4 minute read

KORONA PALJASTI OPETUKSEN KEHITYSSUUNNAN

TEKSTI TATU ALANEN

Alkukeväästä lähtien keskustelu on tiiviisti vellonut koronaviruksen ympärillä. Korona on pakottanut suuriin muutoksiin jokaisen arkipäiväisessä elämässä. Se iski lujaa kaikkiin yhteiskunnan alueisiin. Myöskään yliopistot eivät osoittautuneet immuuneiksi koronan vaikutuksille, vaan ne joutuivat tekemään laajoja muutoksia opetustoimintaansa. Nämä muutokset samalla näyttivät, mihin suuntaan oikeustieteellisen tiedekunnan opetusta tulisi jatkossa kehittää. Seuraavaksi esitän mietteitäni siitä, miltä tämän suunnan pitäisi näyttää.

Advertisement

PIENRYHMÄT EIVÄT TUE OPPIMISTA – SIIRTYMINEN YKSILÖTEHTÄVIIN

Pienryhmät nykymuodossaan ovat aivan yhtä tyhjän kanssa. Tämän perusteleminen on tuskin edes tarpeellista, mutta kerron kuitenkin muutaman esimerkin. Ensinnäkin tehtävät jaetaan pääsääntöisesti eri ryhmänjäsenten välillä. Jokaisen jäsenen kontribuutio tehtävän eteen vaihtelee suuresti. Usein keskitytään vain siihen osaan, joka on omalla vastuulla. Näin ollen väittäisin, että on varsin yleistä, ettei opiskelijat perehdy ollenkaan niihin osiin tehtävästä, jotka ovat muiden vastuulla. Myös kommunikointi ryhmän jäsenten välillä on hyvin vähäistä. Purkukertojen toteutuksessa on niin ikään paljon parannettavaa.

Pienryhmäopetuksen sijaan tulisi siirtyä kokonaan yksilötehtäviin. Opiskelijat palauttaisivat viikoittain tehtäviin laaditut vastaukset. Tämä tukee oppimista paremmin, sillä opiskelijoiden on vastattava itse jokaiseen kysymykseen. Näin ollen opiskelijoiden on myös perehdyttävä itse aineistoon, jotta he osaisivat vastata tehtäviin. Yhteistyön voisi sallia, mutta jokainen palauttaisi oman yksilöllisen vastauksensa.

LUENTOJEN STRIIMAAMISESTA UUSI NORMAALI

Toinen keskeinen muutos on koskenut luentoja. Koronan vuoksi tavanomaisia luentotilaisuuksia ei ole järjestetty. Sen sijaan luennot ovat siirtyneet verkkoon. Luennoitsijat ovat striimanneet opetuksensa ja ladanneet ne opiskelijoiden katseltavaksi Moodleen. Tämä helpottaa opiskelijoiden elämää valtavasti. Luento on nimittäin katsottavissa missä tahansa ja koska tahansa. Herää kysymys, miksi luentoja ei voisi aina striimata. Ne, jotka eivät kykene syystä tai toisesta osallistumaan fyysisesti luennoille, voisivat katsoa sen myöhemmällä ajalla Moodlesta. Tämän toteuttaminen ei voi olla mahdotonta tiedekunnalle, joka on muistaakseni Tervetuloa tiedekuntaan-tapahtumassa tituleerannut itsensä Suomen Harvardiksi…

Myös äänenlaatuun voisi kiinnittää enemmän huomiota. Luennoitsijoiden käytössä olevien mikrofonien olisi syytä olla edes kelvolliset. Aivan liian usein karkea äänenlaatu tekee kuuntelusta haastavaa ja luennon jälkeen korvia voi pyyhkiä verestä.

TENTTIMINEN KOKI MUUTOKSIA

Oikiksessa suurimmalla osalla kursseista arvosana määräytyy sen mukaan, miten opiskelija suoriutuu salitentistä. Salitenteissä opiskelijan apuna on vain lakikirja. Koronan vuoksi salitenttien järjestäminen osoittautui mahdottomaksi ja opiskeli-

joiden osaamisen testaamiseen piti keksiä vaihtoehtoisia menetelmiä. Näin ollen päädyttiin järjestämään Moodle-tenttejä, joissa kaikki mahdollinen materiaali on opiskelijan käytössä. Näin päästäänkin tekstin epäilemättä kiistanalaisimpaan kohtaan: Moodle-tentit ovat tavanomaisia lakikirjatenttejä parempi vaihtoehto testata opiskelijan todellista kyvykkyyttä.

MOODLE-TENTEISSÄ ON TULEVAISUUS

Ainakaan Jodelin perusteella Moodle-tentit eivät nauti suurta suosiota. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Moodle-tenteissä on paljon hyviä elementtejä ja paremmalla toteutuksella ne voisivat syrjäyttää perinteiset lakikirjatentit. Minkä takia asia on mielestäni näin?

