painovoimaisen ilmanvaihdon huoltamisessa auttaa myös Museoviraston uusi korjauskortti aiheesta, joka julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.

Keväällä 2020 Korjausklinikka teetti korjaustarveselvityksen Heinolan WPK-talosta, joka on rakennettu vuonna 1891. Heinolan WPK-talon ikkunanpuitteiden eri värisävyt erottuvat kesällä 2020 tehdyn huoltomaalauksen jälkeen entistä paremmin. Kuva: Jonina Vaahtolammi.

Museoviraston yliarkkitehti Pekka Lehtinen kirjoitti aiheesta jutun Kotiseutupostiin 3/2020.

JONINA VAAHTOLAMMI

Oulun Valtakunnalliset kotiseutupäivät 12.–15. elokuuta on urbaanin kaupunkikulttuurin juhlaa. Runsas kulttuuriohjelma höystää ja keventää päivien painavaa Kulttuuri-ilmastonmuutos-teemaa.

Retkiohjelma ulottuu laajasti koko Oulun alueelle. Yksi retkistä ulottuu Kierikkikeskukseen saakka. Kierikkikeskus on arkeologinen esihistoria- ja kulttuurimatkailukeskus Yli-Iin Kierikissä.

Pitkien retkien lisäksi ohjelmassa on kävelykierroksia kaupungilla.

Kaupungista ei pyritä luomaan kiiltokuvaa. Oppaana on mm. Tuiran palkitussa kaupunginosassa kasvanut Kauko Röyhkä. Ohjelmaan on sen sijaan otettu mukaan kiinnostavia vastakohtaisuuksia. "Sisällössä olemme pyrkineet siihen, että perinne ja nykyaikainen kaupunkikulttuuri limittyvät toisiinsa", kaupungin tapahtumakoordinaattori Vesa Pynttäri kertoo. ”Pyrimme yllätykselliseen”, Pynttäri jatkaa.

Tapahtumatunnelmaa Oulun Pikisaaressa. Kuva: Sanna Krook, Oulun kaupunki.

Iso osa ohjelmaa on tarkoitettu sekä kaupunkilaisille että kotiseutupäivien muualta tuleville vieraille ja niihin on vapaa pääsy.

Edellisten, vuosituhannen vaihteessa Oulussa järjestettyjen kotiseutupäivien tapahtumat keskittyivät Oulu-halliin. Nyt päivät on tuotu kaupungin keskustaan, hyödyntäen avointa kaupunkitilaa mahdollisimman paljon. Elokuun leppeitä päiviä ei hukata istumalla sisätiloissa. ”Tapahtumat ovat näin ollen helposti saavutettavissa ja lähellä toisiaan”, Pynttäri kertoo.

Tämänvuotiset Oulun päivät on yhdistetty kotiseutupäiviin, joten tapahtumia on jokaiseen makuun ja kaikille ikäryhmille. Hupisaaressa järjestetään kolme Oulu Sinfonian konserttia laaja-alaisella ohjelmalla, joista yhden tähdeksi on hankittu Mikko Alatalo.

Kotiseutumarkkinat järjestetään Rotuaarilla ja puistossa osana Kaupunkikarkeloita. Kaupunkikarkelot villitsee Oulun kävelykatukeskustan musiikilla, tanssilla, näytöksillä ja esittelee perinnekulttuuria Oulun Valtakunnallisten kotiseutupäivien ilmoittautuminen alkaa huhtikuun lopulla: ouka.fi/kotiseutupaivat

menolla, johon yleisökin pääsee osallistumaan tanssien tai pukeutuen tai vaikkapa lähtemällä lopuksi mukaan kulkueeseen. Tämä on kaikille avoin tilaisuus tuulettaa kansallispukuaan tai kansanpukuaan. Myös muiden kansallisuuksien pukuihin pukeutuneet ovat tervetulleita joukkoon ja tuomaan oman kulttuurinsa väriä tapahtumaan.

Ohjelmaa on ollut suunnittelemassa mm. kansanmusiikin ja kansantanssin harrastajia ja ammattilaisia. Catwalkilla nähdään kansallispukunäytös esittelyineen.

Kaupunkikarkelot päättyvät kulkueeseen ja sitä myöten Pikisaaren urbaaniin kyläjuhlaan.

ANNA-MAIJA HALME

Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pidetään Oulun Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä perjantaina 13. elokuuta kello 14–16. Kokouspaikka on Oulun teatteri, osoitteessa Kaarlenväylä 2.

Varsinaisten jäsenten valtakirjojen tarkastus on samana päivänä kello 9 alkaen kokoustilan edessä. Valtakirjaa vastaan saa äänestyslipukkeen.

Ensimmäistä kertaa kokoukseen voi osallistua nyt vaihtoehtoisesti etäyhteyden välityksellä. Siihen jaetaan jäsenille hyvissä ajoin erilliset osallistumisohjeet, jotka tulevat esille myös liiton nettisivuille www.kotiseutuliitto.fi.

