Ei kai taas aikuisrekryä?

Kuva: Olli Laurikainen

Syksyn aikana monessa lippukunnassa perustetaan uusia toimintaryhmiä tai etsitään olemassa oleviin ryhmiin vetäjiä. Tietysti lippukunnissa tarvitaan myös muihin pesteihin väkeä, sillä usein pestit päättyvät kesän jälkeen. Monissa lippukunnissa termi aikuisrekry saa ihokarvat pystyyn. Näin ei pitäisi olla, joten tässä muutamia ajatuksia ja vinkkejä toimivaan johtajien houkutteluun.

Jos väkeä on vaikea löytää, niin onhan varmasti kokeiltu kääntää kaikki kivet? Usein ihmiset eivät vastaa ryhmäviesteihin tai massasähköposteihin, mutta reilusti kysyttäessä saattavat innostua uudesta pestistä. Rohkeasti siis vain puhelin kouraan ja soittamaan sille lippukunnan tyypille, joka on viettänyt viime vuodet taukotuvalla. Hyvä keino on myös rennosti jutustella lippukunnan avoimista pesteistä esimerkiksi aikuisille suunnatussa illanvietossa. Joku saattaa jäädä pohtimaan asiaa ja innostuukin hetken päästä ottamaan pestin vastaan.

Toimisiko teidän lippukunnassanne konsti, joka on jo käytössä monissa lippukunnissa? Jakakaa ryhmien vetovastuuta useammalle aikuiselle, jolloin yksi ryhmänvetäjä ei kuormitu liikaa. Suunnittelua tehdään yhdessä, mutta koloillan vetovastuussa on 1–2 henkeä, jolloin aina joku voi olla poissa kokouksesta. Näin helpotetaan myös esimerkiksi vuorotyötä tekevien johtajien taakkaa.

”Meillä tätä toimintatapaa on käytetty jo muutama vuosi. Idea syntyi aikanaan, kun meillä oli vaikeuksia löytää ryhmänvetäjiä. Silloin joukko entisiä lippukunta-aktiiveja keksi pitää saunaillan kämpällemme, ja saunaillan tuloksena kolme halukasta vetäjää löytyi ja sillä porukalla johtajat vetivät lauman läpi”, Antto Hautamäki Kalevan Karhuista muistelee.

Huoltajia kannattaa myös rohkeasti kysellä mukaan pienempiin pesteihin kuten retkille keittiöavuksi, yksittäisiin koloiltoihin avuksi tai vaikka kuskaamaan lapsia leirille. Jos ei kysy, on vastaus aina ei. Huoltajiakin lähestyessä parasta on tehdä se kasvokkain tai yksityisviestillä. Silloin on vaikeampaa kieltäytyä, kun suoraan kysytään.

Joissain lippukunnissa on sekä huoltajille että taukotupalaisille käytössä minipestitaulukko. Toisin sanoen jokaisen saavutettavissa oleva excel, johon merkitään lyhyet, projektiluontoiset pestit ja jotka sieltä voi käydä nappaamassa itselleen. Minipestejä voi olla juuri yllä mainitut apulaisjutut mutta myös puutalkoot, kämpän siivoustalkoot tai muu lyhyt ja napakka pesti.

TÄRKEÄÄ ON OTTAA UUSI MUKAAN JA ANTAA HÄNELLE KOKEMUS, ETTÄ ON TERVETULLUT JA, ETTÄ HÄNET HALUTAAN JATKOSSAKIN MUKAAN.

Mikäli toiminta-alueella on useita lippukuntia, kannattaa tehdä yhteistyötä ja osallistua porukalla esimerkiksi kaupungin harrastustapahtumiin, messuille tai muihin tilaisuuksiin, missä partiota pääsisi esittelemään. Voi myös järjestää pop-up koloiltoja torilla yhdessä muiden lippukuntien kanssa. Ja vinkkejä, apuja ja tukea kannattaa kysyä lippukunnilta, joissa on toimivia rekryrutiineja. Partion nettisivuilla on monia vinkkejä uusien aikuisien rekrytoimiseen ja toiminnassa pitämiseen, kuten myös useiden lippukuntien nettisivuilla.

Uusien ihmisten mukaantulossa on tärkeää muistaa, että ne, jotka tulevat uuteen porukkaan mukaan haluavat tuntea, että heistä välitetään, heidät otetaan huomioon ja heitä tuetaan kaikin mahdollisin tavoin. Uudelle tulijalle ei voi sysätä roppakaupalla vastuuta ja jättää sitten yksin. Uusi tulokas täytyy perehdyttää lippukuntaan, partioon ja ryhmänvetämiseen huolella. Täytyy myös muistaa, että puheessa ei viljellä liikaa partioslangia ja -lyhenteitä, jotta uudet tulijat myös ymmärtävät, mistä puhutaan. Hyvä olisi, jos lippukunnalla olisi nimetty aikuiskummi, joka perehdytyksen lisäksi kyselisi tasaisesti uusien aikuisten kuulumisia ja huolenaiheita, pitäisi heihin yhteyttä ja vastaisi visaisiin kysymyksiin.

Millaisia vinkkejä Kalevan Karhujen johtaja Satu Maria ”Punis” Turunen antaa lippukunnille? ”Tärkeää on ottaa uusi mukaan ja antaa hänelle kokemus, että on tervetullut ja, että hänet halutaan jatkossakin mukaan. Vaikka kavereiden kanssa on kiva jutella ja hengailla, vaikuttaa vain keskenään jutteleminen kuppikunnalle ja voi olla, että uusi, mahdollisesti kiva kaveri ei tulekaan uudestaan, kun hänelle jäi tunne, ettei häntä haluttu mukaan. Jos uusi aikuinen lupautuu lähtemään avuksi jonnekin, pitää häntä myös muistaa pyytää mukaan”, Punis muistuttaa.

Kuva: Anna Parkkomäki

”Kannattaa myös muistaa, että ihan uudelle ei kaadeta niitä loppuja pestejä, johon ei ketään ole vielä saatu tai anneta sitä vaikeinta laumaa hoidettavakseen. Uusi partiolainen tarvitsee parin tai partiokummin itselleen. Lisäksi kaikkien johtajien jaksamisesta pitää huolehtia johtajahuollolla. Aikuisille on hyvä järjestää retkiä ja mahdollisuuksia olla yhdessä, rennosti” Punis jatkaa.