Kotiliesi opasti nuoria valistushengessä vuonna 1945. Kotiliesi 1/1945.
S
odanjälkeinen tilanne oli kaikkea muuta kuin helppo. ”Voidaan puhua rauhan kriisistä. Monet sodan aikana peitossa olleet ristiriidat nousivat esille. Lisäksi asuntotilanne oli katastrofaalinen. Ihmiset asuivat pommisuojissa ja parakeissa. Sanomalehdissä oli jatkuvasti lukuisia pieniä uutisia henkirikoksista, pahoinpitelyistä ja onnettomuuksista”, Jyväskylän yliopiston tutkija antero holmila taustoittaa. ”Suhtautuminen jälleenrakennusaikaan on monin paikoin nostalginen. Nykymediassa korostetaan usein yhdessä selviämistä ja me-henkeä, vaikka todellisuus oli huomattavasti moninaisempi”, Holmila toteaa. Sodanjälkeisen lehdistön historiaa tutkinut Holmila näkee, että media pyrki ylläpitämään me-henkeä. ”Talkoohengestä puhuminen oli vallitseva tapa sanomalehdissä, äärivasemmiston lehdistöä lukuun ottamatta. Yhtenäistä kansakuntaa korostettiin jatkumona talvisodan hengelle. Lehdistö korosti itsehillintää ja vaali valistushengen mukaisesti kansakunnan moraalia. Työ ja työn eetos olivat merkittävässä roolissa. Suomi kuvattiin keskelle selviytymiskamppailua, josta pääsisi eteenpäin ainoastaan kovalla työllä ja hammasta purren”, Holmila kuvailee. Rupriikissa Aamulehden lehtikuvien digitointiprojektista vastannut jussi Lahtisen mukaan sama välittyi myös aikakauden kuvajournalismista. ”Työnteko ja ruumiillisuus korostuivat myös erilaisissa vapaaajan kuvissa. Kaupunkilaiset ottivat mittaa niin ojankaivuukilpailuissa, jääkiekkokaukaloissa kuin avantouinnissakin.”
kOhTi TuLevaiSuuTTa? Aamulehden kuvissa näkyi kehittyvä Tampere, joka kasvoi korkeutta ja laajeni samanaikaisesti uusina kaupunginosina etäämmäs keskustasta. ”Kalevan tornitalot ja uuden veturin vihkiäiset uutisoitiin näyttävästi”, Jussi Lahtinen kuvailee aikakauden lehdistöä. Antero Holmilan mukaan lehdistö ylläpiti tulevaisuuden uskoa. Toisaalta ajan lehdistössä vallitsi selkeä ristiriita suhtautumisessa modernisaatioon. ”Varsinkin visuaalisessa kerronnassa kaupunkien uudet rakennukset ja korkeampi koulutus näyttäytyivät modernisoituvan Suomen kuvana. Toisaalta maan maatalousvaltaisuudesta johtuen kaupungit nähtiin usein myös synninpesinä, joihin nuoria tyttöjä ei tullut laskea yksin.” Toisaalta sodanjälkeinen lehdistö rakentui vahvasti sotaa edeltäneelle arvopohjalle, jossa koti, uskonto ja isänmaa olivat tärkeässä osassa. ”Lehtikuvissa perinteet olivat vahvasti läsnä. Juhannuksen juhlinnat ja erilaiset kulttuuritapahtumat kuvattiin ahkerasti”, Lahtinen kuvailee Aamulehden visuaalista maailmaa.
vaLLaN vahTikOiRa vai uSkOLLiNeN ySTävä? Länsimaisessa ajattelussa lehdistön rooliksi mielletään usein vallan vahtikoirana toimiminen, mutta Holmilan mukaan tämä tehtävä ei toteutunut ideaalimallin mukaisesti. ”Pääsääntöisesti lehdistö toimi valtiovallan sosiaalisen kontrollin välineenä, ja tämän roolin se otti itselleen mielellään. Toki päivän politiikassa lehdistö arvosteli hallitusta tai eduskuntaa, mutta suurissa kysymyksissä media ja poliittinen eliitti olivat samoilla linjoilla.”
TRAFIIKKI 19 • 5 www.trafiikki.fi