Kannatusjäsenillä ja muilla kuin virallisilla kokousedustajilla on kokouksessa läsnäolo-oikeus mutta ei äänioikeutta. Ilmoittautuminen erilliselle listalle kokoussalin ulkopuolella.

Syysretkellä Vuokatinvaaralla Hiijen jäljillä. Kuva: Sotkamo-Seura / Tommi Tolvanen.

Mestarit & kisällit -hanke alkoi pilotilla syksyllä 2018 Sodankylässä ja Turussa ja jatkui valtakunnallisena sukupolvihankkeena vuoden 2020 loppuun asti.

Hankkeessa kehitettiin uusia malleja ja rakennettiin verkostoa tukemaan sukupolvien välistä vuorovaikutusta kotiseututyössä.

Ikäihmiset tuntevat paikkakunnan historiaa ja kulttuuria, mutta yhtä lailla lapsi tai nuori on omien kotikulmiensa mestari ja asiantuntija.

Asiantuntijuus on näin ollen mallissa vastavuoroista, ja eri sukupolvien edustajilla on mahdollisuus toimia milloin paikallisuudesta, kulttuurista ja perinteistä opettaen, milloin vuorostaan toiselta oppien.

Mestarit & kisällit -toiminta voikin antaa vastauksia monien yhdistysten pohtimaan kysymykseen, miten saada nuoria mukaan toimintaan. Jatkuvuutta tietoon ja osaamiseen

"Tämä oli monella tapaa todella tärkeä hanke ja tässä mentiin nimenomaan osallisuus edellä. Osallistumisen tapojen on kehityttävä sitä mukaa, kun maailma muuttuu. Lisäksi meillä on valtavasti säilytettävää tietoa ja osaamista, ja jotta perinteet voivat elää, tarvitaan vuorovaikutusta." "Tein Mestarit & kisällit -hankkeen ohessa myös Yhteisöt elävät! -hanketta, mikä oli hienoa, kun hankkeet tukivat toisiaan. Paikallinen kulttuuriperintö pitäisi hyödyntää yhteisöissä laajemminkin", pohtii Maria Talvitie.

Kentällä tuttavallisesti Maikkuna tunnetuksi tullut Maria Talvitie koordinoi Mestareita ja kisällejä alusta lähtien.

Hankeaikana hän järjesti monenlaisia tapahtumia ja avusti toimijoita vauhtiin. Tärkeintä toimin-

nan aloittamiselle on rohkeus ideoida ja alkaa toteuttaa niitä.

Hullujakin ideoita kannattaa kokeilla

"Hankkeen ajalta on vaikea sanoa yksittäisiä kohokohtia, joskin koronavuoden jälkeen kohokohdiksi nousevat ne hetket, jolloin sain ennen pandemian puhkeamista olla paikalla mukana toiminnassa. Vaikka olihan etätapahtumissakin puolensa, ja yllättävän moni ryhmä aloitti vuoden 2020 aikana. Ehkä tavallisesta poikkeava tilanne myös kannusti ihmisiä pohtimaan uudelleen, mitä kaikkea voisi tehdä uudella tavalla", Talvitie toteaa. "Muuten hienoimmat hetket olivat niitä, kun huomasin, että hanke on alkanut elää omaa elämäänsä. Monta kertaa minua lähestyttiin hyvillä jo lähes valmiilla ideoilla, jolloin minulta tarvittiin vain viimeistä rohkaisua, että idea saatiin toteutettua. Tärkeää onkin, että lähdetään vain rohkeasti toteuttamaan ideoita ja erityisesti ideointivaiheessa saa tulla ihan hullujakin ehdotuksia."

Vaikka hanke päättyi, sen anti jää elämään. Mestarit & kisällit -toiminta jatkuu osana Kotiseutuliiton perustoimintaa.

Olemassa olevan verkoston toivotaan jatkavan aktiivisena, ja uudet toimijat pääsevät hyvin mukaan hankkeessa tuotettujen materiaalien ja ennen kaikkea tekemisen innon avulla. Mestarit & kisällit -toimintamalli ylisukupolviseen kotiseututyöhön: kotiseutuliitto.fi/jasenille/ toimintamalleja-jasenille

"Toivottavasti Mestarit ja kisällit -nimi kasvaa yhä laajemmin tarkoittamaan ylisukupolvista kotiseututoimintaa ja siihen tulisi vieläkin vahvemmin yhdessä tekemisen ja vastavuoroisuuden kaiku. Toivoisin, että paikalliset toimijat hyödyntäisivät Kotiseutuliiton osaamista ja muistaisivat kertoa kokemuksistaan ja saavutuksistaan, jotta niitä voidaan jakaa ja muutkin voisivat inspiroitua."

Suosiota harrastuskyselyssä

Kiinnostusta Mestarit & kisällit -harrastustoimintaan löytyy. Se näkyy opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2020 koululaiskyselyssä. Sen tuloksista yli 1400 koulusta löytyi vain alle 30 koulua, joissa ei ollut yhtään mainintaa Mestarit & kisällit -toiminnasta, kun kysyttiin, mitä harrastusta olisi kiinnostunut kokeilemaan.

