ilman, että minulla oli aavistustakaan asiasta. Vaimonikin suun oli Irma saanut teipattua hermeettiseksi. Yllätys oli minulle täydellinen ja sitä riemastuttavampi. Syötiin, jyypättiin ja muisteltiin menneitä. Oli tosi kivaa. Ja vielä kerran sain erilaisia lahjakaluja kuten: • •
Luolamies-salaseuralta raittiit elämäntavat takaavan jalopuisen (höylätty mänty) tarjottimen, jonka keskelle on lähtemättömästi kiinnitetty puinen puteli. Ent. linnanisänniltä ukkomiehen JO-JON: Materiaali koivu. Halkaisija 265 mm. Paksuus 100 mm. Naru ? 10 mm. Narun pituus 5.000 mm. Paino 4 000 gr. Tämä oli luovutuspuheen mukaan täydennys aikaisemmin saamaani 399 Jo-Jon arsenaaliin. Tällä ukkojojolla minä nyt sitten voin leikkiä vain parvekkeelta käsin. - Aas, Katila ja muut poliisit antoivat puolimetrisen puupatsaan, jonka ilmoitettiin muistuttavan minua muunkin kuin pään osalta. Riihimäen Lasitehtaalla "lisenssioiva" aikaisemmin mainittu Tintero (Antero Tiilikka) toi 5-kiloisen lasimurikan, jonka tarkoituksesta en vieläkään ole päässyt selville. TKYH oli otattanut Jämerän silmän edessä olevasta jalanjäljestäni kipsivedoksen. Sekin roikkuu nyt seinälläni. Tätä riemujuhlaa vietettiin sitten keskeytyksettä aina siihen saakka, kunnes saavutin 60 vuoden iän. Kiitos Irma, että järjestit minulle tuon kaiken.
140. Kansaneläke alkaa juosta 2.4.-80. Irmalla taas sormet pelissä Ja ainakin kerran vielä järjesti Irma minulle, ja nyt se tapahtui 2.4.-80, eli samana päivänä, jona tulin kansaneläkkeen perusosaan oikeutetuksi. Asuntoni ovikello soi, ja kun avasin sen, oli sen takana uusi ovi. Tai oikeammin se oli uusi vanha ovi. Irman johdatuksella kantoivat kylähallituksen jäsenet minulle Teekkarikylän oven 3 C 93. Se huone toimi meillä makuuhuoneena, kun asuimme siellä kylän C- sarven yläsolussa. Onpa tosiaan ovi menneisiin muistoihin. Oven mukana tuli vielä teekkarikvartetti ja kylätoimiston muut tytöt valmiiksi keitetyin kaurapuuroin ja samppakaljoin. Ne olivat tervetullutta provianttia eläkevaarille.
141. I-painoksen päätössanat Lopuksi tältä paikalta. Olen nyt kaivellut harmaat aivosoluni typötyhjiksi Otaniemen muistoista. Ne ovat nyt edellä präntättyinä. Toivon muistaneeni oikein sen, minkä olen muistanut. Sinä entinen otanisti, joka nyt olet urhoollisesti kahlannut tänne saakka. Jos olen jotain kertonut väärin tai liian laimeasti. Älä hyväksy sitä. Tee protesti. Sen voit vaivattomasti tehdä suullisesti. Suoraan minulle. Täällä Tapiolan kammiossani. Tapiolahan on, kuten ehkä muistat, eräs Otaniemen rajakylistä. Akkunastani näkyy