5
ULKOILUA EDISTÄVÄN ELINYMPÄRISTÖN LUOMINEN Tässä luvussa tarkastellaan ulkoilua edistävän elinympäristön ominaisuuksia ja elinympäristön luomiseen linkittyviä ulkoilun edistämisen näkökulmasta tärkeitä elementtejä Sulka II -selvityksessä kerätyn aineiston ja taustamateriaalien valossa.
5.1 Yhdyskuntasuunnittelu luo mahdollisuudet Suunniteltaessa ja kehitettäessä ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia korostuu kokonaisvaltaisen yhdyskuntasuunnittelun merkitys. Ulkoilun näkökulmasta tärkeässä roolissa ovat maakuntakaavat, joissa määritellään yleispiirteinen suunnitelma maakunnan alueiden käytöstä. Maakuntakaavassa varataan laajemmat virkistyskäyttöön tarkoitetut alueet. Maakuntakaavaa vielä tärkeämmässä roolissa ulkoilualueiden turvaamisessa ovat kuntakohtaiset yleiskaavat. Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet kunnassa. Asemakaavassa osoitetaan kunnan osa-alueen käytön ja rakentamisen järjestäminen. Ulkoilun olosuhteet tulisi huomioida jo maakunta- ja yleiskaavatasolla, jotta ne kaavahierarkian myötä tulisivat esiin myös asemakaavoissa. Toisiinsa linkittyviä, jatkuvia viheralueita tulisi varata yhdyskuntasuunnittelussa riittävästi ja samalla huomioida viheralueiden saavutettavuus kunnan eri asuinalueiden näkökulmasta. Luonnonmukaisilla viheralueilla, jotka soveltuvat myös ulkoiluun, on merkitystä kunnan asukkaille heidän mielipaikkoinaan. (Maankäyttö ja rakennuslaki 1999.) Yhdyskuntasuunnittelu muuttuu ajan myötä. Ulkoiluolosuhteiden kehittämisessä haasteena on viher- ja virkistysalueiden määrän ja jatkuvuuden säilyminen nykyisellään sekä viherkäytävien takaaminen kunnan suunnitellulle virkistysalue- ja reittiverkostolle tiivistyvän kaavoituksen paineessa. Sulka II -selvityksen ulkoilutyöryhmissä nousi esiin huoli kaavoituksen tiivistymisen vaikutuksista. Vaikka kunnan viranhaltijoiden ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien koettiin parantuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana, koettiin kaavoitusvaikuttaminen edelleen raskaaksi ja haastavaksi. Kuntien välillä on myös isoja eroja. Varsinkin isommissa kunnissa vaikuttamiskanavat on varmistettu niin, että jokaisesta ulkoilualueisiin vaikuttavasta kaavasta pyydetään lausunto sekä liikuntatoimelta tai vastaavalta että paikalliselta yhdistykseltä. Isommissa kunnissa saattaa toimia myös erillinen kaavoitusyhteistyön elin, jossa käsitellään uudet kaavat ja käynnistyvät kaavamuutokset. Tilanne ei ole kuitenkaan sama kaikissa kunnissa, vaan yhteistyön monipuolisuus on kiinni viranhaltijoiden aktiivisuudesta. Pienemmissä kunnissa kaavoitusvaikuttaminen jää kaavojen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja nähtävillä olosta huolimatta usein liikuntatoimen aktiivisuuden varaan.
5.2 Ulkoilua edistävän elinympäristön ominaisuudet 5.2.1 Ulkoilupaikan valintaan vaikuttavat tekijät Sulka II -selvityksen asukaskyselyissä asukkaita pyydettiin arvioimaan ulkoilupaikan valintaan vaikuttavien tekijöiden tärkeyttä asteikolla 1–4 (Kuvio 3). Vastaajat arvioivat kutakin ulkoiluolosuhteiden kokonaisuutta asteikolla 4 erittäin tärkeä, 3 melko tärkeä, 2 ei kovin tärkeä, 1 ei lainkaan tärkeä. Erittäin tärkeänä vastaajat pitivät ulkoilupaikan hyvää kuntoa. Kunnon jälkeen tärkeä tekijä ulkoilupaikan valinnassa nousi ulkoilupaikan turvallisuus, joka voi olla mitattavaa turvallisuutta, joka määritellään esimerkiksi onnettomuuksien määrällä, tai ihmisen omaa kokemusta turvallisuudesta. Kokemus turvallisuudesta riippuu esimerkiksi valaistuksen määrästä tai alueen viihtyvyydestä. Viheralueet ovat asumisviihtyvyyteen vaikuttava tärkeä tekijä. Tärkeimpiä viheralueiden elementtejä ovat kaunis maisema, rauha, hiljaisuus sekä metsän tuntu. Sulka II -selvityksen mukaan hyvä valaistus oli tärkeä ulkoilupaikan valinnan tekijä. Jo kymmenen vuotta sitten toteutetun Sulka I -hankkeen aikana valaistuksen merkitys nousi esiin. Tuolloin todettiin, että valaistuksen lisääminen suosituimmilla reiteillä toisi lisää käyttäjiä. Tilanne on edelleen sama. Kunnon, turvallisuuden ja valaistuksen lisäksi tiedon saaminen ulkoilupaikan kunnosta ja sijainnista, helppo saavutettavuus ilman autoa sekä hyvät opastustaulut ja viitoitukset nousivat tärkeinä ulkoilupaikan valintaperusteina esiin.
24