1/2024 Helmi-lehti

HELMI

TEEMANA KULTTUURI HYVINVOINNIN LÄHTEENÄ

5 LUKIJAN HURJUUS JA LAPSUUS

Juha Porkolan pohdintoja lukemisesta ja lukemisen tärkeydestä lapsille

6-7 HELMIN HALLITUSEHDOKKAIDEN ESITTELYT

8-9 KUINKA KULTTUURI ON TUKENUT OMAA TOIPUMISTANI

Tarja Ruusunen kertoo henkilökohtaisesta suhteestaan kulttuuriin ja sen eri muotoihin

10-11 KULTTUURI OMASSA ELÄMÄSSÄNI

Johannan elämään kuuluu paljon erilaisia kulttuurin muotoja, vaikka ei tituleeraakaan itseään ”kulttuuri-ihmiseksi”

12 MIKÄ ON MIELEN ROOLI FYYSISISSÄ OIREISSA

Jonna Olkkonen kertoo mielen suuresta voimasta

13 KULTTUURIN HARRASTAMINEN KANNATTAA

Maija kertoo Kansalaisfoorumin tutkimuksesta, jossa tutkittiin kulttuuriharrastuksesta koituvaa hyötyä

14 KYLTTYYRI! KYLTTYYRI! KYLTTYYRI!

Kaj Erlundin kolumnissa mietitään hieman Eino Leinoa sekä kulttuurin syvempää olemusta

15 PAHOINVOINTIA LÄNSIMAISESTA

KULTTUURISTA

Petri Keckman toivoo yhteiskuntaan enemmän Helmin kaltaista yhteisöllisyyttä

16-17 ILMAISTA KULTTUURITARJONTAA

Maarit on kerännyt kattavan paketin pääkaupunkiseudun ilmaisesta kulttuuritarjonnasta

18-19 VIIKKONI KUVINA

Uusi juttusarja päästää lukijat kurkistamaan Helmin työntekijöiden arkeen, tällä kertaa verhoa raottamassa toiminnanohjaajamme Johanna ja Mari

20 ERIKOISIMMAT TEATTERIELÄMYKSENI

Maarit muistelee mieleen jääneitä teatterielämyksiä

22-23 KIRJALLISUUDEN TUOTTAMAT ELÄMYKSET VIRKISTÄVÄT

Maija Lindberin kirjallisuusarvioita

24-25 MONIÄÄNISTEN TAIDEKOLLIKTIIVI

Sari Nieminen haastatteli Henna Paasosta moniäänisten taidekollektiivista

26-27 SYVENTÄVIÄ NÄKÖKULMIA PSYKIATRIPALVELUIHIN

Syvennytään psykiatripalveluihin Hannimari Pihkasen haastattelussa

30 FIKTIIVINEN OMAELÄMÄKERTA

Eija Toiviala kertoo näkemyksiään Jim Dahlin kirjasta: Huominen oli eilen

Helmi 1/2024

Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti HELMI ry:n jäsenlehti

PÄÄTOIMITTAJA

Heidi Saukkonen

TOIMITUSSIHTEERI

Mira Martikainen

ULKOASU JA TAITTO Verneri Käyhkö

ISSN-L 0788-9828, ISSN 0788-9828 (Painettu)

ISSN 2242-6140 (Verkkolehti)

Painosmäärä: 1200 33. vuosikerta

PAINO

PunaMusta Oy

ILMOITUSMYYNTI

Antero Viinikainen ja Auli Lepistö antero.viinikainen1@gmail.com, p. 050 530 6978

ILMOITUSAINEISTOT

TJM-Systems Oy, PL 75, 02921 Espoo, p. 044 566 7032 aineistot@tjm-systems.fi

Kannen kuva: Sari Nieminen

Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Viisi uusinta Helmi-lehteä: https://issuu.com/helmiry Yhteystiedot: helmi@mielenterveyshelmi.fi

Helmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tai tuo Helmi-lehdelle tarkoitettu posti toimitukseen, osoitteeseen Mielenterveysyhdistys HELMI ry, Mäkelänkatu 56, 00510 Helsinki tai lähetä sähköpostia mira.martikainen@mielenterveyshelmi.fi

MEDIAKORTTI

Linkki mediakorttiin löytyy HELMI ry:n sivuilta osoitteesta: https://mielenterveyshelmi.fi/helmi-lehti2022/

Helsingin kaupunki tukee HELMI ry:n toimintaa Lehti Aineisto Ilmestyy

ILMESTYY

maaliskuu viikolla 11 kesäkuu viikolla 23 syyskuu viikolla 38 joulukuu viikolla 49

ELÄMÄ ILMAN

KULTTUURIA

OLISI

HÄVITYSTÄ

Taide ja kulttuuri ja etenkin musiikki ovat kuuluneet elämääni alusta alkaen. Kuusivuotiaana aloitin haparoiden pianotunnit, ja musiikki kulki vahvasti mukanani läpi koulutien musiikkipainotteiseen lukioon asti. Nykyään laulan sopraanoa sekakuorossa ja kulutan muutenkin musiikkia ahkerasti kuunnellen lempiartistejani polkiessani töihin ja harrastuksiin. Musiikki on minulle luontainen ilmaisukanava niin ilon kuin surun hetkellä. On myös ollut ilahduttavaa huomata omasta lapsesta, kuinka vasta kävelemään opetteleva taapero ilahtuu musiikista ja alkaa heilua villisti rytmin mukana tutun veturilaulun tahtiin. Kauneimmat (joskin myös väsyneimmät) muistot vauvavuodelta ovat yön myöhäisiltä tunneilta, jolloin itkevä lapsi on viimein nukahtanut syliin tuutulaulun rauhoittamana.

Kokemukseni eivät ole lainkaan ainutlaatuisia. Musiikilla on tutkitusti positiivinen vaikutus mielen hyvinvointiin. Musiikki kohottaa mielialan lisäksi myös terveyttä ja kuntoa (Aivoliitto 2018). Ei olekaan ihme, että musiikkia käytetään myös terapiamuotona. Kyseessä on monipuolinen kuntoutus- ja hoitomuoto, joka ei vaadi asiakkaalta musiikillisia taitoja –kyseessä on vuorovaikutus musikaalisin keinoin, ei niinkään itse musiikin luominen.

Side musiikkiin on vahvasti nähtävissä myös Helmi-talon toiminnassa. Levyraati ja karaoke ovat tärkeitä viikoittaisia tapahtumia, joissa pääosassa ei ole ainoastaan musiikki vaan myös yhteen kokoontuminen ja yhdessä kokeminen. Karaokessa kyse ei ole siitä, kuka laulaa puhtaimmalla nuotilla, vaan siitä, että oman laulunsa aikana kukin pääsee nähdyksi ja kuulluksi.

Olen todella iloinen siitä, kuinka syvästi musiikki, kuvataide ja muu kulttuuri teatteriretkineen ovat osa Helmin ydintoimintaa. Ilman kulttuuria olisi niin Helmin kuin kenen tahansa elämä paljon köyhempää.

Veera Henriksson

Kirjoittaja on entinen Helmin työntekijä ja nykyinen Helmin hallituksen varajäsen.

Lähteet:

https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/mieli/ musiikki-antaa-aivoille-siivet#e158fd44 Viitattu 15.2.2024

Kevään aikana toiminta Helmissä on jälleen monipuolista ja tarjontaa on laidasta laitaan kaikille. Tarjoamme runsaasti erilaista kulttuuritoimintaa: retkiä kulttuurikohteisiin, talolla järjestettäviä kulttuuritapahtumia sekä ryhmiä. Kulttuuri on tärkeä hyvinvoinnin lähde, monipuolisia elämyksiä ja kokemuksia, joiden avulla pääsemme irrottautumaan arjesta ja ikävistäkin tunteista tai asioista elämässä. Lehden teema kulttuuri hyvinvoinnin lähteenä tarjoaa lukijoilleen monipuolisia kirjoituksia kulttuurin merkityksestä.

Helmi-lehden visuaalinen ilme on uuden taittajamme Vernerin myötä uudistunut, toivotammekin hänet siis tervetulleeksi tiimiimme mukaan! Vernerin pieni esittely löytyy alempaa. Toivottavasti nautitte uudistuneesta lehdestä ja sen monipuolisesta ja laadukkaasta sisällöstä!

Maaliskuun aikana Helmin tiimissä puhaltaa muutenkin uusia tuulia, kun joukossamme aloittavat seuraavat työntekijät: Talous ja hallintovastaava TIina Väänänen, ohjaaja Lotta Ahokettu sekä palveluohjaaja Mika Ristiranta. Lämpimästi tervetuloa kaikille!

Haluamme Helmissä säästää luontoa ja siirtyä ekologisempaan viestintään. Tästä syystä toivommekin, että kaikki Helmin jäsenet, joilla on sähköposti käytössään, ilmoittaisivat sähköpostiosoitteensa meille, jotta voimme jatkossa laittaa jäsenkirjeet ja laskut sähköisessä muodossa tulemaan. Vähennetään yhdessä hiilijalanjälkeä ja luonnonvarojen kulutusta. Sähköpostit voi ilmoittaa osoitteeseen: mira. martikainen@mielenterveyshelmi.fi tai p. 0447774998

Helmi-talon aukioloaikoihin tulee kevään ajaksi muutos, kun huhtikuun alusta talomme on auki tiistaisin ja perjantaisin klo. 9–15, muina päivinä klo. 9–16.30. Tiistaisin suljemme

talon jo klo 15 suositun valokuvauskurssin tähden! Kurssista voit lukea lisää järjestösivuiltamme lehden lopusta. Tarjolla on siis runsaasti aukioloaikojen ulkopuolellakin tapahtuvaa ryhmätoimintaa, tervetuloa mukaan!

Oikein ihanaa ja aurinkoista alkavaa kevättä kaikille, kuullaan ja kohdataan Helmissä.

Heidi Saukkonen

Toiminnanjohtaja, Mielenterveysyhdistys HELMI ry

Hei!

Olen Tiina Väänänen ja aloitin maaliskuun alussa Helmin talous- ja hallintovastaavana. Helmi on minulle tuttu paikka noin kahden vuoden takaa, jolloin toimin järjestösihteerin sijaisena hetken aikaa. Mikä ilo onkaan palata takaisin ja päästä osaksi Helmin yhteisöllistä ilmapiiriä. Tehtäviini kuuluvat jo ennestään tutut yhdistyksen jäsenviestintä, päivittäinen kassa- ja maksuliikenne sekä laskutus. Lisäksi talouden budjetointi ja toiminnan tuloksellisuuden seuranta ja sen raportointi sekä avustushakemuksiin liittyvät talousluvut ja raportoinnit ja toimiston yleiset asiat ovat osa työnkuvaani. Tavataan taas Helmissä!

Hei!

Olen Verneri Käyhkö, tämän lehden uusi taittaja. Kiva päästä tutustumaan porukkaan ja näkemään millainen meininki täällä on. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Lukijan hurjuus ja lapsuus

Kun olet lukenut oikein hyvän kirjan, sen vaikutus kestää pitkään. Tunnekuohut vaihtelevat, päässäsi kohisee, sydän tykyttää, puna nousee poskille, outo hyvänolon tunne tulee aivoihin, kehoon. On ikävä jättää kirjan tarina; niin hyvä kuin pahakin. Lukijana olet saanut olla mukana kirjan kertomuksen sisällä, eläytyä mielesi mukaan. Ajatus työstää lukemaansa pitkään. Olet kokemusta rikkaampi. Se on sinun oma “tarinasi”.

Paras pohja lukemisen, tarinoiden ja kulttuurin maailmaan luodaan lapsena, lukemalla ääneen. Se kannattaa aloittaa jo vauvaikäiselle taaperolle. Lapselle avautuu, kuullessaan satuja, loruja, runoja ja tarinoita, monenkirjava maailma, joka on mielenkiintoa täynnä. Uteliaisuutta ja mielikuvitusta kasvattava kokemus. Kuuntelemalla lapsi kasvaa kirjojen, tekstin luoman tarinan sisälle. Iän karttuessa hän kiinnostuu ottamaan itse selvää lukemisen kautta maailmasta, siitä, joka kasvattaa paremmin ymmärtämään monia hyviä asioita. Oppiminen perustuu toistoihin. Niin lapsilla kuin vanhoillakin. Lukijana et ole koskaan valmis, aina avautuu uusia ulottuvuuksia, löytöjä, oivalluksia, elämyksiä. Viisautta.

Mutta mitä nyt? Nykyaikana informaatiotulva on valtava; lapsi lukee, näkee ja kuulee “kaiken”. TV, puhelin, netti ja muu media ovat täynnä tavaraa. Uutisia, mainospaloja, viihdettä, tekstiä, kuvia yms. Kaikki on “kaupan”. Medianlukutaito on haaste. Tutkimuksen mukaan lapset ja nuoret (aikuisetkin) saattavat viettää digitaalisen median äärellä jopa 30-40 tuntia viikossa. Aivot kokevat somen käytön palkitsevaksi. Jokainen ilmoitus, tykkäys tai uusi sisältö purskauttaa aivoihin mielihyvähormoni dopamiinia. Toisaalta medianlukutaidon puutteet ja haitalliset sisällöt aiheuttavat ongelmia, pahanolon tunteen. Somen parista irtautuminen on vaikeaa. Tarkistat puhelimen vielä kerran ja vielä kerran. Miten olisi TAUKO. Meille kaikille. Pienikin. Someton arki. Siinä on järki.

Jukolan veljeksillä oli apuopettaja, lukkarin 7-vuotias tytär. Aa..., Bee..., Cee... Eero jatkoi opetusta: “Yhdestä suusta huusivat kirjainten nimet, niinkuin nuorin veli heille saneli.” Se ei ollut häpeäksi, myös veljekset tulivat “taitaviksi lukijoiksi”.

Teksti: Juha Porkola

Helmin teatterin esitys Yksi lensi

Oli ihana teatteripäivä. Oli paljon katsojia, jotka tulivat mielellään seuraamaan Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n omaa teatteria. Yleisö eli mukana ihanasti ja antoi paljon aplodeja. Nyt pääsemme itse asiaan, eli arvosteluun: Näyttelijät osasivat orientoitua näytelmään, oli hauska positiivinen ote. Näytelmä sijoittui mielisairaala ympäristöön, jossa joulupukki oli kidnapattu. Harpo eli Hannu oli todella hauska ja sympaattinen karvahattu päässään. Harpo meni haastattelemaa joulupukkia ja joutui itsekin hospitaaliin. Tämä juuri oli erittäin humoristinen kohtaus. Myös muiden teatteriseurueen jäsenten esiintyminen oli loistavaa ja näytelmään oli luotu erittäin hienoja kohtauksia, joista voin sanoa, että se oli ihan presiis esiintyminen kaikilta. Tietysti unohtamatta kovan työn tehnyttä ohjaajaa! Kiitoksia paljon teatterin loistavasta esiintymisestä.

Teksti: Ari Tervonen

“Paras pohja lukemisen, tarinoiden ja kulttuurin maailmaan luodaan lapsena, lukemalla ääneen”

Hallitusehdokkaat esittäytyvät

Arja Sihvonen

Olen Arja Sihvonen, koulutukseltani sosionomi, mutta vaikeaan masennukseen sairastuttuani jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle maahanmuuttajatyöstä. Nykyään olen koulutettu kokemusasiantuntija. Olen töissä kokemusasiantuntijana nimikkeellä ”Aito välittäjä” Helsingin kaupungilla. Minä tuon usein asiakkaitani tutustumaan Helmiin, toivoen heidän löytävän paikkansa Helmissä.