Työelämää ajatellen väittäisin juristin hyvin harvoin tarvitsevan antaa välitöntä vastausta esitettyyn kysymykseen/ ongelmaan. Työelämässä juristilla on kaikki mahdollinen aineisto käytössä. Eikö olisi luontevaa, että näin olisi asian laita myös tenteissä? Tällöin tenteissä korostuisi tiedonhaku perinteisen aineisto-osaamisen sijaan.

En näe mitään syytä, minkä takia opinnoissa tulisi painottaa ulkoa opettelua. Paljon tärkeämpänä ja hyödyllisempänä taitona pidän sitä, että opiskelijat osaavat löytää relevantit oikeuslähteet siitä valtavasta tietomassasta, mitä oikeusjärjestys edustaa. On mielestäni myöskin turha ajatella, että Moodle-tenttien vuoksi aineisto-osaaminen katoaisi yhtään mihinkään. Vaatimustasoa vain laskettaisiin hieman ja painopiste siirtyisi tiedonhaun osaamiseen. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että tiedonhaussa piilee se taito, jonka osaaminen on työelämää ajatellen olennaisempaa.

[tämä seuraava pätkä mieluiten sisennettynä pienemmällä fonttikoolla/saa poistaa jos liikaa tekstiä] Tästä aiheesta voisi kirjoittaa toisenkin artikkelin. Mitkä ovat työelämän kannalta olennaisimmat taidot? Kuinka tärkeää itse aineisto-osaaminen lopulta on? Itse uskon, että hyvin olennaisia taitoja tiedonhaun lisäksi ovat mm. puheviestintä, esiintymis- ja kielitaidot sekä argumentointi. Ne ovat kenties yhtä tärkeitä tai jopa tärkeämpiä taitoja kuin itse aineistoosaaminen. Miksi niihin (pl. kieliopinnot, joita sisältyy tutkintoon varsin kattavasti) ei sitten kiinnitetä juurikaan lainkaan huomiota tutkinnossa?

MOODLE-TENTTEIHIN LIITTYVÄT ONGELMAT

Nykyisessä toteutuksessaan Moodle-tentteihin liittyy ongelmia. Kenties suurimpana ongelmana voi pitää vilppiä. Opiskelijat voivat tehdä vapaasti yhteistyötä toistensa kanssa, sillä kiinnijäämisriski on käytännössä olematon. Tämä luonnollisesti asettaa rehelliset opiskelijat epäoikeudenmukaiseen asemaan.

Toisena ongelmana on nähdäkseni Moodletenttien vaihteleva taso. Eräät proffat laativat lähes mahdottomia tenttejä. Toisaalta skaalan toisessa päässä tentit ovat olleet naurettavan helppoja, joista saa läpsyttelemällä vitosen. Tämä taas ei ole reilua niille,

jotka ovat aiempina vuosina joutuneet todella näkemään vaivaa hyvän arvosanansa eteen.

Lisäksi ongelmia aiheuttaa se, ettei arvosanajakaumat vaihtele suuresti pelkästään eri kurssien välillä, vaan myös saman kurssin eri tenttikertojen välillä voi olla suurta vaihtelua. Tämä tarkoittaa sitä, että voi olla järkevää käydä korottamassa arvosanaa lottoamalla, jos seuraava tenttikierros sattuukin olemaan ”chokokierros”. Näin ollen tentteihin valmistautuneisuus ei välttämättä korreloi ollenkaan tenteistä saatujen arvosanojen kanssa. On siis sanomattakin selvää, että Moodle-tenteissä on vielä paljon kehitettävää.

VILPIN ELIMINOINTI

Mitä jos tilanteen rauhoittuessa tentit järjestettäisiin taas salissa, mutta opiskelijan apuna olisikin läppäri lakikirjan sijasta? Näin ollen opiskelijoilla olisi kaikki mahdollinen materiaali saatavilla. Salitentit myös estäisivät opiskelijoiden suullisen kommunikoinnin keskenään. Tämä ehdotus ei ole kuitenkaan aukoton, sillä yhteistyö olisi edelleen mahdollista. Opiskelijat voisivat edelleen kommunikoida keskenään internetin välityksellä. Toisaalta on vaikea arvioida, kuinka moni tekisi tätä salitentissä. Kiinnijäämisriski olisi ainakin jonkin verran suurempi. Ehdotuksen puutteiden vuoksi parempia ehdotuksia otetaan vastaan.

Edellä olevasta voi olla mitä mieltä tahansa. Joka tapauksessa on selvää, että tiedekunnalla on erinomainen mahdollisuus suunnitella tulevaa. Nyt on peiliin katsomisen paikka. Mikä on oikiksen visio 2030? ∎

This article is from: