Pääkirjoitus
Merenkulku ansaitsee enemmän huomiota U LKOMATALA 5/201 7
Lehti on julkaistu Internetissä ilmaisena 5.9.201 7. Julkaisijana toimii Ulkomatalaverkkolehti ja sen toimitus. Lisätietoja: www.ulkomatala.net 9. vuosikerta
TOIMITUS Päätoimittaja: Olli Tuominen Toimituspäällikkö: Kalle Id Toimittajat: Lassi Liikanen ja Jussi Littunen Vierailevat toimittajat: Lassi Mastomäki Avustajat: Jukka Koskimies ja Juhani Mehto Taitto: Ulkomatalan toimitus Toimituksen sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ulkomatala.net
KUVIA TÄHÄN NUMEROON TOIMITTIVAT Ian Boyle, Hans-Wilhelm Delfs,Tony Garner, Judit Binefa Garrofé (Baleária), Jukka Huotari, Jukka Koskimies, Marko Laine, Gary Markham, Juhani Mehto, Kai Ortel, Marko Stampehl ja Robert Stanley
TEKIJÄNOIKEUDET Kaiken lehdessä olevan materiaalin tekijänoikeudet kuuluvat niiden tekijöille. Ulkomatala säilyttää kaiken sille tarjotun materiaalin ja on oikeutettu muokkaamaan sekä uudelleenjulkaisemaan materiaalia julkaisutavasta riippumatta. Ulkomatalassa julkaistujen artikkeleiden julkaisuun muualla tulee pyytää lupa Ulkomatalan toimitukselta. Tarkemmat ehdot löydät Ulkomatalan verkkosivujen Info-osiosta.
KANNESSA SørlandetTurussaTall Ships' Racesin aikaan heinäkuussa 201 7. Kuva: Olli Sulin / Turun kaupunki
2
TEKSTI : O LLI TUOMINEN
TALL Ships’ Races keräsi jälleen valtaisan yleisön, kahdessa kaupun-
gissa yhteensä yli 850 000 kävijää. On ilahduttavaa, että vanhan ajan merimiesromantiikka ja purjelaivat edelleen kiinnostavat suurta yleisöä. Muutoin kiinnostus merenkulkua kohtaan on valitettavan heikkoa, vaikka sen merkitys Suomelle on merkittävä: viennistä 90 prosenttia ja tuonnista 70 prosenttia tapahtuu meriteitse. Tall Ships’ Races kuitenkin osoittaa, että potentiaalisia kiinnostuneita kyllä olisi. Valitettava tosiasia kun on, että kiinnostuksen puute johtaa myös yleiseen ymmärryksen puutteeseen koko toimialaa kohtaan. Syitä yleiseen kiinnostuksen puutteeseen on varmasti monia. Yksi merkittävimmistä on se, että monet satamat ovat vuosien saatossa siirtyneet kaupunkien keskustoista syrjäisempiin paikkoihin, jolloin merenkulun näkyvyys on laskenut merkittävästi. Ehkä yksi parhaista (tai pahimmista) esimerkeistä on Helsinki, jossa pääosa rahtiliikenteestä on siirtynyt Vuosaareen ja entiset keskustan tuntumassa sijaitsevat satama-alueet ovat muuttumassa asuinalueiksi. Toisin on esimerkiksi Hampurissa, jossa satama on kiinteä osa kaupunkilaisten elämää.
"
Merenkulku voisi ottaa oppia ilmailusta.
Monet merenkulun toimijat ovat myös heränneet hitaasti nykyajan avoimeen ja proaktiiviseen viestintäkulttuuriin. Matkustajavarustamoja lukuun ottamatta varustamoilla ja satamilla olisi tässä vielä paljon petraamista. Sosiaalisen median suhteen satamat voisivat ottaa mallia vaikkapa länsinaapuristamme, jossa Stockholms Hamnar on kunnostautunut aktiivisuudellaan ja laadukkailla päivityksillä. Merenkulun toimijat voisivat myös ottaa oppia ilmailun toimijoista, jotka ovat tehneet tosissaan töitä tehdäkseen lentokoneiden bongaamisesta ja lentokentän toiminnan seuraamisesta helppoa rakentamalla esimerkiksi erillisiä katselupaikkoja. Finavia muun muassa ohjeistaa nettisivuillaan, mistä Helsinki-Vantaan lähtevien ja saapuvien koneiden bongaus parhaiten onnistuu. Suomen satamista vastaavaa ei taida olla kenelläkään, eikä katselupaikkojenkaan rakentamiseen ole panostettu samalla tavalla joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Merenkulun ja laivojen kiinnostavuutta voidaan nostaa, mutta siihen vaaditaan aktiivista otetta.