Asun yksin pienen koirani Visun kanssa Itä-Helsingissä. Harrastan kulttuurin lisäksi hevostelua -- on voimauttavaa päästä hevosella metsään nauttimaan luonnosta! Ja sählyllä pari kertaa viikossa yritän pitää kuntoa yllä.

Olen tutustunut Helmiin vuonna 2006. Vuosien varrella olen ollut mukana erilaisissa ryhmissä ja osallistunut monenlaisiin kulttuuritapahtumiin, joihin pääsee edullisesti Helmin kanssa. Helmissä on parasta, että se on kaikille avoin ja syrjimätön yhteisö. Siellä erilaisuus on rikkaus ja jokainen saa olla juuri sellainen kuin on.

Olen ollut Helmin hallituksessa nyt kaksi kautta varajäsenenä. Hallitustyöskentely on ollut mielenkiintoista ja on ollut hieno saada olla vaikuttamassa Helmin asioihin. Toivon, että saisimme jatkossakin pitää Helmin vakavaraisena kaikille avoimena mielenterveyttä tukevana järjestönä. Olisi hienoa saada mahdollisuus jatkaa mielenkiintoista tehtävää hallituksessa.

Timo Krohn

Olen 67 -vuotias mielenterveyskuntoutuja Helsingin Vuosaaresta. Koulutukseltani olen varatuomari ja merkonomi. Olen ollut Helmi ry:n hallituksessa vuodesta 2016 alkaen ja suurimman osan aikaa hallituksen 1. tai 2.varapuheenjohtaja. Hallituksessa oloaikanani on Helmi päättänyt liittyä Mielenterveyden Keskusliittoon, mikä on ollut minusta hyvä asia. Suurin asia on ollut muutto uusiin tiloihin Mäkelänkadulle ja luopuminen kahdesta eri toimipisteestä. Olen sillä kannalla, että muutto yksiin tiloihin on ollut viisas päätös.

Toimin vapaaehtoisena tukihenkilönä toiselle mielenterveyskuntoutujalle. Tätä toimintaa on jatkunut yli vuosi ja tapaamme tuettavan henkilön kanssa kerran viikossa.

Yksi keskeinen Helmi ry:n toiminta-ajatus on tarjota hyvä ja edullinen lounas jokaisena arkipäivänä. On erittäin tärkeää säilyttää tämä toiminta.

Hallitustyöskentelyssä olen kiinnittänyt huomiota rahoittajille tehtäviin avustuksiin ja uskallan sanoa Helmi ry:n avustushakemusten olevan tällä hetkellä korkealaatuisia. Toimintamme on täysin riippuvaista STEA:n ja Helsingin kaupungin rahoituksesta, joten heidän näkemyksiään on kuunneltava herkällä korvalla.

Ääni minulle on ääni kokemukselle.

Hallitusehdokkaat esittäytyvät

Roosa Tiensuu

Olen kohta 33-vuotias helsinkiläinen kielitieteen yliopisto-opiskelija ja pitkäaikainen helmiläinen. Löysin Helmiin 15 vuotta sitten, kun tällainen yhteisö oli se, mitä kipeimmin tarvitsin. Olen vuosien varrella tutustunut Helmissä useisiin ihaniin ihmisiin sekä osallistunut toimintaan monin tavoin, mm. luovien ryhmien ohjaajana. Helmistä onkin muodostunut minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä yhdistys, jonka eteen haluan työskennellä saadaksemme mielenterveystoipujien ääntä kuuluviin ja elämänlaatua parannettua. Helmin hallituksessa olen ollut vuodesta 2016 lähtien, ja se on tarjonnut arvokasta näkökulmaa mielenterveyskenttään sekä mahdollisuuden ajaa sydämenasiaani.

Erityisosaamisaluettani on kieli, ja luonteva vastuualueeni hallitustyöskentelyssä on erilaisten tekstien ja kirjallisten dokumenttien laatiminen, tarkastaminen, hiominen ja tulkitseminen. Olen myös perehtynyt syvällisesti yhdistyksemme historiaan, sillä kirjoitin Helmistä 40-vuotishistoriikin, joka julkaistiin juhlavuoden kunniaksi kesällä 2023 Helmilehden erikoisnumerona. Järjestötoiminnasta minulle on karttunut kokemusta ja asiantuntemusta myös kielitieteen opiskelijajärjestö Aspekti ry:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana sekä lavarunousyhdistys Helsinki Poetry Connection ry:n hallituksessa.

Veera Henriksson

Olen 35-vuotias järjestöalan ja vapaaehtoistoiminnan johtamisen ammattilainen. Olen työskennellyt Helmissä vapaaehtoistoiminnan ohjaajana ja viimeiset kaksi vuotta olen toiminut Helmin hallituksen varajäsenenä. Pyrin jatkokaudelle hallitukseen, sillä koen osaavani antaa hyödyllistä näkökulmaa yhdistyksen asioihin niin entisen työntekijän roolini kuin yleisen ammattiosaamiseni kautta. Hallituksen jäsenenä minulle tärkeintä on varmistaa Helmin kävijöiden ja henkilöstön tyytyväisyys. On ollut ilo päästä todistamaan Helmin hienoja tuloksia ja toivon pääseväni vaikuttamaan toimintaan jatkossakin.

Helmi ry:n vuosikokouksessa valitaan uudet hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle. Erovuorossa ovat tänä keväänä varsinaiset jäsenet Timo Krohn, Juha Porkola, Roosa Tiensuu sekä varajäsenet Arja Sihvonen sekä Veera Henriksson.

Vuosikokous järjestetään torstaina 2.5. klo 15.30 Helmi-talolla.

Helmin hallitusehdokkaat esittäytyvät Helmi-talolla keskiviikkona 17.4. klo 13.30 alkaen. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Kuinka kulttuuri on tukenut omaa toipumistani

Kulttuuri voi vähentää yksinäisyyden kokemusta sekä auttaa jaksamaan arjessa paremmin

Erilaiset kulttuuriharrastukset ovat kulkeneet mukana elämässäni lapsuudesta saakka. Erityisen mieleenpainuva hetki lapsuudessani oli Mustalaisruhtinatar operetti Soutustadionilla. Soutustadion oli osittain katettu ns. ulkoilma näyttämö, jossa oli nousevat istumapaikat ja istuttiin ulkona jopa kokonaan ilman katosta. Näyttämön takana pilkotti meri, joka näkyi katsojille. Aurinkoisena kesäpäivänä tämä oli auringonpaisteen ja tuulenvireen ansiosta elämys. Teatterin tauolla saattoi nähdä esiintyjät hienoissa pitkissä puvuissaan pihalla katsojien ympäröimänä. Aina myöhemmin paikan ohitse kävellessäni muistin kuinka hieno esitys ja paikka olikaan. Toinen mieleenpainuva hetki oli, kun kävimme kuuntelemassa Katri Helenaa konsertissa hänen ollessa nuori. Nämä mietteet tulivat melko varmasti mieleeni siitä syystä, että kävin syksyllä kuuntelemassa Katri Helenaa kaikkien näiden vuosien jälkeen uudestaan. Tämä “sinivalkoinen” ääni lunasti kaikki odotukset ja ääni soi kauniisti. Puhelinlangat laulaa –kappale, josta suosio aikanaan lähti, kuultiin myös tässä konsertissa.

Ihan viime vuosien erikoisin teatterikokemus oli Suomenlinnan kesäteatterin Hercule Poirot ja Idän pikajunan arvoitus. Teatteri oli ison kivilinnan sisällä ja sisään mentiin kyykyssä pienestä pyöreästä matalasta oviaukosta. Ulkona oli kova helle ja sisällä viileä. Kääriydyimme viltteihin, joiden sisällä lämpimässä istuimme koko illan. Katto oli osittain avonainen ja linnut pääsivät sieltä sisälle. Ihanan autenttinen ympäristö kerta kaikkiaan ja rekvisiittana ollut oikea junavaunu savuineen kruunasiesityksen. Tämänkaltaisista hetkistä saan edelleen voimaa jaksaa arjessa. Niistä saa myös

yhteisöllisiä ja sosiaalisia kokemuksia. On aina mukava lähteä “ihmisten ilmoille” konsertteihin ja teattereihin. Nämä hetket vähentävät myös tehokkaasti yksinäisyyttä. Rakkaus musiikkiin on ollut elämäni voimavara. Lapsuudessa kirkon kuoroharrastus oli minulle erityisen mieluisa. Oli hienoa laulaa joulukirkossa isojen urkujen vieressä kirkon takaosan korkealla lehterillä. Musiikki on auttanut elämän hankalissa tilanteissa ja silloin kun on kokenut toivottomuutta. Se on myös auttanut tehokkaasti ahdistukseen ja masennukseen. Aina musiikin harrastaminen ei ole ollut mahdollista voimakkaan ahdistuksen, masennuksen tai paniikkihäiriön takia. Silloin oli mahdotonta käydä konserteissa, vaikka olisin halunnut. En vain kyennyt lähtemään muiden ihmisten joukkoon paniikkikohtauksen pelon takia. Silloin mikään ei auttanut, kun ahdisti, pelotti ja jännitti niin paljon. Tällä hetkellä käyn kuuntelemassa musiikkia erilaisissa konserteissa, oopperassa ja baletissa. Viimeisimpänä Romeo ja Julia baletti oopperassa. Siinä oli erityisen vahva Sergei Prokofjevin musiikki. Ja Julian roolissa balettitanssijana Violetta Keller. Myöhemmin tänä keväällä menen kuuntelemaan Vantaan viihdeorkesteria solistinaan Anna Puu ja Hans Zimmerin.

Edessä on myös elokuvamusiikkikonsertti Musiikkitalolle, erilaisia oopperoita ja teatteria Helsingin kaupunginteatterissa. Pidän myös museoista ja minulla on museokortti, joka mahdollistaa käymisen eri museoissa aina niin halutessani.

Minun mielestäni Ateneumin taidemuseo on paras, sillä siellä on hienoimmat näyttelyt. Elokuvista pidän myös ja käyn niissä yleensä yhdessä tyttäreni kanssa. Teattereissa käyn vähän harvemmin, yleensä muutaman kerran vuodessa.

Suosittelen lämpimästi kaikkia erilaisia kulttuuriharrastuksia kirjastoista teattereihin ja konserttisaleihin. Kulttuurin harrastaminen kannattaa.

Mukavaa kevään odotusta!

Teksti ja kuvat: Tarja Ruusunen

“Aurinkoisena kesäpäivänä tämä oli auringonpaisteen ja tuulenvireen ansiosta elämys”

Kulttuuri omassa elämässäni

Lukemisella on positiivinen vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Kun ajattelen kulttuurin merkitystä itselleni, ensimmäinen ajatus oli, että enhän minä ole mikään ”kulttuuri- ihminen”. Enemmänkin määrittelen itseni luonto- tai liikuntaihmiseksi, jos jollain tavalla pitäisi itseä kuvata. Mutta kun aloin asiaa tarkemmin miettimään, huomasin, että elämässäni on ollut ja on tänäkin päivänä paljon kulttuuria.

Läpi elämäni, ihan lapsuudesta tähän päivään asti kirjat ja kirjallisuus ovat varmasti olleet kulttuurin eri muodoista lähinnä sydäntäni. Olin jo lapsena kova lukemaan ja opittuani lukemaan ensimmäisellä luokalla, kahlasin lähikirjastomme lasten- ja nuorten kirjoja ahkerasti läpi. Mieleeni tulevat Enid Blytonin klassikot: Viisikko-sarja ja SOS-sarja. Myös Neiti etsivät ja Anni Polvan Tiina-kirjat tulivat varmasti kaikki luettua. Muistan, että 1980-luvulla myös koulussa äidinkielen tunneilla luettiin paljon. Joko kukin hiljaa omaa kirjaansa, tai jotain kirjaa jokainen vuorollaan ääneen lukien. Rakastin lapsena ja rakastan edelleen uppoutumista kirjan maailmaan ja tiettyä haltioitumisen tunnetta, kun lukee jotain oikein hyvää kirjaa, eläytyy siihen ja pääsee ikään kuin lomalle omasta arjesta. Kirjojen kautta pääsee tutustumaan eri paikkoihin, aikakausiin ja uusiin ihmisiin. Olen huomannut, kuinka oikein kiinnyn joihinkin romaanihenkilöihin ja heidän tarinoihinsa.

Olen myös havainnut, että se, pystyykö keskittymään lukemiseen, on aika hyvä indikaattori omalle voinnille. On ollut aikoja, jolloin kirjaan keskittyminen ei ole millään onnistunut. Valitettavasti myös omalla kohdallani älypuhelin ja sosiaalinen media lohkaisevat liikaa aikaa päivästä ja vaikuttavat keskittymiskykyyn. Olenkin viime vuosina aivan tietoisesti panostanut lukemiseen, ja minulla on tullut tavoitteeksi yrittää lukea tietty määrä kirjoja vuodessa. Koen, että lukemisella on positiivinen vaikutus hyvinvointiin. Lukeminen maadoittaa minua ja tuntuu hyvältä keskittyä välillä ihan muihin asioihin, kun omaan arkiseen elämään. Tuntuu myös, että jos illalla luen kirjaa, se vaikuttaa myönteisesti yöuniin verrattuna siihen, jos vaikka tuijotan illalla telkkaria. Lukeminen jollain tavalla rauhoittaa. Se tunne on aina yhtä ihana, kun on jokin niin hyvä kirja, että ei millään malttaisi lopettaa ja vaikka illalla silmät lupsuvat kiinni on vain pakko jatkaa, kunnes uni vie voiton.

Olen aina tykännyt jännityskirjoista- ja dekkareista ja niitä luen nykyäänkin varmasti eniten. Pidän kyllä kovasti myös kaunokirjallisuudesta ja silloin tällöin tulee luettua joitain oikein hyviä romaaneja. Luin nyt alkuvuodesta Finlandiapalkinnon voittaneen Sirpa Kähkösen 36 uurnaa, josta pidin todella paljon. Myös elämänkerrat ovat mieleeni. Viimeksi lukemistani tulee mieleen Vesa-Matti Loirin, Mikko Kuustosen ja Irja Askolan elämäkerrat, joista kaikki olivat mielestäni oikein mainioita lukuelämyksiä. On mielenkiintoista lukea julkisuudesta tuttujen ihmisten elämästä ja sillä tavalla tutustua heihin ja heidän elämäänsä hieman syvällisemmin. Toinen kulttuurin laji, josta olen aina pitänyt, on elokuvat. Koen niissä vähän samaa, kuin kirjoissa, uppoutumista johonkin aivan toiseen maailmaan ja hetkeksi pois omasta elämästä. Elokuvissa käyminen on mielestäni useimmiten tosi virkistävää ja rentouttavaa. Lapsuudesta on voimakkaasti jäänyt mieleen Pessi ja Illusia elokuva. Luinkin, että se on aikanaan saanut viisi Jussi-palkintoa. Muistan myös todella lumoutuneeni fantasiaelokuvasta Päättymätön tarina, jonka koulun kanssa kävimme katsomassa silloin uudessa Stoakulttuurikeskuksessa. Lapsuuden elokuvamuistoihin liittyy hauska tarina, jolloin näin elokuvan, jota ei ollut alun perin tarkoituskaan mennä katsomaan. Olimme ystäväni kanssa n. 12-vuotiaina menossa elokuviin muistaakseni uusinta Uuno Turhapuro- elokuvaa katsomaan. Menimme vahingossa väärään saliin ja olimme aluksi aivan ihmeissämme siitä mitä valkokankaalla näkyi. Ei Uuno Turhapuroa, vaan Pedro Almadovarin Naisia hermoromahduksen partaalla. Alkuhämmennyksen jälkeen muistan, että pidimme elokuvasta paljon ja se nauratti meitä kovasti. Nykyisinkin nautin suuresti elokuvissa käymisestä ja on ollut mukavaa, että myös Helmi järjestää elokuvaretkiä. Helmin mukana olen käynyt katsomassa mm. Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuvan sekä Tia Kouvon Mummola -elokuvan.