Kotiseutuliiton toimistosta voi pyytää hankkeessa tuotettua materiaalia tueksi toiminnan aloittamiseen ja verkosto pidetään aktiivisena jatkossakin.

Esimerkkejä Mestarit & kisällit -toiminnasta löytyy lukuisia ja ideoihin kannattaa tarttua edelleen. Viime syksynä Sotkamo-Seura ja Salmelan koulu päättivät perustaa Mestarit & kisällit -hankkeen kautta historiakerhon. "Kuluvan lukuvuoden toiminnan rahoituksen on mahdollistanut Mestarit ja kisällit -avustus ja Sotkamon kunnan Salmelan koulun erillinen kerhomääräraha sekä yhdistyksen omarahoitus ja talkootyö. Tavoitteena on jatkaa kerhotoimintaa myös lukuvuonna 2021–2022 siten, että ensimmäisen ryhmän lisäksi myös uudet viidensien luokkien oppilaat saavat mahdollisuuden tulla toimintaan mukaan", Sotkamo-Seuran Aila Flöjt kertoo.

Oma historiapeli

Historiakerhon idea lähti lasten omasta kiinnostuksesta vanhoihin tavaroihin ja tarinoihin, mikä nousi esiin vierailulla Makasiinimuseossa. Sotkamo-Seura

ehdotti historiakerhon perustamista, ja siitä se alkoi.

Sotkamo-Lehdessä julkaistiin vuoden viimeisinä päivinä juttu, jossa viidesluokkalaiset kertoivat omin sanoin kokemuksiaan historiakerhon toiminnasta.

Esimerkiksi Konsta keksi pelin, jossa hän otti kuvia esineistä, ja muut lapset yrittivät etsiä sen museosta ja kävivät kertomassa Konstalle esineen nimen.

Historiaa, myyttisiä tarinoita ja maaperää

Urho, Valtteri ja Nelli kertovat Sotkamo-Lehden jutussa retkestä, joka vei ryhmän Vuokatinvaaralle ”Hiijen jäljille”. Retkellä oli opittu historiaa, myyttisiä tarinoita ja saatu tietoa maaperästä. "Historiakerho on nyt talvitauolla, mutta huhtikuussa 2021 aprillipäivänä kerhon kokoontumiset jatkuvat. Silloin alamme suunnitella viidesluokkalaisten kerholaisten kanssa yhdessä, mitä huhti–toukokuussa teemme. Se on jo päätetty, että toukokuun lopulla teemme Sotkamon koillis- ja itäosan kylille suuntautuvan kotiseuturetken, johon myös lasten perheet voivat osallistua", Flöjt kertoo.

KALLE NIKANDER

Historiakerholaiset tutustuivat 150 vuotta täyttäneeseen Sotkamon kirkkoon. Tornissa soivat 1700-luvulla valetut kellot. Kuva: Sotkamo-Seura / Aila Flöjt.

Suomen Kotiseutuliiton uudeksi järjestöpäälliköksi valittu Marika Punamäki aloitti tehtävässään tammikuussa.

Marika Punamäki on työskennellyt Kotiseutuliitossa Kaikilla on oikeus kotiseutuun -hankkeen koordinaattorina sekä kulttuurisesti moninaisen kotiseututyön selvityshankkeessa ja Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hankkeessa.

Aiemmin hän on työskennellyt Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä, Suomen Partiolaisissa, Mikkelin ammattikorkeakoulussa ja erilaisissa hankkeissa.

Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, pääaineena maantiede. Hänellä on myös yhteisöpedagogin ylempi ammattikorkeakoulututkinto sekä ammatillisen opettajan pätevyys. ”Aloitan uudessa tehtävässä innostunein ja uteliain mielin. On kiva päästä oppimaan uutta. Näkökulma kattaa laajan sektorin kotiseututyöstä ja tarkentuu juuri jäsenkenttään – taatusti antoisaa”, Punamäki toteaa.

”Yhteistyö jäsenten kanssa on mahdollisuus todelliseen syväsukellukseen kotiseututoimintaan kaikessa moninaisuudessaan. Odotan hyvää vuorovaikutusta ja sitä, että kentän ääni kuuluu edelleen vahvana liiton toiminnassa ja suuntaa kotiseutuliikettä eteenpäin”, hän jatkaa.

Kotiseutuliitto on koonnut kotiseututyötä tekevien ihmisten ja yhteisöjen ajatukset tärkeiksi kuntavaalien teemoiksi. Kampanjoimme yhdessä jäsenistön kanssa mm. kotiseututyön merkityksen nostamiseksi esiin. Alla on muutama vinkki, miten saatte äänenne kuuluviin vaaleissa.

