Kuva: Iiro Niemi, Suomen Rautatiemuseo
”Olemme mukana myös monenlaisia talkoissa ja muissa tapahtumissa”, Pirkko Hassinen kertoo. ”Yhdistystoiminta vaatii intoa ja aktiivisuutta, enkä itse Postimuseon ystäviin liittyessäni arvannut, että toimisin puheenjohtajana vielä seitsemän vuotta myöhemminkin. Voisin jo mielelläni siirtyä rivijäseneksi, mutta antaahan tällainen tehtävä sisältöä elämään.” Hassinen näkee ystävätoiminnan harrastuksena, jota tehdään suurella sydämellä. “Harrastaja katsoo museon toimintaa kuin ulkopuolinen, toisin sanoen samasta näkökulmasta kuin museovieraat. Toisaalta me olemme aktiivisia, osallistumme museon tapahtumiin, annamme palautetta, teemme ehdotuksia ja lempeästi toivomme museollemme kaikkea parasta.”
TYÖ PITÄÄ VETURINKULJETTAJAN KUNNOSSA Gunnar Anttalainen on ollut mukana
Rautatiemuseon veturinkuljettaja Gunnar Anttalainen
Suomen Rautatiemuseon toiminnassa vuodesta 1989 alkaen. ”Lättäkuskiksi pyydettiin. Kun se sattui sopimaan aikatauluihin, menin.” Lähes 40 vuotta Valtion Rautateillä vetureita kuljettanut Anttalainen jäi eläkkeelle päivätyöstään kolme vuotta sitten ja omistaa nyt ison osan vapaa-ajastaan Rautatiemuseolle. Olipa sitten joulu tai pääsiäinen, hän ajaa museojunia, siirtää kalustoa ja huoltaa vanhoja moottoreita, mitä kulloinkin pyydetään. ”Huonomminkin voisi aikansa viettää”, Anttalainen toteaa ja nauraa. ”Työ pitää pirteänä, ja vuosittaiset terveystarkastukset ja junaturvallisuustestit pakottavat huolehtimaan kunnosta. Ei voi elää ihan miten tahansa.” ”Matkustajatkin ovat museojunissa ihan erilaisia kuin Helsingin lähijunaliikenteessä. Oikeasti tämä on aivan mahtavaa!”
TRAFIIKKI 20 • 7 www.trafiikki.fi