Nuoruudessa pidin paljon musiikista, etenkin suomipopista ja -rockista. Kävin jonkun verran keikoilla ja festareilla. Valitettavasti musiikin harrastaminen ja kuunteleminen on jäänyt viime vuosina vähiin, ja siinä täytyisi kunnostautua.

Teatterielämyksistä kaikkein voimakkaimmin on jäänyt mieleen Täällä Pohjan tähden alla -esitys, jonka näin Suomenlinnan kesäteatterissa Kom-teatterin tekemänä vuonna 2006. Muistan olleeni todella vaikuttunut ja lumoutunut ja voin sanoa, että se on tähän päivään asti paras näkemäni teatteriesitys. Oli vielä todella lämmin elokuun ilta ja kun tulimme lautalla pois Suomenlinnasta, taivaalla mollotti upea täysikuu. Tunnelma oli jotenkin maaginen. Tuon esityksen jälkeen ahmin Täällä pohjantähden alla -kirjatrilogian, jota en ollut aikaisemmin lukenut. Viime kesänä pääsin uudelleen näkemään Täällä pohjantähden alla teatteriesityksen Pyynikin kesäteatterissa, joka oli oikein hieno elämys sekin. Oli myös tärkeää, että kävin katsomassa sen ystävän kanssa, joka aikanaan olisi halunnut kovasti katsomaan Suomenlinnan esityksen, mutta ei päässyt ja nyt hän sai uuden mahdollisuuden, vaikkakin eri teatterin esittämänä.

Viimeisten vuosien aikana varmasti eniten kulttuurin saralla elämääni vaikuttanut asia on ollut museokortti. En ole aiemmin ollut kovinkaan ahkera museoissa kävijä, mutta museokortin myötä tähän on tullut iso muutos ja erittäin positiivinen sellainen. Muistan että jo vuonna 2015 sairaalassa ollessani toimintaterapeutti suositteli minulle museokortin hankintaa. Tuo kehotus jäi mieleeni ja jossain vaiheessa sen ostinkin itselleni. Sen jälkeen onkin tullut käytyä museoissa enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja olenkin nykyään ihan innoissani aina kun tulee jokin uusi näyttely tai tulee käytyä museossa, johon ei välttämättä ilman museokorttia olisi tullut mentyä. Museoiden lisäksi

museokortilla pääsee moniin muihinkin kiinnostaviin paikkoihin, esimerkiksi Heurekaan ja Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneisiin. Museoissa, joissa olen viime aikoina käynyt, on mieleeni jääneet erityisesti Rafael Wardin näyttely Didrichsenin taidemuseossa, norjalaisen Peder Balken ”Arktinen lumo” -näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa sekä Ateneumin ”Väriä & valoa – impressionismin perintö” -näyttely. Viime kesältä jäi mieleen upea museoretki Tuusulan järven taiteilijayhteisön museoihin. Koen museoissa ja näyttelyissä käymisen virkistävän mieltä ja jollain tavalla kohottavan arjen yläpuolelle. Museokortista on ollut minulle valtavan paljon iloa ja se on ollut hintansa väärti. Voin suositella sitä lämpimästi kaikille, vaikka ei kokisikaan olevansa niin kiinnostunut museoista, kuten en itsekään ennen kortin hankintaa ollut.

Teksti ja kuva: Johanna

“Toinen kulttuurin laji, josta olen aina pitänyt, on elokuvat”

Mikä on mielen rooli fyysisissä oireissa?

Mielellä on joskus roolinsa fyysisissä oireissa. Ehkä tunnetuin esimerkki tästä on plasebo-vaikutus, myönteinen lumevaikutus, jolloin ihminen kokee lievitystä huonoon oloonsa vain sillä, että luulee saavansa oikeaa lääkettä ongelmaansa, vaikkei aitoa lääkettä saakaan. Plasebon lisäksi vastakohtana on olemassa nosebo-vaikutus, eli kielteinen lumevaikutus. Nosebo on se efekti, kun ihminen kokee olonsa huonoksi, kun luulee saaneensa esimerkiksi ainetta jolle on allerginen, vaikkei ole oikeasti saanut tuota ainetta. Tärkeintä on kuitenkin tähdentää melkein heti aluksi sitä, että osassa fyysisiä oireita on mielellä osansa, mutta ei suinkaan kaikessa. Tämän mielen roolin ei pitäisi siis olla sävyltään syyllistävä tai vaativa asia, niin että jos sen hyödyntämisessä ei onnistuisi, ei jotenkin vaan ymmärrä jotain. Eikä sillä voi korjata sitä ja tätä vaivaa, niin että se olisi jokin helppo ja varma ratkaisu kaikkeen, ei tietenkään. Se että valjastaa oman mielensä voiman ei yksinkertaisesti toimi aina, eikä kaikille, saati joka tilanteessa. Mutta asioilla on aina puolensa, ja yleensä on olemassa se kultainen keskitie. Siksi joskus mielen osuuden tutkiskelu on hyvä mahdollisuus, ja siksi sen roolia voi välillä miettiä.

Voiko ajattelulla muuttaa terveyttä?

Vaikka se voi kuulostaa jonkun mielestä oudolta, niin minulla oma vuosia enemmänkin kiukutellut vatsa rauhoittui sillä, että rauhoitin ajatukseni. Rauhoitin stressaamista, vaativuutta itseä kohtaan, huoliajattelua ja katastrofiajattelua. Ja minun tapauksessani se auttoi, vaikken muuttanut ruokavaliota tai mitään muuta. Olen ottanut stressiä ennen asioista enemmän, ja huolehtinut niitä liikaa, no paljonkin. Mutta enää en toimi samalla tavalla. Käytännössä asiat menivät näin: eräs päivä lähimenneisyydessä tajusin selkeästi, etten jaksa enää huolehtia samalla tavalla. Olin myös juuri nähnyt sosiaalisessa mediassa lähes peräkkäin monta postausta hetkessä elämisestä ja vain osansa ottamisesta jne. - usein minulle käykin niin, että asiat kertautuvat ja huomaan samankaltaisuuksia. Ja kun minulla asiat muuttuvat vihdoin, niin joskus nopeasti. Joten, kirjoitin puhelimeni muistioon uuden mottoni - “kannattelen vain tätä hetkeä”. Ja rupesin elämään ja kokemaan tuota mottoa. Vaikea selittää täysin mitä tein ajatteluni kanssa eri lailla. Mutta en enää jaksanut huolehtia asioista pitkällä tähtäimellä, ja aloin kantaa vain omaa osuuttani siinä hetkessä. Joka tapauksessa, se on toiminut.

“Mutta asioilla on aina puolensa, ja yleensä on olemassa se kultainen keskitie”

Positiivisemman ajattelun seurauksia

Vuosien oireilun jälkeen vatsa rauhoittui lähes normaaliksi, ihan päivissä, vaikken siis muuttanut mitään muuta kuin ajatteluani. Olin ennen saanut juosta vessassa useasti päivässä, mutta nyt asiat muuttuivat. Uskon että ajattelulla on suora yhteys stressihormoneihin ja siten suolistoon. Myös neurologiset eli koko hermoston näkökannat ovat tärkeitä tässä yhteydessä, sillä hermosto vaikuttaa suoraan suoliston toimintaan. Eihän minun elämäni tai ajatteluni ole mitään täydellisen rauhallista, tietenkään eivät ole, mutta aikalailla tarpeeksi näköjään. Enää ei lähde iso pyörä pyörimään jatkuvasti kauhuskenaarioihin tai ylipäätään liian pitkälle tulevaan. Tavalla hengittää on tässä kaikessa myös osansa – kevyt ja virtaava hengitys auttaa minua pysymään rauhallisena.

Mielen voima on suuri

Joillain muillakin lukijoiden joukosta tällainen näkökulma voi ainakin jonkin verran auttaa. Toivon siis, että tästä jutusta olisi jotain apua jollekin lukijalle. Minulle tämä oli kaikkiaan itse asiassa mullistavaa. Vaikka edelleenkään tällainen ei toimi aina tai kaikille, niin mielen voima on iso. Se on iso molemmilla tavoilla, niin pahemmassa kuin hyvässä. Joskus sen voi valjastaa paranemisen välineeksi. Joten ehkä voit miettiä, jos voisit olla mukavampi itsellesi, eikä liian vaativa ja syyttävä. Ja voisit ehkä myös hengähtää vähän. Tällä kaikella voi olla enemmän hyviä vaikutuksia kuin etukäteen uskotkaan.

Teksti: Jonna

Kulttuurin harrastaminen

kannattaa

Jokainen kulttuuria harrastanut tietää kuinka hyvä fiilis tulee siitä, kun palaa kotiin onnistuneen konsertin tai teatterielämyksen jälkeen. Tätä asiaa ei vain ole aiemmin tutkittu tarkemmin. Kolmannen sektorin järjestöissä kuten opistoissa, tehdään valtavasti työtä kulttuuriharrastamisen eteen. Työn merkitystä ei aina huomata järjestöjen ulkopuolella, ja siksi on tärkeää sanoittaa kulttuuriharrastamisen vaikutuksia yksilöille ja yhteisöille.

Nyt Sivistysliitto Kansalaisfoorumi on tehnyt laajan tutkimuksen, jonka tarkoitus oli selvittää kulttuuriharrastuksesta koituvia hyötyjä. Keväällä 2022 tehdyssä selvityksessä kysyttiin millaisia vaikutuksia ihmiset ovat kokeneet. Kyselyyn saatiin yli 1300 vastausta eri-ikäisiltä kulttuurinharrastajilta. Tutkimuksessa eriteltiin fyysiset vaikutukset, psykologiset vaikutukset, oppimiseen liittyvät vaikutukset, sosiaaliset vaikutukset ja yhteisöön liittyvät vaikutukset. Selvityksestä kävi ilmi, että kulttuurin harrastamisella on merkittäviä vaikutuksia kaikilla tarkastelluilla osa-alueilla. Erityisesti korostuivat positiiviset sosiaaliset vaikutukset. Monille yhteisö oli tärkein syy harrastaa. Yhdessä harrastamisen koetaan vaikuttavan positiivisesti mielen hyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan 84% ihmisistä sai myös iloa oppimisesta ja 77% sai siitä sopivia haasteita. Harrastus parantaa itsetuntemusta ja kehittää resilienssiä eli vastoinkäymisten kestämistä. Neljä viidestä on saanut harrastuksestaan uusia kavereita, ja kaverisuhteet kestävät monesti vuosikausia. Kulttuuriharrastus torjuu siis hyvin yksinäisyyttä. Kiusaamista sen parissa tapahtuu ani harvoin. Olisiko sinunkin aika varata lippu teatteriin tai konserttiin? Jos yksin lähteminen arveluttaa, niin Kulttuurikaverista saat itsellesi ilmaisen seuralaisen harrastukseen ja samalla oman lippusi hieman halvempaan hintaa. Helsingin kaupungin kulttuurikaverin voi varata puhelinnumerosta (09) 310 58237.

Teksti: Maija

Kulttuuri hyvinvoinnin lähteenä

Katsoessani Ateneumin taidemuseossa impressionistista taulua oloni on euforinen. Teoksen on maalannut suosikkimaalarini Claude Monet yli sata vuotta sitten. Koko kerros Ateneumissa on täynnä samanlaista hyvän olon tunteen tuottavaa taidetta. Yleensä ahdistun väkijoukoissa, mutta ympärilläni vellova ihmismassa katoaa mielessäni jonnekin kaukaisuuteen, kun nautin väreistä ja tunnelmista joita taide minulle suo. Kierrän näyttelyn pysähdellen pitkiksi ajoiksi taulujen eteen ihailemaan niitä. Sitten lähden uusintakierrokselle ja katson suosikkitaulujani uudelleen. Kun pääsen ulos, on Helsingin likaisenruskea lumi muuttunut kauniiksi ja ihmiset hymyileviksi. Tai ainakin minä hymyilen ja silloin maailma hymyilee takaisin, hyvänolontunne säilyy monta päivää.

Näyttelyvierailuani seuraavana päivänä kaivan maalaustarvikkeeni esiin ja maalaan ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Taulustani ei tule Monétn veroinen, mutta maaliin jää palanen hyvää oloani. Seuraavan kerran kun ahdistus iskee, on taas helpompi ottaa maalit esiin ja räiskiä paha olo kankaalle väreinä. Pystyn taas hengittämään ja menemään ihmisten ilmoille ilman ahdistusta. Hyvinvoivana.

Teksti: Merja

Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!

Kulttuuri auttaa kokijaansa laajentamaan näkemystään maailmasta

Kansallisrunoilijamme Eino Leino huhuili vuonna 1912 julkaisemassaan runokokoelmassa kulttuurin perään. Hän jatkoi: ”Mut mikä on se kyltyyri?/Kas, siinäpä pulma on jyyri”. Erikoinen kirjoitustapa juonsi varmaan juurensa runossa siitä, että se oli otsikossa saanut alleen maininnan ”Helsingin murteella”. Mitä se sitten tarkoittikaan? Stadin kundina en tunnista moista murretta, stadin slangin kylläkin, enkä siinä ole törmännyt tuollaiseen ilmaukseen. Leino halusi mielestäni sanoa, kun runoa kahlaa eteenpäin, että käsite ”kyltyyri” liittyy helsinkiläiseen hienosteluun, oopperan maailmaan, kuvataiteeseen ja matkailuun. Pariisissa noudatettu ulkoinen pöyhkeily ei toiminut Helsingissä, vaikka kuinka yritettiin, joten lopputuloksena oli vain irvikuva - karikatyyri. Yritettiin, mutta ei osattu.

