MEÄNMAA MATKALLA MAAILMALLE – SELVITYS 2019 by Finland

MEÄNMAA MATKALLA MAAILMALLE – SELVITYS 2019

TORNIONJOEN KOSKIKALASTUSKULTTUURI JA UNESCON AINEETTOMAN KULTTUURIPERINNÖN LUETTELO

”

Tornionjoen koskikalastus on mistä päin

tahansa katsottuna yksi maailman omituisimmista ja vanhimmista perinnekalastusmuodoista

Prolooki Tornionjoen koskikalastus on mistä päin tahansa katsottuna yksi maailman omituisimmista ja vanhimmista perinnekalastusmuodoista. Tornionjoen koskikalastuskulttuuri onkin hyväksytty tunnustuksena sekä Suomen että Ruotsin kansallisiin elävän perinnön luetteloihin. Met haluama turvata Tornionjoen koskikalastuksen elinvoiman myös tulevaisuudessa ja siirtää sen tuleville sukupolville. Perinteen turvaamiseksi on mahdollisuus hakea Tornionjoen koskikalastuskulttuuria Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Unescon luetteloon pääsy toisi näkyvyyttä ja elinvoimaa koskikalastuskulttuurille, apajapaikkojen kylille ja koko Tornionlaaksolle. Sie, jolla on juuret Kukkolankosken, Matkakosken tai Vuennonkosken apajapaikkojen ympärillä, voit olla ylpeä siitä, että Tornionjoen koskikalastus on osa sinun omaa kulttuuriperintöäsi. Sie, jolla on juuret muualla Tornionjokivarressa, voit olla ylpeä Tornionjoen koskikalastuksesta, sillä se on osa Meänmaan ja Tornionlaakson kulttuuria ja siten osa sinunkin omaa kulttuuriperintöäsi. Sie, jolla on juuret muualla, voit myös olla ylpeä Tornionjoen koskikalastuksesta, sillä se on osa kahden maan kansallista kulttuuriperintöä ja siten osa sinunkin omaa kulttuuriperintöäsi. Tämä selvitys onkin tehty sinua varten, jotta voisit tutustua Tornionjoen koskikalastuskulttuuriin ja Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojeluun. Sinä oletkin tervetullut mukaan vaalimaan omaa kulttuuriperintöäsi sinulle sopivalla tavalla, sillä tapoja on monia. Voit viettää vaikka rentoa kesäpäivää koskella hyvän ruuan ja kulttuurin parissa tai kokeilla lippokalastusta ja varrassiian valmistusta. Kerro, millä tavalla sinä haluaisit olla mukana ja ota meihin yhteyttä. Jokivarressa kuulee usein sanottavan uusien ehdotusten suhteen, että ei se kannata. Mie olen kuitenkin sitä mieltä, että tällä kertaa se kannattas. Kiitos kaikille mukana oleville ja tuleville perinteen vaalijoille.

Kukkolassa 21.1.2020 ProSiika ry Markku Vaaraniemi, Kukkolankosken lippomies Mirva Smeds, hanketyötekijä Hannele Kenttä, ruotsinkielinen käännös

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Sisällysluettelo 1. Tiivistelmä

2. Hankkeen tavoitteet ja toteutus

3. Unescon sopimukset ja kulttuuriperinnön suojelu

3.1 Unescon luettelot

3.2 Aineettoman kulttuuriperinnön luettelo

3.3 Mitä on aineeton kulttuuriperintö ja miten sitä suojellaan?

3.4 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon pääsyn kriteerit

3.5 Millainen hakuprosessi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on?

4. MMM-hankkeen tutustumisvierailut tutustumisvierailut Unescon Aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa oleviin ja hakeviin kohteisiin

4.1. Kaustislainen viulunsoitto

4.2. Belgian Oosduinkerken katkaravun hevosnuottaus

4.3. Vierailuista tehtyjä huomioita

4.4. Esimerkki elävän kulttuuriperinnön verkostoitumisesta Kansanmusiikkijuhlilla ja Siikafästeillä

5. Tornionjoen koskikalastuskulttuuri tänä päivänä

5.1 Koskikalastus edustaa monipuolista pienten yhteisöjen monikansallista luontoon ja perinnekalastukseen liittyvää kulttuuriperintöä

5.2 Lippokalastajat ovat avainasemassa koskikalastuksen suojelemisessa

5.3 Koskikalastukseen liittyvät tiedot ja taidot siirtyvät edelleen monin tavoin seuraaville sukupolville

5.4 Tornionjoen koskikalastus Suomen ja Ruotsin kansallisissa elävän kulttuuriperinnön luetteloissa.

Koskikalastuskulttuuri tänäpäivänä -kuvatarina

6. Tornionjoen koskikalastus ”Unescon silmin”

6.1 Tornionjoen koskikalastus täydentäisi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa

6.2 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön turvaaminen on saanut näkyvyyttä ja kannustanut toimijoita yhteistyöhön monella tasolla koskikalastuksen vaalimistyössä 25 6.3. Koskikalastuskulttuurin elinvoimaisuuden turvaaminen maailman muuttuessa on keskeinen lähtökohta kaikkien osapuolten yhteiselle kulttuuriperinnön suojeluohjelmalle

6.4. Rajaton kulttuuriperintö ja Unesco symposium

7. Mitä luetteloon pääsy voisi tuoda Tornionlaaksolle ja sen asukkaille?

8. Kuinka turvaamme monikansallisen Tornionjoen koskikalastuksen elinvoiman ja haluammeko hakea sitä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon?

LIITTEET

1. Tiivistelmä Tornionjoen Kukkolankoskella kalastetaan edelleen 1400-lukua edeltävältä ajalta peräisin olevilla menetelmillä ja välineillä. Vuosisatojen aikana kalan ja perinnekalastuksen ympärille on syntynyt kalastuskulttuuri, johon liittyy kalan ja kalastusmenetelmien lisäksi kalastuksen järjestäminen paikallisen osakaskunnan toimesta. Matkailijat ovat löytäneet Kukkolankosken jo 1950-luvulla. Elävä kalastuskulttuuri on tarjonnut heille ihmeteltävää siitä lähtien. Paikallinen yhteisö on perustanut vuonna 2010 ProSiika ry:n erityisesti siian ja kalastusperinteiden vaalimista varten. ProSiika ry on johtanut monen toimijan pitkäjänteistä yhteistyötä, jossa mukana ovat olleet Kukkolankosken osakaskunta, Kukkolan kyläyhdistys sekä paikalliset yritykset ja muita sidosryhmiä. Vuonna 2015 ProSiika ry sai tunnustuksena Suomen kulttuurirahaston Lapin rahaston ympäristöpalkinnon. Tornionjoen perinteinen koskikalastuskulttuuri (Håvfisketraditionen i Tornedalen) hyväksyttiin Suomen elävän perinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2017 ja Ruotsin Levande traditioner - immateriella kulturarv -luetteloon vuonna 2018. Tunnustus on lisännyt kiinnostusta kulttuuriperintöämme kohtaan ja avannut samalla mielenkiintoisen mahdollisuuden hakea koskikalastusta Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Tämän mahdollisuuden selvittäminen asetettiin tavoitteeksi Meänmaa Matkalla Maailmalle -hankkeelle. Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen tavoitteet tukevat koskikalastuksen harjoittajien halua turvata kulttuuriperintöään seuraaville sukupolville. Sopimuksen Aineettoman kulttuuriperinnön luettelot edustavat ihmisten tekemiseen ja vuorovaikutukseen liittyvää elävää kulttuuriperintöä, kun taas tunnetummassa Unescon maailmanperintöluettelossa luetteloidaan nk. ”materiaalisia” maailmanperintökohteita. Suomesta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloissa ei kohteita vielä ole, hakuprosessissa olevat esitykset koskevat saunomisperinnettä Suomessa sekä kaustislaista viulunsoittoa. Ruotsista on valittu yksi kohde vuonna 2018 hyvien suojelukäytänteiden rekisteriin. Tornionjoen koskikalastuskulttuuri sopisi parhaiten Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon (Representative list), jonka hyväksymisprosessiin liittyy joukko kriteereitä ja määrämuotoinen hakemuskaavake. Unescon sopimuksessa yhteisö on avainkäsite. Elävä kulttuuriperintö on sitä, mitä yhteisöt tunnistavat eläväksi kulttuuriperinnöksi myös tänä päivänä. Yhteisöt ylläpitävät kulttuuriperintöä ja päättävät sen hallinnasta. Koskikalastuksen mahdollisuuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon onkin luontevaa arvioida hyväksymiskriteerien viitekehyksessä. Arviointia ja listauksen merkityksen ymmärtämistä tukivat osaltaan tutustumiset Oostduinkerken katkarapujen hevosnuottaukseen ja kaustislaiseen viulunsoittoperinteeseen, joista kuvaus jäljempänä. Perinteen harjoittajien oman arvioinnin perusteella Tornionjoen koskikalastuskulttuuri olisi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelon monimuotoisuutta täydentävä monikansallinen kohde. Koskikalastus edustaa omalaatuista pohjoisen joen perinnekalastusmuotoa, johon sisältyy kalastustapaan, -välineisiin ja kalastuspaikkojen rakentamiseen liittyviä perinteisiä käsityötaitoja sekä kalastuksen järjestämiseen ja luontoon liittyvää perinnetietoa. Yhteisöllinen koskikalastuskulttuuri on säilyttänyt elinvoimansa 1400-lukua edeltävältä ajalta yhteiskunnan muutoksen rinnalla ja edustaa pienten yhteisöjen arkipäivää sekä rajat ylittävää Tornionlaakson Meänmaan ”vähemmistö”kulttuuria. Elävän kulttuurin elinvoimaisuutta, yhteisöjen osallistumista ja eri osapuolten sitoutumista kulttuuriperinnön vaalimiseen pidetään hakemuksissa oleellisen tärkeänä. Koskikalastuksen elinvoiman turvaaminen jatkossa ja mahdollinen haku Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon edellyttää perinteen harjoittajien ja muiden osapuolten aitoa sitoutumista koskikalastuksen suojelutoimenpidesuunnitelman yhteiseen laatimiseen ja toteuttamiseen. Aineettoman kulttuuriperinnön luettelon tarkoituksena on parantaa kohteiden näkyvyyttä ja lisätä yleistä tietoisuutta sekä kulttuurista moninaisuutta kunnioittavaa vuoropuhelua. Tornionjoen koskikalastus ja elävän kulttuuriperinnön monikansallinen suojelu on saanut kansallisten luetteloiden kautta merkittävää positiivista näkyvyyttä sekä paikallisella, kansallisella että kansainväliselläkin tasolla. On vaikea kuvitella mitään muuta rajat ylittävää yhteishanketta, joka toisi Tornionlaaksoon yhtä suurta kansainvälistä näkyvyyttä ja elinvoimaa, kuin koskikalastuskulttuurin hyväksyminen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Päävastuu mahdollisen hakemuksen valmistelussa on perinnettä harjoittavilla ja muilla osapuolilla, jotka valitsevat keskuudestaan monikansallista hakemusta koordinoivan tahon/maan/henkilö(t). Kun yhteisöjen jäsenet ja muut osapuolet löytävät yhteisen tahtotilan esittää kohdetta luetteloon, hakemusta koordinoiva taho esittää kiinnostuksen ilmauksen monikansallisen kohteen hakemisesta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kaikille osallistuville valtioille ennen varsinaista hakua. Myönteisten kansallisten päätösten jälkeen hakemusta tulee valmistella osallistamalla suunnitteluun eri osapuolia mahdollisimman laajasti. Hakemuksen jättämisen jälkeen seuraa Unescon sihteeristön tekninen arviointi, jota seuraa Unescon arviointikomitean (Evaluation body) sisällöllinen arviointi. Lopuksi 24 maan hallitustenvälinen komitea (Intergovernmental Committee) tekee päätöksen: hyväksyy/ hylkää/ palauttaa hakemuksen valmisteluun. Rajaton elävä kulttuuriperintö, marraskuussa 2019 Torniossa järjestetty Unesco-symposium ja tämä selvitys ovat lähtökohtia seuraavalle vaiheelle, jossa selvitetään paikallisten yhteisöjen ja eri osapuolten yhteinen tahtotila, hahmotellaan suojelusuunnitelmaa, hakuprosessia ja organisoitumista mahdollisen kiinnostuksen ilmauksen esittämistä varten. Tavoitteeksi voitaisiin asettaa, että yhteinen tahtotila olisi selvillä 2020, jolloin mahdollinen kiinnostuksen ilmaus Tornionjoen koskikalastuksen hakemisesta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kansallisia päätöksiä varten lähetettäisiin vuoden 2021 alussa. Mahdollisten myönteisten kansallisten päätösten jälkeen hakemusprosessi voitaisiin suunnitella niin, että mahdollinen hyväksyntä tapahtuisi Unescon hallitusten välisen komitean kokouksessa aikaisintaan syksyllä 2022 tai 2023. ProSiika ry:n toteuttaman MMM-hankkeen ovat rahoittaneet Museovirasto, Suomalais-ruotsalainen Rajajokikomissio, Antero Ylinärän muistorahasto, Meän Kukkola ry:n yrittäjät, Kukkolan kyläyhdistys, Kukkolankosken osakaskunta ja ProSiika ry. Rajaton kulttuuriperintö ja Unesco -symposiumin rahoitukseen ovat lisäksi osallistuneet Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio, Haaparannan kaupunki, Region Norrbotten sekä Tornion kaupunki. Onnistunutta kulttuurivaihtoa tukivat lisäksi Polarhouse Oy, Hätälä Oy, Tornion panimo Oy, Hovilompolo Oy, Kukkolaforsen turist o konferens AB sekä Tornion kaupunki. Kukkolan yhteisöt ovat tehneet hankkeessa merkittävästi talkootyötä erityisesti kulttuurivaihdon ja symposiumin toteuttamisessa. Ruotsinkielisen käännöksen ja painatuksen on rahoittanut Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio Kiitokset kaikille osapuolille, jotka ovat myötävaikuttaneet hankkeen toteuttamiseen.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

2. Hankkeen tavoitteet ja toteutus Meänmaa Matkalla Maailmalle -hankkeessa hakijat asettivat tavoitteeksi • Lisätä Tornionjoen koskikalastuskulttuuria vaalivien paikallisyhteisöjen ja sidosryhmien tietoisuutta ja konkreettista ymmärrystä Unescon yleissopimuksesta, aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta sekä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelosta. • Laatia mahdollisuuskartoitus Tornionjoen koskikalastuskulttuurin nykytilasta ja vaalimismahdollisuuksista viitekehyksenä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelon vastaavat kohteet ja listan hyväksymiskriteerit hyvässä yhteistyössä ruotsalaisten kanssa. • Esitellä kartoitusta eri yhteisöille ja sidosryhmille. Kartoituksen perusteella on tavoitteena muodostaa yhteinen käsitys ja tahtotila mahdollisuuksista, haasteista, toimintamalleista ja velvoitteista, jos tavoitteeksi asetettaisiin koskikalastuskulttuurin listaaminen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Yhteisöjen olisi näin helpompi arvioida realistisia mahdollisuuksiaan ja halujaan sitoutua mahdolliseen yhteiseen tavoitteeseen.

