lupaikkojen valikoimassa ovat lisääntyneet esimerkiksi retkiluisteluradat, esteettömät ulkoilureitit, tekojääradat, tekolumiladut, frisbeegolfradat, skeittipuistot, bmx -radat, beach volley -kentät ja tekonurmikentät. Tiukkojen resurssien johdosta on jouduttu karsimaan ulkoilupaikkojen määrää ja ylläpitoa. Karsinnassa tavoitteena on ollut ulkoilupaikkojen laadun takaaminen. Myös saavutettavuuden, lähiulkoilun ja turvallisuusnäkökulman merkitys on lisääntynyt ulkoilupaikkojen kehittämisessä. Käyttäjien tiedetään vaativan ulkoilupaikoilta laatua ja saavutettavuutta. Reittien kehittämisessä onkin keskitytty hyväkuntoisten valaistujen lähireittien ja -latujen sekä yhdysreittien rakentamiseen. Varsinkin pitkien vaellus- ja retkeilyreittien ylläpidosta on tingitty niiden vähäisen käytön vuoksi. Vaikka karsinnassa on ollut tavoitteena laadun tuottaminen määrän sijaan, on laadukkaan ylläpidon tarve edelleen suurempi kuin resurssit. Uimarantojen ylläpitoon ja kunnostamiseen uimarannoiksi ja -paikoiksi on panostettu viime vuosina varsinkin EU -direktiivien vuoksi. Jonkin verran on myös keskitetty resursseja ulkoilureittien viitoitusten kehittämiseen. Sähköisten palvelujen, kuten ulkoilupaikkojen valikoiman esittelyn, kunnon seurannan ja palautteen keräämisen rooli on myös lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kunnan ulkoilupaikkojen ylläpidon tuki yhdistyksille on pienentynyt osassa kunnista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä on paradoksaalista, koska tiedusteltaessa mihin suuntaan kunnan ulkoiluolosuhteiden nähdään kehittyvän seuraavan 10 vuoden aikana, totesivat asiantuntijat kolmannen sektorin roolin kasvavan ylläpidossa varsinkin pienissä kunnissa. Yleisesti ottaen ulkoiluolosuhteiden nähdään kehittyvän edelleen seuraavan 10 vuoden aikana parempaan suuntaan. Kunto- ja terveysliikunnan näkökulma korostuu kehittämisessä. Tiukoista resursseista huolimatta suunnitelmallisuuden ja aktiivisen hallintokuntien, kunnan ja muiden toimijoiden sekä seudullisen yhteistyön lisääntyminen mahdollistavat kehittymisen. Luontomatkailun rooli ulkoilupaikkojen hyödyntäjänä lisääntyy ja elämyksellisyys -näkökulman merkitys kasvaa. Ulkoilupaikkojen kehittämisessä saavutettavuus ja laatu pysyvät tärkeimpinä näkökulmina ja ulkoilupalveluihin, kuten viitoituksiin ja sähköisiin palveluihin, panostetaan. Ulkoilureittien käytön nähdään monipuolistuvan ja ratsastus-, maastopyöräily- ja melontareittien yleistyvän entisestään. Uhkana nähdään ulkoilupaikkojen liika keskittyminen sekä tiukat resurssit suunnitelmallisuudesta ja yhteistyöstä huolimatta. Ilmastonmuutos tulee vääjäämättä vaikuttamaan myös ulkoilun olosuhteisiin ja ulkoilulajien valikoimaan tulevaisuudessa. Yksi ilmastonmuutoksen ennakoinnin keinoista on kestävän kehityksen mukainen politiikka ja ratkaisut. Kuntaliitto nimesi vuonna 1997 kestävän kehityksen linjauksiksi kuusi toimintalinjaa. Toimintalinjojen mukaan 1) kestävän kehityksen asemaa kunnan strategiatyössä tulee voimistaa, 2) kestävän kehityksen käsitettä tulee selkeyttää kunnan näkökulmasta, 3) paikallisagenda on kaikkien kuntien kestävän kehityksen asiakirja, 4) kestävän kehityksen tavoitteet tulee integroida kunnan suunnittelujärjestelmään, 5) kuntalaisten osallistuminen kuntien kestävän kehityksen työhön vaatii tukea ja 6) kansallisen tason kestävän kehityksen politiikka edellyttää hallinnon tasojen yhteistyötä. Maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa yhdyskuntasuunnittelun tavoitteeksi ja tätä kautta myös kunnan velvoitteeksi kestävää kehitystä tukevan elinympäristön syntymisen. Kansallisessa kestävän kehityksen politiikkaohjelmassa (2006) mainitaan liikunnan, luontomatkailun, luonnossa virkistäytymisen ja vapaa-ajan tarpeiden huomioon ottaminen osana maankäytön suunnittelua. Liikuntaympäristöjä suunniteltaessa ja kehitettäessä tulisi huomioida sekä välittömät että välilliset ympäristövaikutukset. Tarkasteltaessa liikuntapaikkojen aiheuttamaa luonnonvarojen kulutusta, voidaan todeta kevyen liikenteen väylien ja kuntoratojen kuluttavan luonnonvaroja vähemmän verrattuna rakennettuihin liikuntapaikkoihin. Osa ulkoilulajien ja muiden liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutuksen eroista liittyy liikuntapaikalle matkustamiseen. (Luoto 2007.) Sulka II -selvityksen perusteella osassa kunnista on oma kestävän kehityksen politiikkaohjelma, osalla ei. Hankekuntien ulkoilutyöryhmiltä kysyttiin, miten he näkevät ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen mukaisen toiminnan vaatimusten vaikuttavan nyt ja tulevaisuudessa ulkoiluolosuhteiden suunnitteluun ja ylläpitoon. Kunnissa ollaan huolissaan ilmaston lämpenemisen vaikutuksista ulkoiluolosuhteiden ylläpitoon. Ilmaston ennakoimattomuuden pelätään aiheuttavan haasteita ja lisäkustannuksia esimerkiksi hiihtolatujen ja luistelukenttien hoitoon. Ratkaisuja onkin jo haettu rakentamalla keinotekoisia olosuhteita, kuten hiihtoputkia, tekolumilatuja ja tekojääratoja. Niiden tarpeen uskotaan myös lisääntyvän. Toisena mahdollisena kehityskulkuna nähdään lajien sopeutuminen ja muuntautuminen ympäristön ehdoilla. Kestävän kehityksen näkökulma nähdään hyvänä tapana argumentoida ulkoilupaikkojen kehittämistä, koska paikkojen elinkaari on pitkä ja ne ovat monikäyttöisiä ja vähäisellä energialla pyöriviä. Yleisesti ottaen kestävän kehityksen edistäminen nähdään pitkälti ulkoiluolosuhteiden osalta saavutettavuuden parantamisena autoilun vähentämiseksi. Kuvio 10. Top 6 ulkoilulajia, joita ulkoilijat haluaisivat harrastaa tulevaisuudessa enemmän sulan maan kaudella Sulka II -selvityksen asukaskyselyjen mukaan (N=6172). Kävely 16 %
Kuvio 11. Top 6 ulkoilulajia, joita ulkoilijat haluaisivat harrastaa tulevaisuudessa enemmän lumiseen aikaan Sulka II –selvityksen asukaskyselyjen mukaan (N=6251). Retkiluistelu 5%
Lenkkeily 9% Juoksu 11 %
Lumikenkäily 6% Kävely 9%
Hiihto 48 %
Rullaluistelu 12 %
Luistelu 10 %
Pyöräily 40 %
Laskettelu 22 %
Uinti 12 %
33