Voitte viedä kampanjaa eteenpäin esimerkiksi näin:

• Kutsukaa ehdokkaita tutustumaan kotiseututyöhön. Esitelkää yhdessä yhdistyksen toimintaa, ajatuksia kunnan kehittämiseksi ja kutsukaa ehdokas jäseneksi • Järjestäkää omia vaalipaneeleja • Lähettäkää Kotiseutuliiton kuntavaalikampanjateksti paikallislehteen julkaistavaksi. Laatikaa oheen omat näkemyksenne paikallisesta kehittämisestä • Julkaiskaa kampanjateksti omassa lehdessänne ja kirjoittakaa oheen juttu paikallisista teemoista • Jakakaa Kotiseutuliiton kuntavaaliteemoja ja nostoja somessa: Facebookissa ja Twitterissä

Rakkaus kotiseutua kohtaan tuottaa hyvää ja viihtyisää elinympäristöä. Kuva on Tuusulan Kotiseutupäiviltä, Anna-Maija Halme.

Kestävä kotiseutusuhde takaa kestävän yhteisön. Kotiseututoimijoilla on hallussaan paikallisen kulttuuriperinnön paras asiantuntemus. Kotiseututyön sisältöjen ja tekijöiden avulla paikallinen identiteetti voi nousta voimavaraksi ja osaksi joka kunnan kehittämistä kaikilla toimialoilla.

Kulttuurin eteen tehty työ lujittaa yhteisöä ja avaa mahdollisuuksia kotiseutusuhteen rakentamiseen. Rakentaessamme uutta ja korjatessamme vanhaa siirrämme seuraaville polville paitsi rakennuksia myös osaamista ja yhdessä tekemisen kulttuuria.

Poikkeusaika on tuonut kotiseututyön arvon vahvemmin näkyväksi. Asukkaita lähellä olevien kulttuuriympäristön ja luonnon kohteiden sekä palvelujen arvo korostuvat. Yhdistysten ja yhteisöjen toiminnalla voidaan säilyttää kulttuuriperintöä ja edistää kulttuurista kestävyyttä kunnissa ja kaupungeissa.

Vuorovaikutukselle ja toisten huomioimiselle on löydetty uusia toimintamalleja, joita kannattaa jakaa.

Paikallinen kotiseututyö tarvitsee yhteistyön ja vuoropuhelun lisäksi myös taloudellisia resursseja.

Asukkaille keskeiset ja tärkeät päätökset tehdään lähellä, omassa kotikunnassa. Sen vuoksi Kotiseutuliitolla on jäsentensä kanssa yhteinen kuntavaalikampanja: Läheisyys on voimaa – Närheten är styrka.

• Paikallisuuden asiantuntijoilla ja kotiseututyöllä on suuri merkitys kunnan elinvoimalle ja kuntalaisten hyvinvoinnille – joka kunnassa.

• Kotiseututoimijoilla on hallussaan kotiseudun ja oman kotikunnan kulttuuriperinnön, paikallisuuden ja identiteetin paras asiantuntemus. Se on joka kunnan oma voimavara.

• Rapistuviakin rakennuksia kannattaa tutkia huolella ja etsiä niille sopivia käyttötarkoituksia. Suomi on täynnä esimerkkejä hilseilevän maalin alta paljastuvista helmistä, joiden merkitys seudun viihtyvyydelle osoittautuu korvaamattomaksi. • Kotiseutu ja kotiseututyö kaikessa moninaisuudessaan yhdistää ihmisiä. Uusilla ja vanhoilla asukkailla, tulivat he mistä päin maailmaa tahansa, on yksi yhdistävä asia: nykyinen kotiseutu. Kaikilla on oikeus kotiseutuun.

• Asukkaat sitoutuvat kotiseutunsa kehittämiseen, kun heillä on tasavertainen mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja päätöksentekoon. Kotiseututyö tuo myös lapset ja nuoret mukaan oman kotiseudun kehittämiseen aktiivisina ja osallistuvina yhteiskunnan jäseninä. Kotiseututyö on hyvä toiminta-alusta asukkaiden osallisuudelle ja vaikuttamiselle.

Syksyllä 2022 vietetään Rovaniemellä Valtakunnallisia kotiseutupäiviä Rovaniemi-viikon yhteydessä perjantaista sunnuntaihin 9.–11. syyskuuta.

Kotiseutupäiville toivotaan osallistujia koko Peräpohjolasta ja Lapista. Näillä päivillä juhlitaan koko Lappia ja sen asukkaita.

Tapahtumia järjestetään sekä laajan kaupungin keskuksessa että myös ympäröivissä kylissä.

Päivien teemana on juuret ja kotiseutuidentiteetti. “Mistä sie olet pois?”-kysymys paikantaa ihmisen, ei pelkästään kotiseudulleen, mutta joskus myös sukuun ja perheeseen. Kysymys on sananmukainen käännös saamen kielestä “Gos don leat eret?” Kysymyksellä on hahmoteltu ihmisen taustaa tutustuttaessa häneen.

Kotiseutupäivien ohjelmassa on mm. seminaari ja gaala sekä erilaiset retket, joilla tutustutaan alueen historiaan ja kulttuuriin.