Hankkeen alussa perinnekalastajien työryhmältä kerättiin haastattelujen kautta yksityiskohtaisempia odotuksia selvitykselle. Kysymyksiä oli paljon ja huoli perinteen turvaamisesta jatkossa oli ilmeinen: auttaako Unesco-status siinä vai ei? Työryhmässä syntyi monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä, jotka voidaan karkeasti ryhmitellä seuraavasti: - Kysymykset Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelosta: Mikä se on, miten se toimii, ylläpito, millaisia kohteita listalla on, liittyykö kohteen luetteloon listaamiseen kustannuksia ja jos liittyy, mistä ne aiheutuvat, mitkä ovat rahoitusmahdollisuudet ja saavatko luettelon kohteet jostain pääomaa ylläpitoon tai markkinointiin. - Kysymykset Tornionjoen ja Kukkolankosken lippokalastuskulttuurin sopimisesta listalle: Onko listalla samantyyppisiä kohteita kuin lippokalastuskulttuuri, mitä edellytyksiä ja/tai vahvuuksia meillä on luetteloon pääsyn suhteen. - Miten luetteloon listattua kohdetta hoidetaan käytännössä: Ketkä vastaavat toiminnan ylläpidosta, keitä ovat sidosryhmät tai muut verkoston jäsenet, miten kohteen perinnettä vaalitaan käytännössä. - Luetteloon pääsyn tuomat edut ja haitat: Vaikuttaako luetteloon pääsy kulttuuriperinteen vaalimistyöhön, lisääkö kohteen näkyvyyttä, auttaako markkinoinnissa, vaikuttaako luetteloon pääsy kohteen kautta seutukuntaan taloudellisesti tai muuten, voiko luetteloon pääsy haitata perinteen säilymistä, suojelua, paikallisten toimia tai rakentamista. - Kannattaako Kukkolankosken koskikalastuskulttuuria hakea Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Ohjausryhmän näkemys oli, että on tärkeää miettiä ja toteuttaa sellaisia tapoja, jotka edesauttavat Kukkolankosken lippokalastuskulttuurin säilymistä joka tapauksessa tulevaisuudessakin. Tähän he kaipaisivat erilaisia esimerkkitapauksia, ideoita ja kokemuksia. Selvityksen ensimmäinen osa tehtiin saatavilla olevan digitaalisen materiaalin pohjalta. Se kerättiin Unescon, Museoviraston, nykyisten Unescon listalla olevien kohteiden ja alan asiantuntijoiden tuottamasta sisällöstä. Selvitystä on tehty yhteistyössä Ruotsin Haaparannan kunnan sekä Ruotsin Kukkolankosken lippokalastuskulttuurin edustajien kanssa.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Selvityksen toinen osa tehtiin tutustumalla nykyisten Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa olevien tai sinne aikovien kohteiden käytännön toimintaan, toimintamalleihin, taustayhteisöihin ja niiden kokemuksiin. Tutustuttiin myös listautumisen merkitykseen seutukunnalle ja sen taloudelle. Yhden tutustumismatkan kohteeksi valittiin kaustislainen viulunsoitto, jota haetaan Unescon luetteloon vuonna 2020. Toinen kohde oli Belgian Oostduinkerken hevosnuotalla tapahtuva katkarapujen pyynti, joka valittiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2013. Unescon luettelon kohteista katkaravun pyyntiperinne vastaa parhaiten koskikalastuskulttuurin erityispiirteitä. Hankkeen puitteissa toteutettiin kulttuurivaihtoa kaustislaisen viulunsoiton sekä Kukkolankosken lippouksen kesken vastavuoroisilla vierailulla sekä osallistuttiin ”Intangible Heritage in Nordic Countries” -konferenssiin Espoossa 31.10.–2.11.2019. Selvityksen kolmannessa osassa tehdyn itsearvioinnin avulla voidaan entistä konkreettisemmin ymmärtää koskikalastuskulttuurin vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat kulttuurin pitkäjänteistä vaalimistyötä silmällä pitäen. MMM-projektille saatu lisärahoitus mahdollisti myös ”Rajaton kulttuuriperintö ja Unesco” -symposiumin järjestämisen Torniossa 26.11.2019. Symposiumissa esiteltiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelua ja hankkeessa tuotettua raporttia paikallisille asukkaille ja toimijoille. Symposium ja hankkeen loppuraportti parantavat päätöksentekoedellytyksiä Unescon hakuprosessin suhteen.

3. Unescon sopimukset ja kulttuuriperinnön suojelu Unesco vastaa useista kulttuuriperinnön suojeluun liittyvistä sopimuksista. Yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta on astunut Suomessa voimaan vuonna 2013. Ruotsi hyväksyi sopimuksen 2011 ja sen toteuttamisesta vastaa Institutet för Språk och Folkminnen (www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/unescon-sopimus). Unescon maailmanperintösopimus on kansainvälinen sopimus, jossa on mukana 193 valtiota. Sopimuksen lähtökohtana on huoli maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tulevaisuudessa myös seuraaville sukupolville. Maailmanperintösopimuksen keskeisenä tavoitteena on kansojen välisen yhteistyön avulla tunnistaa, vaalia, säilyttää ja esitellä maailman kulttuuri- ja luonnonperintöä. Maailmanperinnön suojelu on kaikkien valtioiden asia, sillä se on koko ihmiskunnan yhteistä pääomaa. Suomi on ratifioinut maailmanperintösopimuksen vuonna 1987 ja nämä kaksi sopimusta kuuluvat Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen ja niiden toimeenpanosta vastaa Museovirasto. (Unescon kansainväliset kulttuuriperintösopimukset 2019)

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

3.1 Unescon luettelot Unescon luetteloita on kolme kappaletta: 1. Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo (The Representative List of the Intangible Cultural Heritage of Humanity). 2. Kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo (List of Intangible Cultural Heritage in Need of Urgent Safeguarding). 3. Hyvien suojelukäytäntöjen rekisteri (Register of Good Safeguarding Practices) Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelon (myöhemmin aineettoman kulttuuriperinnön luettelo) tarkoituksena on parantaa kohteiden näkyvyyttä ja lisätä yleistä tietoisuutta sekä kulttuurista moninaisuutta kunnioittavaa vuoropuhelua. Kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luettelon tarkoituksena on asianmukaisten suojelutoimien toteuttaminen jäsenmaiden hakemien kohteiden osalta. Tähän luetteloon pääseminen edistää kansainvälistä yhteistyötä suojelutoimenpiteiden toteuttamiseksi. Hyvien suojelukäytäntöjen rekisteri sisältää ohjelmia ja hankkeita aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Luetteloon valitut hankkeet ja projektit toteuttavat sopimuksen periaatteita ja tavoitteita. (Museovirasto 2019) Näissä listoissa ei toistaiseksi ole vielä kohteita Suomesta. Ruotsista on valittu yksi kohde vuonna 2018 hyvien suojelukäytänteiden rekisteriin. Kyseessä on Land-of-legends -ohjelma, jossa pyritään säilyttämään ja elävöittämään Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Kronobergin alueelle ominainen tarinankerrontaperinne. Suomen valtion tavoitteena on, että pitkällä aikavälillä Suomen Unescon luetteloiden kohteet muodostaisivat edustavan kokonaisuuden, josta käy ilmi Suomen moninainen ja moniarvoinen aineeton kulttuuriperintö. Luetteloissa halutaan huomioida niin suuret kansalliset kuin myös pienet paikalliset ja vähemmistöjen perinteet. Suomen kohteiden määrä halutaan pitää hallittuna ja tasapainoisena. Kestävä kehitys nähdään läpäisevänä tavoitteena kaikessa toiminnassa. (Aineeton kulttuuriperintö 2018) www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/sopimus-suomessa. Ruotsin hallitus on asettanut etusijalle kansallisten luetteloiden jatkamisen ja erilaisten aineettoman kulttuuriperinnön kohteiden merkitysten keskinäistä arvioimista tulisi välttää. Tämän vuoksi Ruotsin ei tulisi priorisoida nimityksiä kansainvälisille luetteloille. Tätä suhtautumista ollaan parasta aikaa arvioimassa uudelleen.

3.2 Aineettoman kulttuuriperinnön luettelo Aineettoman kulttuuriperinnön luettelon tarkoituksena, kuten aiemmin todettiin, on parantaa kohteen näkyvyyttä ja tietoisuutta siitä maailmanlaajuisesti samalla lisäten kunnioittavaa vuoropuhelua sen ympärillä. Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon voidaan esittää enintään yhtä kansallista kohdetta maata kohden vuodessa. Yleissopimuksessa mukana olevat valtiot voivat esittää kohteitaan Unescon luetteloihin, jos kohde on listattu kansalliseen luetteloon kyseisessä maassa. (Museovirasto 2018) Suomi noudattaa kohteidensa valinnassa Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelon kriteerejä sekä tarkennettuja kansallisia kriteereitä. www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Kansallinen-ohjeet-ja-arviointi-2019.pdf Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa on tällä hetkellä yli 500 kohdetta, joita voi etsiä ja tarkastella osoitteessa https://ich.unesco.org/en/lists. Kohteita on mm. MMM-hankkeessa tutuksi tullut hevosnuotalla tapahtuva katkaravun pyynti Belgian Oostduinkerkessä, jamaikalainen reggae-musiikki ja olutkulttuuri Belgiassa. Suomesta ei kohteita vielä ko. listalla ole. Ruotsin osalta ensimmäinen kohde Sagobygden Sagoberättelsen hyväksyttiin hyvien käytäntöjen luetteloon vuonna 2018 (www.sagobygden.se/om-oss/sagobygden-pa-unescoregister). Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on esitetty Suomesta ensimmäisenä kohteena saunomista maaliskuussa 2019 ja maaliskuussa 2020

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

luetteloon esitetään Kaustislaista viulunsoittoa. Ensimmäinen pohjoismainen hakemus koski limisaumaveneperinnettä (Norja koordinoi, mukana kaikki pohjoismaat, Unescoon 03/2020). Mikäli Kukkolankosken lippokalastuskulttuuria halutaan esittää Unescoon, sitä esitettäisiin lisättäväksi tähän aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon representative-listalle.

3.3 Mitä on aineeton kulttuuriperintö ja miten sitä suojellaan? Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten tavallisessa arjessa. Se on meille ominaista kulttuuria, joka vaikuttaa arkisiin toimiimme. Aineetonta kulttuuriperintöä ovat Suomessa esimerkiksi joulu ja sen vietto, sauna ja siihen liittyvät perinteet, erilaiset kansanmusiikin tyylit, kansantanssi, maakuntien omat perinneruoat tai käsityöt tai vaikkapa eri maakunnille ominaiset kansallispuvut. Unescon painotuksissa aineeton kulttuuriperintö on perinteistä, mutta nykyhetkessä olevaa ja elävää samanaikaisesti. Aineeton kulttuuriperintö ei pelkästään edusta menneisyydestä siirtynyttä kulttuuriperintöä vaan se on myös käytäntöjä, joihin eri kulttuuriset ryhmät osallistuvat. Aineeton kulttuuriperintö on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja muuntautunut ympäristön mukana. Aineeton kulttuuriperintö on Unescon näkökulmasta vahvasti yhteisöllistä. Tällöin siis yhteisö luo, säilyttää tai välittää kulttuuriperinnettä eteenpäin tunnistaen sen omakseen. Ilman yhteisön tunnustusta ei ulkopuolinen taho pysty määrittelemään, kuuluuko ilmiö tai käytäntö yhteisön kulttuuriperintöön. (Marsio 2014) Aineeton kulttuuriperintö määritellään Unescon yleissopimuksen 2 artiklassa seuraavasti: "Aineettomalla kulttuuriperinnöllä" tarkoitetaan käytäntöjä, kuvauksia, ilmauksia, tietoa, taitoja – sekä niihin liittyviä välineitä, esineitä, artefakteja ja kulttuurisia tiloja – jotka yhteisöt, ryhmät ja joissain tapauksissa yksityishenkilöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään. Tätä aineetonta kulttuuriperintöä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, yhteisöt ja ryhmät luovat jatkuvasti uudelleen suhteessa ympäristöönsä, vuorovaikutuksessa luonnon ja oman historiansa kanssa, ja se tuo heille tunteen identiteetistä ja jatkuvuudesta, edistäen siten kulttuurisen moninaisuuden ja inhimillisen luovuuden kunnioitusta. Tässä yleissopimuksessa keskitytään ainoastaan sellaiseen aineettomaan kulttuuriperintöön, joka vastaa nykyisiä ihmisoikeuksia koskevia asiakirjoja sekä täyttää vaatimukset yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden välisestä kunnioituksesta ja kestävästä kehityksestä.” Aineetonta kulttuuriperinnettä voi Unescon sopimuksen mukaan olla mm.: • suullinen perinne ja ilmaisu, mukaan lukien kieli aineettoman kulttuuriperinnön välineenä • esittävät taiteet • sosiaaliset käytännöt • rituaalit • juhlatilaisuudet • luontoon ja maailmankaikkeuteen liittyvä tieto ja käytännöt • perinteiset käsityötaidot. Aineettoman kulttuuriperinnön suojelulla tarkoitetaan sellaisia toimia, joilla pyritään varmistamaan kulttuuriperinnön elinvoimaisuus, mukaan lukien sen eri osa-alueiden määrittäminen, tallentaminen, tutkimus, säilyttäminen, suojelu, edistäminen, vahvistaminen ja elvyttäminen sekä niiden välittäminen eteenpäin etenkin virallisen koulutuksen, mutta myös epävirallisen oppimisen keinoin. Myös suojelu on määritelty yleissopimuksen 2 artiklassa kohdassa 3. (Unesco 2003) www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/suojeleminen

