4
MITEN SUOMALAISET ULKOILEVAT? Hyvän ulkoilu- ja liikuntapaikkasuunnittelun taustalla on tieto kohteiden kysynnästä ja sen muutoksista. Tässä luvussa tarkastellaan suomalaisten ulkoilutottumuksia, ulkoilun hyvinvointivaikutuksia sekä sitä, missä suomalaiset ulkoilevat.
4.1 Ulkoilututkimus 2010: Suomalaisten ulkoilutottumukset Samaan aikaan Suomen ulkoilumahdollisuuksien katselmus (Sulka II) -hankkeen kanssa on ollut käynnissä Metsäntutkimuslaitoksen Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi -tutkimus 2008–2011 (LVVI 2). Luonnon virkistyskäytön inventointi -tutkimuksessa on kerätty tietoa suomalaisten luonnossa virkistäytymisen määrästä ja laadusta eli ulkoilun kysynnästä. Väestötasolla on tutkittu, mitä ja miten paljon suomalaiset harrastavat ulkoilua ja muuta virkistäytymistä luontoympäristössä. Sulka I -projektin tapaan ensimmäinen valtakunnallinen luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI 1) toteutettiin vuosina 1998–2000. Seurantatutkimuksen avulla selvitetään luonnon virkistyskäytössä tapahtuvia muutoksia. Ulkoilua harrastaa 96 prosenttia aikuisväestöstä. Naisista ja miehistä yhtä moni osallistuu ulkoiluun. Verrattuna kymmenen vuoden takaiseen, jolloin 65–74-vuotiaiden osallistumisosuus oli 88 %, osallistuu nyt yhä useampi ikääntyvistä ulkoiluun. Suomalainen aikuisväestö ulkoilee keskimäärin 2–3 kertaa viikossa, puolet ulkoilijoista vähintään 122 kertaa vuodessa. Ulkoilukertoja kertyy keskimäärin 170 kertaa vuodessa. Naisille ulkoilukertoja kertyy 177, kun taas miehille 163. Vanhemman väestön ulkoiluun osallistuville ulkoilukertoja kertyy keskimäärin enemmän kuin nuoremmille. LVVI 2 -tutkimuksessa mitattiin 86 ulkoiluharrastukseen osallistumista ja harrastamisen useutta. Keskimääräinen ulkoiluharrastusten lukumäärä on hieman korkeampi kuin kymmenen vuotta sitten. Harrastusten määrä on kasvanut kaikissa ikäryhmissä ja nyt ihmisillä on keskimäärin 13 eri ulkoiluharrastusta kuin aikaisemmin harrastuksia oli 11. Taulukossa 2 on koottu tärkeimpien ulkoiluharrastusten koko aikuisväestön osallistumisosuudet ja harrastuskertojen keskiarvot vuonna 2010 ja 2000. (Taulukko 2.) Ulkoiluharrastusten suosiossa on tapahtunut muutoksia. Sauvakävely on uusi laji, ja harrastuksista suosiotaan ovat kasvattaneet esimerkiksi mökkeily, pienpuiden keräily, telttailu maastossa, luonnon nähtävyyksien katselu, lintuharrastus ja vapaa-ajan metsätyö. Suhteellisesti eniten suosiotaan ovat kasvattaneet juoksulenkkeily, retkiluistelu ja taitolajeista mm. kalliokiipeily ja golf. Kalastuksen suosio on lievästi laskeva. Useiden ulkoiluharrastusten osallistumisosuudet ovat kasvaneet tai säilyneet ennallaan, mutta toisaalta harrastuskerrat ovat keskimäärin vähentyneet.
4.2. Ulkoilun hyvinvointivaikutukset ja muut hyödyt Ulkoilulla, liikunnalla ja luonnossa oleskelulla on todettu olevan vaikutusta yksilön hyvinvointiin. Luontoympäristö tarjoaa esteettisiä ja emotionaalisia elämyksiä, hyvän olon ja elpymisen kokemuksia sekä antaa mahdollisuuden monipuoliseen liikuntaan. Luonto sinällään on myös tärkeä motivaatio liikuntaan. Ulkoilu edesauttaa myös sosiaalisten kontaktien hoitamista tai vastaavasti antaa mahdollisuuksia niistä vetäytymiseen. Luonnossa oleskelu ja niin sanottu ”viheraltistus” on selvästi yhteydessä ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin: luontoympäristössä oleskelu vähentää ihmisen negatiivisia tuntemuksia ja lisää myönteistä mielialaa. Positiiviset tuntemukset lisääntyvät luonnossa liikkumisen myötä niin kaupungin viheralueilla kuin maaseudullakin. Selvä vaikutus on havaittavissa, kun lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla
20