Osa Rovaniemi-viikkoa

Rovaniemi-viikolla on jo vuosien ajan ollut moninaisia ja laajasti kiinnostavia tapahtumia, ja vuonna 2022 kotiseutupäivät tuovat niihin vielä oman värikkään lisänsä. Samaan aikaan järjestetään myös kotiseutumuseon pihapiirissä Pöykkölässä suuret Sadonkorjuumarkkinat ja muita tapahtumia. Kotiseutupäivät ja niiden ohjelmat ovat kaikille avoimia. Valtakunnalliset kotiseutupäivät on Suomen Kotiseutuliiton vuoden päätapahtuma. Päivät houkuttelevat osallistujia ympäri Suomen. Päivien aikaan juhlitaan kunnissa, maakunnissa ja järjestöissä kotiseututyötä tekeviä ja palkitaan erilaisia kotiseututyön saavutuksia.

Rovaniemi isännöi kotiseutupäiviä viimeksi vuonna 1961. Tuolloin Rovaniemestä oli juuri tullut kaupunki. Nyt on vuonna 2006 perustetun uuden Rovaniemen kaupungin vuoro toimia päivien järjestäjänä.

Rovaniemellä päivien järjestelyiden päävastuu on kaupungin kulttuuripalveluilla. Päiviä suunnitellaan ja tehdään kuitenkin yhdessä monien eri toimijoiden kanssa.

Jos haluat olla mukana tuottamassa hienoja päiviä, ota yhteyttä päivien ohjelmia koordinoiviin Roosa Nevalaan tai Tuija Alariestoon, etunimi.sukunimi@rovaniemi.fi.

Rovaniemen kaupunkikuvassa näkyy Alvar Aallon ajaton kädenjälki. Luonto on inspiroinut myös Aallon suunnittelutyötä. Kuva: Rovaniemen kaupunki.

Liittomme kunniajäsen, professori Veijo Saloheimo kuoli Joensuussa 29. joulukuuta.

Hän syntyi Tohmajärvellä 6. elokuuta 1924 ja päätyi ikäistensä lailla sotaan 1943. Palveluspaikka oli Syvärillä pohjoiskarjalaisten JR 9:n viestitystoimistossa. Sotatie päättyi kesällä 1944 haavoittumiseen.

Rauhan tultua Saloheimo aloitti alkuvuonna 1945 historian opiskelun Helsingin yliopistossa ja liittyi luonnollisesti Karjalaiseen Osakuntaan. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1949. Näihin aikoihin Paikallishistoriallinen toimisto koordinoi useita historiahankkeita, joihin Saloheimokin tarttui sekä ennen 1955 alkanutta opettajan uraansa että sen ohessa.

Uuttera tutkija julkaisi muun muassa useita pitäjänhistorioita sekä Pohjois-Karjalan että Savon maakuntahistorioiden Ruotsin vallan aikaa käsitteleviä osia.

Joensuun korkeakoulun perustaminen 1969 tarjosi Saloheimolle mahdollisuuden pysyvämpiin toimiin. Hän puolusti 1971 Helsingin yliopistossa kotiseudulleen sijoittuvaa väitöskirjaansa. Samana vuonna hänet nimitettiin Karjalan tutkimuslaitoksen vanhemmaksi tutkijaksi, mistä edusta hän mainitsi Savon historian esipuheessaan 1990, että: ”… olen saattanut pohtia ja sulatella yksityiskohtia vailla palkan ja almanakan ristivedon aiheuttamia paineita.”

Saloheimo oli Joensuun yliopiston dosentti, ja presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen vuonna 1983.

Veijo Saloheimo edisti kotimaakunnassaan myös karjalaisten pitäjäseurojen perustamisia.

Kotiseutuliiton vuosikokous 1967 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura talossa. Kuvassa vasemmalta liiton valtuuskunnan jäsen Aaro Littunen, hallituksen puheenjohtaja Matti Kailari, vuosikokouksen puheenjohtajana toiminut Leo A. Pesonen, valtuuskunnan jäsen Veijo Saloheimo, diplomi-insinööri Lassi Iharvaara ja Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Markku Tanner. Kuva: Kotiseutuliiton arkisto. Kotiseutuliiton toimelias johtohenkilö

Kotiseutuliiton hallituksen varajäsen, pohjoissavolainen kotiseutumies, opettaja Otto Räsäsen kuoli tammikuussa 1961. Liiton edustavuusperiaatteen mukaisesti uusi edustaja oli nimitettävä Itä-Suomesta, ja niin vuosikokous valitsi toimeen maisteri Veijo Saloheimon.

Hän oli hallituksessa vuoteen 1966, ja kun liiton päätöksenteon edustavuutta lisättiin samana vuonna valtuuskunnalla (nyk. valtuusto), Saloheimosta tuli sen jäsen, ja sittemmin hän toimi toisena ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana 1975–1989.

Saloheimo oli Joensuun museolautakunnan puheenjohtaja, ja sama toimi hänellä oli liiton 1976 perustetussa museojaostossa.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät pidettiin Lohjalla kotiseutuliikkeen täyttäessä sata vuotta 1994. Tuolloin liiton uusiksi kunniajäseniksi kutsuttiin akateemikko Eino Jutikkala, professori Veijo Saloheimo ja kotiseutuneuvos Olli Vuorinen.