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

3.4 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon pääsyn kriteerit Kohteen, jota halutaan esittää Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, tulee vastata yleissopimuksen artikla 2 kuvaukseen sekä lisäksi täyttää tietyt kriteerit ja ehdot (Marsio 2014). Listalle esitettävien kohteiden toiminnan ytimenä tulee olla perinnettä kannattelevan yhteisön halu sitoutua toimimaan Unescon tavoitteiden mukaisesti. Unescon luetteloon hyväksyminen velvoittaa niin kohdetta kuin kohdemaan valtiota vaalimaan ja suojelemaan luetteloon nimettyjä perinteen ilmiöitä. (Museovirasto 2018) Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloiden täydentämisessä ja kohteiden valitsemisessa noudatetaan yleissopimuksen periaatteita. Ko. sopimuksen keskeisimmät tavoitteet ovat: • suojella aineetonta kulttuuriperintöä • kunnioittaa eri yhteisöjen, ryhmien ja yksityishenkilöiden aineetonta kulttuuriperintöä • edistää ja lisätä tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä ja lisätä sen arvostusta niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla • edistää kansainvälistä yhteistyötä. Kun arvioidaan Suomen kansallista kohteen valintaa luetteloon, arvioidaan hakemuksesta kohteen: • edustavuutta: kohde edustaa käsityksiä Suomesta maan rajojen sisä- ja ulkopuolella • luovuutta: kohteeseen liittyvää tietämystä, taitoa, tunnettuutta ja perinteen siirtämistä seuraaville sukupolville uudistetaan • avoimuutta ja tasa-arvoa: kohde toimii esimerkkinä kulttuurisesta käytännöstä avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa • kestävää kehitystä: kohde toimii esimerkkinä kulttuurisen ilmaisun kestävyydestä ja kestävän kehityksen haasteista selviytymisestä. Näiden ehtojen lisäksi kohteen valinnassa kiinnitetään erityistä huomiota parhaisiin suojelukäytänteisiin sekä monikansallisiin hakemuksiin Unescon suositusten mukaisesti. Kohteen tulee osaltaan myös täydentää Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloiden monimuotoisuutta. (Museovirasto 2018) Ruotsin hallitus on asettanut etusijalle kansallisten luetteloiden jatkamisen. Erilaisten aineettoman kulttuuriperinnön kohteiden merkitysten keskinäistä arvioimista tulisi välttää. Tämän vuoksi Ruotsin ei tulisi priorisoida nimityksiä kansainvälisiin luetteloihin (hallituksen kulttuuriperintöpolitiikkaa koskevan lakiesityksen mukaan vuodesta 2016). Institutet för Språk och Folkminnen (Isof) esitti kesällä 2019 hallitukselle ehdotuksen siitä, millainen nimitysprosessin tulisi olla tulevaisuudesta. Muun muassa ehdotetaan, että ”ryhmät, organisaatiot, yksilöt jne. voisivat ehdottaa, mitä nimitetään kansainvälisiin luetteloihin ja rekisteriin ”. Ehdotuksesta ei ole vielä tehty päätöstä. www.isof.se/download/18.55e905d916e8eb758a1d4fe8/1575035442167/Hantering_Unescos_listor.pdf Aineeton kulttuuriperintö. Esimerkkejä Unescon 2003 yleissopimuksen toteuttamisesta verrokkimaissa. www.cupore.fi/fi/julkaisut/cuporen-julkaisut/leena-marsio-aineeton-kulttuuriperinto Unesco asettaa aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon esitettävälle kohteelle viisi (5) kriteeriä. Sen lisäksi, että kohde on listattu Elävän perinnön kansalliseen luetteloon, sen tulee täyttää nämä kriteerit, jotta sitä voidaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon esittää. R.1 R.2

R.3 R.4 R.5

Kohde on yleissopimuksen 2 artiklassa määriteltyä aineetonta kulttuuriperintöä. Kohteen merkitseminen luetteloon edistää aineettoman kulttuuriperinnön merkityksen näkyvyyttä ja tietoisuutta sekä kannustaa vuoropuheluun, mikä heijastaa kulttuurista monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti ja osoittaa ihmisen luovuutta. Kohteen suojaamiseksi ja edistämiseksi kehitetään suojatoimenpiteitä. Kohde on valittu esitettäväksi aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon mahdollisimman kattavalla yhteisön jäsenten osallistujamäärällä ja heidän vapaasta tahdostaan. Valtioiden on osoitettava, että ilmiö on tunnistettu ja lisätty luetteloon aineettomasta kulttuuriperinnöstä esityksen toimittavien valtio-osapuolten alueilla ja sen suojelemiseksi on tehty toimenpiteitä, kuten yleissopimuksen 11 ja 12 artiklassa on määritelty. (Unesco 2019) Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

R.6

Dokumentit

Varsinainen hakemus tehdään määrämuotoisella hakemuslomakkeella yhteistyössä kaikkien osallistuvien toimijoiden kanssa. Hakemuslomakkeessa ICH-02 on esitetty tarvittavat tiedot, kriteereihin liittyvät kysymykset ja tarvittavat liitteet. Lomakkeessa on rajoitettu määrä tekstiä. Esittelyvideon pituus on rajattu 10 minuutiksi ja esittelyssä saa käyttää enintään 10 kuvaa. Monikansallisissa hankkeissa on mahdollisuus käyttää 50 % enemmän tekstiä ja kuvaa. Tämä riippuu myös maiden lukumäärästä. Hakemus edellyttää kansallisen vastuuorganisaation ja valtion hyväksyntää. Hakulomakkeet ja ohjeet löytyvät mm. Unescon sivuilta. Erilaisten kohteiden hakemuksiin tutustuminen on erittäin hyödyllistä hakemuksessa esitettyjen kysymysten ymmärtämisen ja oman hakemuksen kirjoittamisen kannalta. Hakemuksen kirjoittamiseen voidaan saada tarvittaessa myös asiantuntijatukea Museovirastosta, mikäli kohde on saanut OKM:n hyväksynnän Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon hakemiselle.

3.5 Millainen on hakuprosessi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon? Hakemusprosessi voi kestää useampia vuosia riippuen yhteisön valmiuksista. Päävastuu hakemusten sisällöstä on elävää perinnettä harjoittavilla ja tukevilla yhteisöillä, jotka valitsevat keskuudestaan hakemusprosessia koordinoivan tahon tai henkilön/henkilöt. On myös varmistettava, että yhteisön jäsenillä ja sidosryhmillä on yhteinen tahtotila esittää kohdetta luetteloon. Monikansallisessa hakuprosessissa on valittava hakua koordinoiva taho ja maa, joka vie hakua eteenpäin. Kun tahtotila on selvä, hakemusta koordinoiva taho jättää kiinnostuksen ilmauksen Elävän perinnön kansallisen luettelon kohteen hakemisesta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Sen käsittelee Museovirasto. Monikansallisessa haussa kiinnostuksen ilmaus tehdään vastaavasti kaikille osallistuville valtioille ennen varsinaista hakua. Suomessa kohteen hakemisesta Unescon luetteloon päättää opetus- ja kulttuuriministeriö, valmistelussa on mukana Museovirasto ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmä. www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/sopimus-suomessa/haku-unescoon Ruotsissa Isof (Institutet för språk och folkminnen) on tehnyt prosessista seuraavan esityksen, jonka käsittely on vielä kesken: Ehdotuksia kansainvälisistä ehdokkuuksista olisi voitava tehdä vuosittain Isofille. Niitä voivat ehdottaa monet toimijat, mutta ne tulisi suunnitella mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä harjoittajien kanssa. Isof arvioi ehdotukset sitten yhteistyössä asiantuntijakomitean kanssa. Esitetyt ehdotukset on arvioitava tieteellisin perustein ja erityistä huomiota on kiinnitettävä muun muassa toimijoiden osallistumiseen ja sitoutumiseen. Ensisijaisiksi aiheiksi ehdotetaan ehdokkaita, jotka ovat hyviä metodologisia esimerkkejä, ehdotuksia, jotka edistävät kestävää kehitystä sekä ehdotuksia, jotka edustavat useiden maiden yhteistä kulttuuriperintöä. Käsitellyt ja täydelliset ehdotukset lähetetään kulttuuriministeriölle ja Ruotsin Unesco-komitealle hyvissä ajoin ennen hallituksen lopullista päätöstä. www.isof.se/download/18.55e905d916e8eb758a1d4fe8/1575035442167/Hantering_Unescos_listor.pdf Myönteisten päätösten jälkeen hakemusta tulee valmistella osallistamalla suunnitteluun eri tahoja mahdollisimman monipuolisesti. (Aineeton kulttuuriperintö 2018) Itse hakemus tehdään englanniksi. Se voidaan täyttää suomeksi tai ruotsiksi, jolloin Museovirasto vastaa hakemuksen kääntämisestä. Hakemuksen jättämisen jälkeen seuraa Unescon sihteeristön tekninen arviointi, jota seuraa Unescon arviointikomitean (Evaluation body) sisällöllinen arviointi. Lopuksi hallitustenvälinen komitea (Intergovernmental Committee) tekee päätöksen: hyväksyy/hylkää/ palauttaa hakemuksen valmisteluun.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Kun kohde on hyväksytty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, se edellyttää kohteen vaalimista pitkäjänteisesti Unescon sopimuksen hengessä. Valtio-osapuolen on raportoitava kohteen suojelusta Unescolle joka kuudes vuosi. Suojelutyöstä ja sen tuloksista tehdään Unescolle kattava raportti kuuden vuoden välein.

4. MMM-hankkeen tutustumisvierailut Unescon Aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa oleviin ja siihen hakeviin kohteisiin Suomessa vierailukohteeksi valikoitui Kaustinen, jonka kaustislainen viulunsoitto on hyväksytty Suomen kansalliselle listalle vuonna 2017 ja on Suomen ehdokas vuonna 2021 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kaustislainen viulunsoitto on myös pienehkön alueen ja yhteisön kulttuuriperintöä, joka on hyvin verrattavissa pienten yhteisöjen ylläpitämään Tornionjoen koskikalastuskulttuuriin. Toinen samantyyppinen vertailukohde on Belgian Oostduinkerken katkaravun hevosnuottaus. Kohde on valittu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2013 ja edustaa saamaa kategoriaa ”Luontoon ja maailmakaikkeuteen liittyvä tieto ja käytännöt”. Se on koskikalastuksen tapaan pienen yhteisön harjoittama vanha perinteinen kalastusmuoto, jossa keskiössä on katkarapu, kun koskikalastuksessa keskiössä on vaellussiika.

4.1. Kaustislainen viulunsoitto Teimme maaliskuun 2019 alkupuolella tutustumismatkan vertaiskohteeseen Kaustiselle, josta ollaan Museoviraston mukaan esittämässä kaustislaista viulunsoittoa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2020. Viidestä yhdistyksestä muodostettu työryhmä työstää Unescon prosessia. Kaustislainen poikkeuksellisen dynaamisena säilynyt länsisuomalainen viulunsoittoperinne ja tyyli periytyvät ainakin 300 vuoden takaa. Kaustislaista perinnettä turvaa monta toimijaa ja toimintoa. Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla on ollut ratkaisevan tärkeä asema perinteen turvaamisessa. Kaustislaisen viulupedagogi Mauno Järvelän kehittämä näppäripedagogiikka tuo lapsia ja nuoria soiton pariin ja on levinnyt myös valtakunnalliseksi ja kansainväliseksi hyväksi perinteen turvaamisen käytännöksi. Kaustisen Nuorisoseura järjestää lasten ja nuorten kansantanssi- ja soittotoimintaa ja Kaustisen Pelimanniyhdistys aikuisten toimintaa. Perinteen turvaamista tukee asiantuntemuksellaan vahvasti myös Kaustisella toimiva Kansanmusiikki-instituutti, joka on valtakunnallinen kansanmusiikin ja -tanssin tallennus-, edistämis- ja julkaisuorganisaatio. Kansanmusiikki-instituutin organisaatioon kuuluu myös maan ainoa valtionosuuden piirissä oleva kansanmusiikkiyhtye Tallari sekä Suomen kansansoitinmuseo. Viulunsoiton lisäksi kaustislaiseen kansanmusiikkiperinteeseen kuuluu muutakin: mm. hääperinteet, kansantanssin muodot ja folklore, joka koostuu tarinoista ja muistoista, jotka liittyvät soittajien persooniin, tekemisiin, suorituksiin ja sanomisiin sekä heille matkoilla ja esiintymistilanteissa tapahtuneisiin kommelluksiin. Kun tarkastellaan aikaa taaksepäin, on Unescon luetteloon hakeutumisen taustalla pitkäjänteinen, melkein 10 vuoden työ. Työmäärä Unesco-projektissa on yhdelle henkilölle noin 1,5 vuotta ja kulut ovat noin 100 000 euroa. Kansanmusiikki-instituutti on akkreditoitu alkuvuodesta 2018 Unescon neuvoa antavaksi kansalaisorganisaatioksi (NGO - Non-governmental organization), joka voi osaamisellaan tukea myös meidän mahdollista hakemustamme. Unesco-projektin tueksi sekä itse prosessin läpinäkyvyydeksi on perustettu blogi, jossa kerrotaan kaustislaisen viulunsoiton matkasta Unescon luetteloon. Blogilla halutaan tukea muita hakijoita antamalla mahdollisuus hyödyntää kerättyä tietoa omassa prosessissa sekä antamalla vinkkejä hakuprosessin eteenpäin viemiseksi. Blogin kautta halutaan Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

