POIKKEUKSELLINEN PHUKSIVUOSI

TEKSTI MILJA HYPPÖNEN KUVAT MILJA HYPPÖNEN JA RONJA FLINK Jos joku olisi vuosi sitten kertonut minulle, miltä ensimmäinen yliopistovuoteni tulee näyttämään, uskallan väittää, etten olisi uskonut. Keväällä pääsykokeeseen poikkeuksellisissa oloissa valmistautuessa uskottelin itselleni, että opiskelupaikan saatuani myös maailmantilanne tulee normalisoitumaan ja kaikki phuksivuodelle asetetut odotukset tulevat täyttymään. No, kuten jokainen varmasti tietää, näin ei valitettavasti käynyt. Elämme edelleen tilanteessa, jossa tulevasta ei ole varmuutta. Kun nyt talven pian kääntyessä kevääksi väläytellään tietoa tulevan syksyn mahdollisesta etätoteutuksesta, täytyy itsestään kaivaa viimeinenkin motivaation ripe, etteivät ajatukset käänny epätoivon puolelle.

Tähänastisen phuksivuoteni aikana olen opiskelumielessä käynyt Porthaniassa kaksi kertaa. Ensimmäinen kerroista oli orientaatioviikolla ja toinen heti pian sen jälkeen, joten todettakoon, että vaikka Porthanian pyöröovet vertauskuvallisesti aukesivatkin kevään yhteishaun seurauksena, konkreettisesti tämä ei tapahtunut. Yksiössä päivittäisin puurtaminen saattaa välillä tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta ja jopa turhauttaa. Siitä huolimatta etäopetuksessa on tietysti myös hyvät puolensa. Luentojen tallentaminen ja läppärin välillä tapahtuva opiskelu mahdollistavat aikatauluttamisen joustavasti omien menojen mukaan, ja moodletenteissä painopiste on soveltavampi kuin perinteisissä salitenteissä. En usko, että ilman etätoteutusta olisin tehnyt näinkään paljon työvuoroja entiseen työpaikkaani, saati olisi lähdössä tulevalla viikolla Rukalle nauttimaan talvesta.

Ennen marraskuussa tapahtunutta rajoitusten tiukentamista etäopiskelu oli mahdollista toteuttaa kirjastossa. Tämä oli erittäin palkitsevaa, sillä kirjasto-opiskelu mahdollisti selkeämmän aikatauluttamisen ja sosiaaliset kontaktit esimerkiksi unarilounaiden parissa. Opiskelinkin syksyllä suurimmaksi osin kirjastossa, mutta niiden sulkeuduttua lähes kaikki toiminta on siirtynyt yksiön seinien sisään. Olen onnekkaassa asemassa, sillä syksyn orientoitumisen yhteydessä tutustuin joukkoon ihmisiä, joita saan tänä päivänä kutsua ystäviksi. Kaveriporukan yhteiset aamupalat, opiskeluhetket tai lukutauot niin yhdessä kuin Facetimenkin välityksellä tuovat piristystä päiviin ja auttavat jaksamaan tänä poikkeuksellisena aikana.

MILJA HYPPÖNEN

VAPAA-AIKA

Vallitsevista olosuhteista huolimatta päätin syksyn alussa, että osallistun kaikkeen mahdolliseen, mitä Pykälässä järjestetään. Orientaatioviikon upeiden ulkotapahtumien lisäksi ehdin syksyn aikana osallistua muun muassa historian ensimmäisen kansainvälittömän viikon toimikuntaan, phuksisitseille, phuksiaisiin, syyskiljavalle sekä erinäisiin bondailuihin niin valiokuntien kuin kerhojen järjestäminä. Tämä kaikki oli minulle kullan arvoista, sillä tapahtumien kautta pääsin mukaan Pykälän toimintaan ja sain käsityksen siitä, mitä kaikkea normaali vuosi pitäisi sisällään. Olen päässyt mukaan myös haalaritoimikuntaan, vuoden 2021 ulkoasiainvaliokuntaan emännän roolissa sekä viimeisimpänä (muttei suinkaan vähäisimpänä) FCC Flippiin. Vaikka tapahtumasuunnittelu ja järkät ovat tällä hetkellä täysin jäissä, antaa mukanaolo kuitenkin toivoa tulevasta.

Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus tähän kaikkeen, mutta samaan aikaan surullinen siitä, että kaikilla tilanne ei ole ollut sama. Koronavuoden yksi ikävimmistä tosiasioista on se, että phuksien ryhmäytyminen

RONJA FLINK

porukassa on jäänyt alusta asti täysin vajaaksi. Kokoontumisrajoitusten mukaan toimiminen ei ole yksinkertaisesti mahdollistanut yli kahdensadan phuksin kokoontumista samaan paikkaan. Olen kuitenkin luottavaisin mielin sen suhteen, että koronatilanteen hellittäessä saamme phuksien kesken nämä menetetyt kuukaudet takaisin ja pääsemme vielä kaikki tutustumaan toisiimme. Vuosikurssimme on erittäin aktiivinen ja täynnä huikeita tyyppejä, joten olen varma, että huolehdimme korvaavien tapahtumien myötä ryhmäytymisestä sekä siitä, että jokainen tulee löytämään oman paikkansa ja porukkansa Pykälässä.

Kun korona marraskuun alussa pysäytti totaalisesti kaikki pienenkin joukon tapahtumat, täytyi luovuus viedä jälleen seuraavalle tasolle. Vaikka Zoom-tapahtumat saattavat äkkiseltään kuulostaa vain epätoivoiselta yritykseltä korvata normaalit tapahtumat, väitän, että paremman puutteessa niistä voi saada revittyä vaikka mitä irti. Tähän mennessä olen osallistunut erinäisiin Zoom-bondailuihin ja -kokouksiin, eikä niistä ole jäänyt hauskuutta puuttumaan. Toki myönnän, että vaihtaisin Zoom-tapahtumat mahdollisuuden tullessa silmänräpäyksessä normaaliin arkeen, mutta pandemiatilanteen koskettaessa meitä kaikkia täytyy jokainen kivi kääntää ja ottaa ilo irti myös vaihtoehtoisista tavoista. Zoomissa tapahtuva hengailu mahdollistaa auttamatta myös osallistumisen kauempana tai vaikka karanteenissa oleville, joten ne ovat tapahtumia mistä kenenkään ei tarvitse jäädä paitsi.

Koronasta huolimatta kulunut vuosi on opiskelupaikan vastaanottamisesta lähtien ollut elämäni paras. Yhteisöllisyys, joka syntyy samanhenkisen joukon löytäessä toisensa, on jotain aivan käsittämättömän suurta. Tästä syystä en malta odottaa aikaa koronan jälkeen. Syksyllä tälle keväälle suunnitellut tapahtumat näyttävät siirtyvän jälleen eteenpäin ja kevään normaalin kaavan tapahtumat siirtyvän ensi syksylle. Vaikka aika, jossa elämme onkin epävarmaa ja turhauttavaa, minulla on vahva usko siihen, että maailmantilanteen palautuessa jälleen normaaliksi jokainen phuksivuotensa vuonna 2020 aloittanut tulee saamaan nämä menetetyt kuukaudet takaisin. Pidetään siis usko yllä ja pysytään positiivisina - koronatilanne helpottaa vielä! ∎

MILJA HYPPÖNEN