Leinon sarkastisesta sanailusta huolimatta, jää ilmaan leijumaan alkuperäinen kysymys: Mitä se kulttuuri oikein on? Yleisen määritelmän mukaan kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta; tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys. Siteeraan Suomen kulttuurirahaston toimitusjohtajan Susanna Petterssonin artikkelia (HS 28.1.24). Hänen mukaansa sivistys ei ole 2020-luvulla yksiselitteinen asia. Sivistys ei tarkoita vaikkapa lukeneisuutta tai kykyä tunnistaa taiteen klassikoita. Kyse on ennemminkin tietynlaisesta suhtautumisesta maailmaan. Artikkelista vahvistuu johtopäätös, että kulttuuri ja sivistys ovat kiistatta yhteydessä toisiinsa. Näistä molemmista kumpuaa myös kolmas käsite – arvot. Itse kullakin on oma arvomaailmansa. Arvoja ei synny ilman kulttuuria ja sivistystä. Jos katsomme ympärillemme, voimme todeta, että joissakin yhteiskunnissa voi olla hyvinkin vahvaksi koettua kulttuuriperimää vaikkapa sävel- tai kuvataiteessa. Kulttuurin arkitaso ja sovellukset näyttävät toimivan. Sivistystaso saattaa kuitenkin olla romahtamassa. Syytä voi etsiä autoritäärisistä johtajista. He eivät salli katseen kohdistamista tulevaan tai ulkopuolelle, vaan sen on kohdistuttava lähelle. Sen hiekkalaatikon reunojen sisälle, jossa leikitään. Kyyninen itsekeskeisyys muodostuu hyveeksi, kuten myös yksilön selviäminen jokapäiväisistä rutiineista. Rakentava arvokeskustelu pohdintoineen tukahdutetaan.

Tultiinko tässä pohdiskelussa hullua hurskaammaksi? En saanut aikaiseksi yksiselitteistä vastausta siihen, mitä kulttuuri on. Ehkä epäonnistuin? Siispä esitän, että kulttuuria on kaikki ympärillämme oleva.

“Mitä se kulttuuri oikein on?”

Sana kulttuuri tulee latinan verbistä colere, viljellä. Siitä on johdettu nimi cultura, viljelys. Agraariyhteisössä käsitteet liittyivät maanviljelyyn. Roomalainen filosofi Cicero sovelsi käyttöönsä käsitteen animi cultura – hengen viljely. Yksilö viljeli maata, muuttaen sen kulttuuriympäristökseen ja filosofi suoritti hengen viljelyä aikalaisilleen.

Ajatellaan, että syntyvä lapsi - jollainen jokainen meistä on ollut - on kirjoittamaton lehti. Hänestä kehittyy koulutuksen, kasvatuksen ja hengen viljelyn kautta kulttuurinsa edustaja. Hän edelleen muokkaa ja siirtää oppimaansa eteenpäin. Kulttuuriin voidaan katsoa lukeutuvan kaiken sen tiedon, taidon ja sivistyksen, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Näin koko ympäristömme on osa kulttuuria. Se on laaja kokonaisuus, josta jokainen voi ammentaa. Kulttuuri on samalla kertaa kollektiivinen ja yksilöllinen. Siihen osallistuminen ei vaadi välttämättä taloudellista panosta. Kulttuuriympäristössä liikkuminen, kirjastossa haahuilu lukemisen rinnalla, kanssakulkijoiden tarkkailu ostosparatiisissa, kitaran näppäily metrokäytävässä tai telkänpoikasten sukellusharjoitusten seuraaminen vesistön äärellä. Ne ovat kaikki ilmaisia kulttuuritapahtumia, ilman taloudellista uhrausta. Sijansa saakoon myös taide-, urheilu- ja tiedetapahtumien seuraaminen, joihin pääsee usein osallistumaan kohtuullisilla pääsymaksuilla. Kulttuurin harrastaminen vaikuttaa tutkitusti terveyteen, hyvinvointiin ja elinikään positiivisesti. Mielestäni kulttuuri on kokemusten kartuttamista, se on tärkeä osa ihmisyyttä.

Teksti: Kaj Erlund

Pahoinvointia länsimaisesta kulttuurista

Kulttuurilla tarkoitetaan yleensä taiteita, mutta taiteet ovat vain yksi kulttuurin muoto. Kulttuuri on paljon laajempi käsite. Se on mielestäni niin laaja käsite, että sitä on hankalaa tieteellisesti määritellä, sillä kun on eri merkityksiä eri yhteyksissä. Sanan “kulttuuri” alkuperä tulee latinan kielen sanasta “cultura” ja se ei suinkaan tarkoita taiteita, vaan maanviljelyä. Muistan lukeneeni teini-iässä kirjaa, missä kulttuureiden pohdittiin käyvän läpi eri elinkaaria. Ne alkavat noususta ja päätyvät tuhoon. Alun perin ajatus tällaisesta kulttuurin kehityskaaresta on esitetty teoksessa “Länsimaisen kulttuurin perikato” (alkuperäinen nimi: “The Decline of the West”, Kirjan kirjoitti saksalainen filosofi ja historioitsija Oswald Spengler.) En muista oliko teos, jota luin tuo alkuperäisteos vaiko jokin, mikä kertoi siitä. Spenglerin tavoin koen, että länsimainen kulttuuri on kriisissä. Länsimainen kulttuuri on liian työ- ja rahapainotteista ja se kuluttaa liikaa luonnonvaroja. Joidenkin mielestä kehitys johtaa ekokatastrofiin. Joidenkin mielestä, kuten edesmenneen Pentti Linkolan mielestä, ekokatastrofi on jo parhaillaan menossa.

Kaikkia ei ole siunattu mielekkäällä työnteolla eikä kaikille riitä töitä. Kiireinen ja tiivistahtinen työ stressaa monia ja johtaa henkiseen pahoinvointiin, mutta sitten taas, jos jää työelämän ulkopuolelle, niin kohtaa helposti taloudellisia ja sosiaalisia vaikeuksia. Länsimainen kilpailukulttuuri tuo pahoinvointia monelle. Jo pienestä pitäen lapsi joutuu kilpailemaan koulujärjestelmässä hyvistä arvosanoista ja jos ei pärjää koulussa, niin on syrjäytymisvaarassa jo pienestä pitäen. Länsimaisesta kulttuurista puuttuu yhteisöllisyyttä - sellaista yhteisöllisyyttä, mikä on Mielenterveysyhdistys Helmin yksi kantava voima.

Teksti ja kuva: Petri Keckman

Ilmaista kulttuuritarjontaa

Kulttuuria pääsee kokemaan ja harrastamaan monipuolisesti myös ilmaiseksi

Kulttuuri on sivistystä. Se kuuluu kaikille varallisuudesta riippumatta. Etsiessäni maksuttomia tapahtumia löysin eniten Helsingistä, jonka päivittäistä tarjontaa löysin aluksi osoitteesta hs.fi/menokone. Alla oleva selvitykseni ei ole mikään täydellinen kattaus, mutta toivon, että löydät siitä jotain kiinnostavaa itsellesi.Toukokuu on ilmaisten tilaisuuksien kulta-aikaa. Musiikin voima. Olen seurannut kesällä ilmaisia puistokonsertteja Espalla, Kaivopuistossa ja Töölönlahden tapahtumapuistossa. Stadionin keikat täyttävät myös läheiset kalliot. Viime elokuussa kuuntelin Jesse Kaikurantaa Vantaan MyyrYork-tapahtumaviikolla. Maailma kylässä-festivaalilla Suvilahdessa esiintyy ensi toukokuussa mm. Hassan Maikal. Ravintoloista ainakin TenhoBar Kalliossa tarjoaa ilmaisia musiikkiesityksiä. Olen hoilannut muitten mukana Milana Misicin konsertissa yhdessä Helsingin lukuisista palvelukeskuksista (kts.hel.fi/palvelukeskukset). Soutustadionilla esiintyivät viime kesänä Neumann Duo ja Tero Vaara (kts. stadissa.fi). Kortit kehiin! Jos työnantajasi tarjoaa sinulle ePassin tai Smartum-etuuden, ja jos täytät työssäoloehdot, niin voit päästä ilmaiseksi teattereihin, museoihin ja elokuviin. Samoin pääkaupunkiseudun sosiaalitoimen Kaikukortilla, jolla voit lisäksi osallistua kansalaisopiston kursseille. Jos saat kaverin maksamaan, niin pääsette hänen Veikkauskortillaan tiistaisin kaksi yhden hinnalla mm. kotimaisten artistien keikoille ja liigalätkään. Maanantaisin myös stadionin torniin sekä viereiseen liikunnan- ja urheilun kulttuurikeskus Tahtoon. Jos ensi kesänä saisin vihdoin aikaiseksi mennä torniin ottamaan valokuvia!

Kirjastot ovat tänä päivänä kansalaisten olohuoneita. Onhan sinulla ilmainen kirjastokortti? Helsingissä on 37 kirjastoa ja kaksi lasten kirjastoautoa. Jos käyt kirjastossa, sinun kannattaa napata mukaasi Helsingin työväenopiston esite, joka sisältää myös ruotsinkielisen Helsingfors Arbis kevät 2024. Opisto järjestää opetuksesta kertovan Esittävien taiteiden viikot 13.3-7.5.2024. Kirjastokortilla olen lainannut kävelysauvat ja paljon muitakin urheiluvälineitä olen hyllyillä nähnyt. Kirjaston valikoimista riippuen voit lisäksi lainata esim. pelejä, lukulaitteen, poran ja jopa roskapihdit. Kirjastoilla on tietokirjalukupiirikiertue, (huh, mikä sana!), vaihtuvia taidenäyttelyitä, ilmaista

teatteria ja yhteislaulua. Kirjailijavierailut vetävät väkeä. Missasin onnistuneesti Finlandia palkitun Sirpa Kähkösen! Kirjankierrätyspisteitä löytyy monista kirjastoista. Olen vienyt dekkareitani Sellon kirjastoon Leppävaarassa. Stadin keskustakirjasto Oodi on puolestaan aamusta iltaan auki oleva elämyskeidas. Erikoisuutena on toisen kerroksen kaupunkiverstas, jossa voit mm. ommella saumurilla ja tulostaa 3D:nä. Laitteiden käyttö on ilmaista, mutta joidenkin laitteiden materiaaleista peritään maksu. Paperitulostus on ilmaista vain Vantaan kirjastoissa, sinne siis! Kansalliskirjastossa riittää tutkivalle ihmeteltävää, vaikka koko päiväksi. Alakerran tutkijasalissa saat pyytäessäsi apua mikrofilmien helppoihin lukulaitteisiin, joilla voit lukea ikivanhoja lehtiä. Löysin sieltä isoisäni kuolinilmoituksen vuodelta 1932! Kirjastot.fi tarjoaa äänikirjoja, e-kirjoja ja e-lehtiä ja blogeja kuunneltavaksi sekä videoita ja verkkokursseja. Storytel ja BookBeat tarjoavat vähintään 30 päivää ilmaiskuuntelua. Radioteatteri esittää radiodraamaa Yle Radio 1:ssä (87,9 MHz) sunnuntaisin klo 15, uusinta maanantai-iltaisin. Areena.yle.fi:n podcasteissa on taatusti jokaiselle jotakin.

Annan talo on lasten ja perheiden taidekeskus. Caisa puolestaan on monikulttuurinen harrastuskeskus. Muut keskukset Helsingissä ovat Malmitalo, Maunulatalo, Vuo-talo, Stoa ja Kanneltalo, joissa toimivat myös työväenopistot. Tutustu ihmeessä tarjontaan! Helsingin yliopiston Studia Generalialla on yleisöluentoja. Tänä vuonna teemana on yhteisöllisyys. Kansallisteatterin kiertuenäyttämö vie esityksiään työpajoihin, kouluihin, palvelutaloihin, vankiloihin ja vastaanottokeskuksiin. Koronasulun aikana niitä nähtiin myös asuin- ja palvelutalojen pihoilla. Korson monitoimikeskus Lumossa on kirjaston lisäksi mahdollista nähdä ilmaisia elokuvia. (kts. tapahtumat.vantaa.fi).

Helsinki-päivänä 12.6 maksuttomat tapahtumat valtaavat Helsingin kadut ja kaupunginosat. Kaksipäiväisellä Maailma kylässä-festivaalilla toukokuun lopulla Suvilahdessa, teemasta rohkeus, tulee puhumaan yli 20 puhujaa. Taiteiden yö Helsingissä on 15.8. Tarkista Vantaan yö sivustolta whysomyrtsi.fi tai tapahtumat.vantaa.fi. Tieteiden yö on

“Jos ensi kesänä saisin vihdoin aikaiseksi mennä torniin ottamaan valokuvia!”

tammikuussa. Arabian katufestivaali tuo yhteen monia eri taiteenaloja esim. sirkusta (kts.stadissa.fi). Assembly Gaming day-pelitapahtuma Espoon kulttuurikeskuksessa ja Lux Nuuksio järjestetään tammikuun lopulla. Suosittelen tutustumaan vuoden luontokuviin, joita on nähtävillä 10.3.2024 saakka Espoo Villa Elfvikin jugenkauden luontotalossa. Taidetalo Emmaan Tapiolassa, on maksuton sisäänpääsy perjantaisin klo 15 eteenpäin.

Kampin palvelutalossa on työttömille ja ikääntyneille ilosanomapiiri ja senioreille monenlaista tekemistä, esim. joogaa ja tanssiryhmiä. Sukella aikamatkalle Helsingin historiaan! Tee päiväkävely Katajanokalle, Eiraan tai Kamppiin, missä voit ihastella koristeellisia ja tunnelmallisia jugend-rakennuksia. Piipahda jugend-salin kahvilaan Espalla.

Katutapahtumista voisin mainita: Helsinki City Marathonin, Helsinki Pride viikon, vappumarssit ja joskus on niitä mielenosoituksiakin. Bongaa Helsingissä laivastovierailu ja sen mahdollinen yleisöesittely!

Valonjuhlaa tarjoaa Lux Helsinki, jonka valoteokset valaisevat Helsingin keskustassa tammikuussa. Hengittele keskuspuiston neljällä luonnonsuojelualueella tai kierrä Töölönlahti! Olen käynyt puistokävelyllä tutustumassa eri puu- ja pensaslajeihin Meilahden arboretumissa. Auringonkukkia saat kerätä omaan tarpeeseen Tuomarinkylän ja Haltialan kotieläintarhan pelloilta. Keväällä Haagan Alppiruusupuisto ja Roihuvuoren kirsikkapuistossa toukokuun lopulla vietettävä Hanamijuhla ovat kauneudessaan käymisen arvoisia. Vantaan Energia Areenalla Myyrmäessä käydään YONEX-sulkapallon SM-kilpailut helmikuun alussa. Seikkaile kävellen tai pyöräillen Villa Elfvikin luontopoluilla Espoon Laajalahdella, jossa voit nähdä lehmiä laitumella ja kiivetä lintutorniin. Maapähkinöistä pitävät oravat ja ihastuttavan kesyt sorsat ja joutsenet kutsuvat sinut tutkimaan myös Seurasaaren talonpoikaisrakennuksia. Viimeisenä, muttei vähäisempänä, muistutan Helmin omasta monipuolisesta tarjonnasta!

Teksti ja kuvat: Maarit.S.

Viikkoni kuvina

JOHANNAN VIIKKO

MAANANTAI

Maanantain pelastaa nämä karvaiset suuret rakkaudet. Perheeseen kuuluu kaksi koiraa, Hermanni sekä Franklin. Olen valtavan eläinrakas ja puhun sujuvasti koiraa.

TORSTAI

Torstain kauniin lumisen maisemakuvan nappasin istuessani auton kyydissä pelkääjän paikalla. Auton ratissa on yksi minun lempipaikkojani maailmassa, istun harvoin pelkääjän paikalla

TIISTAI

Tiistaina etäpäivällä kotitoimistossa. Olen aamuihminen ja aloitan päivät etätöissä aina tosi aikaisin. Jämähdän koneelle ja huomaan syöväni tänäänkin aamupalaa vasta melkein kello 12! Kun on draivi päällä, niin se on päällä!