tuoda myös yhteisön ääni kuuluviin mm. kyselyiden avulla. Lisäksi yhteisön jäsenille järjestetään erilaisia työpajoja. Näiden tukitoimien lisäksi Unesco-prosessista on tehty myös tiedote, jossa kiteytetään, mitä aineeton kulttuuriperintö on, mikä on Unescon luettelo ja millä perustein kaustislaista viulunsoittoa ollaan Unescon luetteloon viemässä. Tiedote löytyy liitteenä tämän raportin lopusta. Kaustisen Unesco-prosessissa haetaan vastauksia siihen, millaisia kumppanuuksia tavoitellaan, mistä rahoitus saadaan, mikä on prosessin aikataulu, miltä perinteen tulevaisuus näyttää sekä miten toimintaympäristö kehittyy ja muuttuu. Prosessissa voidaan tarpeen mukaan tarkastella eri kehityslinjoja kansanmusiikkiperinteen tutkimuksen, koulutuksen, kasvatuksen, tapahtumatuotannon, matkailun, museon ja perinneyhteisöjen osalta. Prosessissa etsitään mukaan myös perinteen säilymistä edistäviä yhteistyökumppaneita. Kaustisen kansanmusiikkiperinteen ja viulunsoittoperinteen jatkuminen halutaan turvata hakeutumalla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Näin varmistetaan, että soitto jatkuu tulevaisuudessakin. Samalla edistetään valtakunnallista kansanmusiikin ja kansantanssin kentän elinvoimaisuutta sekä uuden yhteisölähtöisen kulttuuriperintöajattelun jalkautumista Suomeen. Listautuminen toisi myös muita positiivisia vaikutuksia: matkailu ja sen tuomat tulot alueella lisääntyisivät, syntyisi uusia kulttuuriperinnön säilymistä tukevia käytäntöjä ja valtio antaisi tukensa elävän perinnön säilymiselle. Suomen valtio siis tukee Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon valitun kohteen toimintaa ja sen kulttuuriperinnön säilymistä, koska on itse esittämässä kohdetta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Liitteenä Kaustisen vierailun raportti.

4.2. Belgian Oostduinkerken katkaravun hevosnuottaus Belgian Oostduinkerkessä 12 taloutta harjoittavat aktiivisesti katkarapujen kalastusta 1200-luvulta peräisin olevalla pyyntitavalla. Jokaisella taloudella on oma erikoisosaaminen, kuten verkkojen kudonta tai laaja ymmärrys Brabantin työhevosista ja niiden käyttäytymisestä. Kahdesti viikossa, pois lukien talvikuukaudet, taloudet pyytävät katkarapuja rannikolla Oostduinkerkessä. Vahvat Brabant-hevoset kulkevat rinnan syvyydeltä vedessä rannikon suuntaisesti vetäen perässään suppilomaista verkkoa, jota pitää auki kaksi lautaa. Verkon alapaulassa on myös kettinki, joka liikkuessaan aiheuttaa hiekalle tärinää ja saa katkaravut hyppäämään verkkoon. Katkaravun pyytäjät kuljettavat saalistaan koreissa, jotka roikkuvat hevosen kyljillä. Saalis keitetään ja syödään myöhemmin. Pyyntimuoto vaatii hyvää meren ja rannan tuntemusta, vahvaa luottamusta hevosen ja ihmisen välillä, sekä hyviä hevosen käsittelytaitoja. Katkarapujen pyyntiperinne antaa yhteisölle vahvan kollektiivisen identiteetin tunteen. Sillä on keskeinen rooli sosiaalisissa ja kulttuuritapahtumissa, esimerkiksi kaksipäiväisillä katkarapufestivaaleilla, joihin paikallinen yhteisö valmistautuu kuukausia rakentamalla kelluvia lauttoja, valmistelemalla katuteatteria ja tekemällä pukuja. Katkarapuparaati ja kilpailut, joissa sadat lapset osallistuvat katkarapujen pyydystämiseen, houkuttelevat vuosittain yli 10 000 kävijää. Katkarapukalastajat toimivat yhteisten kulttuuriarvojen ja keskinäisen riippuvuuden periaatteiden mukaisesti. Kokeneet katkaravun kunniakalastajat demonstroivat tekniikoita ja jakavat aloittelijoille tietonsa verkoista, vuorovesistä ja virtauksista. https:// ich.unesco.org/en/RL/shrimp-fishing-on-horseback-in-oostduinkerke-00673.

Hakemusprosessi Oostduinkerkessä aloitettiin vuonna 2010 ja ensin päästiin Flaamien (Belgian) kansalliselle listalle. Varsinainen hakemuksen kirjoittaminen aloitettiin tammikuussa 2013 ja hyväksyntä Unescon listalle tapahtui syksyllä 2013. Hakemuksen kirjoittamiseen osallistui useampia kirjoittajia. 12

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Oostduinkerken kokemuksia hakuprosessista: Hakemusta kirjoitettaessa on tärkeää ymmärtää, mitä Unesco tarkoittaa kysymyksillään. Hakemuksessa täytyy olla rehellinen. Siinä kuvataan nykypäivä ja tulevaisuus ja se, miten perinnettä ylläpidetään kestävästi. Perinnekohteella ei ole vain yhtä asianomistajaa, esimerkiksi museon vastuualuetta on tutkimus ja Unescoon liittyvät seikat. Kalastajia ei tarkastella yksilöinä vaan perheinä (”households”) ja he ovat itsensä ”johtajia” samalla kun kunta tukee perinnettä monin tavoin. Hakuprosessiin osallistuminen ja siitä tiedottaminen on tärkeää kaikille osallisille. Kaikki kannattaa myös dokumentoida, jotta voidaan osoittaa yhteisön osallistaminen ja sen tavat. Perinteen ylläpidon ja suojelun koordinointia hoitaa Safeguarding committee, jossa ovat mukana perinteen harjoittajat, museon ja kunnan edustajat sekä ulkopuolisia asiantuntijoita. Kalastajilla on kontaktit myös tutkijoihin Komiteaa koordinoi paikallinen Navigo-museo ja se kokoontuu pari kertaa vuodessa. Komiteassa pohditaan ylläpidon haasteita ja kehittämisasioita. Unescon myötä yhä useampi haluaa kalastajaksi. Museo alkoi järjestellä käytäntöä, jossa kalastajat sertifioidaan: kalastajalla täytyy mm. olla hevonen ja paikka sille sekä suoritettu kahden vuoden harjoittelu kokeneen kalastajan kanssa. Kalastaminen on vapaata, mutta kaikki eivät ole sertifioituja. Unescon myötä kalastajille on tullut paljon lisätöitä: museo-opastuksia ja matkailuun liittyviä tehtäviä, joista yhdessä kalastuksen kanssa voi saada elannon. Perinnekalastajilla (ravunpyynti) ei ole saaliskiintiötä, kaupallisilla kalastajilla on. Silti ylikalastus on uhka ravun olemassaololle (kaupallinen kalastus). 1950-luvulla oli jäljellä vain muutama kalastaja. Perinnettä on sittemmin saatu elvytettyä mm. katkarapufestivaalien avulla. Oostduinkerken identiteetti rakentuu katkaravunkalastuksen ympärille. Perinteestä on tullut vientituote. Aiemmin paikkakunnalla vieraili lähinnä lähialueen matkailijoita mutta Unescon myötä matkailu kansainvälistyi. Toimittajat ympäri maailmaa tekivät juttuja perinteestä ja kansainvälinen heritage-matkailu kasvoi arviolta 30 %. Nykyään matkailijoille järjestetään vuosittain 35 aikataulutettua näytöstä, joista kunta maksaa korvausta 100€ kerralta / kalastaja. Markkinointi hankitaan kunnan kautta ammattilaisilta ja samalla markkinoidaan myös muita paikkakunnan palveluja. Unescon logon käyttö on kontrolloitua ja vaatisi laajennetun hakuprosessin. Siksi Oostduinkerke on päättänyt pidättäytyä logon käytöstä. Heillä on kuitenkin lupa viestinnässään kertoa Unescon luettelossa olosta. Matkailu nähdään tapana suojella perintöä, mutta Unescoon liittyen on tärkeää huomioida lisääntyvän matkailun hallitseminen. Oostduinkerkessä vierailee joka vuosi noin 350 000 matkailijaa. Kalastajien lisäksi tarvitaan tukijoita ja kannattajia, ei vain matkailua. Koululaiset vierailevat kalastajien luona ja heidät kutsutaan myös vuosittain ilmaiselle tutustumiskäynnille. Koululaisille järjestetään mm. kilpailuja, joissa palkintona on ”päivä kalastajana”. Muualta tulevat koululaiset tilaavat käyntejä. Museolla koetaan, että lapsia on siellä kohta liikaakin. Oostduinkerken Unesco-hakemukseen oli liitetty kaikkien eri osapuolten allekirjoitetut sitoumukset kulttuuriperinnön suojelusta ja selostukset heidän aktiviteeteistaan siihen liittyen. Mukana olivat mm. kalastajat, kalastuskunta, museo ja kunta kukin omalla sitoumuksellaan. Seuraavassa esimerkki kalastajien sitoumuksesta:

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

”KALASTAJIEN SITOUMUS: Me, Oostduinkerken katkaravun hevosnuotalla kalastajat, vanhempiemme ja isovanhempiemme meille siirtämän perinteisen katkarapukalastuksen ammattilaisina, ilmaisemme vapaasti, etukäteen ja tietoisina tukemme mahdolliselle merkinnälle Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Me sitoudumme jatkamaan käsityömme vastuullista harjoittamista ja turvaamaan sen tuleville sukupolville. Allekirjoittajina kaikki katkaravun kalastuksen aktiiviset ja kunniaharjoittajat ja avustavat perheenjäsenet” Nykyisin standardisoitujen kirjeiden sijaan kukin yhteisö kirjoittaa omin sanoin sitoutumisestaan ja omasta työstään. Esim. saunakulttuurin hakemuksen 25 erilaista suostumuskirjettä löytyvät kohdasta Finland: https://ich.unesco.org/en/files-2020-under-process-01053 Liitteinä vierailuraportti, varsinainen hakemus Unescolle sekä eri osapuolten sitoutumisen ilmaukset.

4.3. Vierailuista tehtyjä huomioita • Molemmissa vertailukohteissa perinneilmiö on pienten yhteisöjen pitkän historian omaava perinne, joka sisältää kädentaitoja, luontoa, tapahtumia, identiteettiä ja vuorovaikutusta. • Perinteen vaalimisessa on mukana monta pitäjänteiseen perinteen vaalimiseen sitoutunutta osapuolta, jotka ovat organisoituneet verkostoksi. • Kulttuuriperinnön vaaliminen on käytännössä sen normaalia harjoittamista elävänä ajassaan yhteiskunnan muutokset huomioiden. Tarkoitus ei ole säilyttää kulttuuria täysin samanlaisena kuin se oli satoja vuosia sitten. • Perinteen harjoittajat ovat sivutoimisia kalastajia ja keskittyvät perinteen harjoittamiseen ja siirtämisen itsenäisesti. Kalastajilla on myös suorat yhteydet tutkijoihin. • Ylläpidosta vastaa jokainen toimija sitoumuksensa mukaan. • Hyvä yhteistyö ja yhteinen tahto toimijoiden kesken vallitsee. Koordinointiin on perustettu ryhmä, jossa on mukana edustaja kaikista sitoumuksen tehneistä yhteisöistä sekä tarvittaessa asiantuntijoita. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti pari kertaa vuodessa. • Yhteisen koordinointi- ja kehittämisryhmän vetäjänä toimii jokin alueen keskeinen organisaatio, jolla on pysyvät resurssit ja osin valtion rahoitus. Toimijalla on tehtävinään paljon verkostoitumista ja Unesco-raportointi. Esim. Navigo-museo, Kansanmusiikki-instituutti. • Kunnallinen toimija hoiti markkinointia ja antoi taloudellista tukea. Esimerkiksi Tallarit-ammattiorkesterin tuki, maksetut näytökset, edulliset tallit ja laidunmaat.