Kotiseutuväki muistaa kunnioittaen ahkeraa ja toimeliasta kunniajäsentään.

JANNE VILKUNA

Kuluvan vuoden loppiaisen jälkeen saatiin Veijo Saloheimon poismenosta tulleen tiedon lisäksi toinenkin suru-uutinen: liittomme kunniajäsen, professori Aarne Laurila oli edesmennyt Helsingissä 8. tammikuuta korkeassa 91 vuoden iässä.

Aarne Laurila syntyi 16. marraskuuta 1929 Malmilla, ja siellä koti pysyi koko hänen pitkän ikänsä. Laurila valmistui Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatiksi vuonna 1951, lisensiaatiksi 1958, ja hän väitteli 1979 tohtoriksi väitöskirjallaan ”F. E. Sillanpään romaanitaide”. Tasavallan presidentti myönsi hänelle 1992 professorin arvonimen.

Laurilan työura alkoi sanomalehti Suomen Sosialidemokraatissa, nykyiseltä nimeltään Demokraatti, kirjallisuuskriitikkona 1949. Lehtimiesura jatkui vuoteen 1962, jolloin hänet nimitettiin Kansanvalistusseuran toiminnanjohtajaksi. Tästä toimesta hän jäi eläkkeelle vuonna 1989.

Annantalo ja Malmitalo ansioina

Laurila oli töittensä ohessa kulttuurivaikuttaja, joka nimitettiin ja valittiin lukuisiin valtakunnallisiin luottamustoimiin. Laurila oli yksi 1967 perustetun kaupunginosayhdistys Malmi-Seuran perustajista. Hän ideoi sekä Malmin päivät että päätoimitti 37 vuotta Malmin Kuvalehteä, ja hänet kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi.

Aarne Laurila oli toteuttamassa kahta ”kotiseututaloa”. Vanhan Annankadun kansakoulun käyttö päättyi 1969, ja se avattiin peruskorjattuna 1987 lasten ja nuorten taidekeskus Annantalona.

Laurilan avaussanat ilmensivät erinomaisesti hänen tulevaisuuskeskeistä kotiseutuaatettaan: ”Tuokoot metro, raitiovaunut, autot ja pienet jalat tänne tuhansia pieniä helsinkiläisiä! Toivon, että tästä talosta singahtelee iloista rohkeutta ja uskallusta, lasten ja nuorten voimaa! Iloa tähän taloon ja täältä koteihin, kaupunkiin … ”.

Uudisrakennus, kulttuurikeskus Malmitalo, joka sisältää monipuolisen kirjon osallistavia kulttuuripalveluja, avattiin 1994.

Aarne Laurila valittiin Kotiseutuliiton valtuuskuntaan 1972 ja edelleen hallitukseen 1977. Lisäksi hän oli yhteiskunta- ja kulttuuripoliittisen jaoston puheenjohtaja. Hän toimi kaksi vuotta hallituksen varapuheenjohtajana, mitä seurasi valtuuston puheenjohtajuus 1991–2000.

Laurilalla oli kaunis vuotuinen tapa: liiton toimiston joulukahveille tullessaan mukana oli aina suklaarasia yhteiseen pöytään.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät kokoontuivat 2004 Lestijokiseudulla. Vuosikokouksessa Kannuksessa kutsuttiin liitolle kaksi uutta kunniajäsentä: professori Aarne Laurila ja kotiseutuneuvos Väinö Ryyppö.

Kotiseutuväki muistaa kunnioittaen toimeliasta ja tulevaisuuteen katsonutta kunniajäsentään.

JANNE VILKUNA

Kotiseutuliikkeen 100-vuotisjuhla Lohjalla 1994. Aarne Laurila on kuvassa etualalla presidentti Martti Ahtisaaren ja rouva Eeva Ahtisaaren välissä. Presidentin takana Markku Tanner ja Pekka Laaksonen. Kuva: Kotiseutuliiton arkisto.

Espoolainen Sampo Suihko jatkaa Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajana. Kausi on Suihkolle kolmas.

Valtuuston ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Anna-Maija Korhonen Tervosta, joka siirtyy tehtävään toisen varapuheenjohtajan tehtävästä. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Tuija Ahola Seinäjoelta.

Turkulainen Kristiina Syrjäsuo jatkaa hallituksen jäsenenä. Uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin Jukka Hako Vantaalta.

Valinnat tehtiin Kotiseutuliiton valtuuston etäyhteyksin järjestetyssä syyskokouksessa perjantaina 11. joulukuuta.

Kuva: Piia Ylisalmi.

Tuija Ahola – aktiivinen ja laaja-alainen kulttuuritoimija

Kehittämisasiantuntija Tuija Ahola on ollut Kotiseutuliiton valtuuston jäsen 2019 lähtien. Hän toimii mm. Etelä-Pohjanmaan kotiseutu- ja museoyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana sekä rakennusperintötyöryhmän puheenjohtajana.

