mennä kellariin joka ilta soittelemaan. Ulkomainen yleisö ilmeisesti nautti suuresti tästä supisuomalaisesta taiteesta, koska iltaisin totesin asuntoni ikkunasta panjojen usein varsin liikuttuneessa tilassa vaeltavan kämpille. Kyllä sitä karski suomalainen teekkarikin liikuttuu, kun saa ulkomaisilta vierailta myötätuntoa. Yhtyeen haitarinsoittajalla oli muuten lähes joka päivä raskaita teknillisiä puuhia, kun sen hänen haitarinsa pianokoskettimet sen öisen kotimatkan aikana tahtoivat tippua pitkin teekkariraittia, ja hänen piti sitten aamulla kerätä ne takaisin ja liimailla paikoilleen. Tämä yritys kesti kaksi kesää, sillä yhtyeen ansioituneet kansansoittajat valmistuivat ihme kyllä peräti insinööreiksi ja hajosivat a sinne, b tänne ja c minne.17 vuoden ajan muuten totesin sen lähes säännöllisen ilmiön, että mitä aktiivisempi oli teekkari TKY:n ja Otaniemen muissa riennoissa, niin sitä varmemmin hänet myös poistettiin TKK:n kirjoista valmistuneena. Mitä nyt vuoden parin viive tosiaktivisteille.
132. Tinteron valmistujaiset kestivät pari viikkoa Ja kun sitten valmistuttiin, niin sitä piti tietenkin juhlia, niin että ainakin oma solu, oma sarvi, oma linna ja mikäli mahdollista koko kylä totesi. Niinpä kun herrasmiessarven 3 C:n ylimmässä solussa (itse asuin perheineni puoli kerrosta alempana) asunut Antero Tiilikka eli Tintero (vert. Tintero Aalikka) valmistui, niin tämä loppuprosessi kesti noin kaksi viikkoa. Mutta herrasmies kun oli, niin Tintero oli huolissaan myös perheeni kotirauhasta. Kovimman käymisyön aikana Tintero sitten uskollisesti keskim. kahden tunnin väliajoin soitti ovikelloani ja kun horjuin unipöpperöissä avaamaan, hän joka kerta kysyi: "Ei kai tämä minun valmistumisseremonia nyt vain mitenkään häiritse? Jos häiritsee, niin ainoa keino on lisätä viina- annoksia." Tämä ainoa keino vaikutti kyllä vasta aamulla kello kahdeksan, kun äitee ja minä poistuimme töihin. Mutta oli Tintero ainakin yrittänyt. Sitä ei sovi kieltää.
133. Tippavaaran isäntä vierailee kylässä Syyslukukauden lähestyessä loppuaan joulukuussa, ilmoittivat linnanisännät armossaan otakansalle yhteisen Pikkujoulupäivän. Näin saatiin tähän perin perinteelliseen juhlintaan jostakin syystä oleellisesti kuulunut putkihuuto keskittyä mahdollisimman lyhyelle aikavälille. Tämä siksi, että perimätiedon mukaan kylässä asui joitakin sellaisiakin teekkareita, jotka opiskelivat ja vieläpä Joulun lähestyessä. Kerran sattui niin, että tällaisen kollektiivisen kyläjuhlan aikana oli Dipolissa jonkun järjestön suljettu juhlatilaisuus. Tämän juhlan esiintyjänä oli mm. erittäin kovan maineen Tippavaaran Isäntä - esiintymisestään saanut näyttelijä Oke Tuuri. Olin Dipolissa ja päähäni tuli pyytää itseään Tippavaaran isäntää juhlistamaan kylän tilaisuuksia. Ja miten ollakaan. Kun isäntä oli saanut työnsä Dipolissa hoidetuksi, hän lähti kanssani kylään. Sanoi muuten mennessämme, että enintään parissa solussa hän voi pistäytyä. Kylässä ei tästä vierailusta luonnollisesti tiennyt kukaan mitään. Aloitimme III A:sta ja kuljimme solusta toiseen. Voitte vain kuvitella sitä ällistystä ja sen jälkeistä riemun karjuntaa kun itse