• Perinteen vaalijoiden odotukset ja perinteen suojelun vaikutukset kohtaavat • Turvataan perinteen jatkuminen ja arvostus • Saadaan lisää harrastajia perinteen pariin • Perinne on seutukunnalle erottautumis- ja vetovoimatekijä • Unesco ei auta suoranaisesti kohteen markkinoinnissa, mutta luettelossa olevat kohteet saavat merkittävää kansainvälistä näkyvyyttä, joka kiinnostaa mm. Heritage-matkailijoita. Matkailun myötä seutukunta elävöityy, alueen yritykset saavat lisätuloja ja syntyy uusia työpaikkoja. • Muuta • Kohteen kehittämiseltä odotetaan kestävän kehityksen periaatteita ja kulttuuriympäristön suojelua. • Matkailun ylikaupallistuminen ja massaturismi ovat uhka myös kohteen luonnolle ja ympäristölle. • Kohteen listaamisprosessissa syntyy erillisiä kustannuksia, mutta luettelossa olo tai haku sinänsä eivät maksa. • Unescon sopimuksen noudattamista seurataan ja ”valvotaan” - esimerkiksi Unescon logon ja nimen käytölle on selkeät ohjeet. • Valtio raportoi vaalimistyöstä ja sen tuloksista Unescolle säännöllisin kuuden vuoden välein. 14

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

4.4. Esimerkki elävän kulttuuriperinnön verkostoitumisesta Kansanmusiikkijuhlilla ja Siikafästeillä Kaustiselle tehdyn tutustumisvierailun yhteydessä syntyi idea vastavuoroisista kulttuuriperinnön esittelyistä Kaustisella ja Kukkolankoskella. Kukkolankosken lippomiehet Risto, Aulis, Esa, Markku, Esko ja Kari pakkasivat krenkun (lippoamiseen tarkoitettu, koskeen puutavarasta vuosittain rakennettava kalastuspaikka lippokalastajille) rakentamistarvikkeet ja varrassiian paistotakan peräkärryyn heinäkuun 8. päivä ja suuntasivat Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Matkalla hankittiin Kaustisella paistettavaa ja tarjottavaa siikaa, koska Kukkolankoskelle siika ei ollut vielä noussut. Lippomiehet rakensivat näytöksenä Perhonjokeen lippokrenkun, jossa halukkaat saivat kokeilla lippousta. Perhonjoki virtaa kovin hitaasti, joten lippotuntuman ja kalan saaminen ei ollut kovin todennäköistä, mutta käsityksen lippouksesta sitä kokeilleet kuitenkin saivat. Rannalla paistettiin reilut 100 kpl varrassiikaa ja kertoiltiin Kukkolankosken lippousperinteestä. Varrassiika saavutti suuren suosion kahden päivän esittelyn aikana samalla kun Kukkolankoski tuli tutuksi monille vieraille. Samalla lippomiehillä oli mahdollisuus tutustua kansanmusiikkiin ja sen harjoittajiin monipuolisesti. Heinäkuun viimeisenä eli Jaakonpäivän viikonloppuna Kaustislaiset pelimannit suuntasivat Kukkolankosken perinteisille Siikafästeille, jotka pidetään molemmin puolin rajajokea vaellussiian nousun kunniaksi. Mukana olivat Katri, Valtteri, Mauno, Pétur, Veikko ja Matti Kaustiselta. Pelimannit esittivät kaustislaista kansanmusiikkia sekä Siikafästeillä että Tornionjoen Ruotsin puolella Sikfästeillä ja soittivat myös yhdessä paikallisen Gränslösa Spelmän -kokoonpanon kanssa. Palautteen perusteella yleisö piti kovasti näkemästään ja kuulemastaan molemmin puolin rajajokea. Kaustislaiset tutustuivat syvällisemmin Kukkolankosken lippouskulttuuriin kokeilemalla omakohtaisesti siianlippousta, tutustumalla varrassiian valmistukseen sekä maistelemalla varrassiikaa kosken kulttuurimaisemissa kalajuttujen kera. Vierailun aikana keskusteltiin myös yhteistyömahdollisuuksista tulevaisuutta silmällä pitäen.

5. Tornionjoen koskikalastuskulttuuri tänä päivänä 5.1 Koskikalastus edustaa monipuolista pienten yhteisöjen monikansallista luontoon ja perinnekalastukseen liittyvää kulttuuriperintöä Tänä päivänä Tornionjoen koskikalastuksen merkittävin ja omaperäisin kalastusmuoto on Kukkolankosken siianlippous, jota apajapaikan kalastusoikeuksien omistajat harjoittavat aktiivisesti perinteisillä välineillä ja perinteisten käytäntöjen mukaan molemmin puolin Suomen ja Ruotsin rajajokea. Muita koskikalastusmuotoja ovat mm. nahkiaisen ja mateen patopyynti. Koskikalastusta harjoitetaan myös Tornionjoen Matkakoskella ja Vuennonkoskella. Lippoaja ohjaa itse valmistettua pitkän varren päässä olevaa pussin muotoista lippoa myötävirtaan lähellä kivistä pohjaa ja saattaa hellästi vaellussiian lippoon sen levätessä lippokuopassa. Lippoaja ei näe siikaa vaan tuntee kalan kosketukset ja liikkeet lipon pitkän varren kautta herkillä sormillaan. Koskessa on useita lippokuoppia, joilla on esi-isien antamat omat nimetkin. Kalastajat lippoavat pitkän puisen sillan eli ”krenkun” päältä, jos rantakiviltä ei enää ulotu haluttuihin lippokuoppiin. Kalastajat rakentavat ja purkavat krenkun porukalla perinteisellä lohipatojen rakennustekniikalla. Vuosisatainen riippuvuus vaellussiikakannasta on synnyttänyt kalastajille kestävän luontosuhteen, johon liittyy ymmärrys vaelluskalan ja voimakkaasti virtaavan veden käyttäytymisestä, jokivarren luonnosta ja kestävästä materiaalin käytöstä. Lippoajan on myös opittava monia käsityötaitoja ja perinnetietoa saadakseen lipolla kalaa, valmistaakseen omalle tyylilleen sopivan lipon, rakentaakseen krenkkuja ja ylläpitääkseen kalastukseen liittyviä rakennuksia. Perinnetieto ja -taito siirtyy kokeneilta lippoajilta nuoremmille kädestä pitäen ohjaamalla sekä yhteisissä tapahtumissa ja talkoissa.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Kalastuskauden aikana perinteeseen kuuluu kalastuksen järjestäminen ja saaliinjako vuosisatoja vanhojen käytäntöjen ja omistusosuuksien perusteella. Vaellussiian nousun vilkastuessa lippous siirretään Suomen puolella osakkaiden 24/7-vuorojärjestelmään ja siianjako järjestetään koskikentällä joka ilta. Koskikenttä on kylien asukkaille ja vierailijoille keskeinen paikka aittoineen, kalapuohineen ja paistokotineen. Siellä juhlitaan mm. perinteisillä siikafästeillä siian nousun alkamista. Siikaa tarjotaan kalastajien perheille, ystäville, kyläläisille, yrittäjille ja vierailijoille vanhojen ja uusien reseptien mukaan. Tunnetuin ja alkuperäisin valmistustapa on varrassiika. Siianlippous on yhteisöllinen yhteiseen apajapaikkaan liittyvä kestävä kalastusmuoto, johon liittyy luonnollista sosiaalista vuorovaikutusta. Siianjaolle kokoontuvat niin kyläläiset kuin vierailijatkin kuulumisia vaihtamaan ja kalaa hakemaan. Paikallisten päivän puheenaiheetkin liittyvät usein saaliin määrään, vedenkorkeuteen, lippoajien onnistumiseen ja myös riitoihin. Koskikalastus on edelleen osa jokivarren pienten yhteisöjen arkipäivää ja identiteettiä. Monikansallinen koskikalastus edustaa myös Meänmaan ja Tornionlaakson kulttuuria ja historiaa, johon kuuluu luonteva kanssakäyminen yli valtakunnan rajan. Tornionjoen koskikalastuskulttuuri on säilynyt parhaiten Kukkolankoskella. Kukkolankosken lippokalastuskulttuurin perusvoima ja erityisyys tulevat siitä, että se on säilynyt lähes muuttumattomana useita satoja vuosia. Erään haastateltavan sanoja lainaten: ”Jos koskikentältä poistetaan nykyaikaiset autot, on kulttuuriperinne juuri sitä samaa, mitä se on ollut alun perinkin jostain 1400-luvulta alkaen. Työvälineet ja käytännöt ovat pysyneet muuttumattomina aina näihin päiviin saakka, vaikka yhteiskunta ja omistussuhteet kalastusosuuskunnassa ovatkin muuttuneet. Lippous pyörii edelleen tilojen organisoimana. Paikka on myös ajaton ja se on perinteen kantava perusvoima.” Tornionjoen koskikalastuskulttuurista löytyy laajasti tietoa, videoita ja kuvauksia Tornionlaakson Kesäsiika -hankkeen tuottamasta materiaalista: https://kesasiika.com/.

5.2 Lippokalastajat ovat avainasemassa koskikalastuksen suojelemisessa Yhteisöt, jotka ylläpitävät kulttuuriperintöä ja jotka päättävät sen hallinnasta, ovat avainasemassa kulttuuriperinnön suojelussa. Seuraavissa kappaleissa on kuvattu eri osapuolten mahdollisia rooleja Tornionjoen koskikalastuksen suojelussa. • Keskeisimpiä koskikalastusperinteen harjoittajia ja ylläpitäjiä ovat kalastusoikeuden omistavat kalastajat ja heidän perheensä sekä erityisesti seuraavia sukupolvia edustavat tulevat osakkaat, joista osa asuu muualla kuin Tornionjokivarressa (ulkojokivartiset). • Perinteen ylläpitäjiä ovat myös apajapaikan ympärillä olevien kylien muut asukkaat, maanomistajat sekä paikalliset yrittäjät. Kyläläisille on usein annettu lippousoikeus vuorolippouksen ulkopuolella. • Perinteen harjoittamista tukevat kalastajien, asukkaiden ja yrittäjien vieraat ja ystävät sekä matkailijat. • Kalastuksen järjestämisestä huolehtii yhteisen apajanpaikan osakaskunta, jonka tehtävinä on myös kalakannan ja perinteen suojelu. Osakaskunnat ovat edustettuina myös yhteisissä organisaatioissa, kuten kalatalousalueet, yhteislupa-alueet ja muut vastaavat. • ProSiika ry:n tarkoituksena on palauttaa vaellussiika Perämeren pohjukkaan laskeviin jokiin ja nostaa siika sille kuuluvaan arvoonsa sekä kohottaa yleistä tietoisuutta siiasta ja ainutlaatuisesta siian lippouskulttuurista. Yhdistyksessä on jäseniä jokivarresta molemmin puolin jokea sekä merialueelta. • Apajapaikkojen kyläyhdistykset ajavat kyläläisten yhteisiä etuja ja pyrkivät aktivoimaan kyläläisten yhteistä toimintaa järjestämällä tapahtumia yhdessä muiden toimijoiden, kuten kalastuskuntien kanssa. 16

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

• Tornionlaakson museo on erikoistunut tornionlaaksolaiseen elämäntapaan ja rajan ilmiöihin. Museo on yhdessä Norrbottens museumin kanssa mukana Kukkolaforsen Fiskemuseumin hallinnossa. • Kalastusperinteen tallennukseen ovat osallistuneet hankkeissa myös paikalliset oppilaitokset ja kotiseutumuseot. Merkittävää tallennustyötä on tehnyt Muoniossa sijaitseva Kalakirjasto. • Paikalliset toimijat, kuten Tornion ja Haaparannan kunnat, mahdollistavat, tukevat ja osallistuvat suojelutoimiin kuten esim. kaavoitus, markkinointi, rahoitus, infrastruktuuri, koulujen opinto-ohjelmien sisältö sekä kestävät matkailun kehitysstrategiat. Samoin toimivat muutkin jokivarren kunnat sekä kuntien yhteistyöorganisaatio Tornionlaakson neuvosto. • Kestävän kalakannan vaalimisessa tärkeitä ovat useat tutkimuslaitokset kuten Suomen Luonnonvarakeskus (Luke), Sveriges Lantbruksuniversität (SLU), Norrbottens Länstyrelse ja muut vastaavat tahot kuten Lapin ELY/ MMM, Ruotsin meri- ja vesiviranomainen (HaV), Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio sekä muut kalastuskunnat molemmin puolin jokea. • Alueelliset toimijat, kuten Lapin liitto, Norrbottens Länstyrelse ja Landstinget ovat rajat ylittävän kulttuuriperinnön suojelun kannalta tärkeitä maakunnallisten aluehallintojen edustajia, jotka voivat vaikuttaa kulttuuriperinnön suojeluun omilla vastuualueillaan. • Valtiolliset toimijat, kuten ministeriöt, päättävät yhdessä Tornionjoelle kalastusrajoitukset, joilla on oleellinen vaikutus perinnekalastuksen vaalimismahdollisuuksiin. Metsähallitus hallinnoi valtion omistavaa koskivoimaa mm. Kukkolankoskessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja museovirasto johtavat kulttuuriperinnön vaalimistyötä. Vastaavat toimijat löytyvät myös Ruotsin hallinnosta.

5.3 Koskikalastukseen liittyvät tiedot ja taidot siirtyvät edelleen monin tavoin seuraaville sukupolville Koskikalastusperinne on siirtynyt sukupolvelta toiselle lähes 500 vuotta. Ennen vanhaan perinne siirtyi seuraavalle sukupolvelle luontevasti osana maatilan arkisia töitä, mutta yhteiskunnan muuttuessa ja omatarvekalastuksen aikana tarvitaan uusiakin keinoja. • Perinteeseen liittyvä tietotaito siirtyy edelleen vahvasti ylisukupolvisella osallistamisella. Taitojen ja osaamisen siirtäminen tapahtuu luontevasti kokeneempien kalastajien johdolla kädestä pitäen ja tarinoiden yhteisöllisten kalastuksen, talkoiden ja tapahtumien puitteissa. • Tietoa ja käytäntöjä on tallennettu kalastuskuntien sääntöihin ja kokouspöytäkirjoihin, jotka pitävät sisällään mm. lippovuorojen ja saaliinjaon toteuttamisohjeet osakkuuksien suhteessa sekä saalistilastoja. Eri kalastuskunnilla käytännöt ja tavat poikkeavat jonkin verran toisistaan. • Tornionlaakson museo ja Kukkolaforsen Fiskemuseum ovat dokumentoineet ja tallentaneet runsaasti perinnekalastuksen ja Tornionlaakson historiaa. Niiden lisäksi Tornionjoen perinnekalastusta tallennettiin ja digitoitiin laajasti Tornionlaakson Kesäsiika -Interreg-hankkeessa. Hankkeessa listattiin laajasti koskikalastusta käsittelevää kirjallisuutta ja filmimateriaalia sekä tuotettiin uutta aineistoa rajajoen kalastusperinteestä ja kylien kalastuksesta (julkaisuja yli 25 kpl, suomeksi ja ruotsiksi).