Ahola työskentelee Etelä-Pohjanmaan liitossa kehittämisasiantuntijana kulttuurin tehtäväalueella. Hän on työskennellyt mm. Jyväskylän yliopiston museossa, Evijärven kulttuurisihteerinä ja museonhoitajana Järviseudun museossa sekä kulttuurituotannon läänintaiteilijana.

Aholan sydäntä lähellä ovat erityisesti elävä kulttuuriperintö sekä kulttuurimatkailun ja kulttuuriperinnön yhdistäminen. ”Kulttuuriperinnössä on valtavat mahdollisuudet ja paljon aineksia esille tuotavaksi ja hyödynnettäväksi”, Ahola toteaa. Jukka Hako – moninaisen kotiseututyön puolesta puhuva historioitsija

Jukka Hako on pitkän linjan kotiseututoimija Vantaa-Seurassa, jonka puheenjohtaja hän oli 33 vuoden ajan vuoteen 2012 saakka. Vantaan kaupungin luottamustehtävissä hän on ollut mm. kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana. Hän on kaupungin historiatoimikunnan jäsen ja ollut tekemässä kymmeniä historiateoksia.

Hako on työskennellyt toimittajana, rahoitusalalla, yrittäjänä ja nyt Urheiluopistosäätiön toimitusjohtajana. Hän on Kansallisoopperan ja -baletin sekä Vantaan orkesterin hallituksien jäsen.

Hako pitää maahanmuuttajien saamista mukaan kotiseututoimintaan merkittävänä haasteena. ”Noin 20 prosenttia vantaalaisista puhuu jotain muuta kuin virallisia kieliämme äidinkielenään ja hyvin harva heistä on mukana kotiseututoiminnassa”, Hako toteaa.

KALENTERI

Maakunnalliset kotiseutukokoukset alkavat maaliskuussa

Murre-webinaari, Suullisen perinteen rinki Kotiseutuarkistojen tietosuojakoulutus, Oulu Valtakunnalliset kotiseutupäivät Oulussa

Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat 1.3.2021 –>

18.3.2021

23.–24.4.2021

12.–15.8.2021

Kotiseutuliitto ja sitä kautta maamme kotiseututoimijat ovat hyvin kyydissä mukana, kun uutta valtion kulttuuriperintöstrategiaa aletaan kokoamaan. Näin voisi päätellä ainakin siitä, että Kotiseutuliitto pyydettiin tammikuun lopussa järjestetyn strategiatyön aloitustilaisuuden yhdeksi järjestäjäksi yhdessä vastuuministeriöiden ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Museoviraston kanssa. Toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo juonsi verkkotapahtuman, jota voi pitää kulttuuriperintöalan huipputapahtumana tänä vuonna.

Kulttuuriympäristöstä kulttuuriperintöön -nimetty tilaisuus oli samalla valtion kulttuuriympäristöstrategian päätöstilaisuus.

Kotiseututyölle läheiset juurtumisen, kestävyyden ja osallisuuden teemat olivat tilaisuuden keskeiset puheenaiheet. Ilahduttavaa oli noin 350 hengen osanottajajoukon runsaslukuiset viestit siitä, että kansalaiset tulee ottaa vahvasti työhön mukaan. Valtion edustajat lupasivat, että tilaisuuden osanottajien näkemykset tulevat työssä esiin.

Kotiseutuliitto on mukana strategiaa valmistelevassa ohjausryhmässä. Strategiaehdotuksen on määrä valmistua ensi vuoden helmikuussa.

Vuoteen 2030 saakka ulottuvan strategian laatiminen sisältyy hallitusohjelmaan. Strategian laatiminen toteuttaa Euroopan komission eurooppalaista kulttuuriagendaa.

Kulttuuriperintöstrategiaa laadittaessa pyritään hyödyntämään vuonna 2020 päättyneen kulttuuriympäristöstrategian tuloksia, jotka arvioitiin myönteisiksi. Muun muassa kulttuuriympäristön arvostuksen arvioitiin parantuneen strategian myötä, todettiin konsulttityönä tehdyssä arvioinnissa.

Kotiseutuliitto oli monella tavalla toteuttamassa kulttuuriympäristöstrategiaa. Liitto mm. toteutti selvityshankkeen Kulttuuriympäristö ja kansalainen kolmannen sektorin kulttuuriympäristötyöstä, laati oman kulttuuriympäristösitoumuksen ja järjesti koulutusta.

"Kulttuuriperintöstrategian tavoitteena on tunnistaa kulttuuriperinnön monimuotoisuus ja mahdollisuudet ja löytää yhteiskunnan kaikkia osa-alueita yhdistävät teemat ja kokonaisuudet. Tätä kautta myös ymmärrys kulttuuriperinnöstämme vahvistuu, se nähdään tärkeänä ja sitä halutaan vaalia", tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko totesi puheessaan Kulttuuriperintöstrategiatyön, verkkotapahtumana järjestetyssä, aloitustilaisuudessa.