PERJANTAI

Perjantain kuva on ruokapöydästä. Listalla tällä kertaa paahdettu tomaattikeitto, SUPERHERKULLISTA! Koko perheeni pitää ruoanlaitosta, se on meidän yhteinen harrastuksemme.

SUNNUNTAI

Sunnuntaina pari pitkää lenkkiä moottorikelkalla nuoremman tyttären kanssa. Rakastan moottoreita ja ajan millä tahansa moottorivehkeellä aina tilaisuuden tullen!

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona kiirehdin tanssitunnille ystäväni kanssa. Olen ensimmäistä kertaa tällä tunnilla, tunti oli paras millä koskaan olen ollut! Lähes kaksi tuntia hikoilua ja yhtä hymyä loppuilta kotona.

LAUANTAI

Lauantaina teimme retkipäivän luistelemaan! Muutama tunti luistelua ja hyvät retkieväät talvisessa säässä. Mikään ei maistu niin hyvälle kuin sämpylä ja pannukahvi kylmässä talvisäässä ulkona. Joulupukki toi minulle uuden retkikeittimen, se meni myös testiin tällä reissulla.

Tässä minun viikkoni. Elän aika aktiivista elämää ja olen paljon menossa. Sanon useimmille asioille KYLLÄ, se on vienyt minua mahtaviin paikkoihin ja seikkailuihin elämässä. Kuvat ovat pitkälti vapaa-ajaltani, mutta töissä Helmissä olen samanlainen aktiivinen menijä ja tekijä. Niin kuin monet jo tietävät, tykkään erittäin kovasti minun työstäni!

Nähdään Helmi-talolla - Johanna

Uudessa juttusarjassa pääsemme sukeltamaan Helmin työntekijöiden arkeen kuvien ja lyhyiden kuvatekstien avulla.Ensimmäisessä viikkoni kuvina -osiossa arkeaan avaavat aktiiviset toiminnanohjaajamme Johanna ja Mari!

MARIN VIIKKO

MAANANTAI

Kylmää pitänyt, joten kreetalaisten pukeminen on tärkeää. Ovat tottuneet lämpimään talveen.

TIISTAI

Töissä välillä respassakin. Kivaa vaihtelua työpäivään

TORSTAI

Harvoin tulee syötyä viikonloppuaamuina, vaikka aamiainen on tärkeä ateria. Tuona aamuna teki mieli paahtoleipää ja tietysti kahvia.

PERJANTAI

On pakkasesta jotain hyötyäkin. Ihanaa tehdä mökillä jäälyhtyjä pihaa valaisemaan.

SUNNUNTAI

Joka-aamuinen lenkki tirriäisten kanssa käynnistää päivän loistavasti.

KESKIVIIKKO

Lunta on satanut melko paljon tänä talvena, eli lumihommia riittänyt. Ellei auton putsausta niin pihan kolaamista. Hyvää ja mielekästä kuntoilua!

LAUANTAI

Lauma koossa. Yhdessä ruokakin maistuu paremmalta. Mun murut, Milo Paavo ja Clara

Minun normiviikossani ei mitään jännää tapahdu, mutta iloitsen saadessani vapaa-ajallani touhuta välillä lastenlasteni ja joka päivä karvakorvieni kanssa. T. Mari

Erikoisimmat teatterielämykseni

Teatterissa voi parhaimmillaan kokea tunteiden koko kirjon

Outoa ja kummallista. Kiinnostukseni teatteria kohtaan on lähtenyt kotoa käsin. Nuorempana olin kiinnostunut kokeellisista näytelmistä, nyttemmin komediat piristävät päivääni muutaman kerran vuodessa. Aikoinaan eräässä Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä, oli esinäytös, jossa miesnäyttelijä käveli lavalle pitkät räätälinsakset kädessään ja alkoi tähyillä yleisöä. Sitten hän loikkasi alas permannolle ja riensi valitsemaan yleisön joukosta pukumiehiä, joilta hän leikkasi kravatit poikki! Sankari heilutteli saalistaan kuin muinoin intiaanit päänahkojaan. Aluksi yleisö kohahti, kunnes toisen saksimiehen ilmestyessä lavalle minäkin ymmärsin, että tapahtumasta oli tietysti sovittu etukäteen. Valot sammuivat ja varsinainen näytös alkoi.

Aivan kummallisessa ilmapiirissä istuin puolestani keväällä 1982 Kansallisteatterin ison näyttämön katsomossa. Olimme tulevan mieheni ehdotuksesta katsomassa Tsehovin Kirsikkapuistoa ja ihmettelimme heti alusta saakka Pentti Siimeksen ja kanssanäyttelijöiden vaisua suoritusta. Muistelen, että alussa melko tyhjällä lavalla seisoi kolme miestä vierekkäin puhumassa monotonisella äänellä. Tylsiä tekopuita oli kulisseina. Eihän siitä yleisökään innostunut lopuksi kovin paljon suosionosoituksia antamaan. Aivan omituista toimintaa huippunäyttelijöiltä! Selityksen löysimme seuraavan päivän Hesarista: Kansallisen pitkäaikainen kollega Jussi Jurkka oli kuollut.

Nauru pidentää ikää. Ollessani 80-luvun lopulla työmatkalla Wienissä, olin suunnitellut viikonloppuna käyväni oopperassa. En ole mikään oopperan ylin ystävä, sillä en erota sanoja, joita kulisseissa ”mörisevät karhut” laulavat suu ammollaan, enkä kestä korkealta ja kovaa kiekuvia sopraanoja läpättävine helttoineen Mutta kun sinne pääkallopaikalle olin päässyt, niin pitihän uteliaan se äänimaailma kerran elämässään kokea. Siellä Itävallassa minulle selvisi pian, että pääsyliput Wienin valtionoopperaan olisi pitänyt tilata puoli vuotta aikaisemmin. Hinnatkin nähtyäni, olisin

“Nauru pidentää ikää”

luultavasti peruuttanut takavasemmalle. No, löysin itseni edes jostain, nimittäin Volksoperan operetista. Se vaikutti joltain kiemuraiselta ihmissuhdekarusellilta. Saksaa en ymmärrä vieläkään, mutta siellä kolmannen rivin piippuhyllyllä osasin oikea-aikaisesti nauraa muiden mukana. Esityksen iloinen värikkyys tarttui minuunkin, komediaa se oli siis, juonesta ja sanoista viis!

Toinen yleisöön menevä näytelmä, jonka olen nähnyt ja tässä tapauksessa fyysisestikin kokenut, meni aikoinaan Helsingin komediateatterissa. Se oli todennäköisesti brittiläisen kirjailijakolmikon 2012 palkittu farssi, ”Näytelmä, joka menee pieleen”. Jo heti esityksen alussa oli hassuja kohtauksia, kompurointeja rappusissa ja lentäviä esineitä, paljon tapahtumia, joissa yleisö eli mukana. Liiankin makeaa mahan täydeltä. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä yleisössä oli kovaääninen miesnauraja, jonka hassu hörähdys kuului aina ylitse muiden. Muodostui jatkumo: ensin naurettiin kohtaukselle ja sitten kansaa villitsevälle miehelle heti perään. Näytelmän edetessä, se ei ollut enää kivaa: räjähtävät naurupommit saivat meikkini leviämään, poskeni kipeytymään, vatsalihakseni kipristymään ja monilukuisten esiintyjien vuorosanat hukkuivat yleisön nauruaaltoihin. Esityksen loputtua jonotin takkini naulakosta ja sain sen puettua päälleni selkäni suoristuttua vasta kadulla.

Teksti: Maarit

4o

Niemikotisäätiö – yhdessä 40 vuotta

Tuettua asumista, aktiviteetteja ja valmennusta helsinkiläisille mielenterveyden häiriöistä toipuville jo vuodesta 1983 lähtien

Ilomantsin

Eino Nikka & Knit Pekanpää, puh. 0400 785 844

EP:n Kehärakenne Oy

Seinäjoki, www.epnkeharakenne.fi

Hammaslääkäri

auli Reijonen

Lahti, puh. 03 751 2122

Hyvää kevättä!

Betonituote Kautto Oy

Ilomantsi, puh. 040 595 9191

Mavor Oy

Nummela, www.mavor.fi

Laivurinkatu 26, 92100 Raahe, puh. 08 211 8100 www.harkatorinapteekki.fi

 niemikoti.fi

Mu O v I la MI Oy

Ähtäri, www.lamidoors.com

Kirjallisuuden tuottamat elämykset virkistävät

Pidän elokuvien katsomisesta ja teatteristakin, mutta taiteen eri muodoista kirjallisuus on minulle aina ollut suurin intohimo. Minulle luettiin paljon, kun olin pieni. Painostin äitiä ja mummoa lukemaan aina ylimääräisiä iltasatuja, niin että nukkumaan menosta tuli suorastaan tahtojen taistelu. Aloin lukea kirjoja itseksenikin varhain. Ensin Viisikoita, Kolmea etsivää, Neiti etsivää. Esitin kerran kirjastossa huolen, että mitä jos minä luen kaikki kirjoitetut kirjat ja luettava näin loppuu. Äiti ja kirjaston virkailija huvittuivat ja lohduttivat, ettei niin varmasti mitenkään pääse käymään. Kirjat eivät maailmasta lopu, ja niitä kirjoitetaan koko ajan lisää.

Jo 9-vuotiaana siirryin lukemaan kirjastomme nuorten aikuisten hyllyä. Isäni houkutti Alexandre Dumasin Kolmen muskettisoturin ja Monte Kriston kreivin pariin. Teini-ikäisenä ihastuin venäläisiin klassikoihin ja science fictioniin ja kahlasin Lappeenrannan kirjaston psykologiahyllyn. Romanttinen kirjallisuus on ainoa laji, josta en ole koskaan niin välittänyt. Aikuisiällä lukeminen on kulkenut mukana aina. On ollut tietenkin vuosia, jolloin on lukenut vähemmän. Kun olin hyvin masentunut, kykenin vain lukemaan uudestaan sellaisia kirjoja, jotka olin jo kertaalleen lukenut aiemmin. Mieli ei pystynyt ottamaan uutta sisältöä vastaan.

Lukeminen tarjoaa yhteyden toiseen ihmiseen ja lisää suvaitsevaisuutta

Viime vuosina olen taas lukenut paljon. Lukeminen merkitsee minulle seikkailua, todellisuuspakoa, tiedon hankkimista, rentoutumiskeidasta ja yhteyden löytämistä jonkun toisen ihmisen mieleen. Kirjallisuudesta löytää uusia ajatuksia. Uskon että lukeminen lisää suvaitsevaisuutta, sillä lukiessa erilaisia kirjoja huomaa kuinka monella tavalla saman maailman voi kokea. Monesti kirjojen kautta tutustuu johonkin kiehtovaan uuteen aiheeseen. Seuraavaksi siitä googlettaa ja löytää toisia kirjoja, joissa siitä kerrotaan enemmän. On kuin kerisit tietoa lankakeräksi.

On mielenkiintoista, kuinka kirjat tuntuvat muuttuvan sitä mukaa, kun itse muutut. Oletko sinäkin joskus palannut kertaalleen lukemaasi kirjaan, ja ihmetellyt kuinka se tuntuu muuttuneen ja olevan aivan toisenlainen kuin muistit? Muutama teini-ikänä luettu kirja on menettänyt hohtonsa, kun sen on lukenut uudestaan. Näin on käynyt mm. Bram Stokerin Draculalle. Teini-ikäisenä kirjaan tulee laitettua sellaisiakin ajatuksia ja oivalluksia, joita siinä ei ole ollut. Kypsymätön mieli projisoi omat ajatuksensa lukemaansa tekstiin. Minulla on nytkin lähes 80 varausta kirjastoon.

Nykyään varauksista ei enää joudu maksamaan. Se ainoastaan maksaa, jos varaat kirjan etkä käy sitä kuitenkaan noutamassa. Olen valinnut varausten noutokirjastokseni Oodin, sillä sen ohi tulee mentyä aina, kun lähtee kaupungille. Lähden iltalenkillä hakemaan muutaman kirjan ja sitten laitan kännykän äänettömälle ja vain luen pari tuntia. Rentouttava ilta siis luvassa.

Lukutoukan kirjavinkkejä alkuvuoteen

Christian Rönnbacka: Kävikö käry – vakuutusetsivien parhaat tarinat (Bazar 2017) Christian Rönnbacka on entinen poliisi ja nykyinen vakuutusetsivä sekä dekkarikirjailija. Kävikö käry -kirjassaan hän kertoo vakuutusetsivien kiehtovasta työstä. Vakuutusetsivät kutsutaan paikalle, kun asiakasta epäillään vakuutushuijauksesta. Etsivät yrittävät paljastaa ihmisten tekemiä vakuutushuijauksia perehtymällä tapauksiin ja kertomusten epäloogisuuksiin. Joskus he jopa seuraavat perinteiseen etsivän tapaan ihmisiä kadulla. Huijauksia tehdään melko usein eikä niiden tekemistä pidetä yleisesti edes kovin tuomittavana toimintana. Vakuutushuijauksesta kiinni jääneet ihmiset saavat vähintään määräaikaisen eston vakuutusten ostamiseen. Pahimmillaan he saavat petostuomion ja joutuvat maksamaan korvauksia. Tarinat ovat opettavaisia ja kirja on hyvin hauskasti kirjoitettu.

Arvosana: 4/5

Anne Cathrine Bomann: Agathe (Gummerus kustannus, 2020)

Bomann on tanskalainen psykologi ja pöytätenniksen mestari. Agathe on hänen esikoiskirjansa. Kirja kertoo 71-vuotiaasta pariisilaisesta miespsykiatrista, joka on varsin leipääntynyt työhönsä ja odottaa jo eläkkeelle pääsyä. Nuori potilas – Agathe – saa hänet kuitenkin ihastumaan itseensä ja arvostamaan uudestaan elämää. Bomannin esikoisteos on käännetty useille kielille. Monet lukijat ovat olleet ihastuneita siihen. Agathelle on myönnetty italialainen Scrivere per Amore -palkinto. Kirja onkin mielenkiintoinen, helppolukuinen ja hyvin kirjoitettu. Minä en kuitenkaan saanut paljon irti siitä psykologisella tasolla. Mielestäni jo lähtökohta oli epäuskottava. Iäkäs psykiatri lienee jo kohdannut satoja erilaisia ihmisiä eikä Agathessa ollut ihmisenä mitään erityistä. Kaikki kirjat eivät ole kaikkia varten. Monet muut ovat tosiaan pitäneet tästä minua enemmän.

Arvosana: 2/5

Maria Adolfsson: Meren ja pirun välissä (Tammi, 2020)

Tukholmalainen Maria Adolfsson on yksi monista lahjakkaista ruotsalaisista dekkarikirjailijoista. ”Meren ja pirun välissä” on hänen kolmas teoksensa. Se kertoo kuvitteellisesta Doggerland-saaresta, joka sijaitsee Ison-Britannian ja Tanskan välissä. Oikeastikin tällainen maa-alue on ollut olemassa, mutta se on päätynyt myöhemmin mannerjäätiköiden sulamisvesien alle. Päähenkilönä toimii aiemmista teoksistakin tuttu poliisi Karen Eiken Hornby. Maailmankuulu taiteilija Luna on saapunut Doggerlandiin äänittämään uutta musiikkia pitkän tauon jälkeen. Luna on ärsyttävän kaunis ja sietämättömän hyvä. Seuraavana aamuna Luna on kadonnut. Tehtäväksi jää selvittää, mitä on tapahtunut. Kirja on tuttuun tapaan vetävästi kirjoitettu, ja juoni on taitavasti rakennettu. Mutta itse Doggerland ja sen kiehtova maailma sanontoineen kaikkineen on se asia, joka nostaa Adolfssonin kirjat reippaasti keskivertodekkarien yläpuolelle. Kirja toimii hyvin itsenäisesti, vaikkei olisikaan lukenut kahta aiempaa osaa – Harha-askelta ja Myrskyvaroitusta.

Arvosana: 5/5

Anu Silfverberg : Sinut on nähty (Teos, 2021)

Tämä on me toon:n jälkimainingeissa kirjoitettu esseeteos. Se kertoo katseen vallasta ja siitä, kuinka naiset esitetään taiteessa ja kuinka heitä katsotaan. Mitä katse tekee katsojalle ja katseen kohteelle? Miesten tekemissä elokuvissa naiset vain harvoin esitetään täysipainoisina ihmisinä toiveineen ja haluineen. Usein heidän tehtävänsä on esittää jotain elokuvan kannalta tärkeää roolia kuten ”kohtalokas nainen” tai ”viaton tyttö” tai esittää kysymyksiä päähenkilölle ja antaa sitä kautta uutta tietoa katsojalle. Anu kritisoi myös sitä kuinka virheellisellä tavalla naisen seksuaalisuudesta kerrotaan elokuvissa. Silfverberg käy läpi elokuvataidetta esimerkkien kautta, ja kertoo myös rohkeasti omasta elämästään. Tämä on mainio kirja ja myös Goodreadsissä – sivustolla jossa kuka tahansa voi arvioida kirjoja – saanut poikkeuksellisen korkean keskiarvon. Yli puolet lukijoista on antanut kirjalle viisi tähteä.

Arvosana: 5/5

Teksti ja kuva: Maija Lindber

Moniäänisten taidekollektiivi

Moniäänisten taidekollektiivin perustajalle Henna Paasoselle taide on keino muuttaa oma sisäinen äänimaailma positiiviseksi

1. Kerro vähän itsestäsi. Nimesi, ikäsi, asuinpaikkakuntasi?

Olen Henna Paasonen, 51 vuotta ja asun Heinolassa ortodoksisessa Juliana-yhteisössä.

2. Olet ammatiltasi mm. kuvataiteilija ja käynyt 4 -vuotisen Avoimen Taidekoulun, kerrotko vähän koulusta? Oletko käynyt muita taideopintoja? Entä muita opintoja?

Valmistuin Avoimesta taidekoulusta vuonna 2021 ja sanoisin, että kävin juuri oikean koulun. Avoimessa taidekoulussa opetetaan maalausta ja meditaatiota, ja siellä arvostetaan henkisyyttä ja hengellisyyttä. Minulle ortodoksina tämä oli tärkeää. Hakeuduin taidekouluun, koska minulle rukouksessa syntyi voimakkaita sisäisiä kuvia. Avoimessa taidekoulussa opin tekemään näistä kuvista maalauksia. Olen opiskellut myös taidelähtöisiä menetelmiä Diakoniaammattikorkeakoulussa 2011 ja olen siitä lähtien pitänyt taidetyöpajoja hyvin erilaisten ihmisten kanssa, vanhuksista näkövammaisiin. Lisäksi olen valmistunut vuonna 2019 filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston uskontotieteen laitokselta.

3. Milloin aloitit maalaamisen ja taiteen tekemisen?

Olen pitänyt ensimmäisen näyttelyni vuonna 1999, näyttely koostui installaatioista. Lähdin tekemään taidetta, koska olin sairastanut vakavan masennuksen 1997 enkä silloin pystynyt palaamaan yliopisto-opintoihin. Oli löydettävä vaihtoehtoinen tapa ilmaista itseään. Taiteessa voi käyttää lähtökohtana ja materiaalina muistoja, unia, fantasioita, omia kehollisia kokemuksia, se on minusta kokonaisvaltaisempaa kuin tieteen tekeminen.

4. Miten taiteesi vaikuttaa hyvinvointiisi?

Taidetta tekemällä voin käsitellä ja ilmaista vaikeita, tabuina pidettyjä asioita, joista muuten joutuu vaikenemaan. Väreillä ja materiaaleilla leikkiminen antaa mielihyvää. Joskus maalaukseen tulee asioita, joita en ole tietoisesti osannut ajatella, maalaukset joskus jopa ennustavat, mihin suuntaan kehitykseni ihmisenä tulee menemään. Maalaaminen on hienovarainen, kokonaisvaltainen tapa käsitellä vaikeita asioita. Yksinkertaisesti hoitavaa.

vas. Suvi Toivola Viestintä- ja järjestökoordinaattori, Annika Roihujuuri toiminnanjohtaja ovat Suomen Moniäänisistä.

Tässä muutama jäsen Moniäänisten Taiteilijakollektiivista. vas. Sari Nieminen, Marjut Lehtinen, Samuli Aalto, Sami Juntunen

5. Kuulet ääniä, milloin aloit kuulemaan niitä? Miten taide vaikuttaa äänien kuulemiseesi?

Aloin kuulla ääniä vuonna 1999 vakavan masennuksen yhteydessä. Taidetta tekemällä saan näyttää omat kasvoni, tulen tekijäksi ja kokijaksi, mitä en muuten mielenterveyskuntoutujana ehkä voisi tehdä. Maalaan myös äänimaailmojani ja omakuvia ääntenkuulijana, viime vuosina niihin ovat tulleet kirkkaat värit. Sisäiset äänimaailmanikin ovat maalaamisen myötä muuttuneet positiivisiksi.

6. Olet kehitellyt ääniä kuulevien Pyhimyksiä vai mielipuolia? -näyttelyn, joka kiertää ympäri Suomea ja joka tunnetaan nykyään Moniäänisten Taiteilijakollektiivinä. Miten keksit idean ja mistä se lähti? Kerrotko vielä sen tarkoituksesta ja mitä se pitää sisällään?

Idea P vai M -näyttelystä syntyi siitä huomiosta, että minulle ääntenkuulijana annetaan leimaava diagnoosi, mutta esim. keskiaikaista mystikkoa Juliana Norwichlaista, josta olen kirjoittanut graduni, pidettiin pyhänä. Kenen äänet ovat sairautta, kenen merkki pyhyydestä? Miten aikakausi ja kulttuurinen konteksti määrittävät, miten äänten kuuleminen tulkitaan? Pyysin sinua ja Marjutia mukaan ääniä kuulevina taiteilijoina antamaan kasvot ilmiölle ja purkamaan siihen liittyviä ennakkoluuloja. Kiersimmekin sitten Suomessa aika monessa paikassa! Idea taiteilijakollektiivista syntyi sitten edelleen P vai M - ryhmästä, kun yhdistyksen piirissä oli monia muitakin taidetta hallintakeinona käyttävää jäsentä. Kollektiivin taiteen tarkoitus on tuoda esille äänten kuulemisen luova, inspiroiva, mystinen, inhimillinen, joskus myös positiivinen puoli. Ja vaikuttaa asenteisiin. Kivusta voi luoda kaunista, kuten kollektiivin jäsen Oliver kirjoittaa.

7. Moniäänisten Taiteilijakollektiivin seuraava näyttely on Lapinlahden Lähteellä, Helsingissä 4.4-28.4.2024. Montako työtä Henna sinulta tulee sinne?

Minulta tulee kuusi maalausta. Avajaiset Lapinlahden Lähteellä 4.4.24 klo 14-17

Taiteilijat Moniäänisten Taiteilijakollektiivissä ovat: Henna Paasonen, Marjut Lehtinen, Anne-Marie Korkealehto, Oliver Sievänen, Samuli Aalto, Sami Juntunen, Sari Nieminen, Kimmo Vinni, Mervi Juuri, Anni Tervonen.

Teksti: Sari Nieminen

Kuva: Henna Paasonen

Syventäviä näkökulmia psykiatriapalveluihin

Tässä jutussa johtava toimintaterapeutti Hannimari Pihkanen Helsingin psykiatriapalveluiden psykoosipalveluista vastaa syventäviin kysymyksiin psykiatriapalveluista. Juttu on jatkoa Helmi-lehden numerossa 4/2023 olleeseen juttuun Kolme näkökulmaa psykiatriapalveluihin.

1. Onko Helsingissä hoitoon pääsyssä pitkät jonot?

Pystymme käynnistämään hoidot hoitotakuun vaatimassa ajassa. Usein myös paljon nopeammin – mikä toki sekin saattaa joskus tuntua kovin pitkältä ajalta potilaan ja hänen läheistensä näkökulmasta. Hoitotakuu löytyy osoitteesta stm.fi/hoitotakuu.

2. Millaisia hoitopolkuja teillä on? Miten pitkiä ne ovat?

Psykiatrinen hoito räätälöidään aina kunkin potilaan tarpeita vastaavaksi. Psykoosipalveluissa moniammatillinen tiimi arvioi yhdessä potilaan ja hänen läheistensä kanssa mikä hoito- ja kuntoutusmuodoista on juuri hänen kohdallaan hyödyllistä ja oikea-aikaista. Joidenkin kohdalla hoitojakso psykoosipoliklinikalla voi olla lyhyehkö (esim. ns. reaktiiviset psykoosit) ja joidenkin kohdalla hoito- ja seurantajakso voi olla tarvittaessa jopa elinikäinen.

Psykoosipoliklinikoiden hoito toteutuu yksilötapaamisina ja ryhmissä. Tapaamisia voi olla myös perheiden ja muun verkoston kanssa. Suurin osa potilaistamme on avohoidossa, mutta ajoittain voidaan tarvita myös sairaalahoitoa. Moniammatillisiin tiimeihimme kuuluu sairaanhoitajia, lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, toimintaterapeutteja ja psykologeja. Lisäksi on mahdollista tukeutua fysioterapian palveluihin.

Viime vuosina olemme saaneet palveluvalikoimaamme BFT (Behavioural Family Therapy) -mallin mukaista perhetyötä ja CBTp (Cognitive Behavioural Therapy for Psychosis) -mallin mukaista yksilöhoitoa. Näihin hoitoihin liittyvät jaksot kestävät yleensä noin puolen vuoden tai vuoden ajan. Erityisen lupaavalta näyttää myös IPS (Individual Placement and Support) -työhönvalmennus, jonka pääsimme aloittamaan pari vuotta sitten THL:n hankkeena. Toivomme

saavamme sen tulevaisuudessa pysyväksi osaksi palveluvalikoimaamme. Kaikessa toiminnassamme tavoittelemme osallisuuden vahvistumista, toipumisorientaation hengessä.”

3. Millaista ohjausta mielenterveyspotilaiden jatkohoitomahdollisuuksiin teillä on?

Psykoosipoliklinikalta jatkohoitoon ohjataan perusterveydenhuoltoon, työterveyshuoltoon, opiskelijaterveydenhuoltoon tai yksityiselle sektorille. Lisäksi pyrimme varmistamaan, että kuntoutujalla on elämässään muutkin peruselementit kunnossa: asuminen, toimeentulo, mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita. Viimeistään tällöin mukaan tulee usein myös ns. kolmannen sektorin toimijat sekä kokemusasiantuntijoiden osaamisen hyödyntöminen.

4. Miten paljon teillä on potilaita, jotka ovat hoitaneet psyyken sairauttaan riippuvuuksilla (esimerkiksi päihteillä tai peliriippuvuudella)?

Osalla potilaistamme on pyrkimys lievittää oireitaan em. keinoin. Osalla taas ei ole minkäänlaista päihdekäyttöä tai erityisiä riippuvuuksia. Lukumääräistä tietoa ei ole kerättynä ja valitettavasti osa myös jättää kertomatta mahdollisista riippuvuuksistaan, vaikka niitä pyritään järjestelmällisesti kartoittamaan.

5. Hoidatteko psykiatrisesti oireilevia, joilla on päihdeongelma ja toisinpäin?

Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidetaan kaikki, joiden psykiatrinen sairaus vaatii erikoissairaanhoitotasoista hoitoa– riippuvuudet, somaattiset sairaudet tai muuta vastaavat seikat eivät ole esteenä. Aktiivinen päihteidenkäyttö (ja siihen mahdollisesti liittyvät seikat esim. asunnottomuus, sekaisin oleva vuorokausirytmi, kyky huolehtia asianmukaisen lääkehoidon toteutumisesta) asettaa haasteita hoidon toteutumiselle, mutta meidän liikkuvat ja jalkautuvat työntekijät tekevät todella arvokasta työtä etsiessään hoidon piiriin ihmisiä, jotka eivät esim. pysty saapumaan vastaanotolle tiettynä aikana tiettyyn paikkaan.

6. Mistä mielenterveyssairauksien hoidosta saadaan tutkimustietoa?

Työtämme ohjaa Käypä hoito -suositukset, jotka ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia (kaypahoito.fi ) . Psykiatrian alalla tehdään jatkuvasti merkittävää tutkimusta niin psykososiaaliseen hoitoon, kuntoutukseen kuin lääkehoitoonkin liittyen ja seuraamme sitä tarkasti niin alan julkaisuiden, seminaarien ja muiden koulutusten myötä.

7. Miten mielenterveyshoitoa kehitetään ja millaisia mahdollisesti uusia hoitomuotoja on tulossa?

Mielenterveystyötä kehitetään mm. sekä tieteellisen tutkimuksellisin keinoin, että erilaisina hankkeina. Palvelujen yhteiskehittäminen on nykyaikaa: tällöin kehittämistyössä on tyypillisesti mukana palveluiden käyttäjiä, verkostoja, ammattilaisia ja fasilitaattoreita. Tieteellistä tutkimusta tehdään mm. lääke- ja hoitotieteen, kuntoutuksen, psykologian, neurologian aloilta. Olemme viime aikoina saaneet merkittävästi uutta tutkimustietoa esim. siitä, miten liikunnan avulla voidaan vaikuttaa positiivisesti niin mielialaoireisiin, ahdistusoireisiin kuin uusimpana löydöksenä myös psykoosipotilaiden kognitiivisiin puutosoireisiin. Tämä avaa paljon uusia mahdollisuuksia mielenterveyskuntoutujien opiskelu- ja työllistymistavoitteisiin liittyen.

8. Näkyykö työssä se, että ihmisten suhtautuminen mielen sairauksiin on muuttunut hyväksyvämmäksi? Jos kyllä, miten se näkyy?

Tästä ei kaiketi ole tutkittua näyttöä, mutta arkikokemus tukee väittämää: esim. iltapäivälehdissä julkkikset kertovat yhä avoimemmin mielenterveyshaasteistaan. Tämä tosin koskee lähinnä mielialahäiriöitä ja neuropsykiatrisia haasteita. Toistaiseksi vielä aika harvoin näkee kenenkään julkisesti kertovan sairastavansa psykoosisairautta. Psykoosisairauksiin liittyvä stigma on yhä valitettavan vahva.

9. Ovatko mielenterveysongelmat todellisuudessa lisääntyneet vai diagnosoidaanko ne nykyään herkemmin?

Psykoosisairauksien osalta sairastuvuudessa ei ole merkittäviä muutoksia tapahtunut, mutta muun oirehdinnan osalta ei taida aukotonta näyttöä olla kertynyt. Tutkimusasetelma olisi aika haastava, sillä jo sen määritteleminen, mikä koetaan mielenterveysongelmaksi, on aika pulmallinen kysymys. Itse näkisin, että elämän laatu ja toimintakykyisyys on tärkeitä tavoitteita mielestäni aivan kaikkien ihmisten kohdalla – oli hänellä sitten diagnosoitua mielen- tai kehon sairautta tai ei.

Psykoosipalveluiden antama hoito vaikuttaa vastausten perusteella monipuoliselta. Hyvää on myös,että sairastuneen kokonaistilanne otetaan huomioon. Kiitos Hannimari Pihkaselle vastauksista.

Lähde: Helsingin kaupunki, Sosiaali- ja terveys- ja pelastustoimi, terveys- ja pelastustoimi, terveys- japäihdepalvelut, Psykiatria sähköpostihaastattelu tammikuussa 2024.

Teksti: AM

Psykoosisairauksiin liittyvä stigma on yhä valitettavan vahva

Kaikessa toiminnassamme tavoittelemme osallisuuden vahvistumista, toipumisorientaation hengessä.

Vapaaehtoiseksi

Helmin keittiöön!

Oletko kiinnostunut vapaaehtoistoiminnasta Helmin keittiöllä? Meillä pääset osallistumaan omien taitojesi ja voimiesi mukaisesti keittiön jokapäiväisiin askareisiin tiskaamisesta leivontaan tai salaatin tekoon. Keittiötoiminta mahdollistaa Helmi-talolla terveellisen ja edullisen lounaan, joka on monelle kävijälle tärkeä osa päivää ja yksi tärkeä syy lähteä toimintaan mukaan. Keittiötoiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset saavat toimintaan osallistumisen kautta tietoa terveellisestä ruokavaliosta, kokemuksen vastuun ottamisesta ja onnistumisen kokemuksia. Terveellinen ja monipuolinen ruoka on tärkeä osa jaksamista, sekä olennainen osa myös mielenterveyden ylläpitoa. Keittiötoiminta auttaa siihen osallistuvia kehittymään omassa ruuanlaitossa, syömisen säännöllisyydessä ja terveiden elämäntapojen merkityksen ymmärtämisessä. Omavalmistusprosentti on korkea (80–90) ja keittiössä käytetään paljon kauden vihanneksia ja juureksia sekä kotimaisia raaka-aineita aina kun se on mahdollista. Keittiössä valmistetaan myös suolaiset ja makeat kahvilatuotteet. Keittiötoiminnassa huomioidaan myös erilaiset juhlapyhät kuten ystävänpäivä, juhannus, halloween, itsenäisyyspäivä, uusi vuosi ja joulu, jolloin leivotaan ja valmistetaan teemaan sopivia tarjottavia. Helmi Caféssa järjestettiin myös suosittuja leivontaryhmiä ja talon omia kokkauskursseja. Lämpimästi tervetuloa vapaaehtoiseksi Helmi-talon keittiöön!

Kiinnostuitko?

Ota yhteyttä keittiötyön ohjaajamme Kitiin: kiti.suominen@mielenterveyshelmi.fi tai p. 0408370374

Kiitos kaikesta Helmi!

Kiitos kuluneesta 2,5 vuodesta helmiläiset! Kesällä 2021 näin työpaikkailmoituksen, joka vangitsi minut. Mielenterveysyhdistys Helmi etsi palveluohjaajaa. Työnkuva näyttäytyi juuri siltä, mitä sillä hetkellä halusin tehdä työkseni. Työhakemuksen lähettämisen ja kolmen (!!) haastattelun jälkeen tulin valituksi unelmieni tehtävään ja tutustuminen työtovereihin, työnkuvaan ja helmiläisiin pääsi alkamaan.

Palveluohjaajan työ tapahtuu enimmäkseen muualla kuin Helmitalossa. Jalkaudun yksilöasiakkaideni koteihin ja asiointikäynneille heidän kanssaan. Asiakkaideni kanssa on käyty niin työvoimapalveluissa, asumispalveluissa, terveys- ja hyvinvointikeskuksissa kuin myös apteekissa, ruokakaupassa, kierrätyskeskuksessa kuin museossakin. Työni luonteen vuoksi osalle Helmitalon kävijöistä olen saattanut jäädä hieman vieraammaksi työntekijäksi, siksi tyypiksi, joka vilahtelee ohi ja hädin tuskin moikkailee mennessään.

Työni palveluohjaajana on ollut erittäin antoisaa. Olen päässyt tutustumaan noin kuuteenkymmeneen yksilöasiakkaaseen, kehittämään työtäni, ohjaamaan ryhmiä, koordinoimaan kokemusasiantuntijaluentoja – ja tiskaamaan. Työyhteisöni sisäinen vitsi on ollut, että kun Katja tiskaa, lähelle ei sovi mennä. Tiskaaminen Helmin keittiössä on toiminut aidosti meditaationa, aivojen nollauksena välillä isojenkin työkokonaisuuksien lomassa.

Kuluneiden kahden ja puolen vuoden aikana olen työni ohella valmistunut ensin teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriksi, ja muutaman kuukauden sisällä valmistun myös ammatilliseksi opettajaksi. Sivussa on suoritettu myös neuropsykiatrisen valmentajan opinnot sekä traumainformoidun työotteen täydennyskoulutusta. Olen parantumaton ikuinen opiskelija ja elinikäisen oppimisen puolestapuhuja.

Moi!

Olen Mika Ristiranta ja palasin eilen lyhyen tauon jälkeen takaisin Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n vahvuuteen uudessa toimenkuvassa. Toimin jatkossa palveluohjaajana. Palveluohjaus tarjoaa mm. Yksilöllistä asiakaslähtöistä neuvontaa, tukea ja rinnalla kulkemista niin haasteellisessa elämäntilanteessa kuin asioiden hoitamisessa.

Minut tavoitat palveluohjaus- ja neuvonta asioissa p. 040 626 6192 sekä mika.ristiranta@mielenterveyshelmi.fi Olethan yhteydessä, niin sovitaan tapaaminen, Tervetuloa!

Olen tehnyt sosiaalialan asiakastyötä noin viidentoista vuoden ajan, ja viime vuosina olen yhä lisääntyvässä määrin halunnut tehdä opetus- tai kouluttamistyötä. Tähän on nyt tarjoutunut tilaisuus, josta en voi enkä halua kieltäytyä. Huhtikuun alusta lähtien aloitan asiantuntijana kehittämishankkeessa, johon olennaisena osana kuuluu kouluttaminen itselleni tärkeistä aiheista. Palveluohjaus jää hyviin käsiin, kun aiemmin Helmissä ohjaajana toiminut työkaverini Mika hyppää palveluohjaajan saappaisiin. Haluan lämpimästi kiittää kuluneesta yhteisestä ajastamme Helmissä kävijät, asiakkaat, hallitus sekä tietysti työtoverit. Olen ollut teidän seurassa kotonani. Voikaa hyvin, menestystä kaikkeen jatkossa, moikkaillaan kun tavataan!

Teksti: Katja Kivipuro, palveluohjaaja

Hei!

Olen Lotta ja uunituore sosionomi. Aloitin vähän aikaa sitten Helmi-talolla määräaikaisen ohjaajan tehtävissä. Itse olen herkkä, luontoa rakastava piirtäjä, lisäksi tykkään kuunnella kotona musiikkia ja kokkailla kavereille hyvää ruokaa. Olen innoissani työskentelystä Helmissä ja on mukava päästä osaksi lämminhenkistä työporukkaa. Ihmisten kohtaaminen on minusta antoisaa ja erityisen tärkeää nykypäivänä. Toivottavasti pääsen tapaamaan myös teitä, talolla siis tavataan!

Terkuin, Lotta

Elämäntaidetta

Odotan kevään tuoksua, odotan syreenien violettia värinää. Nyt väistelen koirien jätöksiä, kahlaannilkkoja myöten sohjossa. Kohta voin mökin ikkunasta nähdä ne pari kukkivaa juhannusruusun oksaa, kuulla härkälinnun kiroilun järveltä. Kohta voin heittäytyä kesäfestareilla musiikin rytmiin, laulaa keuhkojen täydeltä mukana. Kohta voin nauraa, kun auringonlaskun väreissä jäätelö sulaa, valuu pitkin paitaasi. Kohta pääsen väistelemään etanoita pyörätiellä. Kohta saan taas kesästä voimia kaikkiin seuraaviin vuodenaikoihin.

Ystävänpäivä yksin

Tavallinen keskiviikko, seurana sohva. Ei ole ketään, on vain hiljaisuus. On lakko, en pääse mihinkään kauemmas. On jäätikkö, en uskalla mihinkään lähelle. Avaan radion, siellä hössötetään rakkaudesta, höpötetään hellyydestä. Tuntuu, että jotain oleellista puuttuu. Rapsutan kissaa, uskollista ystävää, ehkä tämä tästä taas joskus helpottaa.

Kaukana

Olet siellä jossain. Aikaero on tarkalleen kuusi tuntia. Olet rohkea, uskallat kokeilla, miten elämä kantaa. Näet suurkaupungin, näet ihmisten värikkäänä vellovan virran. Sinä jo nukut kaukana. Minä otan vielä yhden mukillisen teetä ja vajoan tähän samaan vanhaan melankoliaan.

T. Olavi “Matador” Huuhkaja

Asiakaspalaute

psykiatrian ihme

Olin Auroran sairaalassa pakkohoidossa 3 kk ja 2 viikkoa psykoosiosastolla. Viime kerralla olin hoidossa 5 ja puoli vuotta, josta yhtäjaksoisesti yli neljä vuotta. Tästä on nyt yli 10 vuotta aikaa. Psykiatria on kehittynyt valtavasti 10 vuodessa ja annoin osastolle sekä henkilökunnalle, että potilaille täydet pisteet arviointilomakkeeseen sekä kirjallisen erityismaininnan “Unelmien täyttymys”, arvosanan 10+++++. Kehityskohteita olivat erityisesti lepositeiden puuttuminen akuuttiosastolta. Ennen jos osastolla ilmaisi vihan tunteita, joutui välittömästi leposide-eristykseen. Minä olin aikanaan jatkuvasti lepositeissä. Mielestäni lääkitys on kehittynyt valtavasti kymmenessä vuodessa. Paras asia koko elämässäni on ollut se, että olen saanut olla pakkohoidossa 3 kk ja 2 viikkoa Auroran sairaalan huippuyksikössä. Psykiatrista hoitoa on vaikea verrata mihinkään muuhun, sillä se kuntouttaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Pääkopassa asustavat aivot, tiedemiehet tutkivat aivoja, ja lääkärit määräävät lääkkeitä aivotutkimuksen pohjalta. Psykiatrinen hoito on parasta, mitä ihminen voi saada apua tarvitessaan. Psykiatria on sijoitus tulevaisuutta varten. Tätä minä sain pakkohoidossa Auroran sairaalan huippuyksikössä osastolla. Se kuntoutti minut.

Teksti: Elämän filosofi-ajattelija

Kuva: Tarja Ruusunen

Vastaukset 30.4.2024 mennessä: ”Helmikrypto 1/2024” HELMI ry, Mäkelänkatu 56, 00510 Helsinki tai ota puhelimella kuva ratkaisustasi ja lähetä se Helmiin p. 0447774998. Palkintona leffalippu!

FIKTIIVINEN OMAELÄMÄKERTA

Jim Dahlin kirja on BoD:in (Books on Demand) tekemä. Kirja on selkeästi tehty vapaammin kuin perinteisessä kustantamossa. Huominen oli eilen ei ole perinteinen romaani. Dahlin kirjassa on tarinoita kirjailijan omasta elämästä. Mukaan mahtuu niin vakavia jääkiekkohaastatteluja kuin abstraktin fiktiivisiä tekstejäkin sekä reflektiota eli pohdintaa omista nyt julkaistavista teksteistä. Kertomukset ovat selkeitä, niissä

Kertojan kanssa on myös leikittelyä. Välillä kertoja on Jim, välillä kertoja puhuukin Jimistä hänenä. Eräästä lauseesta käy ilmi, että kertoja ei oikeastaan tiedäkään, onko hän Jim vai joku muu. Kyseessä on mielenkiintoinen kertomisen tapa. Tarina kuitenkin nyrjähtää siihen suuntaan, että Jim

Jim Dahl on opiskellut kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Jim Dahl on pseudonyymi eli salanimi. Kirjan alussa kerrotaan, miten nimi sai alkunsa: runoilija Arto Melleri

Erityisen mielenkiintoisena pidin teoksen osiota Jimin luovan kirjoittamisen opinnoista, teenhän itsekin juuri niitä nyt Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Teos tuo tekijänsä todella

Kirja on kirjoitettu osin englanniksi. Tekstistä 34,58 % on englantia. Jos kaipaa helpohkosti englanninkielistä tekstiä luettavaksi, tämä on hyvä valinta. Jim Dahl kertoo kirjassa kirjoittavansa englanniksi siksi että saa silloin etäisyyttä

Teksti on lukijaystävällistä, sillä fontti on suurikokoinen. Jimin englanniksi kirjoittamat päiväkirjaosiot tekevät kirjasta enemmän autofiktiivisen. Kirjailija on äänessä ja tuo julki omaa elämäänsä. Mutta kuten elämässä nämä tarinat eivät oikein johda mihinkään hallittuun kokonaisuuteen ja teos on hieman vähemmän romaani. Mutta jos fiktiivinen Jim Dahl

Teos on hyvin kokeellinen. Se on myös kirja kirjoittamisesta.

TAPAHTUMIA:

MAAILMAN METSÄNPÄIVÄ

TO 21.3. KLO 14.30

Helmi esittää Siskonsalissa dokumenttielokuvan Suomalaiset ikimetsät, joka on kiehtova kuvausmahtavista metsistämme. Katsotaan dokkari leffaeväitä napostellen. Tervetuloa!

PÄÄSIÄISASETELMA

KE 27.3. KLO 11.30–13.00

Mikä olisikaan ihanampaa kodin pääsiäispöydässä, kuin itse tehty kukka-asetelma? Tehdään yhdessä omat asetelmamme mutta nautitaan sitä ennen lounas Cafe Helmi-kukassa. Ilmoittautumiset 20.3. mennessä. Omavastuu 5,00 € sisältää lounaan ja tarvikkeet.

PÄÄSIÄISMUNAJAHTI

TO 28.3.

Helmi-talolle piilotettu suklaamunia pitkin poikin! Löytäjä saa pitää, joten tule etsimään omasi!

RUNOGALLERIAN AVAJAISET

TI 2.4. KLO 13.00

Kevään ajan käynnissä ollut Runoryhmä huipentuu näyttelyyn, jossa ryhmässä kirjoitettuja runoja on esillä Galleria Helmissä. Avajaisissa kirjoitetaan pikarunoja runokioskissa. Olet lämpimästi tervetullut!

LUENTO AIHEESTA PROKRASTINAATIO - asioiden lykkääminen

PE 12.4. KLO 13.00–14.30

“Prokrastinaatio - Aloittamisen vaikeus ja miten se voitetaan! Miksi lykkäämme asioita? Pyörivätkö tekemättömät asiat prokrastinaation eli aloittamisen vaikeuden kanssa ainakin joskus elämänsä aikana. Toistuva vaikeus tarttua toimeen voi kuormittaa arkea ja jaksamista. Prokrastinaatiosta kirjan kirjoittanut psykologi Minna Miao kertoo, mitä on aloittamisen vaikeuden taustalla ja miten sitä voi omassa arjessa pyrkiä helpottamaan. Olet lämpimästi tervetullut talolle kuuntelemaan luentoa ilman erillistä ilmoittautumista.

VAPPUTANSSIT

TI 30.4. KLO 13.00–14.30

Tanssia, musiikkia, yhdessäoloa sekä naurua, herkkuja unohtamatta! Tervetuloa tanssimaan ja kuuntelemaan DJ Alexin soittamaa musiikkia Siskon saliin! Toiveita kuunnellaan musiikin suhteen! Nähdään tanssilattialla.

NIKON SARJAKUVANÄYTTELYN AVAJAISET

TO 2.5. KLO 13.30

Niko Korpelan piirroksissa nähdään rohkeaa värien käyttöä. Hänen töissään seikkailevat niin omat kuin muidenkin tutut satuhahmot. Näyttely esillä Galleria Helmissä koko toukokuun ajan. Tervetuloa!

HELMIPÄIVÄN JUHLA

TI 7.5. KLO 13.30

Tule juhlimaan Helmi-päivää kanssamme! Juhlan avaa toiminnanjohtaja tervehdyksellään klo 13.30. Ohjelmassa perinteisesti vuoden helmiläisen kukitus, elävää musiikkia sekä tietenkin kakkukahvit. Yhdessä teemme tästä iltapäivästä ikimuistoisen.

RETKIÄ:

RETKI BELLA KIRPPIKSELLE

KE 10.4. klo 13.00

Lähdetään yhdessä lyhyen kävelymatkan päähän Helmitalolta. Bella on iso kirppis, jossa on paljon katseltavaa. Kierroksen lomassa Helmi tarjoaa kahvit. Ilmoittaudu viim. 2.4. mennessä.

PIME CAFE

Ma 15.4. KLO 14.00

Kahvihetki pimeässä kahvilassa on heijastus näkövammaisten elämään. Lähde kokeilemaan, maistuuko kahvi erilaiselta pimeässä! Omavastuu 2 €. Ilmoita itsesi mukaan!

REIPAS KÄVELYRETKI ALPPILAAN

TI 14.5. KLO 12.30

Lähdetään talolta klo 12.30 ja kävellään Alppipuistoon. Puistokierroksen jälkeen palaamme takaisin talolle jätskikahveille. Sisältää muutaman kilometrin reipasta kävelyä. Ilmoittaudu mukaan 8.5. mennessä.

STÖRTRÄSKIIN PÄIVÄKSI

KE 22.5. KLO 10.00–15.00

Päiväksi luontoon! Bussi hakee meidät Helmi-talolta klo 10.00 ja kuljettaa meidät Strorträskiin, jossa vietämme koko päivän yhdessä. Kuljetus takaisin Helmi-talolle lähtee klo 15.00 (talolla noin klo 15.40). Kohteessa meillä on aikaa kävellä pitkospuita pitkin ympäri lampea, hengitellä metsää ja olla vain. Halutessasi voit napata mukaan omat kalastustarvikkeet (kalastuslupa jokaisen hoidettava itse) hyvään retkeen kuuluu olennaisena osana maittavat ja runsaat grillattavat sekä tietenkin kahvit. Omavastuu retkelle on 7 €

SKATAN TILALLE

TO 30.5. KLO 9.00–15.00 Aloitetaan päivä Helmi-talon aamiaisella. Noin kello kymmenen lähdemme yleisillä kulkuvälineillä kohti Skatan tilaa, jossa meidät ottaa vastaan Minna. Päivään on suunniteltu kävelyä luontopolulla, eläinten ihastelua ja rapsuttelua, uimista halukkaille, grillausta kodassa sekä yrttien istutusta! Paikkoja vain rajoitetusti, joten olethan nopea ja varaat omasi. Omavastuu retkelle on 2 € ja matkat ovat omakustanteisia.

Kuva: Niko Korpela

LUONTOLIIKUNNAN EDISTÄMINEN

TI 19.3., 26.3., 2.4., 9.4., 16.4., 23.4. Kiinnostaisiko sinua lähteä yhteiselle kuuden kerran matkalle luontoon erilaisine sisältöineen ja menetelmineen? Johanna hakee itselleen maksimissaan kuuden hengen porukkaa, jonka kanssa yhteinen intiimi ryhmäkokonaisuus toteutetaan.

Ryhmä on maksuton, mutta osallistujan tulee olla valmis maksamaan bussilippujen hinnat muutaman ryhmäkerran siirtymissä (abc-lippu) Ryhmän kokoontuu kuutena peräkkäisenä tiistaina välillä 19.3.-23.4. klo 13.00 -> Ryhmän sisältö on jo suunniteltu, mutta matkan varrella voimme yhdessä ryhmänä tehdä muutoksia, jos toteamme jonkun toisen tavan/tekemisen paremmaksi. Tulemme käymään kävelyllä lähiympäristössä sauvoilla ja ilman. Tulemme tutustumaan kasvavan liikkumiseen trendiin, rapputreeniin! Tutustumme kylmäuintiin ja sen suurenmoisiin hyvinvointivaikutuksiin. Kylmäuinti ei ole mitään ilman saunaa ja maittavaa lounasta sen päälle. Teemme myös retken Haltialan kotieläintilalle, jonka ympärillä on mahtavat metsäiset lenkkimaisemat! Samalla reissulla imemme itseemme eläinten positiivista energiaa. Eläinten positiivisesta ja rauhoittavasta energiasta ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tuskin tarvitsee edes kiistellä. Se on kiistatonta ja ihanaa! Tällaista siis luvassa yhteisellä kuuden viikon matkalla! Kiinnostuitko? Entä mitä sinulta odotetaan? Sinulta osallistujana odotamme sitoutumista jokaiselle ryhmäkerralle, avoimella mielellä mukana olemista sekä valmiutta/halua/jaksamista kävellä reilun puolen tunnin lenkkejä yhdessä. Ilmoita halukkuutesi suoraan Johannalle talolla, soittamalla 050 4054839 tai olemalla yhteydessä sähköpostilla johanna.norring@mielenterveyshelmi.fi Ryhmä on osa Johannan koulutyötä ja poikkeuksellisesti kaikki ilmoittautumiset kulkevat suoraan/ vain Johannan kautta. Halukkaat haastatellaan ennen valintaa. Viimeinen ilmoittautumispäivä on pe 8.3.24

RUOKAKURSSI

KE 27.3., 3.4., 10.4., 17.4. sekä 24.4. KLO 10.00–13.45 Helmiläisten oma Ruokakurssi kokoontuu viitenä peräkkäisenä keskiviikkona Kallion opistotalolla. Kurssilla opetellaan ruoanlaittoa sallivassa ja rauhallisessa ympäristössä yhdessä kotitalousopettaja Hanna Mahlion kanssa. Jokaisen päivän päätteeksi syödään aina yhdessä valmistuneet ruoat. Lähde mukaan suositulle kurssille! Koko kurssin hinta on vain 15 €.

VALOKUVAUSKURSSI

TI 2.4.–4.6. KLO 15.00–18.00 (10krt)

Helmin valokuvausilmaisun kurssilla opit valokuvataiteesta, valokuvasta ilmaisun välineenä ja hieman myös tekniikkaa. Harjoittelemme yhdessä ja teemme kotitehtäviä. Lopuksi pistämme pystyyn näyttelyn. Aiempaa kokemusta et tarvitse, mutta voit toki syventää omaa osaamistasi kurssilla. Omavastuuhinta koko kurssille on 20 €. Ryhmää ohjaa ennestään helmiläisille tuttu Magi.

MINI-NOVAT-RYHMÄ

TO 2.5., 16.5., 23.5., 30.5., 6.6. KLO 14.30–16.15 Miten voin tällä hetkellä? Minkälaisiin asioihin toivoisin muutosta? Miten yleensä toimin, kun erilaisia tunteita nousee pintaan? Näitä ja monia muita kysymyksiä pohditaan tässä viiden kerran naisten mini-NOVAT-ryhmässä. Ohjaaja Naistenkartanolta. Rajallinen osallistujamäärä. Ilmoittaudu mukaan viim. 18.4. Viiden kerran omavastuuhinta 5 €.

KESÄHARJUN TOIMINTAKESKUS

KE-PE 24.4. –26.4.

Helmi-porukan kanssa kevätlomalle Kesäharjun toimintakeskukseen! Kolmen päivän loma Iitin Kesäharjulla. Lähtö keskiviikkoaamuna tilausbussilla Helmi-talolta ja paluu perjantaina iltapäivällä Helmi-talolle. Mukaan lomalle lähtee Helmin kaksi ohjaajaa sekä 33 asiakasta. Lomaan kuluu täysi ylläpito ruokien suhteen, torstaina mahdollisuus kuntosaliin, sulkapalloon, muihin pallopeleihin, yhteisiä kävelyretkiä, mahdollinen käynti kotieläintilalla, yhteisiä lautapelihetkiä, karaokea, kylmäuintia, saunomista ja mitä ikinä keksimme yhdessä tehdä! Kuitenkin niin, että osallistut juuri siihen mihin itse haluat tai olet osallistumatta. Lyhyen kävelymatkan päässä omakustanteisesti muutama kahvila sekä kauppa. Omavastuu lomalle on 50 €. Lisätietoja lomasta saat Johannalta. Voit hakea lomalle lomakkeella, jonka saat sähköisesti tai talolta. Tervetuloa mukaan virkistävälle lomalle!

PALVELUOHJAUS:

PALVELUNEUVONTA

MAANANTAISIN KLO 13.00–15.30 Ohjausta, tukea ja neuvontaa palveluviidakossa ja arjenhallinnallisissa haasteissa ilman ajanvarausta jokamaanantai-iltapäivä Helmi-talolla. Tervetuloa! Palveluohjausryhmiä

ARKI HALTUUN -RYHMÄ

TI 2.4.–23.4. KLO 9.15–11.30 (4 krt)

Kurssilla harjoitellaan rennolla otteella arjen perustaitoja kuten rahan ja ajan käyttöä, oman talouden hallintaa sekä pohditaan omaa jaksamista ja hyvinvointia tukevia asioita. Ryhmää ohjaavat kouluttaja Jussi Keränen ja koulutusasiantuntija Marja Juhola Kalliolasta. Ilmoittautuminen palveluohjaaja Minna Papuselle 20.3. mennessä minna. papunen@mielenterveyshelmi.fi tai p.0400528661.

TYÖUUPUNEET

TI 7.5.–4.6. KLO 17.00–18.30 (5 krt)

Viiden kerran suljettu, luottamuksellinen palveluohjausryhmä työssä uupuneille. Mikä meitä uuvuttaa? Miten työuupumus vaikuttaa psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin? Voiko työuupumuksesta selvitä? Ryhmää ohjaavat kokemusasiantuntija ja palveluohjaaja. Ilmoittautuminen alkaa huhtikuussa, pysy kuulolla!

VAPAAEHTOISTOIMINTA:

IDEATUOKIO

JOKA KUUKAUDEN ENSIMMÄISENÄ KESKIVIIKKONA

KLO 12.30–13.00

Lämpimästi tervetuloa mukaan ideoimaan ja suunnittelemaan Helmin toimintaa! Pohditaan yhdessä, minkälaiset retkikohteet olisivat mieleisiä, minkälaisia luentoja Helmi-talolla voisi olla sekä minkälaiset ryhmät houkuttaisivat osallistumaan.

YHTEISÖKAHVIT

JOKA KUUKAUDEN VIIMEISENÄ TIISTAINA KLO 13.00

Tule nauttimaan kupponen kuumaa ja kuuntelemaan Helmin yhteisistä, ajankohtaisista asioista,tulevasta toiminnasta sekä kehitysideoista.

VAPAAEHTOISMIITTI

JOKA KUUKAUDEN VIIMEISENÄ TIISTAINA KLO 14.00

Toimitko jo Helmissä vapaaehtoisena, vai harkitsetko vapaaehtoistoimintaan osallistumista? Tervetuloa mukaan vapaaehtoismiittiin! Käydään miitissä kuulumisia läpi ja vapaaehtoistoiminnanohjaaja kertoo vapaaehtoistoiminnan uusimmista tuulista. Kehitysideoita otetaan myös vastaan!

KEITTIÖ TIEDOTTAA:

LEIVONTARYHMÄ

JOKA TOINEN TIISTAI 26.3., 9.4., 23.4., 7.5., 21.5., 4.6.

KLO 13.30–15.00

Helmin keittiössä joka toinen viikko (parittomat viikot) on leivontaryhmä, jossa valmistetaan toiveiden mukaan suolaisia ja makeita leivonnaisia yhdessä ajan kanssa opastaen. Tule oppimaan ja harjoittelemaan omaa suosikkireseptiäsi! Omat leipomuksensa saa viedä kotiin päivän päätteeksi, ei omavastuuta. Ilmoittautumiset jokaiselle ryhmäkerralle erikseen.

SUPERAAMUPALA

KERRAN KUUKAUDESSA 5.3., 19.4., 16.5., 14.6. KLO 9.00–10.00

Herkullinen ja runsas aamupala, vaihtuvin valikoimin! Olet lämpimästi tervetullut ilman erillistä ilmoittautumista. Aamupalan hinta 2,50 €

KOKKAILLAAN KIMPASSA!

TORSTAINA 4.4., 11.4., 18.4., 25.4. (4krt) KLO 14.30–16.30 Helmi-talolla huhtikuussa 4 kerran kokkausryhmä. Tehdään yhdessä alkupalat, pääruoat ja jälkkärit. Päivän päätteeksi katetaan pöytä ja syödään 3 ruokalajin päivällinen. Yhden kerran omavastuu 2 €, voit ilmoittautua yhdelle tai useammalle kerralle.

PÄÄSIÄISLOUNAS

KESKIVIIKKONA 27.3 KLO 11.30–13.00

Herkullinen pääsiäislounas tarjoillaan klo 11.30 alkaen. Lounaaseen kuuluu pääruoka ja jälkiruoka. Lounaan hinta 3,5 €. Ei vaadi ilmoittautumista. Tervetuloa pääsiäisen herkkujen pariin!

VAPPULOUNAS

PERJANTAINA 30.4. KLO 11.30–13.00 Vappuhenkinen lounas, munkkeja unohtamatta! Normaalilounaan hinnalla 3,50 €. Simaa ja munkkeja myynnissä myös kahvilassa niin kauan kun tavaraa riittää Tervetuloa!

Huomio! Ryhmä paikat täyttyy ilmoittautumis järjestyksessä

ILMOITTAUTUMISET

Ryhmiin, retkille ja tapahtumiin: Helmin toimisto: p. 040 1616 604 tai talolla/sähköpostitse

toiminnanohjaajille: johanna.norring@mielenterveyshelmi.fi tai mari.saavala@mielenterveyshelmi.fi