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

• Perinteeseen nojaavilla tapahtumilla, elämyksillä ja tarinoilla on tuotu esille uudenlaisilla tavoilla perinteeseen liittyvää tietoa ja taitoa niin, että nuoret ja vieraat ovat päässeet kokeilemaan perinnekalastusta ja varrassiian valmistusta käytännössä. • Kalastajat ovat järjestäneet lipon kutomiskursseja kylätalolla tiistai-iltaisin ja hankkeiden puitteissa. Suomessa alkoi ensimmäinen kansalaisopiston järjestämä lipon valmistamiskurssi keväällä 2020. • Haaparannan kouluissa kulttuuriin tutustuminen on viety toimivaksi osaksi opinto-ohjelmia, joiden yhteydessä tutustutaan koskikalastukseen paikan päällä Kukkolaforsenilla.

5.4 Tornionjoen koskikalastus Suomen ja Ruotsin kansallisissa elävän kulttuuriperinnön luetteloissa.

https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Tornionjoen_perinteinen_koskikalastuskulttuuri www.isof.se/om-oss/levande-traditioner---immateriella-kulturarv-/forteckningen/forslag-2018/2018-10-15havfisketraditionen-i-tornedalen.html

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Koskikalastuskulttuuri tänäpäivänä

Kuva 1. Tornionjoki on virrannut tuntureilta Meänmaan halki Perämereen vuosituhansia, se on Pohjois-Euroopan suurin vapaa joki. Kukkolankoski on Tornionjoen majesteettisin koski. (Photo Jaakko Heikkilä)

Kuva 2. Vaelluskalat – vaellussiika ja lohi – syntyvät joessa. Merellä vietettyjen kasvuvuosien jälkeen ne palaavat Tornionjoelle, joka on Itämeren alueen tärkein vaelluskalojen kutujoki. Vaellussiika nousee Kattilakoskelle asti ja lohi jopa Muonion pohjoispuolelle. Vaelluskalat eivät ole koskaan myöskään tunteneet valtakunnanrajoja. (Photo Krista Kuusela)

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Kuva 3. Koskikylien asukkaat lippoavat rannalta kosken kuopissa ja kivien suojassa lepäävää kalaa. Lippous voi olla peräisin jo 1200-luvulta. Pyyntiväline on pitkällä varrella varustettu pussimainen lippo, jota kalastaja ohjaa myötävirtaan pohjaa koskettamatta. Nykyisen mallin juuret ovat Kokemäenjoella. Kosken ylle lippoajat rakentavat talkoilla krenkkuja tai siltoja yltääkseen vuosisatoja tunnettuihin lippokuoppiin. Kuoppien nimet ja kunkin krenkun oikeat mitat ja paikka kulkevat perinnetietona polvelta toiselle. (Photo Panu Forsman)

Kuva 4. Syksyllä koskipaikoissa pyydetään nahkiaista ja talvella madetta. Pyytämiseen käytetään mertoja, jotka on perinteisesti valmistettu itse. Mertojen tueksi tehdään patorakennelmia ikiaikaisella tekniikalla tiettyihin paikkoihin, jotka tunnetaan nimeltä. (Photo Panu Forsman)

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Kuva 5. Kosken rannalle syntyi aikojen kuluessa kylä, jonka tilallisille vahvistettiin koskikalastusoikeudet yhteiseen apajapaikkaan manttaaliensa mukaisilla osuuksilla. Oikeudet yltävät tähän päivään asti. Siikasaaliin kasvaessa kesällä merkittävästi, siirrytään tauottomaan vuorolippoukseen. Vuoron saalis jaetaan iltaisin klo 18 koskikentällä manttaalien mukaisessa suhteessa. Ennen siianjako tapahtui klo 19 iltalypsyn jälkeen. (Photo Panu Forsman)

Kuva 6. Vaelluskala oli tärkeä terveellisen ruuan ja tulon lähde maatiloille. Kalaa valmistettiin ja säilöttiin monin eri tavoin. Varrassiika on paikallisista ruokalajeista tunnetuin ja sitä valmistetaan perinteisesti koskikentän paistokodassa. Madekeitto ja hiillostetut nahkiaiset ovat viileiden vesien lähiruokaa. (Photo Mirva Smeds).

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Kuva 7. Koskikentät ovat kylien keskipisteitä, joissa on kautta aikojen järjestetty siianjaon lisäksi erilaisia juhlia ja tapahtumia, esimerkiksi siian nousun kunniaksi. Kalastus on edelleen osa kylien arkipäivää, identiteettiä ja puheenaiheita. Koskikentällä on kala-aittoja ja muita kalastuskulttuuriin liittyviä rakennuksia. Rannalla on ollut myös vesivoimakäyttöisiä myllyjä ja sahoja, jotka on nykyisin museoitu. (Photo Mirva Smeds)

Kuva 8. Koskikalastuskulttuuri on säilynyt 500 vuotta ja nykypäivänäkin kalastus tapahtuu samoin periaattein ja käytännöin. Matkailijat ovat ihmetelleet erityislaatuista perinnettä jo 1950-luvulta lähtien. Elävä kalastuskulttuuri on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi vetonaula luonto- ja kulttuurimatkailijoille ja samalla kylän elinvoiman lähde. (Photo Mirva Smeds) 22

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Kuva 9. Tornionjoen koskikalastuskulttuuriin liittyy monenlaisia käsityötaitoja pyyntivälineiden ja krenkkujen rakentamisesta kalankäsittelyyn ja koskikenttien kunnostamiseen. Kalastajalla on läheinen suhde luontoon: ympäristö ja kalan käyttäytyminen tunnetaan läpikotaisin, harkitussa materiaalien käytössä näkyy luonnon arvostus. (Photo Jaakko Heikkilä)

Kuva 10. Koskikalastuskulttuurin ja kalakantojen säilyminen halutaan taata. Paikalliset ja paikallisia juuria omaavat ihmiset vaalivat perinnettä siirtämällä taitoja seuraaville sukupolville. Koskikalastuskulttuuri on hyväksytty Suomessa ja Ruotsissa elävän perinnön kansallisiin luetteloihin tunnustuksena onnistuneesta vaalimisesta. Pääsy Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vahvistaisi edelleen mahdollisuuksia vanhan kulttuuriperinnön ylläpitoon. (Photo Mirva Smeds)

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

6. Tornionjoen koskikalastus ”Unescon silmin” Unescon ja Tornionjoen koskikalastusperinteen harjoittajien tavoitteena on suojella elävää kulttuuriperintöä. Yhteisö on avainkäsite UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksessa. Elävä kulttuuriperintö on sitä, mitä yhteisöt tunnistavat eläväksi kulttuuriperinnöksi. Yhteisöt ylläpitävät kulttuuriperintöä ja päättävät sen hallinnasta. Nimittäminen ja hakeminen UNESCO:n luetteloon edellyttää yhteisöjen suostumusta. Näistä lähtökohdista on luontevaa pohtia Tornionjoen koskikalastuksen mahdollisuuksia ja tulevaisuuden elinvoimaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelon hyväksymiskriteerien viitekehyksessä. Seuraavissa kappaleissa on pohdittu koskikalastuskulttuuria ja sen piirteitä ”Unescon silmin”.

6.1 Tornionjoen koskikalastus täydentäisi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa Unescon sopimuksen mukaan valtioiden on osoitettava, että ilmiössä on kyse artiklan 2 mukaisesta aineettomasta kulttuuriperinnöstä (ICH-1). Tornionjoen koskikalastus edustaa tänäkin päivänä monikansallista luontoon ja maailmankaikkeuteen liittyvää tietoa ja käytäntöä. Perinteen harjoittajien mielestä koskikalastus täydentäisi osaltaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelon monimuotoisuutta mm. seuraavilla perusteluilla: • Tornionjoen koskikalastus edustaa omalaatuista pohjoisen joen koskipaikkojen perinnekalastusmuotoa, johon sisältyy kalastustapaan, kalastusvälineisiin, kalastuspaikkojen rakentamiseen ja kalastuksen järjestämiseen liittyviä perinteisiä käsityötaitoja sekä luontoon, erityisesti vaelluskalojen ja suuren joen käyttäytymiseen, liittyvää perinnetietoa. • Tornionjoen koskikalastuskulttuuri edustaa tänäkin päivänä pienten yhteisöjen monikansallista elävää kulttuuriperintöä. Kalastusta harjoitetaan edelleen perinteisillä välineillä ja perinteisten yhteisöllisten käytäntöjen mukaan molemmin puolin rajajokea. Se on edelleen osa apajapaikkojen arkipäivää, sosiaalista vuorovaikututusta ja identiteettiä. • Tornionjoen koskikalastus on säilyttänyt elinvoimansa ajalta ennen 1400-lukua yhteiskunnan muuttuessa. Kalastusperinteen harjoittajat ja yhteisöt haluavat edelleen siirtää perinnettä seuraaville sukupolville. Yhteisöjen pitkäjänteisen työn tuloksena perinne on siirtynyt seuraaville sukupolville, sitä on tallennettu laajasti ja kehitetty uusia keinoja perinteen siirtämiseksi. Samalla tietoisuus elävän kulttuuriperinnön merkityksestä on vahvistunut ja kulttuuriperintö on saanut huomattavaa paikallista, kansallista ja kansainvälistäkin näkyvyyttä. Esimerkiksi vuonna 2018 järjestettiin Kukkolankoskella Tornio-Haaparannalla kansainvälinen perinnekalastusfestivaali/-konferenssi LIPPO2018, johon osallistui yli 100 perinnekalastusyhteisöjen edustajaa neljältä eri mantereelta jakamaan kokemuksia kalastusperinteen harjoittamisesta ja mahdollisuuksista. • Tornionjoen koskikalastajien riippuvuus kestävistä vaelluskalakannoista on synnyttänyt luontosuhteen, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Sen tiimoilta on tehty rajat ylittävää tutkimusyhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa. Kalastajien kestävä luontosuhde on hyvä esimerkki puhtaan luonnon, puhtaan vesistön, kestävän kalakannan ja kalastuskulttuurin kohtalon yhteydestä. Tornionjoki on myös Itämeren alueen vaelluskalojen, siian ja lohen tärkein kutujoki. • Koskikalastuskulttuuri edustaa myös rajat ylittävää Tornionlaakson Meänmaan vähemmistökulttuuria. Suomen ja Ruotsin alueille sijoittuva Tornionlaakso on historiallisesti yhtenäinen kulttuuri- ja murrealue, jonka halki virtaava Tornionjoki muodostaa myös yhden maailman rauhallisimmista valtakunnanrajoista. Vahva rajat ylittävä yhteistyön perinne on hyvä perusta myös monikansallisen kulttuuriperinnön suojelulle. 24

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

• Tornionlaakson museo on erikoistunut tornionlaaksolaisen elämäntavan ja rajan ilmiöiden tallentamiseen ja tutkimukseen. Tornionlaakson museolla on myös laaja verkosto yhteistyökumppaneita ja vahva asiantuntemus myös Tornionjoen monikansallisen koskikalastuskulttuurin suojeluun ja edistämiseen. • Tornion ja Haaparannan kaupungit sekä muut paikalliset ja alueelliset toimijat molemmin puolin rajajokea ovat tukeneet elävän kulttuuriperinnön suojelua mm. Tornionlaakson Kesäsiika - ja Meänmaa Matkalla maailmalle -hankkeissa. • Tornionjoki on Pohjois-Euroopan suurin vapaana virtaava joki, jonka suurin koski, Kukkolankoski, on ollut matkailijoiden perinnekalastuksesta ja koskimaisemasta tuntema autenttinen kohde jo 1950-luvulta lähtien. Hallittu luonto- ja kulttuurimatkailun kasvu olisi keino edistää ja rahoittaa elävän kulttuuriperinnön suojelua. • Tornionjoen koskikalastus on hyväksytty sekä Suomen että Ruotsin kansalliseen elävän kulttuuriperinnön luetteloon.