Hieno lahjaidea on ansiomerkistä mukailtu hopeariipus tai hopeoitu JUKKA HAKOrintamerkki tai pöytästandaari. Hopeoitu rintamerkki käy myös vaikka kotiseutuyhdistyksen hallituksen jäsenen tunnukseksi.hallituksen jäsen Suomen Kotiseutuliitto

Vantaa-niminen kunta täyttää vuoden 2022 alussa vasta 50 vuotta. Vantaa on kuitenkin etelärannikkomme vanha emäpitäjä, jonka vaiheet ulottuvat vuosisatojen päähän. HelMaamme päälentokenttäkin säilyi kunnan alueella, kun Helsinki-Vantaa valmistui. Vuonna 1946 Helsingin maalaiskunnasta erotettiin laajat alueet Helsingin kasvua turvaamaan. Hakijan pitää olla Kotiseutuliiton jäsen ja ansiomerkkejä voi hakea ympäri vuoden, jos myöntöperusteet täyttyvät. Pronssisen ansiomerkin myöntämisestä voi päättää jäsenyhteisön hallitus itse. Kultaisen ja hopeisen ansiomerkin singin pitäjä – Helsingin maalaiskunta – Vantaa Kunnan asukasluvuksi jäi 12 000. Tänään se on lämyöntämisen päättää Suomen Kotiseutuliiton hallitus. on minun kotiseutuni. Mielikuva Vantaasta on monelle hyvin hajanainen: asuntoalueiden rihmasto, jota halkovat monet hes 240 000. Vantaan kasvu ja kehitys seitsemän vuosikymmenen aikana on ollut mykistävää. Laajat omakotialueet ovat edelleen leimallinen Lue lisää ansiomerkeistä ja muista tuotteista osoitteessa www.kotiseutuliitto.fi/kauppa. valtakunnan päätiet, rautatiet ja jossa on maamme osa Vantaata. Niitä syntyi sodan jälkeisen asutus-Lisätietoja: toimisto@kotiseutuliitto.fi / 045 614 0464 päälentokenttä. toiminnan seurauksena. Seuraavan muuttoaallon

Vantaa on kuitenkin paljon enemmän. Itsel- mahdollisti aluerakentaminen. Missään muualla leni Vantaa kertoo maisemassaan koko Suomen Suomessa aluerakentaminen ei toteutunut suhteestarinan: miten harvaan asutusta maanviljelysyh- sa yhtä laajasti kuin Vantaalla ja Espoossa. teiskunnasta on kehittynyt kaupungistunut hyvin- Vantaalle on viime vuosina rakennettu asunvointiyhteiskunta. Ja kaikkea ympäröi monipuo- tojen lisäksi myös vilkkaasti työpaikkoja, kauppalinen luonto. Harrastukseni on kiertää kasvavassa keskuksia, toimitiloja, hotelleja ja liikerakennuksia. kaupungissa kamera kädessä. Suomalaisten historia on luettavissa vantaalai-

Vantaan Pyhän Laurin kirkko 1400-luvun sessa maisemassa: asumisen muutokset maanviljepuolivälistä on pääkaupunkiseudun vanhin ra- lyskylistä tiiviiksi kaupunkikeskuksiksi sekä työkennus. Kirkkoakin vanhempia ovat pellot sekä paikkojen taival pelloilta ja metsistä teollisuuteen peltojen ja metsien rajat. ja toimistoihin.

Vantaan vanha kylärakenne on erinomaisen Kotiseutuni kasvot saavat muuttua. Vantaalla on hyvin säilynyt. Vantaan maisemassa tärkeitä ovat tehty laadukas vanhan rakennuskannan inventoinmyös kartanot, muut suurtilat sekä maatilat ra- ti, joka auttaa arvottamaan, mitä vanhasta kannatkennuksineen. taa säilyttää. Harva kohde kaipaa täydellistä suoje-

Varhaisesta teollisuudestakin on jotain jäljel- lua, mutta luova uusiokäyttö on lisäksi ekologista. lä. Onneksi edes osalle rakennuksista on löytynyt Vantaan luontokohteet on myös hyvin kartoitettu. uusi käyttö toiminnan päätyttyä. Näin Vantaa voi säilyttää asemansa paikkakun-

Kuninkaantie oli oman aikansa poikittaisväylä, tana, jossa kunkin aikakauden asumisen ja työpaikja se on edelleen hyvin säilynyt Vantaan alueella. karakentamisen sekä julkisen palvelurakentamisen Sen perillinen on Kehä III. virtaukset ovat monipuolisesti nähtävissä. Niin pi-

Suomen ensimmäinen rautatieyhteys linjat- tääkin olla. Onhan Vantaa ja sen edeltäjä Helsintiin pitäjän läpi. Vanha maatalousyhteiskunta alkoi gin pitäjä itse asiassa Suomen urbanisoitunein epäasemien ympärillä muuttua kiihtyvällä vauhdilla. pitäjä!

Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

SUOMEN KOTISEUTULIITTO KALEVANKATU 13 A 00100 HELSINKI PUHELIN (09) 612 6320 TOIMISTO@KOTISEUTULIITTO.FI WWW.KOTISEUTULIITTO.FI