6.2 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön turvaaminen on saanut näkyvyyttä ja kannustanut toimijoita yhteistyöhön monella tasolla koskikalastuksen vaalimistyössä Unescolle on tärkeää, että kohteen merkitseminen luetteloon edistää myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelun näkyvyyttä ja tietoisuutta siitä. Luetteloinnin toivotaan kannustavan vuoropuheluun, tuovan esiin ihmisen luovuutta sekä lisäävän tietoisuutta kulttuurisesta monimuotoisuudesta maailmanlaajuisesti. (ICH-R2) Tätä kohtaa on vaikea ennakoida, mutta suuntaa antavana seuraavassa on kuvattu niitä asioita, joita on tapahtunut tähän mennessä elävän kulttuuriperintömme suojeluun liittyvissä hankkeissa ja aktiviteeteissa paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. • Kalastuskulttuuri on päässyt laajemmin esille ProSiika ry:n ja Poukama-hankkeen myötä vuodesta 2010 lähtien. Elävän kulttuuriperinnön suojelu on saanut mm. Tornionlaakson Kesäsiika -hankkeessa runsaasti näkyvyyttä eri medioissa molemmin puolin jokea. • Hankkeessa luodun dokumentoinnin pohjalta syntyivät LippoInfo-opasteet, joissa elävä kulttuuriperintö tuodaan näkyviin sekä paikallisille että koskikentän vierailijoille. Kukkolankosken koskikentän mahdollisesta jatkokehittämisestä tehtiin alustava ehdotus keskustelujen pohjaksi samalla kun opastusten sijoitusta pohdittiin. • Monet kansalliset sekä kansainväliset TV-ryhmät ovat kuvanneet koskikalastuskulttuuria erilaisiin ohjelmiin. • Perinteistä lippokalastusta esiteltiin maailmanlaajuisessa 13. Coregonids-symposiumissa (Siiansukuisten kalojen tutkimusyhteisö) vuonna 2017 Yhdysvalloissa. Kansainvälinen perinnekalastusseminaari Lippo 2018 järjestettiin Torniossa yhdessä Lumimuutos-organisaation kanssa. Kymmenien alkuperäiskansojen edustajat eri puolilta maailmaa esittelivät omia perinnekalastusmuotojaan ja tutustuivat lippokalastuskulttuuriin paikan päällä. • Lippokalastajat ovat tutustuneet Kaustisen viulunsoittoon ja Belgian Oostduinkerken hevosnuottakalastukseen elävän kulttuuriperinnön vaalimisen tiimoilta. Lippouskulttuuria esiteltiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja vastavuoroisesti kaustislaiset Pelimannit esiintyivät Kukkolankosken molemmilla siikafästeillä yhdessä paikallisen Gränslösa Spelmän -kokoonpanon kanssa kesällä 2019. Verkostoitumista edistettiin myös osallistumalla Intangible Cultural Heritage -konferenssiin.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

• Koskikalastuksen hyväksyminen kansallisiin elävän kulttuuriperinnön luetteloihin on myös toimiva esimerkki rajat ylittävästä yhteistyöstä. Se on lisännyt erilaisten toimijoiden ja median kiinnostusta Unescon kulttuuriperinnön suojelua ja mahdollisuuksia kohtaan. • Meänmaa Matkalla Maailmalle -hanke ja ”Rajaton kulttuuriperintö ja Unesco” -symposiumin järjestäminen kuuluvat rajat ylittävän yhteistyön jatkumoon. Symposium sai näkyvyyttä myös seutukunnan ulkopuolella. Tilaisuudessa esiteltiin elävän kulttuuriperinnön suojelua ja koskikalastusta Unescon sopimuksen hengessä erilaisten kansallisten ja kansainvälisten esimerkkitapausten kautta.

6.3. Koskikalastuskulttuurin elinvoimaisuuden turvaaminen maailman muuttuessa on keskeinen lähtökohta kaikkien osapuolten yhteiselle kulttuuriperinnön suojeluohjelmalle Perinteen harjoittajia ja Unescoa kiinnostaa erityisesti koskikalastuksen elinvoimaisuus. Hakukaavakkeen kohdassa 3 (ICH-R3) kysytään kohteen elinvoiman turvaamiseksi ja edistämiseksi toteutettuja ja suunniteltuja suojelutoimenpiteitä. Seuraavissa kappaleissa perinteen harjoittajat ovat pohtineet tekijöitä, jotka vahvistavat tai heikentävät koskikalastuksen elinvoimaisuutta. Analyysi on samalla hyvä lähtökohta yhteisille suojelusuunnitelmille ja mahdolliselle hakuprosessille.

+ Varsinaiset perinteen harjoittajat ja ylläpitäjät ruohonjuuritasolla haluavat turvata edelleen perinteen jatkumisen seuraaville sukupolville. Perinteen harjoittajat ja heidän esi-isänsä ovat myös tehneet pitkäjänteistä perinteen turvaamistyötä siirtämällä perinnettä seuraaville sukupolville.

+ Pienten yhteisöjen perinne on edelleen osa apajapaikkojen ympärillä olevien kylien arkipäivää, identiteettiä ja

sosiaalista kanssakäymistä molemmin puolin rajajokea, vaikka perinne ja käytännöt ovat kehittyneet hieman eri tavoin eri apajapaikoissa.

+ Koskikalastuskulttuuri ja lippomiehen luontosuhde edustavat kestävää kehitystä, toiminnan hiilijalanjälki on lähes nolla.

+ ProSiika ry on ollut mukana käynnistämässä, rahoittamassa ja toteuttamassa useita perinteen vaalimista tukevia hankkeita (IsoSiika-hanke, 2011–2014, Tornionlaakson Kesäsiikahanke 2015–2018, Pyydä-Paista-Nauti oma varrassiikasi -hanke, 2018, Kuas sitte jos emmä met itte -hanke, 2019–2020).

+ Perinteen harjoittajat ovat tehneet pitkäjänteistä yhteistyötä useiden tutkimuslaitosten kanssa kestävien vaelluskalakantojen turvaamiseksi mottonaan ”Jos ei ole kalaa, ei ole kalastajiakaan, eikä myöskään elävää kalastusperinnettä”.

+ Tornionlaaksossa on monia vahvoja osapuolia, jotka voivat tukea ja osallistua jatkossakin kulttuuriperinnön

suojelutyöhön, kuten esimerkiksi Tornionlaakson museo, Tornion ja Haaparannan kaupunki, oppilaitokset sekä jokivarren muut toimijat.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

+ Tornionlaakson perinteisesti vahva rajat ylittävä yhteistyön kulttuuri perinteen harjoittajien ja muiden osapuolten kesken antaa hyvän pohjan yhteiselle kulttuuriperinteen suojelutyölle.

+ Koskikalastuskulttuuri edustaa myös monikansallista Meänmaan kulttuuria ja murrealuetta, jonka halki virtaava Tornionjoki muodostaa yhden maailman rauhallisimmista valtakunnan rajoista.

+ Kansallisilla päätöksillä Tornionjoki on Natura 2000 -aluetta ja nimetty yhdeksi Ruotsin kansallisjoista (Natio-

nalälv). Kukkolankosken autenttinen ja alkuperäinen koskikenttä on nimetty kansallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY).

+ Monikansallisen koskikalastuskulttuurin hyväksyminen sekä Suomen että Ruotsin kansallisiin elävän perinnön luetteloihin kannustaa perinteen harjoittajia ja muita osapuolia kulttuuriperinnön suojeluun.

+ Luonto-, kulttuuri- ja ruokamatkailun globaalit kasvutrendit luovat lisää kiinnostusta koskikalastuskulttuuria kohtaan ja edistävät paikallisen kulttuuriperinnön turvaamista myös taloudellisesti.

+ Tornionjoen koskikalastus sopii hyvin suomalaisten käsitykseen elävästä kulttuuriperinnöstä Kulttuuriperintö-

barometrin 2017, CC BY 4.0. perusteella on kolme asiaa, jotka suomalaiset arvioivat selvimmin kuuluvan kulttuuriperintöön: tavat, perinteet ja (käden)taidot (64%), ihmisten yhteiset kokemukset ja tarinat (61%) sekä kieli (58%). Kolme selkeimmin kulttuuriympäristöön kuuluvaa asiaa ovat maisemat (59%), luontoympäristö (54%) ja rakennettu ympäristö (48%). Kaikki tuttuja piirteitä silloin, kun Tornionjoen koskikalastusta kuvaillaan.

– Tulevat koskikalastuksen harjoittajat ovat muuttaneet muualle työn perässä ja lisäksi heidän vapaa-ajastaan kilpailevat monet muut harrastusmahdollisuudet.

– Muualla asuvien osakkaiden saattaa olla vaikeaa hoitaa lippoukseen kuuluvia osin päivittäisiä velvollisuuksiaan, sillä nykyinen kalastuksen järjestämistapa perustuu pitkälti paikkakunnalla asumiseen.

– Monet saattavat olla entistä enemmän kiinnostuneita kulttuuriperinnöstään, mutta heillä ei ehkä ole riittävästi tietoa siitä tai mahdollisuuksistaan osallistua suojelutyöhön.

– Tänä päivänä perinteinen kalankäsittely ei tue parhaalla mahdollisella tavalla kalasaaliin laajempaa hyödyntämistä lähiruokana esimerkiksi paikallisissa yrityksissä.

– Kulttuuriperinnön turvaaminen on koskikalastuskulttuurin harjoittajille omatarvekalastusta ja harrastus. Pe-

rinteen harjoittajien rajalliset resurssit tarvitaan kalastuksen järjestämiseen ja kalastuspaikkojen rakentamiseen talkootöinä. Unesco-statuksen ylläpito ei saisi kaatua pienen joukon/työryhmän harteille, jolloin yhteisöjä alkaa vaivata sitoutumisen tai innostuksen puute.

– Unescon luetteloon pääsy tarkoittaa kaikille osapuolille pitkäjänteistä sitoutumista kulttuuriperinnön suoje-

luun, jota varten tarvitaan selkeä, kestävä tapa organisoitua. Esimerkiksi täytyy sopia kuka vastaa raportoinnista Unescolle kuuden vuoden välein ja seuraa Unescon asettamien suuntaviivojen noudattamista.

– Kalakannan elinvoimaisuus on heikentynyt viimeisen 30 vuoden aikana: siian nousu on myöhästynyt melkein

kuukaudella ja siian keskikoko on pienentynyt. On tärkeätä, että vaelluskalakantojen tutkimus ja suojelu turvataan jatkossakin, niin että kestävät vaelluskalakannat voidaan turvata.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

– Perinnekalastuksen heikentynyt arvostus yleisesti on viime vuosikymmeninä johtanut perinteen harjoittamista ja ylläpitoa hankaloittaviin asioihin myös kansallisilla tasoilla, kun painopiste on vahvasti siirtynyt kaupallisen kalastuksen ja vapaa-ajan virkistyskalastuksen (viehekalastus) edistämiseen. Perinnekalastukseen kohdistuvat kalastusrajoitukset ovat epätasa-arvoisia eivätkä perustu välttämättä tutkimukseen. Myös pienten yhteisöjen perinnekalastuksen edunvalvonta ja tutkimus ovat jääneet vähälle huomiolle kansallisessa lainsäädännössä ja erilaisissa matkailu- tai kehittämisstrategioissa.

– Yksi merkittävimmistä uhkista elävän koskikalastusperinteen turvaamiselle on viime vuosina syntynyt Suomen valtiollisen Metsähallituksen kyseenalaisesta pyrkimyksestä ”pakkolunastaa” perinteen harjoittajien kalastusoikeudet valtiolle. Tornionjoen koskikalastuksen vuorolippous ja saaliinjako ovat perustuneet vuosisatoja apajapaikan kantatilojen kalastusoikeuksien omistukseen. On selvää, että kulttuuriperinnön vaalimiselta katoaisi pohja ja motivaatio, jos Metsähallitus onnistuisi tavoitteissaan.

– Unescon listauksen myötä on odotettavissa kansainvälisen ”Heritage”-matkailun kasvua. Ruotsin puolella monipuoliset palvelut tukevat matkailua, mutta Suomen puolella infrastruktuuri ja palvelut eivät tue tällä hetkellä matkailun kasvua.

– Matkailun kehittämisessä on vältettävä riskit kaupallisuuden liiallisesta korostumisesta tai massaturismista

kestävällä tavalla, siten että matkailu ei kuluta liiaksi alueen luontoa tai tuhoa perinteen aitoutta tai arvokasta perinnemaisemaa.

– Voi myös käydä niin, että luetteloon pääsy ei vastaakaan odotuksia. Tämän vuoksi on tärkeää, että odotukset ja mahdolliset seuraukset käydään tarkasti läpi, jotta yllätyksiltä vältytään.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

6.4. Rajaton kulttuuriperintö ja Unesco -symposium RAJATON KULTTUURIPERINTÖ JA UNESCO -SYMPOSIUM pidettiin Torniossa Aineen taidemuseon auditoriossa 26.11.2019. Symposiumiin osallistui noin 80 henkilöä, jotka edustivat monipuolisesti perinteen harjoittajia, toimijoita ja sidosryhmiä. Symposiumissa parannettiin perinteen vaalijoiden ja sidosryhmien valmiuksia päättää Tornionjoen perinteisen koskikalastuskulttuurin mahdollisesta hakemisesta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Tilaisuudessa keskusteltiin myös laajemmin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta ja luettelosta. • Symposiumissa pohdittiin mitä Tornionjoen koskikalastuskulttuurin pääsy Unescon luetteloon voisi merkitä eri ryhmille, kuten • perinnekalastajille ja jokivarren asukkaille sekä heidän yhteisöilleen matkailu- ja muille yrittäjille • Tornionlaakson museoille, oppilaitoksille ja muille mahdollisille kumppaneille jokivarren kunnille ja asukkaille • rajat ylittävälle yhteistyölle • kestäville vaelluskalakannoille. Ohjelmassa oli paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä puheenvuoroja aihealueesta. Lisäksi Suomen silloinen elinkeinoministeri Katri Kulmuni esitti videotervehdyksen osanottajille ja ilmaisi tukensa myös listautumishankkeelle. Symposiumissa esiintyi myös pari paikallista kansanmuusikkoa Esko Kivilompolo ja Sven Keskitalo. Palautteen perusteella symposium onnistui hyvin. Se sai myös paikallista mediahuomiota molemmin puolin rajaa.

Symposiumin aineisto löytyy seuraavasta linkistä https://drive.google.com/drive/folders/1O8Wy_8HSm-gLPQvvBPlOflLTaKdIcwKi?usp=sharing

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

7. Mitä luetteloon pääsy voisi tuoda Tornionlaaksolle ja sen asukkaille? Olishan se iso juttu koko Tornionlaaksolle, jos Tornionjoen koskikalastus hyväksyttäisiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, sillä on vaikea kuvitella toista rajat ylittävää hanketta, jolla saavutettaisiin yhtä suuri kansainvälinen näkyvyys. Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelo toisi uutta vetovoimaa vapaalle Tornionjoelle, perinnekalastajille, jokivarren asukkaille ja yrittäjille, paikallisille oppilaitoksille, museoille, Torniolle, Haaparannalle, Tornionlaaksolle, Meänmaan kulttuurille ja rajat ylittävälle yhteistyölle sekä luonnolle ja vaelluskaloille. • Tornionjoen yhteisten apajapaikkojen kalastajat, kalastuskunnat ja kylien asukkaat voisivat itsenäisesti jatkaa koskikalastuksen harjoittamista perinteisiin kantatilojen kalastusoikeuksiin ja käytäntöihin perustuen. • Valtio, sidosryhmät ja muut osalliset sitoutuisivat turvaamaan koskikalastuksen suojelua omilla tukitoimillaan. • Kulttuuriperinnön elinvoima vahvistuisi ja paikallinen arvostus, ymmärrys ja vetovoima lisääntyisi. • Uusi näkökulma omaan kulttuuriperintöön kasvattaisi tulevien ja uusien perinteen harjoittajien halukkuutta ja mielenkiintoa osallistua koskikalastukseen ja perinteen suojeluun asuinpaikasta riippumatta. • Mukaan uusia nuorempia kalastajia, jotka ehtivät eläkkeellä enemmän • Kalastuselämykset, kulttuuriperintö ja matkailu toisivat uusia mahdollisuuksia nuorille. Ei tarvitse alkaa kalastajaksi päästäkseen mukaan toimintaan. • Nykyiset perinteen harjoittajat haluaisivat kehittää erilaisia ja entistä joustavampia osallistumistapoja erityisesti nuorille ja muualla asuville perinteen harjoittajille. • Koskikalastuksen ja ruohonjuuritason perinteen suojelutyön saama kansainvälinen tunnustus rohkaisisi muita perinnekalastajia Tornionjoella ja muualla vaalimaan perinteitään ja oikeuksiaan. • Perinnekalastajien yhteistyö- ja edunvalvontamahdollisuudet kansallisesti ja kansainvälisesti paranisivat • Perinnekalastukselle saataisiin tasapuolisempi kohtelu muiden kalastusmuotojen rinnalla • Luettelointi avaisi uusia kehitys-, rahoitus- ja kansainvälisiä yhteistyömahdollisuuksia myös kansainvälisesti Tornionlaakson toimijoille, kuten kunnille, museoille, tutkimuslaitoksille, oppilaitoksille ja yhdistyksille. Motto: ”Unesco avaa ovet”. Jo tapahtunutta ja mahdollisuuksia: • Oostduinkerken kalastusmuseo laajentaa • Kansanmusiikki-instituutin verkostot monipuolistuvat ja kansainvälistyvät • Paikallinen ammattikorkeakoulu kehitti elävän kulttuuriperinnön koulutusohjelman • Koulut ottavat kulttuuriperinnön osaksi opinto-ohjelmaa • Luonnonvarojen tutkimukselle syntyisi uusia rahoitus- ja yhteistyömahdollisuuksia • Perinnekalastuksen tutkimukseen syntyisi uusia näkökulmia, verkostoja, rahoitus- ja profiloitumismahdollisuuksia • Yhteisiä matkailun kehittämishankkeita yms. liittyen kulttuuriperintöön • Rajat ylittävä monikansallinen kulttuuriyhteistyö ja sen koordinointi konkretisoituisi hakuprosessissa ja kulttuuriperinnön ylläpidossa ja syntyisi uusi vetovoimatekijä, ”brändin” yksi kärki. • Yhteinen kulttuuriperinnön suojeluohjelma • Monikansallinen markkinointi, rahoitus, kehityshankkeet, jne • Uusia yhteistyömahdollisuuksia • Tornionlaakso, Meänmaan kulttuuri ja historia saisivat kansainvälistä näkyvyyttä • Kansainvälisen Heritage-matkailun tuomat tulot ja työpaikat lisääntyisivät koko Tornionlaaksossa. • Koskikalastuksesta tulisi merkittävä uusi luonto- ja kulttuurimatkailun kansainvälinen vetovoimatekijä seutukunnan matkailupalveluille • Alueen arvo kulttuuriperintönä sekä matkailukohteena kasvaisi ja tukisi samalla kulttuuriperinnön suojelua. • Kasvava palvelutarjonta täydentäisi Tornionlaakson kokonaisuutta • Apajapaikkojen kylien paikalliset palvelut ja infrastruktuuri paranisivat ja syntyisi uusia työmahdollisuuksia 30

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

8. Kuinka turvaamme monikansallisen Tornionjoen koskikalastuksen elinvoiman ja haluammeko hakea sitä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon? UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksessa yhteisö on avainkäsite. Elävä kulttuuriperintö on sitä, mitä yhteisöt tunnistavat eläväksi kulttuuriperinnöksi. Yhteisöt ylläpitävät kulttuuriperintöä ja päättävät sen hallinnasta. Hakukaavakkeen kriteerissä (ICH- R4) kysytäänkin yhteisön osallistumista ja suostumusta nimeämisprosessiin. Valtioiden on osoitettava, että ilmiö on nimetty asianomaisen yhteisön, ryhmän tai tarpeen vaatiessa asianomaisten yksilöiden mahdollisimman laajan osallistumisen ja vapaan, etukäteen antaman tietoisen suostumuksen perusteella. Valtio-osapuolia kannustetaan osallistamaan nimeämisesitysten valmistelussa laajaa joukkoa muita asianomaisia osapuolia, mukaan lukien tarvittaessa paikallis- ja aluehallinto, yhteisöt, kansalaisjärjestö, tutkimuslaitokset, osaamiskeskukset jne. Muistutetaan, että yhteisöjen, ryhmien ja joissakin tapauksissa yksilöiden, joiden aineetonta kulttuuriperintöä esitys koskee, on osallistuttava nimitysten, ehdotusten, pyyntöjen ideointiin ja valmisteluun sekä suojelutoimien suunnitteluun ja toimeenpanoon ja kehotetaan suunnittelemaan luovia toimenpiteitä, joiden avulla varmistetaan mahdollisimman laaja osallistuminen kaikissa vaiheissa kuten yleissopimuksen artiklassa 15 edellytetään. Kriteereistä huolimatta laaja yhteistyö paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on perusteltua kestävän kulttuuriperinnön suojelusuunnitelman laatimiseksi. Jatkoprosessin lähtökohdat: • Jatkoprosessin hyvänä lähtökohtana on Tornionjoen koskikalastuskulttuurin pitkäjänteinen vaalimistyö vuodesta 2010 alkaen, kun ProSiika ry perustettiin. Myöhemmin on todettukin, että perinteen harjoittajayhteisöjen ja Unescon tavoitteet ovat olleet samansuuntaiset ilman tietoista päätöstäkin. • Koskikalastus on nimetty sekä Suomen että Ruotsin kansallisiin elävän kulttuuriperinnön luetteloihin 2017 ja 2018. Luontevana jatkona suojelulle olisikin hakea Tornionjoen koskikalastusta myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon lähiaikoina. • Syksyn UNESCO-symposiumin tavoitteena oli parantaa perinteen harjoittajien ja muiden osapuolten valmiuksia päättää Tornionjoen perinteisen koskikalastuskulttuurin hakemista Unescon luetteloon ja kertoa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta ja sopimuksesta. • Tornionjoen koskikalastuksen mahdollinen haku Unescon ICH-luetteloon on luontevaa tehdä suomalaisten ja ruotsalaisten yhteisöjen monikansallisena hakuna. Monikansallinen esitys tukee lähtökohtaisesti Unescon periaatteita paremmin kuin kansallinen haku. On myös huomioitava, että Unescon luetteloon on aina enemmän kiinnostuneita kansallisia ja monikansallisia ehdokkaita kuin sinne voidaan esittää. • On myös luontevaa, että suojelusuunnitelma laaditaan mahdollisen yhteisen hakuprosessin yhteydessä. Osaltaan suojelutoimenpiteitä jatketaan ProSiika ry:n meneillään olevassa hankkeessa nimeltään ”Kuas sitte jos emmä met itte”, joka on Outokaira Tuottamhan ry:n rahoittama Leader-hanke ajalle 2019–2020. • Tällä hetkellä ei ole virallista päätöstä, milloin perinteen vaalijat ja osapuolet voivat ilmoittaa kiinnostuksensa monikansalliseen Unesco-hakuun kansallisia päätöksiä varten. Jatkoprosessia voitaisiin suunnitella sellaisen skenaarion pohjalta, että Tornionlaakson yhteinen tahtotila saataisiin muodostettua vuoden 2020 aikana. Myönteisen tahtotilan pohjalta kiinnostuksen ilmaus voitaisiin tehdä kansallisia päätöksiä varten vuonna 2021, jolloin virallinen hakuprosessi voitaisiin käynnistää niin, että mahdollinen luetteloon hyväksymispäätös saataisiin Unescon kokouksessa vuonna 2022 tai 2023.

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

Alustava jatkoprosessin suunnitteluskenaario: 1. Rajaton kulttuuriperintö ja Unesco -symposium sekä tämä selvitys antavat pohjatietoa perinteen harjoittajille ja muille osapuolille jatkokeskusteluja varten. Perinteen harjoittajat ja potentiaalisia osapuolia on alustavasti listattu liitteessä 1. 2. Perinteen harjoittajien ja eri osapuolten tulisi muodostaa oma tahtotilansa Tornionjoen koskikalastuskulttuurin hakemisesta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. • Kuka haluaa olla mukana? • Millä tavalla ja sitoumuksella yhteisö tai osapuoli haluaa olla mukana? • Pitäisikö käynnistää hakemusprosessi? • Kuinka järjestämme työn, resurssit, rahoituksen? • Yhteisön tai yhteisöjen yhteisissä tilaisuuksissa ProSiika ry:n edustajat ja Haaparannan edustajat voivat olla esittelemässä asiaa keskusteluissa. • Tapaamiset eri osapuolten kesken tulisi järjestää mahdollisimman laajasti alkuvuoden 2020 aikana 3. Kaikkien osapuolten yhteinen tahtotila selviää yhteiskokouksessa, jossa päätetään jatkotoimista • Käydään läpi eri yhteisöjen ajatukset mahdollisesta Unesco-hausta • Tehdään yhteenveto ja päätetään jatkosta 4. Myönteisen yhteisen tahtotilan perusteella käynnistetään hakuprosessin ensiaskel • Sovitaan tavoitteista, alustavasta suunnitelmasta sisältäen aikataulut, työn järjestämisen, viestinnän, resursoinnin ja rahoituksen, vastuutahoista ja asiantuntijoista yms. tarvittavista asioista. • Jätetään kiinnostuksen ilmaus kansallisille toimijoille (mahdollisesti 2021)

5. Positiivisten kansallisten päätösten jälkeen käynnistetään varsinainen hakuprosessi • Tarkennetaan alustava suunnitelma ja aloitetaan sen toteuttaminen • Sovitaan yhteisen koordinoinnin käytännöistä, vastuista yms.

LIITTEET Liite 1. Perinteen harjoittajat ja potentiaaliset osapuolet Nämä liitteet saatavissa pyytämällä Liite 2. Muistio Kaustisen vierailu Liite 3. Muistio Oostduinkerken vierailu, Katkaravun hevosnuottaus, Unesco-hakemus ja sitoumuksia

Meänmaa Matkalla Maailmalle – selvitys 2019

LIITE 1 LIITE 1

Perinteen harjoittajat ja muut potentiaaliset osapuolet (alustava luettelo)

Perinteen harjoittajia ja muita asianomaisia osapuolia, mukaan lukien tarvittaessa paikallis- ja aluehallinto, yhteisöt, kansalaisjärjestöt, tutkimuslaitokset, osaamiskeskukset jne. Alustavaa listaa keskusteluja varten. Perinteen harjoittajia ja muita asianomaisia osapuolia, mukaan lukien tarvittaessa paikallis- ja aluehallinto, yhteisöt, kansalaisjärjestöt, tutkimuslaitokset, osaamiskeskukset jne. Alustavaa listaa keskusteluja varten.

Yhteisö Paikalliset toimijat Kukkolankoski

Hyödyt

Velvollisuudet

Kukkolankosken lippokalastajat ja perheet Kukkolankosken osakaskunta Kukkolan kyläyhdistys ProSiika ry Kukkolan erämiehet Meän kukkola ry -yrittäjät Myllynpirtti Palot-yhtiöt Oy Lippokala Oy Pohjolan safarit Kukkolan koski-catering Kalaliike Haavi Hovilompolo oy Kukkolaforsen Kukkolaforsens håvfiskare och familjer Kukkola skiftelags samfällighetsförening Kukkola hembygdsbyförening Kukkolaforsen turist o konferens Matkakoski -Finland Matkakosken lippokalastajat ja perheet Korpikylän osakaskunta Matkakoski - Sverige Matkakoski håvfiskare och familjer Matkakoski fiskeförening Korpikylä hembygdsförening Hulkoffgården AB ?

30 33

Meänmaa Meänmaa Matkalla Matkalla Maailmalle Maailmalle –– selvitys selvitys 2019 2019

Yhteisöt & osapuolet Karunki Karungin osakaskunta Karungin kyläyhdistys Karungi Karungi skifteslags samfällighetsförening Karungi fiskeförening Salmo salar

Hyödyt

Velvollisuudet

Muut Muut jokivarren kalastuskunnat ja kyläyhdistykset Muut perinnekalastajat Puruvesi, Teno?? Tornio Muoniojokiseura ry Tornio-Muoniojoen kalatalousalue? Paikalliset osapuolet Tornionlaakson museo Kukkolaforsen Fiskemuseum Norrbottens museum Kalakirjasto Tornion kaupunki Haaparannan kaupunki Suomalais-ruotsalainen rajakomissio Tornionlaakson neuvosto ja muut jokivarren kunnat Oppilaitokset Lapin ammattikorkeakoulu Ammattiopisto Lappia Tornion kansalaisopisto Lapin Yliopisto Swefi Tornedalens folkhögskola Alueelliset ja kansalliset osapuolet Luonnonvarojen tutkimus LUKE Norrbottens Länsstyrelsen Sveriges lantbruksuniversität SLU Lapin liitto, Norbottens Länsstyrelse, Landstinget .. Museovirasto Institutet för Språk och folkminnen Elävän kulttuuriperinnön verkosto? Metsähallitus

Meänmaa Meänmaa Matkalla Matkalla Maailmalle Maailmalle –– selvitys selvitys 2019 2019